MaailmanVaihtoa – Volunteers' Voices 1/2014

Maailmanvaihto ry:n jäsenlehti numero 1/2014 Volunteers´ Voices

ssa ena Euroopa is to h e a a p a V urope Teema: teering in E n lu o V : e m The

pääkirjoitus

2

N

eljä vuotta sitten näihin aikoihin selasin Eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun Internettietokantaa. Klikkailin auki työpaikkakuvauksia ja yritin hahmottaa, mistä lähettävien ja koordinoivien järjestöjen, hankekuvausten ja akkreditointien termiviidakossa oli kyse. Hain vapaaehtoistyöpaikkoja erilaisilla hakukriteereillä. Haluaisin työskennellä: lasten ja nuorten kanssa, opetustehtävissä, kulttuurin parissa. Vapaaehtoistyön kesto: pitkäaikainen. Sijainti: tästä en ollut varma. Ranskassa oppisi kieltä, jonka opiskelu jäi lukiossa puolitiehen. Romaniassa taas olisi paikka vapaaehtoiselle origami- ja teatteriyhdistyksessä. Entäs Itä-Eurooppa? Slaavilaista kansanperinnettä, häivähdyksiä entisestä itäblokista, suhuässiä ja paljon konsonantteja.

Loppukeväästä, muutamien eri puolille Eurooppaa lähetettyjen hakemusten jälkeen, sain yhtenä päivänä sähköpostiini kuvia marsuista ja lemmikkikaneista tšekkiläisen pikkukaupungin harrastuskeskuksen eläinkerhosta, toisena taas puhelinsoiton Bukarestista kesken ylioppilasjuhlavalmistelujen. Jossain klikkailun lomassa olin löytänyt myös Maailmanvaihdon nettisivut, ja vähitellen EVS-palapelin palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Syyskuun alussa kuva oli viimein valmis: yöbussi vei minut Tallinnasta Varsovaan ja seuraavan aamun juna eteenpäin kohti ”Euroopan sydäntä”. Matkalukemisena laukussani oli Saarikosken Aika Prahassa, rinkassa tuliaisina salmiakkia ja muistitikulla Suomi-aiheinen PowerPoint-esitys.

Vietin kaksitoista kuukautta vapaaehtoistyössä kerho-ohjaajana ja englanninopettajana tšekkiläisessä pikkukaupungissa. Vuosi opetti paitsi pieneläinten hoitoa ja konsonanttiyhdistelmien lausumista, myös paljon muuta. Epämääräiset käsitykset ”slaaveista” ja ”idästä” vaihtuivat mielenkiintoiseen maahan ja sen ihmisiin tutustumiseen. EVS-vapaaehtoisten yhteisö taas tarjosi monipuolisen näköalan Eurooppaan – myös sellaiseen, jossa Turkista saapuvaa vapaaehtoista odoteltiin viikkoja, kun tämän viisumihakemus ei edennyt, siinä missä minulta ja saksalaiselta tuttavaltani ei ollut matkan varrella kysytty edes henkilöllisyystodistusta.

Ukrainalainen ystäväni oli kiinnittänyt huoneensa kattoon Euroopan kartan. Välillä makasimme sängyllä ja tähyilimme ylöspäin kohti hänen keskellä karttaa levittäytyvää kotimaataan ja paperin reunassa sijaitsevaa Suomea. Pohdimme rajoja, niiden vetämistä ja omia mielikuviamme Euroopasta ja eurooppalaisuudesta – ja useimmiten keksimme enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Muiden vapaaehtoisten kokemukset ja erilaisiin vapaaehtoistyöpaikkoihin tutustuminen innostivat perehtymään tarkemmin kansainväliseen vapaaehtoisvaihtoon ja sen monenlaisiin lähtökohtiin ja tavoitteisiin. Näiden aiheiden parissa olen saanut jatkaa myös myöhemmin, kun EVS-vuoden jälkeinen polkuni johdatti mukaan Maailmanvaihdon vapaaehtoistoimintaan Suomessa.

Tähän lehteen on kerätty EVS-kokemuksia Suomesta ja muualta Euroopasta. Toivotan kaikille lukijoille aurinkoista kevättä ja inspiroivia lukuhetkiä vapaaehtoisten tarinoiden parissa.

Mirjami Ylinen MaailmanVaihtoa-lehden päätoimittaja 2014

Tampereella Mahdollisuuksien tori –tapahtumassa kesäkuussa 2013.

3 our years ago, this time around, I was browsing the online database of the European Voluntary Service. I read the volunteer work descriptions and tried to figure out what was all the talk about sending and coordinating organisations, projects and accreditations actually about. I tried looking for placements with different types of criteria. Organisation topics: children and youth, education, art and culture. Project duration: long-term. Location: I wasn’t sure. Going to France would help to refresh the language I had dropped in high school. An organisation in Romania was looking for volunteers to a project on origami art. Or what about Eastern Europe? Slavic folk tradition, shades of the former Eastern bloc, languages difficult to pronounce with all those sibilant sounds and consonants.

At the end of spring, after a few applications sent to projects around Europe, I one day received an e-mail with photos of children taking care of hamsters and pet rabbits in a zoo club of a leisure time activity centre located in a small town in Czech Republic. Another day I got a phone call from Bucharest, right in the middle of the preparations for my upper secondary school graduation party.

At some point while browsing the web I had also found the website of ICYE Finland. Step by step, the pieces of my EVS puzzle began to find their places. By the beginning of September the image was complete: a night coach took me from Tallinn to Warsaw and a train next morning further towards “the heart of Europe”. With me I had a book about Prague, some salty liquorice as a present for my future colleagues and a PowerPoint presentation about Finland on a memory stick.

I spent twelve months as a volunteer club leader and English teacher in a small Czech town. Among the things I learnt were certainly taking care of small pets and pronouncing long sets of consonants, but there was a lot more as well. My vague ideas on “Slavonic” and “Eastern” were transformed into actual encounters with an interesting country and its people. The community formed by other EVS volunteers offered diverse points of view to Europe. Amongst those views, one where a Turkish volunteer was kept waiting for her Visa to be accepted for several weeks, while me and a German volunteer had travelled all the way from our homes without anyone even checking our IDs. A Ukrainian friend of mine had a map of Europe attached onto the ceiling of his room. Sometimes we would lie on the bed and look up to his home country in the middle of the map and to mine somewhere on the border of the paper, and we’d think about borders and how they are drawn, and about our own impressions of the words Europe and European. For most of the time, we’d come up with more questions than answers.

The experiences of other volunteers and the variety of volunteer projects were a motivation to get all the more acquainted with international volunteer exchange and its multiple premises and goals. After returning to Finland I’ve had the chance to continue with these topics by volunteering for ICYE Finland.

In this magazine you will find experiences of EVS volunteering both in Finland and other European countries. I wish all the readers a sunny start of the spring and inspiring moments with the volunteers’ stories.

Kuva: Minna Räisänen

Mirjami Ylinen Editor of Volunteers’ Voices 2014

editorial

F

sisällys/content

4

16 8

2 5 6

Pääkirjoitus/Editorial Kutsu Maailmanvaihdon kevätkokoukseen Ajankohtaista

eema: Vapaaehtoisena Euroopassa T Theme: Volunteering in Europe

8 11

14

16

18 20

22 24

26

27 29 31

32 33

Joko katsoit kannen kuvaa?

Eväitä elämään vapaaehtoistyöstä Euroopassa Espanjalaisena Suomessa – EVS tarjosi mahdollisuuden From Europe to Europe to Get to Know the World Berlin has it all – vapaaehtoisena kansainvälisen ICYEn toimistolla A Priceless Opportunity

ICYE-verkosto tavoittelee tasapainoisempaa vaihtoa Hallitus valmiina uusiin haasteisiin ICYE around the World: New Volunteering Possibilities for Young Swiss Half Way There – Memories from the Mid-Term Camp Tammikuun leiristä – leirinvetäjän kokemuksia Experiences from the Mid-Term Camp Tule mukaan toimintaan Toimituskunta Tapahtumakalenteri

Maailmanvaihdon ulkomaalaiset vapaaetoistyöntekijät ja heidän tukihenkilönsä järjestävät toisinaan toimintaa alueryhmittäin. Kannen kuvassa kaksi vapaaehtoistyöntekijää Helsingin seudun alueryhmän tammikuisessa kokoontumisessa, josta kerrotaan ajankohtaispalstalla sivulla 7.

5

Olet lämpimimmin tervetullut Maailmanvaihdon kevätkokoukseen.

Aika: Tiistaina 25.3.2014 klo 17.00 Paikka: Maailmanvaihdon toimisto

Oikokatu 3, Helsinki

Asiat: • Toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen hyväksyminen • Uudistettu talousarvio vuodelle 2014

Tervetuloa!

Maailmanvaihdon hallituksen puolesta

nni Koskela A pääsihteeri

Ajankohtaista

6

1. Ensi syksynä Eurooppaa etäämmälle? Muutamia paikkoja ICYE-ohjelmaan jäljellä Haluaisitko lähteä ensi syksynä vapaaehtoistyöhön Eurooppaa etäämmälle?

International Cultural Youth Exchange -vapaaehtoistyöohjelmassa on jäljellä paikkoja seuraaviin maihin: Argentiina (6 kk), Honduras (6 tai 12 kk), Ecuador (6 kk), Indonesia (6 kk) ja Kenia (6 kk). Jaksot alkavat elokuussa.

