Luomulehti 5/2015

le h ti Tietoa & kokemuksia luomusta.

Nro 5/2015

10,00 €

Nyt keskitytään lihakarjaan

www.luomulehti.fi

s.32

.2015 9.−10.11

Hyvinvoiva karja on

tuottava karja s.46

VILOMIX FINLAND OY:N VALIKOIMASTA LUOMUTUOTANTOON SOVELTUVAT: • ADE–vitamiinivalmisteet • E-vitamiini- ja seleenivalmisteet Useita orgaanista seleeniä sisältäviä valmisteita

• Mira-kivennäisrehut • Nuolukivet naudoille • Natriumbikarbonaatti, merilevä ja magnesiumoksidi tilaseoksiin • Lisäksi runsas valikoima luomutiloille soveltuvia puhdistus- ja pesuaineita mm. vedinkastot ja kiertopesuaineet.

Vilomix Finland Oy Yrittäjäntie 1, 21530 Paimio puh. 010 402 7700 www.vilomix.fi

TIEDUSTELE TUOTTEITA PALVELEVALTA ALUE-EDUSTAJALTASI:

www.vilomix.fi/edustajat

Suo

u s n me

in u t i os

vir u h re

na

EBENA varma ja satoisa

Myynti alan liikkeet sekä www.naturcom.fi

92400 Ruukki, Puh. (08) 270 7200, (02) 762 6200

Luomumarkkinat kasvavat vauhdilla Ruotsissa ja Tanskassa

O

Marjo Koivumäki

lemme saaneet tiedotusvälineistä huomata, että luomuala kasvaa nopeasti Ruotsissa ja Tanskassa. Vääjäämättä tulee mieleen, milloin sama buumi näkyy meillä.

Suomessakin asenne luomuun on muuttunut suopeaksi. Se ei kuitenkaan yksin riitä. Ruotsin ja Tanskan esimerkit osoittavat, että tarvitaan muutakin. Asenteen pitää aktivoitua käytännön toimiksi ja ostopäätöksiksi.

Ruotsissa se tapahtui hevosenlihaskandaalin avulla. Siellähän todettiin luvatta käytetyssä hevosenlihassa mahdollisia rokotteiden ja lääkkeiden jäämiä.

Tuosta lähti liikkeelle valtaisa kohu, joka sai ruotsalaiset katsomaan mitä suuhunsa pistävät. Tietoisuus ruuan terveysvaikutuksista nousi ihan uudelle tasolle. Se heijastui kuluttajakäyttäytymiseen ja näkyy tietenkin luomun suosion kasvussa.

Suomessa suurkeittiöt ovat hitaasti siirtyneet luomun käyttäjiksi. Sopivien pakkausten puute on yksi selitys, mutta ei ainut. Ruotsissakin luomun käyttö suurkeittiöissä lähti kasvuun kansalaisten paineesta. Alettiin vaatia julkisessa ruokailussa luomua.

Tuollainen paine voi syntyä vain tiedon kasvusta. Ihmisen pitää tietää, mitä ruoka sisältää ja miten ruoka-aineet vaikuttavat. Myös kuluttajakyselyissä on käynyt ilmi, että kuluttajan pitää ensin vakuuttua siitä, että luomu on terveellistä ja riskittömämpää kuin muut. Vasta sitten seuraa käytön kasvu. Tuohon auttaa vain tutkittu tieto.

Harvoin olen ollut niin onnellinen kuin joku viikko sitten, kun Luomuinstituutti julkisti tutkimuspohjaisen ideapaperinsa; Luomutalous tuo uutta kasvua.

Se tuo hyviä ainespuita siihen tutkitun tiedon nälkään, mitä luomun kasvu tarvitsee ja kuluttajat haluavat. Ideapaperiin on koottu uusinta tutkimusta, joka osoittaa kiistattomasti luomun vahvuudet tuotantomuotona.

En halua toivoa Suomeen mitään kriisiä, joka kiihdyttäisi luomumarkkinoiden kasvua. Mutta jonkun katalyytin kautta se todennäköisesti meilläkin käynnistyy.

Pauli Talvitie Luomuliiton puheenjohtaja

Luomulehti 5/2015

3

Milka

R

tuotteet luonnonmukaiseen tuotantoon Milka E-vitamiinitiiviste+Se Milka Kalanmaksaöljy Milka nuolukivet

teet t o u t a k l Mi

yli 25 vuotta ter veyttä ja l aatua kotieläimille!

Yrittäjäntie 20, 03600 Karkkila puh. (09) 2252560 biofarm@biofarm.fi www.biofarm.fi

Sisällys 5/2015

> Vuoden Luomutuote -palkitut s. 8

> Kaksivaiheinen nurmikasvien sadonkorjuu vähentää varisemista s. 42

3

Nyt 32 KANNESSA: keskitytään lihakarjaan

Pääkirjoitus: Luomumarkkinat kasvavat vauhdilla Ruotsissa ja Tanskassa

8

Vuoden Luomutuote -palkitut

11

Taantuma ei ole taittanut luomun vetovoimaa

12 Luomuelintarvikepäivä avasi uusia näkökulmia 14

Keruualueen sertifioiminen kannattaa

siirtäminen 18 Pensasmustikan luomuun kävi helposti on nyt 22 "Vihermehuissa bisnesmahdollisuuksia!"

seleeni on 34 Orgaaninen välttämätön luomutiloilla

36 Tech&Bio-messut ovat luomutuotannon kansainvälinen kohtaamispaikka

42 Kaksivaiheinen nurmikasvien sadonkorjuu vähentää varisemista

46

KANNESSA: Hyvinvoiva karja on tuottava karja

liha 48 Stressitön on maistuvaa

Ingrid-herne ei lakoa 61 helposti Ahvenanmaan tuottajarengas

25 jo 30-vuotias

Grand Old Man 29 Luomuviljelyn Michael Pax in memoriam valmistautuu 30 Mansikka talvehtimaan

Elisa Niemi

Riitta Makkonen

Ella Karttunen

le h ti

Kasvipeitteistä peltoa kannattaa minimimuokata syksyllä s. 52 Palstat

6 Alkupalat 16 Lisää puutarhatuotantoa 20 Edunvalvontaa Euroopassa 24 Kolumni 28 På svenska 38 Kasvoja luomun historiasta 40 Luomuliitto 30 v.

51 Mentorointia ryhmässä 1 52 Mentorointia ryhmässä 2 54 Palveluksessanne 56 Luomua opiskelemassa 58 Kysymyksiä 60 Yhdistyksistä 63 Kasvot luomulle

Kannen kuva: Marjo Koivumäki

Luomulehti 5/2015

5

luomun käyttö on 51 prosenttia. Julkinen pieni toimija -sarjassa voiton vei 17 prosenttia luomun käyttöosuudella Kirkkonummella sijaitseva kokous- ja kurssikeskus Hvittorp.

Yksityinen suuri toimija -sarjassa eniten luomua tarjoaa HYY Ravintolat, jossa on määrätietoisesti lähdetty lisäämään luomutuotteiden käyttöä kaikissa ruokapalveluissa. Tällä hetkellä koko liiketoiminnan osalta luomun käyttö on 4 prosenttia. Yksittäisessä ravintolassa asiakkaan lautasella luomutuotteiden määrä on jopa 8,5 prosenttia.

Yksityinen keskisuuri toimija -sarjassa voiton vei Tampereen steinerkoulun Oppilasravintola Timjami upealla 80 % luomun käytöllä. Timjamissa valmistetaan ruoka pääsääntöisesti itse ja luomua käytetään kaikissa tuoteryhmissä aina, kun niitä on saatavilla.

Yksityinen pieni toimija -sarjassa voiton nappasi toistamiseen Tampereen kauppahallissa sijaitseva ravintola LEO, jossa luomun käyttöprosentti on huimat 89 prosenttia.

Monet EUmaat kieltävät gm-maissin

www.portaatluomuun.fi Ella Karttunen

EkoCentrian Portaat luomuun -ohjelma järjesti tänä vuonna toisen kerran Luomu SM kisan, joka tuo esiin Suomessa eniten luomua tarjoavat julkiset ruokapalvelut ja yksityiset ravintolat. Siinä tarkastellaan toimipaikkakohtaisesti luomun osuutta käytettyjen elintarvikkeiden kilomääristä.

Voittajia on erikokoisista toimijoista sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta yhteensä kuusi. Ne julkistettiin Luomuelintarvikepäivässä lokakuun alussa.

Julkinen suuri toimija -sarjan voiton vei Palmia -liikelaitoksen koulu- ja päiväkotipalvelut, joka tarjoaa luomutuotteita Helsingin kaupungin päiväkodeissa.

Palmia-liikelaitoksen päiväkotikeittiöiden raaka-aineostoista 8,5 prosenttia on luomua, mikä on päivittäin yli 20 000 lapselle ateriat tuottavalle julkiselle ruokapalvelulle hieno saavutus. Suuren luomuprosentin taustalla on Helsingin kaupungin tekemä strateginen päätös lisätä luomun osuutta nimenomaan lasten lautasella.

Julkinen keskisuuri toimija -sarjassa selkeä voitto meni BarLaurealle, jonka

Gerd Spelsberg / www.biosicherheit.de

Luomu SM palkitsi eniten luomua tarjoavat ruokapalvelut ja ravintolat

Kuvassa Merja Jokiniemi Osuuskunta Tampereen Timjamista, Toni Loiva ja Galina Kütismaa Kurssikeskus Hvittorpista, Ilari Paananen ja Teemu Sirainen Laurea Ammattikorkeakoulusta, Aulikki Johansson ja Maija Sarpo Palmiasta, Teemu Salo Kahvila-Ravintola Leosta sekä Tiina Kähkönen ja Arja Kosonen HYY Ravintoloista.

6

Luomulehti

5/2015

EU:ssa hyväksyttiin keväällä mahdollisuus kieltää muuten EU:n alueelle hyväksyttyjen geenimuunneltujen lajikkeiden viljely tietyillä alueilla. Suurin osa EU-maista on nyt toimeenpanemassa kiellon alueellaan yhden hyväksytyn ja seitsemän hyväksynnässä olevan maissilajikkeen osalta.

– Maa- ja metsätalousministeriö ei näe Suomen kannalta relevanttina näitä maissilajikkeita.

Vaikka maissin viljelyä kohtaan yleisesti kiinnostus kasvaa Suomessa koko ajan, nämä lajikkeet eivät ole täällä kiinnostavia, toteaa kaupallinen neuvos Leena Mannonen MMM:stä.

Lokakuun alussa meni umpeen aikaikkuna, jolloin kielto olisi voitu tehdä ilman perusteluja. Jos nähdään tarpeelliseksi, koska tahansa voidaan tehdä kielto perusteluiden kera. Perusteluiksi käy esimerkiksi se, että gm-lajikkeet ovat liian hankalia pitää erillään muusta tuotannosta.

– Suomi on tehnyt päätöksen, että sitten, kun Suomen kannalta olennainen lajike tulee hyväksyntäprosessiin, tehdään riskinarviointi. Mahdollisesti ensimmäinen sellainen lajike olisi gm-peruna, kertoo Leena Mannonen.

Tutkija: Meidän tulee vaatia, ettei glyfosaattia ole ravinnossa

Kuva YLE Areenassa olevasta dokumentista: Myrkky jonka piti olla vaaraton.

Maailman terveysjärjestön WHO:n syöpätutkijat totesivat tänä vuonna, että glyfosaatti todennäköisesti aiheuttaa syöpää.

Kuluttajina meidän tulee vaatia, ettei ravinnossa ole glyfosaattia.

Glyfosaatti lisää imusolmukesyövän riskiä, toteaa ruotsalainen syöpälääkäri Lennart Hardell.

Kasvinsuojelussa yleisesti käytetyn glyfosaatti sai aikalisän 30. kesäkuuta 2016 asti. Asiasta päätettiin EU:n pysyvän komitean kasvinsuojeluainejaoston kokouksessa Brysselissä syyskuun lopulla. Alun perin päätös aineen käytöstä kasvinsuojelutehoaineena piti tehdä tämän vuoden loppuun mennessä.

Antamassaan päätöksessä komissio on joutunut myöntämään aikalisää glyfosaatin lisäksi myös usealle muulle tehoaineelle, koska komissiolla on päätettävänään satoja tehoaineita ja resurssit päätösten valmistelemiseksi ovat rajatut. Glyfosaatin saaman julkisuuden vuoksi komissio joutuu erityisesti paneutumaan asiaan, jotta erilaiset väittämät siitä saadaan läpinäkyvästi ja perusteellisesti käsiteltyä EU-tasolla.

Saksalainen mikrobiologi Monika Krüger on löytänyt glyfosaattia ihmisten ja eläinten elimistöstä. Sitä on muun muassa äidinmaidossa Saksassa. Krügerin mukaan glyfosaatti saattaa tappaa suoliston hyvät mikrobit kuten maitohappobakteerit. Näin se tekee tilaa tauteja aiheuttaville bakteereille.

Osa EU-maista kuten Hollanti ja Saksa on jo rajoittanut glyfosaatin käyttöä. Suomessa Evira testaa vain 20 elintarviketta vuodessa.

Testejä pitäisi Turun yliopiston yliopistolehtori Irma Saloniemen mukaan tehdä kymmenkertaisesti enemmän.

Evira on löytänyt glyfosaattia viljasta vain pari kertaa, ja silloin 1–6 mg/kilo. Tällaisia pitoisuuksia voidaan pitää näyttönä siitä, että on ruiskutettu glyfosaattia viljan tuleennuttamiseksi, mikä on Suomessa kiellettyä.

Lampaiden ja vuohien luonnonmukaisen tuotannon hyvät toimintatavat -opas Lampaiden ja vuohien luonnonmukaisen tuotannon hyvät toimintatavat -oppaaseen on koottu luonnonmukaisen tuotannon tavoitteita, yleisiä ohjeita ja parhaita toimintatapoja. Opas sisältää ohjeita eläinaineksen, olosuhteiden, ruokinnan ja rehustuksen, laiduntamisen ja laidunrehun kehittämiseen. Lisäksi oppaassa on hyviä toimintatapoja katraan hoitoon, lampaiden käsittelyyn ja karitsojen kasvatukseen. Opas antaa käytännön vinkkejä luomuun liittymisestä sekä tuo esille toimintatapoja luomutuotannossa jo mukana oleville.

Lammastalous on yksi nopeimmin kehittyvä ja kasvava maatalouden tuotantosuunta. Vuonna 2014 luomulampaita ja -vuohia oli yhteensä noin 21 000 kpl. Ammattimaisista (yli 100 uuhta) lammastiloista on luomutuotannossa tällä hetkellä noin 45 prosenttia. Alan nousuun ovat vaikuttaneet mm. lähi- ja eettisesti tuotetun ruuan kysynnän kasvu sekä ekologisen tuotannon arvostaminen.

– Lammas- ja vuohitilan näkökulmasta luomutuotantoon siirtymisellä voi saada enemmän katetta työlleen. Tavoitteellinen menekin edistäminen vaatii kuitenkin pitkäjänteistä työtä tiloilla, toteaa lammasasiantuntija Satu Näykki ProAgria Länsi-Suomesta.

Oppaaseen on koottua paljon tietoa mm. sairauksien ennalta ehkäisyyn, joka on luomussa tärkeää.

– Opassarjan tavoitteena on hyvien tuotantoja toimintatapojen kokoaminen, jotta tiloilla on helpompi siirtyä luomutuotantoon, tehostaa jo olemassa olevaa luomutuotantoa sekä karsia turhia kustannuksia, kuvailee kehityspäällikkö Marja Suutarla ProAgria Keskusten Liitosta.

Hyvistä toimintatavoista kertovien oppaiden sarjassa on nyt julkaistu Luonnonmukaisen Naudanlihantuotannon hyvät toimintatavat, Luomusikatuotannon hyvät toimintatavat, Luonnonmukaisen maidontuotannon hyvät toimintatavat sekä luonnonmukaisen rehuviljan Lampaiden ja vuohien ja valkuaiskasvien tuotanluonnonmukaisen tuotannon HYVÄT TOIMINTATAVAT non hyvät toimintatavat -oppaat. Oppaiden rahoituksesta on vastannut maa- ja metsätalousministeriö.

Linkki oppaaseen: www.luomulehti.fi Milla Alanco, Sini Hakomäki, Anne Johansson, Ulla-Maija Leskinen, Satu Näykki ja Johanna Rautiainen Lampaiden ja vuohien luonnonmukaisen

Luomulehti 5/2015

tuotannon hyvät toimintatavat

1

7

Teksti: Elisa Niemi

Vuoden Luomutuote Luomuliitto valitsi Vuoden Luomutuotteeksi Tammisen luomukaritsan jauhelihan.

Ammattikeittiösarjan voitti Myssyfarmin kylmäpuristettu luomurypsiöljy ja kunniamaininnat saivat Jymy suomalainen luomujäätelö -tuoteperhe sekä L’Uomu Nokan Rottinkirinta broilerifile.

”

Kilpailussa oli tänä vuonna paljon hyviä ehdokkaita. Halusimme nostaa esiin monta hyvää tuotetta, toteaa valitsijaraadin työskentelystä Luomuliiton elintarvikeasiantuntija Jaana Elo. – On hyvä, että luomun tuotekehitystä tehdään omana prosessinaan. Näin saadaan omaleimaisia tuotteita eikä vain kopioita tavanomaisista, toteaa valitsijaraadissa mukana ollut S-ryhmän valikoimajohtaja Ilkka Alarotu.

Voittajat julkistettiin 1.10. Pro Luomu ry:n järjestämässä Luomuelintarvikepäivässä Helsingissä. Kaikki voittajatuotteet on saatavissa koko Suomen alueella.

Vuoden Luomutuote

Vuoden Luomutuote / Ammattikeittiösarja

8

Luomulehti 5/2015

Suomalaista luomukaritsaa on odotettu – Tamminen on tehnyt merkittävän työn tuodessaan suomalaisen luomukaritsan ja -lampaan kauppoihin. Muuten söisimme edelleen uusiseelantilaista, vaikka kuluttajat ovat jo kauan pyytäneet suomalaista, korostaa Ilkka Alarotu.

Hinnaltaan jauheliha on suunnilleen samoissa tavanomaisen paistijauhelihan kanssa. Tammisen luomukaritsan jauheliha myydään tuoretuotteena visuaaliselta ilmeeltään toimivassa 400 gramman paketissa. Tamminen myy myös reilun kahden kilon karitsan putkiluupaistia, joka on pakaste.

-palkitut – Annan pisteitä myös jauhelihan pakkaamisesta suojakaasuun, koska se on luonnollinen tapa pidentää tuotteen käyttöikää ja saada sen myyntiaika samalle viivalle kilpailevien tuotteiden kanssa, toteaa Jaana Elo (ks. lisää s. 58).

Suomalaisesta lampaan lihasta jo yli 20 prosenttia on tuotettu luomuna.

– Halusimme tuoda markkinoille laadukkaan tuotteen ilman kikkailua, jotta se sopii käytettäväksi myös arjessa, kertoo Tammisen toimitusjohtaja Pasi Tamminen.

– Lammasta miedomman makuisella karitsalla voi tutustua lampaan aromiin.

Paistamisen kannalta on hyvä se, että Tammisen luomukaritsan jauhelihasta ei lähtenyt paljoa rasvaa irti, toteaa raatilaisista Ilari Paananen, Laurea ammattikorkeakoulun BarLaurean keittiömestari.

Pehmeänmakuinen kylmäpuristettu rypsiöljy Myssyfarmin kylmäpuristettua rypsiöljyä saa kolmen litran pakkauksissa ammattikeittiöiden käyttöön, mutta myös puolen litran kuluttajapakkauksissa.

– Myssyfarmin kylmäpuristetusta rypsiöljystä puuttuu tyypillinen pistävä maku ja se sopii siksi esimerkiksi ravintolapöytiin tarjolle saliöljyksi vaikkapa salaattia varten, kertoo Ilari Paananen ja liittyy kehumisissaan huippukokkien joukkoon, jotka fanittavat tuotetta.

– Öljyn maku on valovuosien päässä kilpailijoista, hehkuttaa Paananen.

Myssyfarmi käyttää rypsiöljyssään vain heidän tuntemiensa tilojen Largo-rypsiä taatakseen huippulaadun. Öljy on puristettu poikkeuksellisen hellävaraisesti.

– Rypsiöljy ravintosisällöltään terveellisempää kuin vaikkapa oliiviöljy. Joten, jos tämä on rypsiöljyistä parasta niin kenties tämä on myös maailman parasta öljyä! hymyilee Myssyfarmin isäntä Janne Rauhansuu.

Kunniamaininta

Jymyn maut ja brändi toimii Raati kiittää Jymy-jäätelöitä siitä, että on uskallettu tehdä nopeasti iso tuoteperhe.

Se on varmasti auttanut siinä, että jokaiselle löytyy suosikkimaku.

– Meille on tärkeää, että Jymy-jäätelöt on saatu myyntiin isossa mittakaavassa valtakunnallisesti ja myös vientiin. Hinta on premium-tuotteiden joukossa hyvin kilpailukykyinen - verrattuna myös eiluomutuotteisiin, toteaa Suomisen maidon markkinointijohtaja Erkki Mikola.

Hurmaavina makuina ovat suomalaisista luomumarjoista tehdyt mansikka,

mustikka ja puolukka sekä lisäksi suklaa, maitokahvi, lakritsi ja vanilja. Luomutuotteissa ei ole ikinä keinotekoisia väritai makuaineita ja esimerkiksi vaniljan maun he ottavat suoraan tangosta.

Jymy-jäätelöiden maito tulee Suomisen luomumaitotilalta, josta se pääsee tuoreena muutaman kilometrin päähän pieneen jäätelötehtaaseen.

Luomubroileri eroaa tavanomaisesta selkeästi – L’Uomu Nokan Rottinkirinta on uskomattoman hyvä tuote tavalliseen broile▷▷

Kunniamaininta

Luomulehti 5/2015

9

Ella Karttunen

rifileeseen verrattuna. Sitä kehtaa nostaa parempaankin pöytään. Yhtenä vahvuutena on hyvä, käsityönä tehty leikkaus, toteaa Ilkka Alarotu.

– Broilereiden rotu on täysin erilainen äärettömän nopeasti kasvaviin tavanomaisiin rotuihin verrattuna. Lintujen terveys on todella hyvä, kertoo L’Uomu Nokan yrittäjä Arto Jokinen.

L’Uomu Nokka on ensimmäinen broilerintuottaja Suomessa, joka avasi kananpoikien kasvatusolosuhteet livenä kulut-

tajien nähtäväksi. Syyskuun alusta pari viikkoa yrityksen kotisivuilta pääsi kolmen online-kameran kautta katsomaan luomulintujen elämää. Kuvattavana oli Punkalaitumella oleva Petri Tiukan kasvatustila.

Pakkasella tai sateella kanat eivät mielellään mene ulos eikä niitä terveyssyistä silloin päästetäkään. Talvisinkin luomubroilereilla on kuitenkin tavallista mukavampaa, sillä sisätilat ovat väljät, todettiin L’Uomu Nokan live-kameratiedotteessa.

L’Uomu Nokan yrittäjä Arto Jokinen, Jymyjäätelöiden Horst Neumann ja Erkki Mikola, Myssyfarmilta Janne ja Anna Rauhansuu ja Tammisen Pasi Tamminen ja Tero Oinonen.

Ensimmäisten luomubroilerien eteen on tehty valtava määrä pioneerityötä ja kasvatustiloja on nyt muutama. Tällä hetkellä kolmannes tuotteista menee vientiin. ◀

www.novarbo.fi tilauspalvelu@novarbo.fi, p. 02 549 1681

10

Luomulehti 5/2015

Toimittanut: Elisa Niemi

Taantuma ei ole taittanut luomun vetovoimaa Luomuruoka kiinnostaa suomalaisia taantumasta huolimatta. Luomua säännöllisesti käyttävien joukko on kasvanut, ja puolet kuluttajista aikoo yhä lisätä luomuelintarvikkeiden käyttöään.

L

ähes puolet suomalaisista käyttää luomua vähintään kerran kuukaudessa, kertoo Pro Luomun teettämä kuluttajabarometri. Vähintään kerran viikossa luomua ostaa yli neljäsosa kuluttajista.

Nämä aktiivisimmat luomukuluttajat ovat myös niitä, jotka arvioivat lisäävänsä luomun käyttöään eniten.

Lähes puolet kuluttajista ostaa luomua vain satunnaisesti tai ei lainkaan. Tämä joukko on hieman pienempi kuin edellisessä, vuonna 2013 tehdyssä kyselyssä.

– Taantumasta huolimatta luomuindikaattorit ovat plussalla. Luomumarkkinoiden kasvulle on yhä olemassa hyvät edellytykset, kun jaetaan tietoa, kasvatetaan valikoimia ja tuotetaan laadukkaita tuotteita, toteaa Pro Luomun toiminnanjohtaja Marja-Riitta Kottila.

