Page 1

le h ti

Tietoa & kokemuksia luomusta.

Nro 1/2016

10,00 €

Luomu vaikuttaa suotuisasti maidon rasvakoostumukseen ▶ 44

Viljakas kuivaa kattojen lämmöllä

www.luomulehti.fi

▷ 24

◀Kestävän suunnittelun◀ ◀esimerkkejä◀

pohjoisiin olosuhteisiin ▷ 32


Arvostan työtäni, siksi MYEL-työtulonikin on kohdallaan!

LAJINSA PARHAAT

EBENA tuin i s o u en s m o u S irna v u h e r

JÖGEVA 4 in

täv s e k en Suom oapila valk

www.naturcom.fi


Kaupankäynti muuttuu

S

Elisa Niemi

uurin syy kaupan keskittymiseen on ollut ihmisten kasvanut kyky liikkua. Jalan, polkupyörällä tai hevosella ei kauppapalveluja voinut hakea kovin kaukaa. Edes linja-autoliikenteen kehittyminen ei vielä asiaa muuttanut. Vasta henkilöautot mahdollistavat monipuolisten ja edullisten kauppapalvelujen hakemisen kauempaa. Kaupan muutoksen ohella myös tuotannon ja jalostuksen keskittyminen on ohjannut logististen järjestelmien kehittymistä palvelemaan noita suurtuotannon olosuhteita. Se ei ole sopinut erityisen hyvin vielä pienimuotoiselle luomulle. Luomun osuus ruuan vähittäiskaupasta on noin 1,7 prosenttia. On selvää, ettei tuotantoa, logistiikkaa ja kauppaa voida järjestää luomun ehdoilla. Siksi kaupasta on tullut yksi este alan kasvulle. Luomun on noissa oloissa ollut vaikea päästä näkyviin kaupan hyllyille ja asiakkaiden saataville. Ihmisten ostoskäyttäytyminen on muuttumassa. Yhä suurempi osa ostoksista tehdään verkossa. Elintarvikekauppa ei ole ollut siinä etunenässä, mutta silläkin sektorilla on löytynyt uusia tapoja toimia. Tietoverkot ovat mahdollistaneet erilaisten ruokapiirien ja REKO-ryhmien synnyn. REKO-mallissa kaikki ryhmään kuuluvat lähiruoan tuottajat ja ostajat tapaavat yhdessä sovittuna ajankohtana ja kuluttaja saa ostaa ruokansa suoraan tuottajalta ilman välikäsiä. Tilaukset on tehty etukäteen ryhmän Facebook-sivuilla. Uudet kauppatavat tulevat muuttamaan merkittävästi ihmisten ostokäyttäytymistä. Niissä asiakas saa valita tuotteensa vapaammin oman maun mukaan. Päätökset eivät ole enää sidoksissa niin voimakkaasti isojen toimijoiden sisäänostajien linjauksiin. Tämä antaa luomulle uusia mahdollisuuksia. Eivät isot kauppakeskukset tietenkään katoa, mutta niiden luonne tulee aikaa myöden muuttumaan enemmän elämysten ja palvelujen tarjoamisen sekä markkinoinnin suuntaan. Olisi mielenkiintoista tietää, miten kaupan suuret toimijat ovat varautuneet näihin muutoksiin? Jos ne pyrkivät huomioimaan olosuhteiden ja kehityksen vaateet, se luultavasti antaa luomulle paremmat kasvun mahdollisuudet. PAULI TALVITIE Luomuliiton puheenjohtaja

LUOMULEHTI 1 | 2016

3


RAKKAUDESTA LUOMUUN

Laajin valikoima. Paras saatavuus. Kilpailukykyiset hinnat. Tarjoamme huolellisesti valitut tuoreet luomuhedelmät, -vihannekset, -juurekset ja -yrtit Suomen laajimmasta luomuvalikoimasta kilpailukykyiseeen hintaan ympäri vuoden. Kun haluat kehittää suomalaista luomukulttuuria, valitse yhteistyökumppaniksi Satotukku. Me osaamme luomun.

Satotukku Oy | Tuupakantie 32, 01740 Vantaa | 010 581 6000 | satotukku@satotukku.fi | satotukku.fi


Sisällys 1/2016

le h ti

> Laihoina vuosina panostetaan maapankkiin s. 30

> Kasvualusta on elävä tuote s.28

3

35

Luomun kysynnän arvioidaan kasvavan lähivuosina

36

Suunnittelemalla korkeita ja tasaisia nurmisatoja

40

Tuotteistus tasaisi luomun tietä ammattikeittiöön

42

Suunnittelu ja kehittäminen toimivan tilan kulmakivinä

Pääkirjoitus: Kaupankäynti muuttuu

10 Ilmastosopimuksen tavoitteiden toteutumiseen tarvitaan mukaan peltomaiden panos

15 Luomupuutarhatuotannon kirkastuva tulevaisuus 18 Syyslannoituksella lisää valkuaispitoisuutta nurmisatoon

23

Kustannusjahtia uusiutuvilla energiamuodoilla

24

KANNESSA: Viljakas kuivaa kattojen lämmöllä

44

KANNESSA: Luonnonmukainen tuotantotapa vaikuttaa suotuisasti maidon rasvakoostumukseen

46

Sairas maa kannattaa hoitaa

26 Vastavirtaan kulkijat

49

Jyvän matka lapsen suuhun

28

Kasvualusta on elävä tuote

56

Enemmän keskustelua, enemmän tuloksia

30

Laihoina vuosina panostetaan maapankkiin

61

Luomuliiton jäsenetuja

32

KANNESSA: Kestävän suunnittelun esimerkkejä pohjoisiin olosuhteisiin

Erkki Vihonen uusi Luomuliiton kasvintuotannon asiantuntija s.59 Palstat

6 Alkupalat 8 Tilastoista poimittua 9 Gallup 11 Edunvalvontaa Euroopassa 12 Ulkomailta 22 Uutuuksia 52 Luomulehti 35 v. 54 Palveluksessanne 58 Kysymyksiä 60 Yhdistyksistä 63 På svenska

Kannen kuva: Röni-Kuva Oy

LUOMULEHTI 1 | 2016

5


Luomuvalvonnan kehittämisestä keskustellaan Evira kutsui sidosryhmät

Poimintoja

Pro Luomu ry: Ehdotus luomuvalvonnan keskittämisestä ja muusta kehittämisestä

Valvontaan liittyy ongelmia, jotka hankaloittavat luomun kehittymistä sekä asetettujen kasvutavoitteiden saavuttamista. Keskeisiä toimijoiden kokemia ongelmakohtia ovat seuraavat: 1. tulkintojen vaihtelevuus eri alueilla ja eri vuosina; 2. lisääntynyt kirjanpitovelvoite; 3. epäselvät ohjeet, tarkastuspöytäkirjat ja –päätökset;

Luomuvalvontafoorumiin tammikuussa. YLITARKASTAJAT Beata Meinander, Merja Manninen ja Sampsa Heinonen kertoivat Euroopan komission 2014 Suomen luonnonmukaisen valvonnalle tekemän tarkastuksen vaikutuksista. Komissio vaatii muun muassa nupoutusta luvanvaraiseksi (ks. s. 7) ja että tarkastuksista suurempi osa pitäisi olla ennalta ilmoittamattomia. Suomi tulkitsee, että edellisenä päivänä sovittu tarkastuskäynti on ennalta ilmoittamaton. Maaseutuviraston ylitarkastajat Teemu Polvi ja Antti Hietala kertoivat siitä, miten luomukorvausta valvotaan. Luomukorvausta hakeneista tiloista valitaan valvontaan vähintään 5 prosenttia satunnais- ja painotetulla otannalla. He totesivat, että tuotantotarkastuksen seuraamuksia ei ole huomioitu painotetussa otannassa. Tilat on valittu valvontaan painottaen muita kuin luomuun liittyviä tukiehtoja.

4. epäselvät toimintatavat ja vastuut 5. päätöksistä valittamisen vaikeudet ja 6. päätösten saamisen pitkittyminen/ aikataulujen venyminen. Ongelmat koskettavat eniten alkutuotantoa, erityisesti kotieläintuotantoa, mutta myös luomuarvoketjun muut toimijat kohtaavat ongelmia. Osa ongelmista voidaan ratkaista parantamalla toimijoiden osaamista, mutta osa vaatii myös valvonnan kehittämistä. Eri alueiden erilaisten tulkintojen minimoimiseksi sekä käytäntöjen ja dokumenttien yhdenmukaistamiseksi elykeskusten toteuttama luomuvalvonta tarvitsee selkeän johdon. Alkutuotannon luomuvalvontaan tulee vastuuttaa johtaja, jonka alaisuudessa toimii tarvittava määrä päätoimisia luomuvalvonnan asiantuntijoita, jotka tekevät valvontapäätökset. Tarkastusdokumenttien digitalisointi tehostaisi merkittävästi tiedon siirtoa. Sen lisäksi se osaltaan yhdenmukaistasi tarkastuksia ja mahdollistaisi nopeamman ja kattavamman tilastotiedon saannin ja sen laajemman hyödyntämisen luomualan kehittämiseksi. Valvontaviranomaisen päätöksistä voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Moni toimija pitää tätä valitusmahdollisuutta lähinnä teoreettisena. Ehdotamme, että virallisen valitusmenettelyn oheen otetaan käyttöön ns. sovittelulautakunta. Sen jäsenten tulee olla neutraaleja henkilöitä, jotka kuulevat asian osapuolia ja antavat oman arvionsa seuraamuksen oikeudenmukaisuudesta. www.proluomu.fi

Joillakin tiloilla on hyviä tapoja tehdä esimerkiksi varastokirjanpito. Vaikkapa hyviä excel-pohjia olisi hyvä saada laajemmin käyttöön, totesi luomutarkastaja Aulis Lassila.

6

LUOMULEHTI

Luomumaidontuottaja Arja Peltomäki totesi, että foorumissa oli hyvä henki, parempi kuin aiemmin. Hänen mielestään on hyvä, että tavattaisiin joka vuosi eikä esimerkiksi joka neljäs vuosi.

1 | 2016

L’Uomu Nokan yrittäjä Arto Jokinen totesi, että Suomessakin luomutoimijoilla ja -valvonnalla pitäisi olla yhteinen tavoite. Ruotsissa KRAVia on viety päämäärätietoisesti eteenpäin ja siellä on mahdollista neuvotella, jotta valvonnan seuraamuksista tulisi kohtuulliset.

Luomuliiton eläintuotannon asiantuntija Katarina Rehnström peräänkuulutti halua pitää tarkastukset yksinkertaisina, jotta niissä voidaan keskittyä olennaisiin asioihin.


SML

Luomutuotannossa sarvien poistaminen ja nupoutus luvanvaraiseksi LUOMUTUOTANNOSSA SARVIEN ja sarvenaiheiden poistaminen muuttuu luvanvaraiseksi 1.2.2016 lähtien. Luonnonmukaisessa maataloudessa ei saa toteuttaa rutiinitoimenpiteenä sarvien poistamista eikä nupoutusta. Sarvien tai sarvenaiheiden poistamiseen tarvittava lupa haetaan paikallisesta ELY-keskuksesta lomakkeella 9b, joka on saatavissa Evira.fi-sivustolla. Hakemuksessa toimija ilmoittaa perustelut, miksi sarvien tai sarvenaiheiden poisto on tarpeellista. Myönteinen lupa on tilakohtainen ja voimassa toistaiseksi. ELY-keskus voi sallia sarvien poiston ja nupoutuksenturvallisuussyistä tai tapauskohtaisesti, jos toimenpiteen tavoitteena on parantaa eläinten terveyttä, hyvinvointia tai hygieniaa. Luvanvaraisuuteen päädyttiin sen jälkeen, kun Euroopan komissio teki syksyllä 2014 Suomessa luonnonmukaisen valvonnan tarkastuksen. - Koska millään tilalla ei nupouteta perusteetta, riittävät syyt lupaa varten ovat varmasti aina olemassa, totesi ylitarkastaja Merja Manninen Eviran Luomuvalvontafoorumissa. - Tavoitteena on, että luvat saadaan kuntoon kaikilla luomutiloilla tämän vuoden aikana, jatkoi Manninen.

Euroopan parlamentti: Tavanomaista jalostusta ei pitäisi patentoida EUROOPAN PARLAMENTTI hyväksyi joulukuussa päätöslauselman, jonka mukaan tavanomaisesti jalostettuja kasveja, siemeniä ja geenejä ei saa patentoida. Luomusektori suhtautuu myönteisesti päätöslauselmaan ja kannustaa komissiota ja jäsenmaita käymään käsiksi asiaan sekä saamaan Euroopan patenttiviraston (EPO) toimimaan sen mukaisesti.

Taustaa Yleensä kasvilajikkeita suojellaan kasvinjalostajanoikeudella, joka on paremmin sopiva ja joustavampi suoja. Se antaa jalostajille mahdollisuuden käyttää suojeltuja lajikkeita ja luoda uusia. Patentit sen sijaan toimivat esteenä tutkimukselle ja johtavat monopolisoitumiseen. Ruokaturvan, biodiversiteetin ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta on tärkeää, että viljelijöillä pysyy oikeus kasvattaa omia siemeniään, jotka ovat paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneita.

Omenan siemenkotamätää voi torjua jatkossa mehiläisten avulla MEHILÄISTEN AVULLA torjutaan jo mansikan ja vadelman harmaahometta. Ensi keväänä mehiläiset voidaan valjastaa myös omenan siemenkotamätää vastaan. Verdera Oy on saanut Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta (Tukes) käyttöluvan Prestop Mix -torjunta-aineelle myös omenan siemenkotamätää vastaan. Jatkossa siis myös omenanviljelijät voivat torjua tauteja mehiläisten levittämällä biologisella torjunta-aineella. Aiemmin aine on sallittu mansikalla ja vadelmalla harmaahometta vastaan. Mehiläislevitteinen torjunta-aine annostellaan mehiläispesän yhteydessä olevaan laitteeseen. Aine tarttuu mehiläiseen ja siirtyy kukkiin mehiläisten hakiessa mettä ja siitepölyä. Prestop Mixin teho perustuu loisimiseen tautisienellä ja siihen, että aineessa elävä hyödyllinen Gliocladium catenalum –sieni asuttautuu kukkaan. Tällöin harmaahometta ja siemenkotamätää aiheuttaville homeille ei jää elintilaa. Prestop Mix on vaaratonta ympäristölle, mehiläisille ja kuluttajille. Siitä ei jää jäämiä marjoihin, hedelmiin eikä hunajaan. Aine sopii myös luomutuotantoon. Samalla kun mehiläiset levittävät torjunta-ainetta, ne myös pölyttävät omenan kukkia. Sato voi nousta jopa puolella ja omenista tulee suurempia, täyteläämpiä ja niiden säilyvyysaika saattaa pidentyä. Viljelijän ja tarhaajan kannattaa sopia kevään pölytyspalvelusta ajoissa alkuvuodesta.

www.ifoam-eu.org

LUOMULEHTI 1 | 2016

7


Markku Lassila

Tilastoista poimittua

Luomurukiin viljelyala lisääntyi KAURA ON Suomen selkeästi viljellyin luomuvilja ja sen viljelyala ei vuonna 2015 juuri muuttunut suhteessa edellisvuoteen. Ala oli noin 24 000 ha. Vehnän (5 700 ha) ja ohran (5 300 ha) viljelyalat laskivat. Rukiin viljely lisääntyi 3500 hehtaarista lähes 5 000 hehtaariin.

Luomu viljahehtaarit hehtaarit Suomessa 2015 Ruis

Vehnä

Kaura

Ohra

2015

4 935

5 685

23 954

5 321

Muutosprosentti

+43

-17

2014

3 461

6 861

0 24 047

-26 7 166

Evira.fi

Satovuosi 2015 oli haastava VUODEN 2015 luomuviljasato oli 80 miljoonaa kiloa eli viidenneksen pienempi kuin vuonna 2014. Määrä on 2,2 % Suomen koko viljantuotannosta. Jo yli viidennes luomuvilja-alasta korjattiin tuoreviljana, joka vähensi kuivaviljana korjattua määrää. Rukiin tuotanto pysyi yhdeksässä miljoonassa kilossa. Luomurukiin osuus koko maan ruistuotannosta oli siten 8 %. Yli puolet viljasadosta oli kauraa, 45 miljoonaa kiloa. Kaurasadon määrä nousi 10 %. Vehnän tuotanto väheni yli kaksi miljoonaa kiloa 12 miljoonaan kiloon. Ohran tuotanto lähes puolittui ja oli 7 miljoonaa kiloa.

8

LUOMULEHTI 1 | 2016

Luomun osuus kokonaissadosta vaihtelee ohran yhdestä rukiin kahdeksaan prosenttiin. Herneellä ja härkäpavulla luomun osuus on viljoja suurempi. Herneessä luomun osuus oli noin 16 % ja härkäpavussa 13 %. Vuotta aiemmin luomuosuus oli molemmissa noin 20 %. Molempien kasvien tuotanto tavanomaisilla tiloilla on kasvanut enemmän kuin luomutiloilla. Luke.fi


Kohti kevättä! 1. Joko olet ostanut siemenet? 2. Kokeiletko jotakin uutta?

Ville Virtanen Marttila, Varsinais-Suomi Viljelyksessä noin 150 ha. 1. En ole vielä. 2. Aloitimme viljelemään luomua vasta viime vuonna eli nyt alkaa toinen siirtymävaihevuosi. Uutena viljelyyn on tullut herne ja nurmikasvit. Herneestä ja apilasta meillä on siementuotantoa, joten siemenet joutuu näiltä osin ostamaan aina uudet. Varmaankin kokeillaan joitain uusia lajikkeita. Viljoissa käytämme nyt omaa siementä. Lisäksi viljelemme öljyhamppua, jossa täytyy aina käyttää ostosiementä.

WWF

Gallup

Markus Eerola Hyvinkää, Uusimaa Viljelyksessä vähän yli 300 ha. 1. Olen tehnyt ostopäätöksen, mutta en ole vielä ostanut. 2. Sinimailasen siemenien kokeiluja aion jatkaa. Viherlannoitusnurmissa etsin nyt nimenomaan seossuhteista sellaisia ratkaisuja, jotka johtaisivat parempaan onnistumiseen ja parhaaseen hyötyyn maanrakenteen kannalta - erityisesti ongelmalohkoilla. Uutta mallasohralajiketta aion kokeilla pienellä alalla ja uutta sertifioitua uutta siementä hankkia kauralle, koska nykyinen siemen on ollut käytössä jo muutaman vuoden. Viljojen osalta täytyy miettiä taloudellisuutta. Jalostusarvoa on mietitty yhteistyökumppaneiden kanssa. Kaura on ollut viljelyvarma ja tattariin olen myös ollut tyytyväinen. Mielenkiintoisia kasveja on paljon, mutta on tärkeää saada kasaan järkevän kokoisia eriä, joten kasvilajivalikoimaa täytyisi ennemminkin supistaa kuin kasvattaa. Suunnittelu alkaa nyt onneksi olla helpompaa, kun olemme olleet viisi vuotta luomussa.

Pekka Kangas Kokkola, Keski-Pohjanmaa Viljelyksessä noin 60 ha.

Pekka Kangas

Tällä hetkellä käyttämämme lajikkeet ovat herneestä Ingrid, apilasta SW Yngve ja öljyhampusta Finola.

Ville Virtanen

1. Ei ole vielä tullut ostettua. 2. Viime kesä oli niin erilainen kuin yleensä, että nyt mennään kyllä ihan vanhoilla tutuilla. Olen luottanut viljoissa muutenkin tuttuihin lajikkeisiin. Esimerkiksi kaurassa on ollut Akselia. Enimmäkseen sertifioitua siementä on käytetty, ei niinkään omaa. Nurmissa on ollut mm. nurminataa sekä puna- ja alsikeapilaa. Noin puolet pelloista on nurmella ja sato menee omalle lypsykarjalle. Olemme olleet luomussa vähän yli 10 vuotta.

LUOMULEHTI 1 | 2016

9


Luomuviljelyssä muun muassa orgaanisten lannoitteiden käyttö lisää peltomaan hiilivarastoja, mikä hillitsee ilmastonmuutosta ja parantaa pellon tuottokykyä – erityisesti muuttuvissa ilmastooloissa, kuten kuivissa ja sateisissa olosuhteissa.

TEKSTI JA KUVA: ELISA NIEMI

Ilmastosopimuksen tavoitteiden toteutumiseen tarvitaan mukaan peltomaiden panos Pariisissa 195 valtiota sitoutuivat pitämään ilmaston lämpenemisen selkeästi alle 2 asteessa ja pyrkivät pitämään sen alle 1,5 asteessa. Jotta tavoitteeseen voidaan päästä, luomun kattojärjestö IFOAM kehottaa valtioita sisällyttämään agroekologisia käytäntöjä ilmastopolitiikkaansa. Maatalouden täytyy siirtyä ilmastonmuutoksen edistäjistä sen ratkaisijoihin.

P

elkästään tämän vuoden aikana, keinolannoitteiden käyttö tuottaa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin kaikki henkilöautot ja kuormaautot Yhdysvalloissa. Keinolannoitteet myös tuhoavat peltomaita ja ekosysteemejä, toteaa IFOAM tiedotteessaan. – Samalla kun toivotamme tervetulleeksi ilmastosopimuksen toteamme, että pyrkimykset hillitä lämpeneminen 1,5 asteeseen tulevaisuudessa eivät auta maanviljelijöitä, jotka taistelevat ankarien ilmastonmuutoksen ilmenemismuotojen kanssa jo nyt, sanoo vaikuttamistyönjohtaja Gábor Figeczky IFOAMista. Viljelijöiden mahdollisuuksia tuottaa ruokaa itselleen ja kasvavalle maailman väestölle tulee edistää ilman, että se pahentaa ilmastonmuutosta ja heikentää maatilojen kykyä sopeutua muutoksiin. Päättäjien täytyy antaa työkaluja ruo-

10

LUOMULEHTI 1 | 2016

antuotannon menetelmiin kuten luomutuotanto, jotka sekä vähentävät päästöjä että sitovat hiiltä maahan. Köyhille viljelijöille, jotka elävät ilmastonmuutoksen pahimmin pieksemillä alueilla, ilmastosopimus antaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta, mutta ei vielä vakuutusta siitä, että tehokkaat toimet korvaavat nykytilan jatkumisen. IFOAMin mukaan tarvitsemme edelleen sitovat vaatimukset taloudellisista panostuksista yksittäisiltä valtioilta - niiltä, jotka ovat vaikuttaneet eniten ilmastonmuutoksen syntymiseen. Ranskan 4/1000-aloite on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan. Sen tavoitteena on osoittaa, kuinka terveillä peltoja metsämailla on merkittävä rooli ruokaturvan luomisessa ja ilmastonmuutoksen torjumisessa. Kannustamme muita valtioita yhdistämään voimat allekirjoittaneiden kanssa, toteaa IFOAM tiedotteessaan. ◀


TOIMITTANUT: ELISA NIEMI

Luomusektori vaatii komissiolta uusien geenitekniikan menetelmien luokittelua geenimuunteluksi Luomun kattojärjestö IFOAM EU on julkaissut kannanoton uusista geenitekniikan menetelmistä. EU komission odotetaan esittävän juridisen kantansa asiaan maaliskuuhun mennessä.

I

FOAM EU kertoo tiedotteessaan tänään, että eurooppalainen luomusektori ei näe juridisia tai teknisiä syitä sille, että uudet jalostustekniikat eivät tarvitsisi samaa riskinarviointia ja samoja juridia vaatimuksia, joita geenimuunneltuihin organismeihin (GMO) vaaditaan. Luomusektori varoittaa vakavista taloudellisista seurauksista, jos komissio päästää nämä tekniikat vähemmällä sääntelyllä. – Uusilla tekniikoilla on samat riskit kuin nykyisillä GMO:illa eikä niitä tulisi päästää ympäristöön ja vielä vähemmän niille tulisi myöntää poikkeusta riskinarvioinnista ja jäljitettävyysvaatimuksista, varoittaa IFOAM EU:n puheenjohtaja Christopher Stopes. – Yritykset päästää uudet tekniikat helpommin läpi riskinarvioinnista, jäljitettävyydestä tai tuotemerkintävaatimuksista, aiheuttaisivat kaaosta ruoka-, rehu- ja siemenmarkkinoilla. Se kostautuisi, kuten yritys ottaa käyttöön GMO:t Euroopassa 20 vuotta sitten, lisää IFOAM EU:n varapresidentti Thomas Fertl. – Komissio voisi antaa kuluttajien ja markkinoiden päättää, mutta oikeus valita toteutuu vain, jos jäljitys- ja tuotemerkintäsysteemi toimivat, jatkaa Fertl. – Tarvitsemme kasvinjalostussektorille innovaatioita ja maatalouteen uusia lähestymistapoja, jotka hyödyntävät mahdollisimman tehokkaasti kasvien

geneettiset resurssit. Mutta innovaatioiden ei tarvitse nojata geenitekniikkaan, joka voi johtaa arvaamattomiin sivuvaikutuksiin ja joista hyötyvät lähinnä niitä markkinoivat yritykset, toteaa IFOAM EU:n politiikkajohtaja Eric Gall. Niin kutsutut “uudet kasvinjalostustekniikat”, joita käsitellään kannanotossa (mm. cisgenesis ja CRISPR/Cas), vaikuttavat solunsisäisellä ja geneettisellä tasolla. Siksi IFOAM EU tulkitsee, että niitä ei tulisi käyttää luomutuotannossa. Jos uudet jalostustekniikat jätetään GMO-säädöksien ulkopuolella, vaarantuisi jalostajien, viljelijöiden ja kuluttajien valinnanvapaus. Jos jotkin näistä uusista jalostustekniikoista jätetään säädöksien ulkopuolelle, luomusektori joutuisi tilanteeseen, jossa luomussa kielletyillä geenimuuntelutekniikoilla tuotetut organismit voitaisi päästää ympäristöön ja ruokaketjuun ilman jäljitettävyys ja merkintävaatimuksia. ◀

TEKSTI: ELISA NIEMI

GMO:n määrittely jakaa mielipiteitä Geenimuuntelun määritelmästä on väännetty kättä jo pidemmän aikaa. Lainsäädäntö ja siellä käytetty terminologia on vanhentunutta. - Esimerkiksi Suomen geenitekniikkalautakunnassa on keskusteltu ja jopa äänestetty siitä, mikä luetaan geenimuunteluksi ja mikä ei, kertoo lautakunnan työskentelyyn osallistunut dosentti ja evoluutiobiologi Irma Saloniemi Turun yliopistosta. - Mielestäni on perusteltua lähteä siitä, että uusilla geeniteknisillä menetelmillä tuotetut lajikkeet joutuvat käymään samat riskinarvioinnit kuin vanhemmilla tekniikoillakin tuotetut lajikkeet, jatkaa Saloniemi.

www.ifoam-eu.org Suora linkki IFOAM EU:n kuusisivuiseen kannanottoon: www.luomulehti.fi

LUOMULEHTI 1 | 2016

11


Ulkomailta TEKSTI JA KUVAT: MAARIT KARI

Westhof bio –

yli tuhat hehtaaria luomua Saksalainen kuluttaja maksaa luomuporkkanasta kolminkertaisen hinnan tavanomaiseen verrattua. Silti luomun markkinaosuus Saksassa on jopa viidennes. Tarkasta talouden pidostaan kuuluisa kansa osaa kotiuttaa eurot ja ravinteet. Westhof bio kierrättää myös energian.

