maailmanvaihto ry:n jäsenlehti nro 1/2025
is a shared commitment to a more inclusive society s. 21 volunteering in mental health
invitation to maailmanvaihto’s spring meeting
s. 6
auttaa tunteiden jakaminen
s. 26 ja yhteinen toiminta ympäristöahdistukseen
TEEMA|THEME
Mielen hyvinvointi kansainvälisessä vapaaehtoistyössä
Mental wellbeing in international volunteering kutsu maailmanvaihdon kevätkokoukseen
”I took this photo on the last day of Maailmanvaihto’s mid-term evaluation camp. We had spent four days together with workshops, discussions, and outdoor games. At the moment of saying goodbye, I think we felt connected, like a small international family.”
”Otin kuvan Maailmanvaihdon puolivuotis-arviontileirin viimeisenä päivänä. Olimme viettäneet neljä päivää yhdessä työpajoissa, keskustellen ja ulkopelejä pelaten. Hyvästien aikaan taisimme tuntea olevamme yhteydessä toisiimme, kuin pieni kansainvälinen perhe.”
“Etäisyyden ottaminen kaikkeen tuttuun antoi tilaa kasvaa ja muuttua”, pohtii vapaaehtoisjakson Sloveniassa viettänyt Helin Leini. S. 29
Long walks and writing down own feelings have supported Roni İz Zorlu’s mental wellbeing while volunteering. Roni travelled to volunteer at Dagtek in Tammisaari from Ankara, Turkey. P. 14
islanti
”Mielenterveys on monimuotoista ja yksilöllistä, ja se on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia”, pohtii Fia Dahström Maailmanvaihdon alumnin haastattelussa. S. 24
MaailmanVaihtoa – Volunteers’ Voices on Maailmanvaihto ry:n kahdesti vuodessa julkaistava jäsenlehti, jonka tarkoituksena on toimia kanavana kulttuuristen kokemusten jakamisessa ja niistä oppimisessa. Lehdessä julkaistaan järjestön toimintaan osallistuvien kirjoituksia, jotka edustavat kirjoittajiensa kantaa.
MaailmanVaihtoa – Volunteers’ Voices is the magazine of Maailmanvaihto for its members published twice a year. Its purpose is to offer a channel for sharing cultural experiences and learning from them. The magazine includes stories written by participants of Maailmanvaihto’s activities. The articles represent the views of the writers.
Mielen hyvinvointi on aihe, joka koskettaa meitä kaikkia – joskus läheltä, joskus kauempaa. Tämän lehden teemana se on erityisen tärkeä ja ajankohtainen, sillä kansainvälinen vapaaehtoistyö tuo mukanaan omat ainutlaatuiset haasteensa ja mahdollisuutensa mielenterveyden näkökulmasta.
Elämme maailmassa, jossa mielenterveysongelmista puhutaan yhä avoimemmin. Suomessa, kuten monissa muissakin maissa, olemme onneksi ottaneet askelia kohti suurempaa tietoisuutta ja ymmärrystä. Samalla kuitenkin tiedämme, että mielenterveyteen liittyy edelleen tabuja ja häpeää. Kansainvälisessä vapaaehtoistyössä kohtaavat nämä erilaiset maailmat ja asenteet. Haluamme rohkaista keskusteluun ja jakamiseen – ilman yksiselitteisiä totuuksia tai valmiita vastauksia.
Kansainvälinen vapaaehtoistyö on täynnä upeita huippuhetkiä, mutta myös haastavampia aikoja. Se voi olla matka itsensä löytämiseen, mutta myös kasvun ja kipuilun polku. Vapaaehtoistyöntekijänä kohtaat uusia kulttuureja, työympäristöjä ja ihmisiä, mikä saattaa avata ovia henkilökohtaiselle kasvulle mutta myös nostaa esiin omia sisäisiä solmuja. Tässä numerossa pohdimme muun muassa, miten mielen hyvinvointia voi tukea vapaaehtoistyön aikana – ja toisaalta kuinka vapaaehtoistyöntekijät voivat toimia osana mielenterveystyötä paikallisissa yhteisöissä.
Aiheen herkkä ja henkilökohtainen luonne ansaitsee kunnioitusta. Haluamme käsitellä sitä tarjoten tilaa moninaisille näkemyksille ja kokemuksille. Voiko mielenterveysongelmien kanssa elävä lähteä vapaaehtoiseksi? Entä miten ilmastohuolet kytkeytyvät vapaaehtoistyöhön ja mielen hyvinvointiin? Esimerkiksi näitä kysymyksiä käsittelemme tämän lehden sivuilla. Toivomme, että tämä numero herättää ajatuksia ja avaa uusia näkökulmia. Mielen hyvinvointi ei ole vain yksilön asia – se on yhteisön asia. Samalla se on myös osa kansainvälisen vapaaehtoistyön vastuullisuutta ja moninaisuutta. Lähdetään yhdessä keskustelemaan ja oppimaan.
Päätoimittaja
Mental well-being is a topic that touches us all – sometimes closely, sometimes from a distance. As the theme of this issue, it is particularly important and timely, as international volunteering brings its own unique challenges and opportunities from the perspective of mental health.
We live in a world where mental health issues are being discussed more openly. In Finland, as in many other countries, we have fortunately taken steps toward greater awareness and understanding. At the same time, we know that mental health is still surrounded by taboos and shame. In international volunteering, these different worlds and attitudes come together. We want to encourage discussion and sharing – without offering definitive truths or ready-made answers.
International volunteering is full of amazing high points, but also more challenging low moments. It can be a journey of self-discovery, but also a path of growth and struggle. As a volunteer, you encounter new cultures, work environments, and people, which can open doors to personal development but may also bring to light your own internal challenges. In this issue, we consider, among other things, how mental well-being can be supported during volunteering – and, on the other hand, how volunteers can contribute to mental health work in local communities.
The sensitive and personal nature of this topic deserves respect. We want to approach it providing space for diverse perspectives and experiences. Can someone living with mental health challenges become a volunteer? How do climate concerns connect to volunteering and mental well-being? These are some of the questions we address in this issue.
We hope this edition inspires thoughts and opens new perspectives. Mental well-being is not just an individual matter – it is a community matter. At the same time, it is also part of the responsibility and diversity of international volunteering. Let us embark on this journey of discussion and learning together.
Susanna Halme Editor-in-Chief
Maailmanvaihdon jäsenet ja toimintamme osallistujat, lämpimästi tervetuloa Maailmanvaihdon kevätkokoukseen!
Aika: Perjantaina 28.3.2025 klo 17:15
Paikka: Kokous pidetään Maailmanvaihdon toimistolla, osoitteessa Oikokatu 3, Helsinki. Kokoukseen voi osallistua myös etänä Zoomin kautta.
Ilmoittautuminen: Toivomme ilmoittautumisia kokoukseen viimeistään 25.3. sähköpostiosoitteeseen maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi. Ilmoita samalla, jos tahdot osallistua kokoukseen etänä, niin lähetämme sinulle linkin kokoukseen.
Asiat:
• Toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen hyväksyminen vuodelta 2024
• Päivitetty talousarvio vuodelle 2025
Kevätkokouksessa kuulet myös Maailmanvaihdon uusimmat kuulumiset.
Tervetuloa!
Maailmanvaihdon hallituksen puolesta
Anni Koskela pääsihteeri
Kokous pidetään Maailmanvaihdon turvallisemman tilan periaatteita noudattaen suomeksi, englanniksi tai molemmilla kielillä osallistujien toiveiden mukaisesti. Toimistotilan esteettömyystietoja löydät osoitteesta maailmanvaihto.fi/yhteystiedot ja Zoomin saavutettavuustietoja osoitteesta explore.zoom.us/en/accessibility. Tarvittaessa annamme mielellämme lisätietoja.
Maailmanvaihto’s Spring Meeting 28 March 2025
Maailmanvaihto’s Spring Meeting will be held on Friday 28th March 2025 starting at 17:15 at the office of Maailmanvaihto, in the address Oikokatu 3, Helsinki. It is also possible to participate online via Zoom. Please, find the invitation to the meeting at maailmanvaihto.fi/spring-meeting-2025
Koonnut: Minna Räisänen
11 hengen hallitus luotsaa ympäristöohjelman uudistusta ja Maailmanvaihdon muuta toimintaa
Tänä vuonna Maailmanvaihdon toimintaa ohjaa 11 hengen hallitus puheenjohtajanaan Hanna Sainio
Hallitustyössä uusi vastuualue on Maailmanvaihdon ynpäristöohjelman uudistaminen, josta vastaa Sainio yhdessä Katherine Caon kanssa. Työtä toiminnan dekolonisoimiseksi jatketaan edellä mainittujen hallituksen jäsenten sekä Helmi Taipaleen johdolla.
Vapaaehtoistyöohjelmiin ulkomaille lähtevien vapaaehtoistyöntekijöiden valmennuksesta ja paluutuesta vastaavat Helmi Taipale ja Mikaela Volotinen ja vapaaehtoistyöohjelmista Suomessa Mette-Mirella Foudila ja Viivi Hämäläinen. Viestintätiimissä toimivat Viktoriia Fedosova, Susanna Halme, Elina Hirvola, Miisa Muhonen ja Tuuli-Maria Mäki. Halme ja Mäki päätoimittavat MaailmanVaihtoa-lehteä ja Hirvola vastaa kouluvierailutoiminnasta.
Alkuvuonna vapaaehtoisia Suomeen mm. Meksikosta ja Nigeriasta, Suomesta mm. Boliviaan ja Vietnamiin
Valtaosa Maailmanvaihdon vapaaehtoisista aloittaa jaksonsa vuosittain elo–syyskuussa, mutta muutamat myös muina ajankohtina.
Tämän vuoden alussa Suomeen saapui vapaaehtoistyöhön kuusi nuorta ICYE-vapaaehtoistyöohjelman ja neljä Euroopan solidaarisuusjoukkojen kautta. Ecuadorista, Egyptistä, Italiasta, Meksikosta, Nigeriasta, Saksasta, Taiwanista ja Turkista tulleet nuoret työskentelevät vapaaehtoisena päiväkodeissa, lukiossa, kansanopistoissa, kehitysvammaisten ja autismin kirjolla elävien aikuisten työpajatoiminnassa ja ikäihmisten kohtaamispaikoissa.