ICYE-vapaaehtoiset työskentelevät etenkin lasten ja nuorten parissa kasvatus- ja sosiaalialan työpaikoissa, kuten kouluissa, päiväkodeissa, katulasten tukikeskuksissa ja orpokodeissa. Vapaaehtoiset majoittuvat paikallisessa isäntäperheessä tai vapaaehtoistyöpaikkansa yhteydessä.

Jäljellä olevat paikat täytetään heti sopivien hakijoiden löydyttyä, joten hae pian!

Osallistujilta edellytetään motivoituneisuutta kansainväliseen vapaaehtoistyöhön sekä käytännön englannin kielen taitoa. Argentiinaan hakevilta toivotaan espanjan kielen taitoa. Hakijat haastatellaan.

Ohjelmatiedot, hinnat ja hakuohjeet: www.maailmanvaihto.fi > Vapaaehtoistyöhön ulkomaille >ICYE-vapaaehtoiseksi 2. Tukihenkilöksi Suomeen saapuneelle vapaaehtoiselle?

Asutko Alavudella, Haapavedellä, Tuusulassa tai Valkeakoskella? Olisiko sinulla tai perheelläsi aikaa ryhtyä Suomeen tammikuussa saapuneen ulkomaalaisen tueksi?

Tukihenkilöä tai -perhettä etsivät Alavudella 19-vuotias Ricardo Meksikosta, Haapavedellä 34-vuotias Sharon Intiasta, Tuusulassa 22-vuotias Lisa Saksasta ja Valkeakoskella 27-vuotias Teresita sekä 30-vuotias Kenneth Costa Ricasta.

Tukihenkilönä tai -perheenä autat vapaaehtoista sopeutumaan uuteen ympäristöön ja olet tarvittaessa apuna arkipäivän asioissa. Tukihenkilötoiminta on vapaaehtoistoimintaa, joka tarjoaa mainion mahdollisuuden olla avuksi, kansainvälistyä kotimaassa ja vahvistaa kielitaitoa. Toiminta sopii kaikille kulttuurienvälisestä vuorovaikutuksesta ja uuteen ihmiseen tutustumisesta kiinnostuneille.

Tietoa vapaaehtoistyöntekijöistä ja hakuohjeet: www.maailmanvaihto.fi > Ajankohtaista > Etsitään tukihenkilöitä 3. Etsitään isäntäperheitä elokuussa Suomeen saapuville vapaaehtoisille Pääosa Maailmanvaihdon kauden 2014–15 ulkomaalaisista vapaaehtoistyöntekijöistä saapuu Suomeen elokuussa. Haluaisiko sinun perheesi tulla mukaan isäntäperhetoimintaan ja majoittaa nuoren ulkomaalaisenvapaaehtoistyöntekijän

7

luokseen elokuusta 2014 lähtien?

Perheet kaikilta paikkakunnilta ovat tervetulleita hakemaan isäntäperheeksi.

Nuorten vapaaehtoistyöjaksot Suomessa kestävät puolesta vuodesta vuoteen.

Ulkomaalaisen vapaaehtoistyöntekijän majoittaminen on vapaaehtoistoimintaa, joka tarjoaa mahdollisuuden olla avuksi ja tutustua uuteen ihmiseen. Isäntäperheet pääsevät uuden perheenjäsenensä kanssa mm. harjoittamaan kielitaitoaan ja jakamaan arjen kokemuksiaan. Ystävyys vapaaehtoisen kanssa säilyy usein yli vuosien. Isäntäperhe tarjoaa vapaaehtoiselle majoituksen ja päivittäiset ateriat.

Lisätiedot ja hakulomake: www.maailmanvaihto.fi > Isäntäperheeksi 4. Elokuussa nuoren ulkomaalaisen vapaaehtoistyöpaikaksi?

Maailmanvaihto vastaanottaa vuosittain kolmisenkymmentä nuorta vapaaehtoistyöntekijää eri puolilta maailmaa. He saapuvat maahan pääosin elokuussa ja työskentelevät vapaaehtoisena 6–12 kuukautta. Työpanoksensa lisäksi vapaaehtoiset tuovat piristystä työpaikkojen arkeen sekä mahdollisuuden molemminpuoliseen kieliharjoitteluun. Vapaaehtoistyöpaikat sijaitsevat ympäri Suomea.

Haluaisitteko vastaanottaa työpaikallenne vapaaehtoistyöntekijän elokuussa 2014? Vapaaehtoiset työskentelevät useimmiten sosiaali- ja koulutusalalla lasten tai vammaisten parissa, mutta periaatteessa mikä tahansa yleishyödyllinen taho sopii vapaaehtoisen työpaikaksi. Tärkeintä on, että tarjolla on mielekkäitä tehtäviä ja tukea niiden tekemiseen.

Lisätietoja ja hakulomake: www.maailmanvaihto.fi > Vapaaehtoistyöpaikaksi 5. Vapaaehtoisten ja tukihenkilöiden talvinen tapaaminen Kaudella 2013–14 Suomessa työskentelevät ulkomaalaiset vapaaehtoiset ja heidän tukihenkilönsä ovat järjestäneet yhteistä puuhaa alueryhmissä syksyn ja talven aikana ainakin Savonlinnan, Lahden ja Helsingin seudulla. Helsingin seudun alueryhmä kokoontui viimeksi tammikuun viimeisenä lauantaina talviliikunnan merkeissä: ryhmä suuntasi luistelemaan Helsingin Rautatientorin Jääpuistoon ja jatkoi myöhemmin yhdessä päivää Maailmanvaihdon toimistolla kokkailun ja illanvieton merkeissä. Kokoontumiseen osallistui myös tukiperhe sekä muita Maailmanvaihdon aktiiveja.

Haluaisitko sinäkin ryhtyä ulkomaalaisen nuoren tukihenkilöksi? Pääosa Maailmanvaihdon ulkomaalaisista vapaaehtoistyöntekijöistä saapuu Suomeen vuosittain elokuussa. Kurkkaa lisätiedot ja hae mukaan toimintaan!

Lisätietoja ja hakulomake: www.maailmanvaihto.fi > Tukihenkilötoiminta

Ajankohtaista

Haussa ty tukihenkilöpaikkoja, isäntäpe saapuvat Söitä: uudet vapaaehrheitä ja uomeen e lokuussa. toiset

teema: VAPAAEHTOISENA EUROOPASSA

8

Elina Hirvonen ja Heli Hongisto viettivät vuoden vapaaehtoisina Euroopassa.

Kumpikin heistä lähti ulkomaille Maailmanvaihdon kautta ja osallistui Eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun.

Teksti: Anu Härmä

Heli lähti Oulusta vapaaehtoistöihin Sloveniaan.

9 oskus kaikkein tärkeimmät ja merkityksellisimmät elämänohjeet hankitaan kaukana kotiseuduilta. Tämän oppi Elina Hirvonen, joka lähti vapaaehtoistyöhön ulkomaille Eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun (European Voluntary Service) kautta.

Samaa mieltä on toinen EVS-vapaaehtoinen, vuoden Sloveniassa viettänyt Heli Hongisto.

Elina lähti Savon sydämestä Kuopiosta vuodeksi pieneen kroatialaiseen vuoristokylään nimeltä Kuterevo. ”Tärkein oppimani asia on, että sydäntään ja intuitiota pitää seurata, tai saa katua. Toistaiseksi en ole joutunut katumaan”, hän sanoo. Heli taas muutti Oulusta vuodeksi Sloveniaan, Ajdovščina-nimiseen kaupunkiin. Vuosi opetti uudenlaista kulttuurien ymmärrystä. ”Ei ole vain yhtä ja ainutta kulttuuria, eikä suomalainen kulttuuri ole kaikista paras, vaan kaikki ovat yhtä arvokkaita”, hän toteaa.

Kansainvälistymään Eurooppaan

Eurooppalainen vapaaehtoispalvelu tarjoaa mahdollisuuden hankkia kansainvälistä kokemusta vapaaehtoistoiminnan parissa pääasiassa Euroopan rajojen sisällä. Elina ja Heli käyttivät vapaaehtoispalvelun tarjoamaa tilaisuutta hyväkseen. Heli oli vapaaehtoisena Sloveniassa nuorten koululaisten ohjaajana, Elina taas työskenteli Kroatiassa eläintenhoitajana orpojen karhujen suojassa. Heli vietti vapaaehtoisena vuoden 2013, Elinan vapaaehtoistyöjakso kesti elokuusta 2012 kesäkuuhun 2013.

Elinan kertoo työnkuvansa olleen monipuolinen: ”Työhön kuului mm. eläinten ruokkimista, polkujen ylläpitoa, opastustaulujen suunnittelua ja toteutusta sekä vierailijoiden opastamista. Opastaminen tapahtui aluksi englanniksi, mutta myöhemmin kielitaidon kasvaessa yhä useammin kroatiaksi. Kerroin vierailijoille karhuista ja niiden suojelusta, salametsästyksen haitoista, järjestön tavoitteista ja paikallisesta elämäntavasta.”

