Pääkirjoitus, Pentti Vihanto: Kahdeksankymmentä vuotta elinvoiman ja yhteiskunnan rakentajana

Vuorineuvos Eero Mäkisen ja Kauko Järvisen johdolla perustettiin keskellä asemasotavaihetta tammikuussa 1943 Vuorimiesyhdistys, tarkoituksenaan ”Vuoriteollisuuden edistäminen, jäsentensä keskinäinen lähentäminen ja heidän yhteisten etujensa valvominen.” Kari Tähtisen esitys Vuorimiespäivillä kertasi yhdistyksen syntyä, keskeisiä lähtökohtia ja arvoja, joille yhdistyksemme toiminta ja myös merkitys on rakentunut. Kahdenkymmenenyhdeksän perustajajäsenen ryhmästä yhdistyksemme jäsenmäärä on kahdeksassakymmenessä vuodessa kasvanut yli 2300 monialaisen osaajan yhteisöksi.

Kansakunnan yhtenäisyys ja yhteisöllisyyden edistäminen nähdään tärkeiksi myös tänään, sodan mielettömyyden jälleen jyllätessä Euroopassa. Suomen liittyminen Pohjois-Atlantin puolustusliittoon on historiallinen tapahtuma. Se on uuden aikakauden alku, joka lisää perusturvaa, mutta myös alamme toimintaympäristön vakautta. Yksituumaisuutta ja sitoutumista vaaditaan niin ikään ihmiskunnan suurimman yhteisen haasteen, ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunnassa. Meidän osaamistamme tarvitaan kenties enemmän kuin milloinkaan synnyttäessämme niitä teknisiä ratkaisuja, joilla vastataan näihin haasteisiin. Maailma on tulessa, mutta onneksi meillä on kykyä sammuttaa se yhdessä.

Huoltovarmuus, pula osaajista ja pääomista olivat keskeisiä huolenaiheita yhdistyksen perustamisen aikoina. Euroopan unionissa on havahduttu arvojemme mukaiseen vastuullisuuteen sekä vihreän siirtymän vaatimuksiin. EU-maiden kuluttaessa noin 20 prosenttia maailman raaka-aineista ne tuottavat niistä nykyisellään vain noin kaksi prosenttia. Olemme valinnoillamme ulkoistaneet kriittisten ja strategisten raaka-aineiden tuotannon kolmansiin maihin, joiden vastuullisuuteen ja toimitusvarmuuteen emme pysty luottamaan. Pohjoismaat ovat globaalin vertailun kolmella kärkisijalla niin teollisuuskulttuurista ja lainsäädännöstä muodostuvassa Vastuullisuuskategoriassa kuin Teollisuuden innovaatioita ja infraa mittaavassa kategoriassakin (BNEF2022). Onkin varsin aiheellista kysyä, elämmekö arvojemme mukaisesti, kun varsinkin Suomen vastuullisuusetua ja raaka-aineiden saatavuuden potentiaalia on hyödynnetty kovin säästeliäästi?

EU:n kriittisiä raaka-aineita koskeva säädös (European Critical Raw Materials Act) asettaa konkreettiset tavoitteet huoltovarmuuden parantamiseksi vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteena on nostaa alkutuotanto kahdesta prosentista kymmeneen prosenttiin sekä jalostus 40 prosenttiin ja kierrätetty materiaali 15 prosenttiin EU:n vuositarpeesta. Näihin päästäkseen EU tukee strategisten projektien osalta luvituksen nopeuttamista (käsittelyaika 24kk kaivokset ja 12kk jalostus), rahoitusmekanismeja, osaamisen kehittämistä sekä vastuullisten arvoketjujen rakentamista. Kansallisesti tulee myös entisestään kehittää malminetsinnän ohjelmia.

Asetetut tavoitteet niin vihreälle siirtymälle kuin eurooppalaiselle huoltovarmuudellekin ovat erittäin kunnianhimoiset. Ne vaativat aktiivista hihainkäärintää niin yrityksissä, virkamieshallinnossa kuin poliittisessa päätöksenteossakin. Tässä kaikessa piilee ennen näkemätön mahdollisuus suomalaiselle kansantaloudelle ja merkittävälle talouskasvulle, jolla rahoittaa hyvinvointiyhteiskunnan palvelut ja maksaa pois kertynyttä velkaa. Yksin liikenteen sähköistymisen vaatiman akkuklusterin syntymisen arvioidaan kasvavan metsäteollisuuden veroiseksi viennin veturiksi, ja koko mineraaliklusteri mukaan lukien tulevaisuus on sangen innostava.

Juhlavuotemme vuosikokoukseen sekä siihen liittyneisiin tilaisuuksiin osallistui ennätysmäärä jäseniä seuralaisineen. Vuosikokous keräsi noin 750, perjantain iltajuhla 635 ja lauantain parempi lounas 680 osallistujaa. Henkilökohtaisesti kiitän jäsenistöä luottamuksesta ja tartun puheenjohtajan työhöni innolla sekä tulevaisuuteen katsoen. Iso kiitos palveluksestaan väistyville, erityisesti puheenjohtaja Kalle Härkille sekä pääsihteeri Ari Juvalle. Onnittelut kaikille yhdistyksen valituille toimihenkilöille.

Tulevaisuus haastaa meitä uudistumaan. Jatkamme digitalisaation hyödyntämistä palveluissamme sekä brändimme kirkastamista. Käymme myös keskustelua yhdistyksen nimen ”ajankohtaisuudesta”. Kysyisinkin, miten pystymme yhdistyksenä parhaiten palvelemaan ja tukemaan jäsenistöämme sekä alamme toimijoiden tavoitteita kestävämmän yhteiskunnan ja maailman rakentamisessa? Kuinka tuottaa lisäarvoa säilyttäen roolimme henkilöyhdistyksenä, ei alamme virallisena edunvalvojana, mutta foorumina keskustelulle ja kohtaamisille?

Yhdistyksemme perustajat olivat omana aikanaan merkittäviä yhteiskunnallisia vaikuttajia. Heidän innoittamanaan toivon meidän jokaisen ottavan vuosikokouksessa esitetyn haasteen vastaan ja antavan parhaan panoksemme maamme elinvoiman ja luottamusyhteiskunnan kehittämiseen. Siinä näet konkretisoituu mielestäni se Vuorimieshenki ja -aate, joka on vastuullinen, kestävä ja kantaa pitkälle!

PENTTI VIHANTO, VUORIMIESYHDISTYKSEN PUHEENJOHTAJA