Suomesta ulkomaille suuntasi neljä nuorta: kolme ICYE-vapaaehtoistyöhön Boliviaan, Meksikoon ja Vietnamiin sekä yksi Euroopan solidaarisuusjoukkoihin Puolaan. He ovat tehtävissä mm. CP-vammaisten henkilöiden tukiorganisaatiossa ja lasten iltapäiväkerhotoiminnan parissa.
Lähes puolen vuoden vapaaehtoistyön jälkeen Maailmanvaihdon vapaaehtoiset kokoontuivat tammi-helmikuun vaihteessa yhteen pohtimaan ja keskustelemaan vapaaehtoistyön kautta oppimisesta eri näkökulmista.
Metsäpirtin leirikeskuksessa pidetyllä leirillä tutustuttiin paremmin toisiin vapaaehtoisiin, jaettiin kokemuksia ja pohdittiin yhdessä, miten tarttua haasteisiin vapaaehtoistyössä.
Vapaaehtoiset pohtivat myös lisää motivaatiotaan ja tavoitteitaan sekä keskustelivat kulttuurien välisestä oppimisesta rauhan ja aktiivisen maailmankansalaisuuden edistämiseksi.
Lisäksi käsiteltiin ympäristötunteita ja huolia tulevaisuudesta. Aiheesta työpajan järjesti Ympäristö ja tulevaisuus mielessä -hanke. Lisää työpajasta tämän lehden sivulla 26.
Leiriin sisältyi myös joogaa, käsitöitä, suomen kielen opiskelua, ulkopelejä sekä saunomista ja avantouintia.
Leirille osallistui 23 elo–syyskuussa Suomeen saapunutta vapaaehtoista sekä seitsemän uutta vapaaehtoista, joiden vapaaehtoistyökokemus Suomessa oli aluillaan.
Kuva: Nelya Yahodynets / Maailmanvaihto
Tule mukaan tekemään lehteä, tulevassa numerossa ympäristönäkökulmia
MaailmanVaihtoa-lehden vuoden toinen numero tulee tarkastelemaan kansainvälistä vapaaehtoistyötä ympäristönäkökulmista. Tule mukaan tekemään numeroa! Voit kirjoittaa kokemuksistasi Maailmanvaihdossa tai haastatella järjestön väkeä. Kiinnostuitko? Ota yhteyttä päätoimittaja Susanna Halmeeseen 25.4.2025 mennessä: maailmanvaihtoalehti@maailmanvaihto.fi.
The second issue of the year of the MaailmanVaihtoa – Volunteers’ Voices magazine will look at international volunteering from an environmental perspective. Join in making the issue! You can write about your experiences with Maailmanvaihto or interview people from the organisation. Interested? Contact Susanna Halme, editor-in-chief, by 24 April 2025 at the latest at maailmanvaihtoalehti@maailmanvaihto.fi.
ICYE-federaatiolta on ilmestynyt 75-vuotisjuhlajulkaisu, jossa toimijat eri puolilta maailmaa jakavat kokemuksiaan ja näkemyksiään federaation toiminnasta vuosien varrella.
Julkaisussa mm. Mariela Ortiz Suarez, Argentiinan ICYE-järjestön ohjelma- ja vapaaehtoistyökoordinaattori ja ICYE-federaation hallituksen jäsen, tarkastelee kansainvälistä vapaaehtoistyötä välineenä kriittiseen oppimiseen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseen.
Maailmanvaihdon pääsihteeri Anni Koskela tarkastelee muutoksia ICYEssä viimeisen kolmenkymmenen vuoden kuluessa. Suomesta julkaisussa ovat mukana myös Irma Ertman ja Hannu Mustakallio, jotka molemmat viettivät vaihto-oppilasvuoden 1960-luvulla, Ertman Yhdysvalloissa ja Mustakallio Alankomaissa.
Myös ICYE-federaation juhlavuoden vuosikertomuksesta (23–24) kuullaan ääniä Suomesta: kokemuksiaan jakaa vuonna 1960 Suomesta Yhdysvaltoihin vaihto-oppilaaksi matkannut Marjatta Linnanvuo.
”Kiteytän [lopuksi] vaihto-oppilasvuoden vaikutukset elämääni toteamalla, että se teki minusta kansainvälisen, maailmalle avoimen ja enemmän muita ymmärtävän.
Lauluntekijä Violeta Parran sanoin ’Gracias A La Vida’ voin sanoa minäkin ’elämälle kiitos, sain siltä paljon!’ Tätä hyvää olen pyrkinyt jakamaan”.
75-vuotisjuhlajulkaisu: icye.org/wp-content/ uploads/2025/02/ICYE-75th-Anniversary-web.pdf
Vuosikertomus 23–24: maailmanvaihto.fi/wp-content/ uploads/2024/12/ICYE-Annual-Report-2023-24-digital.pdf
Keväällä Maailmanvaihdon kautta voi hakea ensi syksyn alussa alkavaan vapaaehtoistyöhön niin International Cultural Youth Exchange (ICYE) -ohjelmaan kuin Euroopan solidaarisuusjoukkoihin.
ICYE-ohjelman paikkoja, joita on muun muassa Ghanaan ja Meksikoon, täytetään hakujärjestyksessä. Ajantasainen lista paikoista löytyy Maailmanvaihdon kotisivuilta.
Avoimia paikkoja Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoistyöhön löytyy niin Maailmanvaihdon kotisivuilta kuin Euroopan nuorisoportaalista. Esimerkiksi, maaliskuun loppuun saakka voi hakea syyskuun alussa alkavaan vapaaehtoisvuoteen nuorisojärjestö Kericiin Slovakiaan.
Voit osallistua Maailmanvaihdon toimintaan monin tavoin. Jos haluat lisätietoa tai hakea mukaan, katso lisää Maailmanvaihdon kotisivuilta. Seuraavalla sivulla xxx
vähän aikaa?
Leiriohjaajaksi tai keittiötiimiin
Oletko kiinnostunut kouluttamisesta tai sykkiikö sydämesi ruoanlaitolle?
Tule toteuttamaan valmennus- ja muita kansainvälisiä leirejä vapaaehtoistyöntekijöille! Järjestämme niitä tammi-, touko- ja elokuussa.
Tiedotustyöhön
Tiedotustiimissä voit esimerkiksi osallistua somesisältöjen suunnitteluun, kirjoittaa lehteen tai vaikkapa valokuvata. Mukaan pääsee ympäri vuoden.
Kouluvierailijaksi
Toisen asteen oppilaitoksiin suuntautuvien kouluvierailujen tavoitteena on edistää nuorten valmiuksia kulttuurien väliseen vuoropuheluun ja avata näkymiä kansainväliseen vapaaehtoistyöhön.
Hakijoiden haastattelijaksi
Valintahaastattelut ovat tärkeä osa valintaprosessia vapaaehtoistyöhön ulkomaille. Hakijoita haastatellaan lähinnä ICYE-ohjelman valintapäivissä marras- ja helmikuussa. Koulutus tehtävään järjestetään vuosittain.
enemmän aikaa?
Vapaaehtoistyöhön maailmalle
Suomesta voi lähteä kauttamme vapaaehtoistyöhön 6–12 kuukaudeksi. Euroopan solidaarisuusjoukot tarjoaa reittejä Eurooppaan ja International Cultural Youth Exchange -ohjelma Euroopan ulkopuolisiin kumppanimaihin.
Kamuksi vapaaehtoiselle
Kamuna vietät vapaa-aikaa ulkomailta tulevan nuoren vapaaehtoisen kanssa ja olet tukena paikalliseen elämään tutustumisessa Suomessa.
Vapaaehtoisen kotimajoittajaksi
Suomeen saapuu ulkomailta nuoria vapaaehtoistyöhön 6–12 kuukaudeksi. Kutsu yksi heistä luoksesi asumaan muutamaksi kuukaudeksi tai pidemmäksi aikaa. Kulttuurivaihtoa kotosalla!
Maailmanvaihdon hallitukseen
Maailmanvaihdon toimintaa luotsaa hallitus, joka koostuu vapaaehtoisista aktiiveista. Kullakin hallituksen jäsenellä on oma vastuualueensa järjestön toiminnan toteuttamisessa ja kehittämisessä.
Parhaillaan Maailmanvaihto etsii kotimajoittajaa Helsingistä päiväkoti
Mi Casitan nuorelle vapaaehtoiselle Meksikosta. Tämän vapaaehtoisen voi kutsua luokseen asumaan viideksi kuukaudeksi ensi syyskuun alusta alkaen. Lue lisää: maailmanvaihto.fi/kotimajoittajaksi
Vierashuone vapaaehtoisen käyttöön, yksi lautanen lisää ruokapöytään – ja uusi perheenjäsen. Näin espoolainen perhe kertoo kotimajoittamisen iloista ja arjesta.
Haastattelu: Susanna Halme Kuvat: Sanna ja Simo Siitonen
Moi! Esittelisittekö lyhyesti itsenne?
Olemme perhe Espoosta, johon kuuluu äiti Sanna , isä Simo, 11-vuotiaat kaksoset Minttu ja Pinja , 17-vuotias Aurora sekä koira Hunskeli . Elämme perusarkea töiden, koulujen ja lasten jalkapalloharrastuksen parissa.
Milloin, miten ja miksi lähditte mukaan kotimajoittajiksi?
Olimme jo pitkään miettineet au pairia tai vaihto-oppilasta, jotta saisimme etenkin lapsille englannin kielen vahvistusta arkeen. Törmäsin paikallisessa Facebook-ryhmässä Maailmanvaihdon ilmoitukseen, jossa järjestö etsi kotimajoitusta saksalaiselle Maschalle, jonka tuleva vapaaehtoistyöpaikka oli aivan meidän kulmillamme. Laitoimme hakemuksen ja asia eteni hyvin nopeasti.
Mitä kotimajoittajana oleminen käytännössä tarkoittaa? Eli mitä teette?
Ei se poikkea muutoin arjesta kuin että annoimme vierashuoneen vapaaehtoisen käyttöön, yksi lautanen ruokailuihin lisää ja toki olemme kuunnelleet Maschan toiveita aamupalatarvikkeista ja muista arjen asioista. Elämme ihan tavallisesti ja hän meidän mukana. Hän on myös saanut ystäviä toisista va-
Lasten jalkapallopelissä, kuvassa Sanna, Simo ja Mascha.
paaehtoisista, joten ei ihan koko ajan tarvitse vain meidän kanssa hengailla.