Sekä Elina että Heli korostavat työnkuvan merkitystä vapaaehtoistyökohteen valinnassa. ”Kohdemaan ja työprojektin tulee olla

itselle mielenkiintoisia”, Heli toteaa. Myös Elinalle työn sisältö on tärkeää: ”Tärkeintä oli se, että työ oli mielenkiintoista, hyödyllistä ja elämänarvojani vastaavaa.” Kohdemaan valintaa voi tosin ohjata myös sattuma: Helin kohdalla Slovenia valikoitui kohdemaaksi osittain myös siksi, että sieltä vapautui peruutuspaikka.

Merkityksellistä vapaaehtoistyötä

Vapaaehtoistyön mielekkyyden kannalta on tärkeää, että työ tuntuu merkitykselliseltä sekä vapaaehtoisen että toisten mielestä. ”Mieluisimpia olivat hetket, jolloin sai tuntea, miten arvokasta tekemämme työ todella on. Niistä pienistä hetkistä, joina ruokin yksin karhuja aamuvarhain, suurempiin hetkiin, jolloin puhuin koululaisryhmille ja näin, kuinka kuuntelijat keskittyivät ja halusivat tietää lisää”, Elina kertoo.

Helillä tärkeimmät hetket liittyivät nuorten kanssa olemiseen ja positiiviseen ilmapiiriin, joka vallitsi kielimuurista huolimatta.

Yhtenä esimerkkinä hän kuvailee hyvin mieleen painunutta päivää kehitysvammaisten nuorten kanssa. Onnistuneen päivän aikana vapaaehtoinen ja nuoret tanssivat ja pitivät hauskaa, eikä yhteisen kielen puuttuminen haitannut.

Vapaaehtoisuus vaatii tiimityötä

”Meitä vapaaehtoisia oli kuuden hengen tiimi, sesonkiaikana vielä enemmän. Meillä oli monia yhteisiä projekteja, järjestimme esimerkiksi ympäristöön ja ympäristönsuojeluun liittyviä työpajoja kouluilla ja kävimme edustamassa järjestöämme markkinoilla ja tapahtumissa”, Elina kertoo vapaaehtoisjaksoonsa liittyneestä tiimityöstä. ”Ryhmän ansiosta opin tekemään enemmän kompromisseja, ottamaan muut paremmin huomioon sekä hyppäämään spontaanisti uusiin seikkailuihin”, hän sanoo.

Työyhteisön rooli ympäristöön sopeutumisessa oli Elinalle tärkeä. Helin tapaan myös Elinalla on positiivisia kokemuksia kielirajat

teema: VAPAAEHTOISENA EUROOPASSA

J

teema: VAPAAEHTOISENA EUROOPASSA

10

ylittävästä kommunikaatiosta: lähes kukaan kyläläisistä ei puhunut englantia ja kommunikointi perustui lähinnä elekieleen, mutta paikalliseen arkeen sopeutuminen oli silti helppoa heidän ansiostaan.

Uusia näkökulmia ja seikkailujen alkuja

Vapaaehtoisjakso avasi Elinalle ja Helille uusia näkökulmia. ”Vaikka olen aina ollut eläinrakas, opin näkemään etenkin karhut aivan uudenlaisessa valossa”, Elina kertoo. Helin työnkuvaan kuului myös Suomi-aiheisten esitelmien teko, ja varsinkin suomalainen luonto avautui uudesta näkökulmasta. ”Kaamosaika, jota en itse ollut pitänyt kovin ihmeellisenä, tuntuikin yhtäkkiä sellaiselta”, hän kuvailee tuntemuksiaan ja oppilaiden reaktioita kaamosta käsitelleen esitelmän jälkeen.

Molemmat vapaaehtoiset toteavat vapaaehtoisvuoden olleen hyödyllinen tulevaisuuden kannalta. ”Etenkin sosiaaliset taidot sekä oman itseni tunteminen ovat auttaneet minua vapaaehtoistyöjaksoni jälkeen työelämässä

ja myös sopeutumisessa jälleen uuteen maahan. Olen huomannut olevani paljon avoimempi ja puheliaampikin”, Elina kertoo.

Myös Heli on huomannut avoimuutensa ja sosiaalisuutensa lisääntyneen. Lisäksi rohkeus sanoa asioita ääneen on kasvanut. ”On rohkeempi tyttö täällä”, Heli kuvailee vuoden jälkeen saamiaan kommentteja.

Vapaaehtoisena kerätyllä kokemuksella voi olla muitakin positiivisia vaikutuksia myöhempiin elämänvaiheisiin. ”Muutin viime syksynä Puolaan, ja jos en olisi aiemmin käynyt läpi uuteen kulttuuriin sopeutumista niin sanotusti ’turvallisessa ympäristössä’ vapaaehtoistyön ohessa, olisi se nyt varmasti paljon vaikeampaa”, Elina toteaa.

Mikä EVS?

• Eurooppalainen vapaaehtoispalvelu (engl. European Voluntary Service) tarjoaa nuorille aikuisille Euroopan unionin rahoittamia mahdollisuuksia vapaaehtoistyöhön ulkomailla.

• EVS-vapaaehtoistyö on osa vuoden 2014 alussa alkanutta EU:n uutta koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelmaa nimeltään Erasmus+ (aikaisemmin Youth in Action -ohjelma). Erasmus+ tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia kansainväliseen liikkuvuuteen ja yhteistyöhön Euroopassa ja muissa kumppanuusmaissa.

• EVS-vapaaehtoisen tulee olla hakuhetkellä 18–30-vuotias, eikä ohjelmassa ole mitään kielitaito- tai koulutusvaatimuksia.

• EVS-hankeprosessi on melko pitkä, ja aikaa hakemuksen laatimisesta laukun pakkaamiseen vierähtää usein noin puoli vuotta. Kannattaa olla ajoissa liikkeellä!

• Maailmanvaihto koordinoi EVS-vapaaehtoistyöhankkeita yhteistyössä kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksen CIMOn kanssa. CIMO päättää Suomessa EVSrahoitusten jakamisesta.

• EVS on suunnattu nuorille, joilla on toisia vähäisemmät mahdollisuudet saada kansainvälistä kokemusta esimerkiksi työttömyyden takia Lisätietoa: www.maailmanvaihto.fi/vapaaehtoistyohon-ulkomaille/ EVS-vapaaehtoiseksi-eurooppaan

Teksti: Milla Järvinen

11

Teksti: Milla Järvinen

”M

aailmanvaihtoon tulee vuosittain satoja yhteydenottoja ja hakemuksia Suomeen EVS-vapaaehtoistyöhön haluavilta nuorilta ympäri Euroopan.

Koordinoimiemme EVS-hankkeiden kautta Suomeen tulee vuosittain yhteensä noin 15–20 vapaaehtoista eli vain pientä osaa hakijoista onnistaa”, kertoo Maailmanvaihdon järjestösihteeri Mari Takalo. ”EVS-hankkeen tarkoituksena on tukea nuorten oppimista ja aktiivisuutta sekä parantaa työllistymismahdollisuuksia. Pyrimme valitsemaan erityisesti heikommassa asemassa olevia nuoria, joilla ei esimerkiksi ole aiempaa ulkomaan-kokemusta

«

Elina vietti vapaaehtoisvuotensa eläintenhoitajana Kroatiassa.

tai jotka ovat työttömiä tai kotoisin köyhistä oloista.”

Mari korostaa, että sopivan profiilin lisäksi myös hakijan motivaatio on tärkeässä osassa valintaprosessissa. Vapaaehtoisen tulee olla aidosti kiinnostunut oppimaan vapaaehtoistyöhönsä kuuluvista asioista, esimerkiksi työpajatoiminnasta kehitysvammaisten kanssa.

”Rakastan tätä työtä. Joka päivä opin jotain uutta niin työpajan asiakkaista, muista työntekijöistä kuin itsestänikin”, Ana (vas.) kertoo.

teema: VAPAAEHTOISENA EUROOPASSA

Espanjalainen Ana Ruiz Ballesteros päätti lähteä opintojensa jälkeen vapaaehtoistyöhön Eurooppaan.

Ana lähetti hakemuksen Maailmanvaihtoon, ja pian hänet hyväksyttiin vapaaehtoistyöjaksolle Suomeen.

Elokuussa Suomeen saapunut Ana työskentelee Vihdissä kehitysvammaisten kädentaitotyöpaja Kisällissä.

teema: VAPAAEHTOISENA EUROOPASSA

12 Espanjasta maailmalle

Espanjalainen Ana Ruiz Ballesteros päätti hakea EVS-vapaaehtoistyöhön valmistuttuaan psykologian opinnoistaan. Espanjassa työpaikat ovat tiukassa eikä varsinkaan Anan alalta, psykologiaan ja sosiaalisesti eriytyneiden riskiryhmien huolehtimiseen keskittyneiltä tahoilta, löydy monia työmahdollisuuksia.

Myös Mari on huomannut Espanjan työllisyystilanteen vaikuttaneen hakemusten määrään. ”Esimerkiksi viime vuonna, kun meillekin kantautui tietoa Etelä-Euroopan vaikeasta nuorisotyöttömyystilanteesta, saimme myös poikkeuksellisen paljon hakemuksia etenkin Espanjasta, Italiasta ja Portugalista. Vuonna 2013 meillä oli yhteensä viisi espanjalaista nuorta EVS-vapaaehtoistyössä Suomessa.”

