Toimintakertomus
2009
Marja Merisalo
Lastenkulttuurin läänintaiteilija
”Olipa kerran Marja, joka sai aikamoisen lapsellisen työpaikan :)”
Aloitin Satakunnan taidetoimikunnassa lastenkulttuurin läänintaiteilijana 1.6.2009.
Ensimmäisellä puolivuotiskaudellani satakuntalaisessa lastenkulttuurissa oltiin kansainvälisiä ja liikuttiin akselilla Espanja-Puola-Intia-Afrikka-Englanti.
Sitar, tabla ja fl amencokitara soivat komeasti Meri-Porin koulussa. Kankaanpään syksyisessä maisemassa vieraili rautainen parivaljakko W. Shakespeare ja Richard III nukketeatterina. Samaan aikaan satakuntalaisissa kyläkouluissa tanssittiin vauhdikasta apinatanssia sekä laulettiin sujuvasti hindiksi. Ja lopulta arvokkaat Tiernatytöt vielä toivottivat joulun 2009 tervetulleeksi koko pakkashuuruiseen ja lumenvalkeaan maakuntaan.
Siinä välissä ehdin myös käväistä esiintymässä teatterikiertueella Italiassa ja Sveitsissä ja olin paikalla tuomaroimassa tilateatterikatselmusta Karvian Willin Kansan Viikolla itsensä Willin karvialaisen seurassa.
Satakuntapäivää Pripolissa juhlistettiin vahvasti lasten voimalla ja sinne tarvittiin koko joukko erilaisia työpajoja koululaisia viihdyttämään. Lisäksi maakunnan 10-vuotiaat taiteilivat oman tulevaisuuden kouluympäristönsä, jossa saattoi havaita selviä merkkejä lentävistä autoista ja eläkeelle jäämättömistä harmaahapsisista opettajista.
Kaiken tuon juhlahumun keskellä sattui myös seuraavaa. Eräänä tavallisen harmaana ja sateisena päivänä Reposaaren vanhassa, tunnelmallisessa päiväkodissa sytytettiin sydämenmuotoinen valoteos lapsen oikeudelle rakastaa ja olla rakastettu. Lapset olivat sen itse tehneet. Kas kummaa, siellä sattuivat vierailemaan samaan aikaan Antinkatu 6:sta myös viiksekäs Musikatti ja punamekkoinen Letti-Leena laulattamassa ja tanssittamassa lapsia. Ja lopuksi syötiin tietysti vastaleivottua pullaa, nam, nam!
”No, tällaista, siis hieman yksitoikkoista, on ollut tämä elämäni täällä Karhuseudulla. Vieno huokaus... Mitään ei juuri koskaan tapahdu, paitsi se, että sattuu heti muuttamaan homeiseen taloon arvostetulla alueella, Ätshii! Ja se, että asuu 24:ssa paikassa puolen vuoden
aikana. Hmmm mielenkiintoista... Mutta onneksi elämä on suuri seikkailu sille, joka osaa ottaa asiat huumorilla ja tässä kyllä auttaa kovasti myös se, jos on lähtenyt astelemaan lastenkulttuurin värikästä, ja huomio, huomio, ei koskaan tylsää tietä! Hyvä lapset!!!
Mutta palatkaamme ajassa taaksepäin. Alussa siis oli...”
SHAKESPEARE JA NUKKETEATTERI
Nukketeatteri Taigamaton William Shakespearen Richard III esitykset ja draamatyöpajan ohjaaminen Kankaanpään Nukkero-nukketeatterifestivaalilla 30.9–3.10.2009. Näytelmä ja työpaja.
Taitava nukketeatterin ja teatterin ammattilaiskaksikko Turusta, näyttelijä Sari Tirkkonen-Tsarkov ja ohjaaja Karim Tsarkov (Venäjä) vierailivat Kankaanpään Nukkero-festivaalilla. Taigamaton esityksenä Kankaanpään yhteislyseossa nähtiin yksi W. Shakespearen suurista kuningasnäytelmäklassikoista, Richard III.
