Kolumni, Pertti Voutilainen: Pointti

Saimme uuden presidentin myötä käyttöömme uuden sanan: pointin. Se on tarkoitettu tuomaan esille viestin oleellisimmat asiat. Iso osa meistä alamaisista ei varmaan tiedäkään, mikä se sellainen pointti on, mutta nopeasti se on leviämässä käyttöön. Amerikasta sanoo presidentti sen oppineensa.

Vielä parempi pelkistäjä on maailmankuulu suursijoittaja Warren Buffet, joka sanoo liiketoimissaan noudattavansa vain kahta ohjetta. Niistä ensimmäinen neuvoo, ettei koskaan pidä tehdä huonoa sijoitusta. Toinen ohje opettaa, ettei koskaan saa unohtaa ensimmäistä ohjetta. Näin helppoa on rikastuminen, kun homman osaa.

Nasevimmat viisaudet ja elämänohjeet löytyvät sananlaskujen joukosta. Niihin ei ajan hammas tunnu helposti pystyvän, sillä vanhat sanonnat ovat yleensä iskevämpiä kuin tuoreemmat. Kirjahyllystäni poimin espanjalaisen jesuiittapapin Baltasar Gracian 1500-luvulla kirjoittaman ”Viisauden käsikirja” – nimisen teoksen, josta toivoin löytäväni eväitä Suomea tänään vaivaavien ongelmien ratkaisemiseen. Kolmensadan asiakokonaisuuden joukosta kaipaamiani neuvoja löytyy runsaasti. Seuraavassa pari esimerkkiä, joiden sanoma ei vuosisatojenkaan kuluessa ole himmentynyt.

”Tyhmyyttä ei pidä jatkaa”. Kaikki me teemme joskus virheitä. Niistä seuraa lasku, joka voi olla rasitteena pitkään. Ihmisluonteeseen kuuluu taipumus viivyttää korjaustoimia toivoen, että jospa kaikki sittenkin muuttuisi hyväksi. Odottaminen voi kuitenkin käydä kalliiksi verrattuna siihen, että otettaisiin asia kokonaan uusiksi. Sellainen päätös Suomessa todennäköisesti tulee soten rakentajien pöydille, kun taisi tulla rakennetuksi liian kallis palveluverkko. Olisikohan viisi hyvinvointialuetta riittävä määrä nykyisten kahdenkymmenen sijaan? Mutta taisi juna jo mennä menojaan.

”Viisas tehköön alussa sen, minkä tyhmä tekee lopussa”. Tämä neuvo sopii hyvin jatkoksi edelliselle. Vaikeat periaatteelliset asiat kannattaa hoitaa aluksi pois tieltä. Yksityiskohtia on sitten helpompi sijoittaa valmiiseen raamiin. Tämä ei tunnu olevan tapa eduskunnassa, jonka käymää keskustelua kuuntelin ihmetyksellä. Pääasia eli työelämän uudistus tuntui unohtuneen, kun edustajat kovin sanoin hyökkäsivät toisiaan vastaan.

Auttaisikohan asiaa, jos siellä isossa salissa yhdessä laulettaisiin puolen tunnin välein pätkä Hiski Salomaan Vapauden kaihosta: ”Viha, vaino pois, rauha parempi ois”. Sivistyneesti ja toisiaan kuunnellen ja kunnioittaen pitäisi vaikeatkin asiat pystyä hoitamaan. ”Ei saa rakastaa eikä vihata lopullisesti”, opettaa gurumme. Hommat pitää hoitaa huomennakin. Jos lyödään kannat liikaa lukkoon, umpisolmujen avaaminen tulevaisuudessa vaikeutuu. Viisas neuvo on sekin.

Kansainvälisissä onnellisuuslistauksissa Suomi on säilyttänyt ykkössijansa. En tunne kriteerejä, joiden pohjalta tuo sijoitus on meille suotu, mutta kovasti ihmettelen lopputulosta. Miten voivat olla onnellisia kansalaiset maassa, jossa ei tunnuta tiedettävän, kenelle valta kuuluu? Pitäisikö valtikka antaa ammattiyhdistyspomoille vai kansalle, jolle se säädösten mukaan kuuluu? Selvää kapinaa on alettu kutsua poliittiseksi lakoksi. Halua kompromisseihin ei löydy, joten ei synny kipeästi tarvittavia päätöksiäkään. Ja loputon velanotto uhkaa upottaa meidät suohon. Ei ole mieli ilahtunut kotimaisen politiikan seuraajalla.

Eikä ilahduta näkymä ulkomaillakaan. Julmaa sotaa käydään monessa maassa. Vaarana on todellinen maailmanpalo. Koska lieneekään tilanne viimeksi ollut näin pelottava. Tilanteesta kärsivät kaikki muut paitsi asetehtailijat.

Kovasti alavireinen tuli tästä kirjoituksesta, mutta mitäs voit. Tiedän kyllä monen huolettomana sanovan, että onhan pahemmistakin selvitty. On koettu talvisodat ja muut. Varmaan selvitään tästäkin, mutta pitkäaikainen korjaustyö on edessä, jotta saadaan raajarikkoinen kotimaamme jälleen oikeille raiteille. Talousviisaat laskevat, että viidentoista vuoden talouskasvun olemme menettäneet verrattuna kilpailijamaihimme. Keskinäisiin rähinöihin ei enää ole varaa. Onnellisimman maan asema menetetään herkästi.

On meillä kuitenkin jäljellä salainen valtti. Kun loppuvuoden olympialaisista tuodaan kotiin useita kultamitaleita, mielialat muuttuvat.

PERTTI VOUTILAINEN