Imagossa korostuvat terveellisyys ja vastuullisuus Luomun imago on kehittynyt aiempaa myönteisempään suuntaan. Vähän yli puolet kuluttajista mieltää luomun terveelliseksi, vastuulliseksi ja pienimuotoiseksi, kun taas luomua viherpiiperryksenä ja ylellisyytenä pitävien joukko on painunut alle kolmasosaan kuluttajista.

– Ilahduttavaa on myös se, että luomua pidetään aiempaa enemmän nykyaikaisena tuotantona. Luomuun liitetään kuitenkin sitkeästi mielikuva pienimuotoisuudesta, mikä pitää paikkansa siitä näkökulmasta, että ala on yhä pieni.

Luomutilat sen sijaan eivät ole pieniä, vaan niiden keskikoko on suurempi kuin suomalaistilojen keskimäärin, Kottila miettii.

Barometrin mukaan edullisempi hinta saisi kuluttajat ostamaan luomua nykyistä enemmän, kuten aiemmissakin kyselyissä. Lisäksi kuluttajia kiinnostaa entistä enemmän luomutuottajien saaman hinnan oikeudenmukaisuus.

Erityisesti luomun aktiivikäyttäjät kaipaavat myös laajempia tuotevalikoimia ja tietoa tarjolla olevista tuotteista.

Aktiiviset luomukuluttajat tuntevat ruokansa Aktiivisimpia luomukuluttajia ovat eri-ikäiset pariskunnat sekä perheet, joissa on alle kouluikäisiä lapsia. Luomun aktiivikuluttajia on edelleen pääkaupunkiseudulla selvästi

muuta maata enemmän, ja he ovat korkeasti koulutettuja.

Aktiivikuluttajat pitävät tärkeänä, että luomuruokaa tarjotaan myös ravintoloissa sekä kouluissa ja päiväkodeissa.

Aktiivikuluttajille luomu on tietoinen ja vastuullinen EU:n luomutunnus eli tunnetaan valinta. He pitävät sitä ym- lehtimerkki aiempaa hieman päristön ja tuotantoeläin- paremmin. Luomua ten hyvinvoinnin sekä ruu- ostavista kuluttajista an laadun kannalta hyvänä lähes puolet tunnistaa sen luomumerkiksi. vaihtoehtona.

– He ovat hyvin perillä siitä, että luomussa yhdistyy monta hyvää asiaa; laadukkaat ja luonnolliset tuotteet, joiden taustalla on sekä ympäristön että eläinten hyvinvoinnin kannalta parhaat tuotantotavat, tiivistää Kottila.

Harvakseltaan mutta silti säännöllisesti luomua käyttävät tuntevat luomua vähemmän kuin aktiivikuluttajat. He myös epäilevät useammin, onko luomu oikeasti luonnonmukaisesti tuotettua ja kaipaavat todisteita siitä, että luomutuotteet todella eroavat tavanomaisista.

Luomuna ostetaan yleisimmin kananmunia, vihanneksia ja juureksia sekä maitotuotteita. Luomun kulutusta aiotaan lisätä lähes kaikissa tuoteryhmissä. Monissa tuoteryhmissä toivotaan myös valikoiman kasvua; etenkin lihatuotteiden valikoiman toivotaan laajenevan.

Useimmiten luomutuotteet ostetaan päivittäistavarakaupasta. Aktiivikuluttajat tekevät luomuostoksia myös erikoiskaupoissa, toreilla ja suoraan maatiloilta. Ruokapiirien ja verkkokaupan osuus luomun ostopaikkoina on yhä vähäinen.

Luomun kuluttajabarometriin vastasi yhteensä tuhat suomalaista eri puolilta maata. Kyselyn toteutti elokuussa 2015 TNS Gallup Elintarviketieto Oy, ja sitä rahoitti maaja metsätalousministeriö. ◀ www.proluomu.fi

Luomulehti 5/2015

11

Paneelikeskustelussa Kimmo Luoma (Valio), Laura Salmivaara (Helsingin yliopisto), Erkki Mikola (Suomisen Maito) ja Tarja Pentilä (TNS Gallup).

Tapahtuma näkyi ohikulkijoillekin Helsingin ydinkeskustassa Vanhalla ylioppilastalolla.

Tari Haahtela.

Karin Lundell.

Osallistujat olivat kiinnostuneita.

Teksti: Minna Nurro/Pro Luomu Kuvat: Ella Karttunen

Luomuelintarvikepäivä avasi uusia näkökulmia Toista kertaa järjestetty Luomuelintarvikepäivä kokosi yli 180 luomun ja elintarvikealan asiantuntijaa Helsinkiin lokakuun alussa. Seminaarin avaussessiossa käsiteltiin Ruotsin luomumarkkinoita sekä mikrobien merkitystä ihmisten terveydelle.

P

ro Luomun järjestämän Luomuelintarvikepäivän avasi maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen, joka hehkutti luomun olevan biotaloutta parhaimmillaan.

– Luomussa yhdistyvät uusiutuvien luonnonvarojen ekologinen ja eettinen hyödyntäminen, ravinteiden kierrättäminen ja puhtaat ratkaisut, jotka säästävät ilmastoa ja vesistöjä, hän tiivisti.

Ministeriä ilahdutti erityisesti se, että kuluttajakyselyjen mukaan miehetkin ovat innostuneet luomutuotteista.

Ruotsi kirii Tanskaa Asiakaspäällikkö Helena Wistrand KRAVista kertoi, että Ruotsin luomumark-

12

Luomulehti 5/2015

kinat kasvavat tänä vuonna arviolta 40 prosenttia. Ruotsalaisten tavoitteena on saada kiinni Pohjolan johtava luomumaa Tanska, jossa luomulla on 8 prosentin markkinaosuus.

Jo viime vuosi oli Ruotsissa vahvan luomuboomin aikaa. Wistrandin mukaan luomun suosiota edesauttoivat muutamat vuoden 2013 aikana ilmi tulleet ruokaskandaalit. Kun luonnonsuojelujärjestö Naturskyddsföreningen toteutti samaan aikaan Byt till eko -kampanjan, palaset loksahtivat kohdalleen.

– Luomun kysyntä kasvoi nopeasti, mutta teollisuus oli siihen hyvin varautunut. Tuotevalikoima oli olemassa, ja myös kauppaketjut lähtivät kilpailemaan luomulla. Ja kun kuluttaja siirtyy luomuun,

Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen kertoi, että Luomuliiton puheenjohtajana ollessaan 1995-1999 hän oli mukana luomassa strategiaa, jossa oli tavoitteena saada 10 prosenttia Suomen peltoalasta luomutuotantoon. Eviran ennakkotietojen mukaan tänä vuonna tuo prosenttitavoite saavutettiin - vihdoinkin.

Ehkä Luomuliiton 30-vuotisjuhlassa marraskuussa tulee mieleen lisää muistoja strategioista ja myös ideoita uusiksi tavoitteiksi.

he eivät enää siirry takaisin, Wistrand täydensi.

KRAV on valinnut kohderyhmäkseen ns. LOHAS-kuluttajat, joita on noin kolmannes ruotsalaisista. He ovat valmiita maksaman laadusta ja tuotannon läpinäkyvyydestä, eikä hinta ole heille kynnyskysymys.

Suurkeittiöt luomun vetureina Projektipäällikkö Karin Lundell Eskilstunan ruokapalveluista kertoi, että kymmenen vuotta sitten luomun käyttöaste kunnassa oli 5 prosenttia; nyt se on joissain keittiöissä jopa 60 prosenttia.

– Ennen meillä ei ollut rahaa luomuun, mutta emme myöskään huomioineet lihan osuutta aterioissa, ruokahävikki oli suurta ja käytimme paljon valmistuotteita, Lundell summasi.

Hän totesi, että luomuun siirtymistä julkisissa ruokapalveluissa on Ruotsissa edistänyt kansallisesti asetetut tavoitteet ja suurkeittiöille suunnattujen luomutuotteiden valikoiman laajeneminen. Lundell arvioi, että ruokapalvelujen kasvanut luomukysyntä on

edistänyt myös kuluttajamarkkinoiden kehitystä.

– Kun koulussa tai töissä oppii syömään luomua, sitä on helpompi valita myös kotiin. Lisäksi ruokapalvelujen suuret volyymit edistävät myös vähittäistuotteiden tuotekehitystä, hän pohti.

Mikrobit ovat ystäviämme – Huolehtikaan hyvin luomun brändistä!

Se on äärettömän arvokas ja sitä kannattaa vaalia, totesi emeritusprofessori Tari Haahtela HUS:n Iho- ja allergiasairaalasta.

Allergioihin perehtynyt professori muistutti mikrobien merkityksestä ihmisen terveydelle. Hän käänsi päälaelleen kuvitelman bakteerien haitallisuudesta ihmisille.

– Ympäristömme mikrobeista 99 prosenttia on hyviksiä ja vain 1 prosentti taudinaiheuttajia. Kaikkein merkittävin terveydelle on suolistomikrobisto, sillä se on läheisessä yhteydessä immuunijärjestelmään, Haahtela taustoitti.

Haahtelan mukaan monien kroonisten terveysongelmien kuten allergioiden, keliakian, diabeteksen ja jopa Altzheimerin

taudin taustalla epäillään nykyään olevan suolistomikrobiston muutokset. Syynä se, että elämme liian steriiliä elämää.

– Mitä suurempi ympäristön biodiversiteetti, sitä enemmän mikrobeja iholla ja muualla elimistössä, ja sitä parempi ihmisen vastustuskyky, hän tiivisti.

Haahtela kannusti tutkimaan lisää luomun terveysvaikutuksia. Erityisesti hän kaipasi tutkimusta siitä, vaikuttaisiko luomuruoan nauttiminen ihmisen suolistomikrobistoon ja elimistön tulehdusprosessiin.

Aamupäivän kaikille yhteisen osuuden jälkeen Luomuelintarvikepäivän yleisö jakautui kolmeen eri teemasessioon, joissa käsiteltiin luomun markkinointia ja tuotteistusta, elintarviketutkimusta ja luomua ravintola-alalla. Seminaaripäivän päätti toimittaja Kirsi Heikelin vetämä paneelikeskustelu, jossa pohdittiin luomun markkinoinnin haasteita Suomessa. ◀ Luomuelintarvikepäivän esitykset: proluomu.fi/luomuep_2015

Luomulehti 5/2015

13

Teksti ja kuvat: Birgitta Partanen

Keruualueen sertifioiminen kannattaa Luomukeruualueiden sertifioinnissa on tehty pioneerityötä Lapissa sinnikkäästi yli vuosikymmen. Nyt myös muualla Suomessa herätään vähitellen huomaamaan keruuluomun mahdollisuudet. Tietoa ja apua toistaiseksi heikosti tunnettuun sertifiointiprosessiin tuovat Luomuliiton mentor-tapaamiset.

K

arunaan Varsinais-Suomeen kokoontui elokuussa ryhmä keruualueiden luomusertifioinnista kiinnostuneita.

Luomuliiton ensimmäisessä luomukeruun mentor-tapaamisessa oli monimuotoinen joukko eri alojen asiantuntemusta, ja keskustelu kävi vilkkaana, kun kysymyksiä ja eri näkökulmia nousi esiin.

Tapaamispaikkana oli Luomuliiton ensimmäisen keruutuotementorin, Jaana Elon luomutila. Sen metsät sertifioitiin kolmen naapurin metsien kanssa luomukeruualueeksi kesäkuussa.

Keruualueet haetaan luomuvalvontaan alueiden sijaintikunnan ELY-keskuksesta, sillä keruutuotteet kuuluvat alkutuotantoon.

– Jos luomutarkastus tehdään ennen satokautta, eikä alueella ole todistettavasti käytetty kiellettyjä tuotantopanoksia edellisen kolmen vuoden aikana, on mahdollista hakea siirtymäaikaa kokonaan pois. Silloin keruutuotteita voi markkinoida luomuna jo samana kasvukautena, kuten me teimme täällä Karunassa. Olemme jo tänä vuonna myyneet luomumustikkaa ja luomukantarelleja tilapuodissamme, kertoi Elo.

14

Luomulehti 5/2015

Jaana Elo

toimii Luomuliiton keruutuotementorina sekä elintarvikeasiantuntijana.

Hänet voi kutsua mukaan erilaisiin tilaisuuksiin kertomaan luomukeruusta: jaana.elo@luomuliitto.fi puh. 040 9641 518

◁ Luomumetsäkierroksella keskusteltiin eri keruutuotteiden hyödyntämisestä.

▷ Luomukeruualueeksi voi hakea myös luonnonhoitopellon ja pellon ja metsän vaihettumisvyöhykkeen.

Luomuliiton keruutuotementor Jaana Elon mielestä metsän sertifioiminen luomukeruualueeksi antaa hyviä mahdollisuuksia markkinointiin.

Sertifiointiprosessi ja siihen liittyvä maastokäynti herätti kysymyksiä. Elon mukaan paperityöt eivät ole ylivoimaisia, ja maastokäynti tukee osaltaan luomun kestävän keruun ohjeistusta. Luomuvalvontaan hakeutuessa yksilöidään kerättävät raaka-aineet tarkasti.

– Mikäli kerätään esimerkiksi varpuja, jäkälää tai muita hitaammin uusiutuvia raaka-aineita, on hyvä katsastaa, että keruupaikalla on siihen tarkoitukseen riittävä kasvusto. Maastokäynneillä katsotaan myös mahdollisia saastelähteitä.

Rajoitteita vähän, mahdollisuuksia paljon Metsänhoitotoimissa pohdituttivat lannoitus ja juurikäävän kemiallinen torjunta, jotka rajaavat käsitellyn alueen pois luomusta. Lannoitus, joka on tietyissä kohteissa tarpeen, rajoittaa luomukeruuta vain hyvin vähän; tuhkalannoitus on luomussa sallittu, ja jos käytetään jotain luomussa ei-sallittua lannoitetta, vain käsitelty ala rajataan luomusta pois kolmen vuoden määräajaksi.

Juurikääpää yleensä torjutaan kantokäsittelyssä ureavalmisteilla, mutta ne ovat luomussa kielletty. Harmaaorvakkaa sen sijaan saa käyttää myös luomussa.

– Kantokäsittelytarpeeseen vaikuttaa myös korjuuajankohta. Mikäli korjuu

Mikä metsän luomusertifiointi?

Luomu on valvottu sertifiointijärjestelmä, jolla voi osoittaa raaka-aineen puhtauden ja aitouden.

Metsänomistaja voi hoitaa metsäänsä kuten parhaaksi katsoo, mutta sitoutuu ilmoittamaan käsittelyistä, jotka rajaavat käsitellyn alueen pois luomusta määräajaksi. Niitä ovat juurikäävän torjunta urealla, kemiallinen heinäntorjunta ja tietyt kemialliset lannoitteet.

Metsistämme olisi alueesta riippuen 97 – 99 prosenttia sertifioitavissa luomuun muuttamatta nykyisiä hoitokäytäntöjä.

tehdään kasvukauden ulkopuolella, ei kantokäsittely ole tarpeen, sillä juurikääpä leviää vain kesäkaudella, selvisi metsäosaajien kommenteista. Luomumetsänomistajan kannattaakin siis tähdätä talvikorjuuseen, jos mahdollista, kertoo Jaana Elo. Luomujatkojalosteita valmistavan metsänomistajan on hakeuduttava Elintarvikevirasto Eviran valvontaan. Sen sijaan catering-toiminta ei kuulu luomuvalvonnan piiriin, jolloin esimerkiksi maatilamatkailutila voi hyödyntää metsiensä luomukeruutuotteita tarjoilluissaan.

– Tätä pitäisi ehdottomasti hyödyntää enemmän matkailussa! Myös luomumaatilojen metsät kannattaisi epäröimättä hakea luomuun. Se onnistuu kasvintuotannon tarkastuksen yhteydessä ilman erillistä liittymismaksua.

– Metsät voi hakea luomuvalvontaan myös, vaikka viljely ei luomua olisikaan, muistutti Elo. ◀ Kirjoittaja työskentelee Helsingin yliopiston Ruraliainstituutissa Mikkelissä.

Jokamiehen oikeudet

Kustannukset

Luomusertifiointi ei vaikuta jokamiehenoikeuksiin, mutta metsänomistaja voi päättää, kenelle luovuttaa oikeuden hyödyntää luomuvalvontaan kuulumista. Metsänomistajan ei tarvitse luovuttaa tietoa ja todistusta luomusertifioinnista kenelle tahansa, vaan hän voi itse päättää, kuka voi luomustatusta hyödyntää ja minkä verran hän siitä haluaa korvausta.

Eli hyödyntäjät maksavat luomukartoista joko metsänomistajalle tai selvittäjälle.

Luomuvalvontaan voi hakeutua metsänomistaja itse tai selvitysmiehen avulla joukko metsäomistajia. Selvitysmiehenä voi toimia joku metsänomistajista tai ulkopuolinen selvittäjä. Selvitysmiehen avulla vaikkapa kokonaisen kunnan tai maakunnan metsät voi hakea yhdellä kertaa, mikä tuo säästöä kustannuksissa.

Erikoiskeruutuotteet, kuten mahla, pakuri, pihka ja kosmetiikan raaka-aineet ovat luomuna kysyttyjä. Ne eivät kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin, vaan keruuseen on aina saatava maanomistajan lupa. Jos metsänomistaja ei halua niitä itse hyödyntää, hän voi tehdä sopia keruuoikeudesta ja korvauksesta kerääjän kanssa.

Valvontaan liittymismaksu on noin 100 € ja vuosittain tehtävän tarkastuksen maksu on 91 €/h.

Luomusäännöt velvoittavat kestävään keruuseen.

Luomulehti 5/2015

15

Airi Timonen

Lisää puutarhatuotantoa Teksti: Elisa Niemi

Nuorinta puutarhatuotantoa Luomuliiton puutarhatyöryhmän jäsenistä on Airi Timosella.

Pensasmustikan markkinat näyttävät hyvältä.

Uusi mustikkatarha tuottaa jo

16

Luomulehti 5/2015

erilaisista lajikkeistakin runsaasti kokemusta, kertoo Timonen.

Asiakaskuntaa läheltä Timolassa on nyt 2 300 mustikkapensasta reilun puolen hehtaarin alalla. Pensaat eivät kuitenkaan vielä ole täysikasvuisia ja satomäärät tulevat nousemaan. Tilalla tuotetaan myös luomuhunajaa sekä mansikkaa, herukoita ja karviaisia vähän yli oman tarpeen myyntiin.

Asiakaskuntaa on nyt luotu aloittamalla myymällä tuttaville suoraan tilalta sekä tapahtumissa. Tulevaisuudessa, kun mustikkapensaat ovat vahvempia, voisi kuvioon tulla myös itsepoiminta loppusadon aikana. Kaupoissa hintakilpailu on kovaa puolalaisten pensasmustikoiden takia, mutta Timolan rasiamustikkaa on kuitenkin paikallisissa kaupoissa myynnissä.

– Kakkosluokan marjasta olen teettänyt Kiteen Marjalla sokeritonta täysmehua.

– Todellinen myyntityö on vielä edessäpäin, mutta kiinnostuneita on paljon ja tuntuu, että luomupuutarha-alan tulevaisuus näyttää valoisalta.

Perustaminen kallista Perustamiskustannukset mustikkapensaille tulevat helposti kalliiksi, koska pen-

Aulikki Luukkonen

S

avo-Karjalan luomuyhdistyksen puheenjohtajana toimiva Airi Timonen valittiin viime vuonna myös Luomuliiton hallitukseen varajäseneksi ja hän tuli samalla mukaan puutarhatyöryhmään, jonka tavoitteena on löytää luomupuutarha-alan potentiaalisimpia kehittämiskohteita ja vaikuttaa alan kehittymiseen.

Yksi keskeinen haaste on uusien puutarhatuottajien saaminen mukaan.

Timosella on ryhmän jäsenistä tuoreimmassa muistissa aloittavan viljelijän haasteet. Pensasmustikan kasvustojen perustaminen Timolan tilalla tehtiin vuonna 2011 ja satoa on saatu jo pari vuotta – aiemmin kuin oletettiin.

Päätös pensasmustikan viljelyn aloittamisesta tuli selväksi vuonna 2010 silloisen Pohjois-Karjalan ProAgrian marjaneuvojan Ismo Ruutusen luennolla.

Asuintalon lähellä olevalle kiviselle pellolle ei sopinut koivut, mutta pensasmustikka tuntui hyvältä ratkaisulta. Samalla koko tila siirrettiin luomuun – se oli tuntunut järkevältä jo pidempää, koska torjunta-aineita käytettiin vähän – Mentorina tai kummina minulle on toiminut Topi Laitinen, joka on luomupensasmustikan pioneeri ja hänellä on

Airi Timonen myymässä pensasmustikkaa Koivikon elomarkkinoilla syyskuussa.

sasmustikalle pitää maan olla sopivan hapanta. Timolassakin lisättiin 100 tonnia turvetta reilulle puolelle hehtaarille.

– Pensasmutikkariveille on asetettu katekangas, joka suojaa rikkaruohoilta, tasoittaa kevään ja syksyn lämpövaihteluita sekä on hygieninen, selittää Timonen.

– Mustikkamaa on myös aidattava varsinkin jänistuhojen estämiseksi. Myös kauriita liikkuu satunnaisesti ja hirvet asustelevat lähistöllä.

Perustamisen jälkeen pensaiden pitäisi olla helppohoitoisia – Timonen vain leikkaa kuivat oksat. Myöskään tauteja

Vaikuttaminen kannatti

Tuloksena on uudella ohjelmakaudella, että aitohunajakukka on myyntikasvilistalla. Tämä on hyvin perusteltua, koska hunaja on myyntituote. Mehiläisten hoito on nosteessa nyt, niin uusi myyntikasvivaatimus mehiläishoitajille on varsin mieluinen päätös, toteaa Timonen.

ei pitäisi olla haittana. Timosen pensaista 8-10 ovat kuolleet esimerkiksi myyristä johtuen ja vähälumiset talvet ovat riski talvehtimisille. Pensaiden odotetaan kuitenkin tuottavan marjaa 25–30 vuotta.

Sadon määrään vaikuttavat lajike, maaperä, pölytys ja sääolosuhteet. Keskimääräinen vuotuinen sato on 1–4 kg pensasta kohden. Satomäärä riippuu myös pensaiden koosta ja kasvuston iästä.

Tänä vuonna sää on hellinyt ja satokausi on kestänyt jopa 10 viikkoa. Vielä lokakuun alulla pystytään poimimaan viimeiset marja, jotka ovat napakoita ja makeita kuin satokauden alussa. Viime vuonna satokausi alkoi kolme viikkoa aiemmin ja päättyi elokuun lopussa.

– Pölytys oli onnistunut tänä vuonna hyvin. Kymmenen mehiläispesää on alle 100 metrin päässä mustikkatarhasta ja nyt ne lentävät vielä ahkerasti etsimässä rikkonaisia mustikoita, kertoo Timonen.

Koska Timolan tilan pensaat aloittivat marjantuotannon pari vuotta tavallista varhaisemmin, kokeneemmat neuvoivat myös aloittamaan lannoituksen jo silloin.

Timonen käyttää rakeista lannoitetta.

työryhmän jäseniä.

Airi Timonen

– Puutarhaviljelyn luomuehtoihin kuului aiemmin, että riviväleissä tulee olla palkokasvia. Keväällä 2012 kylvimme lampaannataa ja vaatimuksen mukaan myös palkokasvia, valkoapilaa.

Kuitenkaan kumpikaan kylvetty siemen ei itänyt juuri lainkaan.

Mikko Rahtolan asiantuntemus oli jälleen avainasemassa, että saatiin vakuutettua paikallisen ELY-keskuksen luomuasiantuntija. Tehtiin selvitys, miksi ei vaatimuksia noudateta.

Perusteluina todettiin, että mustikka tarvitsee happaman kasvualusta ja se ei ole varsinaisesti osana viljelykiertoa, koska puuvartinen kasvi tuottaa satoa 25–30 vuotta. Päätös oli silloin, että turve riittää rivienvälien katteeksi.

Airi Timonen

– Kasvinviljelytilan luomuehtoihin kuuluu myyntikasvivelvoite 30 prosenttia viljelyalasta. Tilallamme olisi pitänyt luomuehtojen mukaan aiemman ohjelmakauden ehtojen mukaan kylvää esim. kauraa, kun mehiläisten mesikasvit eivät täyttäneet ko. ehtoa. Kuitenkin aloitin asiasta keskustelun syksyllä 2014 valvovan viranomaisen kanssa sekä Luomuliiton Mikko Rahtolan kanssa. Kysymykseni tuli oikeaan aikaan keskusteluun ja pohdintaan.