Mikä on kotimajoittajan tehtävässä antoisinta?
Olemme saaneet kuulla ja keskustella asuinmaidemme eroista ja samankaltaisuuksista, englanti on vahvistunut sekä – mikä paras-
ta – olemme saaneet yhden perheenjäsenen lisää, jonka kanssa varmasti säilyy yhteys loppuelämän. Meillä kävi todella onni vapaaehtoisen kanssa: hän on todella mukava ja auttaa myös arjen askareissa sekä on hyvin samanhenkinen kuin meidän perheemme.
Entä mikä on haastavinta?
Emme ole törmänneet haasteisiin. Ainoa mieleen tuleva asia on, että vierashuone on ollut
poissa käytöstä. Eli ei kovin suuret murheet!
Terveiset niille, jotka ehkä harkitsevat kotimajoittajaksi ryhtymistä?
Ilman muuta rohkeasti mukaan avoimin mielin! Tämä antaa paljon enemmän kuin ottaa. Ja jos olisi huolia, niin Maailmanvaihdosta saa kyllä tukea niin paljon kuin tarvitsee. He pitävät säännöllisesti yhteyttä ja kyselevät, miten sujuu.
Kalastamassa mökillä, kuvassa Mascha ja Simo.
Mascha sienimetsässä.
Isäntäperheistä tuli kotimajoittajia
Isäntäperhe. Ei ehkä kuvaavin termi yksinelävälle naiselle, joka toivottaa nuoren vapaaehtoisen kotiinsa asumaan vapaaehtoistyöjakson ajaksi – vaikka moni Maailmanvaihdon vapaaehtoisista on majoittunut nimenomaan yksinelävien naisten luona.
Viime vuoden lopulla isäntäperheistä tuli Maailmanvaihdossa kotimajoittajia. Järjestöstä jälkimmäinen termi kutsuu ensimmäistä paremmin mukaan toimintaan perheiden ohella yksineläjiä ja kattaa paremmin sukupuolen moninaisuutta.
Englanninkielisestä termistä host family, jolla on jokseenkin vakiintunut asema Maailmanvaihdon kansainvälisissä verkostoissa, ei ole vielä keskusteltu Maailmanvaihdossa.
There are many ways you can get involved in Maailmanvaihto. For more information or to apply, see the Maailmanvaihto website. On the previous pages, xxx
Are you interested in facilitating activities or do you love cooking? Join in running training and other international camps for our volunteers! We organise them in January, May, and August.
In the communication team, you can participate in planning social media contents, write in the magazine or take photos, for example. You can join the team throughout the year.
The idea behind visiting institutions of secondary education is to advance young people’s preparedness for intercultural dialogue and open up views into international volunteering.
The selection interviews are an important part of selection process for volunteering abroad. The candidates are interviewed mainly in the selection days of the ICYE program in November and February. A training for the task is organised yearly.
From Finland, one can travel abroad for 6–12 months of volunteering. The European Solidarity Corps offers routes to different sides of Europe and International Cultural Youth Exchange to partner countries outside Europe.
As a Buddy, you will spend free-time with a young volunteer from abroad and you will support the volunteer in getting familiar with local living in Finland.
Young people arrive from abroad to Finland for 6–12 months of volunteering. Invite one of them to live with you for a few months or for a longer period. Cultural exchange into your home!
The activities of Maailmanvaihto are led by a board which consist of voluntary actives. Each board member has their own area of responsibility in implementing and developing further Maailmanvaihto’s activities.
Currently, Maailmanvaihto is looking for a host family in Helsinki for a young volunteer of the Mi Casita kindergarten. This volunteer you can invite to live with you for five months starting next September. Read more and contact: maailmanvaihto.fi/en/participate/become-a-host-family
Työpajojen järjestämistä ja leirikeskuksen töitä
– merkityksellistä mutta rentoa vapaaehtoistyötä
– meaningful yet relaxed volunteering
Miten vapaaehtoistyössä sujuu? Roni İz Zorlu matkasi Euroopan solidaarisuusjoukkojen kautta Turkista Suomeen, kun taas Eveliina Pynnönen lähti Suomesta Uuteen-Seelantiin ICYE-vapaaehtoiseksi. Mitä matkan varrella on opittu ja millaisia ajatuksia he haluavat jakaa?
How is volunteering abroad going? Roni İz Zorlu traveled from Türkiye to Finland through the European Solidarity Corps, while Eveliina Pynnönen left Finland for New Zealand as an ICYE volunteer. What have they learned along the way, and what thoughts do they wish to share?
Teksti/Text: Susanna Halme Kuvat/photos: Roni İz Zorlu’s and Eveliina Pynnönen’s albums
RONI: FROM ANKARA TO TAMMISAARI
I wanted to join international volunteering because I wanted to step away from what I was doing in my own country. I was working as a consultant with refugees in a nongovernmental organization in Ankara. For a long time, I wanted to escape from doing the same job and from the crowded and restless side of the city I lived in.
I chose volunteering as a beautiful and meaningful way to get away from the tiring
and monotonous life I was living.
Additionally I believe that multicultural environments nourish me mentally and spiritually. That’s why it was very important for me to volunteer in another country and culture. I am someone who knows the importance of volunteer work. I think it is one of the valuable things that can be done against the injustices of the world.
I volunteer at Dagtek, a place that offers various workshops and activities for people with intellectual disabilities.
My tasks as a volunteer include providing physical and mental support to clients where necessary, supporting their activities, spending time with them, helping in the kitchen at lunchtime, and sharing my own professional and social experiences if needed. Being a 30-year-old volunteer and someone who has been working in my country for a long time
has added many features to me. Since I have experiences such as working with groups with disabilities and being a facilitator in various activities, I can apply these at Dagtek whenever desired.
Since I am a physiotherapist and have experience in bringing people together through sport, I organize exercise workshops once a week for the groups at Dagtek.
The best part of volunteering is the spiritual satisfaction of being there for people in need and the idea that I can share what I have learned with people in my own country.
And of course the opportunity to travel. Since Türkiye is not a member of the EU, traveling to Europe from there depends on many conditions and visas. The residence permit that I obtained with this project gives me the freedom to travel. One of the nice things about volunteering is being able to travel freely.
The most challenging part of volunteering is definitely the language barrier. People that I work with are Swedish speakers and it makes learning easier than Finnish. But since people I work with are adults with disabilities, sometimes they can feel bad because they can’t understand me or they think I don’t understand them. Still, I can say that I have started to learn a little Swedish. I try to talk as much as I can. And of course, we can also develop alternative ways of communicating.
Through volunteering, I have learned being patient with both myself and others. I also try to practice open communication and I think I am improving it.
I am also learning to work with people with mental disabilities in a way that requires different practices. I am learning to work in the field of care.
My tips for maintaining mental wellbeing during volunteering: This dark winter period in particular has been challenging for me. I give myself time and try to feel and learn instead of getting away from my feelings. I take long walks, and Finland is a great country for long nature walks. Writing down my feelings and thoughts is also very functional for me. I also try to enter new environments without isolating myself from others and to meet like-minded people.
My message to those considering joining
EVELIINA:
MIKKELISTÄ ROTORUAAN
Halusin lähteä kansainväliseen vapaaehtoistyöhön, koska se tarjoaa yhdistelmän reissaamista ja merkityksellistä tekemistä. Halusin opintojen päättymisen jälkeen päästä kokemaan jotain aivan uutta oman arjen ympyröiden ulkopuolelta. Kansainvälisessä vapaaehtoistyössä houkutti mahdollisuus tutustua syvällisemmin paikalliseen kulttuuriin, päästä itse osaksi paikallista yhteisöä ja
international volunteering: If you have already started thinking about it, you will most likely do it. I think this is a journey that we are making not only for those in need but also for ourselves. I think it is very valuable because it allows us to learn many things about ourselves and the country we are volunteering in.
tehdä heidän kanssaan yhdessä töitä. Tein vapaaehtoistyötä Rotoruassa Uudessa-Seelannissa leirikeskuksessa nimeltä Lakes Ranch Christian Camp. Ranchilla pääsin yhdessä noin 5–6 kansainvälisen vapaaehtoisen sekä paikallisten työkavereiden kanssa huolehtimaan majoittuvista ryhmistä, ohjaamaan aktiviteetteja sekä tekemään huolto- ja siivoustöitä. Käytännössä teimme kaikkea
remontoinnista vessojen pesemiseen ja tapahtumien järjestämiseen. Hevosihmisille on tarjolla töitä yli 70 hevosen parissa!
Minulle vapaaehtoistyössä parasta oli ehdottomasti kokemus kuulumisesta yhteisöön. Meidät vapaaehtoiset otettiin avosylin vastaan, ja oli tosi ainutkertaista kokea, miten merkittävän panoksen omalla työllään pystyi yhteisön arkeen antamaan. Omaa kokemusta kuvaa osuvasti lainaus ”Pour into your community and the community will pour into you”. Kaikki auttoivat todella pyyteettömästi toisiaan ja halusivat olla mukana toistensa elämissä.
Haastavinta vapaaehtoistyössä oli se, että vaihdoin projektia hyvin reissuni alkuvaiheessa – sen epävarmuuden navigoiminen ilman normaaleja turvaverkkoja niin kaukana kotoa oli alkuun todella haastavaa. Toisaalta kokemus opetti käsittelemään haasteita itsenäisemmin ja näin ollen loppureissun ajan oli huomattavasti helpompaa käsitellä pienempiä haasteita.
Vapaaehtoistyön kautta opin tekemään
töitä eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa ja suhtautumaan mahdollisiin ristiriitoihin kulttuureissa rennommin. Yleisesti Uuden-Seelannin (työ)kulttuuri oli todella rento, mikä rohkaisi itseäkin toimimaan spontaanimmin ja päästämään irti turhasta kontrollista. Joskus on tärkeintä vain toimia ja miettiä tarkempi suunnitelma myöhemmin! Samaan päämäärään voi päästä montaa eri reittiä, eikä useimmiten ole vain yhtä oikeaa tapaa hoitaa tiettyä työtehtävää.
