Anna Sundquist: Tähtitaivasta ja meteoriitteja

Vuorimiespäivien seuralaisten ohjelma oli tänä vuonna niin mielenkiintoinen, että useampi vuorimieskin oli harmissaan, kun ei itse päässyt osallistumaan kierrokselle Helsingin observatoriossa.

Kolmisenkymmentä seuralaista kokoontui aamupäivällä Helsingin observatorion edustalle. Seuralaisohjelmaa isännöivät Vuorimiespäivien isäntäyrityksen Bolidenin edustajana Anna Sundquist Kevitsan monimetallikaivokselta sekä Vuorimiesyhdistyksen puolesta Mirjam Lönn-Juva. Lähes kaikille osallistujille vierailu observatoriossa oli varsin keskeisestä sijainnista huolimatta ensimmäinen, mutta palautteen perusteella tuskin viimeinen kerta. Kiinnostuneina lähdimme opastetulle kierrokselle tähtitieteen saloihin.

Helsingin observatorio rakennettiin vuosina 1831-1834. Rakennuksen suunnittelivat arkkitehti Carl Ludvig Engel (1778-1840) ja tähtitieteen professori F.G.W. Argelander (1799-1875). Rakennus nousi Helsingin eteläiselle Ulricasborgin vuorelle, josta oli esteetön näköala taivaalle. Engel suunnitteli rakennukseen yhden tornin sijaan kolme kääntyvää havaintotornia ensimmäisen kerran observatorioiden historiassa.

1970-luvulla observatorio otettiin kokonaan opetuksen ja tutkimuksen käyttöön, ja rakennusta kunnostettiin seuraavien vuosikymmenten aikana useampaan otteeseen. Tähtitieteen laitos lopetettiin vuonna 2010 yliopiston uudistusten seurauksena. Tänä päivänä observatorio on auki yleisölle muutamana päivänä viikossa, ja museokortilla sisään pääsee maksutta. Torneihin ja planetaarioon voi tutustua varaamalla opastuksen tai osallistumalla kuukausittaiselle yleisöopastukselle.

Kiinnostava yksityiskohta näyttelyssä oli aikapussi, jota käytettiin aikamerkkinä. Aikapussi hinattiin ylös observatorion katolla olevan tangon huippuun ja pudotettiin alas sekunnilleen kello 12. Helsingin rautatieasemalla nähtiin pussin putoaminen ja asetettiin sen mukaan aseman kello oikeaan aikaan.

Kuvassa 1 on suuri ohikulkukone ja havaintosohva. Ohikulkukoneella havaitaan tähden ohikulku meridiaanissa. Havaitsija on maannut sohvalla havainnoidessaan taivaalla olevia kohteita.

Kuva 1

Argelanderin refraktori (kuva 2) on linssikaukoputki, jolla on tutkittu muun muassa komeettojen eli pyrstötähtien liikettä. Heilurikelloja käytettiin apuna havaittaessa kaukoputkella tähtien koordinaatteja.

Kuva 2

Aurinkoa, maapalloa ja kuuta havainnollistavan pienoismallin ympärillä seuralaiset osoittivat perehtyneensä erinomaisesti aiheeseen jo ennen vierailua. Tiedätkö sinä, miksi maapallolle näkyy aina kuun sama puoli?

Entä oletko koskettanut aitoa meteoriittia? Näyttelyyn kuului 4,5 miljardia vuotta vanha meteoriitti. Se oli oppaamme mukaan 95-prosenttisesti rautaa, mutta sisälsi myös nikkeliä (kuva 3).

Kuva 3

Otimme kuuman yhteiskuvan seuralaisohjelman osallistujista lämpökameran ja tavallisen kameran yhdistelmällä. Lämpökamera vastaanottaa infrapunasäteilyä ja tavallinen kamera näkyvää valoa. Tähtitieteilijöiden infrapunateleskoopeilla avaruudesta paljastuu asioita, joita näkyvän valon teleskoopilla ei voi havaita (kuva 4).

Kuva 4

Kierroksella pääsimme kiipeämään vuonna 1890 valmistuneeseen ”uuteen tähtitorniin”. Sen havaintolaitteena on Suomen ensimmäinen kaukoputki, jolla otettiin valokuvia tähtitaivaasta (kuvat 5 ja 6). Kierros huipentui pikakelattuun ”yöhön” planetaariossa. Tunnistimme kuuluisimpia tähtikuvioita ja näimme, miten taivas liikkuu yön aikana. Löydätkö sinä yötaivaalta Pohjantähden Otavan kahden kirkkaimman tähden avulla?

Kuva 5

Kuva 6

Observatoriossa vierailun jälkeen suuntasimme yhdessä lounaalle ravintola Brondaan Etelä-Euroopan makumaailmasta ammentavan modernin kasvisruoan äärelle. Lämmin kiitos kaikille seuralaisohjelmaan osallistuneille mukavasta aamupäivästä. Toivottavasti tapaamme taas ensi vuonna! ▲

TEKSTI JA KUVAT: ANNA SUNDQUIST