Riviväliin käy myös turve

Luomuliiton puutarha-

Tieto vietiin myös valtakunnalliselle tasolle Eviraan ja uuden tukikauden vaatimuksissa puutarhakasvien rivien väliin käy esimerkiksi turve sekä olki”, kertoo Timonen.

Yleensä halutaan isoa marjaa Lajikkeista ensimmäisiksi valittiin North Blue ja Aino, joka on istutettu ristipölyttäväksi joka seitsemänneksi pensaaksi. Nyt syksyllä lisättiin hieman kasvustoa ja uutena lajikkeena istutettiin Patriot-lajiketta.

– Suurin osa asiakkaista on mieltynyt isoihin ja näyttäviin pensasmustikka lajikkeeseen, kuten Patriotkin on. Ehkä joka kymmenes asiakas kuitenkin haluaa pienimarjaisempaa Ainoa, johon ovat tutustuneet aiemmin, kuvaa Timonen.

Poimijoina Timolassa on ollut tänä kesänä 4–6 henkeä. Yhtä lyhytaikaista palkallista lukuun ottamatta kaikki ovat perheenjäseniä - kolmessa polvessa. Ensi kesänä tarvitaan jo enemmän työvoimaa, koska pakkaamiseenkin menee paljon aikaa. Naapureiden kanssa myös vaihdetaan työtä.

– Veljenpoika opiskelee puutarhuriksi, joten pieni toivo elää, että jatkajakin aikanaan löytyisi perhepiiristä, kertoo Timonen. ◀

Airi Timonen

Aitohunajakukka nyt myyntikasvilistalla

Palstalla haastatellaan

Timolan luomutila tuottaa pensasmustikan lisäksi myös hunajaa.

Luomulehti 5/2015

17

Teksti ja kuvat: Minna Vilkuna

Pensasmustikan siirtäminen luomuun kävi helposti

Hannele ja Hannu Mäntyjärven tilan viljelyala on 3,6 hehtaaria.

Mustikkapensaita tilalla on reilut 15 000.

Lepomäen tila juhlisti pensasmustikoidensa saamaa luomutunnusta elokuussa järjestetyllä tilapäivällä. Tänä vuonna mustikkasato oli viileän alkukesän vuoksi myöhässä, mutta pensasmustikat kypsyivät nopeasti lämpimän elokuun loppupuolella.

18

Luomulehti 5/2015

L

epomäen tilan Hannele ja Hannu Mäntyjärvi viljelevät Hannelen kotitilaa Jyväskylän länsiosassa sijaitsevassa Kuohun kylässä. Mäntyjärvet istuttivat ensimmäiset pensasmustikat 17 vuotta sitten.

– Kun muutimme tilalle, aloimme miettiä, voisiko tilalla viljellä jotain, ettei joka päivä tarvitsisi lähteä muualle töihin.

Muistin, että Uudenmaan maaseutuopistossa ollessani eräs agrologi puhui niin sanotusta jättimustikasta. Harkitsimme myös vadelmaa ja mansikkaa. Yhtenä tekijänä pensasmustikan valintaan vaikutti se, että Keski-Suomen pellot ovat kivisiä, joten on tärkeää, ettei niitä tarvitse kääntää muutaman vuoden välein, Hannu Mäntyjärvi kertoo.

Hän sanoo hankkineensa ensin 200 pensasta Laukaan taimiasemalta.

– Jostain syystä ovella lähtiessäni totesin, että ensi kesänä tarvitsenkin sitten 3 000 tainta. He käsittivät tämän tilaukseksi, ja seuraavana keväänä sain soiton, että taimet odottavat, Hannu Mäntyjärvi hymyilee.

Pensasmustikka säilyy hyvin Nyt tilan viljelyala on 3,6 hehtaaria ja pensasmustikkapensaita on kaikkiaan 15 000 – 16 000. Viime vuonna tilalle istutettiin 500 pensasta lisää. Taimet ovat ostettaessa noin vuoden ikäisiä, mutta istuttamisesta menee vielä neljä tai viisikin vuotta, että ne alkavat tuottaa satoa.

Lepomäen tilalla on pääasiassa Aino- ja Alvar-lajikkeita.

– Aino on lajikkeista satoisampi, mutta marjat ovat pienempiä. Alvar kypsyy muutaman päivän aikaisemmin, ja marjat ovat isompia. Viljelemme jonkun verran myös Sineä, jonka marjat ovat metsämustikan kokoisia ja erittäin makeita, Hannu Mäntyjärvi listaa.

Pensasmustikan parhaiksi puoliksi hän nostaa hyvän maun, joka ei kaipaa lisäksi sokeria ja sen, etteivät mustikat sotke.

– Pensasmustikka kestää hyvin pakastamista, sillä se ei ole vetinen. Se käy pakastamisen jälkeenkin vaikka kakun koristeeksi.

Lepomäen tila myy pensasmustikkaa suoramyyntinä tilalta, satokaudella tuoreena, talvella pakasteena. Merkittävä yhteistyökumppani myynnissä on SOK. Luomussa erona lannoittaminen Päätös luomuviljelyyn siirtymisestä oli siltä osin helppo, että tilalla ei aiemminkaan käytetty kasvintorjunta-aineita.

Pensasmustikoiden kastelusta Mäntyjärvet huolehtivat tihkukastelujärjestelmän avulla.

Pensasmustikka viihtyy parhaiten happamassa maaperässä. Hannu Mäntyjärven mukaan oikea lannoitus on sadon kannalta erityisen tärkeää. Suurin muutos luomutuotantoon siirtymisessä tuli juuri lannoittamisessa. Aiemmin lannoite annettiin tihkukastelujärjestelmän kautta, mutta luomulannoite lisätään käsin, koska järkevän hintaista liukoista valmistetta ei ole.

– Happamuuden on pysyttävä oikeana.

Jos maan pH nousee liikaa, pensas saattaa jopa hävitä, Hannu Mäntyjärvi sanoo.

Pensasmustikka kestää jopa 30 asteen pakkasen, mutta paksu lumikerros on eduksi pensaiden talvehtimiselle. Satokaudella linnut verottavat mustikkasatoa, talvella haitaksi pensaille voivat olla myyrät, jänikset ja peurat.

Pensasmustikkapensas voi parhaimmillaan tuottaa jopa neljä kiloa satoa. Hannu Mäntyjärvi kertoo, ettei aivan sellaisiin lukemiin ole tilalla vielä päästy. Vuosittaiseen mustikkasatoon vaikuttavat monet tekijät.

– Tänä kesänä satokausi oli myöhässä johtuen kylmästä alkukesästä. Pensasmustikan tarvitsema lämpösumma on 850–950 välillä. Parhaimmillaan satokausi saattaa kestää jopa seitsemän viikkoa, Hannu Mäntyjärvi kertoo.

△△△ Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen vieraili Lepomäen tilalla, kun uutta luomutunnusta juhlittiin. △△ Pensasmustikat kasvavat tertuissa.

Samassa tertussa on usein yhtä aikaa raakileita ja kypsiä marjoja. △ Pensasmustikat ovat metsämustikoita suurempia, eivätkä sottaa.

Kitkentä ja poiminta käsityönä Lepomäen tilalla pensasmustikan viljely on suurelta osin käsityötä, ainoastaan isommat turvemäärät levitetään pienellä traktorilla. Taimien rivivälit pidetään rikkaruohottomina ruohonleikkurilla, mutta varsinainen kitkentä tehdään käsin. Myös mustikoiden istuttaminen ja poiminta on käsityötä. Tila työllistää satokaudella vuodesta riippuen noin 20–25 poimijaa. Tilalla on myös itsepoimintaa.

– Pensasmustikan poiminta on metsämustikkaa nopeampaa, sillä marjat ovat isompia ja kasvavat terttuina. Toisaalta yhdessä tertussa on usein sekä kypsiä että raakoja marjoja, joten poimiessa pitää olla tarkkana. Joskus marjat näyttävät kypsiltä, mutta ovat vielä punaisia kannasta. Tällaisten marjojen maku ei ole hyvä.

Poimijoilla meneekin usein yksi tai kaksi ensimmäistä päivää harjoitellessa, Hannu Mäntyjärvi kuvailee. ◀

Luomulehti 5/2015

19

Teksti: Pauli Talvitie

EU:n luomuasetus etenee muutosehdotuksien kautta Muutosehdotuksia on paljon ja niistä on tarkoitus äänestää maatalouskomitean kokouksessa 12.–13. lokakuuta.

K

Kaikista muutosehdotuksista on tarkoitus äänestää maatalouskomitean kokouksessa 12.–13.10. Muutosehdotusten kokonaismäärää voitaisiin vähentää, jos poliittiset ryhmät voisivat sopia tietyistä kompromisseista muutosehdotuksiin.

EU-parlamentin tavoitteet ovat monilta osin linjassa Euroopan neuvoston kanssa. Kokemuksia nykyisestä asetuksesta halutaan hyödyntää ja tarkoista tarkastusvaatimuksista halutaan pitää kiinni. EU-komissio haluaisi sisällyttää tarkastukset ruoan ja rehujen viralliseen valvontaan.

Parlamentti ehdottaa luomuvirastoa ja tuontijärjestelmää Parlamentti aikoo tuoda keskusteluun myös jotakin uutta. Se ehdottaa esimerkiksi, että luomulle perustetaan oma

EU-virasto - Euroopan ruokaturvallisuus virasto EFSA:n tai kalastuksen valvontavirasto EFCA:n tapaan. Luomun oman viraston avulla voitaisiin löytää ratkaisuja yhteen luomujärjestelmän keskeisimpään haasteeseen: asetuksen samankaltaiseen toteuttamiseen koko EU:n alueella.

Toinen uusi asia olisi tuontijärjestelmä, joka mahdollistaisi jo käytössä olevat alueelliset standardit kolmansissa maissa.

Niiden pitäisi kuitenkin olla balanssissa EU:n kolmansia maita tiukemman käytännön kanssa, koskien esimerkiksi lapsityövoiman käyttöä ja eläinten eettistä kohtelua.

IFOAM EU-ryhmä pyrkii vaikuttamaan kaikkiin toimielimiin ja poliittisiin ryhmiin, että lopullinen teksti vastaa luomualan tarpeita ja odotuksia. ◀

European Commission

esäkuussa Latvian puheenjohtajakauden lopussa EU:n maatalousministerit pääsivät yhteisymmärrykseen EU:n luomuasetuksen yleisistä linjoista. Luxemburgin puheenjohtajakaudelle jäi viimeisen vaiheen lainsäädäntöprosessi eli kolmikantaneuvottelut. Ne käynnistyvät heti, kun EU:n parlamentti muodostaa oman kantansa.

Tällä hetkellä luomun kattojärjestö IFOAMin EU-ryhmä pyrkii varmistamaan sen, että Euroopan parlamentti ottaa lausunnossaan huomioon luomualan huolenaiheet. EU-parlamentin maatalousvaliokunta joutuu käsittelemään yhteensä 1 480 muutosehdotusta. Näihin muutosehdotuksiin on sisällytetty EU-parlamentin ympäristövaliokunnan lausunnot.

EU:n luomuasetuksen muutosehdotuksien tavoitteena on mm. saada asetus toimivaksi hyvin erilaisille luomutiloille ja muille yrityksille ympäri EU:ta.

20

Luomulehti 5/2015

SANEERAUSKASVIT PELTOSI PARHAAKSI  Lisää humusta  Parantaa maan rakennetta  Sitoo ravinteita  Tukahduttaa rikkakasvit  Torjuu ankeroisia  Pienentää kasvitautipainetta

CONTRA-REHUÖLJYRETIKKA

SMASH-VALKOSINAPPI

COMMANDO-SEKOITUS (50 % sinappia, 50 % rehuöljyretikkaa)

UUSINTA TEKNIIKKAA MEKAANISEEN RIKKAKASVINTORJUNTAAN

KATSO

eo: haran esittelyvidom .c rd rfo ga w. ww

Robocrop

TARKAT KAMERAOHJATUT RIVIVÄLIHARAT Englantilaisen Garford Farm Machineryn valmistamat riviväliharat soveltuvat lähes kaikille viljelykasveille, mm:

• Viljat • Vihannekset • Öljykasvit • Juurekset Haran ohjauksessa käytetään viimeisintä kameratekniikkaa, joka varmistaa erittäin tarkan haraustuloksen ja eliminoi kuljettajan tekemät ajovirheet jopa harattaessa 20 km/h nopeudella.

Kamera seuraa useampaa kasvuriviä samanaikaisesti ja on toimintavarma, vaikka kasvustossa olisi aukkoja tai rikkakasvien osuus olisi suuri.

Maahantuonti ja myynti: S.G.Nieminen Oy, Pasi Myllymäki puh. 030 650 5202, www.sgnieminen.fi

Teksti: Kirsi Haapamatti

”Vihermehuissa on nyt bisnesmahdollisuuksia!”

Vihermehu ei ole mikään purkitettu sokerijuoma, vaan ravitsevaa, terveellistä elävää ravintoa. Lisäksi se on maukasta, sanoo vihermehuista kirjan tehnyt Tara Lange.

T

ara Lange lykkää mehustimeen kukkakaalinlehtiä, selleriä ja sitruunaa. Hän pyöräyttää vihermehut koko perheelleen alle kymmenessä minuutissa ja osoittaa omalla esimerkillään, että vihermehujen tekeminen ei ole vaikeaa.

– Moni ajattelee, että ei minulla ole aikaa eikä jaksamista vihermehujen tekemiseen. Se on niin sottaistakin. Vaan ei se

niin ole! On minullakin kiire, on työ, lapset ja kissoja ja koira, mutta arki ei ole este mehustamiselle. Päinvastoin, siitä saa lisää energiaa.

Pulppuavan elinvoimainen Tara Lange on todellakin asiansa paras käyntikortti.

Hän ei muista, milloin olisi viimeksi ollut sairaana. Väsyneitä, voimattomia päiviä ei oikeastaan enää ole, kun ruokavalioon kuuluvat vitamiinipommit: erilaiset vihermehut. Vihermehujen maailmaan Lange tutustuikin alunperin lapsensa sairastelun myötä. Apu löytyi ravinnosta.

Tara Lange ei ole vihermehuinnostuksensa kanssa yksin. Vihermehut sopivat aikaamme, missä kehon hyvinvointiin satsataan.

– Hyvinvointitrendi on muokkaantunut itsensä piiskaamisesta lempeämpään suuntaan. Ymmärretään, että fyysinen ja henkinen hyvinvointi kulkevat rinnakkain. Samalla ihmisillä on halu johonkin yksinkertaisempaan. Aito, elävä ravinto sopii siihen ajatukseen hyvin. Prosessoidut pillerit ja jauheet halutaan korvata oikealla ruualla.

Mehu vai smoothie?

- (Viher)smoothiessa ainekset pilkotaan tehosekoittimessa.

Valmiissa smoothiessa on kaikki raaka-aineet mukana.

- Lingotussa tai puristetussa mehussa ylijäämä massa eli kuitu jää mehustimen säiliöön.

Määrällisesti mehuun saa kuitenkin smoothieta monin verroin enemmän raaka-aineita.

- Smoothie on ruokaa: se käynnistää ruuansulatusprosessin.

Vihermehua voisi kuvailla enemmän terveysjuomaksi, energiaksi. Kuiduttomana se ei rasita ruuansulatusjärjestelmää, vaan sen vitamiinit imeytyvät suoraan suolistoon. Tästä syystä mehuja käytetään esimerkiksi paastossa.

Vihermehujen raaka-aineiksi sopivat hedelmät, juurekset, kasvikset, juuresten naatit, salaatit ja villivihannekset.

22

Luomulehti 5/2015

Sari Mattson

Kirsi Tuura

Kirsi Tuura

Asiakaskunta on valmiina Vihermehujen raaka-aineiksi sopivat hedelmät, juurekset, kasvikset, juuresten

Raaka-aineista riippuen valmis mehu on paksua tai vetisempää.

Esimerkki on voimaa.

Vihermehujen juominen innostaa koko perhettä.

Erityisesti, jos lapset saavat osallistua mehujen tekemiseen.

naatit, salaatit ja villivihannekset. Tara Lange luennoi vihermehustamisesta ja toivoo, ettei se jäisi pienen piirin hifistelyksi. Jos keittiön tasolle mahtuu leivänpaahdin, sopii siihen myös mehustin, hän vertaa.

Ennakkoluuloja vihermehustamiseen silti on. Mistä sitä vihreää saa? Eikö mehustaminen ole kamalan vaivalloista ja koneetkin tyyriitä?

– Suomen kesä on aarreaitta vihermehustajalle. Meillä on valtavasti villivihanneksia. Toreilta voi saada vaikka kukkakaalinlehtiä ilmaiseksi. Pääosan vihermehujeni raaka-aineista hankin kuitenkin ihan marketista luomuna.

Langen Vihermehu-kirjassa (Basam Books 2015) esitellään erilaisia mehustuslaitteita. Perusperiaate on, että mehulinko on nopeampaan mehustamiseen, puristin taas kiirettömämpään menoon.

Mehulingoissa on nopeasti pyörivä terä, joka repii ainekset massaksi ja irrottaa niistä mehun. Mehupuristin puolestaan on matalatehoisempi. Sen kaira murskaa ainekset. Linkoamista kutsutaan fast juiceriksi ja puristinta slow juiceriksi.

– Puristamalla aineksista saa enemmän mehua, eikä mehu hapetu. Linkoaminen on kuitenkin aivan hyvä mehustustapa, ja ilman muuta nopeampi.

Tara Lange haluaa madaltaa kynnystä aloittaa vihermehujen tekeminen kotioloissa. Mehut ovat terveellisiä, nopeita valmistaa, hyviä ja maistuvat myös lapsille. Mehustus on omiaan myös vähentämään kodin ruokahävikkiä - mehuun tulee laitettua sellaista, mikä muuten lentäisi roskikseen.

– Uskon, että vihermehualalla on nyt paljon bisnesmahdollisuuksia elintarvikkeiden tuottajille ja elintarvikeyrityksille. Raaka-aineiden tuottamisessa ja valmiiden mehujen tekemisessä ja erilaisissa mehubaareissa on potentiaalia. Ainakin pääkaupunkiseudulla on asiakaskunta valmiina, Tara Lange uskoo.

Vihermehut tekevät meillä tuloaan, mutta potentiaalia on vielä paljon käyttämättä, uskoo Tara Lange. Hän on tutustunut vihermehukulttuuriin maailmalla.

– Meillä ollaan vasta alussa. New Yorkissa tai vaikka Lontoossa vihermehubaa-

Kirsi Tuura

Vihermehuista kirjan kirjoittanut Tara Lange toivoo, että vihermehut eivät jää vain hifistelijöiden jutuksi. ”Ne sopivat kaikille.”

reja on joka kulmalla, vähän kuin meillä grillikioskeja. On myös yrittäjiä, tuottajia, jotka myyvät mehustuspaketteja eli valmiita mehustukseen tarkoitettuja vihannesvalikoimia. Toki Suomessakin on tapahtumassa kaikenlaista. Eräs helsinkiläinen yritys myy valmiita tuorepuristettuja vihannesmehuja.

Omalla tavallaan Suomi on myös edelläkävijä.

– Meillä osataan käyttää esimerkiksi juuresten naatteja mehustuksessa. Ja ne villivihannekset! Joissain muissa maissa nämä ovat aivan utopiaa

Raaka-aineesta tuotteeks Kotimehustajat ovat hakeneet raaka-aineita Biodynaaminen tila Toivolta Heinolasta. Monelle on tärkeää, että mehustettavat elintarvikkeet ovat luomua.

Kaisa Kurkinen Toivo-tilan osuuskunnasta sanoo, ettei osuuskunta myy tuotteitaan erityisesti mehustusta varten, mutta biodynaamisten ja luonnonmukaisten tuotteiden käyttö puuhaan on ymmärrettävää: – Myrkyttömyys on vihermehuissa kyllä ehdoton asia. Erityisesti paljon torjunta-aineita keräävissä kasveissa, kuten lehtikaalissa. Mehusta tulee helposti torjunta-ainemehu eikä terveysmehu, Kurkinen kuvaa.

Ravintoloitsija Tiina Laasonen helsinkiläisestä Rulla-ravintolasta hankkii ainekset vihermehuihin tukusta.

– Kotimaista ja luomua valitsemme aina kun voi. Luomustatus on tärkeää eri-

tyisesti raaka-aineissa, joita ei voi kuoria, kuten esimerkiksi pinaatissa. Tällä hetkellä asioimme tukkujen kanssa, mutta tarkoitus on avata yhteisyötä tuottajien kanssa suoraan. Kaipaamme laadukkaita, tuoreita luomuraaka-aineita ja sujuvaa kumppanuutta. Meillä on aika pienet varastotilat, joten olisi kätevää jos saisimme raaka-aineita joltakin lähellä sijaitsevalta maatilalta meille toimitettuna. Tarvetta on muun muassa omenille, porkkanoille, punajuurille, palsternakalle ja erilaisille yrteille.

Vihermehu-kirjailija Tara Lange oli se henkilö, joka Tiina Laasosen alun perin mehustuksen pariin innosti.

– Mehut sopivat hyvin ravintolaamme. Tarjoilemamme ruoka on terveellistä. Olemme juuri hankkineet hydraulisen kylmäpuristuslaitteen, ja tuotanto on alkamassa. Myymme erilaisia vihermehuja valmiiksi pullotettuina. Tuote säilyy kylmässä pari kolme päivää. Uskon, että vihermehut ovat vasta tekemässä tuloaan Suomeen. Niiden suosio kasvaa varmasti. ◀

Facebookissa toimii Juice Finland 2015 -ryhmä, jossa mehustajat jakavat vihermehukokemuksiaan.

Tara Langen sivut: www.vihermehut.fi.

Luomulehti 5/2015

23

Kolumni

Eurooppa satsaa luomuun

I

hmiset ovat yhä kiinnostuneempia ruokansa laadusta, terveellisyydestä ja turvallisuudesta, mutta myös ruuantuotannon vaikutuksesta elinympäristöön ja eläinten hyvinvointiin.

Luomutuotanto kasvaa Euroopassa kymmenen prosentin vauhtia ja kiinnostaa nuoren polven maatalousyrittäjiä. Se pitää yllä luonnon monimuotoisuutta, vähentää torjunta-aineiden käyttöä ja varmistaa terveellisen ja eettisen ruuantuotannon.

Suomella on kunnianhimoinen tavoite lisätä luomuviljelyn pinta-alaa viidenneksellä vuoteen 2020 mennessä. Kysynnän kasvu on lisännyt luomutuotteiden pinta-alaa myös kaupoissa ja tuonut uusia tuotteita järjestelmän piiriin - viimeisimpänä luomubroilerin.

Viime vuoden alussa komissio julkaisi ehdotuksen luomuasetuksesta, jolla virtaviivaistetaan luomutuotantoa Euroopassa. Komission ehdotus on nyt käsittelyssä Euroopan parlamentissa, jossa toimin ympäristövaliokunnan vastuuneuvottelijana.

Näen tärkeänä, että myös Euroopan tasolla asetetaan tavoiteluku luomutuotannolle. Ympäristövaliokunnassa laatimassani raportissa tavoitteeksi asetettiin viidennes peltopinta-alasta vuoteen 2030 mennessä.

Euroopan komission alkuperäisessä ehdotuksessa poistettiin monia poikkeuksia, jotka vaikuttaisivat merkittävästi luomuviljelyyn erityisesti pohjoisissa olosuhteissa. Tällaisia muutoksia olisivat esimerkiksi kasvihuoneviljelyn kielto ja tavanomaisten siementen ja siitoseläinten käytön kielto.

Suomessa näillä poikkeuksilla on ollut tärkeä merkitys, sillä talviolosuhteet eivät salli ympä-

24

Luomulehti 5/2015

rivuotista viljelyä ilman kasvihuoneita. Tavanomaisen siemenaineksen saaminen on niin ikään tärkeää, koska pohjoiset olosuhteet kestävän luomusiemenen geneettinen pooli on vielä erittäin kapea. Tästä syystä esitin edellä mainittujen poikkeusten säilyttämistä, jotta luomutuotanto on mahdollista kaikilla Euroopan alueilla myös jatkossa.

Luomumerkinnän väärinkäytöksiä on esiintynyt viime aikoina jonkin verran erityisesti tuotantoketjun loppupäässä, kun eurooppalaista luomulogoa on väärennetty ammattimaisesti tavanomaisiin tuotteisiin. Onkin tärkeä tiukentaa luomulainsäädäntöä, jotta varmistetaan toisaalta kuluttajien luottamuksen säilyminen, toisaalta taataan, että myös kasvava luomutuotteiden tuonti kolmansista maista täyttää tiukat tuotantokriteerit.

Lainsäädäntöuudistuksen keskellä on samalla pidettävä mielessä, miten ala pysyy houkuttelevana maataloustuottajien tai alalle suuntaavien silmissä. On löydettävä tasapaino sääntelyn järkevöittämisen ja väärinkäytösten ehkäisyn välillä, jotta luomutuotanto voi Euroopassa kasvaa.

