Päijät-Hämeen Yrittäjälehti 6/11
OTA KOPPI Rakennuspalvelu Ronkainen Oy:n yrittäjä Jari Ronkainen, 39, vastasi lahtelaisyrittäjä Heikki Savolaisen heittämään haasteeseen. Ronkaisen yritys tarjoaa asiakkailleen uudisrakentamista ja remontointia. Jarmo Mäkeläinen
Jari Ronkainen Millä sanalla kuvailisit itseäsi? – En pysty kuvailemaan itseäni vain yhdellä sanalla. Olen reilu ja rehti perussuomalainen mies. Millä alalla ja kuinka kauan yrityksesi on toiminut? – Rakennuspalvelu Ronkainen Oy on toiminut talonrakennusalalla vuodesta 2006. Operoimme Hollolasta käsin Lahden talousalueella. Minkä lakiuudistuksen haluaisit tehtävän, jolla voitaisiin tukea suomalaista yrittäjyyttä? – Mielestäni nimenomaan pienyrittäjyyttä pitäisi tukea joko verohelpotuksin tai vastaavilla lakiuudistuksilla. Tällä hetkellähän valtio tukee suuria yrityksiä, muttei pienyrityksiä millään lailla. On hyvä muistaa, että pkyritykset työllistävät Suomen työssäkäyvästä väestöstä 70 prosenttia. Millä keinoin voisimme kohentaa yrittäjän arvostusta Suomessa? – Tämä on vaikea kysymys, jota olen pohtinut monesti. Työssäkäyvästä väestöstä valtaosa tuntuu edelleen ajattelevan, että yrittäjä on se välttämätön paha. Tätä ajatusmallia on todella haastavaa murtaa. Omien kokemusteni mukaan yrittäjäksi synnytään; yrittäjä on sellainen ihminen, joka uskaltaa toteuttaa unelmiaan ja ottaa riskejä. Mitä mieltä olet downsiftaamisesta, eli elämän kohtuullistamisesta? – Itse haluan korostaa pikemminkin yhteiskunnallista vastuunkantoa. Silloin, kun ollaan jo elämän ehtoopuolella, on hyväksyttävämpää jäädä esimerkiksi osa-aikaeläkkeelle tai vuorotteluvapaalle. Mutta se tuntuu jotenkin oudolta, kun vireä työikäinen ihminen jää omasta tahdostaan pois työelämästä. Jos tämä käytäntö yleistyisi, pian meitä veronmaksajia ei olisi enää riittävästi hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi. Mikä olisi sellainen harrastus, jota haluaisit ehdottomasti kokeilla? – Tällä hetkellä en tahdo ehtiä vapaa-ajallani harrastaa muuta kuin politiikkaa. Joskus olen haaveillut, että pääsisin hävittäjälentäjän kyytiin; silloin saisi kokea, miltä ne G-voimat käytännössä tuntuvat. Miten kehittäisit yrittäjäjärjestön paikallisyhdistyksen toimintaa? – Jorma Laatinen sai minut aikanaan liittymään Hollolan Yrittäjiin. Hän korosti minulle sitä, että yrittäjäjärjestön kautta linkittyy parhaiten. Nyt voin sanoa, että tämä linkittyminen ei ole onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Nuorten yrittäjien keskuudessa yrittäjäjärjestö mielletään helposti sikariportaan piiriksi; tähän pitäisi saada luotua uudenlainen näkökanta. Kaipaisin ehdottomasti enemmän verkottumismahdollisuuksia. Jarmo Mäkeläinen
Y
Joulun matematiikkaa
rittäjä hallitsee numerot. Pitää hallitakin, sillä numerot kassavirrasta asiakasmääriin kertovat yrityksen realiteeteista. Talouden tunnusluvut puhuvat tosiasioiden kieltä. Tuo kieli kertoo yrityksen tilasta ja samalla yrittäjän ja hänen perheensä tilasta myös. Tulee joulu. Voisiko se olla se aika vuodesta, jolloin voi hetkeksi hellittää otteensa kovista numeroista ja siirtyä toisenlaisten lukujen maailmaan, joulun matematiikkaan? Siihen riittää heikompikin laskutaito. Vaikkapa tällainen: Jouluaattoiltana pöydässä on kymmenen ruokalajia: graavi lohi ja joulusilli, herneet ja rosolli, lanttu-, peruna- ja porkkanalaatikko, kinkku ja sinappi ja luumukiisseli. Kaikki ei ehkä maistu kaikille, mutta jokaiselle maistuu jokin. Pöydän ympärillä istuu yhdeksän ihmistä: mummo ja vaari, Elma-täti, Kalle ja Kallen tytär, Kaisa ja Jari heidän kaksi lastaan. Viime vuonna siinä oli vielä Kallen vaimo, mutta nyt … Elma-täti on 80 ja nuorin lapsenlapsista vasta kahdeksan – mutta se ei tunnu missään, sillä jouluna kaikki ovat täynnä lapsen iloa. Kuusen alle on valmiiksi tuotu seitsemän lahjaa. Ne ovat mummon ja vaarin lahjat kaikille muille – on sovittu, että yksi jokaiselle. Tosin mummo taitaa vähän soveltaa sopimusta käärimällä lastenlasten paketteihin monta tavaraa – mutta paketteja on vain yksi, hän vetoaa. Niin ja tietysti se kuusi. Kahvin kanssa pöytään tuodaan viisi herkkua: tortut ja piparit, englantilainen hedelmäkakku, pullapojat ja konvehtirasia. Keskellä pöytää palaa adventtikynttelikkö, jossa palaa jo kaikki neljä kynttilää. Odotus on päättynyt. On päästy perille jouluun. Kahvin jälkeen lauletaan yhdessä kolme joululaulua. Ensin Joulupuu on rakennettu, sitten Jouluyö, juhlayö ja lopuksi vielä Enkeli taivaan, ne tutut säkeistöt. Sitten vaari ottaa esiin Raamatun, avaa sen Uuden testamentin puolelta, etsii Luukkaan evankeliumin ja sieltä luvun kaksi. ”Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa… heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika… pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa” Ja sieltä löytyy se yksi asia, kaikkein tärkein, jota ilman kaikkea tätä muutakaan hyvää ei olisi. ”Tänään on teille syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” Loppujen lopuksi joulussa riittää, että osaa laskea yhteen. Tuo yksi riittää. Sinulle on syntynyt Vapahtaja! Siunattua joulua! Annakaisa Rantala Orimattilan seurakunnan kirkkoherra
7