Marionettinäytelmä herätti henkiin tämän kirjallisuuden klassikon värikkäänä nuorille suunattuna tulkintana. Rikas etnohenkinen musiikki ja koomiset tanssit vauhdittivat näytelmää. Teksti oli kuitenkin täysin uskollinen Shakespearelle ja Matti Rossin käännökselle ja se esitettiin täysipituisena. Richard III oli samalla näyttelijä Sari
Richard III Taigamaton esityksessä. Kuva Carl-Johan Häggman. Marja Merisalo –Lastenkulttuurin läänintaiteilija26
Tirkkosen voimannäyttö hienosta näyttelijäntyöstä, sillä hän esitti näytelmän koko tekstin - kaikkien henkilöiden repliikit sekä useita nukkehahmoja.
Shakespeare oli nuori, vain 20-vuotias, kirjoittaessaan Richardin. Näytelmä käsittelee koston- ja vallanhimon teemoja, syrjäytymisen tunnetta, julmuuksia. Mikä ajaa ihmisen väkivaltaan? Teema on edelleen hyvin ajankohtainen myös Suomessa ja sopii pohdittavaksi kouluissa. Näytelmän avulla voi helposti herättää keskustelua vaikeistakin aiheista. Lisäksi klassikkonäytelmän teksti tukee äidinkielen opetusta ja antaa oppilaille harvinaisen tilaisuuden kuulla vanhempaa lyyristä proosaa ammattitulkintana.
Festivaalin aikana Taigamatto veti myös nelituntisen draamatyöpajan nuorille teemalla Luonto ja ihminen, jossa tutkittiin draaman keinoin ihmisen luontosuhdetta muinaisista ajoista nykypäivään saakka. Työpaja tarjosi improvisaatio- ja draamaharjoitteiden lisäksi myös kulttuurihistoriallista ja ympäristötietoutta osallistujille.
Esityksien saama palaute sekä oppilailta että opettajilta oli positiivista. Opettajat arvostivat esitystä, koska hyvin harvoin kouluissa saadaan kuulla ja nähdä kirjallisuuden klassikoita teatterina ja vielä sitäkin harvemmin nukketeatterin keinoin. Näytelmän dramaattinen ja traaginenkin aihe teki vaikutuksen nuoriin katsojiin. Moni jäi istumaan esityksen loputtua saliin hiljaisena ja oli selvästi vaikuttunut näkemästään. Itse havainnoin, että nuoret todella keskittyivät kuuntelemaan tuota vanhaa mutta yhä ajankohtaista tekstiä.
Mielestäni on tärkeää, että nuorille annetaan tilaisuus tutustua laadukkaaseen taiteeseen myös omassa kouluympäristössään. Monille oppilaille nämä harvinaiset ja arvokkaat elämykset voivat antaa kipinän tulevaisuuden kulttuuriharrastukselle, kun taas toisille nuo hetket voivat jäädä lähes ainoiksi kulttuurikokemuksiksi elämän varrella.
Richard III -esityksen näki 250 katsojaa, joista suurin osa oli lukiolaisia.
Draamatyöpajaan osallistui yhteensä 14 nuorta yläasteelta, lukiosta sekä Kankaanpään opistosta. Paikalla oli myös muutamia innokkaita nukketeatteriharrastajia. Ammattilaisten vetämät työpajat tarjoavat osallistujilleen uutta tietoa sekä taitoa ja ne ovat siten tärkeitä tapahtumia järjestettäviksi esitysten yhteydessä. Hankkeen vaikutuspiirissä oli yhteensä 264 nuorta.