Terveiseni kansainväliseen vapaaehtoistyöhön osallistumista harkitseville on se, että jos mahdollista, lähtekää! Ja omasta kokemuksesta oppineena: kannattaa olla avoin työtehtävien suhteen. Oma työpaikkani oli täysin erilainen kuin mihin ajattelin oman osaamiseni ja mielenkiintoni sopivan ennen lähtöä. Kuitenkin näin jälkikäteen voin sanoa tämän olleen ihan huikea kokemus ja juuri sellainen tauko, jota opintojen päättämisen jälkeen kaipasin. Omaa kokemusta ei voi kirjoittaa etukäteen, joten kannattaa lähteä reissuun avoimin ja odottavaisin mielin.
Grenzenlos, an Austrian NGO and a member of the ICYE Federation, sends and hosts in its office team volunteers with disabilities, making volunteering more accessible to everyone. Gloria Dzugkoeva, a marketing and communications coordinator of Grenzenlos, shares how the organization’s inclusive approach and collaborative spirit create meaningful global connections and a lasting impact.
Text: Susanna Halme
Hi! Could you introduce Grenzenlos and its office?
Grenzenlos celebrated 75th birthday in 2024. The programmes of today’s Grenzenlos started in 1949 as a reconciliation initiative of sending an annual exchange student to the USA. In the first decades the association had a strong Christian basis and it was administrated by the Christian point of view. In 1970 Grenzenlos was constituted as an independent, non-profit association.
There’s been a lot of volunteer support throughout these 75 years for our organisation. There have always been people assisting the office administrative work. This has given us regular exchange of knowledge, skills, and experience.
The office of Grenzenlos is a cozy space with eight main working places, a kitchen and two additional rooms for working with the laptops and leading seminars, workshops, and trainings. Our office is located in Vienna, a city in the middle of Europe. Around two million people live here and
speak so many different languages. Though it is very lively here, from every side of the city you can reach out to the green areas even by walking.
How many volunteers do you have at your office and how long do they usually stay?
We yearly host a long-term (6–12 months) European Solidarity Corps volunteer with a specific aim to receive volunteers with chronic diseases or (dis)abilities. Our space might not be the most accessible but we try to adapt to the personal needs of applicants.
By the way, it has been just a couple of years since the board member of Maailmanvaihto Susanna volunteered with us at Grenzenlos and last year we got a Maailmanvaihto volun-
teer, Iida, once again.
Besides this, people join our team as interns – as a part of their obligatory practice at the university, to collect experience, and many other reasons. We typically have 1–3 interns supporting the office work for 2–3 months
What do the volunteers usually do in your office?
We try not to focus on our needs but on what mutual cooperation is going to bring. Sometimes the main focus of volunteers is in creating a new program folder, assisting with organising international voluntary workcamps and Erasmus+ trainings, event management, or marketing and social media. Literally everything including some usual office tasks such as reviewing and translating texts, copying, scanning, organising documents, setting the areas for events, finding and booking services, shopping, and brainstorming.
Could you describe the first days when a new volunteer joins the office team?
It is always an awkward moment – every side is very excited and we do not know where to start. Luckily, it lasts only a couple of hours or days and then things start to go more smoothly.
How about when they leave, what kind of a moment is it?
It is definitely a change for us as we are going to restructure the work again. It also might be
a team mood change as we tend to get used to them fast. We organise a farewell lunch every time someone leaves our team – no matter staff members or volunteers. It is a moment when everyone is together and we talk and laugh, thank each other and agree to meet again soon in the future.
What are some of the long-term impacts you have noticed in your workplace thanks to international volunteering?
Hosting volunteers and thus having in the team a new person that usually does not have previous knowledge in the field helps to reflect on our working methods and receive fresh input to our work. We get support with important tasks that we often do not have time for. It lightens up the mood, makes the workplace more diverse and interesting, connects local impact with international impact, and builds an international network. Hosting volunteers with (dis)abilities creates awareness and pushes us to inform ourselves and become more inclusive in our working methods, communication, and programs. And of course, through the international volunteers we regularly have snackies from abroad that are nowhere to be seen in Austria :D
Anything else you would like to add?
Just a big thank you to all those who devoted their time and enthusiasm in our work, where the biggest goal is to make the world a better and safer place for everyone.
How to organise volunteer training so that no one is excluded and everyone benefits equally? How to support people with disabilities and otherwise in a vulnerable position to become trainers? These issues Grenzenlos explored a few years ago with other organisations in the Erasmus+ project Inspired by Inclusion, which produced, among other things, a methodology manual for organising training seminars.
weltwegweiser.at/inklusion/inspired-by-inclusion-en
Teksti ja kuva: Iida Hyytinen
Moi! Olen Iida ja olin kuusi kuukautta vapaaehtoisena Itävallassa Wienissä Grenzenlosin toimistolla. Tämä kokemus opetti minulle enemmän kuin olisin koskaan osannut odottaa.
Pääosin työskentelin toimistolla ja avustin työkavereita todella monipuolisissa tehtävissä, joissa kerrytin paljon uutta osaamista. Pääsin myös toteuttamaan itseäni esimerkiksi valo- ja videokuvauksen kautta. Osallistuin mielenkiintoisiin koulutuksiin, seminaareihin ja tapaamisiin, joissa pääsin kehittämään etenkin kielitaitoa aivan uudella tavalla turvallisessa ja kansainvälisessä ympäristössä.
En voi tarpeeksi korostaa sitä, kuinka hyvä ilmapiiri toimistollamme vallitsi! Olen varma, että Grenzenlosin positiivisella ja osaavalla ilmapiirillä on suora vaikutus vapaaehtoisten hyvinvointiin myös vapaa-ajalla. Kaikille vapaaehtoisille järjestettiin kuukausittain yhteisiä aktiviteetteja ja tapaamisia, esimerkiksi piknikkejä tai museovierailuja. Niissä pääsi tutustumaan uusiin ihmisiin eri maista ja kulttuureista sekä vaihtamaan ajatuksia ja kokemuksia ihmisten kanssa, jotka olivat samassa tilanteessa itseni kanssa.
Vapaaehtoistyöhön lähteminen ulkomaille on ollut uskomaton mahdollisuus itsenäistyä, tulla kaikin puolin itsevarmemmaksi sekä oppia itsestäni uusia puolia. Tämä kokemus mahdollisti sen, että sain kasvaa ihmisenä turvallisessa ympäristössä mahtavien ihmisten ympäröimänä ja kokea sen, mihin kaikkeen pystynkään. Voin sanoa, että palaaminen Suomeen tuntui haastavalta sen jälkeen, kun oli saanut rakentaa uudenlaisen arjen uudessa maassa.
Koen, että tämä kokemus tulee olemaan matkassani muistuttamassa siitä, kuinka kannattaa kokeilla ja olla avoin kaikelle sille, mitä elämässä ikinä tuleekaan vastaan.
Minulle tärkein oivallus oli se, että opin pyytämään apua ja tunnistamaan oman jaksamisen rajat. Vapaaehtoistyö opetti minulle sen, että saan tehdä parhaani ja panostaa työhöni, mutta opin myös sen, että omaa hyvinvointia ei tule koskaan unohtaa. Minun ei tarvinnut pärjätä yksin, vaan aina oli joku, jolta kysyä apua, jos joku tehtävä tuntui epäselvältä. Ja jos oli huono päivä, niin työpäivän jälkeen aina kuitenkin lähti kotiin hymy huulilla vietettyään päivän mahtavien ja hauskojen ihmisten seurassa.
Tämä kokemus yllätti minut kaikin puolin. Tulen varmasti palaamaan Wieniin vielä monia kertoja uusien ystävieni luokse ja muistelemaan tähänastisen elämäni parasta jaksoa niinkin kauniissa kaupungissa kuin Wien.
At the mental health daycare centre VIN and Klúbburinn Geysir in Reykjavík, European Solidarity Corps volunteers join in creating a space not defined by ‘us’ and ‘them’.
Text: Susanna Halme and Minna Räisänen
How to build fruitful international co-operation with volunteers in the mental health work field? We chatted about this and a few other topics with Sabrina Olivia Meyns from VIN and Benedikt Gestsson from Klúbburinn Geysir.
Respect, humanity, and inclusion
Mental health support is more than just treatment – it is about fostering a sense of belonging and providing individuals with the tools to regain control over their lives. In Reykjavík, VIN and Klúbburinn Geysir embody this philosophy through their inclusive and respectful approaches to mental health support.
VIN, meaning oasis in Icelandic, is a longestablished daytime center where individuals with chronic mental health conditions can find social connection, creative outlets, and a safe space free from stigma. “Our objective is to provide a social refuge and safe environment for individuals with chronic mental health problems, many of whom often experience social isolation”, explains Sabrina Olivia Meyns.
Unlike clinical settings, VIN does not require guests to disclose their diagnosis, and there is no emphasis on therapy or medication. Instead, the center fosters an atmosphere
“‘For many, VIN is a safe space to be themselves without experiencing stigma, prejudice, and questions.’”
of trust and mutual respect. “For many, VIN is a safe space to be themselves without experiencing stigma, prejudice, and questions”, Sabrina notes. The activities available – ranging from chess and knitting to wood carving and reading groups – help guests build confidence and social connections.
Klúbburinn Geysir operates under the Clubhouse model, an internationally recognized approach that prioritizes work and self-determination in mental health recovery. “Work in the Clubhouse, whether it is clerical, data input, meal preparation or reaching out to their fellow members, provides the core healing process”, says Benedikt Gestsson. At Klúbburinn Geysir, individuals are considered members, not patients, highlighting the belief that people with mental health challenges should be active participants in their own recovery.
The Clubhouse follows a work-ordered day structure, where members and staff collaborate in running the center, taking on respon-
“Both centers share the belief that inclusion, dignity, and respect are essential in mental health recovery.”
sibilities in areas such as kitchen maintenance, administration, employment support, and community outreach. “Everybody at the Clubhouse has mutual responsibility for the operation of the house. The Clubhouse is based on a work-ordered day. All the work is done for the Clubhouse and Clubhouse Community”, Benedikt explains.
Both centers share the belief that inclusion, dignity and respect are essential in mental health recovery.
Both VIN and Klúbburinn Geysir have been collaborating with the European Solidarity Corps, a program that connects young volunteers across Europe with meaningful projects in different countries.
VIN has been part of international volunteer programs for nearly three decades. Nowadays run by the local municipality, VIN was with the Icelandic Red Cross in the beginning. “This partnership opened the doors for VIN to host young international volunteers under the former European Voluntary Service and current European Solidarity Corps programs, and since then over thirty volunteers have become part of our community here in VIN”, says Sabrina.