Alan kasvun tarvitsemat investoinnit tehdään nyt, mutta niiden tueksi tarvitaan varmuus järkevästä sääntelystä nyt ja tulevaisuudessa.

Sirpa Pietikäinen Kirjoittaja on europarlamentaarikko.

Julkaisemme eri puolueiden poliitikkojen ajankohtaisia kirjoituksia luomusta.

Teksti ja kuvat: Soile Wartiainen

Ahvenanmaan tuottajarengas

jo 30-vuotias

Aluksi tuotteita myytiin Suomen mantereelle ja Ruotsiin, mutta sitten päätettiin palkata välittäjä tarjoamaan tuotteita paikallisille kaupoille. Myös julkisiin keittiöihin myydään aktiivisesti.

Tuotteiden jakelu tapahtuu pääsääntöisesti kahdella viljelijöiden omistamilla kylmäsäiliöautoilla.

A

hvenanmaalla on ollut luonnonmukaista viljelyä jo lähes 40 vuotta. Kaikki alkoi 1970-luvun loppupuoliskolla siitä, kun paikallinen perunanjalostusteollisuus halusi kaikkien perunanviljelijöiden alat mukaan kemialliseen lentoruiskutustorjuntaan. Ainakin yksi tila kieltäytyi ja paikalliseen lehteen kirjoitettiin asiasta kokosivujuttu. Yhtäkkiä monet ihmiset soittivat tälle viljelijäperheelle ja halusivat ostaa heiltä perunaa, jota ei oltu ruiskutettu kemiallisesti.

Esille nousseet viljelijät olivat Erik Lindholm ja hänen isänsä Bengt Saltvikissa. Heitä oli jo aiemmin yrittänyt suostutella ja inspiroida luomuun Ruot-

sista muuttanut nuori pariskunta, Åse ja Micke Franck. Kieltäytymisen, lehtikirjoituksen, aktiivisten kuluttajien ja monen muun tekijän ansiosta vuosina 1977 ja 1978 ensimmäiset tietoisesti luonnonmukaisesti viljeltyt vihannekset ja perunat korjattiin Borgbodan tilalla.

Tästä lähti luomutuotanto käyntiin Ahvenanmaalla. Mukaan tuli vähitellen kourallinen muitakin kiinnostuneita viljelijöitä ja Suomen mantereelta sekä Ruotsista alettiin ahkerasti etsiä luomuviljelyn alkuvaiheen osaajia.

Aivan ensimmäisiä Ahvenanmaalla käynneitä luennoitsijoita oli muun muassa Michael Pax, biodynaaminen viljelijä Helsingin lähiseudulta. Ruotsin länsirannikolta tuli myös Rune Johansson, joka

edusti jo silloin niin sanottua luonnonmukaista viljelyhaaraa. Tämän artikkelin kirjoittaja oli itse teini-ikäisenä viljelijänä alusta alkaen mukana näissä merkeissä ja otti osaa kokouksiin, kurssitilaisuuksiin ja luentoihin ja koulutti sittemmin itsensä luomuneuvojaksi, kymmenisen vuotta myöhemmin.

Kuljetukset aluksi hankalia Pioneerit viljelivät vihanneksia, perunaa, viljaa ja rehua muutaman vuoden ajan melko pienessä mittakaavassa ja he perustivat viljelijärenkaan eli odlarringenin heti vuoden 1985 alussa. Mukana oli tässä vaiheessa kymmenkunta kiinnostunutta viljelijää ja tuotteita myytiin pienessä kel▷▷ Luomulehti 5/2015

25

larikaupassa Maarianhaminan kaupungin keskustan tuntumassa.

Alkuvaiheessa markkinoita ei vielä ollut paljoa eikä kaikkia tuotteita ei voitu myydä lähellä. Niitä myytiin sekä Suomen mantereelle että Ruotsiin, koska kysyntä oli sielläpäin kova. Esimerkiksi luontaistuotteisiin erikoistunut Reformikeskus oli yksi ostaja mantereella ja myös viljelijä Michael Pax osti tuotteita ja välitti niitä eteenpäin.

Tuotteita kuljetettiin sekä kuljetusyritysten avulla että viljelijöiden omilla autoilla. Kaupankäynti kaipasi erittäin paljon intoa viljelijöiltä, koska he joutuivat itse myymään ja osittain kuljettamaan tuotteitaan ja koko juttu oli raskasta ja aikaa vievää. Pieni kellarikauppakin oli aivan liian mitätön ja sinne löysivät melko pienet kuluttajamäärät.

Seuraavaksi lähdettiin ihmettelemään ja keskustelemaan, miten luomutuotteita saisi tarjolle isommallekin, paikalliselle kuluttajaryhmälle, jotta niitä ei tarvitsisi viedä kovan työn kanssa Ahvenanmaan ulkopuolelle. Viljelijärinki päätti palkata

välittäjän, joka tarjosi tuotteita paikallisille kaupoille ja suurkeittiöille.

Liikevaihto kasvoi vuonna 2014 jopa 33 prosenttia Ensimmäinen palkattu välittäjä oli edesmennyt Regina Henriksson, joka myös itse oli pioneeri luomuviljelijä. Hän asui Ahvenanmaan saaristossa, Föglöön kunnassa ja hoiti koko myyntitehtävän puhelimen ja sittemmin myöskin telefaxin kautta. Käydessään aina silloin tällöin kaupungissa, Maarianhaminassa, hän sitten katsoi että tuotteita oli kaupan hyllyissä ja tarkasti että laatu oli hyvä.

Toinen, erittäin vaikuttava tekijä paikalliseen kysyntään oli yksi Maarianhaminassa sijaitsevan koulun keittiön emäntä, Maj-Gun Sjöberg, joka osti luomutuotteita niin paljon kuin vaan mahdollista heti 1980-luvun alusta lähtien.

Hän osallistui myöhemmin vaaleihin ja vaikutti sittemmin myöskin poliittisten päätösten kautta niin että Maarianhaminan keittiöihin ostettaisiin paikallisia luomutuotteita, jos vaan mahdollista.

△ Tuottajaringin valikoimissa on monipuolisesti vihanneksia.

26

Luomulehti 5/2015

Aktiivisina aikoina hänen koulunsa oppilaille ja henkilökunnalle tarjottiin lähes 80 prosenttisesti luomuruokaa.

Ajan mittaan moni muukin kunta, samoin kuin Maarianhaminan kaupunki on päättänyt suosia paikallisia luomutuotteita ja nämä päätökset ovat suuresti vaikuttaneet siihen, että viljelijärinki voi tänä vuonna juhlia 30-vuotisjuhliaan.

Liikevaihto oli alkuvuosina muutamissa tuhansissa markoissa. Vuonna 2014 liikevaihto oli kasvanut 193 500 euroon. Se kasvoi edellisvuodesta jopa 33 prosentilla.

Pakkaaminen itse, kuljetus yhdessä Vuosien mittaan ollaan jatkuvasti käyty keskustelua rakentaisiko viljelijäyhteiskunta yhteistä varastoa ja pakkaustilaa, ajettaisiinko tuotteet kauppoihin yhteisellä autolla vai jokainen omallaan. Tähän mennessä on päädytty siihen, että varastointi ja tuotteiden kauppakunnostus tapahtuu parhaiten jokaisen viljelijän omalla tilalla. Vastaahan jokainen viljelijä itse tuotteen hyvästä laadusta aina kaupan hyllylle asti.

△ Juhlavuoden kunniaksi painettiin esimerkiksi kangaskasseja. Kuvassa kassia esittelee luomuviljelijä Gunilla Mattsson, joka myös toimii viljelijäringin nykyisenä välittäjänä.

Tuotteiden jakelu tapahtuu kuitenkin nykyään pääsääntöisesti kahdella viljelijöiden omistamilla kylmäsäiliöautoilla. Tuotteita ajettiin aikaisemmin asiakkaille kahdesti viikossa, mutta nykyään kerran. Sunnuntai-iltana viljelijät ilmoittavat välittäjälle, mitä tuotteita on tulossa tulevalle viikolle ja kuinka paljon on myytävänä. Osuuskunnan välittäjä, Gunilla Mattsson, ottaa kauppoihin, ravintoloihin ja muihin asiakkaisiin yhteyttä maanantaiaamuisin ja suurkeittiöihin torstaisin.

Keskiviikkoaamuisin viljelijät kokoontuvat isolle paikoitusalueelle ja vaihtavat siellä tuotteita. Asiakkaan luo tuotteet viedään sitten yhdellä kuljetusautolla.

Viljelijärinki välittää ainoastaan paikallisia luomutuotteita; vihanneksia, perunaa ja jauhoja. Myöhemmin tänä syksynä tuleva iloinen uutuus on luomukananmuna.

△ Erik Lindholmin tila kieltäytyi lentokoneesta tehtävistä perunan torjunta-aineruiskutuksista 1970-luvulla ja aloitti ensimmäisenä luomuviljelyn Ahvenanmaalla.

Juhlavuoden pääjuhla marraskuussa Juhlavuotta vietetään monin eri tavoin.

Paikallislehdet ovat kirjoittaneet aiheesta

▽ Kuvassa osa viljelijäringin atiiviviljeliöistä. Vasemmalta Sven Sjölund, Cecilia Persson, Benita Björklund sekä John Mattsson, joka on viljelijäringin nykyinen puheenjohtaja.

jo ahkerasti. Viljelijärinki oli selvästi näkyvissä useammassa paikassa suuren ahvenanmaalaisen sadonkorjuujuhlan aikana syyskuussa.

Suurkeittiöiden henkilökuntaa kutsuttiin juuri ennen syyslukukauden alkua maatilakäynnille ja heille tarjottiin viljeliöiden itse valmistamaa luomuruokaa.

Juhlavuoden kunniaksi on myös valmistettu ja liimattu uusi juhlalogo viljeliöiden autoihin ja sama logo on painettu ympärisöystävällisiin ostoskasseihin.

Marraskuun loppupuolella järjestetään luomuviljelyseminaarit viljelijöille ja ahvenanmaalaiselle yleisölle. Luvassa on myös juhlailta pioneereille, aktiiviviljeliöille ja kaikille viljelijäringin osakkaille.

Siellä on luomupäivällinen, laulua ja musiikkia. Juhlimista riittää monelle ja pitkään! ◀ Kirjoittaja on viljelijäringin juhlavuosivastaava. Hän on kasvinviljelyagronomi ja toiminut Ahvenanmaalla luomun merkeissä neuvojana, kouluttajana, viljelijänä ja yrittäjänä kohta 40 vuoden ajan.

△ Luomuvihannekset menivät hyvin kaupaksi suuren ahvenanmaalaisen sadonkorjuujuhlan kolmena päivänä syyskuussa.

Luomulehti 5/2015

27

På svenska Text och bilder: Soile Wartiainen

ODLARRINGEN – förmedlare av ekogrönsaker på Åland i 30 år!

I takt med att produktionen kom igång ville man även skapa ett system där de ekologiskt framtagna produkterna på ett smidigt sätt skulle hitta sin väg från odlare fram till konsument.

A

upp till den devisen i sitt arbete sedan början av 80-talet. Hon gick till och med så långt att hon ställde upp i lokalpolitiken för att kunna vara med och påverka lokala, politiska beslut. Sålunda togs beslut i Mariehamn stad att åländska, ekologiska råvaror skulle prioriteras och många kommuner följde efter och fattade liknande beslut. Det är således de många storköken som blivit ODLARRINGENs allra viktigaste och mest trogna kunder. ◀

llt tog sin början i medlet av 1970-talet då den lokala potatisförädlaren ville utföra kemisk bekämpning av alla potatisodlingar, från luften. Åtminstone en av gårdarna vägrade delta i flygbesprutningsprojektet. Lokaltidningen skrev ett helsidesreportage om saken och plötsligt började telefonen gå varm hemma hos familjen Lindholm. Många ålänningar ville köpa ’obesprutad’ potatis från dem!

Det var Erik Lindholm och hans pappa Bengt, ägare till gården Borgboda i Saltvik, som vågade vägra den kemiska bekämpningen från luften. Händelsen blev upptakten till ekologisk odling på Åland.

Fler miljömedvetna odlare anslöt sig till planerna på ekologisk odling och vi började söka efter sakkunskap både på den finska och den svenska sidan.

Michael Pax, biodynamisk odlare på fastlandet, och Rune Johansson från den svenska västkusten var några av de allra första som kom till Åland för att dela med sig av sina kunskaper.

Det här skedde i brytningen mellan 1970- och 1980-tal då ekologisk produktion var i sin linda och odlingsforman ännu benämndes ’alternativ odling’. Rådgivning, regelverk och kontrollfunktioner saknades ännu helt vid den tiden, så man kan lugnt konstatera att mycket har hänt sedan dess.

mjöl och potatis. Från att omsättningen de första åren var några tusen mark har omsättningen på 30 år växt till 193 500 euro (2014). Omsättningsökningen från 2013 till 2014 var hela 33 %!

En viktig orsak till att ODLARRINGEN i år kan fira sitt 30-årsjubileum är MajGun Sjöberg. Sjöberg har jobbat som föreståndare i fler storkök under sin yrkeskarriär och de senaste 25 åren i Strandnäs skola i Mariehamn. Hon har gjort sig känd som Ålands största och mest aktiva förespråkare av ekologiska råvaror till våra barn och hon har med besked levt

Storkök viktiga kunder En kreativ skara pionjärer beslöt i 1985 att grunda andelslaget ODLARRINGEN. Från en blygsam start med liten källarbutik i närheten av centrala Mariehamn beslöt man anställa en person som förmedlare av odlarnas grönsaker, graham-

△ Artikelförfattaren säljer ekologiskt odlade grönsaker i Sjökvarteret i Mariehamn under den stora, årliga, åländska skördefesten.

28

Luomulehti 5/2015

Skribenten är ekologisk entreprenör och rådgivare.

Hon är också ansvarig för jubileumsårets program.

▷ Odlarna träffas varje onsdag morgon för att utbyta varor så att ODLARRINGENs alla varor ska komma till varje kund med en transport. Här kontrollerar Benita Björklund och John Mattsson att kvalitén är bra. I bakgrunden Sven Sjölund.

Teksti: Seppo Lohtaja

Luomuviljelyn

Grand Old Man Michael Pax in memoriam

V

uonna 1954 tuolloin 24-vuotias Michael "Mikko" Pax (1930-2015) sai Saksaan kutsun tulla tilanhoitajaksi Paraisilla sijainneelle biodynaamiselle tilalle. Mikko myi moottoripyöränsä ja sellonsa saadakseen kokoon matkarahat ja noudatti kutsua.

1960-luvulta alkaen hän toimi biodynaamisen yhdistyksen palkattomana viljelykonsulenttina ja viljeli omaa avomaan vihannesviljelytilaansa Kirkkonummella. Tulisieluinen Mikko kiersi ympäri maata pitämässä innostavia luentoja kansalaisopistoissa ja yhdistyksen järjestämissä seminaareissa. Hän teki myös tilakohtaista viljelyneuvontaa, joka vauhditti biodynaamisen viljelyn leviämistä Suomessa. Hänen hyvät suhteensa Ruotsin biodynaamikkoihin toivat myös Ruotsin parhaat asiantuntijat kuten Kjell Armanin ja Bo D. Petterssonin usein Suomeen.

Vielä 1970-luvulla Mikko oli ainoa henkilö, jolta saattoi saada käytännön neuvoja luomuviljelyyn Suomessa. Se oli Suomen luomuviljelyn todellinen pioneerivuosikymmen – biodynaaminen viljely on vanhin luomuviljelyn suuntauksista.

Kun itse aloitin viljelyn 1972 Mikon opastuksella, niin maassa oli kaksi merkittävää luomutilaa, Helvi ja Aaro Rajalan lypsykarjatila Ypäjällä ja Mikon oma tila. Vuosikymmenen lopulla biodynaamisen yhdistyksen tarkkailussa oli lähes 80 tilaa, jotka kaikki olivat saaneet neuvoja Mikolta.

Kun maahan saatiin 1989 luomun siirtymävaihetuki, niin puolet Suomen 180 luomutilasta oli biodynaamisia ja lopuistakin iso osa oli saanut neuvoja Mikolta. Hänen panoksensa Suomen luomuviljelyn alkutaipaleella ja sen jälkeenkin aina 2000-luvulle asti on ollut mittaamattoman arvokas ja korvaamaton. Ilman Michael Paxin panosta Suomen luomun kehitys olisi viivästynyt ainakin 10–15 vuotta.

Luonnehdinta Mikosta hänen 60-vuotispäivänään 1990:

Hyvä oli Suomen tuuri: saatiin tänne Mikko Suuri!

Iskee maahan hengen kuokkaa, sisullansa sitä muokkaa.

Yhteen liittää mustan mullan, ajattelun kirkkaan kullan, rakkauden elävän.

Viljelymme GRAND OLD MAN!

Luomulehti 5/2015

29

Teksti ja kuvat: Noora Mantere

Mansikka valmistautuu talvehtimaan Kun mansikan poimintasesonki on huipussaan, viljelijän kiireet vasta alkavat.

Työhuipuista selvitään kokeneen kausityövoiman sekä nuoruuden innon turvin.

L

oimi-Hämeen savisilla pelloilla kasvaa punaista, kiinteää ja makeaa luomumansikkaa. Veljekset Juha ja Ville Kärkäinen ovat luotsanneet Kärkäisen puutarhatilaa nyt yhden viljelykierron verran ja tuntevat hyvin niin peltonsa kuin mansikanviljelyn niksit.

Tila on luomumansikkatilaksi suuri: mansikkaa on kierrossa kerralla viitisentoista hehtaaria. 130 hehtaarilla viljellään lisäksi perunaa ja tuorehernettä sekä kauraa, härkäpapua ja ruista. Syysrukiin viljely tasoittaa hieman toukokuun työhuippua.

Mansikka sopii hyvin luomuviljelyyn Jo heinäkuussa viljelijät varautuvat seuraavaan kauteen leikkaamalla rönsyistä uusia taimia. Kärkäisellä on päädytty käyttämään omia taimia, joita tarvitaan 100 000 vuodessa. Taimet istutetaan jo syksyllä. Ennen istutusta muokattuihin ja lannoitettuihin penkkeihin asennetaan tihkukastelujärjestelmä. Muovitetut penkit saavat taimensa elo–syyskuussa, ja varhainen sekä arka Honeoye-lajike (usein

30

Luomulehti 5/2015

sanotaan lempinimenä Honey) harsotetaan ennen lumentuloa.

– Istutus on kriittisin vaihe mansikanviljelyssä. Mikäli jotain menee pieleen, kasvaa istutusaukko kesän tullen rikkaa, ja tilannetta on sen jälkeen enää vaikea paikata, Ville Kärkäinen korostaa. Työtä vaativa paikkailu laskee myös tuotannon katetta kyseisellä lohkolla.

Kärkäisen tilalla mansikka saa kasvaa samalla paikalla nelisen vuotta taimien ollessa tuottoisimmillaan toisena satovuonna. Mansikan jälkeen maan typpivarantoja laitetaan kuntoon apilanurmen ja härkäpavun avulla sitä pidempään, mitä kauemmin mansikkaa on lohkolla viljelty.

Ennen uusien taimien istutusta maahan ladataan vielä kunnon lannoituspatteri: yhteistyötilojen turvepitoisesta karjanlannasta ja oljesta tehtyä kompostia, kanankakkaa sekä merilevärouhetta.

– Mansikka sopii hyvin luonnonmukaiseen tuotantoon, sillä orgaaniset lannoitteet luovuttavat ravinteita hitaasti ja tasaisesti koko mansikan kasvuajan, kommentoi tilan vanha isäntä Isto Kärkäinen.

Hän aloitti mansikanviljelyn jo 1980-luvulla ja siirsi tuotannon luomuun 1995.

– Naapurin luomupellot näyttivät vähintään yhtä hyviltä kuin omat ilman apulantaakin, muistelee vanha isäntä kannustimiaan.

Hyöty- ja haittaeläimiä Talvi on mansikan kannalta monin tavoin haastavaa aikaa. Kärkäisen tilalla puolet mansikasta on säilömiseen sopivaa polka-lajiketta, puolet varhaista Honeya, jonka talvehtiminen on Suomen oloissa riskialtista.

◁ Kärkäisen mansikoita myydään toreilla, omassa myymälässä sekä ruokapiirien kautta. ▽ Rönsyt leikataan taimikasvatusta varten puhtaista kasvustoista poimintasesongin jälkeen.

Harson alla talvehtiva Honey on kärsinyt Kärkäisillä kauriiden aiheuttamista tuhoista. Nälkäiset kauriit rikkovat harsoja päästäkseen käsiksi vehreisiin lehtiin.

Myös linnut rikkovat harsoja, ja myyrät tekevät tuhojaan kasteluputkia katkoen.

Kauriit on kesästä 2015 lähtien pidetty loitolla nestekaasutykin avulla. Tykki päästä useamman kerran tunnissa pamauksen, joka karkottaa niin hirvieläimet kuin marjoja varastelevat rastaatkin.

Tuhohyönteisten torjuntaan tilalla on käytetty petopunkkeja. Home pysyy kurissa pitämällä kasvustot riittävän ilmavina. Pölytyksessä auttavat Hunajayhtymän kymmenet mehiläispesät.

Kokenutta kausityövoimaa Mansikkatila herää talven jäljiltä jo maaliskuussa, kun mansikkamaille levitetään tuhkaa ja perunapelloilta lingotaan lunta.

Kausityöntekijät saapuvat toukokuussa, ja ensimmäiset marjat pyritään saamaan tunneleiden alta markkinoille kesäkuun valmistujaisjuhliin mennessä.

Kärkäisen tilan kausityövoima tulee pääasiassa Ukrainasta ja Vietnamista. Vanhat työntekijät käyvät tilalla kesästä toiseen ja osaavat suositella uusia tulijoita.

– Kaikki suomalaisetkin otetaan, mutta pelkästään sen varaan ei voi laskea, Isto Kärkäinen toteaa.

Tilalla on käytössä toimivaksi havaittu jäljitettävyysjärjestelmä. Marjat poimitaan suoraan laatikoihin, joissa on viivakoodi ja poimijan tunnus. Näin jokainen mansikka on jäljitettävissä kasvulohkolle asti, ja poimijat huolehtivat marjojen laadusta. Kokeneet työntekijät osaavat myös kertoa, missä on lisäkastelun tarvetta tai riittävätkö uudet taimet perustettaville lohkoille.

Talven kylmimpään aikaan isännät huoltavat koneita, pitävät lomaa ja suun-

nittelevat jatkoa. Tavoitteena on saada puutarhavadelma viljelykokeiluun.

– Vadelman satokausi ajoittuisi sopivasti loppukesään mansikan satohuipun jälkeen, eikä sitä luomuna juuri ole vielä tarjolla, Ville Kärkäinen perustelee. ◀

Varhainen Honey istutetaan paririveihin riittävän väljästi, jotta kasvusto tuulettuu eikä home pääse leviämään.

Luomulehti 5/2015

31

Pienet rapsutuksetkin kuuluvat hyvään hoitoon!

Teksti: Katarina Boijer Kuvat: Marjo Koivumäki

Nyt keskitytään lihakarjaan Herefordit sekä Angusristeytykset laiduntavat Labbyn tilalla laajoilla luonnonniityillä.

Keskittyminen monen tuotantokasvin sijasta

L

karjaan, on tuntunut isäntäväestä hyvältä päätökseltä.

32

Luomulehti 5/2015

abbyn tila on yksi Pernajan vanhoista säteritiloista 1600-luvulta.

Nykyinen isäntä Juha Näri siirsi tilan luomutuotantoon 25 vuotta sitten.

Porvoon ja Loviisan välissä sijaitsevassa Labbyssa viljeltiin aikaisemmin myös yrttejä, mutta nykyään tila keskittyy luomulihaan, ja Hereford-liha tuodaan tilaajalle kylmäkuljetuksella suoraan kotiin.

— Yrttien kanssa meni mukavasti, mutta aika pienessä mittakaavassa se oli, joten pikkuhiljaa se jäi pois. Vihannesboksejakin kuljetin asiakkaille, ja tilalla oli myös lei-

pomo, mutta logistisesti se oli raskasta, joten tänä päivänä keskitymme tuotannossa yksinomaan karjaan. Liian monipuolinen tarjonta ei pysynyt kasassa, mutta kovin päätös oli jättää viljantuotanto pois, Näri kertoo.

— Mutta liha toimii! hän nauraa.

— Kaikki saadaan myytyä mitä tuotetaan. Joskus kysyntää on liikaakin, ja silloin emme mainosta ollenkaan.

Labbyssa on nelisenkymmentä emolehmää, ja karjan kokonaismäärä on hiukan alle sata päätä. Sadan hehtaarin alueella on paljon tilaa laiduntaa.

Juha Näri karjansa kanssa.

Herefordit ovat luonteeltaan säyseitä.