”Mitäkö mieltä olen sitten porilaisista tämän puolen vuoden kokemukseni jälkeen. Niin.., sitähän täällä aina kysytään. Mutta koska olen lastenkulttuurin virallinen läänintaiteilija, niin tuohon kysymykseen täytyy tietysti ottaa edustamani kohderyhmän katsontakanta. Siis tuo polvenkorkuinen, jäätelönmakuinen, lapsenomainen näkövinkkeli, joka kuulostaa jotakuinkin tältä... Kaikki ihmiset ovat arvokkaita ja lapset eivät arvostele ketään. Arvostelu lisää katkeruutta, katkeruus vihaa, ja juurihan tuo Richard-setä Englannista näytti meille kohtalollaan, mitkä ovat vihan jäljet. Joten ollaan lapsellisia tässäkin asiassa. Porilaiset ovat ihan hyviä ihmisiä! Mutta mikä onkaan tuo kaukainen ääni Karvian suunnasta.. taketum, taketum, taketum?”
TAKETUM
Tanssi- ja rytmityöpajat satakuntalaisissa kyläkouluissa (teemana Intia). Tanssia kyläkouluihin.
Lasten TAKETUM-työpajat veivät osallistujat tanssi- ja rytmimatkalle värikkääseen Intiaan. Työpajat oli suunnattu 10–12 -vuotiaille ja ne olivat kestoltaan kolme tuntia kerta.
Pajassa tutustuttiin tanssin, laulun, musiikin ja tarinan keinoin vieraaseen kulttuuriin. Ohjaajina toimivat tanssija-koreografi Marja Merisalo sekä muusikko-säveltäjä Carl-Johan Häggman. Työpajojen ensimmäinen sarja toteutettiin marraskuussa 2009 ja ne jatkuvat myöhemmin keväällä 2010.
Läänintaiteilija Marja Merisalo ohjasi TAKETUM-työpajoja. Kuva: Carl-Johan Häggman. Marja Merisalo –Lastenkulttuurin läänintaiteilija27
Listasin vielä toimivia kyläkouluja ympäri Satakuntaa ja lähestyin niitä sähköpostitse.
Koulut otettiin mukaan ilmoittautumisjärjestyksessä ja nopeimmat ehtivät mukaan, sillä hanke oli budjetoitu 10 työpajalle. Pajat täyttyivät nopeasti ja hanke aloitettiin Karviasta, jossa samalla juhlittiin Willin Kansan Viikot -kulttuuritapahtumaa.
TAKETUM-työpajaan mukaan ilmoittautuneet koulut olivat Kirkonkylän koulu ja Sarvelan koulu (Karvia), Palokosken koulu (Jämijärvi), Suttilan koulu (Huittinen), Vasaraisten koulu (Rauma), Kyynärjärven koulu (Kankaanpää), Peränkylän koulu (Luvia) ja Leineperin koulu (Ulvila).
Vastaanotto kouluissa oli poikkeuksetta innokas. Kaikissa kouluissa kerrottiin, että tanssia heillä ei juurikaan ole, koska ei ole sitä taitavia opettajia. Olimme siis enemmän kuin tervetulleita. Tanssi teemana satakuntalaisissa kouluissa näyttää tulevan tosi tarpeeseen ja siihen kannattaisi selvästi panostaa enemmän.
Oppilaat, joita oli 20–38 oppilasta kerrallaan, olivat hyvin mukana tehtävissä. Myös pojat olivat innokkaita tanssijoita, kunhan heidät oli ensin kuvin ja tarinoin johdateltu sisään intialaiseen maailmaan. Työpajassa oli mukavaa olla joukolla, eikä niissä kiinnitetty huomiota virheisiin, vaan kannustettiin ja rohkaistiin kaikkia ilmaisemaan itseään tanssin, rytmin sekä fyysisen ilmaisun keinoin.
TAKETUM-työpajoihin osallistui marraskuun 2009 aikana n. 250 lasta ympäri Satakuntaa. He olivat 6–12 -vuotiaita. Joskus koko koulu oli mukana samassa työpajassa, esimerkiksi Palokoskella koulun kaikki 25 oppilasta ja kaksi opettajaa olivat läsnä. Työpajassa korostui ryhmässä tekemisen ilo ja uusien asioiden oppiminen. Myös luokkien yhteishenki kasvoi selvästi. Saimme loistavaa palautetta lapsilta ja opettajilta. Monet kouluista esittivät oppimansa tanssin omassa joulujuhlassaan.