For Klúbburinn Geysir, the European Solidarity Corps program has been a valuable addition since 2006. “We wanted to broaden the possibility and expand options within the Clubhouse for more work and more diversity for members. Also to introduce Clubhouse work for participants in the European Solidarity Corps, thus expanding their knowledge of other European countries, both culturally and
geographically”, Benedikt explains.
Both centers emphasize that volunteers are not there simply to assist, but to be active participants in the daily activities of the centers.
Bringing in international volunteers has created numerous opportunities, but also challenges that require careful planning and adaptation.
At VIN, long-term commitments are preferred, as building trust and forming meaningful relationships takes time. “Longer projects of 8–12 months work best for our environment and goals: time is a key ingredient when getting to know someone new, building trust, and creating meaningful connections and experiences”, says Sabrina. Arriving in a new country, adapting to a different culture, and understanding the dynamics of a mental health support center can be overwhelming, so VIN takes a gradual approach to onboarding. “Giving enough time to volunteers in the first few weeks to get to know everyone and find their rhythm within our team is vital for their well-being”, she adds.
Maintaining boundaries is another key consideration. “The lines between professional and private life can easily become blurred, especially for highly empathetic individuals”, Sabrina explains. To prevent burnout and ensure healthy relationships, volunteers are guided in setting personal limits and handling emotionally challenging situations.
Klúbburinn Geysir also acknowledges the importance of communication and adaptability. “Good and open dialogue is very important as well as that communication is understood by all parties”, Benedikt states. He highlights that cultural differences, unexpected challenges, and even Iceland’s unpredictable weather can be surprising for volunteers. “People are different and we respect that, and mutual respect is usually the key factor for solving disagreements”, he says.
Despite these challenges, both centers agree
that the benefits of volunteer engagement far outweigh the difficulties.
The presence of European Solidarity Corps volunteers has transformed both VIN and Klúbburinn Geysir, bringing fresh perspectives and new energy.
At VIN, volunteers help shift power dynamics. “While we strive to create a space that is not defined by ´us´ and ´them´, many of our guests have years of experience with these power dynamics through other services. By their presence alone, our young European Solidarity Corps volunteers greatly change these dynamics as our guests find themselves teaching, helping, advising, and caring for the new volunteers”, says Sabrina. The role reversal is empowering for guests, allowing them to take on mentorship roles and build self-esteem.
At Klúbburinn Geysir, volunteers contribute to the center’s daily operations while also making it more visible on an international
scale. “The benefits of this co-operation are various. It creates work, tasks, and projects for the members and staff in the Clubhouse. It makes the Clubhouse more visible on the international level as we are listed as a partner in EU opportunities”, Benedikt explains. Many former volunteers remain in touch with the Clubhouse, forming long connections.
Both VIN and Klúbburinn Geysir strongly advocate for more organizations and individuals to get involved in the European Solidarity Corps. “As a program focused on learning and participation, the European Solidarity Corps helps to build bridges between services and the wider world, which helps to break down the stigma and prejudice inherent in society”, says Sabrina.
She also emphasizes that working in mental health provides unique personal growth opportunities. “The skills and knowledge that one develops when working with people, especially individuals with mental health problems, is something that cannot be learned through school or books”, she explains.
Benedikt encourages young people to step outside their comfort zones and engage in volunteer work. “It is inspiring and effective for developing inner growth. Knowing other cultures is of vital importance for everyone to respect others and be respected”, he says.
In the end, volunteering in mental health is more than just a service – it is a transformative experience that fosters human connection, understanding, and a shared commitment to a more inclusive society.
Center VIN and Clubhouse Geysir welcome European Solidarity Corps volunteers into the mental health work field in Reykjavík –in which this city view was captured by Fia Dahlström. Fia volunteered in Clubhouse Geysir and reflects on the co-operation in the following pages.
Teksti: Minni Rönnberg
Kuvat: Fia Dahlströmin albumi
“Pelkästään läsnäololla ja kuuntelulla voi ansaita toisen luottamuksen ja todisteen siitä, että itse aiheuttaa edes vähän hyvää jonkun toisen elämään. ”
Kuka olet ja missä olet ollut vapaaehtoistyössä?
Olen Fia Dahlström, 22-vuotias sisustusarkkitehtuurin opiskelija. Vietin vuoden Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoisena mielenterveyskuntoutujien klubitalossa Reykjavikissa, Islannissa 2021–2022. Tein Suomessa vapaaehtoistyötä nuorten kanssa ja toivoin voivani jatkaa vapaaehtoistyön tekemistä myös tulevaisuudessa. Olin aina unelmoinut, että saisin asua ulkomailla ennen kuin täytän 20 vuotta. Lukiosta valmistuminen ja välivuosi antoi näille unelmille mahdollisuuden yhdistyä, ja päivä minun 19-vuotissyntymäpäiväni jälkeen istuin lentokoneessa suuntana Islanti.
Klúbburinn Geysir on arkisin auki oleva päiväkeskus mielenterveyskuntoutujille. Työtehtäviini kuului ruoanlaitto, lehtiartikkeleiden kirjoittaminen, museoissa ja elokuvissa käyminen, tiskaaminen, siivoaminen ja ihan vain ajan viettäminen jäsenten kanssa. Klubitalossa kaikki ovat yhdenvertaisia, joten tehtävät vaihtelivat päivittäin ja jakautuivat niin minun kuin jäsenten ja muiden työntekijöiden välille. Joidenkin jäsenten tavoitteena oli päästä takaisin työelämään tai kouluun, ja toisten tavoitteena pitää kiinni arkisista rytmeistä ja sosiaalisista kanssakäymisistä.
Miten jaksosi vapaaehtoistyössä mielenterveystyössä vaikutti käsitykseesi mielenterveydestä?
Jäsenen käyttäytyminen tai yleinen olemus ei välttämättä kertonut mitään siitä, mitä hänen elämässään on tapahtunut tai tapahtuu parhaillaan. Ikinä ei tiedä, mitä toinen käy läpi. Tämän takia ennakkoluuloton kohtaaminen muiden ihmisten kanssa on tärkeää klubitalossa sekä sen ulkopuolella silloin, nyt ja tulevaisuudessa. Klubitalon jäsenten henkilökohtaiset tiedot eivät kuulu muille jäsenille, minulle tai edes kaikille työntekijöille. Osa jäsenistä kertoi vuoden aikana vapaaehtoisesti minulle kokemuksistaan ja tapahtumista, joiden takia he klubitalossa kävivät. Tämä todisti minulle sen, että pelkästään läsnäololla ja kuuntelulla voi ansaita toisen luottamuksen ja todisteen siitä, että itse aiheuttaa edes vähän hyvää jonkun toisen elämään.
Ensimmäisenä työpäivänä painotettiin sitä, ettei klubitalossa käyvien jäsenten diagnooseilla ole siellä mitään merkitystä. Klubitalo on turvallinen paikka tulla omana itsenään sekä hyödyntää omia vahvuuksia. Mielenterveys on monimuotoista ja yksilöllistä, ja se on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Turvallinen ympäristö ja luottamus loi jäsenille tilaa tuntea itsensä arvostetuksi ja toimia yhteisön jäseninä. Mielenterveys on osa ihmisten arkea ja elämää, eikä vain asia, jota hoidetaan.
Millä muilla tavoin aikasi kansainvälisessä vapaaehtoistyössä on vaikuttanut myöhempään elämääsi ja elämänvalintoihisi?
Kansainvälinen vapaaehtoistyö teki minusta ehdottomasti rohkeamman. Yksin muuttaminen toiseen maahan sekä kommunikointi muiden kanssa englanniksi ja islanniksi helpotti tulevaisuuden jännittäviä tapahtumia, yksinoloa ja isommille yleisöille puhumista. Kansainvälinen työ ei opettanut minua pelkästään Islannin kulttuurista, vaan myös ympäri maailmaa Islantiin muuttaneiden
“Kokemus opetti minulle, miten paljon muilta ihmisiltä voi oppia ja miten tärkeää on yrittää nähdä muiden mielipiteet heidän näkökulmastaan niin koulussa, töissä kuin arjessakin.”
vapaaehtoisten tavoista ja kulttuurien monimuotoisuudesta. Uteliaisuus uusiin asioihin ja uskallus kysyä auttaa ymmärtämään, ettei maailmassa ole yhtä oikeaa tapaa nähdä tai tehdä asioita. Kokemus opetti minulle, miten paljon muilta ihmisiltä voi oppia ja miten tärkeää on yrittää nähdä muiden mielipiteet heidän näkökulmastaan niin koulussa, töissä kuin arjessakin. Lisäksi sain monia uusia ihania ystäviä, joiden kanssa pidämme yhteyttä ja matkustamme vuosittain eri maihin näkemään toisiamme. Vuoden aikana todistin itselleni pystyväni tekemään vaikeita asioita, mikä on lisännyt itseluottamusta tavoitella ja toteuttaa asioita, joista aidosti pidän.
Teksti: Hanna Sainio
Kuva: Anni Suikkanen
Ilmastoahdistus, monille tuttu käsite viime vuosilta, yhdistetään usein nimenomaan nuoriin, vaikka se voi rasittaa kaikenikäisiä, usein luonnon tilasta laajemminkin huolestuneita. Jotkut oireilevat lamaantuen, toiset aggressioin, jotkut mieluummin sivuuttavat asian, kokevat sen liian kaukaiseksi tai kieltävät ilmiön olemassaolon. Ilmastoahdistus on osa ympäristöahdistuksen lajikirjoa, ja voidaan määritellä reaktioksi ympäristöongelmiin tai niiden uhkaan, jopa yleisemmin maailman tilaan, ei sairaus vaan voimakas tunnereaktio suuriin ongelmiin (Pihkala 2019). Ilmiön vakavuudesta kertoivat keväällä 2019 tehdyn ympäristöahdistuskyselyn tulokset, jotka heijastelivat mediassa 2017–2019 nopeasti lisääntynyttä aiheen käsittelyä (Pihkala 2019).