Tiluksilla on myös kauniita puistometsiä sekä keskiaikaisen kylän paikkakin löytyy.

Polttopuiden myynti sekä puunhoito-, ja puutarhakurssitkurssit kuuluvat tilan valikoimiin.

Närin perheen toiveena on tulevaisuudessa saada tilan yhteyteen myös lihapuoti.

Perinteitä kunnioittaen Ympäröivä alue on umpeenkasvanutta merenpoukamaa, ja osa pelloista laskee mereen. Laidunpaine pidetään pidetään sopivana, eikä rannalla yritetä väkisin

Karjalle syötetään laadukasta nurmea.

kasvattaa viljaa, vaan eläimet laiduntavat rehevillä pelloilla.

Keskiaikainen kylänpaikka on kiintoisa kohde, ja sitä ympäröivään alueeseen on tarkoitus tehdä luontopolku sekä lintutorni.

Koneita Labbyssa käytetään vähän.

Traktoreita on kaksi, joista toisella huristelee keikkakuski aina tarvittaessa.

Läheisten tilojen kanssa käydään lannanvaihtoa, ja ravinteiden kierrätys sekä viljelykierto ovat tilalla itsestäänselvyyksiä. Historian siipien havinaakin kuuluu ja näkyy.

— On hieno tunne löytää pellolta vaikkapa parituhatta vuotta vanha sirppi.

Labbyssa tehtiin ennen juustoa, ja olemme museoviraston avustuksella kunnostaneet kellarit. Myös pellon laidassa hiukan kenollaan oleva vanha härkäpumppu on säilytetty. Labbyssa tehdään korjausrakentamista, mutta mitään ei laiteta uuteen uskoon tai muunnella radikaalisti, Näri kertoo.

Pihapiiri on menneen maailman loistoa henkivä upeine vanhoine tammineen ja hopeakuusineen. Hehkuva ympyränmuotoinen ruusuistutus loistaa pihan keskellä.

Labby on mukana myös Loviisan Wanhat Talot-tapahtumassa, jolloin yleisö pääsee ihastelemaan alueen vanhoja rakennuksia.

Karjalla kissan oltavat Tilalla on kaksi sonnia, ja eri astutusryhmät ovat eri pelloilla ja nuorena ollessaan eri rakennuksissa.

Vanha härkäpumppu laitumen reunassa.

— Sonni otetaan pois ajoissa, koska ei ole hyvä jos poikimiskausi venyy liian pitkälle. Täytyy myös itse jaksaa tehdä tätä työtä, sekä pitää eläinten stressi sekä turha sählääminen minimissä. Jokainen eläin on yksilö, ja sitä hoidetaan ja siitä välitetään yksilönä, Näri kertoo.

— En halua kasvattaa laumaa, vaan tämä määrä on juuri sopiva. Ihmiset maksavat hyvälaatuisesta luomulihasta, joten haluan että laatu pysyy korkeana.

Nykyään emme ruoki ollenkaan viljalla, vaan ravinto on ehtaa nurmea. Satsaamme eläinten hyvinvoinnin ohella kovasti nurmituotantoon.

Nurmesta tehdään sekä heinää että säilörehua talven varalle. Täydennyskylvöjä tehdään keväisin. Laadukas rehu on avainasemassa luomulihan markkinoinnissa.

— Korkealaatuinen liha on nykyään yhä tärkeämpää kuluttajille, joten voin sanoa että luomulihan asema ei tule horjumaan. Yleensäkin luomusta puhutaan, ja siitä tiedetään enemmän ja enemmän, mikä on aivan toista kuin pari vuosikymmentä sitten, hän sanoo.

Sisällä oleva nuorkarja pääsee kulkemaan vapaaparsipihaton sisä- ja ulkotilojen väliä. Ruokinta tehdään ulkona, joten navetat pysyvät siisteinä ja ennenkaikkea rauhallisina. Ylenmääräistä mylvimistäkään ei esiinny, kun sisätilat ovat lähinnä nukkumista varten.

Mikäs on karjalla nukkuessa lämpimässä navetassa, aitoa eläimen elämää viettäen. ◀

Luomulehti 5/2015

33

Teksti ja kuvat: Merja Holma

Orgaaninen seleeni on välttämätön luomutiloilla Seleenin puutos huonontaa eläinten tuotosta, kasvua ja vastustuskykyä.

Niukka seleenin saanti lisää hedelmällisyysongelmia, nostaa maidon solulukua ja tulehdusten riskiä. Orgaaninen seleeni on helpottanut puutosoireita.

S

eleeni on välttämätön ravinne eläimen ja ihmisen perustoiminnoissa. Sen tarve tunnistettiin jo lähes 200 vuotta sitten. Sata vuotta myöhemmin löydettiin yhdysvaikutus E-vitamiinin kanssa. Vaikka seleenin tarve on tunnettu pitkään, puutos on edelleen arkipäivää.

Seleenilannoitus on vieläkin harvinaista Maaperä on Suomessa ja monessa muusakin maassa seleeniköyhää. Suomi oli edelläkävijämaa aloittaessaan seleenilisäyksen lannoitteisiin vuonna 1984. Lannoitteiden kautta kasveihin kertyvä seleeni on osin orgaanisessa muodossa, jota eläin sekä ihminen pystyvät hyödyntämään. Vaikka ihmisten seleenin saanti kohentui lannoituksen myötä, seleenilannoitus ei saa maailmalla varauksetonta kannatusta. Osa tutkijoista epäilee seleenin vaikuttavan haitallisesti maaperän mikrobikantaan.

Pirteillä vasikoilla ei ole seleenin puutosta.

34

Luomulehti 5/2015

Ihmisen pitää saada ravinnostaan seleeniä, jotta entsyymit aktivoituvat. Plasman seerumin minimitaso on 90 mikrogrammaa/litra. Orgaaninen seleeni nostaa plasman seleenitasoa, epäorgaanisella seleenillä ei ole vastaavaa vaikutusta. Sama vaikutus on todettu myös eläimillä.

Epäorgaaninen seleeni ei riitä Seleeni toimii elimistössä proteiinien välityksellä useissa eri entsyymeissä. Elimistön seleeni vaikuttaa siis orgaanisessa muodossa. Orgaaninen seleeni imeytyy aktiivisesti, se on turvallista käyttää, koska siinä ei ole myrkytysriskiä. Orgaaninen seleeni varastoituu kudoksiin ja sitä voidaan käyttää myös myöhemmin.

Epäorgaaninen seleeni vaikuttaa aineenvaihdunnassa eri tavoin, sillä ei ole vastaavaa antioksidanttivaikutusta kuten orgaanisessa muodossa, se ei myöskään kerry kotieläintuotteisiin.

Natriumseleniitin seleeni imeytyy passiivisesti, liika annostelu on myrkyllistä.

Rauta ja sinkki ovat seleenin vastavaikuttajia, joten esimerkiksi hyvin rautapitoinen vesi voi lisätä seleenin tarvetta.

Luomutuotteissa niukasti seleeniä Luomuvilja ja säilörehu sisältävät niukasti seleeniä, joten luomueläimillä ilmenee herkästi seleeninpuutosoireita, ellei ruokintaan lisätä orgaanista seleeniä. Myös luomukotieläintuotteiden seleenitaso on niukka ilman orgaanista seleenilisää.

Orgaaninen seleeni siirtyy erittäin tehokkaasti maitoon verrattuna seleniittiin. Eri maissa on tehty kokeita, joissa maidon seleenipitoisuus on noussut 2–3 kertaiseksi, kun seleniitti on korvattu orgaanisella seleenillä. Myös Itä-Suo-

men yliopiston kokeessa nähtiin sama vaikutus.

Luomutiloilla tehty tutkimus osoitti orgaanisen seleenin tehon Itä-Suomen yliopiston koe tehtiin 15 luomutilalla. Lehmät saivat jaksoittain kolmea eri Melli- koekivennäistä. Kivennäisten koostumus oli muilta osin identtinen, mutta seleenin lähdettä muutettiin. Kaikki lehmät saivat kivennäisrehun mukana saman kokonaismäärän seleeniä.

Yhdessä kivennäisrehussa oli pelkästään epäorgaaninen seleeni, toisessa puoliksi orgaaninen ja puoliksi epäorgaaninen, kolmannessa oli vain orgaanista seleeniä. Kullakin ruokintajaksolla mitattiin maidon seleenipitoisuus. Epäorgaaninen seleeni ei riittänyt täyttämään lehmien tarvetta, sillä maidon seleenitaso jäi vain 12 mikrogrammaan litrassa. Tavoitteena on yli 20 mikrogramman taso. Siihen päästiin, kun puolet seleenistä oli orgaanisessa muodossa.

Luomurehuihin ja kivennäisiin lisätään orgaanista seleeniä Kun orgaanisen seleenin käyttö väliaikaisesti kiellettiin luomutiloilta, nähtiin eläimillä selkeitä seleenin puutoksen oireita. Maidon matala seleenitaso osoitti myös ruokinnan niukkuuden. Onneksi orgaaninen seleeni sallittiin uudelleen.

Nyt luomurehuissa ja luomutilojen kivennäisissä on tarjolla vaihtoehtoja, joilla seleenin saanti varmasti turvataan ilman erillisiä seleenivalmisteita.

Oman luomuviljan ja valkuaisrehun oheen vaihtoehtona on useita seleenirikkaita kivennäisrehuja, joissa puolet seleenistä on orgaanisessa muodossa. Rai-

sioagro korotti Luomu-Maitureiden kokonaisseleenitasoa viime kesänä ja puolet seleenistä on orgaanisessa muodossa. E-vitamiinin määrä myös tuplattiin, koska E-vitamiinilla ja seleenillä on yhdysvaikutus elimistössä.

Seleenin korkein sallittu määrä ruokinnassa on 0,5 ppm kuiva-ainekilossa. Koska luomunurmien seleenitaso on käytännössä olematon, voi tuo 0,5 ppm täyttyä kokonaisuudessaan täydennysrehuista.

Luomussa myös väkirehuprosentti jää

Maidon seleenipitoisuus mikrogrammaa/l Epäorgaaninen seleeni

12

50 % orgaanista + 50 % epäorgaanista

23

100 % orgaanista

28

Umpikaudella annettu E-vitamiini ja orgaaninen seleeni vähentävät jälkeisten jäämistä ja vahvistavat syntyvää vasikkaa.

pienemmäksi kuin tavanomaisessa tuotannossa, siksi täydennysrehujen pitoisuus voi olla korkeampi. ◀ Kirjoittaja on Raisioagron asiantuntija.

Viite seleenitutkimukseen: www.luomulehti.fi

Luomulehti 5/2015

35

Teksti: Essi Parviainen kuvat: mari korkiakangas

Tech&Bio-messut

ovat luomutuotannon kansainvälinen kohtaamispaikka Ranskan luomumessut keskittyvät alkutuotannon kysymyksiin ja ovat todella kiinnostava kohde niin maataloustuottajalle kuin heille palveluita tuottaville yrityksille ja raaka-aineen ostajille.

H

ankkija Oy järjesti ensimmäisen 100 prosenttisesti luomumatkansa Ranskan alpeille, Valenceen syyskuun lopussa. Kaksipäiväinen vierailu kohdistui viidettä kertaa järjestettäville Tech&Biomessuille, jotka keskittyvät vain luomuun ja ovat siten hyvinkin erityiset maatalousmessut Euroopassa. Kohdeyleisönä ovat luomun alkutuottajat – niin viljelijät kuin kotieläintilallisetkin.

Kutsuttuna paikalla oli runsaasti asiantuntijoita ja eri maiden edustajia hyvinkin erilaisine taustoineen. Messujen tavoite on tarjota kohtaamispaikka näille eri tahoille, jolloin kaikille muodostuu mahdollisuus rikastaa ajattelumaailmaansa toisten osaamisen ja kokemusten kautta.

Messuanti oli värikäs ja kattava: koneita, lannoitteita, siemeniä, käytännön työesityksiä, eläintuotteiden jatkojalostusta ja markkinointia. Tämän kaltaisesta asetelmasta on vaikeata olla saamatta omaan työhönsä lisää ideoita, motivaatiota ja potkua.

Luennoitsijoille oli varattu yhdeksän salia, joista jokaisessa oli keskimäärin kolme luentoa päivässä. Näytteilleasettajia osallistui useampi sata ja tilakäyntejä järjestettiin kuudella eri teemalla. Messuilla todella oli jokaiselle jotakin.

Eri maiden vaihtelevista olosuhteista huolimatta luomutuotannon käytännöt ja käytettävissä oleva tekniikka ovat suurimmaksi osaksi hyvin sovellettavissa eri maiden välillä. Moni maa on todistetus-

36

Luomulehti 5/2015

Seuraavan kerran syksyllä 2017 Tech&Bio-messut järjestetään seuraavan kerran syyskuussa 2017 ja Suomelta toivotaan jälleen osastoa kattavalla tarjonnalla. Kaikki yritykset ja yhteisöt ovat tervetulleita mukaan: – Omaa tuotantoaan voi tuoda esiin esimerkiksi sanoin, kuvin tai esityksin. Yksilölliset, persoonalliset tarinat oman tilan toiminnasta ovat parhaimpia kuvaamaan kotimaamme luomutuotantoa, toteaa Essi Parviainen.

– Osallistuminen itse matkaan ei ole pakollista – voimme viedä viestin perille puolestasi. Mitä enemmän monipuolista tarjontaa eri näkökulmista katsottuna saamme kasaan, sitä paremman kuvan annamme suomalaisesta luomusta.

ti vähintäänkin numeraalisesti Suomea edellä, mutta luomutuotannon laajenemisen myötä kiinnostus kasvaa selkeästi myös tuotannon laadulliseen rikastuttamiseen erilaisten ratkaisujen ja mahdollisuuksien avulla.

Tuottajia kannustetaan luomuun Poliittisesti ja taloudellisesti Ranskassa tuntuu olevan hyvin samanlainen tunnelma luomun suhteen kuin meillä Suomessa. Tavanomaisesta tuotantoa harjoittavat tilat elävät enemmän tai vähemmän taloudellisesti haastavaa aikaa, kun taas luomun kannattavuus on pysynyt vähintäänkin vakaana, tavanomaista hieman paremmalla tasolla.

Ranskan hallitus on Suomen hallituksen tavoin asettanut kunnianhimoisia tavoitteita luomutuotannon kasvulle ja kannustaa tuottajia luomuun hyvin avoimesti. Jatkojalostajat ovat ymmärtäneet luomun arvon ja tarkastelevat tarjolla olevia luomuraaka-aineita nimenomaan niiden turvallisuuden, jäljitettävyyden ja puhtauden kannalta.

Mitä enemmän tähän ketjuun on panostettu, sitä parempi markkina-arvo lopputuotteella on ja sitä paremmin myös raaka-aineesta ollaan valmiita maksamaan. ◀ Kirjoittaja on Hankkija Oy:n luomutoiminnan päällikkö.

Messuosastot olivat näyttäviä – tässä esillä viljalajikkeita.

Luomuliiton jäsenet ovat oikeutettuja 15 prosentin alennukseen Hankkija Oy:n järjestämistä asiakasmatkoista.

Käy äänestämässä seuraavaa luomureissukohdetta osoitteessa www.hankkija.fi.

Messut järjestivät vierailun luomukanalaan. Noin 15 suomalaista messukävijää halusivat kaikki nähdä vierailukohteista ainoan eläintilan. Retkellä oli myös yli 30 muista maista tulleita vierailijoita. Tilan emäntä kertoo, että he myyvät suoramyyntinä suurimman osan tuotteistaan.

Messualueella oli peltoa, joilla pidettiin työnäytöksiä messujen ajan.

Pelloille oli tehty myös paljon erilaisia koeruutuja.

Antti Toija ja Aaro Koljonen Etelä-Pohjanmaalta katsovat luomukanoja orsilla pyöröpaaleista tehdyn kanalan sisällä ja miettivät, olisiko vastaava rakennus mahdollinen Suomen lumiolosuhteissa. Ranskan oloissa olkipaali eristää lämpöä hyvin. Taustalla Vili Sippu Kymenlaaksosta.

Viimeisenä iltana messuilla oli gaalailta. Kuvassa vasemmalla kymenlaaksolainen luomuviljelijä Risto Aho. Keskellä Mooseksen viljan omistaja Heikki Vainio ja Heleena Jakovleva. Oikealla pohjoiskarjalainen luomuviljelijä Aki Hukka keskustelee Herefordkasvattaja Antti Toijan kanssa.

Luomukanalan isäntä kertoo tilan monipuolisesta kotovaraisesta ruokinnasta, johon kuuluu mm. härkäpapua, maissia ja viljoja. Keskellä luomumaitotilalliset: EteläPohjanmaalta Mirja Koljonen ja Kymenlaaksosta Hannele Sippu.

Luomulehti 5/2015

37

Teksti: Marja Nuora Kuva: Sirkka-Liisa Lohtaja

Luomun soihdunkantaja Seppo Lohtajalla on merkittävä rooli luomun siirtymävaihetuen saamisessa ja siten luomuviljelyn reippaassa kehittymisessä 1990-luvulla. Hän on vuosien mittaan esiintynyt paljon julkisuudessakin tuoden esille luomun mahdollisuuksia tulevaisuuden viljelymuotona.

U

usikaupunkilaisen kauniisti remontoidun puutalon sisäpiha kylpee syysauringossa, kun saavun tapaamaan suomalaisen luomuliikkeen 1980-luvun näkyvää keulahahmoa Seppo Lohtajaa.

Idyllisellä sisäpihalla temmeltää lapsenlapsia, joita Seppo vaimonsa SirkkaLiisan kanssa paimentaa.

Rohkeus tehdä asioita Lapsuudestaan Lohtaja kokee saaneensa yrittäjähenkisyyden ja rohkeuden tehdä asioita. Isällä oli valimo Turussa, jota Lohtaja joutui johtamaan päätoimisesti lukion viimeisellä luokalla nelisen kuukautta, koska isä joutui sairaalaan.

1960-luvulla nuori Lohtaja halusi katsella ympärilleen ja liftasi seitsemän kuukautta Frankfurtista Pohjois-Afrikan läpi Kanariansaarille ja Espanjaan. Siinä oppi tulemaan toimeen omillaan. Elantoaan Lohtaja kertoo hankkineensa noin puolet ajasta katutaiteilijana tekemällä taidejäljennöksiä liiduilla.

Matkalla hänellä oli tarkoitus ryhtyä kielenkääntäjäksi. Käännöstyö jäi yhteen kirjaan.

– Ei tullut kielenkääntäjää vaan tuli viilun kääntäjä, toteaa Lohtaja viitaten luomuviljelijän uraansa.

Kaupunkilaisesta perunanviljelijäksi Innoitusta Lohtaja kertoo saaneensa ystävältään Pentti Linkolalta. Erityisesti hänen kirjansa Unelmia paremmasta maailmasta puhutteli 1970-luvun alussa.

– Ajatus oli, että työn täytyy olla mielekästä ja eettisesti hyväksyttävää, kuvailee Lohtaja.

38

Luomulehti 5/2015

Lohtaja kertoo ihmetelleensä, miksi maataloudessa tarvitaan niin paljon myrkkyjä. Hän, joka oli kaupunkilainen kolmannessa polvessa, vakuuttui siitä, että asiat täytyy vain tehdä oikein, niin luonnonmukaisen viljelyn saa toimimaan. Maatilan hän sai hankittua Turun läheltä Askaisista vuonna 1972 kerättyään rahaa veneveistämöyrittäjänä.

Uran alkuun perunanviljelijänä hänet auttoi suomalaisen luomuviljelyn primus motor Michael "Mikko" Pax. Lisäksi lapsuuden kodissa oli arvostettu hyvää, ilman keinolannoitteita tuotettua, perunaa. Askaisten ja Liedon kautta Lohtaja perheineen asettui Ruskolle vuonna 1984. Toimeentulo perustui perunan suoramarkkinointiin.

– Euroopan unioniin liittymisen myötä tuottajahinnat romahtivat ja totesin että 25 vuotta perunakellaria on sopiva määrä, perustelee Lohtaja lopettamispäätöstään vuonna 1996.

Oppia viljelyyn tuli toimimalla tulkkina ruotsalaisten ja saksalaisten luennoitsijoiden vieraillessa Suomessa. Ulkomaista alan kirjallisuutta Lohtajalle kertyi reilu hyllymetri.

– Kuvittelen ymmärtäneeni, mistä on kysymys, hän tuumaa.

Ulkomaan matkoilla hän tutustui viljelyyn ja tutkimukseen ja toimi matkanjohtajana lukuisilla ryhmämatkoilla Järnaan ja Viroon.

Siirtymävaihetuki oli taisteluvoitto Vuonna 1978 Lohtaja suivaantui Kemiran mainoksesta Ravinteet luonnosta ihmisen hyväksi, jota jaettiin jokaiseen kotiin. Hän yliviivasi esitteestä punaisella kaiken, jonka kumosi vääränä tietona

ja vihreällä vähintäänkin kyseenalaiset väitteet.

Sitten hän meni TV:n Avoin kanava -ohjelmaan puna-vihreän esitteen kanssa haastamaan Kemiran edustajat. Mutta Kemira vain julkaisi suurimmissa päivälehdissä neljännessivun mainoksia, joissa yritettiin kumota Lohtajan väitteet. Vain Maaseudun Tulevaisuus julkaisi Lohtajan vastineen.

Lohtajaa pyydettiin Luomuliiton hallituksen puheenjohtajaksi vuonna 1988.

Ensitöikseen hän järjesti MTK:n tiloihin koko päivän aivoriihen, jonka lopputuloksena todettiin, että tarvitaan siirtymävaihetuki. Vähän mutkiakin oikoen uusi puheenjohtaja lähti rivakasti viemään asiaa eteenpäin.

Tarvittiin Lohtajan hyviä suhteita ja rohkeaa luonnetta, jotta asia saatiin budjettineuvotteluihin vielä samana vuonna.

Lisäksi hän kävi tiukat neuvottelut virkamiesten kanssa aisaparinaan Sampsa Heinonen. Niinpä vuonna 1989 Suomessa astui voimaan silloin maailman paras luomun siirtymävaihetuki: 2 800 markkaa hehtaarilta vuodessa kolmen vuoden ajan, myös luomussa jo olleille.

Asiantuntijamainetta Lohtajalle kertyi myös, kun hän sai vuonna 1980 Helsingin Sanomien Alakerta-palstalle artikkelin siitä, kuinka väkilannoitteet valuvat ympäristöön.

– Sen jälkeen toimittajat alkoivat kääntyä puoleeni luomuasioissa, toteaa Lohtaja.

Viron luomua edistämässä Vuodesta 1988 Lohtaja on edistänyt luomua Virossakin. Hän perusti yhdessä kahden virolaisen kanssa Saarenmaalle

luomutilan. Konsulenttina hän kävi yli sadalla virolaisella luomutilalla ja luentoja kertyi kymmenittäin vironkielellä. Siltä ajalta on myös yksi tähtihetkistä: Lohtaja sai käydä esittelemässä kansallisessa Ruis-seminaarissa Tarton yliopistossa Saarenmaan luomutilan ennätyksellistä ruissatoa.

Lisäksi hän kirjoitti artikkeleita lehtiin ja esiintyi TV:ssä kertomassa, että luomu on se, jolla tulevaisuutta rakennetaan.

Hänet pyydettiin ainoana ulkomaalaisena Viron luomulainsäädäntöä valmistelevaan komiteaan.

Tyydytystä Lohtajalle on tuottanut se, että pääsi julkisuudessa oikomaan professoreiden ja tohtoreiden pinttyneitä käsityksiä.

– Kyl mää olen nauttinut taiston tuoksinasta oikean asian puolesta; julkisuuskin oli ihan hauskaa, mutta sitä en enää kaipaa, muotoilee Lohtaja. ◀

Seppo Lohtajan tärkeät luentomuistiinpanot ja muu luomutieto kulkevat mukana tyttären vanhassa koululaukussa sen jälkeen, kun attaseasalkku varastettiin Virossa luentomatkalla. Varas oli kuitenkin ymmärtänyt papereiden arvon ja palauttanut ne muovikassissa takaisin autoon.

Luomulehti 5/2015

39

Luomuliitto

30v.

Teksti: Elisa Niemi

Luomuliitto kokoaa tuottajat Luomuliiton rooli nimenomaan luomutuottajien tavoitteiden edistäjänä on selkeytynyt viime vuosina, kun Pro Luomu ry ja Luomuinstituutti ovat syntyneet.

L Harri Hakala

uomuliitto on syntynyt ja kehittynyt intohimosta kehittää aidosti kestävää ruoantuotantoa. Mukana on alusta asti ollut tuottajien lisäksi myös kuluttajia ja yhteistyötä on tehty aktiivisesti myös muiden kuin maatilayrityksien kanssa. Luomuliitto on silti aina katsonut ennen kaikkea luomutuottajien silmin luomualan kehittämistä.