TAKETUM -hanke onnistui erittäin hyvin. On aina erityislaatuinen kokemus taiteilijalle tai ohjaajalle, kun voi tuntea antaneensa jotain vastaanottajille. Siinä tuntee kyllä olevansa itse enemmänkin saamapuolella. Se on pysäyttävä hetki, kun lasten silmät loistavat innostuksesta ja yhdessä kannatellaan jotain todella arvokasta, jota on vaikea kuvata sanoin. On myös aina yhtä suuri ilo nähdä lasten nauttivan itsensäilmaisusta. Meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi uudestaan ja saimme lähes ylitsevuotavan hienoa palautetta.
Tässä muutamia kommentteja Karviasta, Sarvelan koulun oppilailta:
» Hienot ja erikoiset liikkeet, vauhdikas rytmi. Liikkeet sopivat musiikin kanssa.
» Jännittävät ja erikoiset tarinat. Kiva opetella, miten tehdään se kobra, kotka, kala ja kukka.
» Omien esitysten teko oli hauskaa. Hindin-kielinen laulu jäi mieleen.
» Hiljentymismerkki oli hyvä juttu, kun saatiin taas jatkettua nopeemmin ja ehdittiin tanssia.
» Raekuuro ja ukkosen ääni tuntuivat ihan oikeilta.
» Hienoa olla isossa porukassa ja tehdä yhdessä kaikkien kanssa.
» Ne ihanat ihmiset saivat aikaan hienon tunnelman.
sekä opettajalta:
» Saavutettiin uskomaton yhteishenki ja tekemisen meininki. Kiinnostus intialaiseen mytologiaan ja kulttuuriin heräsi. Vastaan tullut oli oppilaille täysin uutta ja vierasta. Kun tutustuminen uuteen ja vieraaseen käytiin rytmin ja tanssin kautta, tuli siitä entistäkin kiehtovampaa. Upeaa, miten jokainen oppilas heittäytyi täysillä mukaan ja nautti tekemisestä ja osallistumisesta. Nyt maanantaina koulutyöhön palatessa tuntuu, että meillä kaikilla mukana olleilla on jotain yhteistä, arvokasta, aitoa sydämessä, jonka varaan on hyvä rakentaa.
Marja Merisalo –Lastenkulttuurin läänintaiteilija TAKETUM-työpajat saivat kouluissa innokkaan vastaanoton. Kuvat: Carl-Johan Häggman.28
Sarvelan koulun perinteikkäässä kuusijuhlassa nähtäneen ripaus intialaista kulttuuria ja tanssin iloa. Kiitos! Menestystä ja terveyttä teille!
”Ja, kun harmaa auto oli pakattu jälleen lähtökuntoon, niin maailma koulun pihalla näytti jotenkin seesteiseltä ja kauniilta. Mitä meillä aikuisilla on tässä maailmassa tärkeämpää kuin lapset. Sain muuten juuri pullopostia Luvialta: ”Kiitos että tulitte! Minusta parasta oli, että opetitte meille hauskan tanssin. Mutta oli tylsää tanssia ilman teitä, sillä olitte niin aurinkoisia.” Olé! Ja nyt suunnataan suoraapäätä Espanjan aurinkoon ja sinne meidät johdattaakin...”
OLÉ NIIN KUIN OLET
Elämyksellinen monikulttuuritapahtuma Meri-Porin koulussa marras-joulukuussa 2009. Hankkeen tarkoituksena oli tarjota maailmanmusiikkia sisältävä monikulttuuritapahtuma porilaiselle yläasteelle ja lukiolle. Tapahtuma oli kaksiosainen.