Kansainvälisen vapaaehtoistyön kohdalla ei voi välttyä ympäristökysymyksiltä, kun lähes kaikkien kulkuneuvo maasta toiseen siirryttäessä on fossiilipäästöjä aiheuttava lentokone, ja matkakohde joskus aivan toisella puolen maailmaa. Etenkin kauas pohjoiseen Suomeen tullessa on lentäminen Euroopastakin paitsi helpompi, myös halvempi vaihtoehto. Toisaalta lentohäpeää saattaa rauhoittaa se, että Maailmanvaihdon vapaaehtoistyöjaksot ovatvähintään puolen vuoden, usein koko vuoden pituisia. Tänä aikana ehtii retkeillä lähiluonnossa ja tapahtumissa ja löytää ympäristöystävällisempiä tapoja matkustaa maata ristiin rastiin ja saada vapaaehtoiskauteen mahtumaan kaikki “pakolliset” Suomi-elämykset, ehkä vähän naapurimaidenkin tarjontaa. Huolimatta omista valinnoista tunkeutuu
globaali ympäristökriisi ja pahemmin ilmastonmuutoksesta kärsivien alueiden uutiset tajuntaamme vähintäänkin median välityksellä. ICYE-federaatio päätti pari vuotta sitten ottaa vahvemmin kantaa ympäristötoiminnan puolesta. Samoihin aikoihin heräsimme samaan Maailmanvaihdossa. Aloimme sisällyttää leireillemme ympäristöaiheisia työpajoja, joissa on käsitelty niin ilmastonmuutosta kuin biodiversiteettikatoa, suurten yritysten ylivaltaa ja yksilön valintoja ympäristökriisien selättämiseksi. Aiheet herättävät monissa ahdistusta, joka palautteen perusteella on asiasta keskustellessa joillain vain lisääntynyt. He ovat kokeneet itsensä avuttomiksi suuryritysten politiikan suhteen, eikä moni ole ainakaan tunnustanut toimineensa aktiivisesti ympäristön puolesta, ei ole oikein uskoa yksittäisen ihmisen vaikutusmahdollisuuksiin. Vastapainona olemme tuoneet esille Suomen luonnon puhtautta, runsautta ja saavutettavuutta, mm. hyvän kansallispuistoverkoston ansiosta, sekä suomalaisten perinteisesti läheistä luontosuhdetta ja jokaisen oikeuksia. Harjoitteina on mm. mietitty omia arjen tekoja ja tehty konkreettisia ympäristölupauksia kuluttamisen vähentämisestä ahkerampaan kierrättämiseen. Tavoite on ollut aktivoida vapaaehtoisia miettimään luonnon tilaa ja kiinnittämään huomiota omiin elämäntapoihin ja valintoihin sekä löytämään joukkovoimaa yhteisistä keskusteluista. Kuten ympäristötunteisiin syventynyt tutkija Panu Pihkala on huomannut, ilmastoahdistus voi olla myös voimavara, jos näi-
den tunteiden käsittelylle ja aktiiviselle asian puolesta toimimiselle on tilaa (Pihkala 2019). Päällimmäisenä saattaa kuitenkin jäädä mieleen pelko tulevasta ja toivottomuus ympäristökriisien ja kaikkien muiden maailman tapahtumien ristitulessa, kuten omat havaintoni leireiltä ja myös ilmastoahdistukseen perehtyneet todentavat.
Tähän tarpeeseen osuivat Mieli ry:n, Tunne ry:n ja Nyyti ry:n yhteisesti toteuttamat hankkeet ympäristöahdistuksessa kipuileville (Ympäristöahdistuksen mieli -hanke 2020–2022 ja Ympäristö ja tulevaisuus mielessä -hanke 2023–2025), kuin tilauksesta hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin maailmaa herätelleen raportin (“Global Warming of 1.5°C.” IPCC-raportti 2018) julkistamisen jälkeen, kun ilmastoahdistus kasvoi räjähdysmäisesti. Tutustuin hankkeeseen pari vuotta sitten Helsingin yliopiston Kaisakirjaston ilmastokahvilassa, jossa oli tarjolla kahvin lisäksi keskustelutoveriksi ilmastoahdistukseen syventynyt ilmastolääkäri Hanna Rintala ja upouusi ilmastopeli (ymparistoahdistus.fi/osallistu/ymparistotunnepeli), jonka avulla tunnistaa omia tunteitaan liittyen ilmastonmuutokseen ja ympäristön tilaan yleisemminkin. Tuntui ihmeelliseltä, että joku oli kiinnostunut kuuntelemaan huokailujani siitä, ettei asioita tapahdu, vaikka tiedämme ympäristöongelmista, ja on tiedetty jo vuosikausia. Samantapaiseen ilmastokahvilaan löysin seuraavana kesänä purjehdustapahtuman yhteydessä Helsingin Kaupunginmuseossa, ja testattavana oli pelin lisäksi henkilökohtaiset tuokiot Huolituolissa Tunne ry:n Taneli Saaren kanssa (mieli.fi/mieliry/huolituoli). Hankkeen koordinaattorin, Sirpa Väänäsen, kanssa vaihdettiin sähköpostiosoitteet ja alettiin alustavasti suunnitella ympäristötyöpajaa Maailmanvaihdon vapaaehtoisille ja aktiiveille. Sain kaipaamaani tukea ja ideoita ympäristöasioista keskusteluun leireillämme.
Ympäristöahdistus kumuloituu muiden ahdistusten vaikutuksesta, on Saari havainnut hankkeissa vuosia toimittuaan ja sekä yksilöllistä tukea että työpajoja ja koulutuksia
mitä moninaisimmille ryhmille ja organisaatioille järjestettyään. Korona ja sen jälkeen inflaatio ja sitä seuranneet talousvaikeudet ja sodat, ensin Ukrainassa ja sitten Gazassa, ja lisääntynyt levottomuus ympäri maailman sekä esimerkiksi Yhdysvaltain vaalit ja huoli demokratian tulevaisuudesta ovat näkyneet selkeinä piikkeinä yhteydenotoissa eri kanavilla, kun huolet ovat alkaneet puristaa päätä kestämättömästi (Saari 13.2.2025). Joidenkin ympäristöahdistus puolestaan väheni korona-aikaan, kun pandemia vei huomiota ilmastolta (Saari 13.2.2025), eli joillain ihmisillä tuntuu olevan pienempi kiintiö erilaisille ahdistuksille, huomio riittää vain yhteen tai kahteen kriisiin kerrallaan, seuraten median logiikkaa. Huolituolin ja muun yksilötuen (ymparistoahdistus.fi/tukea-ja-apua) Saari kertoo ollaan hänen ehkä suurin “henkilökohtainen menestystarinansa” tässä hankkeessa. Siitä saatu palaute on ollut pelkästään positiivista. (Saari 13.2.2025) Ajatus terapiatuolista on tänä levottomana aikana kieltämättä aika houkutteleva.
Taneli Saaren mukaan ahdistusta voi ja kannattaakin lievittää monitasoisesti. Omaa mieltä voi rauhoittaa erilaisin mielen harjoituksin, mutta yhtä tärkeää on vertaistuki ja tarvittaessa asiantuntijan apu, yhteisö jossa omia tunteita voi turvallisesti jakaa ja saada niille käsittelykeinoja. Olennaista on tuntei-
den käsittelyn lisäksi toiminta, mielellään yhteistoiminta. Kyselyt ovat osoittaneet, että eri taiteen ja kulttuurin muodot tukevat ahdistuksen rauhoittumista. (Saari 13.2.2025) Tämän olen todennut itsekin monesti. Yksi vaikuttavimmista oli ensimmäinen Helsinki Biennaali kesällä 2021 Vallisaaressa, Helsingin edustalla. Ympäri saarta luonnon ja persoonallisten rakennusten lomaan levittäytyneet teokset saivat aikaan voimakkaita tunnereaktioita, hyvässä ja pahassa, jotkut suorastaan vavisuttaen, toiset sisäänsä imaisten tai kauas meren taa mielikuvissa singoten. Taiteilijat ovat usein edellä aikaansa, aistivat muutokset ja voivat töidensä kautta tarjota kanavia tunteiden käsittelyyn. Mutta kuten sanottua, oman mielen hoito ei välttämättä riitä ahdistusta lievittämään. Yhteiskunnallista toivoa herättäisi, jos poliitikot antaisivat jotain signaaleja positiivisista muutoksista, teoista tilanteen korjaamiseksi (Saari 13.2.2025). Tämä toivon tarve kaikkien ahdistuksen tunteiden ja huolien keskellä
tuli esiin taannoin tammikuun leirillä, kun saimme Taneli Saaren parituntisen työpajan osaksi ohjelmaamme. Vierailu vaikutti olleen antoisa molemmin puolin, ja toiveissani on jo uusinta vielä ennen hankkeen päättymistä, seuraaville vapaaehtoisille tai muille Maailmanvaihtolaisille.
ICYE:n ympäristötoiminta Greener Together -nimen alla lähtee kunnolla käyntiin tänä vuonna helmikuussa toteutettavan some-kampanjan ja toukokuussa Wienissä järjestettävän ilmasto-oikeudenmukaisuuteen keskittyvän työpajan myötä. Wienin viikon tavoitteena on kehittää yhteistä materiaalia paikallisista lähtökohdista tehtävää ilmastoja ympäristötyötä varten ja kannustaa vapaaehtoisia toimimaan aktiivisesti reilumman ilmastopolitiikan ja luonnon elpymisen puolesta. Kehitteillä on myös ympäristörahasto Green Fund, jolla tuetaan pienimuotoisia, paikallisia ympäristöhankkeita, sekä kaikille ICYE-verkoston järjestöille yhteinen ympäristöohjeistus glokaalin toiminnan tueksi.