Espanjan tilanne ei kuitenkaan vähennä Suomesta Espanjaan hakeutuvien vapaaehtoisten määrää. Tällä hetkellä Espanjassa on Maailmanvaihdon kautta yksi suomalainen EVS-vapaaehtoinen ja toinen on lähdössä maahan kesällä 2014.

Kohdemaana Suomi

Ana oli hyvin kiinnostunut Euroopan komission aloitteista ja tutkiessaan mahdollisuuksiaan hän löysi Youth in Action -nimisen nuorisotoimintaohjelman [vuoden 2014 alusta lähtien Erasmus+] ja siihen kuuluvan EVS-vapaaehtoistyön. Ohjelmat eivät ole Espanjassa kovin tunnettuja, mahdollisesti ihmisten välinpitämättömyyden tai markkinoinnin puutteen vuoksi. Vapaaehtoiskauden kohdemaan valinta jäi Analla lopulta sattuman varaan. ”Valitsin maita, joissa voisin työskennellä, ja niiden tarjonnasta projekteja, jotka liittyivät alaani. Lähettelin ansioluetteloani ja motivaatiokirjeitä eri järjestöihin, ja yllättäen heti ensimmäinen lähettämäni hakemus Maailmanvaihtoon tärppäsi. Muistan yhä tuon päivän!”

Hän piti ajatuksesta lähteä vapaaehtoiseksi maahan, joka olisi hyvin erilainen verrattuna hänen kotimaahansa. ”Halusin oppia erilaisesta kulttuurista ja maasta sekä saada arvokkaita kokemuksia. Lisäksi koin Suomen tarjoavan monia oppimismahdollisuuksia, joten päätös tulla tänne vapaaehtoiseksi oli helppo.”

Ana toivoi, että hän oppisi vapaaehtoisvuotensa aikana paljon, kartuttaisi tietojaan Suomessa työskentelystä ja tutustuisi pohjoiseen kulttuuriin. Hän odotti uusia kokemuksia ja ihmisiä, uutta työtä ja maata sekä tilapäistä elämänmuutosta. Pelkoja Analla ei ennakkoon ollut. ”En pelännyt ollenkaan. Tunsin oloni varmaksi ja Maailmanvaihto piti huolen siitä, ettei tarvinnut pelätä tai epäröidä mitään ennen matkaa.”

Mari kertoo, että myös Anan lähettänyt Espanjan järjestö on ollut tämän tukena vapaaehtoisjakson aikanakin. Poikkeuksellisesti Ana oli itse ollut jo ennakkoon suoraan yhteydessä vapaaehtoistyöpaikkaansa.

Ana työskentelee vapaaehtoisena Kisällissä, joka on kädentaitojen työpaja kehitysvammaisille. Vihdissä sijaitsevassa Kisällissä kehitysvammaiset tekevät monenlaisia käsitöitä, joita myydään paikan päällä. ”He ovat todellisia taiteilijoita ja heillä on niin paljon energiaa! Autan heitä töissä, avustan heitä itsenäisemmiksi ja autan heitä tuntemaan itsensä arvokkaiksi ja rakastetuiksi.

Rakastan tätä työtä. Joka päivä opin jotain uutta niin heistä, muista työntekijöistä kuin itsestänikin.”

Suomen kauneus ja kylmyys

Ennen matkaa Suomeen Ana ei tiennyt maasta muuta kuin talven kylmät lämpötilat.

Kokemus on ollut hyvin erilainen kuin hän ennakkoon odotti, ja hän on oppinut paljon. ”Nautin paljosta tässä maassa, kuten hyvästä saunasta, kävelystä metsässä tai järven rannalla ja siitä, kun voin nähdä lunta koti-ikkunasta.”

13 teema: VAPAAEHTOISENA EUROOPASSA

S uomi eroaa Espanjasta monella tapaa. Ana kokee, että eroja löytyy niin taloudellisesta, kulttuurillisesta, sosiaalisesta kuin kasvatuksellisestakin näkökulmasta. ”Ihmiset ovat hyvin erilaisia monelta osin. Siitä huolimatta, että tulemme eri kulttuureista, olemme kuitenkin kaikki tasa-arvoisia ja voimme kokea yhteyttä.

Meillä on mahdollisuus ymmärtää toisiamme täydellisesti, vaikka se vaikuttaisikin joskus vaikealta.”

Toisaalta Analla on ollut myös vaikeuksia sopeutua Suomen syksyyn ja talveen.

Espanjassa suurimman osan vuodesta paistaa aurinko ja vuosittainen keskilämpötila liikkuu 18 ja 25 asteen välillä. ”Olen oppinut, että on mahdollista elää normaalia elämää jopa hyvin äärimmäisissä lämpötiloissa. Ennen minun oli mahdotonta kävellä -20 asteessa, mutta nyt voin jopa nauttia siitä!”

Monet väittävät suomalaisia epäsosiaalisiksi, mutta Ana on eri mieltä. Hän kokee, etteivät suomalaiset ole niinkään epäsosiaalisia, ehkä vain hieman sisäänpäin kääntyneitä. Hänen mielestään Suomessa on korkea sosiaalisuuden aste.

Suomalaiset tietävät, kuinka käyttäydytään kohteliaasti ja kuinka kunnioitetaan, suvaitaan ja eletään sovussa rinnakkain yhteiskunnassa. ”Lisäksi rakastan luonnon ja kaupunkien jatkuvaa yhteyttä. Suomesta ei löydy paikkaa, jota kauniit metsät ja uskomattomat maisemat eivät ympäröisi.”

THEME: VOLUNTEERING in Europe

14

Lena Herre is an EVS volunteer from Germany. She has worked in an English Playschool in Kangasala for about six months and will stay in Finland until July 2014. At her arrival in Finland Lena was expecting to get to know Finnish culture but what she did not guess was that she would also get in touch with people and cultures from all over the world.

Text: Lena Herre Photo: Marjaana Koivuaho Christmas time in a Finnish host family.

Intereste d in Euro pe Voluntar y Service an in Finland?

Ch maailma ek www. nvaihto.f i/en > Voluntee ring in F inland for more informati on!

15 hen I took the flight from Germany To work with children and to see to Finland in August I expected to them developing every day makes me get to know another European country very happy and proud. Despite the fact and its culture. Especially the Finnish that I don’t speak much Finnish – which landscape and the Finnish education is also needed in an English Playschool system had caught my interest. every now and then – I’ve always found After the first ten days which I spent a way to communicate with them. I in Maailmanvaihto's On-Arrival-Training love my work and the kids and we unI realized that it was going to be more derstand each other without using any than that. I understood how many things words. There is one language everyoI would gain and expene knows: smiling and rience during my stay in ”I´ve noticed that laughing.

Finland.

Being part of a European travelling isn´t Even though I’m volunand an international exchanteering with the European only about seeing ge has been the best expeVoluntary Service (EVS), rience I’ve ever had. It has new places. It´s taught me to be open-minpromoted by the European Union, I have learned quite about developing ded and to realize that just a lot about Non-European one true and warm-hearted countries as well. For me a connection with smile can give a lot of happithe first time I got in touch the country and the ness and positive energy to with other young peopothers. le from North and South people we meet.”

Furthermore, during America, Asia and Africa these six months in Finland was during my EVS. And I mean really I’ve learned even more about myself. I in touch: I haven’t only got to know their love travelling (around the world and at culture but also them, their character and the moment also in Finland), but now personality. Now I can say I have friends all I’ve noticed that it’s not only about going over the world, and it’s quite amazing. somewhere and seeing new places. It’s Of course, I shouldn’t forget to men- more about getting to know a culture tion that experiencing Finnish culture, and its people and about developing a particularly at my workplace and with deep connection and friendship with the my host family, has been and still is a country and the people we meet. big part of my volunteer service. After I’m sure I will still learn a lot more six months I see "Suomi" as my "second about Finland, other nations and myself home" and I know it will be hard to say during the next months before my degoodbye in the summer. Everyone is al- parture back to Germany in July. And I ways so friendly and helpful. From the definitely wouldn’t have wanted to miss beginning they made it easy for me to this "exchange in Europe and the whofeel immediately accepted and warmly le world". One of the things it has taught welcome in my new environment. me is – never forget: always smile!

THEME: VOLUNTEERING in Europe

W

teema: VAPAAEHTOISENA EUROOPASSA

16

Tuuli Hostikan EVSvapaaehtoistyöpaikka on ICYEn kansainvälinen toimisto Berliinissä, Saksassa. Toimisto on järjestön keskus, josta pidetään yhteyttä muihin, sekä Euroopassa että muilla mantereilla toimiviin ICYE-toimistoihin.

Teksti ja kuvat: Tuuli Hostikka

V

alitsin vapaaehtoistyön Euroopassa melkein huomaamattani. Sattumien kautta ajelehdin niin, että eräänä aamuna lokakuun puolivälissä heräsin Morizplazilta kerrostaloasunnosta ja lähdin U-Bahnilla töihin ICYEn kansainväliselle toimistolle.

Ensin näin ilmoituksen Maailmanvaihdon uutiskirjeessä, ja kohta Berliini alkoi näkyä ja kuulua kaikkialla ympärilläni, levyjen nimissä ja kirjojen kansissa.

Täytin hakemuksen, ja ensimmäinen askel oli otettu. Seisoin kuitenkin vielä turvallisesti kynnyksen toisella puolella, enkä ajatellut lähtöäni kovin vakavasti.