Koska tiedottamisen ja vaikuttamisen tarve on suuri, Luomuliitto on pyrkinyt pienillä resursseilla viemään alaa myös kokonaisvaltaisesti eteenpäin. On pyritty katalysoimaan esimerkiksi luomumyynnin kasvua kaupoissa sekä tutkimuksen kehittämistä.

2010-luvulla on syntynyt uusina toimijoina sekä Pro Luomu ry että Luomuinstituutti. Pro Luomu tiedottaa luomusta aktiivisesti ja sen jäsenistöstä suurin osa on elintarvikejalostuksen ja kaupan yrityk-

siä. Luomuinstituutti edistää kotimaista luomututkimusta ja tiedottaa myös ulkomaisista tutkimuksista. Luomuliitto pystyy nyt keskittymään entistä selkeämmin nimenomaan luomutuottajien eteen tehtävään työhön.

Kauppa ja elintarvikejalostajat Pro Luomuun 1980-luvulla maa- ja metsätalousministeriö kannusti perustamaan valtakunnallisen yhdistyksen, jolle voitaisiin myöntää tukea luomualan edistämiseen. Vuonna 1985 perustettiin Luomuliitto.

2000-luvulla aktivoitui silloisten luomutoimijoiden halu tehdä parempaa yhPro Luomun perustaminen julkistettiin vuonna 2011 Luomupäivillä. Kuvassa koko Pro Luomun toiminta-ajan johtajakaksikko: puheenjohtaja Ilkka Alarotu ja toiminnanjohtaja Marja-Riitta Kottila.

Kuvassa mentor-tapaamisessa viime talvena Terhikki Sahari, Tuomas Mattila, Anders Fagerstöm, Pentti Mattila ja Vesa Syrjänen.

Erilaisten luomutilojen liitto Luomuliitto on alueellisten luomuyhdistyksien liitto, mutta tietysti myös hyvin erilaisten luomutilojen edunvalvoja. Luomutuotannon halutaan kasvavan ja siinä nähdään tärkeänä mahdollisuudet niin suuren kuin pienen mittakaavan tuotantoon.

Luomuliiton aktiiveissa on alusta asti ollut suoramyynnin kehittämisestä kiinnostuneita tuottajia. Joskus tulee kritiikkiä siitä, että ei huomioida tarpeeksi hyvin suurille yrityksille raaka-ainetta myyviä tuottajia.

Toisaalta tulee myös toiveita, että suoramyyntiä tekeviä yrityksiä pitäisi huomioida entistä paremmin.

Eri tuotantosuuntien etujen ajamisessa pyritään tasapainottelemaan mahdollisimman hyvin. Resurssien määrä toki vaikuttaa siihen, miten tehokkaasti voidaan vaikuttaa.

Edunvalvonnan resurssit määrittelee käytännössä jäsenmäärä, jota pyritään jatkuvasti kasvattamaan.

Kaikki luomuviljelijät eivät vielä tiedosta sitä, että Luomuliitto on juuri heidän asiaansa ajava etujärjestö. Myös MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila on todennut, että kaikkien luomutuottajien tulisi kuulua MTK:n lisäksi myös Luomuliittoon. Luomuliitto on ainut, joka ajaa viljelijän etua nimenomaan luomun näkökulmasta ja kaikkien luomutuottajien tulisi siihen kuulua.

Luomuliitolle jokainen luomutuottaja, suuri tai pieni, kasvi- tai kotieläintila, on tärkeä. Yhdessä päästään eteenpäin.

Viimeisimmät asiat, joihin Luomuliitto on ollut vaikuttamassa, ovat mm. nitraattiasetus, lannoitevalmistusasetus, EU:n luomuasetus ja luomu- sekä ympäristökorvausjärjestelmiin tehty aktiivinen vaikuttamistyö.

40

Luomulehti 5/2015

Luomupäivät ja Luomuelintarvikepäivä Luomuliitto järjesti ensimmäistä kertaa Luomupäiviä vuonna 2011. Samana vuonna kokoontui keväällä 240 henkeä Hanasaareen Espooseen otsikolla “Luomubrändillä kauppaan” ja syksyllä 120 henkeä Kyyhkylän kartanoon Mikkeliin otsikolla teemalla “Tuotanto kasvuun”

seen luomuun, koska hinta on kalliimpi ja riittävää raaka-ainemäärää ei usein heti ole saatavilla. Luomuliitto näkee, että ulkomaisen luomuraaka-aineen käyttö on kuitenkin sinänsä vaarallinen tie, että se vaikuttaa luomun imagoon ja voi tehdä vaikeaksi myöhemmin tarttua saataville tulleeseen kotimaiseen, lähes poikkeuksetta kalliimpaan raaka-aineeseen. ◀

Heli Peltola

Pro Luomu järjesti tänä syksynä toista kertaa Luomuelintarvikepäivän, jossa tuotiin esiin muun muassa ruotsalaisten luomumarkkinoiden menestystekijöitä.

Luomuliitto taas on järjestänyt Luomuinstituutin kanssa yhteistyössä vuodesta 2012 lähtien marraskuussa alkutuotannon toimijoiden näkökulmiin keskittynyttä Luomupäivät-tapahtumaa. Molempiin tapahtumiin osallistuu toimijoita niin isoista kuin pienistäkin yrityksistä, mutta tapahtumien pääkohderyhmät erottuvat selkeästi toisistaan.

Tärkeissä luomutapahtumissa puhutaan usein mm. siitä, mikä kuluttajien mielissä ja mediassakin usein nousee esille eli hinnasta. Enemmän luomukysynnän näkökulmasta katsovat eivät välttämättä halua keskittyä ensisijaisesti kotimai-

Elisa Niemi

△ Luomuliitto palkitsee Luomupäivillä vuosittain Vuoden Luomuyrityksen.

Tapahtuma järjestetään yhteistyössä Luomuinstituutin kanssa.

Tänä vuonna puhujana mm.

Pro Luomun Marja-Riitta Kottila.

Heli Peltola

teistyötä kaupan ja elintarvikeyrityksien kanssa, jotta luomu saataisiin selkeään kasvuun. Esimerkiksi vuoden 2010 aikana kokoontui luomustrategiaryhmä, jonka puheenjohtajana toimi muun muassa eduskunnassakin luomua edistänyt Heidi Hautala.

Silloinen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila kannusti alaa parempaan yhteistyöhön, jotta työtä voitaisiin paremmin myös tukea. Luomuliiton kiinnostusta laajentaa jäsenkuntaansa selvitettiin, mutta päädyttiin siihen, että luomutuottajilla täytyy olla oma äänitorvi. Vuonna 2011 perustettiin Pro Luomu ry ja Luomuliitto oli yksi sen perustajajäsenistä.

Laajan yhteistyön yhdistyksenä Pro Luomua on pidetty kiinnostavana esimerkkinä ulkomaita myöten. Luomumarkkinoiden kasvattaminen on ennen kaikkea Suomessa erityisen ajankohtaista, koska luomutuotantoa meillä on jo vertailukelpoisesti 10 prosenttia peltoalasta, mutta markkinat ovat vielä pienet.

Luomuliitto osallistuu mm. Pro Luomun arvoketjutyöryhmiin, joissa monipuolisella kokoonpanolla pyritään ratkomaan kasvun pullonkauloja. Myös tiedotuksessa Luomuliitto ja Pro Luomu pyrkivät tekemään hyvää yhteistyötä esimerkiksi luomu.fi-sivuston avulla.

Kuluttajille suunnattua viestintää teki aiemmin mm. Finfood Luomu ja nykyisin Pro Luomu saa siihen rahoitusta.

Vuonna 2010, kun kumpikaan näistä toimijoista ei ollut tekemässä kuluttajatiedotusta, Luomuliitto polkaisi valtakunnallisen Luomuviikon, johon kutsuttiin mukaan yrityksiä sekä yhdistyksiä ja kuluttajiin oltiin suoraan yhteyksissä mm. somen kautta. Viime vuoden Luomuviikko jäi tällä erää viimeiseksi valtakunnalliseksi ponnistukseksi – Luomuliitossa resursseja päätettiin siirtää laajemmin tuottajia hyödyttävään työhön.

△ Luomuinstituutti ja Luomuliitto tekevät tällä hetkellä yhteistyötä Luomupäivien lisäksi mm. Luomuvalvonta pakollisesta rutiinista vahvuudeksi luomueläintiloilla -hankkeen kanssa. Kuvassa hankkeen projektisuunnittelija Brita Suokas sekä hankkeessa haastatteluja tehnyt Seija Makkonen.

△ Luomuinstituutin johtaja Pirjo Siiskonen.

Luomulehti 5/2015

41

Teksti ja kuvat: Riitta Makkonen

Kaksivaiheinen nurmikasvien sadonkorjuu vähentää varisemista

– Täysin tuleentuneen timotein puinnissa siemenistä vähintään kymmenen prosenttia varisee hukkaan.

Kaksivaiheisella sadonkorjuulla saadaan enemmän siementä talteen, kertoi Tilasiemen Oy:n Pyhäselän pakkaamon yrittäjä Jouko Laukkanen pellonpiennarpäivässä Rääkkylässä.

42

Luomulehti 5/2015

S

aitalan tilalla Arvo Mutasen luomutimoteipellolla työskenteli elokuun helteessä niittokone, joita Suomessa on vasta muutama. Jouko Laukkanen ja Osmo Koponen hankkivat Swatherajoniittokarhottimen käytettynä IsoBritanniasta. Lincolnshirestä. Hintaa käytettynä ostetulle niittokoneelle tuli 26 000 euroa ja noukinpöydälle 5 000 euroa.

– Uutena niittokone ja noukinpöytä olisivat olleet varmasti kolme kertaa kalliimpia. Pelkästään yhden tilan käyttöön tällaista ei kannata hankkia, sillä koneen käyttöaika on vain muutama viikko vuo-

dessa, arvioi Touko Laukkanen, Jouko Laukkasen poika ja tuleva Tilasiemen yrittäjä.

Swatherilla onkin Touko Laukkasen mukaan tarkoitus niittää timotei-, apilaja nataviljelmiä Liperistä aina Parikkalaan saakka.

Pakkotuleentuminen luo'olla säästää siemeniä Kaksivaiheisessa nurmisiemenkorjuussa kasvusto niitetään karhoon niittokoneella vielä hieman vihreänä. Kuivunut luoko puidaan tavallisella leikkuupuimurilla, jossa on noukinpöytä.

Sekä niitto että puinti ovat hellävaraisempia käsittelyitä kuin suorapuinti leik-

Väisänen Nina

Timotein siementen kaksivaiheinen korjuu alkaa Swather-niittokoneella, joka karhottaa timotein kuivumaan luokoon.

Kotimäki Tuula

Luomupäivillä luomusiementuotannon kehittämisestä puhuu luomukasvintuotannon erityisasiantuntija Juha-Antti Kotimäki ProAgria Etelä-Savosta.

Hankkeen tavoitteena kattavampi luomusiemenen omavaraisuus

V

kuupuimurilla, joten siementen hävikki on pienempi.

– Ideana luokoon niittämisessä on se, että vielä hieman epäkypsä timotei pakkotuleennutetaan, jolloin 3–5 vuorokauden päästä puidessa se on jo täysin kypsynyt valmiiksi, Jouko Laukkanen esitteli.

Luokoon niitettynä kasvit myös valmistuvat tasaisemmin ja yhtä aikaa. Siemenet saadaan myös puhtaampana talteen.

Swather-niittokone oli ensimmäistä kertaa Laukkasten ajettavana. Keski-Euroopassa kaksivaiheinen sadonkorjuu on ollut käytössä laajalti, Suomessa sitä on vasta kokeiltu. Swatheria voi käyttää nurmisiementen niiton lisäksi herneen ja rypsin niittoon. ▷▷

altakunnallisen Tuottavaa luomua –hankkeen tavoitteena on aktivoida luomusiemen tuotantoon. Luomusiemenen kysyntä on jatkuvassa kasvussa ja varsinkin syysviljojen ja nurmiheinien siemenistä on alituotantoa tällä hetkellä.

– Kotimaista luomusiementuotantoa on vähän. Hankkeella halutaan parantaa kotimaisen luomusiementuotannon laatua, lisätä tuottajien määrää ja kasvattaa lajikevalikoimaa, kertoo kehityspäällikkö Marja Suutarla ProAgria Keskusten Liitosta.

ProAgrian Lohkotietopankin mukaan viljakasvien siementuotannossa on mahdollista saada parempi taloudellinen tulos kuin rehu- ja leipäviljan tuotannossa. Kannattavuuden kannalta tärkeimpiä tekijöitä ovat satotaso ja tarvittavien investointien ja toimenpiteiden kustannukset.

Keväällä alkaneen hankkeen kärki on tiedottaminen sekä siementuotannosta kiinnostuneiden viljelijöiden aktivoiminen pellonpiennarpäivillä ja pienryhmätoiminnalla.

Viljelijöiden tueksi on pienryhmätoiminnan lisäksi suunnitteilla Wikipedian tyyppinen ratkaisu Luomu-wiki ja oma verkkoyhteisö kokemusten vaihtoa varten.

Tuottavaa luomua –hanke esittäytyi syksyn mittaan Luomuliiton ja ProAgrian yhteisessä seminaarissa 8.–10. lokakuuta, KoneAgria –messuilla Tampereella sekä Luomupäivillä marraskuussa. Lisäksi marraskuussa viikolla 47 järjestetään alueelliset tapahtumat 18.11. Hollolassa, 20.11. Kokkolassa ja 24.11. Varkaudessa. Muutokset päivämääriin ovat mahdollisia.

Tapahtumissa kerrotaan laajasti kotimaisesta luomusiementuotannosta. Mukana on muun muassa nykyisiä siemenviljelijöitä ja pakkaajia.

Pienryhmiin osallistuville on tiedossa keväällä 2016 opintomatka joko Ruotsiin tai Tanskaan tutustumaan luomusiementuotantoon.

2015 9.−10.11.

Hanke päättyy kesäkuun lopussa 2016. Suutarlan mukaan tavoitteena on saada luomusiementuotantoon vielä alueellisia hankkeita tuottajien tueksi.

Lisätietoa hankkeesta löytyy osoitteessa: www.proagria.fi/tuottavaaluomua.

Puheenvuoro

Luomulehti 5/2015

43

Kolmasosa maan luomusiementuotannosta Pohjois-Karjalasta Pohjois-Karjalassa viljellään kolmasosa koko maan luomusiementuotannosta.

Luomutimotein, -puna-apilan ja –nurminadan siemenistä on pulaa, joten sekä viljelyn että korjuun kehittämiseen on tarvetta.

ProAgria Pohjois-Karjalan kasvintuotannon asiantuntija Kaisa Matilainen onkin kannustanut maakunnan luomutiloja siementuottajiksi. Esimerkiksi punaapilaa tuodaan melko paljon Ruotsista ja Keski-Euroopasta ja se on hankalampaa viljellä Suomen olosuhteissa.

Pohjois-Karjalassa luomusiementuotantoon on perehdytty pienryhmätoiminnassa. Valtimolainen Pasi Nevalainen kuuluu pienryhmään. Hän tuli Rääkkylään tutustumaan Swather-niittokoneeseen.

– Mielenkiintoista nähdä uusi korjuumenetelmä, nuori luomuviljelijä arvioi.

Nevalaisen tila siirtyi luomutuotantoon pian sukupolvenvaihdoksen jälkeen vuonna 2010.

– Luomusta saa paremman tuoton.

44

Luomulehti 5/2015

△ Kuivuneelta karholta timotei puidaan leikkuupuimurilla, jossa on noukinpöytä.

Nyt Nevalainen viljelee tilallaan nurmikasvien lisäksi syysrypsiä, syysruista ja kaura-herneseosta. Lisäksi tilalla on maatilamatkailua Laitalan Lomat -yrityksessä.

Swatheria Nevalainen ei ole tilalleen vielä ensi kosketuksen jälkeen hankkimassa. Hänen mukaansa koneen hankintakustannukset saatuun hyötyyn nähden ovat suuret. ◀

△ Valtimolainen Pasi Nevalainen tarkasteli luo’olla kuivuneen timotein kypsyyttä.

9.11.

- Missä luomualalla mennään nyt?

- Retket luomuyrityksiin: Luottamusta ja luomumaitoa.

Maitotilojen yhteistyörengas.

Mitä yhteistä on leivällä ja lampailla?

Paikkoja rajoitetusti!

Luomu kaupassa ja kaupungissa

15 0 2 .

1 1 .

0 9.−1 Luomuliitto 30 v. -juhla 9.11. kello 18.30 Naisvuoritalo, Mikkeli Ohjelmaa ja illallinen.

Juontajana Saimi Hoyer.

Puheenvuoro mm. maatalousja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselta.

Luomupäivillä kokoontuvat tuottajat ja muut yrittäjät, neuvojat, tutkijat, etujärjestöt, alan kehittämisen parissa työskentelevät ja vaikuttajat.

Luomupäivät tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden tiedon ja kokemusten jakamiseen sekä verkostoitumiseen yli toimiala- ja ammattirajojen - tule mukaan!

Luomupäivät Mikkelin yliopistokeskuksella (Lönnrotinkatu 5) – kävelymatka matkakeskukselta.

10.11.

- Keskustelua työpajoissa sinulle tärkeimmistä aiheista!

- Scott Remington, USA: Luomulla voi ruokkia maailman

Ilmoittautuminen 20.10.2015 mennessä

Koko ohjelma ja hinnat

luomu.fi/luomupaivat

2015 9.−10.11.

Carin Grotenfelt ajaa lehmiä kujasilla.

Retkikohde!

Teksti ja kuvat: Brita Suokas

Hyvinvoiva karja on tuottava karja Luomumaidontuottaja Carin Grotenfelt on analysoinut tarkasti karjaansa ja etsinyt monesta eri lähteestä tietoa ja oppia siihen kuinka pitää toimia, jotta saadaan terveet eläimet ja hyvä tuotostaso.

Juvalla Wehmaan kartanossa on koettu monta onnistumista, koska tavoitteet tukevat hyvin toisiaan.

46

Luomulehti 5/2015

C

arin Grotenfeltin vanhemmat Nils ja Kerstin Grotenfelt aloittivat tilalla luomuviljelyn, ja luomumaidontuotanto alkoi syksyllä 1993 viidenkymmenen lehmän parsinavetassa. Navetta on 1800-luvun lopulla rakennettu vankoista lohkotuista kivistä.

Vuonna 1995 parsinavetta muutettiin 60 paikkaiseksi parsipihatoksi. Tilalle ostettiin lypsyrobotti vuonna 2009 ja silloin maitotuotostavoitteeksi asetettiin 9 000 maitokiloa. Uudistukseen kasvatettavat hiehot kasvatetaan omassa navetassaan toisella tilalla naapurikunnan puolella. Tiloilla on viljelyssä yhteensä 200 peltohehtaaria.

Keskittyminen hoito-olojen parantamiseen nosti keskituotosta Vuonna 2013 lehmien keskituotos nousi 9 500 maitokiloon. 1 000 maitokilon lisäys syntyi yhden vuoden aikana, mitä ei oltu oikein uskoa todeksi, kertoo Carin Grotenfelt. Vuodelle 2014 asetettiin tavoitteeksi pysyä samassa, ja keskittyä eläinten hyvän terveyden ylläpitoon, erityisesti utareterveyden. Kesäkuun 2015 alussa huomattiin, että maitotuotos oli jo toisena kuukautena ylittänyt 10 000 maitokilon keskituotoksen rajan.

Varsinaisesti ei ole pyritty nostamaan maitotuotosta enää yli 9 500 kilon – se on vain noussut sen myötä, että eläinten terveydentilaan ja yleiseen hyvinvointiin vaikuttavia hoito-olosuhteita ryh-

dyttiin tarkkaavaisesti ja huolellisesti parantamaan.

– Lehmät reagoivat hyvin nopeasti muutoksiin. Ruokinnan on tietysti koko ajan oltava kohdallaan, toteaa Carin Grotenfelt.

Grotenfelt on viime vuonna tehdyn sukupolvenvaihdoksen jälkeen paneutunut huolellisesti seuraamaan ammattilehtiä ja käynyt koulutuksissa opettelemassa hyvän karjanhoidon syy-seuraussuhteita.

Joulukuun viimeisenä päivänä tiedetään, tuleeko virallinen tuotos pysymään yli kymppitonnin, miettii Grotenfelt.

Joka päivä huolellista työtä ja seurantaa – Navetassa on tehty pieniä muutoksia päivittäisessä hoitotyössä. Toteuttamisen avainasemassa ovat kaksi palkattua karjanhoitajaa. Teemme tiimityötä, sovitut asiat tehdään huolella, sanoo Grotenfelt, joka käy itsekin navetalla säännöllisesti rutiinitöissä, vaikka hänen työnsä painottuukin analysointiin ja seurantaan.

Eläinlääkäri käy kerran kuukaudessa terveydenhuoltokäynnillä, silloin tarkastetaan tiineydet, hoidetaan vaivat, jos niitä ilmenee, ja nupoutetaan vasikat. Kerran vuodessa Naseva-järjestelmän mukaisesti käydään eläinlääkärin kanssa läpi koko vuoden tapahtumat, ja tehdään suunnitelmia seuraavalle vuodelle.

– Karjakokoa on toissa vuonna vähennetty kahdella lypsävällä, lehmiä on nyt 58, Grotenfelt kertoo.

Hän on huomannut, että lisääntynyt väljyys on hyväksi. Nuorille lehmille on tärkeää, että on tyhjiä parsia ja ruokintapöytäpaikkoja, joista voi valita, kaikkien vieressä ne eivät saa rauhassa nukkua tai syödä.

Lehmien vähentäminen on myös lyhentänyt robotille pääsyaikaa. Jos tulee jonotusta, niin lehmät jäävät laitumelle makaamaan eivätkä lähde niin herkästi sisälle lypsettäväksi. Kulkemista on autettu myös niin, että navetan lattia on karhennettu lantakäytävien kohdalta, koska metalliraappa oli hionut pinnan vaarallisen liukkaaksi.

la ja vesiastiat pestään useammin ja huolellisemmin kuin ennen. Kesälaitumet on uudistettu ja tuottavat nyt hyvää rehua.

Syyslaitumien tuottavuuden parantamiseen pitää panostaa seuraavaksi. Laiduntamisen syöttörytmiä on tarkennettu tutkimuksiin perustuvilla ohjeilla: syömään päästetään kun kasvusto on viisisenttistä, ja lehmät siirretään lohkolta pois kun kasvusto on 15 senttistä. Heti syötön jälkeen tehdään puhdistusniitto.

Karkearehun on oltava parasta mahdollista. Se on esikuivattua apilanurmesta tehtyä tarkkuussilppuroitua rehua ja säilötään laakasiiloihin. Paalirehuakin tehdään, se on pitempikortista ja karkeampaa. Se toimii terapiaruokana.

– Talvella eläimiä syötetään vastoin tasalaatuisen rehun ihannetta. Sisällä ne saavat laakasiilorehua, ulkona pyöröpaalirehua. Olen havainnut, että lehmät ovat virkeämpiä ja niiden syöntikyky on parempi, Grotenfelt kertoo.

Lypsykauden aikainen väkirehuprosentti on lehmillä 38. Yhdelläkään ruokintajaksolla ei ylitetä 40 prosenttia, eli ei käytetä luomussa mahdollista poikkeusta väkirehuprosentin tilapäisestä nostosta 50 prosenttiin ensimmäisen kolmen lypsykuukauden aikana.

Terve lehmä tuottaa hyvin Tilalla tavoitellaan kohoavia elinikäistuotoksia ja sitä, että meijeriin menevä maitomäärä on mahdollisimman suu-

ri. Terveyteen kannattaa panostaa, koska eläimestä tulee sitä korkeatuottoisempi mitä, terveempi se on. Onhan niin, että neljäs ja viides lypsykausi tuottavat parhaiten.

– Keskipoikimakertojen määrä on jo noussutkin, se on 2,5 tällä hetkellä, kertoo Grotenfelt.

Lehmät pääsevät myös talvella vapaasti ulos navetasta. Ulkotarhaan tehdään olkikuivitettu alue, jolle lehmät pääsevät makuulle, silloin ne viihtyvät raittiissa ja viileässä ilmassa kauemmin. Tuntuu, että kylmässä bakteerit eivät niin hyvin viihdy eivätkä aiheuta akuuttia utaretulehdusta niin usein. Utareterveys oli viime talvena jo paljon aiempaa parempi, eikä tullut niin paljoa hukkamaitoa summaa Grotenfelt.

Tavoitteeni on 95 prosenttia maidosta meijeriin, enempää ei voi luomussa saavuttaakaan, koska on vasikoiden kolmen kuukauden maitojuotto. Terveenä pysyminen auttaa myös sitä kautta, että ei tarvita lääkehoitoja, jolloin maitoa menisi paljon viemäriin eikä meijeriin, sanoo Grotenfelt. ◀

Karja on pääasiassa ayrshire-rotua.