Jutussa mainittua
Helsinki Biennaali 2021. helsinkibiennaali.fi/hb21
ICYE. Greener Together: ICYE’s commitment for a sustainable and regenerative future icye.org/wp-content/uploads/2023/03/ICYE-GreenerTogether-digital.pdf
Intergovernmental Panel on Climate Change. Special Report. Global Warming of 1.5 °C ipcc.ch/sr15
Mieli ry. Huolituoli. mieli.fi/mieli-ry/huolituoli
Nyyti ry. Ilmastokahvila. nyyti.fi/events/kategoria/ilmastokahvila
Pihkala, Panu. 2019. Ilmastoahdistus ja sen kanssa eläminen. MIELI ry (Suomen Mielenterveys ry).
mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/materiaalit/ilmastoahdistus-ja-sen-kanssa-elaminen
Tunne ry. Mahdollisuuksia ympäristötunteiden käsittelyyn. tunne.org
Uutistulvia & tulevaisuushuolia -WhatsApp-ryhmä. ymparistoahdistus.fi/osallistu/uutistulvia-tulevaisuushuolia-whatsapp-ryhma
Ympäristö ja tulevaisuus mielessä -hanke. mieli.fi/mieli-ry/hankkeet/ymparistoahdistuksen-mieli
Teksti ja kuvat: Helin Leini
Vietin vastikään kymmenen kuukautta Koperissa, pienessä slovenialaisessa merenrantakaupungissa. Päiväni täyttyivät vapaaehtoistöistä nuorisokeskuksessa, leffailloista kämppisteni kanssa, pitkistä iltakävelyistä sekä pohdiskelusta. Tuntemattomien katujen, sanojen, ihmisten, tapojen ja ruokalajien myllerryksessä ajatusten ylöskirjoittaminen tuntui välillä olevan ainoa keino estää aivojani ylikuormittumasta. Tämä oli ehkä tärkein ja tehokkain tapa pitää mieleni hyvinvoinnista huolta. Haluaisin jakaa muutamia vapaaehtoisjakson aikana syntyneitä, välillä hyvinkin itsestäänselviä, ajatuksia ja oivalluksia.
Täysin uuteen ympäristöön asettuminen on jännittävää. Olen luonteeltani hieman ujo ja varautunut, mikä korostuu etenkin silloin, kun tulen uutena valmiiksi muodostuneeseen porukkaan. Tämä oli juuri sellainen tilanne. Kaikki paikalliset työkaverini olivat kymmenen vuotta minua vanhempia, tunsivat toisensa ennestään ja heillä oli yhteinen äidinkieli. Luotto sopeutumiseen ei ollut kovin korkealla. Kestikin jonkin verran aikaa, että meistä tuli kavereita ja koin aidosti olevani osa yhteisöä. Ajattelin ennen, että uuden ihmisen kanssa täytyy “klikata heti” – vain se on merkki siitä, että ihmissuhteesta tulee hyvä ja kestävä. Välillä kuitenkin uusille ihmisille, jopa parhaimmille heistä, kestää hetki aikaa lämmetä. Ehkä merkittävin ja tärkein osa sikäläistä sosiaalista elämääni oli yksi kämppiksistäni. Teimme töitä yhdessä, asuimme yhdessä ja alun kömpelyyden ja kiusallisuuden jälkeen vietimme myös melkein kaiken vapaa-aikamme yhdessä. Sanoi-
Helmikuinen Piran (Koperin naapurikaupunki). Ryhmä muita vapaaehtoisia tuli pitämään meille valokuvaustyöpajaa ja veimme heidät Piranin vanhan linnan raunioille nauttimaan yllättävän lämpimästä talviauringosta.
sin, että hän on nykyään yksi parhaimmista ystävistäni. Missä tahansa muussa tilanteessa meillä tuskin olisi ollut tarpeeksi aikaa ja halua luoda kestävä ystävyyssuhde, tai ylipäätään edes tulla kavereiksi. Se on jännä ajatus.
Turvaverkon ja yhteisön luominen käytännössä tyhjästä oli katkeransuloista, koska tiesin tämän elämänvaiheen olevan väliaikaista. Koperissa rakentamaani elämään ei olisi läh-
“Uudessa ympäristössä oli helpompi rikkoa itselleen välillä jopa huomaamatta muodostuneet raamit.”
töni jälkeen enää paluuta, koska kaikki nämä ihmiset, tunteet ja paikat olivat olemassa tällaisenaan vain tässä kontekstissa, tämän vapaaehtoisprojektin puitteissa. Toisaalta väliaikaisuus myös antoi minulle tunteen siitä, että millään mitä teen ei ole hyvällä tavalla yhtään mitään väliä. Niinpä oli myös helpompaa tarttua pieniin, arkisiinkin hetkiin ja arvostaa niitä enemmän, elää enemmän hetkessä, koska ajan tiesi olevan rajallista. Jokaviikkoinen pizzapäivä työkavereideni kanssa, kaduilla soiva ympärivuorokautinen jouluradio, lempikahvilani minttutee ja loputtomat Uno-korttipelit – asioita, joita tiesin jo silloin tulevani kaipaamaan kovasti.
Opin myös paljon nuorisotyön ja yhteisön tärkeydestä. Nuorisokeskuksessa järjestet-
Yksi ehdottomista lempiasioistani Sloveniassa olivat jylhät vuoristot erityisesti kuvankauniin Bohinj-järven alueella, josta tämä kuva on otettu. Lähdin usein viikonloppuisin vuoristoon selvittämään päätäni arjen keskellä ja Slovenian pienen koon vuoksi näistä alppimaisemista toisen kuvan välimerellisiin tunnelmiin, toiseen päähän maata, pääsikin autolla alle kahdessa tunnissa.
tiin viikoittain tapahtumia aina hevimetallikonserteista ilmajoogaan, ja oli ilo huomata, miten jokaiselle kävijälle löytyi jotain. Keskus on selkeästi kaikille paikallisille tärkeä ja merkityksellinen paikka, ja sille haluttiin antaa takaisin yhtä paljon kuin mitä se on muille antanut. Isompiin tapahtumiin värvätyistä apukäsistä ei koskaan ollut pulaa, ja pihan kunnostustöistäkin saatiin aikaiseksi koko kaupungin talkoot. Mieleen jäi myös nuorisokeskuksen edesmenneen baarimikon muistoksi järjestetty hyväntekeväisyyskonsertti. Konsertissa esiintyivät baarimikon paikalliset lempibändit ja talo oli aivan tupaten täynnä niin, että iso osa joutui kuuntelemaan esiintyjiä ulkopuolelta. Kaupungin yhteisöllisyys ja tinkimätön naapuriapu oli jotain, minkä kokeminen ja läheltä seuraaminen kosketti minua syvästi.
Ehkä tärkeimmät oivallukset liittyivät kuitenkin minuun itseeni. En “löytänyt itseäni”, keksinyt elämälleni merkitystä tai tarkoitusta, päättänyt mikä haluan olla isona tai parantanut ongelmiani. Opin kuitenkin tuntemaan itseäni hieman paremmin. Opin, että olen vähemmän aamuihminen kuin luulin, että yöelämäkiintiöni on rajallinen ja täyttyy hyvin nopeasti, että onnellisuuteen tarvitsen livemusiikkia, aamuyöhön asti kestäviä keskusteluita ja vuoria ympärilleni, että osaan ottaa johtajan roolin silloin kun sitä oikeasti vaaditaan ja että kaikkeen ei tarvitse mennä mukaan vain, koska pelkää jäävänsä jostain paitsi. Etäisyyden ottaminen kaikkeen tuttuun antoi minulle hieman enemmän tilaa kasvaa ja muuttua. Uudessa ympäristössä oli helpompi rikkoa itselleen välillä jopa huomaamatta muodostuneet raamit. Toivon, että saan palan tästä tunteesta mukaan myös seuraavaan elämänvaiheeseeni.
Teksti: Minna Räisänen
Joulukuussa 2024 kuuntelen psykologi Julia Sangervon esitystä aiheesta “Uskaltaako uupunut nuori kansainvälistyä? Onko vaihto elämän parasta aikaa?”
Uskaltaako? Mielenterveyshaasteet eivät mitenkään välttämättä estä lähtemästä maailmalle, Sangervo sanoo. Liikkuvuusjaksoa, kuten vuotta vapaaehtoistyössä ulkomailla, suunnitellessa kannattaa kuitenkin pohtia, onko kyseessä hyvä aika lähteä vai stressaako ehkä elämässä juuri nyt liian moni asia. Jos mielenterveyshaasteita kokee, voi olla hyvä tarkastella, voisiko jaksoa jollakin tapaa keventää – harkita esimerkiksi lyhyempää jaksoa lähempänä kotia.
Sangervo toteaa, että kansainväliset liikkuvuusjaksot vaikuttavat jokaisen osallistujan mielenterveyteen jollain tavalla. Muutos ympäristössä kuormittaa mieltä, mutta se voi myös vaikuttaa mielenterveyteen positiivisesti. Kuormittavuudelle ja sen käsittelylle on annettava tilaa, minkä ohella mielessä kannattaa yrittää pitää, että aina voi palata kotiin.
Jaksoon liittyvä kuormitus on normaalia ja kaikki tunteet ovat sallittuja. Haasteet, pelko ja epävarmuus ovat osa kokemusta, eikä kansainvälinen jakso välttämättä ole huippuhetki elämässä. Maailmalla voivat kuormittaa kulttuurishokki, yksinäisyys ja vaikkapa taloudelliset haasteet. Haasteina voivat olla myös mielenterveysongelmien pahentuminen sekä palautumisen puute ja uupuminen.
Samanaikaisesti liikkuvuusjakso voi kasvattaa itsetuntemusta ja -luottamusta. Osallistuja voi myös saada elämäänsä uusia näkökulmia, tunnetta osallisuudesta globaaliin yhteisöön sekä uusia ihmissuhteita, jotka saattavat kantaa läpi elämän. Lisäksi maailmalta voi löytyä lisää merkityksellisyyden tunnetta elämään, uutta us-
kallusta mennä kohti itselle tärkeitä asioita sekä lisää kykyä selviytyä ja palautua vaikeuksista.
Miten suojata mielenterveyttä?
Ennen lähtöä on tärkeää valmistautua niin käytännöllisesti kuin henkisesti – selvitellä käytännön asioita ja huomioida jaksoon liittyviä kuormittavuustekijöitä. On hyvä tutkailla ja tunnistaa omia rajojaan. Kannattaa myös suunnitella tukiverkostoa: keskustella läheisten kanssa ja sopia yhteydenpidosta sekä laatia suunnitelma siihen, miten toimia, jos mielenterveys oireilee.
Maailmalla mielen hyvinvointia voi tukea sosiaalinen tuki – yhteydenpito läheisiin kotona sekä uusien sosiaalisten suhteiden luonti. Lisäksi arjen perusasioista ja rutiineista kannattaa pitää kiinni: syö, nuku ja liiku. Kannattaa myös panostaa palautumiseen ja kehollisen turvallisuuden vaalimiseen sekä omien tunteiden tunnistamiseen ja hyväksymiseen. Apua kannattaa hakea ajoissa.
