Hanna Leväniemi: Teollisuuspolitiikan paluu? Suomen vuoriteolliset toimialat muuttuvassa maailmassa

”Teollisuuspolitiikka”-termillä on kunniakkaat perinteet, vaikka termiä ei ole juuri viime vuosina käytettykään. Teollisuuspolitiikkamme eri vaiheet ovat olleet osa maamme kehitystä. Yli 100-vuotiaan Suomen alkuvuosina vuori- ja metsäsektori olivat merkittävässä roolissa, kun valtakuntaa ajettiin ylös, ja 50-luvulta alkaen maassa investoitiin teollisuuteen ja vaurastumiseen.

Sittemmin Suomen tullessa osaksi vapaakauppasopimuksia ja EU-yhteisöä maailma oli avoin, ja Suomi hyötyi avotalousmarkkinoista. Olemme nyt kuitenkin tulleet tilanteeseen, jossa vapaan kaupan pelikenttä on dramaattisesti muuttunut, eikä toimintaympäristömme ole enää entisellään. Vapaan kaupan periaatteet, joita Suomikin on ajanut, eivät enää toimi käytännössä voimakkaampien tuulten puhaltaessa globaalissa tilanteessa. Kiinan ja Venäjän toiminta sekä USA:n inflaation vastainen politiikka ovat herättäneet Brysselin siihen, että tilanne Euroopan kannalta on erilainen kuin mihin toivoimme päätyvämme. Teollisuuspolitiikan aika saattaa olla palaamassa.

EU-komissio on viimeisenä toimintavuotenaan tehnyt ison avauksen vihreän teollisuuden siirtymän edistämiseksi julkaistessaan EU Green Deal Industrial Plan -suunnitelman helmikuussa 2023. Suunnitelmassa tähdätään vihreän siirtymän teollisuuspolitiikan toteutumiseen osana eurooppalaista tulevaisuutta.

Yksi suunnitelman neljästä peruspilarista on ennakoitavan ja yksinkertaisen säätelykäytäntöympäristön luominen vihreän teknologian teollisuuden vauhdittamiseksi. Tämä kattaa myös kriittiset materiaalit ja niiden saatavuuden. Eurooppa on havahtunut omien resurssiensa haavoittuvaisuuteen ja riippuvuuteemme tuontiraaka-aineista, ja kriittiset raaka-aineet ja niiden alaryhmänä strategiset raaka-aineet ovat meille erityisen tärkeitä.

Osana suunnitelmaa komissio julkaisi EU:n Critical Raw Materials Actin maaliskuussa 2023. Aloitteen mukaan EU:n alueelta louhitaan 10% ja prosessoidaan 40% unionin tarvitsemista raaka-aineista vuoteen 2030 mennessä. Kierrätettävyyden tavoiteltu osuus on 15%: materiaalien suunnittelu kierrätettäviksi on tärkeää. Vaikka kierrätettävyyteen onkin jo EU:ssa panostettu, meidän ei pidä tyytyä nykyiseen, vaan kierrätettävyyttä on kehitettävä edelleen. Tavoitteena on myös rakentaa kumppanuuksia kolmansien maiden kanssa, vaikka tämä onkin globaalissa tilanteessa osittain haasteellista – emme ole ainoita tahoja, joita kumppanuudet kiinnostavat.

Toinen rinnakkainen, merkittävä säätelykäytäntöihin liittyvä aloite on nettonolla-teollisuusaloite (EU Net-Zero Industry Act). Keskeiset puhtaaseen energiaan siirtymiseen tarvittavat teknologiat ovat tällä hetkellä valtaosin ei-eurooppalaisia. Aloitteen kunnianhimoisena tavoitteena on tuottaa 40% teknologioista EU:ssa vuoteen 2030 mennessä. Tämän saavuttamiseksi kriittiset nettonollahankkeet tulisi kyetä luvittamaan jopa 12-18 kuukaudessa prioriteettiluokituksilla ja luvituksen sujuvoittamisella. On ehdotettu myös ns. nettonollalaaksoja, joihin kyseinen teollisuus ja toiminta keskittyy.

Tämä on 2020-2030 -lukujen teollisuuspolitiikkaa, ja teollisuuspoliittinen tuuli tuulee nyt Brysselistä. EU-komission esitykset käsitellään vielä EU-parlamentissa ja -ministerineuvostossa, ja muutokset ovat mahdollisia. Esitykset sisältävät kuitenkin merkittäviä muutoksia nykytilanteeseen nähden, ja voimaan astuessaan säädös tulee sitomaan jäsenmaita kansallista sääntelyä vahvemmin.

Yhtenä Euroopan haasteena on globaali kilpailu vihreän siirtymän teknologialaitosten rakentamisen houkuttelevuudesta mm. USAn ja Kiinan kanssa. USA on ottanut käyttöön julkisten tukien järjestelmän, jonka ansiosta esim. sähköautojen akkujen tuotannossa tuotantohinnat ovat USAssa laskeneet Kiinan tasolle. EU:ssa taas tuotantohinnat ovat nousseet ja tuotanto on globaaleja kilpailijoita merkittävästi kalliimpaa mm. sähkön hinnan vuoksi. EU:n ja myös Suomen iso haaste onkin se, miten pystymme vastaamaan järkevällä tavalla tähän tukikilpailuun.

Teollisuuspolitiikka voisi hyvin terminä löytää tiensä seuraavan hallituksen hallitusohjelmaan. 2020-2030 -lukujen teollisuuspolitiikka on vihreän siirtymän politiikkaa, joka edeltäjiensä tavoin tähtää myös vaurastumisen rakentamiseen.

TEKSTI: HANNA LEVÄNIEMI