ruoka
Nyt syödään! Aterian ääressä Kari Karhapää (vas.), Eero Tuomisto, Maija-Liisa Jeskanen ja Pekka Jeskanen.
Rosvopaistin valmistus on Jeskasilla kesäperinne. Aamusta alkaen on aherrettu, mutta kun lihat on saatu muhimaan, ehtii tarinoida. Pöydän ääreen kertyy perhettä, naapureita ja marttaystäviä. HELENA ROMPPANEN //KUVAT EIJA IRENE HILTUNEN
Terttu Kontturi, Liisa Kontturi ja Mikko Rautiainen. Paikalla on myös Jeskasten tytär Anu Mustonen sekä hänen tyttärensä Nina Mustonen ja Irinja Mustonen. Mummolassa kirmaavat myös Ninan ja Irinjan lapset, kolmevuotias Siiri Karhu ja yksivuotias Tuukka Stranden. – Neljä sukupolvea marttoja! esittelee Maija-Liisa Jeskanen ylpeänä. Savosta, Lapinlahdelta, lähtöisin oleva Maija-Liisa Jeskanen tuli vuonna 1965 Pohjois-Karjalan Marttapiirin kotitalousneuvojaksi Ilomantsiin. Nuori neuvoja asui aluksi romanttisesti Parppeinvaaran Runopirtin shar-
dakassa eli neidonkamarissa, mutta pian hänet koppasi mukaansa maanviljelijä ja metsuri Pekka Jeskanen. Vuonna 1971 Maija-Liisa Jeskanen siirtyi Ilomantsin evankelisluterilaisen seurakunnan emännäksi. Tässä työssä hän oli 32 vuotta. Marttatyö jatkui tiiviisti, mutta nyt harrastuksena. UUTEEN KULTTUURIIN Ilomantsis-
sa savolaistyttö joutui uuteen kulttuuriin. Mutalahdessa uskontokin oli eri, sillä vanhan karjalaiskylän asukkaista enemmistö oli ortodokseja. – Pekka on ortodoksi ja minä luterilainen, mutta mitään ristiriitaa uskonnosta ei ole koskaan ollut, vakuut-
taa Maija-Liisa Jeskanen. Uskontojen sopuisuutta Ilomantsissa kuvaa se, että martat ovat vuosikausia toimineet muonittajina Iljan praasniekoilla sekä valmistaneet ortodoksisen seurakunnan tarjoaman pääsiäisaterian. Karjalaiset ruuat ja tavat tulivat tutuiksi, mutta yksi ei oikein suju vieläkään. – Savolaisen tekemät karjalanpiirakat ovat semmoisia luahkanaveneitä. Pekka tekee pieniä ja sieviä, Maija-Liisa Jeskanen naurahtaa. Jeskaset rakensivat Mutalahteen 1980-luvulla arkkitehti Erkki Helasvuon piirtämän niin sanotun karja»
MARTAT 3 | 2016
| 19