Paluun jälkeen on hyvä varata aikaa sopeutumiseen. Mielenterveyttään voi suojata myös pitämällä yhteyttä ulkomailta saatuihin ystäviin, jotka voivat tukea ja muistuttaa jakson antoisista puolista, sekä käyttää hyväksi ulkomailla opittua – pohtia, mitä maailmalla oppi itsestään ja miten kokemusta voi hyödyntää tulevaisuudessa.
Julia Sangervo puhui Eurodeskin ja Euroguidancen järjestämässä Maailma avoinna -verkkotapahtumassa, jossa hän kannusti nuorten parissa työskenteleviä auttamaan nuoria kansainvälistymisessä ottamalla mielenterveyden puheeksi nuorten kanssa. Hän on saanut jutun kommentoitavakseen.
Mielen hyvinvointia käsitellään vapaaehtoisten kanssa vapaaehtoistyökokemuksen eri vaiheissa. Viime vuosina Maailmanvaihto on kehittänyt tapojaan lähestyä aihetta hakijoiden kanssa. Myös paluutukeen vapaaehtoisille on panostettu.
Teksti:
Minna Räisänen
”Mielenterveyden haasteista keskustellaan yleisesti aiempaa avoimemmin, ja näin on myös Maailmanvaihdossa”, sanoo Maailmanvaihdon pääsihteeri Anni Koskela, joka on vastannut nuorten lähettämisestä Suomesta vapaaehtoistyöhön ulkomaille kolme vuosikymmentä.
Koskela kertoo, että Maailmanvaihto on viime vuosina kehittänyt erityisesti tapojaan lähestyä mielen hyvinvointia nuorten kanssa siinä vaiheessa, kun he hakevat vapaaehtoistyöhön.
”Kehittämistyöhön osallistuneiden psykologien Aino Plattosen ja Miia-Liina Ikosen ansiosta osaamme nähdäkseni kohdata mielenterveyden haasteita kohdanneet hakijat ammattimaisesti ja arvioida aiempaa paremmin yhdessä heidän kanssaan kansainvälisen vapaaehtoistyön sopivuutta heille.”
Koskelan mukaan mielenterveyden haasteet eivät välttämättä estä vapaaehtoistyöohjelmiin osallistumista, mutta on tärkeää arvioida yhdessä hakijan ja tarvittaessa myös hänen terapeuttinsa kanssa, onko tilanne sopiva pitkäkestoiseen vapaaehtoistyöhön ulkomailla. Maailmanvaihto kertoo hakijalle niin sopeutumishaasteista kuin saatavilla olevasta tuesta.
Maailmanvaihto valitsee osallistujat International Cultural Youth Exchange -ohjelmaan. Hakuvaiheessa valintahaastattelijat ja pääsihteeri sanoittavat hakijalle, että tämän on tärkeää keskustella avoimesti mahdollisista mielenterveyden haasteistaan, jotta Maail-
manvaihto ICYE-kumppaneineen voi tarjota hänelle vapaaehtoistyötä paikassa, jossa on tarjolla hakijan tarvitsemaa tukea. Euroopan solidaarisuusjoukoissa puolestaan Maailmanvaihdon rooli on hakuvaiheessa pienempi, sillä vastaanottava taho valitsee vapaaehtoisen suoraan, Koskela kertoo.
Ennen vapaaehtoistyöhön lähtöä Maailmanvaihto valmentaa vapaaehtoisia kohtaamaan haasteita niin ulkomailla kuin kotiinpaluun yhteydessä. Vapaaehtoistyöjakson aikana vapaaehtoistyöpaikka ja yhteistyötä kohdemaassa koordinoiva järjestö ovat päävastuussa vapaaehtoisten tukemisesta, mutta osallistujille kerrotaan, että Maailmanvaihtoon voi tarvittaessa ottaa yhteyttä matalalla kynnyksellä.
Koskela kertoo, että Maailmanvaihto on kehittänyt viime vuosina myös tukeaan vapaaehtoistyöstä ulkomailta palaaville nuorille. Laadukkaista tukimateriaaleista palaajille hän kiittää Lea Absetzia. Kun on paluun aika, jokaiselle osallistujalle tarjotaan mahdollisuus yksilölliseen paluukeskusteluun pääsihteerin kanssa, minkä ohella ICYE-ohjelman osallistujat kokoontuvat viikonlopuksi paluutapaamiseen jakamaan kokemuksiaan vertaisten ja ohjaajien kanssa.
”Palanneiden tapaamisessa keskitytään aiempaa enemmän vertaistukeen, kokemuksen merkityksellisyyden arviointiin sekä paluuhaasteiden sanoittamiseen. Nämä kaikki ovat tärkeitä palaajan hyvinvoinnin kannalta.”
Text: Dilbar Aliyeva
Photos: Dilbar Aliyeva’s album
Life is full of transformative moments—earning a degree, finding love, landing your dream job, or embarking on new adventures that shape who you are. Among these, international volunteering stands out as an experience that not only broadens your horizons but also challenges you in ways you might not expect. My year volunteering at Maailmanvaihto –ICYE Finland in Helsinki was one of these life-changing journeys.
It was a year filled with excitement, growth, and self-discovery. I tried skiing for the first time, hugged reindeer (and fed them!), explored cities and countries I’d only dreamed of, and even started my own little project called Lost & Found. I picked up new skills, met incredible people, and walked away with a clearer idea of who I wanted to be. But, as magical as it all sounds, this journey wasn’t just sunshine and success stories. To truly grow, you need to embrace the ups and the downs.
Before leaving for Finland, I learned about the cultural adaptation curve—a theory that explains how our emotions often follow a predictable pattern during a new experience. The early days can feel like a honeymoon phase: everything is exciting, new, and wonderful. But as time passes, you may face challenges that make you question why you ever left home. It’s one thing to understand this curve on paper, but living it is a completely different story.
The first few months of my Finnish adventure were like a dream. Everything was new and exhilarating. I was figuring out my commute, exploring my surroundings, and making friends. Every day felt like a fresh chapter
When volunteers Ecem (in the middle) and Münire (on right) visited my accommodation, there was so much snow around the house. We experimented placing a phone into a hole in the snow and taking a photo with a timer. This picture is the result of our experiment.
in a thrilling novel. But, as anyone who’s lived through a Finnish winter can tell you, things change when the darkness sets in.
For me, the rollercoaster started heading downhill when winter arrived. The lack of sunlight was a shock to my system, and I found myself feeling lonely, unmotivated, and homesick. Even getting out of bed felt like an uphill battle some days. It felt like I’d hit the bottom of the curve, but I reminded myself that I hadn’t come all the way to Finland just
At the end of my volunteering experience, I met up with two other volunteers who also were about to leave Finland. We enjoyed nature and cooked together. We were surrounded by beautiful flowers, and I was happy to find a cherry tree.
to stay stuck in this low.
So, I started making small, intentional changes. I set tiny daily goals, like going for a walk, exploring a new corner of the city, or planning future trips. These little wins helped me regain a sense of purpose. Most importantly, I reached out for help. My mentors at Maailmanvaihto created a safe space where I could talk openly about how I was feeling. Their suggestions, combined with support from my family and friends, gave me a lifeline.
During these challenging times, nature became one of my greatest sources of peace. I grew up and lived most of my life in a bustling city, surrounded by tall buildings and constant noise. Finland, with its calmness and vast open spaces, was a stark contrast. At first, the quietness felt strange—almost too still for someone used to the chaos of urban life. But over time, I realized that this calmness was exactly what my mental health needed.
Putting on layers and laying in the snow became a small ritual that brought me incredible peace. It felt as though the calmness of nature spread throughout my body, soothing my mind. Walking through forests, observing naked trees, and watching animals in their natural habitat gave me a sense of grounding I’d never experienced before. Sometimes, all my mental health needed was to embrace the quiet, take a breath, and let the beauty of Fin-
land’s winter work its magic.
Through trial and error, I found what worked for me. Sometimes, the best way forward was letting myself fully feel the emotions I was experiencing instead of fighting them. Other times, taking action—like trying a local suggestion or diving into a hobby—was the key. Slowly but surely, I began to feel like myself again. The rollercoaster started climbing, and I was back to exploring and enjoying my experience to the fullest.
Staying busy was another important strategy. Immersing myself in work or a project became a great distraction from any challenging emotions. It reminded me of the reasons I’d chosen to volunteer in the first place: to grow, to learn, and to make a difference.
Everyone’s journey is different, and we all have unique ways of processing similar experiences. But challenges, no matter how tough, shouldn’t hold us back from living fully. In fact, they often teach us the most valuable lessons.
International volunteering isn’t just about the adventures or the highlights; it’s about embracing the entire ride, including the moments that push you out of your comfort zone. So, if you’re considering taking the leap, know that the lows can be just as meaningful as the highs. And sometimes, putting on a fresh pair of “reality glasses” is all it takes to see the beauty in the challenges.
28.3. helsinki & zoom
15.4. zoom
8.–12.5. nurmijärvi
24.–25.5. helsinki
13.–19.8. ylöjärvi
Maailmanvaihdon kevätkokous alkaen klo 17.15
The Spring Meeting of Maailmanvaihto starting at 17.15
Maailmanvaihdon toimisto ja Zoom | Maailmanvaihto’s office and Zoom
Etäinfo: Vapaaehtoistyöhön Euroopan solidaarisuusjoukkoihin
Online info: Volunteer in the European Solidarity Corps
ICYE-ohjelma: lähtövalmennus- ja loppuarviointileiri vapaaehtoistyöntekijöille
ICYE program: a pre-departure training and final evaluation camp for volunteers
Märkiön leirikeskus | Camp Center Märkiö
Maailmanvaihto Maailma kylässä -festivaalilla (la 11–21, su 11–19)
Maailmanvaihto at the World Village Festival (Sat 11–21, Sun 11–19)
Suvilahti
Tulovalmennusleiri vapaaehtoistyöhön Suomeen saapuville nuorille
On-arrival training camp for young people arriving in Finland for volunteering Antaverkan leirikeskus | Camp Center Antaverkka
1.9. Viimeinen päivä hakea tammi–helmikuussa 2025 alkavaan ICYEvapaaehtoistyöhön Euroopan ulkopuolelle
The last day to apply for ICYE volunteering outside Europe starting in January–February 2025
Lisää tapahtumia ja tarkempia tietoja: maailmanvaihto.fi/category/ajankohtaista
Find more events and further information: maailmanvaihto.fi/en/category/news