Liharoturisteytyksiä on lisätty, jotta vasikoita karsiutuu kaksinkertainen määrä jo poikimisen yhteydessä. Näin ei tule niin suurta vaihtopakotetta, vaan lypsävät lehmät pidetään vanhemmiksi.

Hyvä karkearehu on ruokinnan perusta Ruokinnassa on tehty muutoksia. Rehusuolaa pidetään koko ajan vapaasti tarjolLuomulehti 5/2015

47

Sisäelimet irrotetaan ja ne jäävät ruhon kanssa odottamaan vielä eläinlääkärin jälkitarkastusta teurastamon kylmiöön.

Teksti ja kuvat: Hia Sjöblom, Järki-hanke

Stressitön liha on maistuvaa Kemiönsaaren tilateurastamolla teurastetaan saariston ja lähiseudun lampaita kolmisentuhatta vuodessa. Luomulampaiden osuus kasvaa.

S

iinä ne seisovat karsinassa, rauhallisin mielin.

Eläinlääkäri on tarkastanut jokaisen lampaan ja todennut terveeksi.

Vielä teurastuksen jälkeen hän tulee uudelleen tarkistamaan ruhot ja ruhojen osat erikseen. Jos epäilyttävää löytyy, menevät lampaan kaik-

48

Luomulehti 5/2015

ki osat hylkyyn. Terveydestä on syytä olla tarkkana.

– Eläinten osat eivät sekoitu teurastuksen aikana. Esimerkiksi sisäelimet pidetään korvamerkkien ja ruhojen kanssa tarkasti yhdessä, teurastaja Greger Gustafsson sanoo.

Alkusyksyn luomupäivänä teurastamossa paiskii töitä neljä miestä. Työt ete-

nevät määrätietoisesti. Jokainen tietää tehtävänsä. Apua tarvitseva saa sitä pienellä kädenheilautuksella. Yhteistyö ei ole hetken tuote.

Työ sujuu puheitta, mutta muuten teurastamohallista kuuluu välillä rämäkkää naurua.

– Puhumme urheilusta, ruuasta ja naisista, miehet vitsailevat. Politiikkaa on

välteltävä, kun käsissä on terävät veitset ja työkalut koko ajan. Riskejä ei oteta, eikä tarkkuudesta tingitä. Byrokratiasta juteltaessa ei tule riitoja. Olemme kaikki samaa mieltä siitä, että sitä on yksinkertaisesti liikaa, Greger Gustafsson kuittaa.

Lampaat tuodaan yksitellen kaakeloituun halliin. Sähkötainnutus on ohi muutamassa sekunnissa. Eläimet eivät ehdi stressaantua. Liha pysyy hyvänä ja homma sujuu.

– Noin kymmenen lammasta tunnissa menee tämän ketjun läpi, Greger Gustafsson sanoo.

Ja sitten heitetään leikinlaskun puolelle. Teurastamossa paiskii töitä myös Gregerin poika Glenn sekä Rainer Ahlfors ja Niklas Salminen. Naurunsekainen väittely saadaan aikaiseksi siitä, kenen puuttuva työpanos olisi helpoiten paikattavissa.

– Työ sujuu hyvin yksin. Kaksin se sujuu paremmin. Kolmen ja neljän voimalla tehokkaammin ja nopeammin, Greger Gustafsson vetää yhteen.

Veitset viuhuvat ja sanan säilä lentää.

Kenenkään tarkkaavaisuus ei herpaannu.

Teurastamistyön ketju ei katkea.

Kolmasosa tuloista Kemiönsaaren tilateurastamoon kuljetetaan lampaita Turunmaan saaristosta, Kemiönsaaresta ja mantereelta sen läheltä.

Greger Gustafsson sanoo, että tilan tuloista kolmasosa tulee teurastamosta.

– Luomulampailla on omat teurastuspäivänsä. Kymmenisen prosenttia on luomulampaita ja niiden osuus kasvaa tasaisesti, Gustafsson sanoo ja kertoo laskuttavansa saman hinnan luomu- ja tavanomaisista lampaista.

Greger Gustafssonin isoisä perusti teurastamon ensin oman tilan tarpeisiin.

Teurastamossa isänsä kanssa työskentelevä Glenn Gustafsson on teurastaja toisessa polvessa.

Tilateurastamossa on vuosien varrella teurastettu muitakin eläimiä. Nyt on keskitytty lampaisiin. Luomulampaille varataan omat päivät. Sikojen teurastus lopetettiin samoihin aikoihin, kun Gustafsson luopui emakkosikalastaan.

Iso osa teurastamon työstä on siivousta, pesemistä ja desinfiointia. Koko ketjun kaikkien osien on toimittava. Suurin osa lampaista tulee omistajiensa kuljetuksilla teurastamolle, tutuissa autoissa, tuttujen

- Luomun ja lähiruoan kysyntä kasvavat. Se tietää lisää töitä, vaikka niitä tilateurastamolla on tähänkin saakka ollut ihan mukavasti, kemiönsaarelainen teurastaja Greger Gustafsson sanoo.

Lampaalta irrotettu korvamerkki kulkee mukana koko teurastusmatkan. Jos jostain elimestä tai osasta löytyy jotain vähänkin epäilyttävää, hävitetään lampaan kaikki osat.

kuljettajien ollessa ohjaksissa. Kaikki se auttaa pitämään eläimet tyytyväisinä viime hetkiin saakka. Se taas vaikuttaa suoraan lihan laatuun.

Stressi näkyy ja maistuu – Laitumilla kesänsä viettäneistä lampaista monet ovat tottuneet siihen, että niitä siirrellään laitumelta toiselle. Niitä ei kuljetus teurastamoonkaan stressaa. Ne elävät rauhallisina ja tyytyväisinä ratkaisevaan sähkötainnuttimen iskuun saakka, Greger Gustafsson sanoo.

Stressittömyys vaikuttaa lihan laatuun.

Siihen vaikuttaa myös lampaan ruokavalio. Rehulla syötetyt ovat painavampia ja niiden rasvapitoisuus on suurempi teurastajan havaintojen mukaan. Hän sanoo myös, että luomulampaat painavat keskimäärin vähemmän kuin tavanomaiset.

Mistähän se johtuu?

– Ravinnosta, Greger Gustafsson vastaa välittömästi ja viittaa lisärehun käyttöön.

– Sama näkyy myös tarkassa kirjanpidossa, jota tarkastajille esittelemme pari kertaa vuodessa. Tavanomaisten tarkastajien lisäksi luomuvalvojat käyvät ahkerasti tilalla, Gustafsson luettelee töiden ja byrokratian kulkua.

– Valvonnankin takia on tärkeää, että koko ajan on selvillä mistä eläimestä mikin osa on peräisin. Tämän päivän teurastus on siistiä ja hallittua hommaa. Luomu- ja tavanomaisen lampaan lihat ja osat eivät saa sekoittua toisiinsa missään vaiheessa. Siksi meillä on erilliset päivät luomu- ja muille lampaille.

15 tonnia teurasjätettä Tilateurastamon työ on käsityötä. Yhden päivän aikana teurastetaan kolmisenkymmentä lammasta, uuhta ja pässiä.

Valvonta kulkee prosessin loppuun saakka. Työssä syntyy vuodessa tonnikaupalla teurasjätettä. Mihin ne kaikki pannaan? ▷▷ Luomulehti 5/2015

49

– Määräykset ovat tiukat. Rikkomalla niitä vaarantaisi elinkeinonsa tulevaisuuden, Greger Gustafsson sanoo ja kertoo, että lähistöllä on kaksi sallittua haaskapaikkaa, jonne on lupa viedä tarkastettua teurasjätettä.

– Ei tietenkään sairastuneiden eläinten osia eikä muuta riskimateriaalia.

Haaskat ovat pitäneet alueen merikotkakannan vahvana. Gustafsson kertoo, että monella kotkapariskunnalla on ollut peräti kolme poikasta kerrallaan.

– Pää, selkäranka ja mm. perna viedään Honkajoelle, missä jätteet hävitetään asianmukaisesti ja missä myös valmistetaan esimerkiksi luujauhoa. ◀

Järkevää lihantuotantoa Viime vuosina ruokakeskustelu on lainehtinut vilkkaana. Ilmastonmuutoskeskusteluissa märehtijät lihantuottajina on kyseenalaistettu, koska niiden ruoansulatus tuottaa metaania, joka on voimakasta kasvihuonekaasua.

Järki­hanke haluaa edistää kestäviä ratkaisuja ja muistuttaa, että märehtijöille tuotettavien nurmien kasvaessa sitoutuu paljon hiiltä.

Nurmia on helppo tuottaa myös luomuna.

- Märehtijät ovat tärkeitä laiduntajia ja ympäristönhoitajia, toteaa Järki-­hankkeen projektijohtaja Eija Hagelberg.

Hän korostaa hyvin toteutetun ja vastuullisen teurastuksen merkitystä.

Eläimen hyvinvoinnista on huolehdittava koko tuotantoketjun ajan.

Kesällä ilmestynyt Järki­-hankkeen märehtijäjulkaisu kertoo, miten maailman märehtijät tekevät juuri sitä työtä, mitä tulevaisuuden turvaksi tarvitaankin: Ne muuttavat ihmisruoaksi sellaistakin kasvillisuutta, jota ihminen ei suoraan pysty syömään. Samalla ne huolehtivat maisemasta ja tekevät osansa maailman ilmastotalkoissa.

Linkki Kestävä ruoantuotanto tarvitsee märehtijöitä -julkaisuun: www.luomulehti.fi

LUOMU VALMISRUOKAA

Valmistamme puhdasta, aitoa, tuoretta ja maukasta luomuvalmisruokaa.

Tutustu luomuvalikoimaan www.kruunuherkku.fi

facebook.com/kruunuherkku

50

Luomulehti 5/2015

KÄSINTEHTYÄ HERKULLISTA KOTIRUOKAA

Mentorointia ryhmässä

Teksti ja kuvat: Elisa Niemi

Tiedonvaihtoa mansikan viljelystä Mentor-tilavierailulla Päijät-Hämeessä kohtasivat niin isoja ja pieniä kuin aloittavia ja lopettavia mansikkatilallisia. Suoramyynti vetää hyvin.

S

yyskuussa kokoontui reilun kymmenen hengen ryhmä Katja Nisukankaan tilalle Sysmään ennen perinteistä Tanssii luomujen kanssa –iltaa Hartolassa. Mentorina oli paikalla myös Pekka Kantanen ja monella muullakin oli tietoa jaettavana.

Päijänteen luomun alueella mansikkaa on viljellyt moni, mutta uusia tuottajia tarvittaisiin. Eläköityvät viljelijät pohtivat, että olisi hyvä, jos luomuun tottuneet asiakkaat löytäisivät mahdollisimman helposti uudet ostopaikat.

– Luomumansikkaan ihastuneet ovat valmiita kulkemaan tällä alueella noin 20–40 kilometrin päähän ostoksille tai poimimaan. Nelostien varrella kun ollaan, esimerkiksi mökkimatkalla olevat saattavat olla lähteneet paljon kauempaakin, pohtii viimeisiä mansikoita vanhalta tuotantopellolta poimiva Seppo Rantanen.

Rantanen on istuttanut tilalleen uutena kasvina Saskatoon- eli tuomipihlajapensaita.

– Niiden marjoja voi poimia suurilta osin selkäsuorana, joten se on ikääntyvillekin sopivaa puuhaa, kertoo Rantanen.

Pensaat istutettiin Rantasen tilalla Heinolassa vanhoja mansikkamuoveja hyödyntäen joka toiseen riviin.

Kokemuksien vertailusta hyötyä Katja Nisukankaan ja muut Päijät-Hämeen mansikkaviljelykset ovat pienellä

alalla. Usein viljelyksessä on myös muita puutarhakasveja. Mikkelistä tapaamiseen tulleen Erkki Kontisen mansikkatilalla sen sijaan on jopa 4 ha mansikkaa.

He myyvät sekä kannallisina että kannattomana ja tilalla on myös itsepoimintaa.

– Tärkeää on, että tilasta kertova kyltti on ison tien varressa riittävän ajoissa näkyvissä, jotta asiakkaat ehtivät hyvissä ajoin tehdä päätöksen poiketa ostoksille.

Meille sopiva kyltin paikka löytyi 13 kilometrin päästä, kertoo Erkki Kontinen.

Kontisilla ei ole käytetty homeiden estoon harvennettua riviväliä niin kuin esimerkiksi kesäkuisen mentorvierailun Kirsi Ali-Alhalla.

– Kun home tulee, niin tulee. Rivit tehdään meillä niin tiheään, kun traktorilla saa, kertoo Erkki Kontinen.

Lajikkeista Malviina on ollut mieleen, koska se on kiinteä, isomarjainen ja hyvä pakastaa. Myös Riia on viljelyssä. Polkkaakin on vähän, mutta se ei kasva kovin rehevästi. Marjat pyritään poimimaan ennen kello kahta, jotta päiväaurinko ei heikennä laatua.

– Mutta minkäs teet, jos asiakkaan tilaus tulee samalle päivälle vasta kahden jälkeen, kuvaa Erkki Kontinen.

Tilalle on rakenteilla myös oma jäähdyttämö, jotta marjaa saadaan jatkossa jämäkämpänä asiakkaalle.

Mansikan hinta Kontisilla oli tänä kesänä 7,30 e/kg poimittuna ja itsepoimin-

◁ Erkki Kontinen kertoo heidän perheensä isoista mansikka viljelmistä Mikkelissä.

Sanna Malin-Lindroos ja Peter Lindroos suunnittelevat mansikan ja vadelman viljelyn aloittamista Myrskylässä. △△ Nisukankaan tilalla on 100 kyyttöä ja 30 Ahvenmaan lammasta hoitamassa perinnebiotooppeja. △ Katja Nisukankaan mansikkaviljelmä on alle puolihehtaaria. Kuvassa hänen vasemmalla puolellaan mansikoiden poiminnassakin autteleva sisko naapurista ja oikealla pääasiassa vihanneksia viljelevä Ari Parikka.

tana 5,50 e. Mansikasta voidaan pyytää myös jopa 9 e/kg – esimerkiksi alueesta riippuen, pohtii ryhmä.

Lopuksi keskustellaan hieman myös sipulin viljelystä, rapsutetaan kyyttöjä ja sitten lähdetään tanssimaan. ◀ Uusia mentor-tapaamisia voi ehdottaa: luomuliitto@luomuliitto.fi Myös tilakohtaista mentorointia: www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/mentor

Luomulehti 5/2015

51

Mentorointia ryhmässä Teksti: Tuomas Mattila Kuvat: Elisa Niemi

Kasvipeitteistä peltoa kannattaa minimimuokata syksyllä Mitä olisi hyvä tehdä aluskasveille syksyllä, jotta kevättyöt sujuisivat ilman ylimääräisiä hankaluuksia? Ryhmä viljelijöitä vaihtoivat kokemuksia mm. koneista ja niiden säätämisestä sopiviksi.

L

auantaina 3.10. mentorointiryhmä tutustui aluskasveihin ja niiden maahanmuokkaukseen Espoossa Nybyn tilalla. Magnus Selenius oli järjestänyt pienen koeasetelman eri muokkaustavoista. Ympäristökorvauksen ehtojen mukaan aluskasveja saa muokata vasta 1.10. alkaen, mutta niitä saa käsitellä jo aiemmin, jotta muokkauksella saataisiin mahdollisimman hyvä tulos.

Aluskasvit ovat oivallinen keino parantaa pellon agroekologista tilaa: ne yhteyttävät lisää multavuutta, pidättävät ravinteita, sitovat ilmakehästä typpeä, parantavat maan rakennetta ja kilpailevat rikkaruohojen kanssa. Miten aluskasvit kannattaa sovittaa muuhun viljelyyn?

Lautasäkeellä, jyrällä, kultivaattorilla?

Syysspelttipellossa kasvoi aluskasvina italian raiheinää ja valkoapilaa. Sänki oli murskattu heti puinnin jälkeen. Osa pellosta oli ajettu olkiäkeellä, toinen osa lautasmuokkaimen jälkijyrällä, kolmas osa lautasmuokkaimen takarivillä ja neljäs lautaset maassa, mutta mahdollisimman loivassa kulmassa. Tarkoituksena oli pilkkoa ja sekoittaa olkimassaa ja nopeuttaa sen hajoamista, ilman varsinaista maan muokkausta.

Tapaamisessa havainnoitiin eri käsittelyjen vaikutusta ja ajettiin käsittelyihin nähden poikittain sekä lautasmuok-

52

Luomulehti 5/2015

Magnus Selenius säätää kultivaattorin työsyvyyden noin kuuteen senttiin ja esittelee kultivaattoriin rakennettua jälkiäestä.

Anders Fagerström kysyy siipiteräkultivaattorin ja hanhenjalkojen eroista.

kaimella että parannellulla Wibergsin C-piikkikultivaattorilla. Kumpikin menetelmä sekoitti kasvijätteet tehokkaasti pintamaahan.

Kultivaattori jätti enemmän olkea maan pintaan eroosiolta suojaamaan kuin lautasmuokkain (60 prosenttia ja 35 prosenttia peitteisyyttä). Lautasmuokkain jätti pinnan tasaisemmaksi ja vähemmän kokkareiseksi kuin kultivaattori, mutta vaati muokkaukseen paljon enemmän tehoa. Kapeapiikkinen kultivaattori jätti myös peltoon paljon raitoja, joissa valkoapila ja oheiskasvit jäivät kasvamaan.

Pintasekoituksen lisäksi pohdittiin syväkuohkeutuksen tarvetta. Pellon alaosasta löytyi tiiviimpi maakerrostuma 35–40 cm syvyydestä. Tämän kerroksen rikkominen parantaisi pintamaan vesitaloutta, mutta kerrosta ei saa rikki millään kultivaattorilla. Ratkaisuna pohdittiin ns. myyräoja-auran käyttöä tai syväkuohkeutusta kapeapiikkisellä jankkurilla.

Talven aikana ryhmä jatkaa mm. jankkureiden rakennusohjeiden ja aluskasvitutkimusten parissa. ◀ Lisää tietoa mentor-ryhmistä: www.luomuliitto.fi/ryhmamentor-tapaamisia

Työnäytöksen jälkeen tutkittiin, kuinka hyvin olki sekoittui jälkiäkeellä.

Petter Juslinin vanhemmat viljelevät tavanomaista tilaa Espoossa, mutta Petter pohtii, että luomussa voisi olla tulevaisuus.

Jan Liesaho mittaa Tuomas Mattilan opastuksella kasvipeitteisyyttä.

Vesa Syrjänen mittaa Tuomas Mattilan kanssa, kuinka syvällä penetrometrin mittari ilmoitti tiiviimmästä maakerroksesta.

Luomulehti 5/2015

53

Palveluksessanne Seuraava Luomulehti ilmestyy 4.12.

suoramyyntiä

karjatilalle

LUOMULIHAA MAATILALTA www.luomupossu.fi Noudot suoraan tilalta tai toimitus kotiovelle Itellan Termo-kyydillä.

Kärki Vitalix Nuolukivet Tilaa nyt nuolukivet ennakkohintaan!

Kärki Vitalix Magnesium Kärki Vitalix Kalsium Kärki Vitalix Umpi Kärki Vitalix Lammas

Tilateurastamo

KIVEN SÄÄSTÖPOSSU Uusitilantie 65, Karkkila

P. 064 298 900 www.karkiagri.fi

puh. (09) 2256 819

Luomuviljelyyn

Siemeniä

Laatusiemenet luomuun!

- viljat, timoteit, raiheinät - nadat, apilat, virnat - nurmiseokset, ympit

Toimitukset koko maahan.

Rahoitusjärjestelyt.

Haetaan sopimusviljelijöitä!

Suomen Luomusiemen Oy 0400-273 873 f. 017-758 416 luomusiemen@luomusiemen.fi

mentortoimintaa Oletko uusi luomuyrittäjä? Laajentamassa luomutilaa? Mentorilta voit kysyä käytännön tietoa päätösten tueksi.

Lisätietoja: elisa.niemi@luomuliitto.fi, puh. 0400 534003 www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/mentor

54

Luomulehti 5/2015

luomutuotteita

Ilmoitusmyynti Maritta Humala, puh. 040 709 9856 palmera@kotiposti.net karjatilalle

luomuviljelyyn

Detamin Mineral Lick Plus-nuolukivi Melassoitu, erittäin maittava nuolukivi, jossa korkeat vitamiini- ja hivenainepitoisuudet.

Hyväksytty luomuun.

20 kg astia.

Sisältää mm: A-vitamiini 250.000 k.y., D3 -vitamiini 50.000 k.y., E-vitamiini 500 mg, Sinkki 6000 mg, Mangaani 4000 mg, Kupari 1200 mg, Jodi 100 mg, Koboltti 18 mg, Seleeni 40 mg

www.eurotrading.fi

p. 010 3211 950

koneita

ostetaan luomuspelttiä

Meiltä tutkitusti parhaat koneet UUTUUS

Birkkalan tila

mekaaniseen rikkaruohojen torjuntaan Luomutuotantoon tarkoitetut koneet

Simo Larmo Korvisillantie 2 25410 Suomusjärvi puh. 050 339 7342 simo.larmo@birkkala.fi

Ostamme hyvälaatuista kuorimatonta luomuspelttiä Uudistettu tositarkka AEROSTAR EXACT rikkaäes

CHOPSTAR rivivälihara ROW-GUARD kameraohjauksella

Teemme speltinviljelysopimuksia www.birkkala.com ostamme luomuviljaa

Combcut rikkaruohon leikkuri ja KVICK-FINN juolannosto kultivaattori ovat tutkitusti erittäin tehokkaita, taloudellisia ja nostavat satoja. Tätä monet käyttäjätkin kertovat.

McCONNEL vaakatasomurskaimella hoidat nopeasti ja taloudellisesti viherlannoitusnurmet. Köckerling ALLROUNDER äkeellä ja TRIO kultivaattorilla tarvitset vähemmän muokkauskertoja sekä JOCKEY äes-kylvökoneella muokkaat ja kylvät samalla koneella.

Yhteystiedot: Boris 0500-567611 www.bt-agro.fi

Luomulehti 5/2015

55

Luomua opiskelemassa

Teksti: Pinja Sipari Kuvat: Elisa Niemi

Rikkaruohojen hävittämistä vai oheiskasvien hallintaa?

Minulla on kaksi mentoria, joilta olen saanut pääosan viljelyyn liittyvästä osaamisestani.

Heidän peltonsa näyttävät hyvin

T erilaisilta.

oinen opastajistani on kokenut biodynaaminen vihannesviljelijä Uudeltamaalta, toinen luomuviljelyn pioneeri Pohjois-­Karjalasta.

Molemmat viljelevät melko pienessä mittakaavassa, toinen pääosin sivutoimisesti ravintola- ja catering-toi-

56

Luomulehti 5/2015

minnan raaka-aineeksi ja toinen päätoimisesti myyntiin.

Uusmaalaisen ystäväni pellolla kokemattomamman puutarhaharrastajan on siristettävä silmiään ja keskityttävä, jotta moninaisen oheiskasvillisuuden joukosta löytyy se varsinainen viljelykasvi. Hän toteuttaa ajastusta, jonka mukaan pellolla luonnostaan kasvava oheiskasvillisuus on olennainen osa puutarhan ekosysteemiä ja sitä tulee pyrkiä hallitsemaan vain siltä osin, kun se alkaa varjostaa tai muutoin suuremmin häiritä viljelykasveja.

Oheiskasvillisuus suojaa maata eroosiolta ja tarjoaa suojapaikkoja hyödylliselle pieneliöstölle.

Pohjoiskarjalaisen ystäväni pellolla oheiskasvillisuutta ei näy lainkaan. Kolmenkymmenen vuoden systemaattisen työn tulokset ovat kantaneet hedelmää.

Viljely ja pääosa työvaiheista suunnitellaan siten, että ne osaltaan auttavat rikkakasvien hävittämisessä.

Viljelykset kitketään huolellisesti 2–3 kertaa kesässä ja maanpinta pidetään kuohkeana riviväleissä ja käytävillä, jotta pienten rikkakasvien taimien on hankalampi löytää kiinnittymispaikkoja.

Viljelykierron suunnittelussa oheiskasvillisuuden tilanne otetaan tarkoin huomioon ja myös viherlannoitusta kitketään.

Peltolohkoja ympäröivät paljaat suoja-

◁ Kirjoittaja Pinja Sipari teki rikkakasvien hallintaa tänä kesänä pohjoiskarjalaisella luomutilalla mm. jyrsimen kanssa.

Kasvupaikkana on laakso ja maalajina turve.

kaistaleet äestetään parin viikon välein jotta oheiskasvillisuus ei pääse niitä pitkin leviämään viljelykasvien sekaan ja pientareita niitetään riittävän usein ennen pahimpien rikkakasvien kukintaa.

