Joni Lukkaroinen: Suomalaisen vuoriteollisuuden rooli liikenteen sähköistämisessä

Ilmastonmuutos ja vihreässä siirtymässä kriittisten raaka-aineiden tuotannon keskittyminen harvojen toimijoiden käsiin herättävät huolia, mutta myös tahtoa tilanteen korjaamiseksi. Tämän vuoden Vuorimiespäivien isäntäyritys Terrafame Oy:n toimitusjohtaja Joni Lukkaroinen kertoi Vuorimiespäivillä omassa esityksessään suomalaisen vuoriteollisuuden mahdollisuuksista muuttuvassa maailmassa.

Ilmastonmuutoksen vastainen kamppailu vaatii muutoksia mm. liikkumistottumuksissa. Liikenteen sähköistäminen on tehokas keino alentaa päästöjä. Esimerkiksi Euroopassa hiilidioksidipäästöistä noin neljännes tulee maantieliikenteestä.

Sähköautot ovatkin alkaneet vallata teitä kiitettävällä tahdilla, ja kysynnän odotetaan vauhdittuvan entisestään lähivuosina. Tämä heijastuu kasvavana kiinnostuksena akuissa tarvittaviin raaka-aineisiin. Esimerkiksi nikkelin kysyntä kasvaa arvioiden mukaan noin 10 prosentin tahtia vuosittain ainakin vuoteen 2030 saakka.

Liikenteen sähköistymisen ja koko vihreän siirtymän onnistumisen kannalta on tärkeää varmistaa tiettyjen kriittisten raaka-aineiden saatavuus. Eurooppa käyttää 20 prosenttia raaka-aineista, mutta tuottaa itse vain parisen prosenttia. Eurooppa on siis erittäin riippuvainen tuonnista. Esimerkiksi nikkelin ja koboltin tuotantoa dominoi Kiina. Lisäksi Venäjän hyökkäys Ukrainaan on nostanut esiin geopoliittiset epävarmuudet.

Tämä on herättänyt päättäjät vahvistamaan länsimaisia tuotantoketjuja ja houkuttelemaan investointeja kaivostoimintaan ja jalostukseen. Esimerkkeinä ovat Yhdysvaltain Inflation Reduction Act sekä EU:n Critical Raw Materials Act.

Suomen valttikorteissa vastuullisuus

Suomella ja suomalaisella vuoriteollisuudella on kaikki mahdollisuudet olla merkittävä tekijä muuttuvassa maailmassa. Suomalaisen vuoriteollisuuden vahvuuksia ovat eurooppalaisuus, teknologiaosaaminen sekä vastuullisuus, jonka perustaso juontuu maamme teollisuuskulttuurista ja lainsäädännöstä.

Sen lisäksi, että jo lainsäädäntömme asettaa vastuullisuuden perustason, Suomessa on otettu käyttöön vapaaehtoisia kansainvälisiä vastuullisuusjärjestelmiä. Suomi liittyi toisena maana heti Kanadan jälkeen kansainvälisesti tunnettuun Towards Sustainable Miningiin. TSM tarjoaa työkaluja kaivostoiminnan vastuullisuuden jatkuvaan parantamiseen globaalisti. Suomessa kaikki Kaivosteollisuus ry:n jäsenet ovat sitoutuneet TSM-standardiin tai vastaavaan vastuullisuusohjelmaan.

BloombergNEF vertailee litiumioniakkujen arvoketjuja vuosittain. Vuoden 2022 kokonaistulosten TOP 5 oli 1. Kiina, 2. Kanada, 3. Yhdysvallat, 4. Suomi ja 5. Norja.

Kun tarkastellaan erikseen vertailun viittä osa-aluetta (raaka-aineet, akkujen valmistus, vastuullisuus, kysyntä sekä teollisuus, innovaatiot ja infra), Suomi on toisella sijalla vastuullisuudessa ja ensimmäinen teollisuudessa, innovaatioissa ja infrassa. Kokonaispisteiden ykkönen eli Kiina on vastuullisuudessa vasta sijalla 17.

Suomessa osataan myös alhaisen hiilijalanjäljen tuotanto. Tästä hyvä esimerkki on Terrafamen tuottama nikkelisulfaatti, jonka hiilijalanjälki on 60 % teollisuuden keskiarvoa pienempi. Akkukemikaalien pieni hiilijalanjälki pienentää koko sähköauton valmistuksen hiilijalanjälkeä.

Miljardien eurojen arvoinen tilaisuus

Arvioiden mukaan Euroopassa myydään 14 miljoonaa sähköautoa vuonna 2030. Akkukapasiteettina tämä vastaa 820 gigawattituntia.