W

esthof bio vakuuttaa vierailijan jo etukäteen. Yrityksen ilme ja kotisivut (westhofbio.de) ovat kunnossa. Yritys esittelee ensimmäiseksi filosofiansa, jonka mukaan tavoite ei ole vain tuottaa säännösten mukaisia luomutuotteita, vaan käyttää myös resurssitehokasta ja ympäristöä huomioivaa viljelytekniikkaa. ­­­­”Meillä on vain tämä yksi planeetta, jonka haluamme pitää niin ehjänä kuin mahdollista tuleville sukupolville”, kerrotaan heti kättelyssä. Pysäyttävää. Vihannesvalikoima esitellään muutamalla lauseella, joista saa sekä käsityksen kunkin kasviksen käyttömahdollisuuksista, mutta myös funktionaalisuudesta ja eettisistä arvoista esimerkiksi eläinvalkuaisen korvaajana. Esimerkiksi kukkakaalin ominaisuudet ja käyttövinkit kuvataan näin: ”Kukkakaali. Aina hyvä valinta. Voidaan käyttää

Pakkaamon piha on kurjallakin kelillä siistissä kunnossa. Jäähdytystarpeen vuoksi aurinkopaneeleille olisi Suomessakin käyttökuormaa tämän tyyppisessä yrityksessä.

12

LUOMULEHTI 1 | 2016

monin eri tavoin kuten kukkakaalisoseena, pizzataikinassa, gratiinissa tai keitoissa. Sen sisältämät vitamiinit suojaavat immuunijärjestelmää ja suojaavat ihoa UV-säteilyltä.” Muutamalla lauseella syntyy siis mielikuva, että on suorastaan uhkarohkeaa olla käyttämättä kukkakaalia. Sama meininki toistuu kaikissa kasviksissa, ilman toiston tunnetta. Kotisivuilla voi valita joko saksan tai englannin kielen, mutta englanninkielisilläkin sivulla osa alasivuista on saksaksi. Yhteydenottopyyntö on helppo tehdä ja siihen myös vastataan viipyilemättä. Paikan päällä kaikki vierailijat kirjoittavat nimensä ja pyydetyt lisätiedot listaan ja ennen ensimmäiseenkään varastohalliin menemistä jaetaan vierailijalle hiusverkot päähän pantavaksi.

Alussa oli vain 60 hehtaaria… Westhof bio on esimerkki yhteistyöstä, kasvusta ja laadusta. Tila siirtyi alkuperäiselle omistajalle ja nykyiselle osakkaalle

70-luvun lopulla 60 hehtaarin kokoisena. Luomuun siirryttiin 11 vuotta myöhemmin. Ensimmäiset luomutuotteet saatiin markkinoille 1992 ja samalla tuotantoala laajeni lähes kaksinkertaiseksi. Vuosituhannen lopulla perustettiin luomupakasteita tuottava yritys. Mittavin laajennus ja tuotannon monipuolistuminen toteutettiin, kun aiemman yhteistyökumppanin ja naapurin kanssa perustettiin osakeyhtiö vuonna 2002. Viljelyala laajeni tuhanteen hehtaariin. Seuraavaksi oli vuorossa 4 hehtaarin kasvihuone, jonka päätuotteena ovat tomaatit. Ravinnekierto ja energiaomavaraisuuden merkittävä askel tapahtui aivan hiljan, vuonna 2014 rakennetun biokaasulaitoksen myötä.


Westhof bion päävihannes on porkkana.

Biokaasulaitoksen hiilidioksidi ja sähkö siirtyvät välittömässä läheisyydessä sijaitsevan kasvihuoneen käyttöön. Ulkopuolista hiilidioksidia ei kasvihuoneissa käytetä.

1989 siirtyminen luomuun ja liittyminen Bioland-yhdistykseen. 1992 ensimmäiset luomutuotteet, lajisto laajentui myös mansikoihin ja tuotantoala 110 hehtaariin. Perustettiin Schleswig-Holstein-markkinointiyhtiö. 1998 perustettiin luomupakastetuotteita valmistava Bio Frost.

2000 perustettiin markkinointiyhtiö Westhof-Bio-Gemüse GmbH & Co. KG. 2002 perustettiin Westhof bio. Yhtiökumppaniksi entinen yhteistyökumppani ja naapuri Paul Heinrich Dörscher. Kasvilajisto laajeni ja viljelyala kasvoi 1000 hehtaariin.

Osa viljelykierron viljasta korjataan kokoviljasäilörehuna biokaasulaitoksen syötteeksi ja edelleen lannoitteeksi.

2010 perustettiin Westhof energie tukemaan uusiutuvan energian projekteja ja kehitystä

2011 syntyi Westhof Bio-Gewächshaus GmbH & Co. 4 ha kasvihuone, jonka päätuotteena tomaatit sekä rahoitusyhtiö tukemaan yritysperheiden investointiprojekteja. 2013 ensimmäisten luomutomaattien sadonkorjuu. 2014 rakennettiin biokaasulaitos.

Viljelykierto yhteistyöllä ja ravinnepanoksia vihanneskaupalla Westhof bion vihannestuotannossa on 6 vuoden viljelykierto. Kahden viherlannoitusnurmen jälkeen viljellään vuosi kaalikasveja, sitten viljaa, porkkanaa ja lopuksi hernettä. Viljan viljely kierrossa on ulkoistettu yhteistyökumppanille. Vihannestuotannossa tärkeimmät kasvit ovat porkkana, kaalit ja herne. Oman tuotannon ja yritykseen tulevan vihannesmateriaan sivuvirrat jalostuvat vihannes- ja kasvihuonetuotannon lannoitteeksi.

Keltajuurikkaan leikkuuerote saa kolme uutta elämää biokaasulaitokessa: energiana, hiilidioksidilannoitteena kasvihuoneessa ja ravinteena maan kautta.

Tärkeintä vihannesta, porkkanaa, tuotetaan 160 hehtaarin alalla. Sen lisäksi yrityksessä pakataan ja jalostetaan ostettuna luomuporkkanaa kolminkertainen määrä. Läpimenevän porkkanan määrä pakkaamolla ja pakasteissa on noin 26 miljoonaa kiloa. Pääkasvien ja mansikan lisäksi pakataan ja pakastetaan muita vihanneksia kuten punajuurta, naurista, purjoa, perunaa ja palsternakkaa.

Porkkanaa harjuviljelynä Ensimmäiset porkkanat kylvetään maaliskuun lopulla ja korjataan elokuun puo-

livälin paikkeilla. Kylvökausi loppuu toukokuulla. Porkkanan viljely perustuu huolelliseen perustamiseen. Aluksi maan ajetaan harjuille. Noin viikon kuluttua poltetaan ensimmäiset rikkakasvit. Hieman myöhemmin kylvetään porkkana, jolloin pintaan kohdistuu jälleen yksi mekaaninen käsittelykerta. Kylvön jälkeen 8 vuorokauden päästä tehdään toinen liekityskäsittely ja myöhemmät rikkatorjuntakäsittelyt ovat mekaanisia. Porkkanahehtaari vaatii noin 100 tuntia työtä. Yrityksen kotisivulla voi ▷▷ LUOMULEHTI 1 | 2016

13


Ulkomailta tutustua videolla itsekulkevaan miehittämättömään mekaaniseen porkkanapenkkien kitkijään.

Joustava työvoimapolitiikka Tilalla on 12 vakinaista työntekijää ja noin 100 kausityöntekijää, joiden työjakso on 2–6 kuukautta. Kaikki kausityöntekijät tulevat Puolasta ja hankintaa hoitaa yksi henkilö päätoimisesti. Halukkaasta työvoimasta ei ole pulaa. Vallitseva minimipalkka on 8,5 Eur/h ja palkkauskulut sivukuluineen ovat noin 11,5–12 Eur/h. Kausityöntekijöille tarjotaan omakustanteinen majoitusmahdollisuus, mutta halutessaan he voivat hoitaa asumusjärjestelyt omin voimin. Pakkaamolla raaka-aine kulkee automaattisessa ketjussa kuormalavoille saakka. Kuormalavat siirretään trukilla varastoihin ja kuljetukseen. Henkilökunta tekee kahta kahdeksan tunnin vuoroa, mutta toinen vuoro tekee joustavasti käsiteltävät erät loppuun saakka, kellosta riippumatta. Vuodessa työskennellään 220 päivänä vuodessa eli ympäri vuoden. Biokaasusta resurssitehokkuutta Vuonna 2014 rakennettu biokaasulaitos yhdistää ravinne-, energia- ja jätehuollon. Suuren tuotantovolyymin sekä läpimenevien kasvimassojen ansiosta biokaasulaitokseen tulee vuodessa 50 miljoonaa kiloa syötettä. Laitoksen tuotantoteho on 550 kW ja se on tekniikaltaan CHP-laitos, jonka sähköä jauhaa tutun värinen Jenbacherin kaasumoottori. Laitos tuottaa riittävästi lannoitetuotteita tekemään tuotannon ravinneomavaraiseksi biologisen typensidonnan rinnalla. Biokaasun hiilidioksidi otetaan talteen ja käytetään kasvihuoneissa. Ulkopuolista hiilidioksidilannoitusta ei tarvita.

14

LUOMULEHTI 1 | 2016

Yhden biokaasulaitoksen tuotanto ei riitä yrityksen energiatarpeisiin vaan biokaasua ostetaan maakaasuputken välityksellä 200 km päässä sijaitsevalta biokaasulaitokselta, jonka tuotanto jalostetaan maakaasuverkon vaatimusten mukaiseksi. Kuten meillä Suomessakin, biokaasun ostaminen maakaasuputken kautta perustuu laskennallisiin määriin. Kaikki raaka-ainesyötteet sekä lannoitetuotteet kuljetetaan ajonevoilla. Siirtomatkaa on runsaasti. Laitokselta länteen riittää kuljetettavaa 12 km päähän ja itään päin jopa 24 kilometriin saakka. Yli 7 km kuljetukset hoidetaan muulla kuin traktoriajoneuvoilla.

Tarkan markan saksalainen maksaa laadusta Luomuporkkanan hinta pakkaamolla on laadusta riippuen 15–45 snt/kg. Porkkanan kilohinta marketissa on 1–1,2 euroa. Kuluttajalle luomuporkkana maksaa noin kolme kertaa enemmän kuin tavanomaisesti tuotettu. Silti porkkanan markkinaosuus on noin viidennes. Porkkanaa suurempia luomuosuuksia Saksassa on sipulilla ja perunalla, arvioi yhtiön osakas Paul Heinrich Dörscher. Hän kertoi, että viljelyn ha-kohtainen tuki on Saksassa

Tilalla on 12 vakinaista työntekijää ja noin 100 kausityöntekijää.

300 Eur. Luomulisä sen päälle on 150 euroa ja vihanneksilla 300 euroa. Saksalla on toki perinteikäs luomutuotanto, mutta herää myös välttämättä kysymys, kuinka suuri merkitys on ollut aikanaan viestinnällisellä strategialla, kun luomun tunnistaa sanasta ”bio” eli lyhenne sanasta biologinen. Suomalaiseen ajattelutapaan ei varmaan koskaan olisi istunut niin yleismaailmallinen ja suuntaa-antava tunnus kuvaamaan luonnonmukaista viljelyä. Luomu on sanana jotenkin mielipiteitä helpommin jakava. Kukaan ei voi kiistää, ettei Bio olisi helppo, tunnistettava ja tehokas tunnus. ◀ Kirjoittaja on energianeuvonnan kehityspäällikkö ProAgria Keskusten Liitossa. Energiatehokkuus on kirjoittajalle laajamerkityksellinen asia, alkaen maan kyvystä kasvattaa ihmistä ja tuottaa ruokaa kestävällä tavalla.


TEKSTI: ANU KOIVISTO, TIINA MATTILA JA JUHA HEIKKINEN KUVAT: ANU KOIVISTO

Luomupuutarhatuotannon kirkastuva tulevaisuus

Luomupuutarhatuotannon alat ovat pitkän laskukauden jälkeen kääntyneet lievään kasvuun avomaan vihannestuotannon osalta. Vaikka luomupuutarhatuotannossa on edelleen haasteita niin kannattavuudessa, markkinoinnissa

Luomumansikalla on paljon kysyntää ja lisää tuottajia tarvitaan.

kuin viljelytekniikassakin, niin kyselytutkimuksen perusteella näyttää, että luomupuutarhatuotannon pariin on siirtymässä merkittävä joukko uusia yrittäjiä.

L

uomupuutarhatuotannon pinta-alat ovat niin avomaan vihanneksilla kuin marjoilla ja hedelmilläkin olleet lähes koko 2000-luvun lasku-uralla. Nyt kuitenkin viimeisen viiden vuoden aikana alaspäin suuntautuvat pinta-alakäyrät ovat avomaavihanneksilla vihdoin kääntyneet nousuun. Kokonaisuudessaan luomupuutarhatuotannon osuus on kuitenkin vielä hyvin pieni, vain kaksi prosenttia sadosta, vajaa viisi prosenttia viljelyalasta ja 12 prosent-

tia puutarhatiloista. Tehtyjen selvitysten mukaan luomupuutarhatuotteilla on kasvava kysyntä niin kuluttaja kuin suurtalouspuolellakin. Myös kaupan arvioiden mukaan juuri luomuhedelmillä ja -vihanneksilla olisi suurin kasvupotentiaali.

Syitä luomupuutarhatuotannon hitaaseen kehitykseen Luomupuutarhatuotannon toivottua vaisumpaan kehitykseen on esitetty syyksi heikkoa kannattavuutta. Tuore tutkimus kuitenkin osoitti, ettei luomu-

puutarhatarhatuotanto ole sen heikommin tai paremmin kannattavaa kuin tavanomainen tuotantokaan. Osalla puutarhakasveista kannattavuus oli luomussa parempi, toisilla taas heikompi kuin tavanomaisessa tuotannossa. Toiseksi syyksi luomupuutarhatuotannon vaisuun kehitykseen on esitetty luomupuutarhatuotteiden markkinointivaikeuksia. Tutkimuksessa havaittiin, että suuren pinta-alan viljelijöillä markkinointikanavat olivat kunnossa ja toimivat hyvin. Sen sijaan osalla pienistä ▷▷ LUOMULEHTI 1 | 2016

15


tuottajista oli ongelmia markkinoinnin kanssa. Kolmanneksi syyksi on esitetty viljelyteknisiä ongelmia. Esimerkiksi sipulilla joinain vuosina hyvinkin runsaana esiintyvä sipulin näivete (fusarium) on osalla tiloista pilannut jopa puolet sadosta varastoinnin aikana. Merkittävien taloudellisten tappioiden lisäksi suuret varastotappiot aiheuttavat viljelijöissä turhautumista, kun uhratut tuotantopanokset menevät hukkaan, eikä ongelmaan ole vielä löydetty toimivaa ratkaisua.

Kasvava kiinnostus luomuun Vaikka luomupuutarhatuotannossa riittää vielä haasteita, löytyy nykyisten tavanomaisten pelto- ja puutarhakasvien viljelijöiden keskuudesta merkittävä joukko niitä, jotka suunnittelevat siirtyvänsä luomupuutarhatuotantoon. TNS Gallup keräsi alkuvuodesta 2014 kyselyaineiston maatilojen kehitysnäkymistä. Mukana oli 440 avomaanvihannes ja marjatilaa tai niihin tuotantosuuntiin siirtymistä suunnittelevia. Näistä kyselyn tiloista 50 kappaletta (11 %) oli luomussa ja 62 (14 %) oli kiinnostunut siirtymään luomupuutarhatuotantoon, eli siirtymähalukkuus luomuun oli melko suurta. Tärkeimmiksi kannusteiksi luomuun siirtymisessä nousevat hyvin perinteiset tekijät: ekologinen tuotantotapa ja mahdollisuus vähäisempään kasvinsuojeluaineiden ja lannoitteiden käyttöön. Mutta mielenkiintoista on, että myös puhtaasti taloudelliset tekijät nousevat tärkeimpien kannusteiden joukkoon: markkinoilta saatava hinta, kannattavuus ja luomutuotteiden kysyntä. Eli aatteiden ja ideologian ohella luomupuutarhatuotanto koetaan taloudellisesti kilpailukykyisenä tuotantotapana, mikä on oikein toivottava lähtökohta, kun halutaan kasvattaa luomupuutarhatuotannon osuutta tuotannosta. Muita tyypillisiä piirteitä luomuun siirtymistä suunnittelevilla on, että he ovat keskimääräistä nuorempia, alle 40-vuotiaita. Lisäksi heistä 40 prosenttia käy tilan ulkopuolella töissä säännöllisesti, kun eikiinnostuneilla tilan ulkopuolella työssäkäyntiprosentti on vain 27 prosenttia. Se, miten tilat kokevat hyötyvänsä luomuun siirtymisen myötä on, että oman jaksamisen ennakoidaan parantuvan. Tärkeimpiä omaa jaksamista vahvista-

16

LUOMULEHTI 1 | 2016

Luomupuutarhatuotannon alat ovat muuten vihdoin hieman nousussa, mutta marjojen ja hedelmien tuotantoalat vielä junnaavat.

Arvot ja taloudelliset tekijät tärkeimpiä tekijöitä luomuun siirtymisessä. (Vaaka-akselilla tekijän maininneiden lukumäärä.)

tumma = luomussa olevat keskiharmaa = luomuun siirtymishaluiset vaalea = tavanomaiset

Parisuhteen ja muiden ihmissuhteiden toimivuus vahvistavat jaksamista. Byrokratia, työmäärä sekä kiire heikentävät jaksamista.

via tekijöitä ovat parisuhteen ja muiden ihmissuhteiden toimivuus sekä oma terveydentila. Joskin nämä tekijät nousevat esiin tärkeimpinä tekijöinä niin luomussa olevilla, tavanomaisilla kuin luomuun siirtymishaluisillakin tiloilla.

Se, missä luomuun siirtymistä suunnittelevat tilat poikkeavat muista tiloista on, että luomuun siirtymisen myötä tilakokonaisuuden hallinnan odotetaan helpottuvan, ja siten oman jaksamisen parantuvan.


Luomusipulin viljely on kannattavampaa kuin tavanomaisen, jos varastotappiot saadaan pidettyä kurissa.

Jaksamista heikentävissä tekijöissä ei ollut eroa luomussa olevien, tavanomaisten ja siirtymishaluisten tilojen osalla. Kaikkien tilojen jaksamista heikensi byrokratia sekä työmäärä ja kiire. Luomuun siirtymisen myötä myös kannattavuuden odotetaan parantuvan, joskin siirtymishaluiset kokivat tilansa nykyisen kannattavuuden heikommaksi kuin ei-kiinnostuneet. Vaikka tuotantosuunnan muutokseen näyttää liittyvän odotuksia työhyvinvoinnin parantumisesta, niin luomutuotannossa jo olevien ja tavanomaisten tilojen välillä ei havaittu kuitenkaan eroa jaksamisen suhteen.

Ei vielä valoisa, vaan kirkastuva tulevaisuus Tilastojen ja tutkimusten valossa luomupuutarhatuotanto on herkässä vaiheessa. Positiiviseen suuntaan luomupuutarhatuotantoa ajaa se, että luomupuutarhatuotannon alat ovat kääntyneet hienoiseen nousuun. Lisäksi kiinnostusta siirtyä luomupuutarhatuotannon pariin on olemassa niin nykyisten puutarhaviljelijöiden kuin muidenkin viljelijöiden keskuudessa. Todennäköisesti myös nykyisen viljelijäkunnan ulkopuolelta löytyy luomupuutarhatuotannosta kiinnostuneita, vaikkei heistä tutkimuksellista tietoa olekaan. Monet luomusta kiinnostuneet viljelijät suunnittelevat tuotteidensa suoramyyntiä kuluttajille. Osa myös pohtii

tuotteiden jatkojalostusta. Kiinnostusta elintarvikelainsäädäntöön, suoramyyntiin ja yritystoimintaan liittyvään koulutukseen oli enemmän niiden tilojen joukossa, jotka suunnittelevat luomuun siirtymistä. Samoin ympäristöasioihin liittyvä koulutus kiinnostaa. Negatiiviseen suuntaan painavia tekijöitä ovat niin ratkaisemattomat viljelytekniset ongelmat kuin tavanomaista huonompi kannattavuus joillain puutarhakasveilla, sekä markkinointivaikeudet osalla tiloista. Ihan oman onnensa nojaan ei luomupuutarhatuotannon kehitystä voi vielä jättää, vaan tukitoimia tarvitaan edelleenkin poistamaan ja ratkaisemaan negatiiviselle puolelle painavia tekijöitä,

ja vastaavasti hyödyntämään olemassa olevaa potentiaali siirtymishaluisista uusista luomupuutarhaviljelijöistä, ennen kuin he tulevat toisiin aatoksiin. ◀ Kirjoittajat työskentelevät Luonnonvarakeskus Lukessa. Katso linkit luomupuutarhatuotannon kannattavuuslaskelmiin sekä tutkimustuloksia luomukasvistuotannon kannattavuudesta ja tarjontaketjujen toimivuudesta: www.luomulehti.fi

LUOMULEHTI 1 | 2016

17


Anssi Laamanen

TEKSTI: PÄIVI KURKI, LUKE

Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan syksyinen lannan sijoitus multainvaunulla luomunurmeen lisäsi seuraavana kesänä apilaseosnurmen heinän raakavalkuaispitoisuutta ja nurmen kokonaisraakavalkuaissatoa. Vaikutus voitiin todeta myös maan liukoisen typen pitoisuuksista.

18

LUOMULEHTI 1 | 2016

Päivi Kurki

Syyslannoituksella lisää valkuaispitoisuutta nurmisatoon


L

Päivi Kurki

uomunurmen yleisimmät kasvilajit ovat puna- ja valkoapila sekä heinistä timotei ja nurminata. Apilat sitovat typpeä ja niiden typpipitoisuus ja siten myös valkuaispitoisuus säilörehusadossa on hyvä. Mitä parempi apilapitoisuus nurmessa on, sen parempi on luonnollisesti myös koko rehusadon valkuaispitoisuus. Heinät saavat jonkin verran käyttöönsä apilan sitomaa typpeä, mutta usein heinien valkuaispitoisuus jää alhaiseksi. Maan liukoisen typen lisääntyminen lisää luomunurmen heinän valkuaispitoisuutta.

Päivi Kurki

Päivi Kurki

Karjanlannan liukoinen typpi herkästi haihtuvaa ammoniumtyppeä Nitraatti- ja ammoniumtyppi ovat liukoista typpeä. Naudan lietelannan typestä lähes 60 prosenttia on liukoista ja se on melkein kokonaan ammoniumtyppeä. Vähäinen osa lannan liukoisesta typestä voi esiintyä myös liukoisina orgaanisina typpiyhdisteinä. Hyvin kompostoidun ja ilmastetun lannan kuivajakeesta voidaan mitata pieniä määriä myös nitraattityppeä. Loppuosa lannan kokonaistypestä on orgaaniseen ainekseen sitoutuneena. Lannan ammoniumtyppi haihtuu ammoniakkina ilmaan erityisesti lämpimissä oloissa helposti, jos lanta joutuu ilman kanssa tekemisiin. Helteellä (yli 25 °C) ammoniakkia voi haihtua hajalevitetystä lietelannasta yli 3,5 kg/ha tunnissa. Tällöin lähes kaikki lietteen liukoinen typpi voidaan menettää parissa vuorokaudessa levityksen jälkeen. Sade pysäyttää ammoniakin haihdunnan lietelannan painuessa sateen mukana maahan.