Olé-hankkeen osa yksi piti sisällään intialaiseen klassiseen musiikkiin ja espanjalaiseen fl amenco-musiikkiin erikoistuneen kansainvälisen Indialucia-yhtyeen konsertin Meri-Porin koulussa sekä näiden korkeatasoisten ammattilaismuusikoiden vetämän Intia-fl amenco-rytmityöpajan koulun oppilaille. Yhtyeessä soittivat Sandesh Popatkar, tabla (Intia), Avaneendra Sheolikar, sitar (Intia), Miguel Czachowski, fl amencokitara (Puola) ja Dobroslaw Filip, cajon (Puola).
Konsertissa nähtiin myös klassista intialaista kuchipuditanssia. Tanssityöpaja oppilaille kuului mukaan konserttipäivän ohjelmaan.
Olé-hankkeen osa kaksi koostui tutustumisesta länsiafrikkalaiseen musiikkiin. Merin-Porin koululla vedettiin Djemberumpu-työpajaa yläasteen ja lukion oppilaille.
Ohjaajina toimivat Njaga Jaiteh (Gambia), Sheriff Jawo (Gambia) ja Carl-Johan Häggman (Suomi).
Olé-monikulttuuritapahtuma oli säveltaiteen läänintaiteilija Laura Piirron ja lastenkulttuurin läänintaiteilija Marja Merisalon yhteishanke.
Indialucia-yhtyeen samanaikainen Suomen-vierailu ja hankkeen ripeä käynnistäminen mahdollistivat tapahtuman toteutumisen.
Hankkeen ensimmäinen osa käynnistyi 16.11.2009 Meri-Porin koulussa. Koulun musiikin- opettaja Hanna Martikainen oli lähtenyt innolla mukaan hankkeeseen heti alusta alkaen, sillä monet hänen oppilaistaan olivat vastikään tutustuneet maailmanmusiikissa juuri Intiaan ja Espanjaan, joten heille ajoitus oli täydellinen pedagogisessakin mielessä. Mukaan hankkeeseen pyydettiin Petri Blomqvist vastaamaan tekniikasta sekä konserttia taltioimaan kuvaaja Sonja Viljanen.
Maailmalta Indialucia saapui siis Poriin aamulla 16.11. matkaten suoraan Helsingistä Meri-Porin kouluun. Se soitti oppilaille ja muille paikalla olleille ikimuistettavan konsertin esitellen espanjalaista fl amenco-musiikkia konsertin ensimmäisessä osassa, intialaista klassista toisessa osassa ja näiden molempien fuusioita kolmannessa osassa. Yhtyeen vierailijana esiintyi intialaisen kuchipudi-tanssin taitaja Yulia Sinitsyna (Venäjä).
Kaikki ulkomaiset artistit vetivät työpajoja (intialainen rytmi, fl amenco-rytmi ja kuchipudi- tanssi) koululaisille konsertin jälkeen. Koululaiskonserttiin osallistui yli 400 oppilasta Merin-Porin koulun yläasteelta ja lukiosta.
Hankkeen toinen osa käynnistyi 24.11.2009. Silloin alkoivat Olé-hankkeeseen liittyvät afrorumputyöpajat. Niissä tutustuttiin länsiafrikkalaiseen rytmiikkaan djemberumpuja soittaen.
OLÉ NIIN KUIN OLET -monikulttuuritapahtuma tarjosi maailmanmusiikkia Meri-Porin yläasteelaisille ja lukiolaisille. Kuvat: Carl-Johan Häggman. Marja Merisalo29
–Lastenkulttuurin läänintaiteilija
Työpajoja vedettiin 4 kertaa ja niihin osallistui yhteensä 57 Meri-Porin koulun yläasteen ja lukion oppilasta. Olétapahtuman vaikutuspiirissä Meri-Porin koulussa oli yhteensä noin 450 nuorta.
Olé-tapahtuma oli erityinen ja onnistunut kokonaisuus. Se tarjosi korkeatasoista kansainvälistä maailmanmusiikkia Meri-Porin koululaisille. Tapahtuma oli koulumaailman super-harvinaisuus. Harvoin, jos koskaan, laajasti maailmaa kiertänyt ja ansioitunut maailmanmusiikkiyhtye tulee Suomeen konsertoimaan satakuntalaiselle koululle sekä vielä antamaan ainutlaatuisen työpajan oppilaille!