Kun lähtöni varmistui, huomasin kuinka hankalaa oli selittää, mitä olin lähdössä tekemään vuodeksi. Monilla on

.) lla: Tuuli (vas ICYEn toimisto ia or ct Vi ga olle ja vapaaehtoisk a. st si ra du Pinneda Hon

vapaaehtoistyöstä mielessään kuva, jossa autetaan orpoja Afrikan maissa tai uudelleenrakennetaan katastrofialueita.

Toimistotyö Saksassa ei oikein mahtunut samaan lokeroon näiden kuvien kanssa.

Itsellenikin vapaaehtoistyöhön lähteminen tuntui enemmän kokemuksen vastaanottamiselta kuin aikani antamiselta muille.

Paljon uutta perspektiiviä olen jo tähän mennessä saanutkin. Työssäni olen päivittäin yhteydessä ICYEn toimistoihin eri mantereilla ja yhteydenpidon kautta olen alkanut hahmottaa maailmaa uudella tavalla. Maailma pienenee, kun se saa päässäni tarkat ääriviivat hahmottomien ja kaukaisten maiden sijaan. Samaan aikaan se laajenee, kun huomaan, että on

”Weihnachtsm arkt.

Ennen joulua Berliini täytty y joulumarkkin oista, joista osa muistuttaa enemmän huvipuistoja ku in markkinoita” Tuuli kertoo.

eksyksissä. En saa ystäviä enkä ymmärrä kieltä.

En puhunut sanaakaan saksaa lähtiessäni, mutta en missään vaiheessa ajatellut sen olevan ongelma monikulttuurisessa kaupungissa. Pian kuitenkin huomasin, kuinka tärkeä osa ympäristöön sopeutumista kieli on. Toisinaan pelkkä ostosreissu tuntuu ylivoimaiselta, kun tiedän asiakaspalvelijoiden asenteen muuttuvan pyytäessäni palvelua englanniksi. Kielen opiskelusta olen saanut uudenlaista nautintoa: se, että kielen osaaminen on arkeni toimimisen kannalta välttämätöntä, tekee oppimisesta todella palkitsevaa.

Vaikka kotiin palaamiseen on vielä jäljellä enemmän aikaa kuin mitä sieltä lähtemisestä on kulunut, tiedän jo nyt, että tulen palaamaan paljon oppineena. Ja sitä ennen minulla on vielä kahdeksan kuukautta aikaa selvittää, mitä Berliinillä on tarjota minulle.

17 teema: VAPAAEHTOISENA EUROOPASSA

mahdollista rakentaa elämänsä myös ennalta tuntemattomalle pohjalle.

Kirjoittaessani kutsukirjeitä viisumihakemuksiin ja kuullessani ilman syytä hylätyistä hakemuksista tajuan myös, että maailma ei ole tasapuolisesti avara.

Toisille kotimaa voi olla kuin vankila, toisille taas kaukainen haave. Kielikurssilla vieressäni istuu poika Syyriasta. Kun tunnilla kysyttiin unelmien matkakohdetta, poika vastasi haluavansa matkustaa takaisin Syyriaan. Oma asemani vapaaehtoisena vierailijana vieraassa maassa tuntuu etuoikeutetulta: kaikilla ei ole mahdollisuutta palata sinne, mistä he ovat lähteneet.

Jouluna äitini kyläili luonani ja osti minulle julisteen, jossa lukee: “Berlin has it all“. Välillä tuntuu, että juliste ilkkuu minulle seinältä. Joinain hetkinä tämä kaupunki hylkii minua. Silloin en mahdu ruuhkametroihin ja olen jatkuvasti

THEME: VOLUNTEERING in Europe

18

Merve Ipcizade arrived to Finland from Turkey in August 2013. She is spending a year as an EVS volunteer and works in Lehtimäki, in a folk high school for mentally and physically handicapped youth and adults. Merve writes about her first contact with the European Voluntary Service and about her work as a volunteer in Finland. Text: Merve Ipcizade Photos: Marion Fouqueray and Merve Ipcizade

A

lmost one and a half year ago, while my sister was taking an English course in Turkey, she met someone who told her about European Voluntary Service and his experiences as a volunteer in Malta. When my sister came home, she told me about the program.

Before that I hadn’t known anything about volunteering in Europe or EVS. Soon after that I started to search information about the program. There were a lot of questions: what is a project, what is host organization, what is sending organization, how can I apply, do I have to pay for being a volunteer, can I go wherever I want in Europe, where will I stay during my project, will I earn money – and so on. But there were answers, too. The EVS database and the

websites of national agencies in Turkey and in Finland were very useful for learning more.

I decided to do my EVS with disabled people; I studied psychology at the university and wanted to gain new ideas on special education and improve my work-related skills. I chose to volunteer in Finland because I wanted to go somewhere in the north, to experience the obvious differences between my home country and a Nordic country.

Weather, nature, traditions and daily life – everything was different.

Volunteering in Europe has many aspects: the project, living in a foreign country and culture, living with a host family or sharing a flat with other volunteers, new workplace and

19 THEME: VOLUNTEERING in Europe

colleagues, learning to survive on one’s own and so on. I will now tell you something about my project.

Lehtimäen Opisto (Lehtimäki Special Folk High School) is a special education school in the Northwestern part of Finland. The students of the school have different kinds of disabilities and special needs. My task is to assist the students in their lessons, free-time activities and daily routines. I have a schedule to attend the lessons: some of them are mathematics, mother tongue, music, computer, textile work, handicrafts, physical exercises and home economics. I also help the students during their horse riding therapy.

What do I actually do during a lesson? For example, in the textile work class, I help the students when they need to use scissors, brush, needle or iron. Some of the students easily lose their concentration while working. For example, an abacus may attract a young student’s attention more than a math question. My role is to motivate them to focus and to continue to do their work. In the students’ free-time we spend time together by playing memory card games, board games, ping pong and so on. This is briefly what I do in my project.

Every day I learn something new about human behavior, emotions, thoughts and my own feelings. I also learn new skills, useful for my life in Finland. In my opinion, EVS is a priceless opportunity for getting to know oneself, and for learning about a new culture and the daily life of a foreign country by living there.

Merve´s voluntary workplace is a special education school in Lehtimäki, Northwest Finland.

ICYE-verkostossa tapahtuu

20

Kansainvälisen ICYEn yleiskokous pidettiin marraskuussa 2013 Ugandassa. Kokouksen merkittävimpiä keskustelunaiheita olivat vapaaehtoistyöohjelman vaikuttavuuden arviointi sekä vaihdon epätasapainoisuus länsimaiden ja globaalin etelän välillä. Myös järjestön laajentumispolitiikasta tehtiin päätös.

Teksti: Anni Koskela

(ICYE Mora livia), n e l an Be (ICYE Bo aica s b urana s.) se allestrero ica) ja Ru tolta. a v ( s R i la B a e m t a i k s i s o Ko tä t E Co Mar Anni , Norma bert (ICY ainvälisel ) s a r n G a do Ecua Mauricio a ICYEN k al Jaliw

Vapaaehtoistyövaihto oli 90-luvun puoliväliin asti lähes täysin vastavuoroista.

Jäsenmaiden toivoma joustavuus on vienyt vaihtoa samaan suuntaan kuin useimmilla muillakin vaihtojärjestöillä: Euroopasta ja Yhdysvalloista mennään globaaliin etelään enemmän kuin sieltä matkustetaan länsimaihin. Afrikasta lähetettiin vaihtovuonna 90–91 yhteensä 55 vapaaehtoista ja sinne vastaanotettiin 60 vapaaehtoista.

Vuosikymmen myöhemmin (2012–13) afrikkalaisia nuoria lähti vaihtoon 27 ja maanosaan vastaanotettiin 107. Kehitykseen ovat vaikuttaneet vahvasti uudet ohjelmat, joiden kautta voidaan ainoastaan lähettää vapaaehtoisia, kuten valtion tukema Weltwärts-ohjelma Saksassa. Uusien yhteistyökumppaneiden mukaantulo vahvisti vinoutumista. Etelä-Afrikan, Indonesian ja Vietnamin järjestöt olivat erikoistuneet vastaanottamiseen jo ennen ICYEn jäseneksi liittymistä. Se, että Afrikasta lähtee vaihtoon yli puolet vähemmän osallistujia kuin aiemmin, kuvastaa uskoakseni myös kansainvälisen vapaaehtoistyön sopivan paremmin länsimaisten kuin afrikkalaisten nuorten tarpeisiin. Kokouksessa syntyi vahva tahto vaihdon tasapainottamiseksi.

Kahden vuoden kuluttua päästään arvioimaan tavoitteen onnistumista.

Uutena ulottuvuutena ICYEssä on etelä-etelä-vaihdonlisääntyminen. Kaksi vuotta sitten yleiskokous päätti tukea taloudellisesti globaalin etelän maiden keskinäistä vaihtoa. Vaihto ei ole vielä suurta, mutta kiinnostus kasvaa. Uskomme etelä-etelä-vaihdon mahdollistavan uudenlaisia oppimismahdollisuuksia.

Vaikuttavuuden arviointi

Toinen suuren kiinnostuksen kohde oli kansainvälisen vapaaehtoistyövaihdon vaikuttavuuden arviointi. Kansainvälinen toimisto käynnisti vaikuttavuuden arvioinnin järjestämällä arviointimenetelmistä koulutuksen Euroopan ICYE-järjestöjen edustajille viime

keväänä. Suomessa ja Tanskassa tehtiin arviointikokeilut. Suomessa hallituksen jäsen Hanna Rajala toteutti vapaaehtoistyöntekijän vastaanottamisen vaikuttavuuden arvioinnin kolmessa pitkäaikaisessa vapaaehtoistyöpaikassa: Lehtimäen Opistolla, Lyhty ry:ssä ja Savonlinnan Kristillisellä Opistolla.

Tim Küver puolestaan vastasi arvioinnista, jolla mitattiin, millaisia vaikutuksia vapaaehtoistyökokemuksella Suomessa on ulkomaalaisiin vapaaehtoistyöntekijöihin. Tuloksissa huomattiin, ettemme ole olleet tietoisia kansainvälisen vapaaehtoistyövaihdon vaikutusten moniulotteisuudesta.

Tulevan kahden vuoden aikana arviointikokeiluja tultaneen tekemään useissa maissa eri maanosissa. Uskomme vaikuttavuuden arvioinnin olevan tehokas tapa kehittää ohjelman laatua ja lisätä kansainvälisen vapaaehtoistyön arvostusta. Sen kautta pystymme tuomaan paremmin esille, millaista osaamista kansainvälinen vapaaehtoistyökokemus kehittää.

Laajentumispolitiikka

ICYE on viimeisen kymmenen vuoden aikana laajentunut pääasiassa globaaliin etelään. Uusia jäseniä ovat mm. Ecuadorin, Etelä-Afrikan, Indonesian, Nepalin, Perun, Ugandan ja Vietnamin ICYE-järjestöt.

Nykyisin laajaa ICYE-vaihtoa harjoittava yhdysvaltalainen United Planet liittyi jäseneksi 2007. Muita jäseniä länsimaista ei ole tullut pariinkymmeneen vuoteen.

Globaalin etelän maiden aloitteesta päätettiin ensisijaisesti etsiä kumppaneita Kanadasta, Belgiasta, Hollannista, Irlannista, Kiinasta ja Singaporesta.

Globaalin etelän kumppanuuksien rakentamista rajoitetaan. Tarkoitus on löytää kumppaneita, jotka voivat ensisijaisesti harjoittaa vaihtoa globaalin etelän maiden ICYE-järjestöjen kanssa.

Kirjoittaja on Maailmanvaihdon pääsihteeri. Hän edusti Maailmanvaihtoa yleiskokouksessa.

21 ICYE-verkostossa tapahtuu

Vaihdon epätasaisuus

MaailmanVaihdossa tapahtuu

22

1. Kuinka tutustuit Maailmanvaihtoon ja miten olet ollut toiminnassa mukana?

2. Minkä vastuualueen valitsit hallituksessa ja miksi?

3. Mitä odotat vuodelta 2014?

Kaisa Karjalainen

1. Tutustuin Maailmanvaihtoon ollessani kolme kuukautta toimistolla harjoittelijana kesällä 2011. Silloin huolehdin mm. tukihenkilöiden järjestämisestä vapaaehtoisille ja ulkomaalaisten tulovalmennusleirin ruokahuollosta. Vuonna 2013–14 toimin espanjalaisen vapaaehtoisen Marinan tukihenkilönä.

Hallituksessa olen mukana ensimmäistä kautta.

2. Valitsin vastuualueekseni kouluvierailut, sillä työskentelen tällä hetkellä lukio-opettajana.

3. Odotan paljon intoa ja ideoita sekä hyvää fiilistä!

Maailmanvaihdon uusi, lokakuun vuosikokouksessa valittu uusi hallitus kokoontui ensimmäisen kerran tammikuussa 2014. Keitä hallitukseen kuuluu, ja mitä he odottavat tulevalta vuodelta?

Teksti: Mirjami Ylinen Kuva: Minna Räisänen

Hanna Backman

1. Tutustuin järjestöön keväällä 2011 suunnitellessani omaa lähtöäni Ghan aan.

Vapaaehtoistyö Ghanassa oli antoisa kokemus, ja halusin jatkaa vapaaeht oistyön ja kansainvälisyysteemojen parissa myös Suomessa. Paluuni jälkeen olen ollut mukana toiminnassa eri tehtävissä, alkuvuod esta 2014 lähtien myös hallituksen jäsenenä.

2. Valitsin tiedotustiimin, sillä haluan olla mukana jakamassa tietoa mahdollisuud esta lähteä vapaaehtoistyöhön ympäri maa ilmaa.

3. Vuodelta 2014 odotan haasteita, iloa ja onnistumisen tunteita.

Mikko Lipsanen Tim Küver aihtoon 1. Tutustuin Maailmanv litukhal nen En . vuonna 2013 na lija tte joi har n oli oa seen tul lla. sto mi Maailmanvaihdon toi aaehvap si eik alu tuu 2. Valitsin vas oihet per ntä isä ja kaaik toistyöp kana mu a oll minnan, koska haluan aavap iin ais aal om kehittämässä ulk a. nta mi toi ää tyv liit ehtoisiin työtä ja uu3. Odotan sujuvaa yhteis a. oit asi sia sia, mielenkiintoi

1. Ensimmäinen kosketukseni Maailmanvaihtoon tapahtui 2008 järjestöllä suoritetun siviilipalveluksen kautta. Toimistolla vietetyn vuoden jälkeen veri alkoi vetää vapaaehtoistöihin ulkomaille, ja lähdin Venäjälle EVS-vaihtoon. Sen jälkeen olen ollut toiminnassa mukana hallituksen jäsenenä.

2. Jatkan aiemmassa tehtävässäni ulkomaalaistiimin leirivastaavana. Leirien suunnittelu ja toteutus on hauskaa ja motivoivaa työtä, joten vanhalla vastuualueella jatkaminen oli helppo valinta.

3. Toivottavasti luvassa on paljon uusia vapaaehtoiskokemuksia, onnistuneita leirejä sekä tietysti myös tutustumista uusiin hallituslaisiin!

(hallituksen puheenjohtaja) umalta 1. Maailmanvaihtoon tutustuin satt yinpääd ja ta, kaut stan koulun sähköpostili 5– kin vapaaehtoistyöhön Taiwaniin 200 t ollu 2006. Hallitusvuosien varrella olen illä, mukana monenmoisessa, niin leire äkin. tapahtumissa kuin haastattelupäiviss erin ihte pääs aan vast na 2. Puheenjohta kokokanssa järjestön talousasioista sekä ni lellä mie otan ksi Lisä . usta ittel ussuunn joissa osaa erilaisiin tiedotustapahtumiin, Maailmanvaihto on mukana. lta ja 3. Uusi hallitus vaikuttaa innokkaa olla, toimeliaalta, ja odotan mielenkiinn aikaan. na vuon tänä me saam kea kaik mitä t löyoise aeht vapa et uud s Toivon, että myö e. tävät mukaan kotimaan toimintaamm

Maria Kinnunen

1. Ensimmäistä kertaa kuulin Maailmanvaihdosta Tampereella infoillassa vuonna 2009. Silloin päätin lähteä Nepaliin järjestön kautta. Nepalin jälkeen pidin pari vuotta matalaa profiilia, mutta sitten alkoi tapahtua: yhtäkkiä olin osallistumassa Mahdollisuuksien torille, aloin tukihenkilöksi, olin leirinvetäjänä tulovalmennusleirillä... Sitten olinkin jo menossa hallitukseen, ja tässä sitä ollaan.

2. Hoidan tukihenkilövastaavan tehtäviä. En oikeastaan tiennyt, mihin haluaisin mieluiten keskittyä, kaikki kiinnosti. Arvelin pääseväni ulkomaalaisten vapaaehtoisten tiimiin ja minulle jäi tukihenkilövastaavan rooli, johon olen erittäin tyytyväinen!

3. Odotan aika paljon. Mitään konkreettista en osaa nimetä, mutta avoimin mielin kohti tuntematonta.

Olen varma, että vuodesta tulee mielenkiintoinen ja palkitseva monella tapaa. On hienoa päästä tutustumaan Maailmanvaihdon toimintaan näin läheltä. Odotan myös ulkomaalaistiimin kokouksia!

Titta Tuovinen

1. T utustuin Maailmanvaihtoon vuonna 2012, kun lähdin vapaaehtoistöihin Meksikoon. Sen jälkeen olen ollut aktiivisesti mukana mm. vapaaehtoisten valintapäivissä haastattelijana ja erilaisissa tapahtumissa esittelemässä järjestön toimintaa.

2. Pidän tiedotustyöstä, ja on hauska päästä mukaan ideoimaan ja kehittämään Maailmanvaihdon toimintaa tiedotuksen näkökulmasta.

3. O dotan antoisaa ja mielenkiintoista vuotta hallituksessa sekä tietysti kesäisiä päiviä meren rannalla.

Mirjami Ylinen

uotta, ja päädyin lopul1. Keväällä 2010 suunnittelin väliv aehtoiseksi Tšekkiin. ta Maailmanvaihdon kautta EVS-vapa syksyllä 2011 ja halliaan muk tulin Vapaaehtoistoimintaan . tuksessa aloitin tammikuussa 2012 tustiimissä ja toimitta2. Olen ollut pari vuotta mukana tiedo inen ja sanoiksi puetut ittam tavo sten ihmi ä: lehte massa jäsen kokemukset innostavat. inspiroivia hetkiä ja hil3. Toivon alkavalta hallitusvuodelta peitä kokouksia.

Hallitusväkeä Maailmanvaihdon toimistolla.

Kuvassa vasemmalta Maria, Mirjami, Kaisa, Liisa, Mikko, Hanna, Aino, Titta ja Tim.

Aino Itkonen

23 MaailmanVaihdossa tapahtuu

Liisa Veikkolainen

1. Olin haikaillut ulkomaille lähtöä pidempään, kunnes Hondurasissa vapaaehtoisena olleen opiskelukaverini blogin lukeminen kirkasti Maailmanvaihdon ohjelmien olevan vastaus kaipuuseeni.

Elokuussa 2010 suuntasin riemun ja jännityksen sekaisin tuntein kohti Boliviaa.

Mieleenpainuvan vaihdon jälkeen Maailmanvaihto-ura on jatkunut hallitustyönä.

2. Jatkan kolmatta vuotta Suomesta ulkomaille lähtevien vapaaehtoisten valmennustiimissä. Lähtijöiden innostuneisuus ja palanneiden oivallukset ovat sanoinkuvaamattoman inspiroivia! On hienoa nähdä unelmien toteutumista ja päästä seuraamaan kehityskaaria valintahaastatteluista lähtövalmennuksen kautta paluuleiriin.

3. Vuodelta 2014 odotan innostavia kohtaamisia ja ennen kaikkea ensimmäistä palkallista kesälomaa!

ICYE around the world

24

Text: Minna Räisänen Photo: Nora Burla

Florence Savioz

works together with five colleagues in ICYE Switzerland. ”I never get bored at the office”, she says.

ICYE Switzerland sends yearly abroad about thirty volunteers in the long term program and about a hundred in the short term program of ICYE as well as two in the European Voluntary Service. It hosts 24 volunteers in the program of ICYE and six in the EVS.

25

You told you were hired to set up the EVS. ICYE Switzerland nowadays sends young Swiss for EVS voluntary work periods abroad, right?

– Yes, we work as a sending organization.

The EVS is very new in Switzerland, it exists only since 2011. For the moment just few young Swiss know about the EVS, and a part of our work is to promote the EVS in Switzerland. At the moment one of our goals is to send two Swiss people to Finland for an EVS period.

Which kinds of EVS projects do you coordinate in Switzerland?

– We coordinate six projects in different regions which are active in the cultural and the social area: a meeting point for children, an association for the promotion of voluntarism, an organisation for people with HIV, a cultural music club, a theatre and the office of ICYE Switzerland. We receive a lot of applications from all over Europe from young people interested in our EVS placements.

Why is it, in your opinion, worth applying for an EVS period abroad?

– I think that an EVS period is a real chance to gain experiences in another country, discover a new field of work, improve or learn a new language and make new friends.

It is a good opportunity to get to know yourself better and to take some time to recapitulate. After such an experience you come back stronger and with a lot of new inspirations.

In this s member eries we catch u s of Inte p with s rnationa ta Exchang l Cultura ff e offices l Youth . ICYE is of organ a ne izations voluntar which p twork yw r world. It ork possibilitie ovides s around works in th over for Maailma ty countr e nvaihto ies. is the lo organiza tion in F cal ICYE inland.

German, French and Italian are the official languages in Switzerland. Which kinds of possibilities are there to learn these languages during an EVS period in Switzerland?

– The wide majority of the Swiss speaks only one national language and has school knowledge in another one. Usually the volunteers learn only the language spoken in the area where they live and work. We have projects in the French as well as in the German part of Switzerland. There are, though, two projects in which the team is multilingual: the music club Fri-Son which is located in a bilingual city and the ICYE Switzerland office which as a national organisation is in contact with people from the three linguistic regions.

If you got to work as a volunteer in one of the EVS projects coordinated by ICYE Switzerland, which one would you choose?

– I would choose the project in a theatre in the Swiss Alps. Theatre is one of my passions since my childhood and I am also a theatre educator. The project is located in the region where I grew up, so I could see my family and friends more often and I would be able to work in French, my mother language.

If you had one wish come true concerning the EVS, what would you wish for?

– I have several wishes, but maybe the most important one is that the EVS would become more attractive and known in Switzerland and that ICYE could contribute to this promotion.

ICYE around the world

Hi Florence! Could you tell us a bit about your job at ICYE Switzerland?

– Hi! Well, originally I was hired in 2011 as a coordinator of the short term progam STePs and to set up the European Voluntary Service (EVS). Nowadays I am also in charge of the co-executive direction of ICYE Switzerland together with my colleague Regina Zürcher.

I have the responsibility of the marketing and the international collaboration. As we are a small team, we all have a variety of tasks and we do not have any daily routine. I never get bored at the ICYE office.

26 HAPPENINGS AT MAAILMANVAIHTO

Hanna Persson is one of the volunteers who took part in the mid-term camp organized in camping center Antaverkka in Ylöjärvi January 16 to19.

What was it like to meet the other volunteers again in January, after six months spent in Finland?

Text and photo: Hanna Persson

T

he air was crisp due to the minus temperatures and a thin blanket of snow covered the ground painting the scenery white, giving Antaverkka a new appearance. It was sure different from the on-arrival camp in August when everything was alive and green. We are welcomed to our midterm camp by our camp leaders. Familiar faces all around reminiscing on memories created at the very same spot, back to the place where our journey as volunteers had begun. New faces had also joined in with little hesitation for there is nothing but warm smiles all around to make the newcomers feel a part of the group.

To properly start off the weekend, we play some of the same silly introduction games that we all pretend to hate but secretly love. After we are done settling in and had a chance to get to know the new members of the group and catch up with the old, we quickly jump into the schedule program of group workshops and activities. Reflecting on the past six months here in Finland and planning the future, getting to know and giving advice to the new volunteers, and global issues debate are naming just a few.

Among the many activities that took place I think it is safe to say that the end of the day activity was by far the favorite at the camp. That is sauna, and those who were crazy enough to do so also might add the “avantouinti”, which was quite popular even for those who said they wouldn’t dare.

The overall ambiance at the camp was joyful. I can honestly say that when I arrived at this camp I have never felt more at home. There is a strong commonality that volunteers have despite where they come from or what is their background.

Some of these people I’ve met only a few times, some even once, and yet I feel like I’ve known them my entire life. We understand each other.

Just before the camp had ended we all were told to write our names of the top of a blank piece of paper. We then placed these pieces of paper in the center of the floor and one by one we passed around these papers writing messages to each other. Could be anything from a message of encouragement or a “thank you” for making sure we don’t starve. For two of our volunteers it was a “goodbye” or a “good luck” as they continued on their way after a short six months in Finland.

At this moment, looking around at all the friends I have made during this time, I could see the amount of love that we have grown for each other throughout this experience here in Finland.

This group of Maailmanvaihto volunteers, we are a family.

Maria Kinnunen was the camp coordinator at the mid-term camp for ICYE and EVS volunteers organized in January. You will find Maria’s text first in Finnish and then in English on the following pages

27 MaailmanVaihdossa tapahtuu

Maria Kinnunen toimi leirinvetäjänä 16.–19.1. järjestetyllä vapaaehtoisten puolivuotisleirillä, joka pidettiin Antaverkan leirikeskuksessa Ylöjärvellä.

Leirillä oli yhteensä 19 ICYE-vapaaehtoista, joista viisi saapui Suomeen tammikuussa. Lisäksi leirille osallistui kymmenen EVS-vapaaehtoista.

Teksti: Maria Kinnunen Kuvat: Hanna Persson

S

yksyllä hyppäsin jälleen kerran junaan suuntana Helsinki, päämääränä tammikuisen puolivuotisleirin suunnittelu Maailmanvaihdon toimistossa. Tällä kertaa olin matkalla rennoin mielin, sillä takana oli jo elokuun kymmenpäiväinen tulovalmennusleiri samalla porukalla. Se oli ensimmäinen kokemukseni Maailmanvaihdon leirinvetäjänä. Lupauduin pestiin kesäkuun alussa hetkellisen mielenhäiriön vallassa ja viisi minuuttia myöhemmin itkin äidille puhelimeen, että koko paikka luultavasti palaa maan tasalle jo ensimmäisenä iltana. Tästä huolimatta Antaverkan leirikeskus seisoo Näsijärven rannalla yhä tänäkin päivänä, ja tammikuun alussa suuntaisimme sinne taas isolla porukalla näkemään kavereita,

keskustelemaan kokemuksistamme ja pohtimaan mennyttä ja tulevaa.

Leiriä edeltävät kokouksemme sujuvat yleensä melko hilpeissä tunnelmissa väsymyksestä huolimatta (vai kenties sen ansioista?).

Parin tunnin junamatka Tampereelta ei haittaa yhtään, kun tietää, että perillä odottaa lämmin tunnelma ja kuuma kahvi. Hyviä ideoita ohjelmaan syntyykin nimenomaan palavereissa käydyn keskustelun ansioista. Olen saanut kokeneilta kollegoiltani valtavasti hyödyllistä tietoa kosken leirejä ja ryhmänohjausta.

Tämän yhteisen tiedon pohjalta syntyi myös tammikuun leiri, josta päällimmäisenä minulle jäivät mieleen ainakin vapaaehtoisten omat, ainutlaatuiset kokemukset. Miten

MaailmanVaihdossa tapahtuu

28

Saunominen oli leirillä suosittua iltaohjelmaa. Rohkeimmat uskaltautuivat myös avantoon.

paljon voivatkaan erota kahden ihmisen vaikutelmat samasta kaupungista, projektista… tai ylipäänsä Suomesta!

Kokemusten vaihtaminen ja niistä keskustelu onkin tammikuisen leirin ensisijaisia tehtäviä. Tavoitteena on pohtia yksin ja yhdessä täällä Suomessa vietettyä aikaa. Toiveena taas on se, että positiiviset kokemukset antaisivat voimaa ja motivaatiota, ja että yhteinen keskustelu vaikeuksista ja niiden voittamisesta loisi uutta perspektiiviä. Leiripalautteessa iso osa vapaaehtoisista korostikin kavereiden kokemuksien kuulemisen olevan leirin parhainta antia.

Leirille osallistui 19 ICYE-vapaaehtoista, joista viisi saapui Suomeen tammikuussa. Perjantaina 17.1. joukkoon liittyi vielä kymmenen EVS-vapaaehtoista CIMOn heille järjestämän leirin jälkeen. Leiriläiset tunsivat toisensa etukäteen ja ottivat myös uudet tulokkaat vastaan avoimesti ja ystävällisesti. Ohjelma oli melko tiivis. Yhdessä valmistauduttiin kohti tulevaa, ja vanhojen vapaaehtoisten pohtiessa omia karttuneita Suomi-kokemuksiaan uudet tulokkaat sukelsivat suomen kielen ihmeelliseen maailmaan.

Leirin ohjaajat antoivat vapaaehtoisille vapaat kädet loppujuhlan suunnittelussa. Leirin iloinen ja melkeinpä villihkö tunnelma saavuttikin huippunsa lauantai-iltana muun muassa pukukilpailussa. Pieniin ryhmiin jakautunut leiriväki sai vapaasti pukea yhden ryhmänsä henkilön kaikkeen, minkä vaan talosta saattaa löytää olipa kyse vaatteista tai irtaimistosta. Nämä mielikuvituksen tuotokset aiheuttivat ainakin minulle väliaikaisen äänen katoamisen villin hurraamisen seurauksena.

Sunnuntaina tuli jälleen se hetki, jolloin on sanottava hyvästit. Joillekin vähäksi aikaa, joillekin lopullisesti.

Kolmen päivän aikana sitä ehtii jo tottua isoon porukkaan, mahtavaan ruokaan sekä jatkuvaan hässäkkään ja vipinään ympärillään. Yksi leiri on tullut taas päätökseensä – seuraavaa odotellessa.

29

Text: Maria Kinnunen Photo: Hanna Persson

W

hen October came it was time for me to travel to Helsinki to the Maailmanvaihto office and to start planning our mid-term evaluation camp. This time I kept it calm, for we had already spent 10 days in Antaverkka with the same people in August. This onarrival camp was my first experience as a camp leader at Maailmanvaihto. I agreed to the task on the spur of the moment and five minutes later I was crying to my mum over the phone while she was trying to convince me that everything would be alright and everyone would surely survive our camp alive. She was right – despite everything, Antaverkka is still standing there by the lake and in January it was time for us to visit it again, to exchange our experiences, to talk about past and to plan the future.

Planning new camps is always quite fun… and funny. Travelling couple of hours by the train from Tampere to Helsinki doesn’t bother me at all, because there is always hot coffee waiting and warm smiles greeting me in the office. Great ideas are being born during the conversations and I feel like I’ve got tons of useful knowledge about the camps and group activities from my camp leader colleagues.

Mid-term evaluation camp in January was also based on this common knowledge. From my point of view, the most significant thing was the diversity of the experiences that the volunteers shared with us. It’s amazing how same places, projects or even the whole country can be seen so differently by different people! Exchange of these unique experiences was one of the main goals for our January camp. We were aiming for reflective

HAPPENINGS AT MAAILMANVAIHTO

Maria Kinnunen was the camp coordinator at the mid-term Experiences evaluation camp e h t organized in January m f ro 2014 at Antaverkka Mid-Ter m camping centre in Ylöjärvi. 19 ICYE Camp volunteers and 10 EVS volunteers, most of whom had arrived to Finland six months earlier in August 2013, took part in the camp.

HAPPENINGS AT MAAILMANVAIHTO

30 conversations about positive and negative situations that might have happened during the volunteers’ staying period and also hoping for free conversations about everyone’s time in Finland in general. Afterwards, in the camp’s feedback the volunteers underlined the importance of being able to share their experiences with friends.

There were 19 ICYE volunteers taking part in our camp. Five of them had arrived in Finland earlier in January and were thrown immediately in the middle of Finnish winter.

On the second day ten EVS volunteers joined us, coming straight from their own evaluation camp organized by CIMO [organisation for international mobility and cooperation, coordinating trainings for EVS volunteers in Finland]. Most of the volunteers knew each other already and they warmly welcomed the new people as well. The camp’s program was quite full. Together we were getting ready for the second half of the year. While the “oldies” reflected on their experiences, the new ones were introduced to the Finnish language in all its “simplicity”.

At this camp volunteers had the honor and the responsibility to arrange the farewell party, and in my opinion it was a great success. We had a quite chill and fun atmosphere during the whole camp but it really reached its peak on Saturday night at the party with a dressing-up competition. People were divided in small groups and each group had to dress up one of their members in a funny way, using everything they could find in the building. I think I lost my voice because of all the excited screaming…

Unfortunately, on Sunday it was time to say goodbye once again. For someone it meant just a short goodbye, for someone it was for good. During the days at the camp you get used to being a part of a big group.

You talk and then you eat, and then you talk again and then you eat again… Something is always happening all the time, and you can feel the difference between everyday life and days at the camp. Now yet another camp has ended, but there will always be a next one.

See you there!

One of the main goals of the camp was sharing the unique experiences of the volunteers.

31 tule mukaan toimintaan

toimintaperiaatteet ja toimituskunta

32

Toimituskunta lehdessä 1/2014: Lena Herre Tuuli Hostikka Anu Härmä Merve Ipcizade Milla Järvinen Maria Kinnunen Anni Koskela Hanna Persson Minna Räisänen Julkaisija: Maailmanvaihto ry Vastaava toimittaja: Mirjami Ylinen Taitto: Tanja Lehtonen Painopaikka: Tim1Digipaja Oy

Maailmanvaihtoa – Volunteers’ Voices on Maailmanvaihto ry:n neljästi vuodessa ilmestyvä jäsenlehti, jonka tarkoituksena on toimia kanavana kulttuuristen kokemusten jakamisessa ja niistä oppimisessa. Lehdessä julkaistaan järjestön toimintaan osallistuvien kirjoituksia.

Lehti lähetetään kaikille yhdistyksen jäsenille ja sitä jaetaan tiedotustapahtumissa. Värillinen versio lehdestä julkaistaan Maailmanvaihdon verkkosivuilla.

Haluatko osallistua MaailmanVaihtoalehden tekoon?

Katso tarkemmat ohjeet ja tulevan lehden teema nettisivuiltamme, www.maailmanvaihto.fi > Ajankohtaista, ja tule mukaan toimituskuntaan.

Lehdessä julkaistavat aineistot tulee lähettää osoitteeseen tiedottaja@maailmanvaihto.fi viimeistään 22.4.2014

33

25.3.

huhtikuu

26.–27.4.

toukokuu

8.–11.5.

17.5.

24.–25.5.

elokuu

19.–28.8.

26.8.

Keväkokous Maailmanvaihdon toimistolla kello 17 alkaen. Oikokatu 3, Helsinki.

tulevat tapahtumat

maaliskuu

Maailmanvaihto Suomen sosiaalifoorumissa.

Arbis, Helsinki. www.sosiaalifoorumi.fi Lähtövalmennus vapaaehtoistyöhön ulkomaille lähteville ja loppuarviointileiri ulkomaalaisille vapaaehtoisille. Kesärinne, Tuusula.

Maailmanvaihto Vantaan Mahdollisuuksien torilla klo 10–15. Siniristikon puisto, Tikkurila, Vantaa. www.mahdollisuuksientori.fi/paikkakunnat/vantaa Maailmanvaihto Maailma Kylässä -festivaaleilla Helsingin Kaisaniemessä.

La klo 11–20 ja su klo 11–18. www.maailmakylassa.fi Maailmanvaihdon tulovalmennusleiri Suomeen saapuville ulkomaalaisille vapaaehtoistyöntekijöille.

Antaverkan leiri- ja kurssikeskus, Ylöjärvi.

Infoilta kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä.

Kulttuurikeskus Caisa, Mikonkatu 17 C, Helsinki.

Infoillan järjestää KaVa-verkosto.

PS. MaailmanVaihtoa-lehti siirtyy verkkoon vuonna 2014.

Numero 2/2014 lähetetään jäsenille sähköisesti.

Muista päivittää ajankohtainen sähköpostiosoitteesi ja muut yhteystietosi tiedottajalle, tiedottaja@maailmanvaihto.fi.

Maailmanvaihto ry — ICYE Finland Oikokatu 3, 00170 Helsinki tel. +358-9-774 11 01 fax. +358-9-731 04 146 maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi www.maailmanvaihto.fi www.icye.org