△ Vajaan puolen hehtaarin korjuualat merkattiin tarkasti. △△ Tutkimusmestari Kari Narinen otti maanäytteitä syksyllä. ◁ Sato korjattiin kesäkuussa John Deere 7250i korjuukoneella, jossa oli vaaka.

△△△ Mädäte sijoitettiin nurmeen syyskuun lopussa.

Lietteen riittävän tehokas multaaminen on ainoa keino saada typpi nurmen käyttöön. Ammoniumtyppi sitoutuu maahan hyvin eikä liiku helposti veden mukana. Tämä vähentää typen huuhtoutumisriskiä maassa. Nitraattityppi liikkuu helposti veden mukana. Kasvit, myös heinät ottavat maasta pääasiassa nitraattityppeä. Maan nitrifikaatiobakteerit muuttavat lannan ammoniumtyppeä nitraatiksi. Nitrifikaatio on aerobinen prosessi, joka on sitä tehokkaampaa, mitä ilmavampaa maa on ja mitä parempi mikrobiologinen aktiivisuus maassa on.

Luomunurmen heinä tarvitsee liukoista typpeä varhain keväällä Nurmen kiihkein kasvu ajoittuu toukokuusta juhannukseen saakka. Tällöin myös typen tarve on suurimmillaan. Karjanlanta pitäisi päästä multaamaan luomunurmeen varhain keväällä. Tällöin sen ammoniumtyppi ehtisi muuttua nitraatiksi ollakseen ajoissa heinän ulottuvilla ensimmäistä satoa varten. Usein pellot ovat tuolloin vielä liian märkiä lietteen ajoon ja kevään työruuhka pahimmillaan. Liukoisen typen lisäksi lannassa on orgaaniseen ainekseen sitoutunutta typpeä, noin 40 % kokonaistypestä. Se voi tulla kasvien ulottuville vasta orgaanisen aineksen hajoamisen myötä. Tämä on hidas prosessi, koska Suomen kasvukausi on viileä ja liian lyhyt nopeaan typen mineraloitumiseen. Keskikesällä levitetyn lannan orgaaniseen ainekseen sitoutuneen typen hyväksikäyttö jää samana vuonna varsin vähäiseksi. Biokaasulaitoksen mädätettä ja lietelantaa sijoittamalla Juvan luomumaitotiloilla toteutetuissa tilahavaintokokeissa mitattiin lannan syyslevityksen vaikutusta apilaseosnurmen seuraavan kesän valkuaissatoon. Samalla seurattiin maan liukoisen typen pitoisuutta ottamalla maanäytteitä syksyllä ja keväällä. Tavoitteena oli löytää toimenpide, jolla voidaan lisätä luomunurmen ▷▷ LUOMULEHTI 1 | 2016

19


Päivi Kurki

Päivi Kurki

Nurmi lokakuussa kolme viikkoa mädätteen sijoittamisesta (vasemmalla) ja kesäkuun alussa (oikealla).

heinän saatavilla olevaa maan liukoisen typen pitoisuutta varhain keväällä. Yksi kokeissa olleista pelloista oli multamaata (pH 6,1 ja orgaanisen aineen pitoisuus 50 prosenttia). Multamaan kokeessa levitettiin elokuun lopussa ilmastettua naudan lietelantaa 20 t/ha Juvan Koikkalan Kone ja Rauta –hajalevitysvaunulla puna-apilaheinänurmen pintaan. Lietteessä oli liukoista typpeä 2,5 kg/t ja kokonaistyppeä 4,0 kg/t. Nurmi sai siten liukoista typpeä 50 kg/ha ja kokonaistyppeä 80 kg/ha. Kolmen koepellon maalaji oli kivennäismaata, karkea hieta - hieno hiekka (pH keskimäärin 6,4 ja orgaanisen aineen pitoisuus 8 prosenttia). Näillä pelloilla sijoitettiin 20 t/ha Juvan Bioson Oy:n mädätettä puna-apilaheinänurmeen syyskuun lopussa Joskin Solodisk 6880 multausvaunulla. Mädätteen raaka-aine oli pääasiassa luomumaitotilojen lietelantaa. Mädätteessä oli liukoista typpeä 3,1 kg/t ja kokonaistyppeä 5,3 kg/t. Nurmi sai liukoista typpeä keskimäärin 62 kg/ha ja kokonaistyppeä 106 kg/ha. Syksy 2013 oli keskimääräistä lämpimämpi ja runsassateinen. Nurmi kasvoi vielä lokakuussa. Multamaalla oli kuiva-ainesatoa tuolloin noin 2 200 kg/ha ja kivennäispelloilla 1 200 kg/ha. Satoa ei korjattu pois. Maa pysyi pitkään sulana syksyllä. Pysyvä lumipeite tuli vasta

20

LUOMULEHTI 1 | 2016

tammikuussa. Heikoista syksyn karaistumisoloista huolimatta puna-apilanurmissa ei esiintynyt talvivaurioita seuraavana keväänä.

Mädäte- ja lietelanta lisäsi raakavalkuaissatoa Seuraavan kesän säilörehusadon korjuu venyi kesäkuun 11. päivästä juhannukseen saakka sateiden vuoksi. Syksyn mädätteen ja lietelannan levitys ei vaikuttanut tilastollisesti merkitsevästi kuiva-ainesadon määrään eikä se pienentänyt sadon apilapitoisuutta. Sen sijaan se lisäsi säilörehuksi korjatun luomunurmen heinän raakavalkuaispitoisuutta 11,6 prosentista kuiva-aineessa 12,5 prosenttiin. Luomunurmen kokonaisraakavalkuaissato lisääntyi noin 60 kg/ha. Maan liukoisen typen määrittämiseksi maanäytteitä otettiin ennen kokeen alkua, lokakuussa viisi viikkoa lannanlevityksestä ja toukokuun alussa sekä kesäkuun lopussa sadonkorjuun jälkeen. Maan liukoisen typen (ammonium- ja nitraattityppi yhteensä) määrä vaihteli peltojen välillä maalajin mukaan, mutta saman pellon sisällä koealojen välillä ei ollut eroa ennen kokeen alkua. Ennen kokeen alkua muokkauskerroksen (0–25 cm) liukoisen typen määrä oli keskimäärin 20 kg/ha. Mutta jankossa (25–50 cm) liukoista typpeä oli ainoastaan viisi kg/ha.

Maan liukoisesta typestä yli 90 prosenttia oli ammoniumtyppeä. Lannan levitys lisäsi maassa muokkauskerroksen (0–25 cm) nitraattitypen ja ammoniumtypen pitoisuuksia viisi viikkoa levityksestä. Muokkauskerroksen liukoisen typen määrä lisääntyi keskimäärin 15 kg/ha. Tämä näkyi maan liukoisen typen lisääntymisenä myös seuraavana keväänä. Lannoittamattomien peltojen maa-analyysitulosten perusteella typen luontaisen mineraloitumisen määräksi keväällä arvioitiin 14 kg/ha liukoista typpeä. Maan liukoisen typen tulokset vahvistavat lannan syyslevityksen positiivisen vaikutuksen rehusadon valkuaiseen ja päinvastoin. Ensimmäisen säilörehusadon heinä sisälsi 47 kg/ha typpeä. Koko apilaheinäsato sisälsi 73 kg/ha typpeä.

Uusi asetus rajoittaa syyslevitystä Huhtikuun 2015 alusta voimaan tullut Valtioneuvoston asetus 1250/2014 rajoittaa syyskuun ensimmäisen päivän jälkeen lannan levityksen määrän enintään 35 kg/ha lannan liukoista typpeä sisältäväksi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi Bioson Oy:n mädätteen osalla korkeintaan 10 t/ ha levitysmäärää. Alhainen levitysmäärä lisää levityskustannusta kohtuuttomasti, vaikka typen vaikutus kotovaraisen valkuaisen tuotantoon ja työnkäytön tasoit-


Maan nitraatti- ja ammoniumtyppi 0-25 cm 30,0 25,0

Kg/ha

20,0 15,0 10,0 5,0 0,0

Lanta nitraatti Ei lantaa nitraatti Lanta ammonium Ei lantaa ammonium

1 2 3 4 1=syyskuun alku 2=lokakuu 3= toukokuu 4= kesäkuun loppu

Maan nitraatti- ja ammoniumtyppi 25-50 cm 20 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0

Lanta nitraatti Ei lantaa nitraatti Lanta ammonium Ei lantaa ammonium

1 2 3 4 1=syyskuun alku 2=lokakuu 3= toukokuu 4= kesäkuun loppu

Anssi Laamanen

Kg/ha

tuminen kasvukaudella puoltaisivat syyslevitystä tarvittaessa. Eri maakerrosten typpimääriä arvioitaessa on huomattava, että nurmen juuristo ulottuu paljon syvemmälle kuin 50 cm. Kahden tai kolmen vuoden ikäisen nurmen juuristo voi ottaa ravinteita yli 1,5 metrin syvyydeltä, vaikka pääosa juuristoa sijoittuu muokkauskerrokseen ja sen alapuolelle. Juuristo on samalla itsessään merkittävä ravinnevarasto. Lietelannan syyslevitystä tarkasteltiin tässä typen näkökulmasta. Typen huuhtoutumisriski näytti jäävän syksyn vaikeista olosuhteista huolimatta melko pieneksi. Sen sijaan fosforin pintavalunta on osoittautumassa edellistä selvästi suuremmaksi riskiksi. Vesistöjen sijaintiin tulee kiinnittää erityistä huomiota ja kokonaisarviointi karjanlannan käyttötavasta tulee aina tehdä vallitsevien olosuhteiden mukaan. Parhaimmat kiitokset hankkeeseen osallistuneille viljelijöille. Kokeet olivat osa EU:n 7. puiteohjelman SOLID-hanketta (www.solidairy.eu). ◀

Mädäte sijoitettiin nurmeen Joskin Solodisk 6880 multausvaunulla.

LUOMULEHTI 1 | 2016

21


Vakka-Suomen Panimo Oy

Prykmestarin LuomuPils nyt gluteenittomana! ERIKOISRUOKAVALIOTA JA luomua on joskus haastava yhdistää, mutta onneksi valikoimat laajenevat tuote tuotteelta. Vakka-Suomen Panimon LuomuPils on valittu kaksi kertaa Suomen parhaaksi vahvaksi lager olueksi. Mallas tulee Suomesta, humala on saksalaista.

Yosa Naturell kauravälipala on uudistunut

Linkosuo Oy

KOOSTUMUSTA ON kuluttajien toiveesta kehitetty pehmeämmäksi, lähes rahkamaiseksi ja tuotteeseen on lisätty proteiinia. Uudistunut Yosa Naturell on nyt entistäkin monikäyttöisempi kotimainen luomutuote. Yosa Naturell on sataprosenttisesti kasviperäinen, maidoton, laktoositon ja soijaton tuote. Yosa Naturell ei myöskään sisällä säilöntäaineita. Biofermen valmistamat Yosa-tuotteet pohjautuvat fermentoituun eli hapatettuun kauraan. Yosat ovat kuitupitoisia ja ne sisältävät runsaasti maitohappo- ja bifidobakteereja. – Yosa‐tuotteiden sisältämä kaura on elimistölle hyödyllistä monin tavoin. Kauran kuidut edistävät suoliston toimintaa sekä tasapainottavat aterian jälkeistä verensokerin vaihtelua. Säännöllisesti syötynä beetaglukaanikuitu myös auttaa alentamaan kolesterolia, kertoo Biofermen myynti- ja markkinointipäällikkö Karla Javanainen. Yosa Naturell myydään 400 gramman pakkauksissa ja se on saatavilla helmikuun alusta lähtien hyvin varustelluista ruokakaupoista. Kevään 2016 aikana Bioferme tuo markkinoille myös uudistetun Yosa Vaniljan ja uutuusmakuna Yosa Kookos-limen.

Pakastemarjoja luomuna LUOMUKERUUALUEITA SERTIFIOIDAAN Suomessa lisää ja niin saadaan myös lisää tuotteita myyntiin luomuna. Biokian puolukka ja mustikka pakastetaan tuoreena nopeasti, minkä ansiosta laatu, tuore maku ja ravintoainepitoisuus säilyvät hyvinä.

22

LUOMULEHTI 1 | 2016

Biokia

Linkosuon RuisSipsit -tuoteperhe laajenee Nyt mukana uutena makuna luomutomaatti. Käytetty ruisjauho on 100 prosenttisesti kotimaista luomua. RuisSipsejä voi käyttää sellaisenaan napostelun lisäksi monin tavoin myös esimerkiksi juhla- ja kokoustarjoiluissa erilaisten täytteiden kera.


TEKSTI JA KUVA: SOILE PROKKOLA

Kustannusjahtia uusiutuvilla energiamuodoilla Siikajoen Tauvossa luomukarjaa kasvattavaa Aaro Kannialaa voisi kutsua vaihtoehtoisten energioiden moniottelijaksi. Kokemusta on hakkeesta, maalämmöstä, rypsiöljystä polttoaineena ja aurinkoenergiaa hyödyntävästä Viljakas-kuivurista. Ensi kesänä alkaa

A

biokaasulaitoksen rakentaminen. ikaisemmin kasvatettiin emolehmiä, mutta vuonna 1998 Aaro Kanniala aloitti luomumaidontuottajana. – Olimme ensimmäisiä luomumaidon toimittajia

Valiolle. Lypsylehmiä on 30 ja lisäksi hiehokasvatusta sekä siitossonni. Kaksi kertaa uusjaetun tilan 110 hehtaarista yli puolet on nurmella ja laitumena, lopuilla kasvatetaan viljaa ja rypsiä. Hakelämpökattila vanhassa asuinrakennuksessa on ollut jo 25 vuotta. Uudessa asuinrakennuksessa hyödynnetään maalämpöä.

Viljakas-kuivurin testaajaksi Kannialan ja Jorma Marttilan yhteistyö sai alkunsa BioE-logia –hankeessa. Uudelle kuivurille etsittiin kiinnostunutta tilaa. – Marttilan kehittelemä kuivuri vaikutti sopivalta ratkaisulta, kertoo Kanniala. Tarpeettomaksi käynyt rehuvarasto vanhan navetan päädyssä oli hyvä sijoituspaikka Viljakkaalle. – Mietin kovasti meidän tilalle soveltuvaa ratkaisua lämmönkeruuseen ja eräänä yönä se tuli. Piti heti nousta piirtämään sitä, muistelee Kanniala. Lämpö kerätään kylmäpihaton ja vanhan, lämpimän navetan katoista 450 neliön alalta. Lämpöä vielä hyödyntämättä Marttila rakensi kuivurin loppukesällä 2013, mutta valmistuminen viivästyi niin, että sinä syksynä ehti vain yhden satsin hyvin joutunutta kauraa kuivaamaan.

Kanniala esittelee Viljakas-kuivuria.

Vuonna 2014 ei ollut kovin paljoa viljaa viljelyssä, mutta useampia eriä sillä kuitenkin kuivattiin. – Lämpöä on saanut hyvin, vaikka katto on sinkittyä peltiä. Teho nousisi huimasti, jos katto maalattaisiin mustaksi. Viime kesä olikin säiden osalta niin hankala, että kuivuriin asti satoa ei korjattu. Kanniala on kuitenkin saatujen kokemusten perusteella tyytyväinen kuivuriin. – Se tuli tosi tarpeeseen. Kun tämä on ensimmäinen, niin valvoa on pitänyt, varsinkin kuljettimien ollessa toiminnassa, mutta ongelmia ei ole ilmennyt. Kannialalla olisi mahdollisuus saada lisälämpöä hakekattilasta, mutta sitä ei ole asennettu vielä.

– Tänä vuonna alkaa biokaasulaitoksen rakentaminen ja lämpö otetaankin sieltä. Nyt hän on täyttänyt kuivurin rypsillä, jonka saa sieltä suoraan puristimeen. Jatkossa hän aikoo siirtää myös viljaa kuivurista suoraan litistemyllyyn ja siitä edelleen ruokintakioskiin automaattiohjauksella.

Sonnasta sähköä ja lämpöä Biokaasulaitos sai äskettäin myönteisen rahoituspäätöksen ja hommat pääsevät vihdoin käyntiin. Viivytys johtui muun muassa siitä, että paloturvallisuuslausunnon saaminen kesti useita vuosia. Vanha pesu- ja avolantalan pintavesien varastona toiminut lietesäliö muutetaan kaivoreaktoriksi. Se korotetaan, lämpöeristetään ja peitetään kaasukuvulla. Lisäksi siihen asennetaan lämmitys. Navetan kupeessa makaa valtaisa kapselin muotoinen terässäiliö. – Se on käytettynä hankittu 200 m3 vaakareaktori, joka tulee toimimaan jälkikaasuuntumissäiliönä. Kylmäpihatto muutetaan kuivalannasta lietelantasysteemiin, jotta reaktori saadaan jatkuvatoimiseksi. Lisäksi täytyy tehdä rakennus nurmen syöttöä varten. – Mädätysjäännökselle on rakennettava uusi lietesäiliö. Se on ihanteellista lannoitetta, sillä ravinteita ei häviä mädätysprosessissa. Koska kiintoaine vähenee kaasutuksessa, niin lopputuote on helpompi levittää ja käyttökohteet ovat monipuolisemmat lietteeseen verrattuna. Myös hajuhaitoista päästään. Mädätteen levitys on tarkoitus ulkoistaa, suunnittelee Kanniala. Biokaasulaitos tuottaa sähkön lisäksi runsaasti lämpöä, jota voi hyödyntää itse reaktorin lämmitykseen, Viljakaskuivuriin lisälämmöksi ja pihaton lattialämmitykseen. Kylmäpihatosta tulee viileäpihatto. – Pakkanen on paha särkijä. Jos ääriolosuhteita saadaan lämmityksellä vältettyä, niin lannanpoistokoneet kestävät paremmin, uskoo Kanniala.◀

LUOMULEHTI 1 | 2016

23


TEKSTI: SOILE PROKKOLA

Viljakas kuivaa kattojen lämmöllä Luomutiloilla viljellään ja kuivataan monipuolista kasvilajivalikoimaa niin nurmikasveja, leipäviljaa kuin palkoviljojakin. Sadon määrätkin voivat vaihdella kovasti. Tähän tarpeeseen sopii Viljakas-kuivuri, joka palkittiin vuoden 2014 EnergiaOivallus-kilpailussa.

J

orma Marttilalla on maanviljelyn ohessa puu- ja metalliyritys Kestilässä PohjoisPohjanmaalla. Viljakas-kuivuria hän on kehitellyt viiden vuoden ajan ja omalla prototyypillä on mittauksia tehty syksystä 2011. – Hankaluutena on ollut, että puolet puintiajasta on mennyt kuivurin rakentamiseen tai korjaamiseen. Monesti muutoksia on päässyt testaamaan vasta seuraavana syksynä.

Viljakas.fi

Nyt neljä yritystä Siikalatvalla on verkostoitunut valmistamaan Viljakas-kuivureita. Kuivurissa hyödynnetään jo olemassa olevia katto- ja seinärakenteita lämmönkeräiminä. Yleensä peltikatteen alle koteloidaan filmivanerilla 5–10 senttimetriä korkea tiivis tila, jonka ilma lämpenee tumman katteen läpi. Ilma imetään katon alle olevaan tilaan räystään kautta ja seinään seinän alaosasta tai reikäpellin läpi. Harjalla olevan kokoojakanavan kautta ilma imetään kuivuriin ja puhalletaan kuivattavan massan läpi.

9

Soile Prokkola

Esimerkkipiirros yhdistetystä seinä- ja kattokeräimestä. Helsingin yliopiston, maatalousteknologian laitoksen julkaisu – Aurinkoenergian hyväksikäytöstä kylmäilmakuivauksessa - vuodelta 1983.

Tuostakin navetan katosta saisi hyvän lämpökeräimen. Katosta ja seinistä saa huomattavasti edullisemmin lämpöenergiaa kuin aurinkopaneeleista.

24

LUOMULEHTI 1 | 2016

Jokainen maatila on erilainen ja ratkaisut sen mukaisia. Parhaiten lämpöä saa seinistä ja paras seinäverhoilu on reikäpelti. Marttila on nyt rakentamassa kattokeräimen lisäksi seinäkeräintä, josta saatavaa lämpöä hän aikoo hyödyntää myös verstaansa lämmityksessä keväisin.

Automatiikka optimoi Viljakas-kuivurin kaltevaan tasoon nostetussa lavakuivurissa on edestakaisin liikkuva pohjakuljetin, joka sekoittaa ja kuljettaa viljaa. Kuivurin alaosasta vilja kiertää seularuuvin ja esipuhdistimen kautta spiraalikuljettimella kuivurin yläosaan. Seularuuvi poistaa viljasta pienet rikkasiemenet ja esipuhdistin kevyet roskat. Tehokkaimmalla (Ø 110 mm) spiraalikuljettimella viljaa kiertää 3–4 tonnia tunnissa. Kierrätyksen ja sekoittamisen ansiosta kuivuminen nopeutuu huomattavasti. Kuivaus käynnistyy automaattisesti, kun sää on riittävän lämmin ja kuiva. Automatiikka säätää puhaltimen tehoa viljan määrän, kosteuden ja käytettävissä olevan lisälämmön mukaan. Automatiikka huolehtii myös viljan kierrätyksestä. Kuivurin lavan koko on 4 m x 8 m ja siihen mahtuu noin 30–35 kuutiota viljaa. Täyden erän kuivaus kauppakelpoiseksi kestää 1–3 vuorokautta. Säästöt laskettavissa Viljakas-kuivurin kuivausteho on vähintään kaksinkertainen perinteiseen kylmäilmakuivuriin verrattuna, mutta säh-


Viljakas-prototyypin energiankulutus Viljakas-protokuivurin sähkönkulutus on alle puolet normaalin kylmäilmakuivurin sähkönkulutuksesta.

Vuosi 2012 oli erityisen märkä, mikä näkyy lisälämmöntarpeena.

Viljakas.fi

kön kulutus voi olla selvästi alhaisempi. Huipputeho on 10 kW luokkaa, mutta koko kuivauksen aikaahan ei mennä täysillä. – Alussa Viljakas käyttää täyttä puhallintehoa ja vähentää sitä kuivamisen edistyessä. Automaatti säätelee puhallintehoa käytettävissä olevan lisälämmön ja kuivauksen vaiheen perusteella. Marttilan mukaan Viljakas kuluttaa noin euron verran sähköä tunnissa. Auringosta saatava energia onkin sitten ilmaista. Energiakustannusten säästöt ovat tietenkin tapauskohtaisia. Nettisivuilla viljakas.fi on säästölaskuri, jolla voi laskea omalle tilalle saatavat säästöt ja kuoletusajan investoinnille.

Luomutilojen kuivuri Proagrian luomuasiantuntija Olli Valtonen on selvittänyt tämän tyyppisen kuivurin tarvetta markkinoilla. – Viljakas on hyvä esimerkiksi herneen ja härkäpavun siementuotantoon. Suuri siemen halkeaa, jos kuivatuslämpötila on turhan korkea. Hinta-laatu –suhde on kuivurissa kohdallaan ja käyttökustannukset edullisia, kehuu Valtonen.

Kuivauksen energiankulutus Työtehoseuran (TTS) normiarvoina lämminilmakuivurille ja kylmäilmakuivurille sekä vuosina 2011-2014 mitattu Viljakas-kuivurin prototyypin energiankulutus. Vuosi 2012 oli erityisen märkä, mikä näkyy runsaana lisälämmön tarpeena. 19

BioE-logia –hankkeen vetäjänä toiminut Ritva Imppola tuntee myös kuivurin hyvin. – Teknisesti hyvä ja siemenkoko voi olla mikä tahansa. Kuivurin vahvuuksiksi Imppola luettelee puhdistuksen, kierrätyksen, uusiutuvan energian, kotimaisuuden ja soveltuvuuden luomuviljelyyn. ◀

Viljakas.fi

Aina ei paista Marttila oli 15 vuotta luomuviljelijä, mutta luopui luomusta, kun ruokohelpin ja luomun rinnakkaisviljelyä ei sallittu. Nyt viljelyssä on monipuolisesti viljoja ja kuminaa 20 hehtaarilla sekä ruokohelpeä 13 hehtaarilla. – Viime kesänä rankat sateet lakoonnuttivat kuminan ja heinä kasvoi läpi. Onneksi pientenkin erien kuivaus onnistuu Viljakkaassa, vaikka 10 cm kerroksena. Kuivuri on täytettävä tasaisesti, pohjakuljettimia ei käytetä ja puhallin pidetään pienellä, jotta siemenet pysyvät kuivurissa. – Myös kosteudeltaan 40 prosentin viljaa tuli kuivattua viime syyskuun lopussa. Se tosin vaati jo runsaasti lisälämpöä hakkeesta, kertoo Marttila.

LUOMULEHTI 1 | 2016

25


KUVAT JA TEKSTI: RIITTA MAKKONEN

Vastavirtaan kulkijat – Taidamme olla melkoisia vastavirtaan kulkijoita. Moni lopettaa karjan pitämisen, mutta me aloitimme uudelleen, Urho Puustinen tuumaa. Navettavalkea Oy Tohmajärvellä kasvattaa emolehmiä ja viljansiementä.

Mari ja Urho Puustinen ovat panostaneet herefordeläinkannan jalostukseen. Tavoitteena on rauhallinen ja helposti käsiteltävä eläinaines.