Myös monet koulun oppilaista tiedostivat tämän ja olivat tosi innoissaan siitä, että nämä hienot muusikot tulivat juuri heidän koululleen! Mutta ihmeitten aika ei ole ohi, niin ajatteli myös koulun musiikinopettaja Hanna Martikainen kuullessaan tästä ainutlaatuisesta konserttimahdollisuudesta, josta hän ei ollut edes osannut unelmoida. Oppilaat käyttäytyivät konsertissa esimerkillisesti ja he jaksoivat kuunnella ällistyttävän hyvin ja keskittyneesti myös pitkän intialaisen ragan, joka kesti peräti puoli tuntia, kun sitaristi innostui soittamaan!! Kun oppilailta tiedusteltiin myöhemmin, kummasta musiikista he pitivät enemmän - espanjalaisesta vaiko intialaisesta, niin intialainen oli ollut selvä suosikki. Ja huom!, näin siis puhuivat nuoret, joita on vaikea joskus saada keskittymään edes minuutiksi kerrallaan.
Meri-Porin oppilaan kirjoitus konsertista: ”Koin ainutkertaisen kokemuksen maanantaina 16. päivä, kun maailmanluokan bändi Indialucia tuli pitämään konsertin meille Meri-Porin koululaisille ja Meri-Porin lukiolaisille. Indialucian jäsenistä meille esiintyivät puolalaiset Miguel Czachowski ja Pierluca Pineroli, sekä intialaiset Avaneendra Sheolikar ja Sandesh Popatkar. He soittivat todella erikoista musiikkia, nimittäin perinteisen intialaisen musiikin ja fl amencon ”fuusiomusiikkia”.
Konsertti aloitettiin espanjalaisella kappaleella, jota seurasi intialainen kappale. Sitten meille esiintyi viehättävä Julia, joka kertoi tanssillaan intialaisen mytologisen hahmon, Ganeshan, norsupäisen pojan, tarinan. Tämän jälkeen Indialucia soitti meille vielä kaksi kappaletta, jotka olivat intialaisen ja espanjalaisen musiikin yhdistelmiä. Konsertin jälkeen Indialucia jäi kouluumme vierailulle muutamaksi tunniksi, ja he pitivät ns. rytmikurssia vapaaehtoisille ja kiinnostuneille. Itse en kuitenkaan tähän osallistunut.
Minä pidin kokemuksesta todella paljon, sillä Indialucia esiintyi Suomessa vain kerran Helsingissä ja kerran kou-
lussamme. Musiikki oli ilahduttavan erilaista siitä mitä yleensä kuulee esimerkiksi suomalaisilta radiokanavilta. Pelkästään jo lavalla näkyneiden soitinten perusteella pystyi sanomaan, että bändin soittajat olivat huippuluokan muusikkoja, ja olin vielä varmempi tästä, kun seurasin Miguelin sormia kitarankielillä ja Pierlucan cajónin ja lautasten rummutusta jo ensimmäisen kappaleen aikana. Cajón on laatikkomainen rytmisoitin, jonka uskotaan olevan lähtöisin Perusta, ja se perustuu alunperin appelsiinilaatikoihin.
Pidin erityisesti myös siitä, että Indialucia todellakin toi myös kaukaisen intialaisen kulttuurin aivan lähelle. Avaneendra, Sandesh ja Julia olivat kaikki pukeutuneet intialaisiin iloisen oransseihin pukuihin, ja vanhoja intialaisia soittimia, sitaria ja tablaa, soitettiin. Sitar on intialainen kielisoitin, jossa on noin parikymmentä kieltä. Tabla on intialainen rytmisoitin, jossa on vain kaksi rumpukalvoa, mutta jolla voi tuottaa lukuisia erilaisia ääniä. Tämän kyllä huomasi!
