3 minute read

Pekka Suomela: Kaivosveron nosto lyhentää kaivosten elinkaarta

Pääministeri Petteri Orpon hallitus kokoontui huhtikuun puolivälissä kehysriiheen. Valtakunnan talouden tilanne vaatii toimia. Esillä olivat leikkaukset talouden tasapainottamiseksi ja kannustukset talouden kasvun aikaansaamiseksi. Ja sitten esillä olivat veronkorotukset.

Viime vuosina kaivosyhtiöt osana mineraalisektoria ovat nousseet merkittäviksi yhteisöveron maksajiksi. Mineraalisektori maksoi yhteisöveroa yli 400 miljoonaa euroa vuodelta 2022.

Kaivosmineraalivero tuli voimaan 1.1.2024. Se on erillisvero normaalien yritystoiminnan verojen lisäksi. Verotuksen yksityiskohdat ovat vielä osin epäselviä, mutta ensimmäiset verot tilitetään ensi vuoden maaliskuussa. Veroja siis tilitetään ensimmäisen kerran vuonna 2025, ja veron perusteena on vuoden 2024 tuotanto. Hintataso määräytyy kuitenkin vuoden 2023 perusteella.

Ja nyt vuonna 2024 – neljä kuukautta kaivosmineraaliveron voimaantulosta - hallitus päätti, että on hyvä korottaa kaivosveroa. Korotuksen yksityiskohdat ovat auki, mutta veroa halutaan kerryttää viisi miljoonaa euroa lisää.

Kaivosmineraalivero näkyy yhtiön kustannuksina. Vero ei kohdistu tulokseen tai edes saatuun myyntituloon. Vero lyhentää kaivosten elinkaarta ja siten syö verotuloja toisaalla, kuten yhteisöverossa, ansiotuloveroissa ja kiinteistöveroissa.

Käyttöön otetun veromallin ongelma on se, että se ei kannusta luonnonvarojen mahdollisimman tehokkaaseen hyödyntämiseen. Se ei myöskään ole ympäristöllisesti kestävä.

Valtiovarainministeri Purra antoi ymmärtää kehysriihen tuloksia esitellessään, että kaivosveromallia korjataan sivuvirtojen verotuksen osalta. Tämä on hyvä asia. Jos siis kaivoksen syötteessä rikastamolle on malmin mukana ppm-pitoisuuksia jotain veronalaista metallia, ei siitä toivottavasti tarvitse enää jatkossa suorittaa veroa. Nyt Verohallinnon ohjeistus vaatii näin tekemään, vaikka kyse ei ole kaivoksen tuotteesta ja analysointikustannukset olisivat verokertymään nähden moninkertaiset.

Kun kaivosten erillisverotusta valmisteltiin pääministeri Marinin hallituksen ideologian mukaan, päätavoitteena oli saada kaivokset verolle. Veroa valmistelleen VM:n työryhmän mukaan tulokseen perustuva malli ottaisi huomioon paremmin kaivoskohtaisen toiminnan ja tuottavuuden. Se olisi aikanaan työryhmän mukaan vaatinut kuitenkin pidemmän valmisteluajan. Poliittisen kiireen vuoksi päädyttiin malliin, jonka tiedettiin alun alkaen olevan huonompi. Valittiin rojaltipohjainen veromalli.

Valmistelussa vielä nimenomaisesti todettiin valituksen veromallin vääristävästä vaikutuksesta olevan ohitettavissa sillä, että ministeriö arvioi tuottotavoitteen olevan vaatimaton. No, kaivosmineraalivero ei ehtinyt tulla edes voimaan, kun seuraava hallitus alkoi suunnitella sen korottamista. Yleinen elämänkokemus kertoo, että kaikenlaiset verot ovat olleet jatkuvassa nousukierteessä. Siten väärä ohjausvaikutus tullee vahvistumaan tulevaisuudessa. Investointien suunnittelu ei ainakaan helpotu.

Kaivosten verotuksen pääsääntö on, että metallimalmeja verotetaan niiden arvon pohjalta ja teollisuusmineraaleja louhintavolyymin mukaan. Verohallinto sitten hieman vielä täsmensi(!) ohjeistuksellaan tilannetta. Sen seurauksena myös metallimalmikaivoksia verotetaan lisäksi louhintavolyymin perusteella ja teollisuusmineraalikaivoksia pienistäkin metallipitoisuuksista, jos malmi teollisuusmineraalipuolella ajetaan rikastettavaksi.

Neljä kuukautta sitten voimaan tullut kaivoksia koskeva vero rasittaa vain suomalaista arvoketjua. Tuonti on ehkä perustellusti vapautettu verosta, mutta samalla Suomen kaivostoiminta menettää kilpailuetua muihin maihin nähden.

Kaivosveron kehittämistä tulisi vielä jatkaa valmisteilla olevan mineraalistrategian johtopäätösten valossa. Kun EU on köyhä metallien suhteen, ja siirtymä pois fossiilisista on tosiasia, olisi hyvä hetkeksi pysähtyä ja tehdä sellaisia järkeviä päätöksiä, jotka mahdollistavat investointien tekemisen pitkällä tähtäimellä.

PEKKA SUOMELA, TOIMINNANJOHTAJA, KAIVOSTEOLLISUUS R.Y.

This article is from: