guidelines to become greener in volunteering p. 23
TEEMA| THEME
Ympäristö ja kansainvälinen vapaaehtoistyö
Environment and international volunteering
VASTAAVA
Susanna Halme
Tuuli-Maria Mäki
TOIMITTAJAT /
Dilbar Aliyeva
Nicole Bresolin
Amelie Hastenteufel
Ilona Heathfield
Roosa Kontiokari
Saara Mäkiaho
Minna Räisänen
Roosa Räty
Minni Rönnberg
Hanna
tässä lehdessä /
Vapaaehtoistyöntekijät tutustuivat tulovalmennusleirillä Ylöjärvellä lähiluontoon ja ekoalueen käsitteeseen Liubov Tolstovan johdolla. Lue lisää uutisista. Kuva: Maailmanvaihto.
Volunteers learned at the on-arrival camp in Ylöjärvi about the surrounding nature and the concept of ecoregion in a workshop facilitated by Liubov Tolstova. Read more from the news. Photo: Maailmanvaihto.
finland
From classrooms to conservation work –Read about Anne Bernhardt’s volunteering year in Finland on pages 19–21.
costa rica
Aika kilpikonnien kanssa opetti paljon suojelutyöstä ja luontoyhteydestä. Lue Saara Mäkiahon vapaaehtoiskokemuksesta sivuilta 30–31.
bolivia
Vapaaehtoistyö
ihmisoikeusjärjestöissä avasi Anna-Maija
Kanervan silmät elämän arvaamattomuudelle. Lue juttu sivuilta 14–16.
MaailmanVaihtoa – Volunteers’ Voices on Maailmanvaihto ry:n kahdesti vuodessa julkaistava jäsenlehti, jonka tarkoituksena on toimia kanavana kulttuuristen kokemusten jakamisessa ja niistä oppimisessa. Lehdessä julkaistaan järjestön toimintaan osallistuvien kirjoituksia, jotka edustavat kirjoittajiensa kantaa.
MaailmanVaihtoa – Volunteers’ Voices is the magazine of Maailmanvaihto for its members published twice a year. Its purpose is to offer a channel for sharing cultural experiences and learning from them. The magazine includes stories written by participants of Maailmanvaihto’s activities. The articles represent the views of the writers.
Ympäristöaiheet osana
vapaaehtoistyökokemusta
Ilmastoon ja kestävyyteen liittyvät kysymykset nousevat väistämättä esiin puhuttaessa kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä. Moni lähtee vapaaehtoistöihin kauas kotoa, ja toisinaan kyseessä on nuoren ensimmäinen matka ulkomaille. Monet vapaaehtoiset myös suuntaavat alueille, joilla ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät arjessa paljon selvemmin kuin Suomessa. Tämä herättää pohtimaan paitsi matkustamisen ympäristövaikutuksia myös vapaaehtoisen omaa vastuuta ja roolia osana globaalia yhteisöä.
Vapaaehtoistyö tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden nähdä ja oppia. Osa vapaaehtoisista työskentelee tiiviisti ympäristöteeman parissa, osalle taas esimerkiksi työpajat Maailmanvaihdon valmennus- ja arviointileireillä tarjoavat tilaisuuden pohtia aihetta. Maailmanvaihdossa ja koko ICYE-verkostossa ympäristö- ja ilmastokysymyksiä käsitellään monella tasolla: etsimällä ympäristöystävällisempiä matkustustapoja, tarkastelemalla kriittisesti vapaaehtoistyön ja matkustamisen suhdetta sekä tukemalla projekteja, joissa ilmasto-oikeudenmukaisuus ja eriarvoisuuksien vähentäminen ovat keskiössä.
Tämä lehden numero kokoaa yhteen monia näkökulmia siihen, miten kansainvälinen vapaaehtoistyö ja ympäristö liittyvät toisiinsa – joskus myös ristiriitaisilla tavoilla. Toivon, että artikkelit herättävät ajatuksia ja innostavat pohtimaan niin yksilöllisiä valintoja kuin laajempiakin kysymyksiä: miten voimme kansainvälisenä yhteisönä toimia oikeudenmukaisesti, ja millaisia ratkaisuja löytyy, kun kohtaamme ympäristöhaasteet yhdessä.
Tuuli-Maria Mäki
Päätoimittaja
Environmental Issues as Part of the Volunteering Experience
Climate and sustainability topics often come up when we talk about international volunteering. Many volunteers travel far from home and sometimes the volunteering experience is their very first journey abroad. Often, the volunteer projects are located in regions where the impacts of climate change are much more visible than in Finland. This calls us to reflect not only on the environmental impact of travel but also on the volunteer’s own responsibility and role as part of a global community.
Volunteering offers a unique opportunity to see and to learn. Some volunteers work directly with environmental themes, while for others, workshops at Maailmanvaihto’s training and evaluation camps provide space to reflect on the topic. Within Maailmanvaihto and the international ICYE network, environmental and climate issues are addressed on many levels: by looking into more sustainable travel options, by critically examining the relationship between volunteering and travel, and by supporting projects where climate justice and the reduction of inequalities are at the core.
This issue of the magazine brings together a variety of perspectives on how international volunteering and the environment are interconnected – sometimes in ways that are also contradictory. I hope the articles spark thought and inspire readers to reflect not only on the individual choices but also on the broader questions: how can we, as an international community, act with justice, and what kind of solutions can be found if we face the environmental challenges together.
Tuuli-Maria Mäki Editor-in-Chief
Kutsu Maailmanvaihdon
syyskokoukseen
Maailmanvaihdon jäsenet ja toiminnan osallistujat, lämpimästi tervetuloa syyskokoukseen päättämään, mihin Maailmanvaihto suuntaa tulevana vuonna. Syyskokouksessa päätämme toimintasuunnitelmasta ja talousarviosta sekä valitsemme uudet hallituksen jäsenet.
Jos olet kiinnostunut vaikuttamaan Maailmanvaihdossa ja saamaan arvokasta kokemusta kansalaisjärjestötoiminnasta, asetu ehdolle hallitukseen. Tietoa hallituksen jäsenen vastuista ja tehtävistä löydät kotisivuiltamme: maailmanvaihto.fi/osallistu/hallitustyo. Pääsihteeri antaa mielellään lisätietoja: maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi, 050 452 5660.
Aika: 10.11.2025 klo 17:15
Paikka: Maailmanvaihdon toimisto, Oikokatu 3, Helsinki. Kokoukseen on mahdollista osallistua myös etänä Zoomissa. Jos tahdot osallistua etänä, ilmoittaudu kokoukseen viimeistään 9.11. sähköpostitse tai puhelimitse, ks. yhteystiedot yllä.
Asiat:
• Toimintasuunnitelma vuodelle 2026
• Talousarvio vuodelle 2026
• Hallituksen ja puheenjohtajan vaali
• Tilintarkastajien ja toiminnantarkastajien valinta vuodelle 2026
• Jäsenmaksut vuodelle 2026
Toimintasuunnitelma- ja talousarvioehdotukset voi saada tutustuttavaksi etukäteen. Lähetä pyyntö saada asiakirjat sähköpostitse pääsihteerille.
Tervetuloa!
Maailmanvaihdon hallituksen puolesta
Anni Koskela pääsihteeri
Kokous pidetään Maailmanvaihdon turvallisemman tilan periaatteita noudattaen suomeksi, englanniksi tai molemmilla kielillä osallistujien toiveiden mukaisesti. Maailmanvaihdon toimiston sisällä pääsee liikkumaan pyörätuolilla. Ulko-ovella on kynnys (7 cm), eikä wc ole riittävän tilava pyörätuolille. Opas- ja avustajakoirat ovat tervetulleita. Zoomin saavutettavuustiedot: explore.zoom.us/en/accessibility
Maailmanvaihto’s Autumn Meeting 10 November 2025
Maailmanvaihto’s autumn meeting will be held 10 November starting at 17:15 at the office of Maailmanvaihto, in the address Oikokatu 3, Helsinki. It is also possible to participate online via Zoom. Please, find the invitation to the meeting at maailmanvaihto.fi/autumn-meeting-2025
Kuulumisten vaihtoa
News from Maailmanvaihto
Koonnut: Minna Räisänen
Vapaaehtoiskausi 2025–26 alkoi!
Yhteistyötä mm. päiväkodeissa, kouluissa ja kansanopistoissa
Elo–lokakuussa Suomesta lähti vapaaehtoistyöntekijöitä ICYE-ohjelman ja Euroopan solidaarisuusjoukkojen kautta mm. Ghanaan, Italiaan, Japaniin, Tanskaan ja UuteenSeelantiin. Lähtijöitä oli 13. Suomeen puolestaan saapui yhteensä 21 ICYE- ja Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoista. Vapaaehtoisia tuli maahan mm. Azerbaidžanista, Costa Ricasta, Japanista ja Saksasta.
Uudet vapaaehtoiset tulevat tekemään yhteistyötä Suomessa mm. päiväkodeissa, kansanopistoissa ja yhteisötalossa – yhteistoiminnantilassa kaupunkilaisille. Ulkomailla puolestaan vapaaehtoiset pääsevät mukaan tiimityöhön mm. kouluissa, leirikeskuksessa sekä merielämän tutkimus- ja tiedotuslaitoksessa.
Haku elo-syyskuussa 2026 alkavaan
ICYE-vapaaehtoistyöhön käynnissä
Miten koulutus tai sosiaalityö tukee lapsia ja nuoria eri puolilla maailmaa? Mikä merkitys ympäristönsuojelulla on yhteisen tulevaisuutemme muotoutumisessa? Millaisia tekoja tarvitaan ihmisoikeuksien edistämiseksi eri maissa? Myös ensi kaudella 2026–27 ICYE-vapaaehtoiset tutustuvat työhön ihmisten ja ympäristön hyväksi eri puolilla maailmaa.
31.10.2025 saakka jatkuvassa ensimmäisessä haussa elo–syyskuun 2026 lähtöön voi hakea kaikkiin ohjelmamaihin, jotka ovat Argentiina, Bolivia, Brasilia, Costa Rica, Ecuador, EteläKorea, Filippiinit, Ghana, Honduras, Indonesia, Kenia, Kolumbia, Japani, Marokko, Meksiko, Mosambik, Nepal, Nigeria, Peru, Taiwan, Tansania, Thaimaa, Uusi-Seelanti, Yhdysvallat. Ohjelma on avoin kaikille vähintään 18-vuotiaille.
31.1.2026 päättyvässä toisessa haussa tulevat olemaan mukana maat, joihin jää vapaita paikkoja ensimmäisestä hausta.
Tulovalmennuksessa tutustuttiin ekoalueisiin
Uudet vapaaehtoistyöntekijät kokoontuivat Maailmanvaihdon tulovalmennusleirille 13.–19.8. Ylöjärvellä pidetyn leirin tarkoituksena oli tarjota vapaaehtoisille tilaa ja työkaluja orientoitua vapaaehtoisyhteistyöhön ja siihen oppimiseen ja kasvuun sekä tutustua toisiin vapaaehtoisiin.
Ohjelmaan kuului työpajoja, ryhmäkeskusteluja ja luentoja. Vapaaehtoistyöntekijän roolin ja vastuiden sekä käytännön asioiden lisäksi leirillä käsiteltiin mm. kulttuurishokkia ja konfliktien hallintaa sekä moninaisuutta ja yhteiskuntaa Suomessa.
Leirillä vieraili Romaniyhdistyksen Ramona Schwartz, jolta vapaaehtoiset pääsivät oppimaan romanien monimuotoisesta kulttuurista ja historiasta, mukaan lukien vaikeuksista, joita he ovat Suomessa vuosien varrella kohdanneet.
Lisäksi leirillä kävi Green Stepsin Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoinen Liubov Tolstova. Hän ohjasi työpajan, jossa opittiin ekoalueen käsitteestä sekä leirikeskusta ympäröivästä luonnosta. ”Bio- ja ekoalueiden käsite voi auttaa vapaaehtoisia ymmärtämään paremmin paitsi ympäröivää luontoa myös paikallisia perinteitä ja kulttuuria, jotka yleensä kehittyvät läheisessä yhteydessä ihmisiä ympäröivään luontoon”, Tolstova sanoo.
Hän kertoo, että käsitteen avulla planeettaamme voi tarkastella jakamatta sitä maihin ja valtioihin, korostamalla yhtäläisyyksiä ja rakentamalla yhteyksiä maiden välille niiden kasvien, eläinten ja fyysisten ominaisuuksien perusteella, huomioimatta poliittisia rajoja.
”Tämä voi auttaa vapaaehtoisia näkemään maailman kokonaisvaltaisemmin ja keskittymään yhtenäisyyteen erillisyyden sijaan, mikä puolestaan voi auttaa käsittelemään ja ratkaisemaan globaaleja ja ympäristöön liittyviä kysymyksiä tehokkaammin. Tästä kansainvälisessä vapaaehtoistyössä mielestäni on kyse.”
Tolstova vinkkaa, että ekoalueisiin voi tutustua osoitteessa https://ark.greensteps.me/library/ bioregionen-eine-neue-weltkarte#Overview.
Kuvat: Maailmanvaihto ja Liubov Tolstovan albumi
Tulovalmennusleirillä Ylöjärvellä Maailmanvaihdon uudet vapaaehtoiset oppivat Ramona Schwartzilta (eturivissä kolmas vas.) romanien kulttuurista ja historiasta. Liubov Tolstovan (oikeanpuoleisessa kuvassa) ohjaama työpaja puolestaan tarjosi tilaisuuden tutustua ekoalueen käsitteeseen ja lähiluontoon.
Uusi verkkokurssi: Want to volunteer? Decolonise first!
Uusi avoin verkkokurssi kutsuu kansainväliseen vapaaehtoistyöhön osallistumisesta kiinnostuneet henkilöt pohtimaan motivaatiotaan ja tarkastelemaan kriittisesti kansainvälisen vapaaehtoistyön kolonialistista perintöä. Verkkokurssi laadittiin osana Decolonise International Voluntary Service -hanketta (2022–24, Erasmus+), johon Maailmanvaihto osallistui.
Green Fund -rahasto ympäristöoikeudenmukaisuuden edistämiseksi
Kaksi vuotta sitten ICYE-federaatio päätti perustaa Green Fund -rahaston, josta federaatio tulee tukemaan hankkeita, jotka toimivat ympäristöoikeudenmukaisuuden edistämiseksi globaalissa etelässä. Kuluvalla vapaaehtoiskaudella ICYE-federaatio kerää ensimmäistä kertaa rahastoon vihreän maksun kustakin ICYE-ohjelmaan osallistuvasta vapaaehtoisesta.
Tule mukaan tekemään MaailmanVaihtoa-lehden ensi vuoden ensimmäistä numeroa! Numerolle kootaan nyt toimitustiimiä. Jos olet kiinnostunut ideoimaan yhdessä ja toimittamaan yhden tai muutaman jutun, ota yhteyttä päätoimittajiin 30.11.2025 mennessä: maailmanvaihtoalehti@ maailmanvaihto.fi.
Come and help with the first issue of MaailmanVaihtoa magazine for the next year! We are currently putting together an editorial team for the issue. If you would be interested in brainstorming together and submitting one or a few articles, please contact the editors-in-chief by 30 November 2025: maailmanvaihtoalehti@maailmanvaihto.fi.
Tule mukaan tekemään MaailmanVaihtoa 1/2026 -lehteä
Tule mukaan toimintaan
Voit osallistua Maailmanvaihdon toimintaan monin tavoin. Jos haluat lisätietoa tai hakea mukaan, katso lisää Maailmanvaihdon kotisivuilta. Seuraavalla sivulla Anne kertoo Kamuna vapaaehtoistyöntekijälle toimimisesta.
vähän aikaa?
Leiriohjaajaksi tai keittiötiimiin
Oletko kiinnostunut kouluttamisesta tai sykkiikö sydämesi ruoanlaitolle?
Tule toteuttamaan valmennus- ja muita kansainvälisiä leirejä vapaaehtoistyöntekijöille! Järjestämme niitä tammi-, touko- ja elokuussa.
Tiedotustyöhön
Tiedotustiimissä voit esimerkiksi osallistua somesisältöjen suunnitteluun, kirjoittaa lehteen tai vaikkapa valokuvata. Mukaan pääsee ympäri vuoden.
Kouluvierailijaksi
Toisen asteen oppilaitoksiin suuntautuvien kouluvierailujen tavoitteena on edistää nuorten valmiuksia kulttuurien väliseen vuoropuheluun ja avata näkymiä kansainväliseen vapaaehtoistyöhön.
Hakijoiden haastattelijaksi
Valintahaastattelut ovat tärkeä osa valintaprosessia vapaaehtoistyöhön ulkomaille. Hakijoita haastatellaan lähinnä ICYE-ohjelman valintapäivissä marras- ja helmikuussa. Koulutus tehtävään järjestetään vuosittain.
enemmän aikaa?
Vapaaehtoistyöhön maailmalle
Suomesta voi lähteä kauttamme vapaaehtoistyöhön 6–12 kuukaudeksi. Euroopan solidaarisuusjoukot tarjoaa reittejä Eurooppaan ja International Cultural Youth Exchange -ohjelma Euroopan ulkopuolisiin kumppanimaihin.
Kamuksi vapaaehtoiselle
Kamuna vietät vapaa-aikaa ulkomailta tulevan nuoren vapaaehtoisen kanssa ja olet tukena paikalliseen elämään tutustumisessa Suomessa.
Vapaaehtoisen kotimajoittajaksi
Suomeen saapuu ulkomailta nuoria vapaaehtoistyöhön 6–12 kuukaudeksi. Kutsu yksi heistä luoksesi asumaan muutamaksi kuukaudeksi tai pidemmäksi aikaa. Kulttuurivaihtoa kotosalla!
Maailmanvaihdon hallitukseen
Maailmanvaihdon toimintaa luotsaa hallitus, joka koostuu vapaaehtoisista aktiiveista. Kullakin hallituksen jäsenellä on oma vastuualueensa järjestön toiminnan toteuttamisessa ja kehittämisessä.
Haluaisitko mukaan luotsaamaan Maailmanvaihdon toimintaa?
Asetu ehdolle Maailmanvaihdon hallitukseen! Uudet hallituksen jäsenet valitaan syyskokouksessa 10.11.2025. Lisätietoa löydät kotisivuiltamme: maailmanvaihto.fi/ehdolle-hallitukseen
Englanninkielisiä juttutuokioita, pulkkamäkeä ja talvikenkäostoksia
Maailmanvaihdon Kamu-toiminta tarjosi Annelle tavan tutustua uusiin ihmisiin ja kulttuureihin. Yhteys vapaaehtoiseen on tuonut iloa ja oppia koko Annen perheen elämään.
Teksti: Roosa Räty
Kuva: Annen kotialbumi
Moi! Esittelisittekö lyhyesti itsesi?
Olen Anne, 36 vuotta, asun Lieksassa, Pohjois-Karjalassa. Meidän perheeseemme kuuluu lisäkseni mies ja kolme lasta.
Mikä sai sinut lähtemään mukaan
Kamu-toimintaan ja ylipäätään
Maailmanvaihdon toimintaan?
Olen aina ollut kiinnostunut tutustumaan erilaisiin kulttuurehin, ihmisiin ja maihin. Sen myötä löysin mukaan tähän toimintaan. Nuorempana pyörittelin ajatusta vaihtoon lähdöstä tai au pairiksi ryhtymisestä, mutta se jäi tekemättä. Sen jälkeen olen miettinyt, miten aikuisena voisin olla mukana kulttuurienvälisessä toiminnassa. Sattumalta näin Lieksan kristillisen opiston ilmoituksen, jossa opisto yhdessä Maailmanvaihdon kanssa etsi opiston vapaaehtoiselle kamua. Se osoittautui mukavaksi jutuksi.
Mitä Kamuna olo käytännössä tarkoittaa?
Mitä olette tehneet yhdessä?
Toimin Kamuna vapaaehtoiselle nimeltä Chika . Pidin yhteyttä hänen kanssaan viestitse ja puhelimitse. Autoin häntä konkreettisissa
“Itselle
tutut jutut voivat olla toiselle jotain täysin uutta ja ihmeellistä.”
asioissa, kävimme esimerkiksi talvikenkiä ostamassa. Näytin paikallisia juttuja ja nähtävyyksiä sekä kerroin suomalaisesta kulttuurista. Tutustutin Chikaa Suomeen ja hän kertoi kotimaastaan. Pääsin oppimaan uutta ja myös perheeni oppi, sillä välillä vietimme keskenämme kahdestaan ja välillä lasten ja koko perheen kanssa. Kävimme esimerkiksi pulkkamäessä ja luistelemassa. Kyselin Chikalta, millaisia odotuksia hänellä on minua kohtaan.
Mikä Kamuna olossa on antoisinta?
On ollut todella mielenkiintoista tutustua uuteen ihmiseen eri maasta – mitä kaikkea siinä onkaan saanut oppia. On myös hienoa, että omien lasten maailmankuva on laajentunut. On monenlaisia tapoja tehdä asioita ja on erilaisia kulttuureja. On ollut antoisaa päästä puhumaan englantia ja tarjoamaan uusia kokemuksia. Itselle tutut jutut voivat olla toiselle jotain täysin uutta ja ihmeellistä. On ollut
Kuvassa Chika ja Annen lapset retkeilemässä Lieksan Ruunalla.
hienoa huomata, miten ihania kokemuksia Kamu-toiminnasta voi saada.
Entä mikä on haastavinta?
Alkuun jännitti viestittely sähköpostitse ja WhatsAppissa: miten tulen ymmärretyksi? Mutta kyllä aina olen tullut ymmärretyksi, ja jos on tarve, voi käyttää Google-kääntäjää apuna. Sekin jännitti, minkälaisia odotuksia toisella on ja pystynkö vastaamaan niihin. Itsellä on kuitenkin oma arki ja varsinkin lasten kanssa menee aikaa ja on muita menoja. Mietin, pystynkö olemaan riittävästi toiselle apuna. Pyysin vapaaehtoiselta, että kävisimme avointa keskustelua ja hän toisi reilusti esille, mihin tarvitsee apua. Kamuna olo on ollut kaikin puolin tosi positiivinen kokemus itselle ja koko perheelle. Kun juttelimme lasten kanssa kotona, hekin miettivät paljon ky-
symyksiä Chikalle, jotka minä sitten käänsin – näin lapsetkin saivat oppia uudesta kulttuurista ja toisesta ihmisestä. Se oli todella ilahduttavaa.
Terveiset niille, jotka harkitsevat Kamuksi ryhtymistä?
Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, jos yhtään kiinnostaa. Olen ymmärtänyt, että pienelläkin panostuksella voi olla mukana. Ei tarvitse olla kontaktissa päivittäin tai vaikka edes viikoittain – riittää, että silloin tällöin kyselee miten menee. Vapaaehtoisillahan on muitakin kontakteja, joita syntyy vapaaehtoisjakson aikana. Joku toinen tarvitsee alussa enemmän apua, kun taas toinen löytää helpommin oman yhteisön, jolloin kamun rooli voi jäädä pienemmäksi. Tämä on oikein hyvä kokemus, kannattaa kokeilla!
Join our activities
There are many ways you can get involved in Maailmanvaihto. For more information or to apply, see the Maailmanvaihto website. On the previous pages, Anne shares experiences on being a Buddy for a volunteer.
Become a camp instructor or join the kitchen team
Are you interested in facilitating activities or do you love cooking? Join in running training and other international camps for our volunteers! We organise them in January, May, and August.
Join the communication team
In the communication team, you can participate in planning social media contents, write in the magazine or take photos, for example. You can join the team throughout the year.
Become a school visitor
The idea behind visiting institutions of secondary education is to advance young people’s preparedness for intercultural dialogue and open up views into international volunteering.
Interview volunteer applicants
The selection interviews are an important part of selection process for volunteering abroad. The candidates are interviewed mainly in the selection days of the ICYE program in November and February. A training for the task is organised yearly.
Would you like to participate in steering Maailmanvaihto’s activities? Run for Maailmanvaihto’s board! The new board members will be elected in the Autumn Meeting 10 November 2025. For further information, visit maailmanvaihto.fi/en/run-for-the-board a bit of time? more time?
Volunteer abroad
From Finland, one can travel abroad for 6–12 months of volunteering. The European Solidarity Corps offers routes to different sides of Europe and International Cultural Youth Exchange to partner countries outside Europe.
Become a Buddy for a volunteer
As a Buddy, you will spend free-time with a young volunteer from abroad and you will support the volunteer in getting familiar with local living in Finland.
Become a host family for a volunteer
Young people arrive from abroad to Finland for 6–12 months of volunteering. Invite one of them to live with you for a few months or for a longer period. Cultural exchange into your home!
Join the board of Maailmanvaihto
The activities of Maailmanvaihto are led by a board which consist of voluntary actives. Each board member has their own area of responsibility in implementing and developing further Maailmanvaihto’s activities.
Arjen valintoja ja työskentelyä ihmisten kanssa
Everyday choices and working with people
Mitä kuuluu Maailmanvaihdon vapaaehtoisille? Kaksi heistä jakaa terveisiään. Anna-Maija Kanerva matkasi Suomesta ICYEvapaaehtoiseksi Boliviaan, ja Yara Felten Saksasta Suomeen Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoistyöhön.
What’s up with the volunteers of Maailmanvaihto? Two of them share their greetings. Anna-Maija Kanerva traveled from Finland to Bolivia for ICYE volunteering, and Yara Felten came from Germany to Finland to work as an European Solidarity Corps volunteer.
Haastattelut: Ilona Heathfield ja Nicole Bresolin Kuvat: Anna-Maija Kanerva ja Yara Felten
Halusin lähteä kansainväliseen vapaaehtoistyöhön, koska minua on aina kiinnostanut tutustua uusiin kulttuureihin ja elää hetki erilaisessa arjessa. Halusin myös kehittää espanjan kielen taitoani käytännön kautta. Kun valmistuin yliopistosta halusin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni pidemmästä kulttuurivaihdosta ulkomailla. Opintojeni viimeisinä vuosina se ei kuitenkaan ollut mahdollista koronapandemian vuoksi. Olin kuullut espanjan kursseilla muiden opiskelijoiden kokemuksia Maailmanvaihdosta ja luettuani lisää järjestön toiminnasta alkoi vapaaehtoistyöjakso Maailmanvaihdon kautta tuntua oikealta vaihtoehdolta tähän elämäntilanteeseen. Teen vapaaehtoistyötä Boliviassa kahdessa ihmisoikeusjärjestössä: ITEI:ssä (Instituto de
Terapia e Investigación sobre las Secuelas de la Tortura y la Violencia Estatal) sekä Pelastakaa Lapset -järjestössä. ITEI tukee Boliviassa vankeja ja ihmisiä, jotka ovat kokeneet valtion harjoittamaa väkivaltaa. Pelastakaa Lapset taas puolestaan keskittyy lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien parantamiseen. Olen saanut tehdä molemmissa järjestöissä monipuolisesti erilaisia työtehtäviä. Olen vapaaehtoistehtävinäni mm. avustanut työpajojen järjestämisesessä vankiloissa, tehnyt käännöstöitä, tuottanut materiaalia, laatinut raportteja sekä edustanut järjestöä tapahtumissa.
Miten ympäristöaiheet ovat olleet esillä vapaaehtoistyökokemuksessasi? Ympäristöteemat ovat olleet ajoittain esillä, vaikka varsinaiset työtehtäväni ovat keskittyneet ih-
misoikeuksiin. Erityisesti Pelastakaa Lapset -järjestössä on puhuttu paljon siitä, miten ilmastonmuutos ja sen seuraukset vaikuttavat lapsiin Boliviassa yhä enemmän. Bolivia on luonnonkatastrofeille altis maa, ja sadekauden aikana esiintyy tulvia ja maanvyörymiä, kun taas kuivana kautena leviävät laajat metsäpalot. Sekä sadekauden maanvyörymät että kuivan kauden metsäpalot tuhoavat asumuksia, kokonaisia kyliä ja asuinalueita ja vievät mukanaan myös ihmishenkiä. Moni paikallinen kuvailee, kuinka ”ilmasto on seonnut”, kun sadekaudet voivat kestää huomattavasti totuttua pidempään ja ovat voimakkuudeltaan arvaamattomia, ja samalla aiemmin lempeän lämpimät keväät ovat muuttuneet tukahduttavan kuumiksi. Nämä muutokset heijastuvat arkeen, turvallisuuteen ja erityisesti heikossa asemassa olevien elinoloihin.
Oletko oppinut jotain uutta ympäristöystävällisyydestä? Vaikka vapaaehtoistyöni ei ole suoraan liittynyt ympäristöprojekteihin, olen oppinut paljon ympäristöystävällisyydestä arjen ja paikallisten kokemusten kautta. Erityisesti minuun on tehnyt vaikutuksen se, kuinka herkkää ja arvaamatonta elämä voi
SAKSA
SUOMI
11 555 km
BOLIVIA
2 138 km
olla alueilla, joilla ilmastonmuutoksen vaikutukset tuntuvat konkreettisesti. Hetkessä tulva tai maanvyöry voi viedä mukanaan koko kodin ja omaisuuden. Olen myös oppinut paljon Amazonin alueen metsäpaloista, joita täällä tapahtuu joka vuosi yhä enemmän ja laajemmin. Monesti taustalla on valtion sallima tai valvomaton metsän polttaminen, joka pääsee kuivuuden takia leviämään hallitsemattomasti. Seurauksena monet yhteisöt, aktivistit ja paikalliset käyvät jatkuvaa taistelua metsien, eläinten ja ihmisten suojelemiseksi, usein hyvin rajallisilla resursseilla. Samalla olen alkanut arvostaa enemmän asioita, joita usein pitää itsestäänselvyyksinä Suomessa. Esimerkiksi Suomen kattavaa jätehuoltoa ja roskien lajittelujärjestelmää tuntuu nyt erityisesti arvostavan, sillä täällä jätteitä ei juuri lajitella.
Millaisia terveisiä sinulla on kansainväliseen vapaaehtoistyöhön osallistumista harkitsevalle? Ehdottomasti suosittelen kansainvälistä vapaaehtoistyötä! Vaihdon aikana pääsee tutustumaan uuteen kulttuuriin ruohonjuuritasolla, oppii uuden kielen tai vahvistaa jo olemassa olevaa kielitaitoa, saa uusia kavereita ja tekee samalla jotain merkityksellistä. Yksi parhaista asioista Maailmanvaihdossa on ollut se, että mukaan on toivotettu lämpimästi myös vähän vanhempanakin vapaaehtoisena. Tämä on ollut kokonaisuudessaan yksi elämäni antoisimmista kokemuksista.
YARA FELTEN:
VOLUNTEERING AT A
SPECIAL FOLK HIGH SCHOOL IN FINLAND
I wanted to join international volunteering because I wanted to do something different after school, something that felt more meaningful. I also did not yet know what I wanted to study, so a year of doing something new and exploring the world and myself in different ways seemed like a good idea. (Spoiler: It was.)
I volunteered at Lehtimäen Opisto, a school for people with various disabilities. There I helped out in different lessons like handcrafts, music, languages, cooking, gymnastics, and woodworks, as well as worked in
the kitchen and the horse stable.
When I was looking for a volunteering project, I was searching for something in a more rural area, ideally working either with disabled people or in an environmental context. So Lehtimäen Opisto was perfect, being situated 60 km of forest east of Seinäjoki. It also let me integrate my love for horses, music and various kinds of handcrafts into my work. :)
Which tools have you used to make your volunteering project greener? Mainly, I used the Green Travel option. It is a slightly higher
budget for travelling to and from your project in environmentally friendly (or at least friendlier) ways. In my case it meant taking the ferry between Germany and Finland (by far not an emission free mode of transport either but at least possibly less damaging than a plane), and I had a great time onboard! Free gym & sauna, lots of time spent reading on the sun deck, no luggage limits…
Otherwise I tried to make things greener in all the typical small ways, like trying to avoid overconsumption and mainly buying winter clothes second-hand, buying food locally as far as possible, avoiding unnecessary plastics, not eating meat and not too many other animal products, and so on. I am far from perfect in that regard, and there is still more I could have done – there always is – but I feel like all those things are already a good start.
Have you learned something new about sustainability during your project? What I have definitely gotten more conscious of is the intersectionality of so many topics, including sustainability. Without international collaboration, climate change cannot effectively be fought. Without addressing social injustice
(on a national and global scale), the wealthiest percent will continue causing the most emissions. Even many of the choices I am able to make in my everyday life in order to live sustainably are only possible because of my own place of privilege, and most of my emissions are caused because of that too (which makes it even more important for me to try my best in that regard).
But as much as I believe that those little choices are important and might even cause butterfly effects, real change can only be made when big corporations and the wealthiest are being held accountable, on a global scale. So we need to address all those different issues together, which makes it both more complicated and even more important.
My project also showed me how beautifully international collaboration can work, so I am now much more hopeful, that if there is a will, there will also be a way. National and global politics only need to find that will.
What would you say to those considering joining international volunteering? Simple: go for it! It will most likely be an amazing time for you (and if not you can still quit XD).
Vapaaehtoistyötä ympäri maailmaa:
Kesäistä talkootyötä vapaaehtoistyön lomassa
Millaisissa projekteissa vapaaehtoiset työskentelevät? Tällä kertaa sukellamme tutustumaan uuteen projektiin Suomessa, joka yhdistää uniikilla tavalla kansainvälisen vapaaehtoistyön ja vieraslajien torjunnan.
Teksti: Roosa Kontiokari
Suomeen saapuvat kansainväliset vapaaehtoiset työskentelevät usein kasvatusalalla. Valtaosa vapaaehtoisista viettää Suomessa vuoden, jolloin vapaaehtoistyöjakson saattaa keskeyttää pitkä kesäloma ja tekemisen puute. Kesätekemistä voi löytyä ympäristönsuojelutalkoista.
Vieraslajien torjuntaa ja vesistönsuojelua toteuttava Aurajokisäätiö kokeili kesällä 2025 toimia kesävapaaehtoistyöpaikkana saksalaiselle Annelle. Kokemus jäi mieleen innostavana ja opettavaisena.
Aurajokisäätiö on Aurajoen ympäryskuntien perustama säätiö, joka keskittyy hankkeissaan muun muassa vieraslajien torjuntaan ja vesistönsuojeluun joen varrella. Io Karusen koordinoima Vieraslajit VEX -hanke keskittyy jättipalsamin ja keltalammikin torjuntaan sekä niitä koskevan tietoisuuden lisäämiseen.
Karusen mukaan ympäristösäätiössä työskentely on riippuvaista vuodenajoista. Siinä missä talvisin työ on pääasiassa toimistotyötä, kesäisin työskennellään ulkona konkreettisen torjuntatyön parissa. Kesäisin kaikki lisäapu onkin pienelle säätiölle tarpeen. Aurajokisäätiön kesähankkeisiin
osallistuu paljon kotimaisia vapaaehtoisia. Ajatus kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä tuli säätiön toiminnanjohtaja Eelin Hoffström-Cagiranilta, jolla oli aiheesta jo aikaisempaa kokemusta. Näin mukaan toimintaan päätyi myös saksalainen vapaaehtoinen Anne, joka työskenteli Aurajokisäätiöllä puolitoista kuukautta varsinaisen vapaaehtoistyöpaikan loman aikana.
Anne pääsi vapaaehtoistyössä osallistumaan konkreettiseen torjuntatyöhön Aurajoen varren kasvustoissa. Karusen sanojen mukaan työssä pääsee menemään ”suoraan pää edellä puskaan”. Lisäksi Anne auttoi säätiötä talkootapahtumien järjestämisessä, mikä auttoi Karusta ymmärtämään talkookulttuurin perisuomalaisen luonteen. ”Suomeksi kun puhutaan talkoista, kaikki ymmärtävät sen tarkoittavan sitä, että tehdään porukalla töitä ja saadaan vastineeksi kahvia ja pullaa tai jotain muuta yhteistä kivaa. Englanniksi koko talkoo-sanalle ei oikein edes löydy vastaavaa hyvää sanaa”, hän kuvaa.
Karunen on kokenut vapaaehtoisten ohjaamisen mielekkääksi, sillä ihmisten oppimis- ja onnistumiskokemusten seuraaminen on ollut motivoivaa. Vapaaehtoisten kerto-
mukset Karusen oman työn kiinnostavista puolista antavat myös uutta tarmoa tuttujen asioiden parissa toimimiseen. Karunen toivookin, että työpaikoilla mietittäisiin entistä enemmän sitä, mitkä asiat omassa työssä voisivat olla kiinnostavia ja mielekkäitä kotimaisille tai kansainvälisille vapaaehtoisille.
Aurajokisäätiön ympäristöhankkeet jatkuvat jälleen ensi kesänä. Karunen toivoo, Summer of team work for the benefit of nature
että varsinaisista tehtävistään lomailevia vapaaehtoisia voitaisiin vastaanottaa säätiön hankkeisiin jatkossakin, sillä torjuntatyön oppii nopeasti, ja samalla pääsee nauttimaan myös Suomen kesästä. ”Annelle tosin jouduin pahoittelemaan, että ei Suomessa kesäisin yleensä ihan näin viileää ja sateista ole, paitsi ehkä joka toinen vuosi”, Karunen nauraa.
Those who volunteer in schools in Finland need to head for other tasks during the school summer holidays. One of them is Anne Bernhardt who spent last summer doing nature conservation tasks outdoors with Aurajokisäätiö in Turku.
Text: Minna Räisänen
Photos: Anne Bernhardt’s album
Could you tell us a bit about yourself and your volunteering year in Finland?
My name is Anne, I’m from Germany, and in 2025 I turned 19 years old. From August 2024 until August 2025, I spent my volunteering year in Finland. For the first ten months, I volunteered in a primary school in Alavus, which was a wonderful experience.
My main motivation for going abroad was to experience a new culture, learn a new language, and step out of my comfort zone. I also wanted to grow personally and become more independent. During my free time, I travelled a lot and explored many beautiful places in Finland. But what truly made this year so special were the amazing people I met — from my host family and friends to my colleagues at school, the local volunteers, and the Aurajokisäätiö team. Their kindness and support made me feel welcome and turned the year into an unforgettable experience.
How did it feel to switch from the classrooms to the outdoors with Aurajokisäätiö?
At first, I was a little nervous because it was such a big change. We originally had another idea for a summer project where I would have worked with children and teenagers, which felt more comfortable for me. But when that didn’t work out, I had a video call with two team members from Aurajokisäätiö. They were incredibly kind and supportive, which made me feel much better about joining their project.
The focus was on nature protection, which was completely new for me. I had spent my whole life in schools, so switching from classrooms to outdoor work was a huge step. It also meant leaving my host family and, for the first time in my life, living on my own. I was curious and excited, but I have to admit, I was also a little scared — especially of ticks! Luckily, I quickly learned how to dress properly and felt much more confident after a short time.
How did you co-operate with the team of Aurajokisäätiö?
I was part of the team responsible for controlling invasive plant species, mainly Himalayan balsam. Most of the time, we worked outdoors removing these plants from affected areas. About twice a week, we organized “talkoot” — local volunteer events where people from the community joined us. We provided snacks and drinks, worked together and had a great atmosphere.
Everyone was so friendly and always spoke English with me, which helped me feel included right away. I only spoke Finnish a few times, but people encouraged me a lot and even helped me learn new phrases. I also learned so much from the local volunteers — not only about plants and environmental work, but also about their daily lives and different perspectives.
What were some of the challenging and the rewarding aspects of this voluntary work?
One of my biggest challenges in the beginning was my fear of ticks, but I quickly overcame it after I learned how to protect myself properly. The work was also physically demanding at times, especially on hot sunny days, but we always had breaks in the shade, which made it manageable.
The most rewarding part was seeing real progress. Sometimes, it felt like the Himalayan balsam would never end, but after just a few days of teamwork, we could see the difference — that was an amazing feeling.
Another great moment for me was when I understood parts of Finnish conversations during our talkoot events or when someone asked what a Finnish word meant in English — and I actually knew the answer. Those little victories made me really happy.
At one point, I asked in Finnish if I could take a photo, and everyone praised me for saying it correctly. What they didn’t know at first was that I had practiced the exact
sentence with Io beforehand, so the credit really goes to her, not me.
I often joked that my Finnish would be so much better if I spoke it more — and every time I said that, people immediately started speaking Finnish with me for the next five to ten minutes. Unfortunately, my answers were never as detailed as I wanted them to be, but those moments were always fun and motivating.
What kinds of things did you achieve together, and what did you learn from the cooperation?
Together, we achieved a lot! In some areas, we managed to significantly reduce the amount of Himalayan balsam, even though we know it will grow back next year — hopefully less than before. We also mapped the area of the fringed water lily, created a
fun game for marketing purposes, and encouraged locals to take care of their environment.
One of my favorite memories is connected to the game we created. We spent an entire day designing it and coming up with different rules. When the local volunteers played the game, they got surprisingly competitive — and so did I! It was so much fun to watch and be part of.
I’m very thankful to the Aurajokisäätiö team. They often spoke English just for me, welcomed me with open arms, and made me feel like a real part of the team. I learned so much about plants, nature protection, and the environment. But even more importantly, I learned a lot about myself — I became more independent, gained confidence, explored my love for nature and collected so many unique experiences that I will never forget.
The image shows my mentor, Io Karunen, and myself, picking Himalayan Balsam along the Aura river in Lieto, close to Turku.
Kolme kysymystä alumnille: Meksiko mullisti elämän
Teksti: Minni Rönnberg
Kuva: Anni Valtonen
Kuka olet? Missä ja milloin olet ollut vapaaehtoistyössä?
Olen Anni Valtonen ja olin vapaaehtoistyössä
Meksikossa vuosina 1993–1994. Asuin paikallisessa perheessä pääkaupungin Méxicon laidalla, Estado de Méxicon puolella, vähän niin kuin Espoossa. Jaoin huoneeni perheen aikuisen tyttären kanssa. Myöhemmin muutin Guanajuaton kaupunkiin, jossa asuin naisille tarkoitetussa opiskelija-asuntolassa.
Miten ympäristöasiat ja ekologisuus näkyivät vapaaehtoisjaksollasi?
Ympäristöasioista puhuttiin tuohon aikaan paljon vähemmän, mutta muistan hatarasti, että olisimme saapumisleirillämme olleet istuttamassa puuntaimia Valle de Bravon kylässä. Kasvissyönti oli erittäin harvinaista ja meidän ryhmässämme olleita eurooppalaisia kasvissyöjiä hämmästeltiin kovasti. Omassa työssäni alkuperäiskansoihin kuuluvien lasten kanssa en muista sivunneeni ympäristöasioita. Tehtäväni oli viettää heidän kanssaan aikaa samalla, kun heidän vanhempansa tekivät töitä. Luin lapsille kirjoja, leikin ja tanssin heidän kanssaan.
Kuinka vapaaehtoistyö on vaikuttanut myöhempään elämääsi?
Vapaahtoisvuodella oli minulle kauaskantoiset seuraukset. Vuosi oli monella tavalla vedenjakaja elämässäni. Opin espanjan kielen ja sain koko maanosasta uuden kodin, kun tapasin Suomessa palattuani tänne vapaaehtoistyöhön
tulleen kolumbialaisen nuorukaisen. Perustimme perheen ja elin parikymmentä vuotta kirjaimellisesti kahdessa maanosassa. Kahden aikuisen poikani mummola on Kolumbian Barranquillassa. Olen kirjoittanut noista vuosista kirjan Elämäni Kolumbia (Like, 2020), jossa sivuan myös Meksikon vuottani ja niitä taustoja, jotka minut alun alkaen Meksikoon työnsivät. Nykyisessä työssäni Maailman Kuvalehden päätoimittajana pystyn ammentamaan kaikista niistä kokemuksista ja verkostoista, jotka olen vuosien varrella rakentanut niin Meksikoon kuin moneen muuhunkin Latinalaisen Amerikan maahan.
Getting greener –How the environment is considered in the activities of Maailmanvaihto
Text and
Hanna Sainio
The shock at that board meeting was quite understandable: the environmental program has not been updated after its creation in 2009. Projects and trainings on anti-racism, decolonisation and safer space guidelines have been more visibly on our agenda than environmental issues. That doesn’t mean that the environment has been neglected. Maailmanvaihto’s environmental program is being implemented to some extent in addition to general sustainability guidelines, national and international. It just hasn’t been so visible in the communication channels or trainings, although climate change, biodiversity loss, consumerism and fights over natural resources have been discussed in the green sessions of our camps.
Together with the “inconvenient truth”, alarming facts of rising CO2 emissions and consequences of global warming and extreme extractivism as a threat to the environment, a more emotional approach has been cultivated through nature walks, promoting Finnish nature and everyone’s rights and the wellbeing impact of nature and the Nordic relationship with forests and nature. We have introduced our recycling system to the volunteers and created green guidelines for the camps, kitchen, accommodation and activity spaces. During the past year, we had visiting guests at our camps, organising workshop on “climate and emotions” (Taneli Saari, via the Mieli ry project, more in detail in Maailman-
Vaihtoa 1/2025) and raising interest in nature with trees and plants and all the history they possess, connected to a mobile application, presented by Liubov Tolstova from Green Steps, Austria in our on-arrival training camp in August. Choosing to serve only vegetarian food at the camps is also one environmental choice we have made, favouring local food and avoiding food waste, as examples of the environmental work Maailmanvaihto has been committed to. Camp transportation and materials used in workshops and outside activities are all as sustainable as possible, reused and recycled from year to another. The same goes to the office practices and use of materials, for pragmatic and economic reasons, added to the ideological ones.
The ICYE Federation recognises the environmental and climate crisis and the organisation’s responsibility to protect our planetary boundaries and to promote global justice, to guarantee a future for next generations. “Greener Together - ICYE’s commitment for a sustainable and regenerative future”, the ICYE Green Policy, describes ICYE’s goals, actions and strategies through this ecological crisis and climate injustices, emphasising the root causes, for example climate colonialism, growth-oriented capitalism and unequal power relations between countries. As an organisation present in 41 countries, we are able to build activities and collaboration with diverse
photo:
stakeholders with an intercultural and intersectional approach.
Boosting the recently published Greener Together environmental program of ICYE, the working group organised a five-day long workshop on the topic of climate justice this May in Vienna. Including the working group, involved as facilitators during the week, the number of participants was 20 and a few pop up members from the hosting organisation Grenzenlos. We were a diverse group of people with different education and background, committed to review and develop a set of activities under sub topics such as climate change and gender. The idea was to create a learning journey for ICYE volunteers and for all co-workers and staff members to support the awareness on environmental issues and engagement in actions in order to promote climate justice. The training package of activities was shared with all National Committees in mid-August to be tested and adapted to dif-
ferent environments. Volunteers and their organisations are also being engaged to a specific ecological topic through a global campaign. How well the package of activities will be implemented and further elaborated after testing is to be seen during the following months.
In 2025–2026 we are updating the environmental program of Maailmanvaihto. The renewed program will include more specific sustainability guidelines for training camps, events and activities with more travel and consumption tips. Since the world has changed quite a lot especially in technical terms after 2009, a few new themes must be added to the agenda. The design will be slightly changed to make the program more user friendly for example with checklists. Anyone interested in contributing to this work is welcome to join the team. Maailmanvaihto camps in Finland warmly welcome environmental knowledge and experience in the camp team, sometimes international trainings too.
The volunteers’ learning journey was sketched first in small groups, then presented to and further collaborated with other groups, with a co-designed journey proposal as a result.
Thinking Twice About the Journey
Text: Dilbar Aliyeva
Illustration: Emma Niemi
What’s the first thing we think about when planning a trip? Money? Weather? Time off? Is green travel ever on that list?
Once we decide to step into an international volunteering journey, our minds fill with possibilities — the people we’ll meet, the communities we’ll work with, the experiences we’ll gather. We start planning how to manage our budget, what to pack, and how to get there in the fastest and most affordable way.
For many of us, the host country is so far from home that land travel could take days or even weeks — and in some cases, it’s simply not an option at all, especially if overseas travel is involved. In today’s fast-paced world, where time feels scarce and our lives are packed with commitments, we often don’t have the luxury to slow down. And let’s be honest — planning a sustainable trip isn’t exactly a piece of cake.
I’ve always wanted to travel by land — whether by train or car. I’ve watched videos of long-distance train rides with breathtaking scenery rolling past the window, and I’ve dreamed of experiencing that kind of journey myself. But the reality always felt overwhelming: traveling day and night, organizing accommodation at every stop, navigating connections and routes, it all seemed like too much — especially on a budget. And honestly, in the middle of everything else life demands, I just never had the strong enough motivation for it.
While I was volunteering in Finland at the
“In today’s fast-paced world, where time feels scarce and our lives are packed with commitments, we often don’t have the luxury to slow down.“
Maailmanvaihto – ICYE office, environmental topics came up often — during camp planning, snack shopping, cleaning routines, and even team lunches. It was probably the first time I had to really think about the impact of small daily decisions: what kind of snacks to buy, whether the food was ethically sourced, how to separate waste into mixed, paper, cans, or how to return plastic bottles to machines for a small refund. All of these were new to me. One of the “green topics” I encountered during this time was green travel — a term I hadn’t truly thought about before.
In many sources, sustainable travel refers to using low-emission transport options for most of the journey — like trains, buses, bicycles, or shared cars. Air travel is widely recognized as one of the most carbon-intensive modes of transport, and yet, it remains the most practical option in many cases. Even when you want to travel sustainably, figuring out how to actually do it isn’t so simple.
I tried to imagine how a volunteer might
“Even when you want to travel sustainably, figuring out how to actually do it isn’t so simple.”
reach Finland without flying: maybe from some countries they could travel by sea, or combine buses and ferries. Carpooling could work too. But then I learned something interesting – not all ferries are equal when it comes to emissions. Some are much more polluting than others. As I ran through the options, I realized how quickly the challenges added up — time, cost, safety, visa complications, and of course, the unpredictability of cross-border travel. It made me wonder: how
many of us actually have the flexibility and resources to realistically consider these alternatives?
When I flew to Finland to begin my volunteering experience, I didn’t think too deeply about the environmental cost of that choice. At the time, it felt like the only reasonable way to go — and in many ways, it still does. But the contradiction stayed with me. I moved to a country that encouraged thoughtful, sustainable living, and I had arrived on a high-emission flight. The bigger question came to mind: can we talk about environmental values while relying on practices that go against them? Can we do good without doing harm?
Over time, I realized I wasn’t the only one navigating this tension. Many people working in climate and sustainability fields still find themselves boarding planes to attend conferences, events, or long-term programs.
Even those trying to build greener futures are, in some ways, caught in the same system. So instead of fixating on my flight, I shifted my focus to what I could control and learn: how to separate waste properly, how to spot ethically sourced products, how to live more mindfully in everyday actions.
Traveling sustainably can feel overwhelming — even discouraging. It often requires more time, more planning, and more flexibility than many of us have. But that doesn’t mean we should give up on trying. We don’t need to be perfect to make a difference. Instead of chasing 100%, maybe we can focus on what’s possible within our resources — whether that’s choosing a lower-impact route, staying longer when we do travel, or simply becoming more aware of the choices we
“We
don’t need to be perfect to make a difference.”
make. It is not just about avoiding planes, it is about making informed choices within the options we have. Small steps count too, and so does reflection. Facing the contradiction is uncomfortable — but it’s also where growth begins.
So next time you plan a journey, ask yourself: what’s one small step you can take to travel greener?
Support for green travel in the European Solidarity Corps
Green travel – in the European Solidarity Corps, it is defined as transport that uses for the main part of the travel low-emissions means of transport, such as bus, train, or car-sharing.
The program encourages volunteers to travel greener. In case of green travel, the program offers
• a top-up to the contributions to the travel costs. For example, if the volunteer travels 500 - 1 999 kilometres in total, the EU funding contributes to travel costs 417 Euros. Without green travel, the contribution is 309 Euros.
• a contribution to costs for up to 4 additional travel days. The contribution includes pocket money and organisational support. In the case of volunteers with fewer opportunities, it also includes inclusion support. Without green travel, one travel day before and following the activity are supported.
Vapaaehtoiset kestävän kehityksen ja luonnonsuojelun parissa
Kestävä kehitys, luonnonmukaisuus ja ympäristönsuojelu ovat aiheita, joiden parista vapaaehtoiset voivat löytää mielekkäitä osallistumisen mahdollisuuksia niin Suomesta kuin maailmaltakin. Luonnon moninaisuuden ymmärtäminen ja paikallisen ympäristön kanssa läheisesti toimiminen voi tarjota ainutlaatuisia kokemuksia ja oivalluksia sekä mahdollisuuden tehdä jotain merkityksellistä ajassa, jolloin ympäristön hyvinvointi on koetuksella ja yhteisiä toimia tarvitaan enemmän kuin koskaan.
Teksti: Susanna Halme ja Saara Mäkiaho
Kuvat: Saara Mäkiahon albumi
Ympäristöprojektit Suomessa:
Kestävä elämäntapa kyläyhteisössä tai
Maailmanvaihdon vapaaehtoisista suurin osa sijoittuu koulutus-, kasvatus- ja sosiaalialoille, mutta myös ympäristöteemaiset yhteistyöt ovat olleet osa järjestön toimintaa jo pitkään. Yhteistyö suomalaisissa ympäristökohteissa on vuosien varrella vienyt vapaaehtoisia muun muassa Kolin kansallispuistoon sekä Suomen luonnonsuojeluliiton EKOenergia-hankkeen pariin. Myös Vanhamäen hyvinvointikeskuksen luomuviljelytila on tarjonnut mahdollisuuksia osallistua luonnonmukaiseen tuotantoon.
Tällä hetkellä vapaaehtoisia otetaan vastaan kahdessa Camphill-yhteisössä, joissa yhdistyvät biodynaaminen viljely sekä kehitysvammaisten aikuisten tuettu asuminen ja työtoiminta.
luontokadon pysäyttämistä
“Myllylähteen ja Tapolan kyläyhteisöissä vapaaehtoiset ovat päässeet konkreettisesti kokemaan, mitä luonnonmukainen lähiruoantuotanto tarkoittaa”, kuvailee Maailmanvaihdon järjestösihteeri Mari Takalo.
Uusi ja innostava avaus nähtiin kesällä, kun saksalainen vapaaehtoinen osallistui Aurajokisäätiön vieraslajien torjuntahankkeeseen. Projekti toi esiin, kuinka kansainväliset vapaaehtoiset voivat tukea paikallisia toimijoita myös luontokadon pysäyttämisessä.
Ympäristöteemaiset vapaaehtoisprojektit ovat tärkeitä paitsi luonnon kannalta, myös kokemuksina vapaaehtoisille.
“Näinä aikoina ympäristönsuojelutyön tärkeys korostuu ja ilmastonmuutosta vastaan taisteleminen on aikamme keskeinen haaste”, Takalo painottaa.
Kansainvälinen vapaaehtoistyö tarjoaa mahdollisuuden tarttua näihin teemoihin käytännössä – joko pellolla, metsässä tai joenrannalla.
“Olisi tosi mielenkiintoista tehdä enemmän yhteistyötä ympäristöalan toimijoiden kanssa”, Mari Takalo tiivistää.
Saaran tarina: Kilpikonnien kanssa Costa Ricassa
Havahdun herätyskellon kimeään ääneen, joka viiltää ilman kahtia ja katkaisee levollisen uneni. Vilkaisen kelloa. 1:55. Nousen kömpelösti pystyyn ja yritän navigoida itseni seisomaan kompastumatta sänkyäni ympäröivään hyttysverkkoon. Vilkaisen alaspäin päälläni olevia yövaatteitani. Kohautan olkapäitäni, nämä saavat kelvata. Tunnustelen kädelläni vieressäni olevaa hyllyä pimeässä huoneessa (taskulamppu, tässä, sadetakki, löytyi) ja suljen oven kevyesti perässäni.
Näin alkoi tavallinen työpäiväni puolen vuoden ajan. Sadekausi Costa Rican trooppisessa ilmastossa yltää alkukesästä loppusyksyyn ja se tarkoittaa päivittäisiä rankkasateita ja jopa tuhoisia syöksytulvia, mutta myös pesiviä kilpikonnia. Pesimäaikana kilpikonnia saapuu rannikoille tusinoittain joka yö, koska pimeässä ne ovat suojassa saalistajilta. Kilpikonnilla ei ole ihmisen kaltaista näköaistia, vaan ne seuraavat valoa. Tällä
tavoin ne erottavat rannan ja meren, ja siksi kilpikonnien kanssa työskennellessä käytetään punaista valoa, joka niiden on vaikeampi erottaa.
Vietin kuusi kuukautta vapaaehtoisena kilpikonnien suojeluprojektissa Costa Rican länsirannikolla, pienessä Montezuman kylässä. Öisin otimme kolmen tunnin vuoroja muiden vapaaehtoisten kanssa ja kävelimme noin kilometrin mittaista rantaa edes takaisin toiveenamme bongata kilpikonnia. Jos näin kävi (ja yleensä kävikin, jopa useaan otteeseen yön aikana), liittyi kilpikonnien kanssa työskentelyyn tarkka rutiini.
Ensimmäinen sääntö: kilpikonna ei saa tietää, että olet paikalla. Naps, kirkkaat valot pois. Odota, että kilpikonna munii, ennen kuin kosket tai pidät kovaa meteliä. Kilpikonnan muniessa se on tilassa, jossa se ei havaitse ympäröivää maailmaa, joten silloin sen voi mitata pituus- ja leveyssuunnassa. Pesä ava-
taan kevyesti kaivamalla ja munat otetaan sieltä varovasti. Ne tuntuvat pehmeiltä ja näyttävät limaisilta pingispalloilta, mutta jos muna menee rikki, sen sisukset muistuttavat kananmunaa. Muista laskea munat (suurin osa menee laskuissa sekaisin). Kun emo on hoitanut työnsä, annetaan sen palata mereen. Sillä ei ole aavistustakaan, että joku on juuri vienyt sen munat. Munat ovat kuitenkin turvassa. Ne viedään kasvattamoon (engl. ”hatchery”), jonne tehdään uusi, kilpikonnaäidin pesää jäljittelevä kuoppa, jonne munat laitetaan laskemalla ne samaan aikaan (koska suurin osa on mennyt sekaisin ensimmäisellä kerralla). Munia on yleensä noin 80–90.
Toinen sääntö: ole nopea. Aika, jonka munat viettävät ulkomaailmassa näiden kahden pesän välillä, tulisi olla mahdollisimman lyhyt. Jos ne ehtivät viiletä liikaa, se voi vaikuttaa kilpikonnien kehitykseen. Kolmas sääntö: muista kerätä kaikki tiedot. Kilpikonnan mitat, munien määrä ja muut pesän kannalta olennaiset tiedot tulee kerätä paperiselle lomakkeella. Keskellä sadekautta hiekkarannalla tämä on yllättävän haastava
tehtävä. Lomakkeiden avulla kerätään kuitenkin kilpikonnakannasta tärkeää tietoa. Niiden avulla myös tiedämme, milloin kilpikonnat tulevat kuoriutumaan ja milloin voimme päästää munista kuoriutuneet poikaset takaisin mereen.
Yötöiden ohella vapaaehtoisten päivät eivät kuitenkaan ole pelkkää rannalla loikoilua.
Minulle päivistä parhaita olivat ne, joina saimme vapauttaa juuri kuoriutuneita kilpikonnia. Luonnostaan kilpikonnat kuoriutuvat yöllä, mutta pesään jäi aina muutamia, jotka kaipasivat hieman apua. Tyhjensimme noin puolitoista kuukautta vanhan pesän ja vapautimme joskus jopa sadoittain kilpikonnan poikasia kerralla mereen.
Projektiin kuului myös yhteisöä auttavaa työtä, kuten rannan siivoamista ja julkisten paikkojen kuten leikkipuistojen tai lentopallokenttien korjausta. Rannan siivoaminen oli jaettu kahteen eri kategoriaan: ”muovi” ja ”eloperäinen”. Muovin siivouspäivinä keräsimme lyhyeltä rantapätkältä säkkitolkulla muoviroskaa ja muita tavaroita, jotka eivät kuuluneet rannalle. Eloperäistä jätettä kerätessä heittelimme risuja ja keppejä pois rannalta. Ne olivat rannan esteettisyyttä häiritsevä seikka, mutta myös rannalle tulevien kilpikonnaäitien tiellä. Ranta kuitenkin eli omaa elämäänsä, ja seuraavan nousuveden jälkeen saimme aloittaa työn taas alusta.
Aikani kilpikonnien kanssa opetti minulle paljon luonnonsuojelun tärkeydestä, mutta myös ihmisten yhteydestä luontoon. Vaikka asuimme talossa, jossa oli katto ja seinät, ikkunoiden paikalla oli ainoastaan hyttysverkko ja keittiömme oli terassilla, jonne saimme apinoista välillä apukokkeja (tai enemmänkin apua syömään). Rankkasateella makuuhuoneen keskelle muodostui lätäkkö, suihkussa oli torakoita tai muita kavereita (ei haitannut, varvastossut vaan jalkaan). Opin mitä tarkoittaa ”pura vida”, costaricalaisten yleisin ilmaisu. Suoraan käännettynä se tarkoittaa puhdasta elämää, mutta paikallisille se on elämäntyyli, rento ja lempeä asenne, jolla ihmiset elävät luonnossa ja osana sitä. ”Pura vida” oli arvokkain tuliaiseni.
“How were environmental issues a part of my volunteering experience?”
Text: Amelie Hastenteufel
Pictures: Maailmanvaihto volunteers
“How were environmental issues a part of my volunteering experience?” was the question at the center of a creative workshop held at Maailmanvaihto’s final evaluation camp last May.
A small group of volunteers took time to reflect on the question to then express themselves freely on a piece of paper. Some started drawing cartoons, some were inspired to write and some just used the time to think. You can have a look at some of the drawings from the workshop at the end of the article.
For this article, I also contacted current volunteers in Finland with the same question and asked them to elaborate on aspects such
as climate anxiety, a possible shift in their own perspective regarding environmental issues or the things they might have learned about this topic during their volunteering period.
Most of them reported having observed a shift in their perception or understanding of environmental issues during their time in Finland. They described how taking part in sustainable living practices such as recycling motivated them to become more invested in the topic and motivated them to take further actions themselves.
One of our volunteers, Roni, shared that they had been dealing with climate anxiety for a long time and that their move from Turkey to Finland made them think about it even more.
“Even though what we can do individually is limited when it comes to eliminating the impact of the climate crisis, I’ve still learned a lot about what I can do differently”, Roni reflects
“Avoiding fast fashion and choosing second-hand clothes, extending the life of items through upcycling, reducing waste, being more conscious about recycling, eating more plant-based and local foods, and choosing greener travel options. These are all things I’ve learned here in Finland and from friends around me.”
“I’m really glad about that, and I’ll try to
continue these habits when I return home” Vegetarian for eight years, Roni feels that going vegan would also be an important individual action to take.
As for more organized efforts or actions that could influence decision makers, Roni is not quite sure yet what is possible.
“But once I’m back in Turkey, I plan to research this more. Maybe I’ll continue volunteering for some organizations—who knows.”
Luontoviisauksia alkuperäiskansoilta
Teksti: Susanna Halme ja Riitta Wahlström
Miltä näyttää ilmasto-oikeudenmukaisuuden oppimispolku kansainvälisille vapaaehtoisille? Tätä kysymystä pohtimaan kokoontui 20 osallistujaa eri puolilta maailmaa toukokuussa, kun Wienissä järjestettiin Greener Together -työpaja, johon myös Maailmanvaihto lähetti osallistujia.
Viisipäiväisessä työpajassa osallistujat pohtivat, millaisia taitoja ja työkaluja vapaaehtoiset tarvitsevat osallistuakseen ilmastokriisin ratkaisemiseen, suunnittelivat konkreettista oppimispolkua vapaaehtoisille ja muokkasivat olemassa olevia koulutusmateriaaleja sekä kehittivät uusia niiden rinnalle.
Yksi työpajan osallistujista oli psykologi ja ympäristökouluttaja Riitta Wahlström, joka tarkastelee kirjassaan Eheyttävä luonto ihmisen moninaista suhdetta luontoon sekä luonnon eheyttäviä ja kuntouttavia voimia.
Wahlström on tavannut useita alkuperäiskansoihin kuuluvia henkilöitä eri puolilta maailmaa Brasiliasta, Perusta, Pohjois-Amerikasta ja Australiasta. Millaisia luontoviisauksia hän on oppinut alkuperäiskansojen jäseniltä heidän kanssaan työskennellessään?
“Olen oppinut, että heidän elämäntavassaan luontoa tarkkaillaan intensiivisesti; sieltä opitaan elämän kierto, yhteistyö ja kaikkien olentojen riippuvuus toisistaan. Tiedetään, että luonto antaa elämän, ravinnon, ilon, voiman ja yhteyden pyhään eli johonkin arkitietoisuuden ulkopuoliseen”, Wahlström kertoo. Luonnossa olevat eläimet ja kasvit, erityisesti puut, ovat osa sukulaisuutta ja perhettä. Pelottavilta eläimiltä opitaan suojautumaan, ei vihan vaan viisaan toiminnan ja kunnioittamisen kautta.
“Kaikella – jokaisella olennolla, kasvilla, kivellä – on oma merkityksensä. Mikään hiekanjyvä tai pieni hyönteinen ei ole merkityk-
setön. Mitään olentoa ei tule halveksia tai pitää vähäpätöisempänä kuin toista. Jokaisella on oma tärkeä kumppanuutensa toisten lajien kanssa”, Wahlström kertoo.
Hän jatkaa: “Me saamme maalta, vedeltä ja auringolta ravintomme, vaatteemme, lämpöenergiamme – kaiken, mitä tarvitsemme elämäämme täällä maan päällä. Tämän lahjan vastaanottamiseen liittyy velvollisuuksia. Meillä on velvollisuus kunnioittaa, kiittää ja eheyttää luontoa.”
Wahlström nostaa esiin myös muun muassa ajatuksen siitä, että jokaisella luonnon olennolla tai kokonaisuudella on oma henkinen olemuksensa. Se on erilainen kuin ihmisillä, mutta ei vähempiarvoinen.
“Voimme olla henkisessä yhteydessä kaikkeen luonnossa. Ilmansuuntiin, tuuleen, maahan, veteen, kasveihin, eläimiin. Alkuperäiskansoilla on ollut ja on edelleen suuri määrä seremonioita, joilla tätä henkistä suhdetta koetaan ja kuvataan. Aamuseremonia auringonnousulle tai iltahetki auringonlaskulle päivästä kiittäen. Seremoniat, joilla pyydetään sadetta. Seremoniat, joilla pyydetään, ettei myrsky vaurioita koteja. Brasiliassa helmikuussa juhlitaan vieläkin vedenjumalatarta Yamanjaa.”
Riitta kertoo, että alkuperäiskansat uskovat, että jokaisella teolla on seurauksensa. Jos kaadamme metsää tai jos kohtelemme eläimiä julmasti, kaikki tämä kostautuu meille. Hiili kuvastaa Amerikan alkuperäiskansojen jäsenille Äiti Maan maksa, ja sitä on kaivettu liikaa.
“Mineraalien, hiilen ja öljyn massiivinen kaivaminen Äiti Maan kehosta on muuttanut jo nyt maan magneettikenttää ja on osatekijä ilmastomuutoksessa. Meidän on ymmärrettävä, että on vain yksi rajallinen maapallokoti, jota on hoidettava hyvin. Se on viisauden ydin ja ihmislajin selviytymisen ehto.”
Valintahaastattelukoulutus pidetään lauantaina 8.11.2025 klo 10–15 Zoomissa. Koulutuksesta vastaavat psykologi Miia-Liina Ikonen ja Maailmanvaihdon pääsihteeri Anni Koskela . Koulutus pidetään suomeksi ja se on maksuton. Koulutus on avoin Maailmanvaihdon alumneille ja muille, joilla on omaa kokemusta ulkomailla asumisesta.
Haastattelijan vapaaehtoispestissä olet tärkeässä roolissa tapaamassa vapaaehtoistyöhön ulkomaille hakevia. Varoituksen sana tosin: innostus lähteä maailmalle voi tarttua!
Etsitkö sinä tai läheisesi merkityksellistä tapaa viettää välivuosi? Maailmanvaihdon ohjelmissa voit tehdä vapaaehtoistyötä ulkomailla, saada uusia ystäviä, avartaa maailmankuvaasi ja kehittää taitojasi monnipuolisesti.
Etäinfossa 9.12. klo 18–19.30 Zoomissa kuulet ajankohtaisista mahdollisuuksista, hakukäytännöistä sekä osallistujien kokemuksista, minkä ohella etäinfo tarjoaa tilaisuuden kysyä lisää.