V

alkeasuon suuret navetat rakennettiin 1980-luvulla Maatalouden tutkimuskeskuksen tutkimusnavetaksi. Toiminta alkoi vuonna 1986. Valkeasuon tutkimustilalla hankittiin tietoa emolehmätuotannosta ja turvetuotannosta vapautuneiden suoalueiden peltoviljelystä. MTT lopetti toiminnan Valkeasuolla vuonna 2006, minkä jälkeen tilan osti itselleen Pirjo Sallinen. Pirjo Sallinen menehtyi vakavaan sairauteen vuonna 2010.

Karjatilaksi 17 vuoden tauon jälkeen Jonkin aikaa Sallisen tilan tukihenkilöinä toimineet Puustiset päättivät jättää tarjouksen avoimeen tarjouskilpailuun koko tilasta eläimineen. Puustisten tarjous voitti ja Urho Puustisesta tuli vuonna 2011 uudelleen karjatilallinen. Kaupassa tuli 3 500 neliötä navettarakennuksia varastoineen ja oheistiloineen, 48 nautaa ja 97 hehtaaria peltoa. Lisäksi kauppaan kuului rivitalo, jossa on neljä asuntoa. Seuraavana vuonna Puustiset siirsivät koko tuotannon peltoineen ja karjoineen luomuun. Nyt emoja on sata ja peltoa 290 hehtaaria, josta sata on laitumena, sata nurmiviljelyssä ja 50–70 hehtaarilla viljellään siemenviljaa, vehnää, ohraa ja kauraa, Tilasiemen Oy:lle. Urho Puustinen oli viljellyt jo kotitilansa peltoja nykyisin Joensuuhun kuuluvan Pyhäselän Ohvanassa. Urhon vanhempien lypsytila siirtyi Urholle vuonna 1988. Lypsykarja vaihtui lihakarjaan 1991 ja karja lähti vuonna 1994. Sen jälkeen Urho viljeli rehuviljaa ja siemenviljaa. Mari Puustinen tuli kuvioihin mukaan 15 vuotta sitten. Artesaanin koulutuksen hankkinut kaupunkilaistyttö ei olisi uskonut vielä joskus hoitavansa lehmiä. Mari Puustinen opiskeli maatalousyrittäjäksi ja kävi vielä luomukurssinkin. – Olen nyt omalla alallani, ihan kutsumustyössä, Mari hymyilee.

26

LUOMULEHTI 1 | 2016


Urho ei ole katunut karjatilalliseksi palaamistaan. – Emolehmien hoitaminen ei kuitenkaan ole niin tarkkaan kelloon sidottu kuin lypsykarjan hoitaminen, isäntä tuumaa.

Juhlat navetassa Koenavettana toiminut pihattokokonaisuus oli sikäli kauaskantoisesti suunniteltu, että se täytti sellaisenaan 2000-luvun luomuehdot emolehmätuotannossa. Koko viiden vuoden ajan navetoissa on tehty pientä päivitystä, sillä vuonna 1986 valmistunut navetta on tehty aikana, jolloin karjanhoidossa tehtiin vielä paljon käsityötä. Niinpä tilat ovat ahtaat traktoreille. Vaihtoehtoisia kulkuneuvoja rehujen ja heinän jakamiseen pihaton ruokintapöydälle on mietitty. Ison pihaton takana on jo valmiiksi kaivettu pohjat ulkoruokintapöydälle. Jaloittelupiha laajenee hankkeen valmistumisen jälkeen. – Täällä on paljon sellaista tilaa, jota ei tavallisesti ole navetoissa, Mari Puustinen esittelee suurta ikkunallista tilaa, josta näkee pihaton puolelle. Sitä on viime vuosina hyödynnetty esimerkiksi koulutuksissa ja koululaisten vierailuissa. – On täällä pidetty juhliakin, emäntä naurahtaa. Lisäksi navetalla on ruhtinaalliset sosiaaliset tilat keittiöineen, oleskelutiloineen ja saunoineen. Keväällä emojen poikimisaikaan Puustiset käytännöllisesti katsoen asuvat kaksi kuukautta navetalla. Ennen tutkimusaseman työntekijöiden käytössä olleen rivitalon asunnoissa on nyt vuokralaiset. Lämmitettävää tilaa on siis poikkeuksellisen paljon. Vielä toistaiseksi navetat lämmitetään öljyllä. Seuraava investointi onkin lämmitysjärjestelmän uusiminen. Vertailuja on tehty eri lämmitysmuotojen välillä. Hake on noussut varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Lupsakoita herefordeja Tilakaupan mukana Puustisille tuli sekalainen joukko kaikenrotuisia nautoja, jou-

kossa myös hereford-karjaa, johon Puustiset ihastuivat, koska rotu on osoittautunut luonteeltaan rauhalliseksi ja helposti käsiteltäväksi. Tilalle on ostettu vain puhtaita herefordeja. Tilan lemmikki on blondisonni Karpo, joka oli Joensuun Farmarimessuillakin ihmeteltävänä. Tilalla on viisi sonnia, jotka on valittu jalostusta silmällä pitäen. Sonneista kaksi on herefordia ja pääterodun sonnina kaksi charolais-rotuista ja yksi blondi. Pääterodun sonnin jälkeläiset kasvatetaan teuraiksi, niistä ei jätetä tilalle emoainesta. Emoista valitaan sukua jatkamaan säyseimmät yksilöt. – Eläinten luonne on meille turvallisuustekijä, kun joudumme niitä käsittelemään. Siksi vasikoiden kanssa pitää viettää eniten aikaa. Kun vasikat tottuvat ihmisiin ja käsittelyyn jo nuorina, niitä on helppo käsitellä myös aikuisina emolehminä ja sonneina, kertoo emäntä nuoriso-osaston karvaturreja rapsutellessaan.

Turvepellolla apila kasvaa liiankin hyvin Kesäkuusta lokakuuhun, lämpiminä syksyinä jopa marraskuulle, emolehmät vasikoineen käyskentelevät laitumella. Entisellä turpeentuotantoalueella riittää lääniä. Runsaalla sadalla hehtaarilla Puustiset viljelevät nurmea. – Apila kasvaa vähän liiankin hyvin, Urho Puustinen kuvailee. – Herefordeille ja varsinkin emoille riittäisi vähemmän valkuaispitoinen rehu, sillä rotu käyttää ravinnon erittäin tarkasti. Lisäksi apilapitoinen rehu sisältää paljon kalsiumia ummessa oleville. Vaarana on, että poikimisen jälkeen lehmän oma kalsiumtoiminta ei käynnisty, tästä seuraa poikimahalvausten riski ennen kaikkea vanhemmilla lehmillä. Lisäksi liian hyvällä rehulla herefordit tahtovat lihoa, missä taas on omat ongelmansa. Muutamalla lohkoilla Puustiset ovat kokeilleet ruisvirnan ja kauran sekoitusta. Urho Puustinen viljeli jo ennen luomutuotantoon liittymistä siemenviljaa. Marin mukaan juuri viljanviljely mietitytti eniten luomuun siirtymisessä.

△ Blondisonni Karpo oli viime kesänä Farmari-vierailijoiden ihailtavana. △△ Emolehmät pääsevät navetasta jaloittelupihalle, jossa ne viihtyvätkin hyvin jopa pakkaspäivänä.

– Ajattelin, että tuollaisia rikkaruohopeltoja ei kyllä ikinä meillä viljellä. Eikä ole viljeltykään, sillä Puustiset kitkevät ahkerasti viljapeltojaan. Perheen nuoriso on osallistunut siihen aktiivisesti. Lisäksi on palkattu nuoria kitkemään. Kitkijöitä ovat työllistäneet erityisesti valvatti, ohdakkeet ja hierakat. Urho Puustinen on tosin harkinnut muokkaimen hankkimista kitkemistä helpottamaan. Kylvöt Puustinen tekee omalla koneella, mutta puinti ja rehun korjuu on hankittu urakointina. Tilalla on oma rahtikuivuri. Luomutuotantoon siirtyminen ei ole viljan viljelyn suuremmasta työmäärästä huolimatta Puustisia kaduttanut. Kannattavuus on toistaiseksi ollut parempi kuin tavanomaisessa lihantuotannossa ja viljelyssä. ◀

LUOMULEHTI 1 | 2016

27


TEKSTI JA KUVAT: TUOMAS MATTILA TEKSTI: TUOMAS MATTILA

Kasvualusta on kuin homejuusto: elävä tuote, jonka käsittely ja säilytys määrittävät lopputuloksen. Hyvä alusta tarjoaa ravinteita, pidättää vettä, edistää juurien kehitystä ja ehkäisee kasvitauteja.

Kasvualusta on elävä tuote

N

ovarbo Oy valmistaa kasvualustoja ammattiviljelijöille yhteistyössä emoyhtiönsä Biolanin kanssa. Tuotteiden pääraaka­ aineina ovat turve ja kompostoitu broilerinlanta, jonka käsittelystä yhtiöllä on vuosikymmenien kokemus. Parina viime keväänä kuitenkin yksittäisiltä viljelijöiltä on tullut negatiivista palautetta kasvualustoihin liittyen. Joissakin tapauksissa taimet eivät kasvaneet hyvin, tai kärsivät kasvuhäiriöistä. Tämä käynnisti yhtiössä tuotteiden uudelleenkehityksen.

Viljelijäpalautteesta tuotekehitykseen – Vuosien ajan viljelijät ovat toivoneet meiltä alustoja, joissa on paljon ravinteita ja joissa typen vapautuminen on nopeaa, Novarbon tekninen johtaja Anssi Jalava toteaa. Nopean typen vapautumisen kääntöpuolena on nopea biologinen aktiivisuus. Ja jos kasvualustan säilytysolosuhteet eivät ole optimaaliset, alustan laatu muuttuu nopeasti. – Elävä tuote on herkkä säilytykselle ja kasvatusolosuhteille. Esimerkiksi liiallinen kastelu saa aikaan nopeita muutoksia pH:ssa ja johtoluvussa, Jalava kiteyttää. Jos aiemmin kasvualustan tarkoituksena oli tarjota mahdollisimman paljon ravinteita, tuotekehityksen strategia on kokenut palautteen johdosta uudelleenarvioinnin. – Pyrimme nyt siihen, että ongelmien todennäköisyys on mahdollisimman pieni, Biolanin kompostointiprosesseja kehittävä Tuomas Pelto-Huikko linjaa. Tämä on johtanut siihen, että tuotteet eivät ole enää yhtä ”nopeita” ravinteiden luovutukseltaan tai muutoksiltaan. Jos kasvi tarvitsee enemmän ravinteita, ne voidaan laittaa ruukun sivuun lannoiterakeina tai antaa nestelannoituksena. Tällä alustan säilyvyyttä ja olosuhdeherkkyyttä on saatu parannettua. Mittausta tehtaalla ja taimikasvatuksessa Novarbo mittaa jokaisen alustaerän laadun kasvatuskokeella. Krassin, salaatin ja kasvihuonekurkun koekasvatuksilla varmistutaan siitä, että kasvit itävät, saavat ravinteita eivätkä kärsi sienitaudeista.

28

LUOMULEHTI 1 | 2016

Tehtaalta lähtiessä laatu on siis selvillä, mutta laatu ehtii muuttua vielä ennen käyttöä. Hyvissä oloissa tuote kypsyy paremmaksi, pahimmassa tapauksessa typpi on karannut denitrifikaation myötä ja alustaan on muodostunut itämistä haittaavia yhdisteitä. – Viljelijän kannattaisi mitata vähintään nitraattityppi tuotteesta ennen käyttöä. Siinä vaiheessa asioita voi vielä korjata, Jalava neuvoo. – Lisäksi kastelun kanssa on hyvä olla tarkkana. Tietyn standardin mukaan kastelu voi kostautua, jos sää muuttuu pilvisemmäksi. Aniharva viljelijä perustaa lannoitus- tai kastelutarvetta mittaustuloksiin. Hinta ei ainakaan ole esteenä, nitraattiliuskat maksavat noin euron näytettä kohden ja kastelua voi kehittää punnitsemalla koeruukut ennen kastelua. Biologisten prosessien kanssa työskenneltäessä mittaaminen on kuitenkin eduksi, elävän tuotteen ominaisuudet muuttuvat jatkuvasti.

Mikrobiologista kehitystyötä Novarbon kasvualustoja on siis muokattu vähemmän häiriöalttiiksi, mutta kehitystyö ei ole vielä lopussa. – Olemme käyneet tarkemmin uudelleen läpi koko kompostointiprosessia, Pelto-Huikko toteaa. – Työ vain on hidasta, kokeessa voi mennä vuosi ennen kuin muutoksen vaikutukset näkyvät, hän jatkaa. Eräs kehityskohde on kompostin mikrobiologian kehittäminen ja eri hyötymikrobien lisääminen. – Ammattituotteisiin on tulossa Gliocladium-sienen lisääminen ja teemme myös tuotekehitystä biohiilen vaikutuksista. Tämä on jatkuvaa kehitystyötä, Jalava vetää yhteen. Gliocladium –lisä liittyy mikrobiologisen laadun parantamiseen. Sieni ehkäisee monien kasvitautien runsastumista ja tuottaa kasvunedisteitä. Kasvualustoissa on meneillään kehityskulku kompostin ja apuaineiden seoksista kohti tarkemmin määriteltyjä mikrobiologisia tuotteita. ◀


Biolan Oy

Tuomas Mattila Tuomas Mattila

Kolme kurkkua kasvatushuoneessa. Keskimmäisen ruukun testikasvatusalusta ei kelpaa jatkoon, sillä typpeä on liian vähän.

Salaatin, krassin ja kasvihuonekurkun koekasvatuksilla varmistetaan kasvatusalustan lopullinen laatu.

Kasvualustan valmistus ja käyttö on mikrobiologinen prosessi, jossa mikrobit muokkaavat eri vaiheissa materiaaleja kasveille suotuisammiksi.

Ohjattu mikrobisukkessio

LUOMULEHTI 1 | 2016

29


TEKSTI JA KUVAT: NOORA MANTERE

Laihoina vuosina panostetaan maapankkiin

Tupalan tilalla Hämeenkoskella tuotanto noudattaa tarkkaan luonnon ja talouden reunaehtoja. Alhaisten tuottajahintojen aikaan Hämäläiset satsaavat maaperään.

H

uljalan Tupalan tilan maat Hämeenkoskella sijaitsevat Salpausselän mutkassa pohjavesialueella Kumianojan sekä Teuronjoen laitamilla. Kaltevat pellot altistuvat eroosiolle, ja ravinteet huuhtoutuvat hietaisesta maasta herkästi kasvien ulottumattomiin. – Vesistöihin valuvat ravinteet ovat euroja pois viljelijän taskusta, tilan isäntä, Mika Hämäläinen kuvailee napakasti. Hämäläiset ovat erikoistuneet erikoiskasvien luonnonmukaiseen viljelyyn sekä alkuperäisrotuisen karjan kasvatukseen. Karjatalous ja luomuviljely herkällä alueella edellyttävät tasapainoilua esi-

30

LUOMULEHTI 1 | 2016

merkiksi lannoituksen ja erikoiskasvien ravinnetarpeen välillä. Myöskään karjamäärää ei voi nykyisestä noin 70:stä juuri kasvattaa. – Pohjavedenottamon läheisyyden vuoksi laajentamiseen liittyvät ympäristölupakuviot kulkisivat vesilaitosten kautta. Tämä tekee prosessista hankalan, vaikka tilan toimintaan liittyviä poik-

△ Laura ja Mika Hämäläinen tahtovat jättää tilan pellot entistä paremmassa kunnossa seuraavalle polvelle.


◁ Alkuperäiskarja soveltuu hyvin myös metsälaitumille. ▷ Kyytöt ja lapinlehmät syövät pelkkää korsirehua: nurmea, kuivaa heinää, siemenheinänolkea sekä vasikoinnin jälkeen säilörehua.

keavuuksia ei pohjavedentarkkailussa ole vuosikymmenien aikana vielä havaittu, tilan emäntä, Laura Hämäläinen kertoo.

Kannattavuutta erikoistumisella ja suoramyynnillä Itä- ja pohjoissuomenkarja soveltuu hyvin maisemanhoitotarkoituksiin. Tupalassa ne laiduntavat perinnebiotooppeja ja harjumetsää sekä ympäröiviä peltolaitumia. – Alkuperäiskarja on vaatimatonta ja helppohoitoista. Tosin mistään huippuurheilijoista ei ole kyse, emäntä vertaa eläimiään jalostetumpaan lihakarjaan. Kyytön ja lapinlehmien liha myydään suoraan helsinkiläisille ravintoloille sekä REKO-piirien kautta yksityisasiakkaille. Tilalla seurataan tarkasti maatalouden kannattavuuslaskelmia. Vielä sukupolvenvaihdoksen aikaan Hämäläiset olivat osakkaina lypsynavetassa. – Työmäärä on lypsykarja-ajoista pudonnut alle puoleen. Ja aina kun pellolle lähdetään, pitäisi tietää, mitä siitä jää käteen, Mika Hämäläinen esittää. Tupalan tilan 120 hehtaarilla kasvaa härkäpapua, syysrypsiä, öljyhamppua sekä nurmea. Papukuormat lähtevät pohjanmaalaiselle lypsykarjatilalle ja rypsi suoraan puristamolle. – Tarkoitus on viljellä kasveja, joille on oikeasti kysyntää, jotta työstä jää itsellekin jotain käteen, isäntä kommentoi. Viljaa Tupalan pelloille on kylvetty viimeksi 2014, tuolloinkin siemenlisäykseen.

Alhaisten tuottajahintojen aikaan erikoistumisen ja kevyiden investointien strategia on kannattanut. – Emme ole sitoutuneet raskailla investoinneilla mihinkään. Meillä on vapaus reagoida muuttuviin tilanteisiin nopeastikin, Laura Hämäläinen selittää. – Pihatto lihakarjaa varten oli jo olemassa, ja teemme koneyhteistyötä muiden viljelijöiden kanssa, Mika Hämäläinen täydentää. – Lisäksi oma asiakaskunta tuo itsenäisyyttä, emäntä lisää.

Puukuidulla tuottavammat pellot Hämäläiset käyttävät maanparannukseen selluteollisuuden jätteenä syntyvää puukuitua. Puukuitu lisää maan humuspitoisuutta ja siten veden- ja ravinteidenpidätyskykyä. Näin kallisarvoiset ravinteet saadaan pysymään maassa ja pystytään varautumaan muuttuvan ilmaston aiheuttamiin säävaihteluihin. Samalla myös maan sadontuotantokyky kasvaa. Kustannuksia syntyy etupäässä kuidun levittämisestä. Massa levitetään pelloille kaivinkoneen ja kuivalannanlevittimen avulla. Käytettävät määrät ovat suuria: jopa 150 tonnia hehtaarille. Puukuitu vie hajotessaan maasta paljon typpeä. Puukuidun levitys sopii parhaiten typensitojakasvien, kuten apilanurmen tai härkäpavun viljelyn yhteyteen. Rehevässä maassa papu kasvattaa pitkän varren ja lakoaa helposti. Kuidun seasta pon-

nistaessaan papukasvusto on tukevampaa tekoa. Omat haasteensa puukuidun käyttöön toivat muutokset ympäristökorvauksessa. Uudistuksen myötä maanparannusaineesta mitataan liukoisen fosforin lisäksi sen sisältämä kokonaisfosfori. Liukoista fosforia ei puukuidussa ole käytännössä lainkaan, ja kokonaisfosforin pitoisuuskin on alhainen, mutta käytettävät määrät suuria. Uuden mittaustavan mukaan peltoa ei voi enää lannoittaa karjanlannalla lainkaan puukuitua käytettäessä. Byrokratian kiemuroista huolimatta Hämäläiset ovat sitoutuneet urakkaan. – Tavoitteena on, että maan multavuutta nostetaan ja pellot ovat iskussa, kun viljelykasvien hinnat joskus nousevat. Perimmäisenä tarkoituksena on siirtää pellot entistä paremmassa kunnossa seuraavalle polvelle, Laura Hämäläinen perustelee. – Kun ravinteet saadaan sitoutumaan maahan paremmin, edistää se myös vesiensuojelua, isäntä täydentää. ◀

LUOMULEHTI 1 | 2016

31


TEKSTI: MARI KORHONEN

Kaksi vuotta sitten Ridgedale Permaculturen pihapiirin ulkomuoto ei juuri erottunut naapureista.

Ridgedale Permaculture

Kestävän suunnittelun esimerkkejä pohjoisiin olosuhteisiin

Permakulttuurisesta suunnittelusta ei ole vielä montaa esimerkkiä pohjoisissa ilmasto-olosuhteissa – siksi suomalaiset viljelijät ottivat joulukuisella kurssilla vastaan ruotsalaisen maatilan esimerkit erityisellä mielenkiinnolla.

R

ichard Perkinsin oma permakulttuurin mallikohde-maatila Ridgedale Permaculture sijaitsee Ruotsin Värmlannissa, hyvin Suomen kanssa samankaltaisissa ilmasto-olosuhteissa. Perkinsin kurssi oli saadun palautteen perusteella osallistujille erittäin innostava. Se toi monenlaista uutta tietoa ja näkökulmaa tilasuunnitteluun ja jopa ilmastonmuutoksen torjumiseen maanviljelyn keinoin. Kurssipäivän aiheissa painotettiin tuottavan maatilan kokonaisvaltaista suunnittelua, jossa toiminnalle on olennaista paitsi ekologisesti positiivisia vaikutuksia luova suunnittelu- ja

32

LUOMULEHTI 1 | 2016

toimintatapa, myös taloudellinen kannattavuus ja sosiaalinen hyvinvointi.

Laidunbroileria omasta teurastamosta Richdalen tila tuottaa tällä hetkellä myyntiin munia ja laitumella kasvanutta broileria sekä omiin tarpeisiin "koko menun” mm. erilaisia vihanneksia, maitotuotteita, hilloja ja hunajaa. Lisäksi mallikohteena toimiminen tuo tilalle tuloja koulutuksen kautta. Tila ei nosta maataloustukia, mikä sallii vapaammat kädet työskentelytavoissa. Tuotteet ovat lähiruokaa, joiden myyntisäteen ei ole tarkoituskaan olla yli 50 kilometriä. Markkinoinnissa panostetaan ennen kaikkea asia-

Mitä on permakulttuuri? Permakulttuuri (engl. permanent + culture) syntyi vastauksena kysymykseen voisivatko ihmisympäristötkin toimia kuten luonnon ekosysteemit: kokonaisuuksina, jotka huolehtivat mm. ravinnon, suojan, puhtaan veden tarpeista samalla kohentaen ja rakentaen elinvoimaisempaa maaperää, puhtaampia vesistöjä sekä lisäten ihmisten ja luonnon terveyttä ja hyvinvointia. Permakulttuurista on kehitetty kokonaisvaltainen suunnittelumenetelmä ottamalla mallia mm. ekologian periaatteista sekä biologisten prosessien tuntemuksesta ja hyödyntämisestä. Luonnon kanssa yhteistyössä toimimalla, ihmisten hyvinvointia unohtamatta, suunnittelussa rakennetaan vuorovaikutussuhteita biologisia resursseja hyödyntäen. Siten voimme voida hyvin ja myös korjata jo syntyneitä ekologisia vaurioita.


Ridgedale Permaculture

Tilan lohkot ja niiden toiminnat on suunniteltu australialaisen P.A. Yeomansin kehittämän keylinesuunnitteluun perustuen. Oleellista on maastonmuotojen mukailu ja tarvittaessa muokkaus, joka tukee myös vesitalouden tasapainoista hallintaa. Lohkoilla näkyvien puukujanteiden välit on suunniteltu sopimaan laidunnukseen ja tarvittaessa koneellisiin töihin ja ne on suunnattu auringon valon hyödyntävällä tavalla. Pihapiiri on toimintojen keskus ja permakulttuuripuutarha. Teurastamo puuttuu tästä kuvasta.

kassuhteisiin ja toiminnan avoimuuteen, jotka suorassa vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa toimivat itsessään tilan arvojen ja tuotteiden laadun sertifikaattina. – Vaikka meillä ei ole sertifikaattia, linnuillamme on esimerkiksi liikkumatilaa moninkertaisesti verrattuna luomusäädösten minimivaatimuksiin, Perkins kuvaa toimintaansa. Yhtenä markkinointikeinona tila on lanseerannut oman 200 kruunun ar-

voisen "Ridgedaler"-ostosetelin, joilla asiakas varaa haluamansa määrän broilereita etukäteen. Seteli tuo vakautta, kun tuotantoa voidaan myydä ennakkoon. Kyseessä on siis eräänlainen kumppanuusmaatalous-malli. Seteliä vastaan saa totisesti lähiruokaa, sillä linnut eivät poistu pihapiiristä edes teurastuksen ajaksi. Pihassa seisoo tiettävästi Pohjoismaiden edullisimmin rakennettu, työmaakopista remontoitu, virallisesti hyväksytty siipikarjan teurastamo, jonka rakennuskustannukset olivat noin 10 000 euroa.

