Kari Tähtinen: Vuorimiesyhdistys 80 vuotta ARVOISAT VUORIMIEHET!

Vuorimiesyhdistyksen perustava kokous pidettiin 12.01.1943. Läsnä oli 29 perustajajäsentä. Perustaminen tapahtui keskellä asemasotavaihetta, sodan riehuessa ympäri Eurooppaa ja erityisesti Itärintamalla.

Nykytilanne Ukrainassa ja kasvava jännite laajemminkin muistuttavat meitä tästä hyvin konkreettisesti. Sota on yhtä lähellä Suomea kuin Petsamo on Helsinkiä.

Kaivos- ja metallurginen toiminta osoitti maassamme sotien aikana ripeää edistymistä. Vahva kasvu oli itse asiassa alkanut jo 30-luvun lopulla monien hankkeiden myötä.

Pulaa oli sekä osaajista (insinöörikunnasta) että pääomista. Huoltovarmuus sodan aikana oli elintärkeää. Kaikki perustamisen juurisyyt eivät välttämättä ole tiedossamme.

Keskeinen henkilö perustamisen toteuttamispäätöksessä oli vuorineuvos Eero Mäkinen. Hän innostui hankkeesta, kun esitettiin että mukaan kutsutaan kaivos- ja rikastusinsinöörien lisäksi myös geologit ja metallurgit.

Tämä osoittautui tulevaisuutta ajatellen tärkeäksi mm. yhteisöllisyyden kannalta. Hanke kattoi siis alusta alkaen toiminnan malminetsinnästä konepajateollisuuteen saakka. Perustamisen varsinaisena puuhamiehenä oli Kauko Järvinen, joka kollegoineen oli valmistellut asiaa jo parisen vuotta - jo sodan aikana.

Yhdistys perustettiin HENKILÖJÄSENYHDISTYKSEKSI. Perustajina olivat alan yritysten ylimmät johtohenkilöt laajalla rintamalla. Näin muurattiin se peruskivi, jonka varaan on rakennettu tärkeä alan yritysten ja yhdistyksen välinen yhteisymmärrys. Se on kantanut koko 80-vuotisen toiminnan yli.

Toiminnan tarkoitus oli: ”Vuoriteollisuuden edistäminen, jäsentensä keskinäinen lähentäminen ja heidän yhteisten etujensa valvominen”. Tähän tarkoitukseen yhdistys pyrkii esitelmien, keskustelujen, julkaisujen, tutustumismatkojen, ulkomaisten yhteyksien yms. kautta.

Ensimmäinen vuosikokous pidettiin jo 15.05.1943. Silloin jäsenmäärä nousi jo 89 jäseneen ja heitä oli ”Hangosta Petsamoon”.

Liikkeelle lähdettiin heti ”täyttä höyryä” jo vuoden 1943 aikana. Vuosikokouksen lisäksi julkaistiin kaksi lehteä luottamuksellisina, tehtiin kesäretki ja annettiin lausuntoja valtiovallalle. Nämä lausunnot muodostuivat osaltaan tärkeäksi yhteistyölinkiksi valtiovallan suuntaan.

Ajavana voimana oli ” yhteisten tapaamisten tärkeys, koska yhdistyksen jäsenet olivat JOUTUNEET eri puolille maata”. Myös puolisoiden, tai niin kuin nykyisin sanotaan seuralaisten, mukanaolo oli jo alusta alkaen tärkeä koossapitävä voima ja on sitä vieläkin.

Yhdistyksen tekemä aloite Vuoriteollisuusosaston perustamisesta Teknilliseen korkeakouluun vuonna 1944 oli elintärkeä. Siinä painotettiin, että kaivosmiehet ja metallurgit kootaan opiskelemaan samalle osastolle.

Tämä ”Kasvattajaseura”, Vuoriteollisuusosasto aloitti syksyllä 1947 ja Vuorimieskilta samana vuonna. Opettajakunta tuli käytännössä teollisuudesta, ja yhdistyksen panos ja sitoutuminen olivat alusta alkaen tärkeitä. Muun muassa lehden palstoilla käsiteltiin koulutuksen ja tutkimustoiminnan sisältöä sekä esiteltiin ja seurattiin opiskelijoiden edistymistä. Lehdessä julkaistiin opiskelijoiden kurssikohtaiset nimiluettelot ja tiedot valmistuneista.