Kitkemisjäte lajitellaan siten, että sinnikkäimmät monivuotiset rikkakasvit viedään kompostin sijaan metsään.

Kirjallisuus ei anna valmista strategiaa Kun viljelymentorini olivat erimielisiä suhtautumisessaan oheiskasvien hallintaan, aloin etsiä viimeistä sanaa asiaan kirjallisuudesta. Nopeasti kävi ilmi, ettei sellaista ole. Löytyi pitkiä listoja oheiskasvien hyödyistä ja haitoista ja ne tuntuivat sisältävän hyvin paljon samoja elementtejä: oheiskasvit houkuttavat viljelykas-

veille haitallisia, mutta myös hyödyllisiä hyönteisiä ja pieneliöitä. Oheiskasvit vievät viljelykasveilta ravinteita, mutta myös estävät ravinteiden huuhtoutumista ja nostavat syvemmällä maassa olevia hivenaineita viljelykasvien käyttöön. Jotkut rikkakasvit saattavat estää sienijuuren toimintaa, toiset taas edistävät juurieritteillään viljelykasvien kasvua.

Rikkakasviasia johdattaa minut pohtimaan kokonaisvaltaisten viljelymenetelmien pariaatteita. Viljelyekosysteemin tasapaino vaikuttaa olevan hakemani viimeinen sana, eikä sitä voida muutamalla vedenpitävällä vinkillä automaattisesti saavuttaa. Siihen vaikuttavat pellon maalaji ja maaperän kunto, tämän hetkinen rikkakasvitilanne, tehtävät viljelytoimenpiteet, pienilmasto ja lukemattomat muut asiat. Toimiva viljelykierto, sekä viljelyekosysteemin monimuotoisuudesta ja viljelykasvien hyvinvoinnista huolehtiminen ennaltaehkäisevät hankalaksi käyvän rikkakasvitilanteen ohella monia muitakin ongelmatilanteita. Oheiskas-

◁ Toisilla luomutiloilla ei ole tavoitteena saada maata paljaaksi rikkaruohoista.

Heiluriharaa voidaan käyttää myös isompien rikkakasvien hallitsemiseen ja silloin rikkabiomassasta jää katetta penkkiin.

△ Kitkeminen vaatii työvoimaa. Kuvassa mm. wooffereita eli vapaaehtoistyöntekijöitä eri maista.

villisuuden määrän sijaan kyse onkin peltoekosysteemin kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Lukemissani viljelyoppaissa ja luomututkimuksissa ei keskusteltu siitä, millainen pelto on kenenkin mielestä kaunis tai kuinka paljon kitkemisestä pitäminen vaikuttaa oheiskasvitilanteeseen. Mentorini selittävät oheiskasvisuhdettaan pontevasti viljelyteknisillä syillä, mutta koska kumpikin samaan aikaan suhtautuu intohimoisesti maan hyvinvointiin, voi heidän erilaisessa kitkemisinnokkuudessaan olla kyse myös henkilökohtaisista mieltymyksistä.

Lopputuloksena taidan siis vain sanoa, että joka maataan viljelee huolella, ansaitsee miljoona kiitosta, näytti pelto sitten miltä vain. Omat opintoni jatkuvat. ◀ Kirjoittaja on kaupunkiviljelijä ja puutarhatoimintaan erikoistunut ympäristökasvattaja.

Kysymyksiä

Luomuliiton asiantuntijat vastaavat Miksi luomutuotteita saa pakata suojakaasuun? Eikö se ole haitallista?

Suojakaasu on luonnollinen ja hyvä tapa säilyttää tuotteen alkuperäinen laatu. Sana suojakaasu saattaa kuulostaa pahalta, mutta se sisältää vain normaalissa hengitysilmassa olevia kaasuja kuten typpeä, happea ja hiilidioksidia.

Kaasuja käytetään joko yksittäin tai seoksina elintarvikkeesta ja pakkausmateriaalista riippuen. Esimerkiksi liha-, kala- ja einesvalmisteissa käytetään hiilidioksidia, koska se ehkäisee tehokkaasti mikrobien kasvun. Tuoreen lihan pakkaukseen sekoitetaan lisäksi happea, jonka tehtävänä on säilyttää lihan punainen väri.

Tuotteen ympärillä oleva kaasu myös suojaa tuotetta rikkoutumiselta, esimerkiksi luomujuuressipsit säilyvät kauniin ehjinä pulleassa pussissa. Itse käytän mieluummin termiä modifioitu eli muunnettu ilmakehäpakkaaminen, koska kaasu-sanalla on kuluttajien keskuudessa hieman negatiivinen kaiku.

Hanna Tuominen

Elintarvikeasiantuntija Jaana Elo puh. 040 964 1518

Luomuliiton puhelin- ja sähköpostiLuomuliiton puhelin- ja sähköpostineuvonta ovat ilmaisia. Suuremmissa neuvonta ovat ilmaisia. Suuremmissa pohdinnoissa ohjataan eteenpäin. pohdinnoissa ohjataan eteenpäin.

Katso lisää kysymyksiä ja vastauksia: Katso lisää kysymyksiä ja vastauksia: www.luomuliitto.fi www.luomuliitto.fi

@

neuvonta@luomuliitto.fi | puh. 040 964 1518 neuvonta@luomuliitto.fi | puh. 040 936 0377 www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/neuvonta www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/neuvonta

Ruotsissa teurastetaan vuosittan 6 000 vuohipoikalasta vuohenjuuston tuotannon seurauksena. Miten Suomessa tai ulkomailla luomuvuohenjuuston tuotannossa?

Entäpä joutuvatko kukkopojat silppuriin samalla tavalla ja samassa mittakaavassa kuin tehotuotannossa?

Poikakilien kannattamaton kasvatus on vuohenmaidon tuotannossa yleisesti ottaen iso ongelma. Yleensä kilipojat on tosiaan kannattavampi teurastaa heti eikä kasvattaa lihaksi. Lihalle on myös vaikea löytää markkinoita. Ainakin yksi luomujuustola Suomessa kasvattaa kilipojat lihaksi. Markkinoita saattaisi löytyä jos kuluttaja olisi valmis maksamaan lihasta tarpeeksi. Maahanmuuttajien piiristä saattaisi myös löytyä vuohenlihalle käyttöä, sillä monissa maissa pikkukili on karitsan veroista herkkua.

Luomutiloille munintaan tulevat kanat ostetaan kasvatuskanaloista, jotka kasvattavat eläimiä myös tavanomaiseen tuotantoon. Myös luomutilojen kukkopojat tuhotaan heti kun ne on lajiteltu kanoista. Luomupuolella tämä eettinen ongelma on kyllä tiedostettu, mutta tietääkseni vain Saksassa ja Itävallassa asialle on tehty jotakin. Siellä osassa kananmunakennoja lukee, että jos kuluttaja on valmis maksamaan joka munasta 2 senttiä ylimääräistä, kannattaa kanojen “veljetkin” kasvattaa lihaksi. Munijarotuinen siipikarja on jalostettu tuottamaan munia ja kukot eivät tämän takia pysty tehokkaasti kasvamaan ja tuottamaan lihaa.

Suomessa munintarotuisia kukkopoikia kasvatetaan parilla tilalla pienessä mittakaavassa.

Eläintuotannon asiantuntija Katarina Rehnström puh. 040 936 2150

58

Luomulehti 5/2015

Marjo Koivumäki

Lyhyt vastaus ensimmäiseen kysymykseen: Härkäpapua viljellään huonommalla lohkolla huonosti. Jos maaperän viljavuusluokat ovat huonoja (etenkin kalsiumin, boorin, kaliumin, magnesiumin ja rikin suhteen), härkäpavun menestyminen on heikkoa, ellei lannoitusta lähdetä täydentämään. Heikossa kasvustossa myös kestorikat pääsevät runsastumaan, mikä aiheuttaa harmia viljelykierron jatkovuosille.

Paras ratkaisu kasvien kannalta olisi tietenkin nostaa kaikkien lohkojen viljavuus ja kasvukunto tasolle, jossa myös palko- ja öljykasvit menestyvät. Maanparannusaineet ja lanta sisältävät melko hyvin härkäpavun tarvitsemia ravinteita, ja boorin saa lisättyä hidasliukoisina mineraalirakeina kerran kierrossa.

Toinen vaihtoehto on tehdä useampi kiertosuunnitelma eri kasvukunnossa oleville lohkoille, tai korvata heikkokuntoisimmilla lohkoilla härkäpapu esimerkiksi yksivuotisella viherlannoituksella. Silloin lohkolta ei saa satoa sinä vuonna, mutta rikkatilannetta ja maan multavuutta saadaan parannettua. Myös kauran ja aluskasvin seosta voi käyttää korvaajana, mutta tällöin aluskasvin viljelyyn on todella panostettava sekä siemenmäärän (suuri), lajikeseoksen (monipuolinen) että kylvötavan (matala sijoitus tai kylvö ennen jyräystä) suhteen. Jos härkäpavun korvaa apila-aluskasvilla, aluskasvin olisi onnistuttava hyvin, jotta sillä on riittävä esikasvivaikutus.

Miksi tomaatit mätänevät?

Loppukesällä kevytrakenteisien kasvihuoneiden tavallisimpia ongelmia on liika kosteus. Kasvusto on korkeaa ja haihduttaa paljon. Yöt ovat jo kosteita ja aurinko ei enää lämmitä kuten kesällä. Rehevä kasvusto ja kosteus lisäävät erilaisten tautien määrää ja stressaavat kasvia.

Esimerkiksi tomaatilla saattaa esiintyä niin sanottua latvamätää, jossa tomaatin alapinnalle muodostuu tummia kuoliolaikkuja, jotka voivat myös homehtua. Ilmiön aiheuttaa kalsiumin huono kulkeutuminen kasvissa, kun kasvin lehtien haihdutus on kosteassa ilmassa vaikeaa.

Hoitokeinoina ovat huoneen lämmitys ja/tai tuuletus, että kosteutta saadaan vähennettyä. Lisäksi kasvualustaan voidaan lisätä kalkkia liuotettuna, jotta kalsiumia olisi enemmän tarjolla. Myös maanpinnan kattaminen muovilla voi vähentää ilman kosteutta.

Puutarhatuotannon asiantuntija Mikko Rahtola puh. 040 573 4791

Arella Rahtola

Jos kerran härkäpapu on ravinteiden käytöltään niin vaativa kasvi, niin miten sitä voi viljellä huonommalla lohkolla?

Miten viljelykierron voi järjestää, jos härkäpapu epäonnistuu säännöllisesti?

Voit soittaa tai lähettää kysymyksiä Kasvi- ja maaperäasiantuntija Tuomas Mattila puh. 040 933 1694

osoitteeseen neuvonta@luomuliitto.fi.

Niihin vastaavat Luomuliiton asiantuntijat.

Katso lisää kysymyksiä ja vastauksia: www.luomuliitto.fi

Luomulehti 5/2015

59

Yhdistyksistä Teksti: Soile Prokkola Kuva: Anna-Leena Vierimaa

Luomumuori vuoden luomuvaikuttaja Pohjois-Pohjanmaan luomuyhdistys valitsi vuoden luomuvaikuttajaksi Inga Nuojuan.

Hänet tunnetaan myös luomumuorina. Värikkäänä ja energisenä persoonana hän on tehnyt vuosikymmeniä työtä luomun tunnettavuuden edistämiseksi.

I

nga Nuojua aloitti luomuviljelyn jo 1980-luvulla ennen kuin koko luomusanaa oli edes otettu käyttöön. Aluksi hän oli Heikki Koskimiehen luotsaamissa Seinäjoen Ekoviljelijöissä mukana. Kun Pohjois-Pohjanmaalle perustettiin luomuyhdistys, hän oli yksi perustajajäsenistä ja toimi myös yhdistyksen puheenjohtajana 1990-luvulla.

Luomuvaikuttaja julkistettiin 12. syyskuuta järjestetyillä Ruukin Luomu- ja lähituotemarkkinoilla. Aikaisemmin tapahtuma tunnettiin Luomumarkkinoina, mutta muutamina viime vuosina mukaan on haluttu myös lähituotteet. Nyt 19. kertaa järjestettyjen markkinoiden jatkuvuuden kannalta Nuojua on ollut kantava voima. Hän on lupautunut olemaan talkoissa ainakin vielä ensi vuoden, jolloin onkin pyöreä juhlavuosi.

Mielipiteitä esillä lehdissä Inga Nuojua on koulutukseltaan eläinfysiologi. Hän toimi tutkijana Kuopiossa ympäristöhygienian laitoksella, kunnes vuonna 1980 aloitti Ruukissa biologian opettajana. Eläkkeelle jäätyään hän ei suinkaan jäänyt kiikkutuoliin istumaan vaan hehtaarin puutarhaparatiisi työllistää kesäisin tehokkaasti.

Aikaisemmin viljelyssä olleet porkkanat ja muut hyötykasvit ovat vähentyneet oman käytön tarpeisiin ja tilalle ovat tulleet perennat, joita löytyy tuhatkunta erilaista lajia tai lajiketta. Näistä monien ei pitäisi näin pohjoisessa selvitäkään.

60

Luomulehti 5/2015

Nuojua on erityisesti tullut tunnetuksi Lounais-Suomen luonnonvaraisen hasselpähkinän levittäjänä Rovaniemelle ja Kuusamoon asti. Kasvit viljellään tietenkin luomuperiaatteiden mukaan ja myrkkyjä ei ole koskaan käytetty. Luomuvalvonnasta Nuojuat jäivät kuitenkin pois, kun luomutarkastukset siirtyivät Eviralle ja hinta kipusi kohtuuttomaksi noin pieneltä alalta. Lisäksi mehiläiset tarkistettiin ja laskutettiin erikseen.

Inga Nuojua korostaa kokonaisvaltaista luonnonmukaista elämäntapaa.

Erilaisissa tapahtumissa luomumuorin pöydästä löytyy yrttipohjaisia hoitotuotteita kaikkiin tavanomaisiin vaivoihin iho-ongelmista, nukahtamisvaivoihin.

Yrtit kasvatetaan itse tai kerätään luonnosta ja mehiläisvaha saadaan omilta mehiläisiltä.

Oikealla vuoden luomuvaikuttajaksi valittu Inga Nuojua, keskellä Minna Luoma Ruukin kyläyhdistyksestä ja puhetta pitää luomuyhdistyksen rahastonhoitaja Kauko Lehto.

Luomuyhdistyksen uusi puheenjohtaja Maarit Isoaho on valmistelemassa pellonpiennartilaisuutta, joten hän ei ehtinyt palkitsemisseremoniaan.

Nuojua on tunnettu niin rohkeasti kirjoitetuista kolumneistaan kuin hänestä kirjoitetuista lehtijutuista. Hän korostaa, että hän ei ole koskaan siirtynyt luomuun vaan kasvanut luomuun.

– Puutarhaviljelystä ja kompostoinnista innostunut isä sanoi jo 1960-luvulla, että jos se myrkky toukan tappaa, niin ei se ole hyväksi ihmisellekään. ◀

Teksti ja kuva: Anna-Leena Vierimaa

Ingrid-herne ei lakoa helposti

S

amana päivänä Ruukin markkinatapahtuman kanssa oli myös pellonpiennarpäivä lähellä olevalla Rauno Haapalan luomutilalla.

Tarkastelussa oli uusi Ingrid-herne, joka on puitava lajike, ei niinkään lehtevä. Se on laonkestävämpi kuin muut herne-lajikkeet. Herne-lajike on valittu senkin takia kylvettäväksi, koska nykyisissä tukiehdoissa tukikasvin (vilja) määrä saa olla alle 10 prosenttia, saadakseen valkuaiskasvipalkkion.

Herneen kylvömäärä oli 250 kg/ha ja kylvöaika 30.5. Esikasvina oli härkäpapu. Lohkolle on tehty 17.6 rikkaäestys sekä kesäkuun lopulla toinen rikkaäestys, jonka yhteydessä on kylvetty nurmiseos.

Päivän järjestivät Pohjois-Pohjanmaan luomuyhdistys sekä MTK Pohjois-Suomen luomuvaliokunta. ◀

▷ Haapala on kokeillut kuituhamppua, koska hyvin kasvaessaan se ei jätä tilaa juolavehnälle. Märkyys kuitenkin haittasi kasvua tänä vuonna ja kasvusto jäi metrin matalammaksi kuin edellisenä vuonna.

Paalujuuri tekee hyvää maanrakenteelle.

Tilaa nyt!

Luomulehti maksaa postimaksun

le h ti

Lue luomun tarinat.

Tilaa Luomulehti.

6 nroa vuodessa.

Tilaushinnat 66 € / 44 €

LUOMULEHTI Tunnus 5009144

ti.fi h e l u m o u .l w ww

33003 VASTAUSLÄHETYS

Haluan liittyä luomuyhdistyksen jäseneksi Luomuyhdistyksien jäsenet ovat myös Luomuliiton jäseniä. Hinnat vaihtelevat hieman yhdistyksittäin, mutta ovat suunnilleen samat kuin Luomuliitolla. ☐ Tuottajajäsen

☐ Kuluttajajäsen

☐ ESVY ry (Etelä-Suomi) ☐ Saimaan luomu ry (Etelä-Karjala ja Etelä-Savo) ☐ Savo-Karjalan luomuyhdistys (Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala) ☐ Päijänteen luomu ry (Päijät-Häme) ☐ Lounais-Suomen Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Pirkanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Satakunnan luomutuottajat ry

☐ Kannatusjäsen ☐ Ekoviljelijät ry (Etelä-Pohjanmaa) ☐ Keski-Pohjanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Pohjois-Pohjanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Svenska Österbottens Ekologiska förening ☐ Kainuun Luomuyhdistys ry ☐ Keski-Suomen luomuyhdistys ry

Haluan liittyä Luomuliiton suorajäseneksi ☐ Tuottajajäsen 60 €

☐ Kannatusjäsen 100 € (yritys tai henkilö)

☐ Kuluttajajäsen 25 €

☐ Yhdistyksemme haluaa liittyä jäseneksi 140 €

Pinssi 1 € ☐ Laita rasti niin lähetämme lisätietoa.

Leppäkerttu-merkki 150 € / 3 vuotta + jäsenyys + Luomulehti 0 €.

T-paita 25 €

kpl

kpl

le h ti

☐ Kestotilaus 60 €

☐ Näytenumero 1 kpl 0 €

☐ Yhden vuoden tilaus 66 €

☐ Jäsenen vuosikertalahja uudelle tilaajalle 6 €

☐ Olen jäsen, kestotilaus 44 € ☐ Opiskelijatilaus 30 € Hinnat sis. ALV 10 %

☐ Muu:

Voit esimerkiksi pyytää tarjouksen monen kappaleen tilauksesta yritykseesi tai tapahtumassa jaettavasta Luomulehdestä.

Nimi: Osoite: Puhelinnumero:

Sähköposti:

62 Luomulehti 5/2015 Luomuliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää liiton omiin tilaus- ja suoramarkkinointitarkoituksiin.

5/2015

Teksti: Laura Browne

Kasvot luomulle

Kasvata oma luomubrändi

Y

rityksesi ja tuotteidesi markkinointi on todella tärkeää – kuinka muuten asiakkaat saisivat tietää palveluistasi, tuotteistasi, niiden laadusta tai toimivuudesta?

Markkinoinnin ei tietystikään ole tarkoitus olla huutavaa höttöä, joka jankuttaa ostamaan ja ärsyttää kuluttajia. Tuskin kenenkään ajatuksena on myydä tuotettaan väkisin ihmisille, jotka eivät sitä tarvitse.

Pienyrittäjän kannattaa suhtautua markkinointiin asiakkaiden auttamisena. Sinulla on jotain, mitä he tarvitsevat, mutta he eivät vielä tiedä sitä! Mitä enemmän hyödyllistä ja relevanttia tietoa (jopa viihdykettä!) laitat potentiaalisten asiakkaidesi saataville, sitä kiinnostavampi seurattava yrityksestäsi tulee.

Kannattaako markkinointia tehdä itse?

Pienyrittäjällä on kaksi vaihtoehtoa: markkinointiaan voi tehdä itse, tai maksaa sen tekemisestä ammattilaiselle. Sosiaalinen media ja digitaaliset kanavat avaavat itsemarkkinoijalle uudenlaisia mahdollisuuksia. Taitava viestijä voi rä-

Määrittelemällä yrityksesi arvot, viestit ja kohderyhmät saat tarpeellista selkärankaa some-markkinointiin.

Mitä brändin rakentaminen somessa voi olla pienen lähiluomuyrityksen näkökulmasta?

jäyttää potin määrätietoisella ja luovalla some-markkinoinnilla, mutta toisaalta uupunut ulkoilmaihminen ei välttämättä kostu juurikaan siitä, että tuijottaa väkisin näyttöä pari iltaa viikossa, koska ”yrityksen pitää markkinoida itseään”.

Netti on täynnä tietoa uteliaalle. Alhaiseltakin tietotasolta ponnistava innostunut itsemarkkinoija voi nopeasti omaksua some-markkinoinnin lainalaisuudet, ja löytää itselleen sopivan tavan tuottaa markkinointisisältöjä verkkoympäristöön.

Riippumatta siitä, teetkö markkinointisi itse vai jätätkö toteutuksen ja toimenpiteet ammattilaisten huoleksi, sinun on tärkeää määritellä, mitä haluat yrityksestäsi kertoa.

Yhtenäinen brändi auttaa asiakastasi hahmottamaan, mitä yrityksesi tekee.

Sinun itsesikin on helpompi luoda tuotteistasi ja palveluistasi asiakkaalle oikeanlaisia mielikuvia, jotka myös säilyvät mielessä. Visio ja missio, arvot ja ydinviestit ovat tyypillisiä tapoja määritellä, millaisia asioita brändisi edustaa, millaisia asioita siihen liitetään, minkälaisella äänensävyllä se viestii – ja erityisesti kenelle.

LUOMULEHTI www.luomulehti.fi

Tunnistettava brändi, jolla on selkeät viestit on helppo muistaa ja ymmärtää.

Kun markkinoinnin tekijät itse sisäistävät, millainen yritys on ja mitä asioita korostaa, viestinnästä tulee selkeää ja yhdenmukaista, vaikka tekijöitä olisi useita.

Linja kannattaa pitää johdonmukaisena, ettei asiakas joka kertaa markkinointiviestintääsi törmätessään joudu tutustumaan yritykseesi uudelleen. Brändisi määrittely nopeuttaa tekemistä, tekemiseen ryhtymistä ja säästää yritykseltäsi aikaa ja rahaa. ◀ Linkki artikkeliin liittyvään brändimäärittelyn työkirjaan: www.luomulehti.fi Alkuperäinen artikkeli on osa Kasvot luomulle -hankkeessa julkistettuja materiaaleja, joihin on saatu tukea Hämeen ELYkeskukselta EU:n maaseuturahastosta. Tämä artikkeli on Luomulehden toimituksen lyhentämä ja muokkaama. Katso lisää artikkeleja: luomu.fi/kasvot-luomulle

LUOMULIITTO www.luomuliitto.fi

Päätoimittaja Pauli Talvitie pauli.talvitie@luomuliitto.fi 044 550 1850

Tilaajapalvelu arkisin klo 9–15 luomuliitto@tilitoimistolindgren.fi 040 738 4448

Puheenjohtaja Pauli Talvitie pauli.talvitie@luomuliitto.fi 044 550 1850

Toimitussihteeri Elisa Niemi elisa.niemi@luomuliitto.fi 0400 534 003

Ulkoasu Eveliina Sillanpää eveliina.sillanpaa@kallo.fi 044 515 6900

Toiminnanjohtaja Elisa Niemi elisa.niemi@ luomuliitto.fi 0400 534 003

Toimitus PL 145, 00101 Helsinki

Julkaisijat Luomuliitto ry

Mentor-toiminta Katso s. 52

Ilmoitusmyynti Maritta Humala/Palmera ky palmera@kotiposti.net 040 709 9856

Paino Esa Print Oy ISSN 1455 0660 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

Asiantuntijapalvelu Katso s. 58

Luomulehti 5/2015

63

KOOLTAAN KOMPAKTI. SUORITUSKYVYLTÄÄN YLIVOIMAINEN.

Tiloilla on suuria ja pieniä töitä.

Rakensimme yhden traktorin tekemään ne kaikki.

Uusi Valtra N-sarja on kooltaan kompakti ja teho-paino -suhteeltaan ylivoimainen luokassaan.

Työn tarkkuus saavutetaan ketterällä käsiteltävyydellä ja esteettömällä näkyvyydellä.

Et ehkä tarvitse isoa traktoria, mutta ansaitset sen tuomat edut. Kysy omalta Valtra-myyjältäsi mahdollisuutta koeajaa tämä Valtra-uutuus.

> www.valtra.com/NewNSeries > #ValtraNewN Valtra is a worldwide brand of AGCO. ®