Itse ihailen aasialaista musiikkia, joten minulle tällainen konsertti yht’äkkiä ja ilmaiseksi oli sykähdyttävä kokemus. Arvostan todella Indialucian soittajia. Heidän soitostaan näki ja kuuli, että he ovat soittaneet kauan ja hartaudella. Musiikkia oli todella hauska kuunnella, ja taputin konsertin päätyttyä käteni kipeiksi. Oli myös ihailtavaa nähdä, kuinka erilaiset kulttuurit tekivät yhteistyötä.
Konsertti oli mielestäni todella hieno asia, ja se piristi pimeää, opiskeluntäyteistä päivää.
Jasmiina Heikkilä 9C
Olé niin kuin olet -monikultturitapahtuma oli ehdottamasti toteuttamisen arvoinen ja siitä jäivät hyvät muistot kaikille toimijoille. Myös afrorumpukurssi sai paljon innostunutta palautetta osallistujilta.
”Oletko muuten hyvä kokkaamaan? Mitä tulee, jos sekoittaa kaurahiutaleita, vettä ja suolaa? No, kaurapuuroa tietenkin. No, entäs jos yhdessä ovat spagetti, jauheliha, tomaattimurska, valkosipuli ja pari muutakin ainesta? Se on spaghetti bolognese Italiasta, otaksuisin. Aivan oikein! Entä sitten, kun laitetaan samaan syssyyn tähti, kolme naispuolista läänintaiteilijaa, talvi, ruskea kynä ja pari säkillistä vaatteita ynnä muuta sen sellaista tarveainesta? Sehän on tietysti..”
Marja Merisalo –Lastenkulttuurin läänintaiteilija30
TIERNATYTÖT
Läänintaiteilijoiden joulukiertue Satakunnassa.
Uudet läänintaiteilijat Laura Piirto, Hanna Elo ja Marja Merisalo toteuttivat yhdessä perinteisen Tiernapojatjoulukuvaelman ja kiersivät sillä esiintymässä ympäri Satakuntaa. Valmisteltiin ja harjoiteltiin esitys, jonka Marja Merisalo ohjasi. Tarkoituksenamme oli myös tarjota jouluinen tervehdys Satakunnan taidetoimikunnalta eri tahoille. Kiertue oli kymmenen esityksen mittainen ja esiintymispaikkoina olivat mm. koulut, seurantalot, palvelutalot ym.
Eri puolilla Satakuntaa pidettiin kymmenen esitystä ja Tiernatyttöjä saatiin kuulla seuraavissa paikoissa: 4.12. Satakunnan taidetoimikunnassa, 8.12. Tasalan nuorisoseuran talolla Luvialla, 9.12. Kankaanpäässä Lohikon palvelukodissa sekä Ulvilan Leineperin koulussa kylän puurojuhlassa, 12.12. Raumalla Nuorten talolla, 13.12. Huittisissa Kuninkaisten vanhainkodissa sekä Köyliön palvelutalossa, 14.12. Merikarvian koulukeskuksessa sekä Ahlaisten kylän partiolaisten juhlassa ja 15.12. Porin Puuvillassa Satakunnan Kansan toimituksessa.
Tiernatytöt esityksen näki noin 450 katsojaa ja se taltioitiin Porin Puuvillassa. Tierna-hanke onnistui ja toteutui odotusten mukaisesti. Harjoitusjakso esitykseen oli nopea läänintaiteilijoiden muiden töiden takia, mutta esitys pystyttiin kuitenkin toteuttamaan aikataulussa.
Esiintyminen oli hauskaa ja palkitsevaa. Esityspaikat ja yleisöt olivat hyvin erilaisia, mikä teki kokemuksesta
monipuolisen. Vastaanottomme oli lämmin ja pystyimme tällä hanketempauksella tuomaan joulumieltä moneen paikkaan. Näin esimerkiksi Kuninkaisten vanhainkodissa Huittisissa, jossa hoitajat kommentoivat, että koristeista huolimatta ilmassa ei ollut vielä ollut joulun tuntua, mutta Tiernatytöt toivat sen mukanaan. Myös hoitajat ihmettelivat sitä, että yleensä levottomat dementikkovanhukset jaksoivat katsoa puolen tunnin pituisen esityksen hiljaa kommentoimatta. Yleensä he alkoivat huudella äänekkäästi ja vaatia esiintyjiä lopettamaan jo kymmenen minuutin kohdalla.