Näin yhdistys oli heti alusta alkaen osaltaan vahvasti mukana luomassa ja edistämässä YHTEISTOIMINTAKULTTUURIA vuoriteollisuuden, korkeakoulujen ja yliopistojen sekä valtiovallan välille unohtamatta tutkimuslaitoksia GTK ja VTT. Aikanaan myös Tutkimusvaltuuskunnan toiminta oli tärkeä linkki varsinkin valtiovallan suuntaan.

Yliopistojen ja korkeakoulujen edustajat ovat olleet ansiokkaasti mukana myös yhdistyksen ja jaostojen toimielimissä ja vuorollaan myös puheenjohtajakierrossa. Valtiovallan vakiintunut edustus vuosikokouksissamme on niin ikään ollut merkittävä yhteistyön osoitus.

Tämän kulttuurin vaikutukset vuoriteollisuuden edistymiseen Suomessa ja laajemminkin maailmassa ovat huomattavat. Uunituoretta tietoa on jaettu korkeakouluista teollisuuteen ja päinvastoin. Yhdistyksenkään ei tarvitse mitenkään piilotella osuuttaan tässä – onhan näitä saavutuksia esitelty ja edistetty yhdistyksen ja jaostojen tilaisuuksissa sekä lehdessämme hyvinkin avoimesti. Niin tapahtuu myös tänään.

Jäsenkunta ei koostu enää pääosin yhden ”kasvattajaseuran” kasvateista, vaan tulee Suomesta useasta yliopistosta ja korkeakoulusta sekä osin ulkomailtakin. Toisaalta jäseniä työskentelee yhä enemmän varsinaisen vuoriteollisuuden ulkopuolella.

Tämä on tietysti osaltaan suuri rikkaus. Samalla se on velvoittanut yhdistyksemme pohtimaan ja kehittämään yhä uudenlaisia toimintamuotoja pitääksemme toimintamme peruspilarit lujina. Ainakin tunnelmaa tässä salissa aistiessamme voimme todeta asioiden olevan hyvällä tolalla.

Nykyisinhän valtaosa yhdistyksen monipuolisesta toiminnasta kanavoituu jaostojen toimintaan. Tämä tapahtuu yhdistyksen hyvässä ohjauksessa ja yhdistyksen pitäessä hyvää huolta paitsi Vuorimiespäivistä myös taloudesta, mainiosta lehdestämme ja nykyisin myös messutoimintaan osallistumisesta. Myös Metallurgian Valtakunnallisen asiantuntijatoimikunnan koulutustoiminta jatkuu edelleen.

Vuosituhannen vaihteessa sääntöihimme tehty toiminnan tarkoitusta koskeva muutos ”jäsenkunnan ammatillisen tietotaidon edistäminen” kuvaa hyvin kehityksen suuntaa. Alamme edunvalvontaahan hoitavat Metallinjalostajat ry. ja Kaivosteollisuus ry.

Toki jäsenkunnan tietotaidon ja vuoriteollisuuden edistäminen kulkevat käsi kädessä. Edelleen, kuten jo alussa totesin, vuoriteollisuuden yritysten panos näiden Vuorimiespäivien ja ekskursioiden isännöinnissä sekä lehden tukemisessa on todella suuri asia.

Olemme saaneet nauttia korkeatasoisista esitelmistä ja illallistanssiaisten ohjelmista. Tätä isännyyttä on pidetty kunnia-asiana jopa heikonkin suhdanteen aikana ja siitä on usein jopa kilpailtu. Vuorimiespäivien maine on kiirinyt laajalti alan ulkopuolelle.

