◁ Alkuperäiskarja soveltuu hyvin myös metsälaitumille. ▷ Kyytöt ja lapinlehmät syövät pelkkää korsirehua: nurmea, kuivaa heinää, siemenheinänolkea sekä vasikoinnin jälkeen säilörehua.
keavuuksia ei pohjavedentarkkailussa ole vuosikymmenien aikana vielä havaittu, tilan emäntä, Laura Hämäläinen kertoo.
Kannattavuutta erikoistumisella ja suoramyynnillä Itä- ja pohjoissuomenkarja soveltuu hyvin maisemanhoitotarkoituksiin. Tupalassa ne laiduntavat perinnebiotooppeja ja harjumetsää sekä ympäröiviä peltolaitumia. – Alkuperäiskarja on vaatimatonta ja helppohoitoista. Tosin mistään huippuurheilijoista ei ole kyse, emäntä vertaa eläimiään jalostetumpaan lihakarjaan. Kyytön ja lapinlehmien liha myydään suoraan helsinkiläisille ravintoloille sekä REKO-piirien kautta yksityisasiakkaille. Tilalla seurataan tarkasti maatalouden kannattavuuslaskelmia. Vielä sukupolvenvaihdoksen aikaan Hämäläiset olivat osakkaina lypsynavetassa. – Työmäärä on lypsykarja-ajoista pudonnut alle puoleen. Ja aina kun pellolle lähdetään, pitäisi tietää, mitä siitä jää käteen, Mika Hämäläinen esittää. Tupalan tilan 120 hehtaarilla kasvaa härkäpapua, syysrypsiä, öljyhamppua sekä nurmea. Papukuormat lähtevät pohjanmaalaiselle lypsykarjatilalle ja rypsi suoraan puristamolle. – Tarkoitus on viljellä kasveja, joille on oikeasti kysyntää, jotta työstä jää itsellekin jotain käteen, isäntä kommentoi. Viljaa Tupalan pelloille on kylvetty viimeksi 2014, tuolloinkin siemenlisäykseen.
Alhaisten tuottajahintojen aikaan erikoistumisen ja kevyiden investointien strategia on kannattanut. – Emme ole sitoutuneet raskailla investoinneilla mihinkään. Meillä on vapaus reagoida muuttuviin tilanteisiin nopeastikin, Laura Hämäläinen selittää. – Pihatto lihakarjaa varten oli jo olemassa, ja teemme koneyhteistyötä muiden viljelijöiden kanssa, Mika Hämäläinen täydentää. – Lisäksi oma asiakaskunta tuo itsenäisyyttä, emäntä lisää.
Puukuidulla tuottavammat pellot Hämäläiset käyttävät maanparannukseen selluteollisuuden jätteenä syntyvää puukuitua. Puukuitu lisää maan humuspitoisuutta ja siten veden- ja ravinteidenpidätyskykyä. Näin kallisarvoiset ravinteet saadaan pysymään maassa ja pystytään varautumaan muuttuvan ilmaston aiheuttamiin säävaihteluihin. Samalla myös maan sadontuotantokyky kasvaa. Kustannuksia syntyy etupäässä kuidun levittämisestä. Massa levitetään pelloille kaivinkoneen ja kuivalannanlevittimen avulla. Käytettävät määrät ovat suuria: jopa 150 tonnia hehtaarille. Puukuitu vie hajotessaan maasta paljon typpeä. Puukuidun levitys sopii parhaiten typensitojakasvien, kuten apilanurmen tai härkäpavun viljelyn yhteyteen. Rehevässä maassa papu kasvattaa pitkän varren ja lakoaa helposti. Kuidun seasta pon-
nistaessaan papukasvusto on tukevampaa tekoa. Omat haasteensa puukuidun käyttöön toivat muutokset ympäristökorvauksessa. Uudistuksen myötä maanparannusaineesta mitataan liukoisen fosforin lisäksi sen sisältämä kokonaisfosfori. Liukoista fosforia ei puukuidussa ole käytännössä lainkaan, ja kokonaisfosforin pitoisuuskin on alhainen, mutta käytettävät määrät suuria. Uuden mittaustavan mukaan peltoa ei voi enää lannoittaa karjanlannalla lainkaan puukuitua käytettäessä. Byrokratian kiemuroista huolimatta Hämäläiset ovat sitoutuneet urakkaan. – Tavoitteena on, että maan multavuutta nostetaan ja pellot ovat iskussa, kun viljelykasvien hinnat joskus nousevat. Perimmäisenä tarkoituksena on siirtää pellot entistä paremmassa kunnossa seuraavalle polvelle, Laura Hämäläinen perustelee. – Kun ravinteet saadaan sitoutumaan maahan paremmin, edistää se myös vesiensuojelua, isäntä täydentää. ◀
LUOMULEHTI 1 | 2016
31