Laadukkaita vihanneksia Tilalla on tähän asti viljelty vihanneksia vain omiin tarpeisiin, tosin kesäaikaan ruokittavana onkin useita työharjoittelijoita ja aika ajoin myös pitkä liuta kurssilaisia. Puutarhassa kasvaa niin perinteisiä salaatteja, vihanneksia, marjoja ja hedelmiä kuin kokeilumielessä myös kukkia ja erilaisia monivuotisia syötäviä kasvejakin. Monimuotoisessa puutarhassa tähdätään huippuravinteikkaisiin tuotteisiin

ja panostetaan ravinteikkaaseen ja biologisesti aktiiviseen maaperään. Tilalla tehdään mm. Jean Pain- puuhakekompostia, joka tuottaa maanparannusainetta ja prosessin lämmöntuoton avulla lämmitetään myös käyttövettä. Maaperäbiologiaa voimistetaan myös erilaisiin käymisprosesseihin perustuvilla biolannotteilla (eng. biofertilizers), jotka pitävät maaperän eliöstön monimuotoisena ja elinvoimaisena. Maaperän hyvinvointi näkyy niin kasvien kasvussa kuin terveydessäkin. Puutarhaviljely vaatii paljon työtä ja tilalla on todettu, että heille on ensisijaisesti toimivampaa kattaa omat tarpeet huippulaadukkaalla ja ravinteikkaalla ruoalla kuin yrittää tavoitella sillä toiminnalla rahallista voittoa. Ensi kasvukaudella on tosin tarkoitus aloitella kaupallistakin tuotantoa osuuspuutarhamallilla.

Kokonaisvaltaista suunnittelua Perkinsin tila on pyörähtänyt täyteen toimintaan sekä tuotannollisesti että mallikohteena kahdessa vuodessa. Edesauttavaksi tekijäksi Perkins kertoo ▷▷

LUOMULEHTI 1 | 2016

33


Ridgedale Permaculture Ridgedale Permaculture

△ Ridgedalen munintakanat viettävät kesäpäivää tepastellen sähköaidalla rajatulla laitumella. Kanat yöpyvät ja munivat siirrettävissä ”munamobiileissa”. Lisärehua on tarjolla erillisestä kärrystä (taustalla). ◁ 200 kruunun arvoisten “Ridgedaler”-ostosetelien avulla asiakas voi varata haluamansa määrän broilereita etukäteen.

Permakulttuurin Ystävät

Pellot ja laitumet hiilinieluina Perkins avasi mielenkiintoisella tavalla laiduntamisen monipuolisia ympäristövaikutuksia ja potentiaalia ilmastonmuutoksen suitsimisessa. Hän esitti laskelman, jonka mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuus saataisiin laskemaan esiteollisen ajan tasolle pelkästään lisäämällä maailmanlaajuisesti viljellylle ja laidunnetulle kokonaispinta-alalle eloperäistä ainetta 1,6 prosenttiyksikön verran. Monivuotisten nurmien toiminta voi saada tällaisen aikaan, kun laidunnuskierto on sopiva ja eläimet liikkuvat lohkolta toiselle nopeassa tahdissa sen sijaan että viettäisivät pitkiä aikoja samalla lohkolla. Tämä imitoi eläinten ja ruohotasankojen vuorovaikutuksen ekologiaa, jossa eläimet liikkuvat suurina laumoina. – Edullisimmat ratkaisut ovat biologisia, Perkins toteaa. Mari Korhonen on Pohjoinen permakulttuuri -blogin kirjoittaja, työskentelee permakulttuurin edistämisen parissa ja on yksi artikkelin kurssin järjestäjistä. ◀

Lisätietoja Perkinsin tilasta ja toiminnasta saa osoitteesta www.ridgedalepermaculture.com.

Ridgedale Permaculture

isäntäpariskunnan omaksuman kokonaisvaltaisen tilanpitoon (engl. Holistic Management) perustuvan päätöksentekotavan kaikissa tärkeissä kysymyksissä. Kaikki isommat päätökset tehdään ja testataan Perkinsin ja hänen kumppaninsa Yohanna Amselemin yhdessä kirjaamaa kokonaisvaltaista tavoitetta silmällä pitäen, jolloin valinnat vievät tietoisesti toimintaa haluttuun suuntaan. – Kun tilanteita ja päätösten vaikutuksia ennakoidaan, vältytään asioiden setvimiseltä reaktiivisesti. Se säästää energiaamme, Perkins selittää.

Livonsaaren yhteisökylän vanhalle koululle kokoontui eri puolelta Suomea viisikymmenpäinen osallistujajoukko seuraamaan Richard Perkinsin kurssia.

34

LUOMULEHTI 1 | 2016


Luomun kysynnän

arvioidaan kasvavan lähivuosina Luomun kulutuksen odotetaan lisääntyvän Suomessa reippaasti lähivuosina. Kaupan asiantuntijat arvioivat, että vuonna 2020 luomutuotteiden myynti on noin 410 miljoonaa euroa. Luomulla olisi tuolloin noin kolmen prosentin markkinaosuus.  

K

aupan asiantuntijoiden näkemys perustuu luomun myynnin toteutuneeseen kasvuun sekä siihen, että tutkimusten mukaan kuluttajat aikovat lisätä luomun käyttöään selvästi myös tulevaisuudessa. Arvio on laadittu Pro Luomun toimeksiannosta. Vuonna 2014 luomua myytiin vähittäiskaupoissa 225 eurolla. Luomun markkinaosuus päivittäistavarakaupan elintarvikemyynnistä oli 1,7 prosenttia.

Hevi, liha ja leipä kasvavat eniten Asiantuntijat ennakoivat luomun myynnin kasvavan kaikissa tuoteryhmissä, mutta euromääräisesti suurinta kasvua odotetaan luomuhedelmien ja -vihannesten, tuoreen luomulihan ja luomuleipomotuotteiden myyntiin. Hedelmät ja vihannekset ovat jo nykyään myydyin tuoteryhmä luomuna, ja vahvan kasvun uskotaan jatkuvan tulevaisuudessa. Asiantuntijat huomauttavat, että luomulihan osalta hinta saattaa muodostua kasvun esteeksi. Luomuleipomotuotteiden tarjonta puolestaan keskittyy tällä hetkellä pieniin paikallisiin tuotteisiin. Myös tuoreiden lihavalmisteiden, nestemäisten maitotaloustuotteiden ja välipalatuotteiden sekä juustojen kysynnän arvioidaan lisääntyvän luomuna paljon. Banaani on myydyin luomuhedelmä Luomuna myydyin hedelmä on banaani; niiden myynnistä luomun osuus on yli 11 prosenttia. Myös omenat ja kiivit tekevät hyvin kauppansa luomuna. Sen sijaan sitrushedelmien ja rypäleiden myynnistä luomun osuus on vielä pieni, mutta sen odotetaan lisääntyvän tulevaisuudessa.

Myös luomuvihannesten ja -juurikkaiden myynti on nousussa, mutta luomun suosio näissä tuoteryhmissä ei ole vielä kovin korkea. Juurikkaissa lisääntyy etenkin luomuperunan ja -porkkanan myynti ja vihanneksissa luomutomaatti, -paprika ja -salaatit. Asiantuntijat arvioivat, että luomulle löytyy juurikkaissa ja vihanneksissa vielä paljon kasvupotentiaalia. Näissä tuoteryhmissä myös kotimaisuus on kovassa kurssissa.

Luomuoluille riittäisi markkinoita Teollisten elintarvikkeiden osalta luomulle odotetaan reipasta kasvua etenkin panimojuomissa, lastenruoissa, pakasteissa sekä kuivissa hedelmissä, marjoissa ja pähkinöissä. Luomuoluita on jo markkinoilla useita, mutta niiden tarjonta painottuu erikoisoluisiin. Lastenruoissa luomu osuus lisääntyy, vaikka tuoteryhmän myynti sinällään ei kasva. Luomupakasteiden myyntiä on vauhdittanut mm. luomulihan, -broilerin ja -jäätelön valikoimien laajeneminen.

Kuivien hedelmien, marjojen, pähkinöiden ja siemenien myynti ylipäätään on kasvanut voimakkaasti, ja myös luomun tarjonta tässä kategoriassa on lisääntynyt.

Saatavuus ja hinta avaintekijät Asiantuntijoiden mukaan luomutuotteiden helppo saatavuus nostaisi luomun kulutusta. Tällä hetkellä esimerkiksi pienten lähikauppojen luomuvalikoima saattaa olla varsin suppea; etenkin viikoittain luomua ostavat kuluttajat ostaisivat sitä todennäköisesti myös lähikaupasta, jos tarjontaa olisi. Myös aiempaa edullisempien luomutuotteiden tulo markkinoille kasvattaa luomun myyntiä. Luomutuotteita pidetään yleisesti melko kalliina. Hintaa painottavat eniten ne kuluttajat, jotka ostavat luomua vähiten. Luomun markkinapotentiaalien selvitys on tehty osana Täsmäluomu-hanketta, jota maa- ja metsätalousministeriö rahoittaa. ◀ www.proluomu.fi

LUOMULEHTI 1 | 2016

35


TEKSTI JA KUVAT: PAUL RIESINGER

Suunnittelemalla korkeita ja tasaisia nurmisatoja

ProAgrian viimeisen tutkimuksen mukaan on nurmisadoista parhaalla neljänneksellä kuiva-ainepitoisuus 7,5 tonnia hehtaarilla kun heikoimmalla neljänneksellä vain 5,3 tonnia. Tuotantokustannuksiksi saadaan tästä 17,4 senttiä ja vastaavasti 28,9 senttiä kilolta kuiva-

Nurmen alku voi tukehtua olkiin. Rikkaruohot, jotka kasvattavat silmuja olemassa olevasta juuristostaan tai maavarsistaan sen sijaan pärjäävät todennäköisesti hengissä (esimerkiksi hierakka ja juolavehnä).

ainetta säilörehussa (ProAgria 2015a). Satotasot ja siten tuotantokustannukset vaihtelevat näin ollen rajusti yksittäisten lohkojen välillä. Kuinka saadaan monivuotisten nurmien tuottokyky niin korkeaksi kuin mahdollista ja pysymään siellä?

N

urmienseurantaryhmien tulokset Lounais-Suomessa osoittavat, että säilörehusadot vuodesta 2011 vuoteen 2014 nousivat 7,2 tonnista 8,4 tonniin kuiva-ainetta hehtaarilla. Tämän katsotaan ainakin

36

LUOMULEHTI 1 | 2016

osittain johtuvan siitä, että nurmen sekaviljely typensitojakasvien, enimmäkseen puna-apilan, kanssa kaksinkertaistui (ProAgria 2015b) Samalla tiedetään, että puna-apila-heinänurmien tuottokyky vaihtelee voimakkaammin riippuen vuodesta, niiton ajan-

kohdasta ja lohkosta verrattuna nurmiin, jotka koostuvat vain yhdestä tai useammasta nurmikasvista: apilapitoisuus näyttää olevan korkeampi toisessa kuin ensimmäisessä jälkikasvussa, mutta vähenee sitten syksyä kohti. Apilapitoisuus on yleensä korkein ensimmäisenä tuotan-


tovuonna ja vähenee sitten voimakkaasti (Mela 2003, Raininko 1968, Riesinger & Herzon 2008). Apiloilla on yleisesti ottaen heikompi elinvoima kuin heinäkasveilla, mutta syitä alhaisiin ja vaihteleviin apilapitoisuuksiin sekanurmissa ovat sellaiset puutteet nurmen perustamisessa ja hoidossa, jotka erityisesti haittaavat apilaa.

Ehkäise talvehtimisvaurioita! Talvehtimisvauriot ovat pääasiallinen syy siihen, että etenkin apilapitoisuudet laskivat tuotantovuodesta toiseen. Nurmien talvehtimista vaikeuttavat monet tekijät, muun muassa tulvat, jäätyminen, rouste, jääpolte, kuivuminen eikä mitenkään vähäisimpänä sienitaudit. Puitteet kasvien talvehtimiselle luovat paikalliset ilmasto-olosuhteet sekä lohkojen topografia ja maannos. Ilmasto-, topografia- ja maannosolosuhteisiin ei viljelijä voi vaikuttaa, mutta ne on tunnettava ja niihin on sopeuduttava. Talvehtimista voi edistää tasaamalla lohkon pintaa, ojituksella, valitsemalla viljely-ympäristöön sopivia kasveja ja lajikkeita sekä huolellisella perustamisella, tarkoituksenmukaisella ravinnehuollolla ja sopivalla niittotiheydellä. Pohjanmaalla näyttivät apilapitoisuudet olevan vastaperustetuissa nurmissa suhteessa alhaisia ja ne näyttävät lisäksi painuvan vielä alhaisemmalle tasolle ensimmäisen vuoden nurmissa. Tämä viittaa ongelmiin, jotka alkavat perustamisvaiheessa ja pahenevat talven aikana (Riesinger & Herzon 2008). Lajin valinta Suomalaisessa kokeessa tuotti puhdas heinänurmi ensimmäisenä tuotantovuonna, lannoitettaessa 200 kg typpeä, 8,9 tonnin kuiva-ainesadon hehtaarilta, kun lannoittamaton puna-apila-heinänurmi tuotti samoissa olosuhteissa keskimäärin 8,3 tonnin kuiva-ainesadon (Halling et al. 2001). Palkokasvien ja Rhizobium-bakteerien symbioosi sitoo merkittävän määrän typpeä ilmakehästä. Niin kauan kuin apilapitoisuus ylittää 50 prosenttia riittää palkokasvien ilmasta sitoma typpi kattamaan myös heinäkasvien tarpeen. Heinäkas-

vien sekaviljely palkokasvien kanssa voi siis osittain tai kokonaan korvata typellä lannoittamisen. Myös palkokasvien näkökulmasta tuo sekaviljely merkittäviä etuja. Puna-apilan tai mailasen sekaviljely viljelyvarmojen heinälajien kuten timotein, nurmi- ja ruokonatan, kanssa tuo korkeampia ja vähemmän vaihtelevia satoja kuin pelkkien palkokasvien puhdaskasvustot. Maaperälevintäisten taudinaiheuttajien kuten juurilahon ja apilamädän tartunnat ovat vähäisempiä sekakasvustoissa verrattuna puhdaskasvustoihin. Lisäksi sekaviljely heinäkasvien kanssa helpottaa yleisesti pakokasvisadon korjaamista ja säilömistä. Heinäkasvien ja palkokasvien sekaviljelyn katsotaan erityisesti parantavan rehun ravintoarvoja ja maistuvuutta. Tämä edellyttää, että erilaiset rehuerät pidetään erillään ja analysoidaan erikseen, jotta ne voidaan sekoittaa sopivassa suhteessa. Tuotantosuunta ja -intensiteetti asettavat omat vaatimuksensa rehun sulavuudelle ja proteiinipitoisuudelle. Näihin kahteen laatutekijään vaikuttaa puolestaan kaksi tekijää, nimittäin laji- ja lajikekoostumus ja nurmikasvien kehitysaste korjattaessa.

Englanninraiheinällä ja timoteillä on korkeampi sulavuusaste kuin niitty- ja ruokonatalla samalla kehitysasteella. Proteiinipitoisuus on korkeampi palkokasveilla kuin heinällä, jos heinälle ei tuoda runsaasti typpeä. Kun maksimipitoisuudet saavutetaan, vähenee sekä sulavuus että proteiinipitoisuus huomattavasti nopeammin heinällä kuin palkokasveilla.

Huolellinen perustaminen Nurmikasvuston on ehdottomasti ehdittävä kehittyä ennen ensimmäistä talvea ilman, että siitä tulee liian rehevä. Nurmen perustaminen onnistuu yleensä parhaiten suojaviljaan, viljalla tai sekakasvustolla, jossa suojavilja tehdään säilörehuksi tai puidaan. Jos suojavilja puidaan, täytyy olki poistaa mahdollisimman pian. Jos nurmi perustetaan erikseen, on huolehdittava, että apilaa ei kylvetä heinäkuun puolen välin jälkeen, kun taas heinät voi kylvää vielä syyskuun alussakin. Siemenkoosta riippuen on nurmikasvien sopiva kylvösyvyys 0,5 ja 3 cm välillä. Jos siemen kylvetään liian syvään, sen energiavarasto ei riitä maan pinnalle kasvuun. Jos siemenet ovat pinnalla, vaarantuu kasvuunlähtö esimerkiksi kuivumisen takia. ▷▷

Runsas ensimmäisen vuoden nurmi Vaasan lähistöllä elokuun alussa. Jos halutaan energia- ja proteiinirikasta karkearehua, on toinen niitto tehtävä nyt. Siinä tapauksessa voi suunnitella myös kolmatta niittoa.

LUOMULEHTI 1 | 2016

37


Nurmikylvös Vaasan lähistöllä syyskuun lopussa. Ennen talvea on nurmikasvien ehdittävä kasvattaa riittävän laaja ja syvä juuristo. Sen sijaan maan päällinen kasvusto ei saa olla liian rehevä.

Nurmien viljelyssä tarvitaan kaikkia välttämättömiä ravintoaineita. Kaliumilla on erityinen merkitys kasvien talvehtimiselle. Ennen monivuotisen nurmen perustamista voi maan ravintovarastoja kasvattaa ja nostaa pH-arvoa lannoittamalla karjanlannalla, biotiitilla tai kalkilla. Tässä yhteydessä voi mielellään käyttää määriä, joilla ei kateta pelkästään suojakasvin tarvetta vaan turvataan myös nurmen ensimmäisen satovuoden tarve. Tarvittaessa annetaan vielä magnesiumia dolomiittikalkin tai kiseriitin muodossa. Samoin voidaan täydentää nurmen (ja eläinten) hivenainetarve. Perustettaessa nurmea suojaviljaan on vältettävä liikaa typpeä. Liika typpi aiheuttaa liian tuuhean suojaviljakasvuston, joka vaurioittaa nurmea voimakkaalla varjostuksella ja mahdollisesti myös lakoontumalla. Jos nurmiseoksessa on mukana palkokasveja, eivät ne pärjää korkeassa maan typpipitoisuudessa kilpailussa rikkaruohoille. Korkeat maape-

38

LUOMULEHTI 1 | 2016

rän typpipitoisuudet syksyllä haittaavat yleisesti kasvien talvehtimiseen valmistautumista. Sekä talveen valmistautuminen että talvehtiminen häiriytyvät, jos vastaperustettu nurmi talvehtii liian suurella lehtimassalla.

Tarkoituksenmukainen hoito Tuotantovuosina on heinänurmille tuotava typpeä ennen jokaista kasvujaksoa. Sekakasvustot ovat sen sijaan typpiomavaraisia palkokasvien symbioottisen typensidonnan ansiosta ainakin niin kauan kuin palkokasvipitoisuus ylittää 50 prosenttia. Mutta muiden ravintoaineiden osalta täytyy usein täydennyslannoittaa jo ensimmäisenä tuotantovuonna. Fosforia ja rikkiä annetaan mieluiten keväällä ennen ensimmäistä kasvua, kalium mielellään ensimmäisen korjuun yhteydessä ennen toista kasvujaksoa. Nurmea lannoitettaessa on huomioitava, että toisen ravinteen liian korkea pitoisuus voi haitata kasvin toisen ra-

vinteen ottoa; esimerkiksi kaliumin ja magnesiumin suhde on oltava 1-3 jotta kasvi voi tyydyttää molempien aineiden tarpeensa. On myös huomioitava, että tuotantoeläinten erityiset ravinnetarpeet kuten kupari, sinkki ja seleeni voidaan tehokkaimmin toteuttaa lannoittamalla rehukasvia. Riittävä energian varastointi on edellytyksenä sille, että kasvi pystyy säilyttämään elintoimintonsa talven yli ja lähtemään uuteen kasvuun keväällä. Niittojen määrä ja nurmen kehitysvaihe niiton ajankohtana määräävät, pystyvätkö taimet keräämään tarpeeksi energiaa ja ravinteita talven varalle. Niiton jälkeen tarvitsee nurmi yleensä ainakin kolme viikkoa kasvattaakseen riittävästi yhteyttävää biomassaa ja vielä toiset kolme viikkoa, jotta energia- ja ravintoainevarastot palautuvat. Edellyttäen, että kasvulle on hyvät edellytykset, erityisesti vettä on riittävästi, on ensimmäisen ja toisen niiton välin oltava vähintään kuusi viikkoa – samoin viimeisen niiton ja kasvukauden lopun välillä.

Niittotiheys? Ruoko- ja nurminata, raiheinä ja mailanen kasvavat nopeammin ja sietävät siten periaatteessa tiuhemman niittotiheyden kuin timotei ja puna-apila. Puna-apila ja ainakin vanhemmat timotein lajikkeet väsyvät, jos niitä niitetään useammin kuin kaksi kertaa sesongissa. Jos nämä lajit muodostavat pääasiallisen kasvuston, voi tiuhempi niittotiheys lyhentää nurmen iän kahteen kasvukauteen. Sama pätee lajeihin, jotka ovat arkoja Suomen talvi-ilmastolle, esimerkiksi englanninraiheinä ja rainata. Silti voidaan valita ravintorikkaita ja lyhyempi-ikäisiä lajeja ja voidaan silti soveltaa kolmen niiton systeemiä vaikka lajit ja lajikkeet tarvitsisivat pidemmän kasvuajan. Stur ja Sabina Ede Purmosta soveltavat paremmilla lohkoilla viljelykiertoa, jossa on kaksivuotinen nurmi, kevätrypsi, härkäpapu-vehnäseos kokoviljasäilö-


rehuksi ja yhdestä kahteen vuotta rehuviljaa. Nurmet koostuvat timoteistä, nurminadasta, englanninraiheinästä, puna- ja valkoapilasta. Kasvattaakseen apilapitoisuutta ja auttaakseen heinien mätästymistä, leikaavat he puna-apilaheinänurmet toukokuun toisella tai viimeistään kolmannella viikolla 25–30:stä 15–20:en senttimetrin korkeuteen. Sitten näistä nurmista korjataan joka kasvukautena kolme rehuniittoa. Tässä on huomattavaa, että nurmiseos, niittotiheys ja viljelyvyöhyke eivät ole yhteensopivia: puna-apila ja timotei ovat lajeja, jotka eivät pidempään kestä kolmea niittoa kasvukaudessa. Lisäksi siemenseos muodostuu noin 20 prosenttisesti englanninraiheinästä, jolta ei voi odottaa kovin pitkää elinikää Suomessa.

Nurmenviljelyn kokonaisnäkemys Sture ja Sabina Eden maatilayrityksen päärääränä on tuotantotehokas ja ekologinen maidontuotanto. Aikaisessa vaiheessa korjattu ja siten energia- ja proteiinirikas nurmirehu sekoitetaan tarpeen mukaan enemmän tärkkelystä ja kuituja sisältävään kokoviljasäilörehuun, joka koostuu härkäpavun ja kevätvehnän seoksesta. Tavoitteena on korkea maitotuotos, kun samalla myös eläinten vatsat pysyvät kunnossa. Ummessa oleville syötetään rehua lohkoilta, jotka ovat vähemmän tuottoisia ja niitetään vain kahdesti vuodessa sekä pidetään yllä kolme vuotta. Paremmilla lohkoilla pidetään nurmet kaksivuotisina. Sen jälkeen viljellään yksivuotisia kasveja kolme tai neljä vuotta. Lyhytaikaiset nurmet tarvitsevat enemmän tuotantopanoksia kuten siementä, muokkausta ja kylvöjä, mutta niillä on useita myönteisiä vaikutuksia: monivuotisten rikkakasvien, tässä tapauksessa erityisesti juolavehnän, kehittyminen häiriytyy toistuvien muokkausten myötä. Samoin voivat maalevintäisten sienitautien ja nematodien tartunnat vähentyä apiloilla, jos niillä on viljelykierrossa säännöllisesti vähintään kolmen vuoden tauko. Toinen suotuisa vaikutus tällä monipuolisella viljelykierrolla on sen tarjoamat useat mahdollisuudet lannan levitykseen. ◀ Kirjoittaja on Maa- ja metsätieteiden tohtori ja työskentelee kasvinviljelyn lehtorina Ammattikorkeakoulu Noviassa. Tämän artikkelin kirjoittamista rahoitti Pro Naturbruk. Maatalousyrittäjä Sture Ede on inspiroinut tämän artikkelin kirjoittamista esityksellään nurmenviljelystrategiastaan (2014). Hän on myös kommenteillaan osallistunut artikkelin lopulliseen muotoon saattamiseen. Kirjoittaja omistaa artikkelin Sture Edelle ja Skuffiksen 2012 vuosikurssin opiskelijoille. Ruotsinkielisen artikkelin on kääntänyt Marja Nuora. Viitteet: www.luomulehti.fi

LUOMULEHTI 1 | 2016

39


TEKSTI: MINNA NURRO/PRO LUOMU KUVA: EKOCENTRIA/TERO TAKALO-ESKOLA

Tuotteistus tasaisi luomun tietä ammattikeittiöön Monet ammattikeittiöt ovat valmiita lisäämään luomuraaka-aineiden käyttöä. Ammattikeittiöt toivovat luomutuotteiden parempaa saatavuutta ja tukkujen nykyistä aktiivisempaa tiedottamista luomuvalikoimista.

L

uomun käyttöä ammattikeittiöissä edistäisivät myös luomutuotteiden esikäsittely ja riittävän iso pakkauskoko. Tärkeitä olisivat niin ikään luomutuotteiden kohtuullinen hinta, tasainen laatu ja toimitusvarmuus. Ammattikeittiöiden näkemyksiä on kerätty Portaat luomuun -ohjelman lähes 2 500 keittiöiltä sekä EkoCentrian vetämien työpajojen osallistujilta.

Kiinnostus kannattaisi hyödyntää Hankepäällikkö Anu Arolaakso EkoCentriasta toteaa, että luomun käytön esteet ovat samoja kuin ennenkin. Keittiöiden tulisi suunnitella ja ennakoida luomutuotteiden käyttö, ja yhdessä tarjontaketjun toimijoiden kanssa hioa keinot, miten ja millä aikataululla suunnitelmat voidaan toteuttaa. – Ammattikeittiöiden kiinnostus luomun käytön lisäämiseen on kaikkien tut-

kimusten ja selvitysten perusteella nyt vakaalla pohjalla, joten tukuilla ja valmistajilla on hyvä mahdollisuus kehittää luomutarjontaansa ammattikeittiöille sopivaksi, Arolaakso kannustaa.