Meille esiintyjille ehdottomasti hauskin ja mieleenpainuvin oli Ahlaisten esitys. Siellä mentiin oikeasti kuokkimaan juhlapaikkaan eli partiolaisten juhlaan. Nyt oli paikallaan ovelta huudeltu repliikki: ”Saako tulla laulamaan?” Ja siellä todella olimme kaikille hauska yllätys - itsellemmekin. Juhlaväki otti meidät ilolla vastaan ja monet partiolapsista osasivat laulaa kanssamme. Sain kiitokset hyvästä esityksestä vielä aivan yllättävältä taholta, kun menin eräänä päivänä Porin taidemuseon kahvilaan ja kahvilayrittäjä kiitteli kovasti esityksestä. Esityksistä jäi todella hyvä mieli myös esiintyjille.
Satakunnan taidetoimikunnan toimintaa ja olemassaoloa voi siis tehdä tunnetuksi näinkin karnevalistisella ja hauskalla tavalla.
Lehdistöä emme onnistuneet tavoittamaan mukaan tähän joulutempaukseen.
”Hei, olisko lastenkulttuuritädillä pikku hetki aikaa tulla meille käymään tässä joku päivä, kun pitäisi tehdä yksi pikku juttu ja me ei olla ennen oikeastaan tehty lastenjuttuja... Ai, sielläpäässä kiire... no, siis ei todellakaan mitään suuritöistä, ihan vaan muutamalle sadalle lapselle pitäis saada hiukan kivaa happeningia ja tekemistä.. Siis kyllähän sinä tiedät, jotain halvalla ja näyttävää... Niin, ei tästä kyllä mitään makseta, mutta ettekös te teekin tätä jotenkin hyvän mielen vuoksi? Toki, toki, mutta...”
Läänintaiteilijat Hanna, Marja ja Laura tiernatyttöinä, vierailevana tähtenä Carl-Johan Häggman.
Marja Merisalo –Lastenkulttuurin läänintaiteilija
31
Marja Merisalon hankkeiden vaikutuspiirissä oli 1150 lasta ja nuorta sekä 250 aikuista Satakunnasta, yhteensä 1400 henkilöä.
MUITA SYKSYN 2009 TÖITÄ mm:
6.11.2009 Karvian Willin Kansan Viikon tapahtuman Tilateatterikatselmuksen tuomarointi yhdessä ohjaaja Juha Hurmeen kanssa.
20.11.2009 Lapsen oikeuksien päivän Taikalamput Syttyvät -tapahtuman (Porin lastenkulttuurikeskus) vierailu ja toteuttaminen Reposaaren päiväkodissa yhdessä Laura Piirron kanssa.
Tuomarointi Satakuntaliiton kutsusta liiton järjestämässä ”Elämää koulun vaiheilla vuonna 2030” -kilpailussa kymmenvuotiaille.
17.12.2009 Satakuntaliiton Satakuntapäivän lasten työpajaohjelman suunnittelu ja kokoaminen noin 200 kymmenvuotiaalle Pripoliin.
17.12.2009 ”Elämään koulun vaiheilla” -näyttelyn avaaminen Pripolin juhlassa
Tid och energi -hankkeen ja muiden hankkeiden valmisteluja, konsultaatioita ym.
”Ja me toivotam, ja me toivotam..., ja sitä taivaallista ystävyyttä, joka meidän kaikkemme ylitse käy.”
Kaikille yhteistyökumppaneille, lapsille ja aikuisille, lämmin kiitos kuluneesta vuodesta. Te teitte siitä hienon ja tapahtumarikkaan!
Marja Merisalo –Lastenkulttuurin läänintaiteilija32 LOPUKSI