Lämmin kiitos kuuluu myös kaikille niille yhdistyksen jäsenille ja ulkopuolisille avustajille, ketään mainitsematta ja ketään unohtamatta, jotka ovat vuosikymmenten aikana toimineet yhdistyksen ja jaostojen luottamustehtävissä, toimihenkilöinä ja avustajina. Monet ovat tehneet jopa todella pitkiä rupeamia. Se on ollut kunniakasta toimintaa.

ARVOISAT VUORIMIEHET

Yhdistyksen kulmakivinä ovat siis ”YHTEISÖLLISYYS” ja ”VUORIMIESHENKI”. Ne on noteerattu myös yhdistyksemme ulkopuolella. Muun muassa valtiovallan tervehdyksessä yhdistyksen 25-vuotisjuhlakokouksessa todettiin: ”Usein aliarvioidaan maamme teollisuuksien uranuurtajien merkitystä. Se, mikä meiltä ikään kuin puuttuu, on että me emme siihen tapaan kuin vuorimiehet jaksa kansakuntana uskoa ja luottaa hyvinäkin aikoina toinen toisiimme. Siinä toivossa, että tästä salista tänä päivänä tämä vuorimieshenki leviäisi koko yhteiskuntaan ja että me saisimme aikaan vihdoinkin monien vuosien kokeilujen jälkeen kansakuntana omassa talouselämässämme sellaisen nousun ja sellaisen kehityksen, johon vuoriteollisuudessa on päästy, haluan tervehtiä Vuorimiesyhdistystä”.

Tämä sopii meille kannusteeksi tänäänkin. Esitän tässä kuitenkin ”vastahaasteen”: Toimimmeko me kunnon vuorimiehinä yhteiskunnallisina vaikuttajina teollisuudessa ja yhteiskunnassa samalla innolla ympäri vuoden kuin näillä Vuorimiespäivillä ja muilla omilla foorumeillamme? Miten annamme parhaalla tavalla oman panoksemme maamme elinvoiman ja luottamusyhteiskunnan kehittämiseen?

Vuorimieshenki ja yhteisöllisyys ovat pultatut lujasti suomalaiseen peruskallioon ja laajemminkin maailmalle. Sieltä etsittyinä, esiin louhittuina ja jalostettuina ne levittäytyvät jäsenkuntamme mukana viuhkanomaisesti kaikkialle, missä materiaaleja tarvitaan, ei vähiten vihreän siirtymän ja kestävän kehityksen sekä kiertotalouden tuomiin tarpeisiin energiatuotantoa unohtamatta.

Tuota vuorimieshenkeä on myös pidetty sopivalla tavalla yllä. Sitä on etsitty virallisten toimintamuotojemme ohella milloin mistäkin ehtymättömällä innolla: lähteistä, luolista, kallionkoloista, lampunkuupista, vuorenhuipuilta, suonsilmäkkeistä, saaveista ja tynnyreistä. Ja useimmiten hyvällä menestyksellä.

ARVOISAT VUORIMIEHET

Näillä eväillä on toimittu ja taivallettu 80 vuotta nykyhetkeen saakka tämän kunniakkaan ammattikunnan voimin yhdistyksemme tarkoitusta ja toiminnan muotoja lujittaen. Perustajat tekivät viisaita ratkaisuja, jotka ovat kestäneet vuosikymmenten saatossa.

Voisimmeko yhdessä todeta, että tähän kaikkeen meidät on johdattanut VUORIMIESAATE, vaikka yhdistyksemme ei olekaan aatteellinen. Tuota AATETTA yhdistyksemme ja jaostomme edistävät ja ylläpitävät.

VUORIMIESAATE ja siitä kumpuava toimintamme PALO ja ROIHU – niistä olemme kuulleet ja tulemme kuulemaan tänäänkin vielä enemmän uusia ulottuvuuksia iltapäivällä jaostojen kokouksissa.

Pian alkava lounaamme on oiva välietappi huoltotoimiin ja välikeskusteluihin, jotta AATTEEMME roihuaisi yhä uljaampana.

KAUAN ELÄKÖÖN VUORIMIESYHDISTYS!!!!

TEKSTI: KARI TÄHTISEN PUHE YHDISTYKSEN 80. VUOSIKOKOUKSESSA