Luomua halutaan hankkia vaivatta Ammattikeittiöiden toiveissa korostuu logistiikan vaivattomuus: keittiöt haluavat hankkia luomuraaka-aineet enimmäkseen samoista tukuista kuin muutkin tuotteensa. – Keittiöissä ei ole aikaa tehdä laajoja luomuetsintöjä ja tilata yhtä tuotetta sieltä ja toista täältä. Jos haluttu luomutuote ei löydy käyttöön kohtuullisen helposti, niin mielenkiinto katoaa ja sitten käytetään sitä tavanomaista vaihtoehtoa, Arolaakso muistuttaa. Ammattikeittiöt kiittävät isoja tukkuja siitä, että niiden luomuvalikoimaa on kehitetty viime vuosina. Keittiöt kuitenkin toivovat, että tukut informoisivat nykyistä aktiivisemmin luomuvalikoimastaan ja uusista luomutuotteista. Monessa tukussa käytössä olevaa ennakkotilauskäytäntöä ammattikeittiöt pitävät kuitenkin kalliina ja jäykkänä. Tukuilta toivotaankin yhä laajempaa pysyvää luomuvalikoimaa. Ammattikeittiöt haluaisivat käyttää myös pienten paikallisten luomuvalmistajien ja -tuottajien tuotteita, joten niitäkin haluttaisiin isojen tukkujen valikoimiin. Toisena vaihtoehtona nähdään lähituotantoon erikoistunut tukkuri, Keittiöt toivovat saavansa muun muassa esikypsennettyjä luomuliha- ja -broilerituotteita, kuorittua luomuperunaa, valmiiksi pilkottuja tai kuorittuja luomukasviksia sekä luomukaalia raasteena.

40

LUOMULEHTI 1 | 2016


joka toimisi pientuottajien ja ammattikeittiöiden välissä.

Suurkeittiö arvostaa esikäsittelyä Ammattikeittiöille on tärkeää tuotteiden käytön helppous: luomutuotteidenkin olisi oltava esikäsiteltyjä. Keittiöt toivovat saavansa muun muassa esikypsennettyjä luomuliha- ja -broilerituotteita, kuorittua luomuperunaa, valmiiksi pilkottuja tai kuorittuja luomukasviksia (myös pakasteena) sekä luomukaalia raasteena. Niin ikään toivelistalla on suurkeittiöön soveltuvat pakkauskoot, sillä kotitalouskokoisten pakkausten kanssa näprääminen on ammattikeittiössä turhauttavaa. Luomumaito saisi olla novo-pakkauksissa ja suurtalouspakkauksissa luomuna esimerkiksi jogurttia ja kermaa, kananmunia, mehukeittoa, herneitä ja näkkileipää. Ammattikeittiöt toivovat saavansa luomuvalikoimaan sekä kotimaisia ja paikallisesti tuotettuja raaka-aineita ja puolivalmisteita, mutta myös eksoottisia tuotteita kuten riisiä, nuudelia ja kookosmaitoa. Osa ammattikeittiöistä olisi valmis ostamaan jopa isompia eriä esimerkiksi luomupastaa, -riisiä, -kaurahiutaleita ja -soijaa. ◀

Hanke kehittää yhteistyötä ja luomun saatavuutta

E

koCentrian Luomutarjonnan lisääminen ja monipuolistaminen ammattikeittiöissä -hankkeessa on järjestetty yhteensä seitsemän koko tuotantoketjun yhteistyön kehittämiseen liittyvää työpajaa ja koulutusta vuonna 2015. Hanke jatkuu vuoden 2016 loppuun, ja sen tavoitteena on edelleen jatkaa luomutuotteiden saatavuuden kehittämistä. Hanketta rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö. Ekoruokakone.fi-nettipalveluun on lisäksi koottu mittava raaka-ainelistaus luomutuotteiden saatavuudesta sekä uusia luomuruokareseptejä ammattikeittiöiden käyttöön. Palvelusta löytyy myös sesonki- ja ympäristöinfoa sekä muuta tietoa luomun tarjoamisesta ammattikeittiöissä. Lisätietoja: anu.arolaakso@sakky.fi, puh. 044 785 4048

LUOMULEHTI 1 | 2016

41


TEKSTI: EMILIA VÄLIMÄKI KUVAT: MIKKO RAHTOLA

Suunnittelu ja kehittäminen toimivan tilan kulmakivinä Luomuomenan kysyntä on kasvavaa, mutta tarjonta ei kuitenkaan aina vastaa kysyntään. Viljelyn haasteisiin vastaamisen perusedellytys on kaikkien viljely- ja sadonkorjuutoimien huolellinen suunnittelu ja koko toiminnan jatkuva kehittäminen.

O

menanviljelyssä tuotannon haasteita ovat edelleen viljelytekniset ongelmat, satovarmuus ja sadon laatu sekä toimivien markkinointikanavien löytyminen. Luomuomenatarhaa suunniteltaessa onkin kiinnitettävä huomiota viljelypaikan valintaan, lajikkeisiin ja perusrunkoihin. Kasvinsuojelussa rivivälit ja rivien hoito, ruventorjunta, sekä tuholaisseuranta ovat ratkaisevassa osassa viljelyn onnistumiseksi. Omenan laatu syntyy viljelymenetelmien ja kasvutekijöiden summana.

Keudan aikuisopisto järjesti syksyllä opiskelijoilleen sekä omenanviljelystä kiinnostuneille luomuomenanviljelypäivän. Päivän aikana vierailtiin kahdella Uudellamaalla sijaitsevalla tilalla, joissa huolellisella suunnittelulla on saatu aikaan toimivat omenatarhat

Jatkojalostuksella lisää kannattavuutta Toiminnan jatkuva kehittäminen on perusedellytys kannattavuudelle. Puutarhatuotannossa katse kannattaa kiin-

Eila Torvastilla on jo 15 vuoden kokemus luomuomenanviljelystä.

Rikkaruohojen torjunta on Heikinheimon tilalla helppoa, kun rivin kohdat on katettu kestävällä kuitukangaskatteella. Tärkeä yksityiskohta on katteen istutusaukkojen peittäminen karkealla hiekalla, jotta jyrsijöille ei jää houkuttavia kulkureittejä.

42

LUOMULEHTI 1 | 2016


TEKSTI: MIKKO RAHTOLA

Alusta asti luomuun suunniteltu tarha

N

euvojan kannalta Antti Heikinheimon porvoolaisen omenatarhan suunnittelu oli ihannetapaus. Pienilmasto ja lohko soveltuivat hyvin omenalle ja suunnittelu oli pitkäjänteistä ja huolellista. Lajikevalinnan periaatteina oli omenoiden laadun ja talvenkestävyyden lisäksi hyvä ruvenkesto sekä soveltuvuus luomutuotantoon. Ympäristöystävällisyyteen kiinnitettiin myös huomiota. Esimerkiksi aidan ja omenarivien tukitolpat on tehty mäntyöljykyllästetystä puusta. Rikkaruohojen torjunta on helppoa, kun rivin kohdat on katettu kestävällä kuitukangaskatteella. Kallisarvoiset taimet pyrittiin suojaamaan mahdollisimman huolellisesti. Aita ja portit ovat tiiviitä ja rungot on suojattu erikseen myyriä vastaan. Tärkeä yksityiskohta on katteen istutusaukkojen peittäminen karkealla hiekalla, jotta jyrsijöille ei jää houkuttavia kulkureittejä. Linnunpöntöt tilattiin Virosta ja niiden erikoisuutena on helppo tyhjennettävyys. Parin ensimmäisen vuoden sadon perusteella voidaan jo sanoa, että suunnittelussa on onnistuttu toivotulla tavalla.

Antti Heikinheimo pari vuotta satoa tuottaneessa omenatarhassa. Tilalla viljellään 0,7 hehtaarin alalla kääpiöiviä ja ruvenkestäviä lajikkeita.

nittää jatkojalostuksen, sekä varasto- ja käsittelytilojen suuntaan. Myös markkinointiosaamiseen ja yhteistyökuvioihin panostaminen ovat hyviä kehittämistoimenpiteitä. Pornaisissa sijaitsevan Lähdeahon Omenan Eila ja Arto Torvastilla on jo 15 vuoden kokemus luomuomenanviljelystä. Tilan viljelypintaala on kaksi hehtaaria, josta omenalla on hehtaari. Viljelyssä on sekä perinteisiä kookkailla perusrungoilla perustettuja että hillittykasvuisia omenapuita. Sato jäähdytetään ja varastoidaan heti korjuun jälkeen tehokkaasti vuonna 2006 rakennetussa koneellisesti jäähdytetyssä kellarissa. Lähdeahon Omenassa toimintaa on tehostettu jatkojalostamalla tuotteita kuivattamalla niitä omassa infrapunakuivurissa. Tilaa tarjoaa kuivauspalvelua myös ulkopuolisille; kuivurissa voi kuivata omenoita, marjoja, sieniä ja yrttejä. Sato kuivataan ja pakataan valmiiksi asiakkaille. Lisäksi tilalla järjestetään erilaisia teemakursseja ja tarjotaan majoituspalvelua. ◀ Kirjoittaja opiskelee hortonomiksi Hämeen ammattikorkeakoulussa ja toimi harjoittelijana Luomuliitossa joulu-tammikuussa.

Kirjoittaja on Luomuliiton puutarha-asiantuntija.

Kysy hankikalkituksiin MEROXilta

BESTON Ca28Mg6 Masuunikuona tai BESTON Ca32Mg2 Masuunikuona-kalsiittiseos. BESTON Ca32Mg3 Teräskuona on myös nyt myynnissä.

BESTON®toimii lumen alla koko pitkän talven Kun levität BESTON®-kalkituskuonan hangelle, BESTON® alkaa vähitellen imeytyä maahan ja muokata maan pH-arvoa ja kalsium-/ magnesiumsuhdetta ihanteelliseksi. Kevätaurinko sulattaa BESTON®illa kalkitut pellot muita nopeammin ja pääset kevättöihin tavallista aikaisemmin, kun maa on taas virkeä käynnistämään hyvän ja terveen kasvun. Vain oikein hoidettu maa tuottaa huippusatoa. Tavoiteltava pH-arvo on 6,5...7 ja oikea kalsium-/magnesiumsuhde. Valitse viisaasti. BESTON® on edullista ympäri vuoden. Kalkituslaskuri: www.ruukki.fi/maatalous

LUOMULEHTI 1 | 2016

43


TEKSTI: TUOMO KOKKONEN, SEIJA MAKKONEN JA AILA VANHATALO KUVA: VALIO OY

Luonnonmukainen tuotantotapa vaikuttaa suotuisasti maidon rasvakoostumukseen

Kokoomatutkimus osoittaa, että luonnonmukaisesti tuotetussa maidossa on enemmän terveydelle edullisia omega-3rasvahappoja kuin tavanomaisesti tuotetussa. Tulosta selittää muun muassa runsas laitumen ja nurmipalkokasvien käyttö luomulehmien ruokinnassa.

M

aito on määrällisesti suosituin luonnonmukaisesti tuotettu elintarvike, neljänneksen osuudella kokonaismyynnistä vuonna 2014. Luomutuotteiden kasvavaa kulutusta selittää osittain kuluttajien kiinnostus kotieläinten hyvinvointia ja paikallista tuotantoa kohtaan. Kuluttajat ovat myös kiinnostuneita luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden mahdollisista terveysvaikutuksista. Maidolla ja maitotuotteilla on huomattava osuus suomalaisessa ruokavaliossa, joten tuotantotavan mahdollisella vaikutuksella maidon koostumukseen voi olla kansanterveydellistä merkitystä. Selvitimme luonnonmukaisesti ja tavanomaisesti tuotetun maidon koostumuseroja kokoomatutkimuksena eli meta-analyysiä käyttäen. Meta-analyysissä aiheesta tehtyjen tutkimusten tulokset vedetään yhteen tilastollisen analyysin avulla, jolloin tulos on yleispätevämpi kuin yksittäisten kokeiden tulokset yksinään. Kokoomatutkimukseen etsittiin tavanomaisen ja luonnonmukaisesti tuotetun maidon koostumusta vertailevia, vuoden 2000 jälkeen julkaistuja, vertaisarvioituja tieteellisiä tutkimuksia. Aineistoon löytyi yhteensä 13 eri maissa tehtyä tutkimusta. Maitonäytteet oli otettu talvella, kesällä tai koko vuoden aikana, joko lehmäkohtaisesti, tilasäiliöstä tai kuluttajamaitopakkauksista.

Tuotantotapa vaikuttaa rasvakoostumukseen Luonnonmukainen tuotanto lisäsi maidon monityydyttymättömien rasvahappojen osuutta maitorasvasta keskimäärin 3,66 g/kg rasvahappoja (ks. kuvaaja). Vai-

44

LUOMULEHTI 1 | 2016


kutus oli suurimmassa osassa tutkimuksia samansuuntainen joskin kahdessa amerikkalaisessa tutkimuksessa, joissa tutkittiin kuluttajapakattuja maitoja, monityydyttymättömiä rasvahappoja oli enemmän tavanomaisesti tuotetussa maidossa. Eri tutkimuksissa havaitut vaikutukset maidon alfalinoleenihapon ja omega3-rasvahappojen pitoisuuteen (Kuva 1) olivat myös samansuuntaisia – luonnonmukainen tuotanto lisäsi niiden osuutta maitorasvasta sekä omega-3/omega-6-rasvahappojen suhdetta. Luonnonmukaisen tuotannon vaikutukset maidon rasvahappokoostumukseen ovat määrällisesti melko pieniä, mutta ihmisterveyden kannalta edullisia. Maidon omega-3/omega-6-rasvahappojen suhde oli luonnonmukaisesti tuotetussa maidossa 0,56, mikä oli 0,18 yksikköä suurempi kuin tavanomaisesti tuotetussa. Suuri omega-3-rasvahappojen osuus suhteessa omega-6-rasvahappoihin vähentää sydän- ja verisuonitautien sekä rinta- ja paksusuolen syövän riskiä. Myös konjugoidun linolihapon (CLA) osalta tulokset olivat varsin yhdenmukaisia, ainoastaan yhdessä ruotsalaisessa tutkimuksessa tavanomainen tuotanto lisäsi CLA:n osuutta. CLA:lla on osoitettu olevan syöpää ehkäiseviä vaikutuksia. Myristiinihapon osuudet olivat suurempia luonnonmukaisesti tuotetussa maidossa. Myristiinihapon saannin kasvu saattaa lisätä veren kokonais- ja LDL-kolesterolia ja sitä kautta sydän- ja verisuonitautien riskiä. Toisaalta myristiinihappo lisää myös hyvän HDL-kolesterolin pitoisuutta, mikä neutraloi sen vaikutusta sydänterveyteen.

Luomuruokinta selittää koostumuseroja Luonnonmukaisesti tuotetun tavanomaiseen maitoon verrattuna edullisempi rasvahappokoostumus perustuu osittain siihen, että luomulehmät laiduntavat enemmän kuin tavanomaisessa tuotannossa olevat lehmät. Tuoreen nurmirehun käyttö ruokinnassa lisää maidon monityydyttymättömien rasvahappojen pitoisuutta ja kasvattaa omega-3/omega6-rasvahappojen suhdetta.

PUFA

Monityydyttymättömien (PUFA) ja omega-3rasvahappojen pitoisuudet tavanomaisesti ja luonnonmukaisesti tuotetussa maidossa. Pystysuora paksu viiva kuvaa keskimääräistä vaikutusta ja timantinmuotoinen kuvio luottamusväliä. Numerot viittaavat yksittäisiin tutkimuksiin. Painoarvoltaan suurten (ts. hajonnaltaan pienten) tutkimusten tulokset on esitetty suurempina neliöinä.

1 1 2 2 3 5 5 6 7 8 10 11 12 13

-20 -10 Tavanomainen

Edullinen muutos säilyy myös sisäruokintakaudella. Erityisesti nurmipalkokasveja kuten puna-apilaa sisältävän säilörehun käyttö luomuruokinnassa lisää monityydyttymättömien rasvahappojen ja erityisesti alfalinoleenihapon osuutta maitorasvassa, mikä on seurausta rasvahappojen vähentyneestä tyydyttymisestä pötsissä. Myös luomukarjojen tavanomaisia karjoja vähäisempi väkirehujen käyttö saattaa selittää todettuja muutoksia.

Pienempi maitotuotos, vitamiinipitoisuus ei muutu Kokoomatutkimuksen perusteella päivittäinen maitotuotos oli luonnonmukaisessa tuotannossa lehmää kohti lähes 3 kg pienempi kuin tavanomaisessa tuotannossa. Ero on samaa suuruusluokkaa kuin suomalaisilla tuotostarkkailutiloilla luonnonmukaisen tuotannon ja kaikkien karjojen välillä. Maidon rasva- ja valkuaispitoisuuksissa ei ollut eroa, kun taas tuotostarkkailutiloilla luomukarjojen maidon rasva- ja valkuaispitoisuudet ovat selvästi tavanomaisten karjojen pitoisuuksia pienemmät.

0

10 20 g/ kg rasvahappoja

30 40 Luonnonmukainen

Maidon α-tokoferoli- ja β-karoteenipitoisuudet eivät poikenneet toisistaan. α-tokoferoli on yksi E-vitamiinin muodoista ja β-karoteeni on A-vitamiinin esiaste. Ne toimivat antioksidantteina ja estävät maitorasvan hapettumista. Yhdessä tutkimuksessa luonnonmukaisesti tuotetun maidon α-tokoferoli- ja β-karoteenipitoisuudet olivat suurempia laidunkauden aikana kuin tavanomaisesti tuotetun maidon, mutta vastaavaa eroa ei havaittu sisäruokintakaudella. Sisäruokintakaudella erot todennäköisesti tasoittuvat, koska säilörehun rasvaliukoisten vitamiinien pitoisuus pienenee säilönnän aikana tai siilon avaamisen jälkeen. ◀ Kirjoitus perustuu Seija Makkosen maisterin tutkielman ”Meta-analyysi luonnonmukaisesti ja tavanomaisesti tuotetun maidon koostumuseroista” aineistoon. Katso linkit tutkielman tiivistelmään ja maataloustieteenpäivien 2016 esityksiin: www.luomulehti.fi

LUOMULEHTI 1 | 2016

45


TEKSTI JA KUVAT: HIA SJÖBLOM, JÄRKI-HANKE

Sairas maa kannattaa hoitaa Maatalousmaan kunto on globaali Grafiikka©Järki-isku 18:Makuhinaa

ongelma, joka vaatii paikallisia ratkaisuja. Maaperää on hoidettava, että ruuantuotanto kasvavalle maapallon väestölle onnistuu. Näin sanoo FAO:n maa- ja vesiosaston johtaja Moujahed Achouri. Samoilla linjoilla ovat tutkijat ja maanviljelijät Juuso Joona ja Tuomas Mattila. Maaperän kunto ratkaisee maailman tulevaisuuden.

Maaperän laatu on heikentynyt voimakkaasti viime vuosikymmeninä johtuen yksipuolisesta kemiallisiin tuotantopanoksiin nojaavasta viljelystä. Kehittynein ekologisin menetelmin voidaan kuitenkin saavuttaa jopa luonnollista parempi maaperän tila, joka mahdollistaa ravinteiden ja hiilen tehokkaan ja kestävän kierron, Maaseutuverkoston ympäristö- ja ilmastotyöryhmän puheenjohtaja, Järki-hankkeen projektijohtaja Eija Hagelberg sanoi avatessaan Maaperästä kuuluu! –seminaarin marraskuisessa Helsingissä. – Maaperän merkitys on nostettava arkeen. Viljelijät ovat jälleen kerran ratkaisuasemassa, mutta asiat pitää saada myös suuren yleisön tietouteen. Samoilla linjoilla puhui tunisialaissyntyinen Moujahed Achouri seminaariväelle. Tieto on saatava kulkemaan pienimmällekin viljelijälle ja ruuantuottajalle, kuluttajaa unohtamatta. – Vain terve maa pelastaa maailman nälältä ja säilyttää yhteiskuntarauhan, Moujahed Achouri korosti.

46

LUOMULEHTI 1 | 2016

Mieletön kuhina Elävä maa hengittää. Grammassa maata on miljoonia alkueläimiä ja jopa kymmenen miljardia mikrobia. Ne kaikki ovat osa maan elämää ja hengitystä. Maan kuhinaa voi kuvitella, kun ajatellaan mitä kaikkea jää 42-numeroisen saappaanjäljen alle. Tutkijat ovat laskeneet ja arvioineet, millainen määrä maaperäeläimiä mahtuu yhden saappaan jalanjäljen suuruisen alueen alle. Lajit vaihtelevat maalajeittain. Maaperän kunto taas vaikuttaa määriin.

Pikahoidot eivät pelasta – Sairas maa on parannettava. Oireiden hoito ei riitä, vaikka vallitseva viljelykulttuuri keskittyy pitkälti niihin, Juuso Joona sanoi seminaarissa. – Kasvien kasvua ei voida lisätä, mutta kasvua rajoittavia tekijöitä voidaan pois-

taa. Kaiken avain on pieneliötoiminnan kiihdyttäminen maaperässä. Juuso Joona muistutti, että tärkein resurssi ruuan tuotannossa on viljelijän itsensä lisäksi nimenomaan maaperä. Ratkaisuihin ei ole pikatietä, vaan on edettävä kierteissä, jotka kuljettavat kohti


Yhdessä grammassa maata on miljoonia alkueläimiä ja kymmenen miljardia mikrobia!!!!

hyvää. Väärät teot rakentavat negatiivisia kierteitä, joiden seurauksena maa köyhtyy ja ruuan tuotanto heikkenee. – Maan sairauden oireisiin ei kannata puuttua raskailla koneilla ja erilaisilla synteettisillä kemiallisilla yhdisteillä. Pitää hakea sairauden perimmäinen syy. Tie voi olla hitaampi, mutta positiivinen kierre antaa kestävimmän ja parhaan tuloksen, toteaa itse Tyynelän luomutilaa Joutsenossa viljelevä Joona. – Luomutuotantoa arvostellaan yleensä huonoista sadoista, mutta tavanomaisenkaan viljelyn satotasot eivät Suomessa yllä kovin suuriksi, kun niitä verrataan siihen mikä olisi potentiaali. Määrä ei välttämättä olekaan se paras tehokkuuden mittari. Juuso Joonan mielestä järkevämpää olisi tarkastella tuotannon energia-, ravinne- ja hiilitaseita. Se on tie kohti kestävää ruuantuotantoa. Hän peräänkuulutti myös tiiviimpää kiertoa tutkimuksen, neuvonnan ja viljelijän välille. Maaperän hoidossa kaikki ovat voittajia. Samoilla keinoilla, joissa sadon tuottoa lisätään tehokkaasti, vähennetään viljelyn päästöjä sekä hidastetaan ilmastonmuutosta sitomalla hiiltä maahan.

Maaperä avainasemassa Tutkija, maan kuntoon panostava viljelijä ja Luomuliiton kasvi- ja maaperäasiantuntijanakin tunnettu Tuomas Mattila nosti puheenvuorossaan esiin hiilen sidonnan ja sen merkityksen. – Hiilen sidonnalla ja maaperän korjaamisella saadaan aikaan hyviä muutoksia ilmaston lisäksi myös muihin ympäristövaikutuksiin, Mattila sanoi. – Lisääntynyt orgaaninen aines puskuroi pysyviä orgaanisia yhdisteitä ja estää niiden päätymistä ravintoverkkoihin. Parantunut maan rakenne vähentää rajusti oikovirtauksien ja pintavirtailun aiheuttamaa ravinnekuormaa. Kun maan

- Maa on viljelijän tärkein voimavara ja resurssi – hänen itsensä lisäksi tietenkin, maan kunnostukseen panostava viljelijä ja tutkija Juuso Joona vakuutti alustuksessaan Maaseutuverkoston maaperä-seminaarissa marraskuussa.

- Ilmastonmuutoksen, eroosion ja vesipulan torjuntaan pitää saada maailmanlaajuiset ratkaisut, mutta käytännön toteutuksen keinot on löydettävä paikallisesti, FAOn maa- ja vesiosaston johtaja Moujahed Achouri painottaa.

tuottavuus nousee, paineet maankäytön muutoksille ja biodiversiteettikatoon vähenevät. – Iso osa maapallon ympäristöongelmista voitaisiin ratkaista, tai ainakin niitä voisi helpottaa, jos maaperä olisi kunnossa. Tutkija totesi, että planetaariraja-näkökulman mukaan suurimmat ongelmat ovat typen ja fosforin kierroissa, biodiversiteettikadossa ja maanpeitteen muutoksissa.

10

__miljardin __ihmisen raja ylittyy ennen vuotta 2050

60

% enemmän ruokaa tarvitaan silloin kuin nyt

Koko maapallon ongelma FAOn Achouri on huolissaan siitä, että maaperän merkitystä ei ymmärretä. Hän sanoo, että sen kunnostukseen kannattaa paneutua tosissaan. – Ruuantuotanto on avainasemassa maapallon tulevaisuudessa. Väestöen nusteiden mukaan maapallon väkiluku ylittää 10 miljardin rajan vuoteen 2050 mennessä. Samaan aikaan tuottavan maatalousmaan määrä vähenee. Ihmiset lähtevät maaseudulta kaupunkeihin, missä törmäävät nälkään ja köyhyyden kierteeseen. Seuraukset voivat olla kohtalokkaat. – Vuosi 2015 on ollut FAOn maaperän vuosi. Työn on jatkuttava. Ruokaa tuottavaa maata tarvitaan nykyistä enemmän. ▷▷

95

% ruuasta kasvaa maaperästä

25

% maailman biodiversiteetistä on maaperässä

LUOMULEHTI 1 | 2016

47


Sopivan kosteassa ja lämpimässä maassa liero tuottaa painonsa verran ravinnerikasta ulostetta vuorokaudessa.