Tämän kapasiteetin rakentaminen Euroopassa vaatii yhteensä 120 miljardin euron investointeja eri vaiheisiin akkuarvoketjua: 50 miljardia kaivoksista akkukemikaalien jalostukseen, 20 miljardia katodi- ja anodimateriaalien tuotantoon sekä 50 miljardia akkukennojen tuotantoon.

Myös eri vaiheiden tuottama arvo mitataan miljardeissa. Akkukemikaalien tuotannon arvo vuosittain on noin 25 miljardia, katodi- ja anodimateriaalien 50 miljardia ja akkukennojen sekä -moduulien 100 miljardia euroa.

On siis selvää, että jos Suomi onnistuu houkuttelemaan itselleen edes pienen siivun tästä kakusta, olisi sillä merkittäviä taloudellisia vaikutuksia.

Jo tällä hetkellä mineraaliklusterin liikevaihto on 22 miljardia euroa vuodessa ja klusteri työllistää noin 87 000 henkilöä. Mineraaliklusteri pitää sisällään kaivostoiminnan ja louhinnan, metallien jalostuksen sekä kaivos-, louhinta- ja rakennuskoneiden valmistuksen.

Suomalaisen akkualan etujärjestön Akkuteollisuus ry:n mukaan tällä hetkellä Suomessa toimivat akkualan yritykset suunnittelevat yhteensä noin kuuden miljardin euron investointeja lähivuosina. Vuoteen 2027 mennessä alan yritysten tavoiteltu liikevaihto on ainakin noin 9 miljardia euroa vuodessa ja ala työllistäisi suoraan ja välillisesti yhteensä 20 000 henkilöä. Akkuteollisuus ry:hyn kuuluu tällä hetkellä akkuarvoketjun eri toimijoita louhinnasta jalostukseen.

Aikaa ei ole hukattavana

Suomalaisella vuoriteollisuudella on siis mainiot mahdollisuudet olla mukana tekemässä Suomesta kokoaan suurempi pelaaja muuttuvassa maailmassa ja samalla luoda lisää taloudellista hyötyä koko yhteiskunnalle.

Myös Suomen valtio on ilmaissut tahtotilansa asiassa. Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi alkuvuonna 2021 kansallisen akkustrategian, joka ”vahvistaa akkualan innovatiivista ekosysteemiä, vauhdittaa Suomen kestävää ja vähähiilistä talouden kasvua sekä tukee liikenteen ilmastotavoitteiden saavuttamista”. Strategiassa todetaan, että aikaa ei ole hukattavana.

Miljardien arvoisen tilaisuuden hyödyntämistä varjostaa kankea ja hidas luvitusjärjestelmä, joka voi muodostua kompastuskiveksi ja ohjata investoinnit toisaalle. Onko Suomella varaa jäädä tästä kelkasta?

Tällä hetkellä raskaan teollisuuden luvitus ottaa pahimmillaan kahdeksan vuotta, kun mukaan lasketaan ympäristövaikutusten arviointivaihe (0,5-1 vuotta), käsittely aluehallintovirastossa (2-5 vuotta) ja mahdolliset valituskierrokset Vaasan hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa (2-3 vuotta).

Suomessa on otettu lupaavia askeleita luvituksen nopeuttamiseksi, ja vihreää siirtymää tukevien investointihankkeiden toteutumista halutaan vauhdittaa. Vihreän siirtymän hankkeisiin kuuluvat mm. akkumateriaalien valmistus, uudelleenkäyttö ja kierrätys sekä akkutehtaat.

Ristiriitaista kyllä, kaivostoiminta on kuitenkin rajattu näiden hankkeiden ulkopuolelle, vaikka kyseessä on arvokkaan ja vihreään siirtymään erottamattomasti linkittyvän arvoketjun alku. Pahimmillaan se tarkoittaa sitä, että akkuarvoketjun yhden olennaisen palasen luvittaminen voi pahimmillaan hidastua entisestään vihreän siirtymän hankkeiden kiilatessa ohituskaistaa pitkin edelle.

Luvitusta olisi kokonaisuudessaan mahdollista nopeuttaa. Ennakkoneuvotteluihin viranomaisten kanssa olisi hyvä varata enemmän aikaa jo suunnitteluvaiheessa tai ympäristövaikutusten arvioinnissa. Lupakäsittelyyn voisi määritellä enimmäisajan, esimerkiksi 12 kuukautta, jonka jälkeen lupa olisi lainvoimainen. Määräaikaiset lupaehtojen tarkastukset pitäisi palauttaa. Lisäksi kriittisten mineraalien kaivoshankkeet olisi ehdottomasti saatava mukaan vihreän siirtymän hankkeisiin.

TEKSTI: JONI LUKKAROINEN