Frisco: Lukijalle

Hyvät lukijat! Tässä on nyt MATERIA-lehden nu mero 2/2023. Se on myös Vuorimiesyhdistys ry:n 80-vuotisjuhlanumero.

Lehden mukana tulevaan erillispainokseen on koottu yksien kansien väliin lehdessämme julkaistut Hipsu Hiilen kuvitetut seikkailut. Vihkosen tarinoita voi käyttää vaikka iltasatuina perheen pienimmille. Ne ovat myös (toivottavasti tiedonjanon paloa herättävää) viihdelukemista koululaisille ja uravalintojaan pohtivalle nuorisolle.

Itse lehdessä luodaan katsaus yhdistyksen vuosikokoukseen, vuoriteollisuuden tilaan ja juhlaesitelmiin. Ja sitten paneudutaan itse juhliin. Ja mitkä juhlat ne olivatkaan! Alusta lähtien valloillaan oli mahtava tunnelma ja meininki. Niitä kohottivat edelleen loistavat esiintyjät ja maittavat tarjoilut. Kiitos isäntäyritys Terrafamelle! Iltajuhlista on lehdessä kuvavoittoinen katsaus.

Iltajuhlasta jäivät osallistujille käteen uistin ja yhdistyksen uunituore laulukirja ”Glück auf”. Kirjoja on saatavilla yhdistykseltä, jos tarvetta on. Kirjaan on suorastaan pakko tarttua, kun kirjasta löytyvän laulun sanoin ”Taas juhlamieli päälle käy...” Suuri kiitos kulttuuriteon tekijöille. Uistimella voi saada hauen.

Ja sitten tuli se lauantain parempi lounas. Olipas siellä kivaa! Nyt kun jatkotkin oli järjestetty osaavasti ja ohjelman kera saman katon alle, niin lounashan jatkui pitkälle yöhön. Kyllä nyt on viihdytty.

Lehdessä on artikkeli yhdistyksen historiasta, niin arkistoihin kuin haastatteluihinkin perustuen. Itselleni ovat jääneet erityisesti mieleen korona-ajan vuosijuhlat vuonna 2021. Oli hyvin tiedossa, että mahdollisuus juhlien pitämiseen kasvokkain on minimaalinen. Sen tähden ruvettiin etävuorimiespäiviä suunnittelemaan jo hyvissä ajoin. Muistoissa olivat edellisen vuoden vuorimiespäivät, jolloin matto lähti koronan takia jalkojen alta juuri ennen tilaisuutta, ja päivät typistyivät nopeasti etäpalaveriksi. Oli mahtavaa nähdä, miten yhdistyksen vapaaehtoiset saivat kasatuksi kokoon vaikka mitä verkkosisältöä. Kaiken kruunasivat livestriimaus ja vilkaisut ihmisten koteihin.

Kaikkein rakkain muistoni vuorimiespäivistä ovat kuitenkin yhdistyksen 50-vuotisjuhlat. Olin silloin Vuorimieskillan puheenjohtaja, ja saimme hoitaa kaikenlaisia tehtäviä ennen juhlia ja juhlien aikana. Niinhän nykyäänkin tapahtuu. Oli postimerkkinäyttelyn pystytystä ja yleisten asioiden hoitoa siellä sun täällä. Kaiken kukkurana oli osallistuminen itse juhliin ja Bergspexiin, joka vielä silloin kuului luonnollisena jatkona Vuorimiespäivien lounaalle. Se jäi opiskelijan mieleen, ja tuollahan sitä opiskelijat olivat töissä tälläkin kertaa...

Ensi vuonna nähdään taas. ”Onko elämä sittenkin syklistä?”, kuten eräs VMY:n sitsilaulukilpailuun osallistunut parivaljakko mietti.

FRISCO