Maan kunnostaminen on pitkäjänteistä työtä. Paljon voidaan pilata minuuteissa. Toivottomuuteen ei kuitenkaan kannata heittäytyä. Achourin mukaan maaperän järkevällä hoidolla ruuantuotantoa pystytään nostamaan yli 50 prosenttia. Terveitä maatalousmaita voidaan puskuroida vielä paremmiksi kestävillä menetelmillä. – Ilman tietoa se ei kuitenkaan onnistu. Tiedon keinoista ja kokonaisuudesta on kuljettava maailman syrjäisimmälle pellolle. Teoilla on kiire. Vesien pilaantuminen, ilmastonmuutos, säiden ääri-ilmiöt ja eroosio uhkaavat ruuantuotantoa ja elinympäristöjä. – Joka minuutti maapallolta katoaa 11 hehtaaria maatalousmaata, Moujahed Achouri painottaa. ◀ Suora linkki seminaarin esityksiin: www.luomulehti.fi

48

LUOMULEHTI 1 | 2016

Maanalainen armeija paiskii töitä pelloilla Hyvällä peltohehtaarilla voi paiskia töitä jopa tonni lieroja. Tämä maanalainen armeija kuljettaa orgaanisia aineksia peltomaahan, popsii itselleen reittiä ja samalla pellolle ilmastointikäytäviä, kuljettaa ravinteita ulosteissaan maahan. Tutkija Jari Haimi valotti näiden tärkeiden maan kuntoa ylläpitävien ja parantavien lierojen merkitystä. Lierot paiskivat töitä metrien syvyydessä ja jatkavat työtään lumipeitteenkin alla, kunhan niillä riittää orgaanista popsittavaa. Lierojen työntekoa haittaavat monet ihmisen väärät toimet. Liika ajaminen raskailla koneilla lieroarmeijan työmaan päällä tiivistää maan hankalaksi. Myös torjunta- ja haitta-aineet aiheuttavat lieroille vaikeuksia, samoin rankat metsien avohakkuut.


Porvoon steinerpäiväkodissa syödään mahdollisimman paljon luomua ja lähiruokaa. Vilja on Annette Backmanin ja Peter Krogellin tilalta. Päiväkotiin se päätyy Backmanin perheen myllyn kautta. Pellolta pellille on vain muutaman kilometrin matka.

Jauhoiset nuppineulat osoittavat paikat, joista myllyssä jauhetut viljat ovat peräisin.

TEKSTI JA KUVAT: MERJA FORSMAN

Jyvän matka lapsen suuhun

K

uinka monessa päiväkodissa tiedetään, mistä lapsille tarjoiltavat viljatuotteet ovat kotoisin? Porvoon steinerpäiväkodissa tiedetään: noin 14 kilometrin päästä Annette Backmanin ja hänen miehensä Peter Krogellin tilalta Porvoosta ja Sipoosta. Täällä Backman ja Krogell viljelevät 80 hehtaarin alueelle levittäytyviä luomupeltojaan. Hoidettavana ovat molempien kotitilat sekä 31 hehtaaria vuokrapeltoa. – Meillä on kaikkea viittä sorttia: kauraa, ohraa, spelttiä, vehnää ja ruista, Backman esittelee satoaan. Pariskunta ryhtyi viljelemään tilaa sukupolvenvaihdoksen myötä vuonna 2004. Luomua tilalla on kuitenkin vil-

jelty jo kaksikymmentä vuotta. Annetten isä, Bjarne Backman, ei aloittanut luomuviljelijänä, mutta koska asiakkaat kyselivät usein, onko vilja ruiskutettu, viljelijä päätti siirtyä luomutuotantoon. Tyttärelle luomutuotanto oli luontainen valinta. – Tuntuu hyvältä tarjota puhdasta ruokaa. Luomusta saa parasta laatua, Annette Backman kertoo. – Puna-apila viljelykierrossa on riittänyt lannoitukseksi. Rikkakasveja pariskunta torjuu muun muassa vuoroviljelyllä ja kyntämällä pellot syksyisin. – Me myös niitämme nurmipellot ainakin viisi kertaa sesongin aikana. Tulokset ovat olleet hyvät, Annette Backman kehuu.

Homeiden ja tuholaisten kanssa pariskunnalla ei ole koskaan ollut suuria haasteita. – Siihen varmasti auttaa vuoroviljely, Annette Backman pohtii. Tällaisesta viljasta on Porvoon steinerpäiväkodin jauhot ja puurot tehty. – Hyvä, että lapset saavat pienestä pitäen luomua, Annette Backman toteaa.

Omasta myllystä maailmalle Vekkosken-Anttilan myllyssä on unelias tunnelma, kaiken peittää ohut valkoinen jauhokerros. Suuret laitteet kumisevat, ja putkesta virtaa tuoretta jauhoa. – Sanovat, että näissä luomujauhoissa on parempi maku, mylläri Bjarne Backman kehuu. ▷▷

LUOMULEHTI 1 | 2016

49


Vaikka Bjarne Backman jäi viljelijän töistä eläkkeelle yli kymmenen vuotta sitten, hän käy joka päivä myllyllä jauhamassa viljaa. Vekkosken-Anttilan mylly on toiminut historiallisen Kuninkaantien ja Mustijoen varrella vuodesta 1934 lähtien. Ensimmäisinä vuosina vilja jauhettiin joesta saadulla voimalla, mutta jo muutaman vuoden päästä koneet kävivät sähköllä. Nykyään mylly jauhaa omien jauhojen lisäksi monien muidenkin viljelijöiden jauhot. Myytäväksi päätyvät kuitenkin vain Backman-Krogellin perheen omat viljat – muut viljelijät hakevat oman viljansa jauhot myytäväksi itse. Lähiseutujen steinerpäiväkotien ja -koulujen jauhot Vekkosken-Anttilan mylly on jauhanut noin kolmenkymmenen vuoden ajan. Kokit tuntevat myllärin ja palaavat vuosi toisensa jälkeen hakemaan hyväksi todettuja tuotteita. – Kaupan jauhot voivat olla parikin vuotta vanhoja. Niistä on lähtenyt maku, mylläri irvistää. – Meidän jauhoissamme parasta ennen on puolen vuoden ja kaurahiutaleissakin vain kolmen kuukauden päässä.

Kokki laittaa jauhot suuhun Neljäntoista kilometrin päässä myllystä leivotaan leipää. Kokki Monica West valmistaa välipalaa Porvoon steinerpäiväkodin 36 lapselle. Westin keittiössä noin 40 prosenttia käytetyistä raaka-aineista on luomua ja mahdollisimman suuri osa lähiruokaa, tai ainakin pohjoismaista. Maito, munat ja hedelmät ovat aina luomua, kotimaisia omenoita lukuun ottamatta. Marjat ovat kahden innokkaan marjastajanaisen poimimia ja kotoisin Porvoon Isnäsistä. Jauhot, joita päiväkodissa kuluu 4–5 kiloa viikossa, ovat Backanin ja Krogellin pelloilta. – Minusta tuntuu hyvältä, että voin tarjota lapsille puhdasta ruokaa. Ja on mukavaa, että ruoka on tästä läheltä, West selittää. Päiväkoti on myös mukana Portaat luomuun -ohjelmassa, jonka tarkoituksena on auttaa ammattikeittiöitä löytämään ruokatuotantoonsa sopivia luomutuotteita ja lisäämään niiden käyttöä suunnitelmallisesti. Seuraavaksi West toivoisikin, että tuottajat olisivat keittiöihin yhteydessä ja ker-

toisivat valikoimistaan ja tukut tarjoaisivat enemmän luomua ja lähiruokaa. – Tukut eivät ole niin tarkkoja näiden asioiden kanssa. Joskus, kun tilaan luomua, saankin tavallisia tuotteita. Lähituotteita ei voi valita. Perunatkin tulevat aika usein Pohjanmaalta asti, West harmittelee.

Suunnittelu ja lihattomuus mahdollistavat luomun Porvoon steinerpäiväkodissa noudatetaan lihatonta ruokavaliota. Proteiinia lapset saavat pavuista, linsseistä, kananmunasta ja speltistä. – Kun jättää lihan pois ja korvaa sen edullisemmilla pavuilla ja linsseillä, jää rahaa luomuun, West selittää. Ihan kaikkea ei luomuna voida hankkia: maito ja munat ostetaan luomuna, juusto sen sijaan on liian kallista.

Luomua jauhavat Suomessa paitsi tietyt luomuvalvontaan kuuluvat myllyt, myös yhä useampi alihankintasopimuksella toimiva mylly.

Bjarne ja Annette Backman.

50

LUOMULEHTI 1 | 2016


Kausituotteita suosimalla West pitää hedelmiin ja vihanneksiin käytetyn budjetin aisoissa ja suunnitelmallisuudella biojäteastia pysyy lähes tyhjänä, kuoria lukuun ottamatta. Ylimääräiset ruoat kokki pakastaa tai jatkojalostaa. – Sekoitan aamupuuron loput spelttijauhojen kanssa ja leivon niistä rieskoja, West kertoo. Muille päiväkodeille West suosittelisi, että ainakin yksi asia muutettaisiin luomuksi: – Aamupuuro olisi helppo, edullinen ja mahdollinen toteuttaa luomuna.

Pikkuleipurit työn touhussa Keittiön ulkopuolella käy kuhina. Tänään lapset saavat leipoa pipareita. Pöydällä odottaa valmis taikina ja kulhollinen jauhoja. Lapset pesevät kätensä, sujahtavat esiliinoihin ja aloittavat kuvioiden painamisen. Jokainen saa myös pienen taikinamaistiaisen viereensä odottamaan. Porvoon steinerpäiväkodin lapset tutustuvat ruokaan monin eri keinoin. Joka keskiviikko leivotaan pullia, sämpylöitä

tai vuodenajan mukaan esimerkiksi pipareita. Syksyisin on sadonkorjuujuhla, jolloin lapset tuovat päiväkotiin omaa poimimaansa satoa, jota maistellaan ja johon tutustutaan yhdessä. Lapset oppivat ruoasta myös Saperemenetelmän avulla. Menetelmän tarkoituksena on tutustua ruokiin eri aistein, kannustaa ruokaan liittyvien aistikokemuksien ilmaisuun ja toisten kokemusten arvostamiseen. Samalla lapset tutustuvat ruoan alkuperään. Mutta nyt leivotaan. Lastentarhanopettaja Britt-Marie Sivén auttaa pienimpiä painamaan piparimuotteja taikinaan. Tytär Sara Sivén, toinen kolmesta lastentarhanopettajasta, sujauttaa yhdelle leipurille maistiaisen suuhun. – On tärkeää, mitä lapsen suuhun laitetaan. Kroppa on, mitä syöt, Sara Sivén miettii. Britt-Marie Sivén nyökkäilee mukana. – Niin kauan kuin muistan, olen ostanut luomua ja lähiruokaa. Lapseni kaverit kutsuivat minua luomu-Bitteksi. Bitte kertoo, kuinka aikoinaan kysyi läheisestä kyläkaupasta joka kerta, joko nyt olisi luomumaitoa – vaikka näkihän hän,

Porvoon Steinerpäiväkodin kokki Monica West ja lapsia leipomassa ja maistelemassa.

ettei sitä ollut. Pikkuhiljaa luomumaito ilmestyi hyllyille. – Aluksi, jos en käynyt kaupassa, maitoihin ilmestyi punaiset ale-laput. Mutta vähitellen muutkin alkoivat ostaa luomumaitoa, Bitte muistelee. Sekä Britt-Marie että Sara Sivén ostavat myös omien keittiöittensä jauhot Vekkosken-Anttilan myllystä, ja nappaavat muutamat pussit päiväkotiin, jos keittiössä on akuutti tarve myllyn tuotteille. – En halua ostaa ruokaa, jollaista en itsekään kasvattaisi pihallani, Britt-Marie Sivén julistaa ja nostaa pipareita pellille. Pian pelti on täynnä ja päiväkodin pöydän peittää ohut valkoinen jauhokerros. Jos ikkuna nyt avattaisiin, jauhot voisivat melkein lentää takaisin lähtöpellolleen Backmanin ja Krogellin tilalle. ◀ Kirjoittaja on Luomutsi-bloggaaja, toimittaja, KTM ja kahden pienen lapsen äiti.

LUOMULEHTI 1 | 2016

51


Luomulehti 35 v.

Luomulehti, alun perin nimeltään Omavarainen

Luomuliitto

30v.

maatalous, on ilmestynyt 35 vuotta. Luonnonmukaisen viljelyn äänenkannattajan perustivat Eko-viljelijät ry vuonna 1981.

TEKSTI JA KUVAT: AGR. JUKKA RAJALA

Nyyssösen Martti

ottaa typen taivaalta

S

uopellon tila Joroisissa on ollut viisi vuotta Helena ja Martti Nyyssösen hoivissa. Tilan omavaraisuus on eduksi, sillä nuorella viljelijäperheellä ei ole pääomaa koskaan liikaa. Pellot antavat luonnonmukaisesti viljeltyinä vähintään tyydyttäviä satoja – rehua, maukasta leipäviljaa ja perunaa. Ja menekki on taattu, niin että välillä myyntiä täytyy rajoittaa. Lehmätkin tuottavat kokonaan kotoisen rehun turvin. Martti ja Helena Nyyssösellä on viides kesä takana päin itsenäisinä maanviljelijöinä. Joroisten Multatiellä sijaitsevan 16,5 peltohehtaarin Suopellon tilan he lunastivat Martin vanhemmilta. Martti ehti saada kokemusta vieraan palveluksessa ennen viljelijäksi ryhtymistään, mutta tuntuma maanviljelijän ammattiin pysyi siitä huolimatta, koska hän asui koto-

naan. Maanviljelijän työn etuina Martti pitää mm. omaa vapautta ja itsenäisyyttä sekä vaihtelevuutta. ”Ei ole kahta samanlaista päivää peräkkäin”. Luonnon kanssa työskentely ja jännitys vuodentulon onnistumisesta luovat myös työhön mielekkyyttä. Haittapuoleksi hän esittää lisääntyvät rajoitukset ja ylhäältä päin tulevat määräykset, minkä seurauksena viljelijän ammatista itsenäisyys ja oma vapaus alkavat kohta olla historiaa. Nuoren viljelijän suuri pääomantarve huolettaa Nyyssösiä myös kovasti.

Maitoa ja leipäviljaa Suopellon tilan tuotantosuunta ratkesi helposti. Tilalla on hyväkuntoiset Martin isän rakentamat rakennukset. Navetassa on 10 parsipaikkaa, joista kahdeksassa tuotetaan maitoa. Karjan rehu tuotetaan kokonaan omilla pelloilla kivennäisiä ja herajauhoa lukuun ottamatta. Rehutuo-

Helena ja Martti Nyyssösen korkeatuottoinen karja lypsää pääosin kotoisin rehuin, kertoi Luomulehden edeltäjä 1980-luvulla.

52

LUOMULEHTI 1 | 2016

tannosta yli jäävällä peltoalalla tuotetaan leipäviljaa ja hiukan ruokaperunaa maalajien ja varastotilojen sallimassa laajuudessa. Kolmen nurmivuoden jälkeen viljelykierrossa seuraavat yleensä ruis tai vehnä, sitten papukaura ja peruna, ja kolmantena viljavuonna suojaviljana vehnä tai ohra. Nyyssöset aloittivat erikoistumisen luonnonmukaiseen viljelyyn kolmisen vuotta sitten. Luonnonmukainen viljely tarkoittaa Martin mielestä sitä, että viljelyssä käytetään luonnon tarjoamia keinoja mahdollisimman tehokkaasti hyväksi ilman kemian tuotteita. Lannoituksessa tämä merkitsee väkilannoitteiden korvaamista typensitojakasvien viljelyllä, karjanlannan tehostettua hyväksikäyttöä sekä raakafosfaatin, biotiitin ja tuhkan käyttöä. Kasvinsuojelu perustuu viljelytekniikkaan ja mekaanisiin menetelmiin. Luonnonmukaiseen viljelyyn siirtymiseen Nyyssösiä on innostanut uusien asioiden kokeilemisen halu. Toisaalta myyntikasveille oli pelloissa tilaa, ja luonnonmukaisesti viljellystä leipäviljasta ja perunasta alkoi ilmetä kysyntää. Rahamenojen säästäminen on myös ajankohtaista nuorella viljelijällä.

Typpeä taivaalta Nurmiviljelyssä ja yleensäkin rehutuotannossa tarvittava typpi hankitaan tilan omien typpitehtaiden, palkokasvien juurten typensitojabakteerien avulla. Nurmet Martti Nyyssönen perustaa apilapitoisella siemenseoksella. Viljelyvarmaksi on osoittautunut Bjursele-puna-apila, jonka siementä 5–6 kg/ha timotei-nurmina-


Elisa Niemi

Martti Nyyssönen oli mukana Luomuliiton 30-vuotisjuhlan kuorossa (oikeassa reunassa).

Tämä artikkeli on ilmestynyt alunperin Omavarainen maatalous –lehdessä 4/1985 Jukka Rajalan kirjoittajamana. Riitta-Leena Inki toimitti lyhennetyn artikkelin tähän lehteen.

30 vuotta myöhemmin Tammikuussa 2016 Martti ja Helena Nyyssönen asuvat edelleen Multatiellä Joroisissa, nyt eläkepäi-

ta-seokseen riittää apilavaltaisen sadon aikaansaamiseen. Nurmen peruslannoitus on hänen mielestään tärkeä. Suojaviljalle käytetään 20–30 t/ha kompostoitua karjanlantaa, jonka sekaan on lisätty raakafosfaattia 500–700 kg/ha. Nurmen tarvitsema kalilannoitus annetaan myös perustamisen yhteydessä antamalla 1015 tonnin biotiittikivijauhoa hehtaarille. Myös tuhkaa Martti on levittänyt suojaviljalle. ◀

Nämä typpitehtaat tuottavat 100 kiloa typpeä hehtaarille, totesi Martti Nyyssönen.

vistä nauttien. Lehmät myytiin ja pellot vuokrattiin 4 vuotta sitten. Viljelyä jatkaa naapurissa asuva nuori luomuviljelijä.

"

Vielä ne lehmät monen vuoden jälkeen tunnistaa, kertoo Martti Nyyssönen, joka on käynyt naapurissa tekemässä sähkötöitä ja auttamassa muutenkin tilan töissä. – Lisäksi hän viljelee omaksi ilokseen 70 aarin terapiapellolla perunaa sekä kauraa, josta sidottiin joulun aikoihin 1000 lyhdettä. Navettapiirustukset jäivät pöydälle Tuotannon laajentamista mietittiin 80-luvun lopulla, mutta päädyttiin hoitamaan lypsykarjan entisessä navetassa. Enimmillään lypsäviä lehmiä oli 12. Myös maidontuotanto siirrettiin luomuun. Lehmät päästettiin talvella ulkoilemaan parsinavetasta ja kesän ne viettivät laitumella. – Jos olisi silloin rakennettu, niin oltaisiin vieläkin velkavankeudessa ja pitäisi jatkaa työn tekoa, arvioi Martti Nyyssönen. Helena Nyyssösen keskittyi karjanhoitoon. Isäntä vastasi peltotöistä ja teki tilan ulkopuolella sähkötöitä. Tuotantoa kannattaa laajentaa sen mukaan kuin pystyy hoitamaan, arvelee Martti Nyyssönen, joka on seurannut luomussakin tapahtunutta tilakoon suurenemista. Viljelykierto ja tuotanto säilyivät samoina loppuun saakka Peltojen pH-arvot kohosivat yli 7:n ja silloin mangaanin puutetta piti korjata hivenlannoituksella. Raakafosfaatti jäi pois. Biotiittia tuli levitettyä kertaalleen kaikille pelloille. Rahtipuintia naapureille tehnyt Martti tietää, että omat sadot pysyivät samalla tasolla kuin keinolannoitteita käyttävillä naapureilla. – Pitää valita oikea lajikkeet, painottaa Martti Nyyssönen, joka viljeli itse Bjursele-puna-apilan siemenen. Kaksi lehmää kuoli laitumelle puhaltumisen vuoksi. Sitten huomattiin, että ongelmia ei tule, jos lehmät laiduntavat vuoropäivin apilassa ja raiheinänurmella. Toinen mahdollisuus on siirtyä syöttöruokintaa. Kun apilan ajaa silppurilla, niin se ei enää turvota. Myös karjarodulla on merkitystä. Nyyssöset vaihtoivat Länsi-Suomen karjaan, joka heidän kokemuksensa mukaan sopii erinomaisesti luomumaidontuotantoon.

LUOMULEHTI 1 | 2016

53


Palveluksessanne Seuraava Luomulehti ilmestyy 18.3.

LUOMUVILJELYYN

KARJATILALLE

Kärki Vitalix Nuolukivet Tilaa nyt nuolukivet ennakkohintaan! Kärki Vitalix Magnesium Kärki Vitalix Kalsium Kärki Vitalix Umpi Kärki Vitalix Lammas P. 064 298 900 www.karkiagri.fi KONEITA

SIEMENIÄ

Meiltä tutkitusti parhaat koneet

Laatusiemenet luomuun!

UUTUUS

mekaaniseen rikkaruohojen torjuntaan Luomutuotantoon tarkoitetut koneet

Uusi tukkeutumaton AEROSTARROTATION ja tositarkka -EXACT nostavat rikkaäestyksen uudelle tasolle.

CHOPSTAR riviväliharat viljalle ja riviviljelyyn yhdessä ROW-GUARD kameraohjauksen kanssa lisää mahdollisuuksia.

Combcut rikkaruohon leikkuri ja KVICK-FINN juolannosto kultivaattori ovat tutkitusti erittäin tehokkaita ja taloudellisia - näin sato nousee jopa 30 % luomutuotannossa.

McCONNEL vaakatasomurskaimella hoidat nopeasti ja taloudellisesti viherlannoitusnurmet. Köckerling ALLROUNDER äkeellä ja TRIO kultivaattorilla tarvitset vähemmän muokkauskertoja sekä JOCKEY äes-kylvökoneella muokkaat ja kylvät samalla koneella. Osta luomuun tarkoitettu kone!

Yhteystiedot: Boris 0500-567611 www.bt-agro.fi

54

LUOMULEHTI 1 | 2016

- viljat, timoteit, raiheinät - nadat, apilat, virnat - nurmiseokset, ympit

Toimitukset koko maahan. Rahoitusjärjestelyt. Haetaan sopimusviljelijöitä! Suomen Luomusiemen Oy 0400-273 873 f. 017-758 416 luomusiemen@luomusiemen.fi

OSTAMME LUOMUVILJAA


SANEERAUSKASVIT Ilmoitusmyynti Maritta Humala, puh. 040 709 9856 palmera@kotiposti.net KARJATILALLE

Schaumann Leckmasse -nuolukivi

PELTOSI PARHAAKSI  Lisää humusta  Parantaa maan rakennetta  Sitoo ravinteita  Tukahduttaa rikkakasvit  Torjuu ankeroisia  Pienentää kasvitautipainetta

CONTRA-REHUÖLJYRETIKKA

Melassoitu, erittäin maittava nuolukivi, jossa korkeat vitamiini- ja hivenainepitoisuudet. Hyväksytty luomuun. 20 kg astia. Sisältää mm. 40 mg seleeniä. www.eurotrading.fi

SMASH-VALKOSINAPPI p. 010 3211 950

LUOMUVILJELYYN

COMMANDO-SEKOITUS (50 % sinappia, 50 % rehuöljyretikkaa)

UUSINTA TEKNIIKKAA MEKAANISEEN RIKKAKASVINTORJUNTAAN LUOMUTUOTTEITA KATSO

eo: haran esittelyvidom www.garford.c

Robocrop

TARKAT KAMERAOHJATUT RIVIVÄLIHARAT Englantilaisen Garford Farm Machineryn valmistamat riviväliharat soveltuvat lähes kaikille viljelykasveille, mm:

• Viljat • Vihannekset • Öljykasvit • Juurekset Haran ohjauksessa käytetään viimeisintä kameratekniikkaa, joka varmistaa erittäin tarkan haraustuloksen ja eliminoi kuljettajan tekemät ajovirheet jopa harattaessa 20 km/h nopeudella. Kamera seuraa useampaa kasvuriviä samanaikaisesti ja on toimintavarma, vaikka kasvustossa olisi aukkoja tai rikkakasvien osuus olisi suuri. Maahantuonti1ja myynti: LUOMULEHTI | 2016 55 S.G.Nieminen Oy, Pasi Myllymäki puh. 030 650 5202, www.sgnieminen.fi


TEKSTI: ELISA NIEMI

Enemmän keskustelua, enemmän tuloksia

L

uomuliiton tärkein tehtävä on luomutuottajien edunvalvonta. Keskustelua käydään aktiivisesti sidosryhmien kanssa. Luomuliiton työryhmissä käydään pohjustavia keskusteluja. Ryhmät on pidetty melko pieninä, jotta toimintaa on sujuva pyörittää ilman suuria resursseja. Suurin osa ryhmien jäsenistä on hallituksen jäseniä ja keskustelut tukevat selkeästi Luomuliiton päätöksen tekoa.

Työryhmiin voidaan kutsua myös ulkopuolisia asiantuntijoita ja yhteydenottoja otetaan mielellään vastaan. Mitä enemmän jäsenistön näkemyksiä tulee esiin, sitä enemmän saadaan myös tuloksia aikaan. Viime vuonna pidettiin muun muassa tuotantosuuntakohtaisiin aiheisiin liittyen työpajoja Luomuliiton kevätkokouksen ja KoneAgrian yhteydessä. Kokemukset olivat hyviä ja erilaisia hieman laajempia ryhmäkeskusteluja järjestetään varmasti jatkossakin. ◀

Luomuliiton työryhmät Edunvalvonta

Liha

Kasvintuotanto

Pauli Talvitie, Pekka Välinen, Tarja Musikka, Anna-Leena Vierimaa, Samuli Leinonen, Juha Hankamäki

Samuli Leinonen, Airi Timonen, Anders Norrback, Tarja Musikka, Katarina Rehnström, Sini Hakomäki, Juha Hankamäki

Janne Rauhansuu, Auvo Heikkilä, Soile Prokkola, Erkki Vihonen – yhteys Essi Parviainen Suomen Rehu

Kansainvälinen edunvalvonta

Maito

Valkuaisyhteistyö

Pekka Välinen, Hannu Ylinen, Hannele Sippu, Heli Ahonen, Katarina Rehnström

Janne Rauhansuu, Erkki Vihonen, Anna-Leena Vierimaa, Samuli Leinonen – yhteys Essi Parviainen Suomen Rehu

Pauli Talvitie, Jaana Elo, Brita Suokas, Petri Leinonen

Markkinointi Anders Norrback, Soile Prokkola, Toivo Laitinen, Anna Rauhansuu – Sisältää Leppäkerttumerkin kehittämisen

Ammattikeittiöille markkinointi Janne Rauhansuu, Airi Timonen ja Jaana Elo

56

LUOMULEHTI 1 | 2016

Neuvonta ja mentor-toiminta

Puutarha

Tarja Musikka, Soile Prokkola, Sini Hakomäki sekä Luomuliiton asiantuntijat

Soile Prokkola, Airi Timonen, Mikko Rahtola, Kaijus Ahlberg, Petri Leinonen, Hannele Sippu, Antti Vauhkonen, Mari VänskäRuotsalainen

Jäsenhankintakampanja

Lehtitiimi

Soile Prokkola, Tarja Musikka

Pauli Talvitie, Elisa Niemi, Maritta Humala, Soile Prokkola, Aura Lamminparras, Jan Liesaho, Riitta Makkonen, Riitta-Leena Inki, Kirsi Haapamatti ja Erkki Vihonen


Tule mukaan sähköpostiryhmiin! Tuotantosuuntakohtaisissa sähköpostiryhmissä on esillä tiedotteita, tapahtumia sekä vaikuttamismahdollisuuksia. www.luomuliitto.fi/jarjesto/ verkostot/sahkopostiryhmat

Hallitus 2016 PAULI TALVITIE Puheenjohtaja Luomulehden päätoimittaja pauli.talvitie@luomuliito.fi puh. 044 550 1850

Hallituksen varajäsenet

JANNE RAUHANSUU varapuheenjohtaja Työryhmät: Kasvintuotanto, Valkuaisyhteistyö, Työvaliokunta Lounais-Suomen Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry janne@rauhansuu.fi puh. 0500 533 408

AUVO HEIKKILÄ Työryhmät: Kasvintuotanto Lounais-Suomen Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys auvo.heikkila@gmail.com puh. 0400 526 278

ANDERS NORRBACK 2. varapuheenjohtaja Työryhmät: Liha, Markkinointi, Työvaliokunta Svenska Österbottens Ekologiska förening anders.norrback@norrbro.fi puh. 050 374 9955

HANNELE SIPPU Työryhmät: Maito, Puutarha Luomuliiton suorajäsen hannele.sippu@kymp.net puh. 040 582 2178

SOILE PROKKOLA Työryhmät: Neuvonta ja mentor-toiminta, Kasvintuotanto, Puutarha, Markkinointi, jäsenhankintakampanja Pohjois-Pohjanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry soile.prokkola@gmail.com puh. 040 708 4789

AIRI TIMONEN Työryhmät: Liha, Puutarha Savo-Karjalan luomuyhdistys airi.timonen@gmail.com puh. 050 494 2079

SINI HAKOMÄKI Työryhmät: Liha, Neuvonta ja mentor Ekoviljelijät ry (Etelä-Pohjanmaa) sini.hakomaki@proagria.fi puh. 043 825 0526

JUHA HANKAMÄKI Työryhmät: Liha, edunvalvonta Keski-Suomen luomuyhdistys juha.hankamaki@gmail.com puh. 044 541 7043

PEKKA VÄLINEN Työryhmät: Edunvalvonta, Neuvonta ja mentor-toiminta, Maito Kainuun Luomuyhdistys valinen@gmail.com puh. 0400 299 254

ANNA-LEENA VIERIMAA Työryhmät: Edunvalvonta, Valkuaisyhteistyö Pohjois-Pohjanmaan luomuyhdistys annaleena.vierimaa@gmail.com puh. 040 506 5626

TARJA MUSIKKA Työryhmät: Edunvalvonta, Neuvonta ja mentor-toiminta, Liha, Jäsenhankintakampanja Savo-Karjalan luomuyhdistys tarja.musikka@gmail.com puh. 040 735 6336

Luomuliiton edustajia MMM:n luomualajaos:

Pauli Talvitie ja Jaana Elo MTK:n luomuvaliokunta:

Pauli Talvitie (Samuli Leinonen varajäsen) Luomu.fi-sivuston toimituskunta:

SAMULI LEINONEN Työryhmät: Edunvalvonta, Liha, Valkuaisyhteistyö Kainuun luomuyhdistys samuli.leinonen@vaala.net puh. 040 526 6350

Pro Luomu ry:n tiedotusryhmä:

Vilja-alan yhteistyöryhmä:

Elisa Niemi

Auvo Heikkilä (Janne Rauhansuu varajäsen)

Arvoketjutyöryhmät:

Maito: Heli Ahonen (Katarina Rehnström varajäsen) Liha: Sini Hakomäki (Katarina Rehnström varajäsen) Kasvis: Hannele Sippu (Soile Prokkola varajäsen)

Kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön kansallinen ohjausryhmä (Nappi):

Soile Prokkola

Elisa Niemi

LUOMULEHTI 1 | 2016

57


Kysymyksiä

Luomuliiton asiantuntijat vastaavat

Luomuliiton puhelin- ja sähköpostiLuomuliiton puhelin- ja sähköpostineuvonta ovat ilmaisia. Suuremmissa neuvonta ovat ilmaisia. Suuremmissa pohdinnoissa ohjataan eteenpäin. pohdinnoissa ohjataan eteenpäin. Katso lisää kysymyksiä ja vastauksia: Katso lisää kysymyksiä ja vastauksia: www.luomuliitto.fi www.luomuliitto.fi

@

neuvonta@luomuliitto.fi | puh. 040 964 1518 neuvonta@luomuliitto.fi | puh. 040 936 0377 www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/neuvonta www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/neuvonta

Huomasin, että on olemassa luomuleivinjauhe. Mikä siitä tekee luomun? Sopiiko se teolliseen leivontaan?

Miten tavanomaista peltolohkoa kannattaa siirtää luomupuutarhatuotantoon?

LUOMULEIVINJAUHEEN RYPÄLEMEHUTIIVISTE ja maissi-

taa ko. lohkolle jo pari vuotta ennen varsinaista viljelykasvia. Etenemisnopeuteen vaikuttaa niin maalaji, -rakenne, kuin rikkakasvienkin määrä. Intensiivisen tavanomaisen puutarhaviljelyn jälkeen on hyvä pitää 1-2 vuotta viherlannoituksella ja keskittyä maan multavuuden ja rakenteen parantamiseen. Melko yleinen tilanne on, että kesantona tai nurmena olleesta lohkosta halutaan saada vihannes- tai marjapeltoa. Tärkeintä on silloin päästä monivuotisista rikkakasveista, kuten juolavehnästä ja ohdakkeesta eroon. Yksi parhaita ja nopeimpia keinoja on heinän murskaus syksyllä lyhyeen sänkeen, ajo toukokuussa tehokkaalla lautasäkeellä ja sen jälkeen pikakesanto esim. kvick-finn -tyyppisellä laitteella, joita löytyy myös urakoitsijoilta. Jos peltoa ei kynnetä, maan pinnalla olevaa rikkasiemenpankkia saadaan tehokkaasti idätettyä ja monivuotisia rikkoja hävitettyä ennen varsinaisen satokasvin istutusta tai kylvöä. Menetelmä on huomattavasti tavallista avokesantoa nopeampi ja kilpailukykyinen vaihtoehto myös tavanomaisen viljelyn kemialliselle kesannolle. Jokaisen pellon osalta tarkka etenemissuunnitelma täytyy kuitenkin miettiä tapauskohtaisesti ja Luomuliiton neuvonnasta saa tähänkin apua.

Voit soittaa tai lähettää kysymyksiä osoitteeseen neuvonta@luomuliitto.fi. Niihin vastaavat Luomuliiton asiantuntijat.

Katso lisää kysymyksiä ja vastauksia: www.luomuliitto.fi

58

LUOMULEHTI 1 | 2016

Puutarhatuotannon asiantuntija Mikko Rahtola puh. 040 573 4791

Arella Rahtola

Elintarvikeasiantuntija Jaana Elo puh. 040 964 1518

Hanna Tuominen

jauhe ovat maatalousperäisiä luomuainesosia ja natriumkarbonaatit (E500) ovat sallittuja lisäaineita kasviperäisissä luomutuotteissa - eläinperäisissä tuotteissa on rajoitteita (komission asetus 889/2008 Liite VIII A). Vähän hämäävästi ainesosaluettelossa lukee natriumhydrogeenikarbonaatti, joka vain kuvaa sen olevan kidevedetön muoto - puhekielessä ko. aine tunnetaan nimellä sooda. Teolliseen leivontaan tuote on ehkä vähän kallis ja ongelmana on sen melko nopea hajoaminen kuumennettaessa = natriumoksidia ja hiilidioksidia, jolloin kohoaminen saattaa alkaa tapahtua liian aikaisin... Toisaalta syynä vähäiseen käyttöön saattaa olla myös leipureiden tietämättömyys ko. leivinjauheen olemassaolosta?

LUOMUPUUTARHAVILJELYN SUUNNITTELU kannattaa aloit-


Voiko kaneja kasvattaa luomuna?

Terveiset Tuomas Mattilalta

KANIININ KASVATUS on kasvava ala. Kanin liha on maukasta ja se olisi eettinen

OLEN OLLUT parisen vuotta Luomuliiton

vaihtoehto broilerille, jota kaninliha hieman maultaan muistuttaa. Kanit syövät pääasiassa ihmisen ravinnoksi kelpaamattomia kasvinosia, ne lisääntyvät ja kasvavat nopeasti eikä kasvatustiloja tarvitse lämmittää. Luomusääntöjä kaneille on kyselty jo muutaman vuoden ajan. Kaniininkasvattajat ry on yhteistyössä Luomuliiton kanssa jo tehnyt luonnoksen luomukanien tuotanto-ohjeesta. Nyt kuitenkin odotellaan, että Suomessa tehdään tuotantokaneille tarkemmat eläinsuojelusäädökset - tällä hetkellä tuotantokaneille joudutaan soveltamaan lemmikkikaneja koskevia säädöksiä. Eläinsuojelusäädöksien edettyä, jatketaan luomukanien tuotanto-ohje valmiiksi. Näin varmistetaan, että luomutuotanto-ohjeen vaatimuksista tulee riittävän tiukat suhteessa tavanomaisen tuotannon vaatimuksiin.

maaperä- ja kasviasiantuntijana. Työ on ollut hauskaa, opettavaista ja merkityksellistä. Jatkuvana haasteena on kuitenkin ollut sovittaa yhteen roolejani tutkijana, neuvojana ja edunvalvontajärjestön asiantuntijana. Yhteensovitus toimi melko hyvin niin kauan, kun tutkimukseni ei liipannut liian läheltä luomua, maataloutta tai elintarvikkeiden kestävyysarviointeja. Toisaalta nämä ovat äärimmäisen tärkeitä tutkimuskohteita. Päätin vuoden alusta lopettaa toimintani Luomuliiton asiantuntijana ja keskittyä puolueettoman tutkimuksen tekemiseen. Tutkimukset liittyvät mm. viljelykierron vaikutuksiin maaperän hiilivarastoihin, luomutuotannon elinkaariarvioinnin erityiskysymyksiin, torjunta-aineiden haittojen mallinnukseen, sekä tehokkaimpiin menetelmiin maan kasvukunnon korjaamiseksi. Näissä kysymyksissä olisi vähintään kyseenalaista, jos tutkija olisi työtehtävissä edunvalvontajärjestössä. Siirryn siis vaihteeksi enemmän tutkijan rooliin, mutta jatkan neuvontatyötä mm. Helsingin yliopiston ”OSMO – Osaamista ja työkaluja resurssitehokkaaseen maan kasvukunnon hoitoon yhteistyöllä” -hankkeen puitteissa, sekä Neuvo 2020 neuvojana. Oivallista vuodenalkua ja kiitoksia yhteistyöstä!

Eläintuotannon asiantuntija Katarina Rehnström puh. 040 936 2150

Erkki Vihonen uusi kasvintuotannon asiantuntija UUTENA LUOMULIITON kasvintuotannon asiantuntijana on aloittanut Erkki Vihonen. Hän on kerännyt luomuviljelyn tietoja ja kokemuksia, niin Helsingin yliopiston kursseilta kuin myös ulkomailta. Erkki toimii myös ProAgria Etelä-Pohjanmaan luomukasvintuotannon asiantuntijana ja luomukasvintuotannon tarkastajana. Erkkiä kiinnostaa erityisesti öljykasvien ja muiden erikoiskasvien viljely sekä rikkakasvien torjunta luomussa.

puh. 040 7432 412

Erkki Vihonen puh. 040 936 0377

LUOMULEHTI 1 | 2016

59


Yhdistyksistä

Luomuseminaari

Muuruvesi 4.2.2016 Savon ammatti- ja aikuisopiston Muuruveden yksikössä, osoite Hietapohjantie 926, Muuruvesi

TEKSTI: TARJA MUSIKKA

Liikuntasali, päärakennus

Savo-Karjalan luomuyhdistyksen kuulumisia

OHJELMA

Innoituksen järjestää seminaari saimme Luomupäiviltä Mikkelistä kuultuamme paitsi Tuomas Mattilaa, myös Robert Streitiä, joka puhui maaperästä. Tuomaksen aika oli niin lyhyt, että heitimme heti Airin kanssa, että pitäisi Tuomas kutsua ”pitemmäksi aikaa” puhumaan. Siispä tuumasta toimeen!

9.30–10.00

AVAJAISKAHVIT SAKKY

10.00–10.10

AVAUS Airi Timonen, puheenjohtaja, Savo-Karjalan luomuyhdistys

10.10–10.30

MUURUVEDEN 20 LUOMUVUOTTA VILJELYN JA KOULUTUKSEN NÄKÖKULMASTA Jari Nousiainen, lehtori, SAKKY

10.30–11.15

KASVIKSIA PÖYTÄÄN, VIHANNEKSIA VILJELYYN Liisa Pietikäinen, puutarha-asiantuntija, ProAgria Pohjois-Savo

11.15–12.00

KOKEMUKSIA MANSIKAN JA MUSTAHERUKAN LUOMUTUOTANNOSTA Tero Tolvanen, luomuasiantuntija, kasvit ProAgria Pohjois-Karjala

12.00–12.45

LOUNAS omakustanteinen, 7,20€

12.45–15.00 MILLÄ VÄLINEILLÄ MAAN KASVUKUNTOA HOITAMAAN? Tuomas Mattila, tutkija ja luomuviljelijä 15.00–

KAHVIT Tuusniemen OP, Juankosken konttori

15.30

SAVO-KARJALAN LUOMUYHDISTYKSEN VUOSIKOKOUS

Ilmottautumiset ruokailun järjestämiseksi viimeistään 31.1. Tarja Musikalle: puh. 040 735 6336 tai tarja.musikka@gmail.com

60

LUOMULEHTI 1 | 2016

Muut luennoitsijat valikoituivat näin: Laitisen Topi on jo pitkään ollut huolissaan kolmesta asiasta: 1. Mistä jatkajia eli sukupolvenvaihdoksia lisää! 2. Puutarhatilojen määrä vähentynyt: mistä lisää juureksia, vihanneksia ja marjoja, nyt kun luomukysyntä noussut. 3. Miten kannustetaan pieniäkin tiloja luomuun. Koska teemme Luomutilat-esitteen joka kolmas vuosi, on tänä keväänä tarkoitus soittaa taas kaikille luomutoimijoille maakuntiemme alueella. Käytämme paitsi Eviralta saatua listaa, myös jäsenlistaamme. Tarjoamme kaikille mahdollisuuden ilmoittaa ilmaiseksi ns. rivi-ilmoituksella (joka tulee myös nettisivuillemme) tuotteistaan, palveluistaan tai myös ostoilmoituksesta, jos tarvetta esim. rehuista tms. Lehden painokustannukset katamme mainostuloilla. Kaikki tämä tapahtuu talkoovoimin eli on suuri ponnistus kevään aikana! Tuloksena sitten upea Luomutilat-esite, jota jaetaan mm luomukursseilla, eri tapahtumissa, vakituisesti luomutuotteita myyvissä paikoissa, maatilamatkailutiloilla, maaseututoimistoissa jne. Lehdestä on meille jäänyt usein myös pieni voitto, jolla järjestetään mm. Muuruveden kaltaisia seminaareja.


Luomuliiton jäsenalennuksia -5%

- 10 %

Ruohonjuuren nettikaupan normaalihintaisista tuotteista

Elomestari Oy:n myymistä ympeistä

-15 %

Hankkija Oy:n järjestämistä asiakasmatkoista

Luomulehden hintaan

44 €

(norm. 60 e)

Lisätietoja: www.luomuliitto.fi/jasenedut

Muistathan, että Luomulehti ja Luomuliiton jäsenyys ovat verovähennyskelpoisia!

Tilaa nyt! Luomulehti maksaa postimaksun

le h ti

Lue luomun tarinat. Tilaa Luomulehti. 6 nroa vuodessa. Tilaushinnat 66 € / 44 €

LUOMULEHTI Tunnus 5009144

ti.fi h e l u m o u .l w ww

33003 VASTAUSLÄHETYS LUOMULEHTI 1 | 2016

61


Haluan liittyä luomuyhdistyksen jäseneksi Luomuyhdistyksien jäsenet ovat myös Luomuliiton jäseniä. Hinnat vaihtelevat hieman yhdistyksittäin, mutta ovat suunnilleen samat kuin Luomuliitolla. ☐ TUOTTAJAJÄSEN

☐ KULUTTAJAJÄSEN

☐ KANNATUSJÄSEN

☐ ESVY ry (Etelä-Suomi) ☐ Saimaan luomu ry (Etelä-Karjala ja Etelä-Savo) ☐ Savo-Karjalan luomuyhdistys (Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala) ☐ Päijänteen luomu ry (Päijät-Häme) ☐ Lounais-Suomen Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Pirkanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Satakunnan luomutuottajat ry

☐ Ekoviljelijät ry (Etelä-Pohjanmaa) ☐ Keski-Pohjanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Pohjois-Pohjanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Svenska Österbottens Ekologiska förening ☐ Kainuun Luomuyhdistys ry ☐ Keski-Suomen luomuyhdistys ry

Haluan liittyä Luomuliiton suorajäseneksi ☐ Tuottajajäsen 60 €

☐ Kannatusjäsen 100 € (yritys tai henkilö)

☐ Kuluttajajäsen 25 €

☐ Yhdistyksemme haluaa liittyä jäseneksi 140 €

☐ Laita rasti niin lähetämme lisätietoa. Leppäkerttu-merkki 150 € / 3 vuotta + jäsenyys + Luomulehti 0 €.

Pinssi 1 €

T-paita 25 €

kpl

kpl

le h ti

☐ Kestotilaus 60 €

☐ Näytenumero 1 kpl 0 €

☐ Yhden vuoden tilaus 66 €

☐ Jäsenen vuosikertalahja uudelle tilaajalle 6 €

☐ Olen jäsen, kestotilaus 44 € ☐ Opiskelijatilaus 30 € Hinnat sis. ALV 10 %

☐ Muu:

Voit esimerkiksi pyytää tarjouksen monen kappaleen tilauksesta yritykseesi tai tapahtumassa jaettavasta Luomulehdestä.

Nimi: Osoite: Puhelinnumero:

Sähköposti:

62 LUOMULEHTI 1 | 2016 Luomuliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää liiton omiin tilaus- ja suoramarkkinointitarkoituksiin.

1/2016


På svenska TEXT: EMILIA VÄLIMÄKI BILD: ELISA NIEMI

Paraplyorganisation för andelsjordbruk bildad i Sverige Andelsjordbruk är i Sverige föt att stanna! Andelsjordbrukare från hela Sverige har startat en nationell paraplyorganisation för att möta behovet av erfarenhetsutbyte och utveckling. Syftet med den nya föreningen är att verka för den hållbara utvecklingen av andelsjordbruk, eller Community Supported Agriculture (CSA) i Sverige.

S

veriges första CSA startades 2001 på Ramsjö gård norr om Uppsala. Modellen är tagen från USA, där den är populär bland ekologiska grönsaksodlare. CSA i Sverige har vuxit till ett stabilt andelsjordbruk med över 200 medlemmar. Alla andelsjordbruk har tre gemensamma kännetecken, dvs. närproducerat, betalning i förväg, och leverans eller skörd varje/varannan vecka. Partnerskapet kan vara att köpa en del av skörden i förväg (självplock på gården) eller att teckna en prenumeration på grönsaker (grönsakslåda), under hela säsongen. – Andelsjordbruk är ett väldigt spännande sätt att driva jordbruk, säger Maja Söderberg som odlar grönsaker inom andelsjordbruket Nybrukarna i Småland. – Före säsongen fick våra prenumeranter önska vad de ville att vi skulle odla och sedan planerade vi odlingen utifrån dessa

önskemål. Man tecknar sig för en hel säsong och får då en andel av skörden. Misslyckas spenaten, blir det ingen spenat, blir spenatskörden god, blir det däremot de-

Alla andelsjordbruk har tre gemensamma kännetecken, dvs. närproducerat, betalning i förväg, och leverans eller skörd varje/varannan vecka. På bilden besöker en internationell grupp Hertonäs matkooperativ i Vanda.

sto mer. Genom följebrev och Facebook får man följa sina grönsaker under året det är som att odla själv, men utan att göra jobbet, fortsätter Söderberg som är talesperson för Andelsjordbruk i Sverige.

Bakgrund Andelsjordbruk är ett alternativt sätt för produktion och distribution av livsmedel som föddes i Japan och som har vuxit sig stort både i USA och i många EU-länder. Idag finns det över 17 000 CSA-gårdar i USA och nästan 2 000 i Frankrike. CSA innebär att konsumenterna blir medlemmar i små och lokal ägda gårdar och delar de ekonomiska riskerna med producenterna. Medlemmarna binder sig att inför varje säsong köpa en andel av det som produceras på CSA-gården som generellt distribueras en gång i veckan under odlingssäsongen. ◀ Läs mer på www.andelsjordbruk.se

LUOMULEHTI www.luomulehti.fi

LUOMULIITTO www.luomuliitto.fi

PÄÄTOIMITTAJA Pauli Talvitie pauli.talvitie@luomuliitto.fi 044 550 1850

TILAAJAPALVELU arkisin klo 9–15 luomuliitto@tilitoimistolindgren.fi 040 738 4448

PUHEENJOHTAJA Pauli Talvitie pauli.talvitie@luomuliitto.fi 044 550 1850

TOIMITUSSIHTEERI Elisa Niemi elisa.niemi@luomuliitto.fi 0400 534 003

ULKOASU Eveliina Sillanpää eveliina.sillanpaa@kallo.fi 044 515 6900

TOIMINNANJOHTAJA Elisa Niemi elisa.niemi@ luomuliitto.fi 0400 534 003

TOIMITUS PL 145, 00101 Helsinki

JULKAISIJAT Luomuliitto ry

ASIANTUNTIJAPALVELU Katso s. 58

ILMOITUSMYYNTI Maritta Humala/Palmera ky palmera@kotiposti.net 040 709 9856

PAINO Painotalo Plus Digital Oy ISSN 1455 0660 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti LUOMULEHTI 1 | 2016

63


VUONNA 2015 LANSEERASIMME UUDEN, MAAILMALLA PALKITUN T-SARJAN, JOSTA TULI MYÖS SUOMESSA MYYNTIMENESTYS

UUSI N-SARJA

ON JO PALKITTU. KAHDESTI.

> VALTRA-MYYJÄSI, AGCO SUOMI OY Lähimmän myyjän yhteystiedot saat numerosta 020 45 501 tai www.valtra.fi Valtra is a worldwide brand of AGCO. ®

KATSO MITÄ VOIMME TARJOTA JUURI SINULLE.

VALTRA.FI/KAMPANJAT

YOUR WORKING MACHINE

Luomulehti 1/2016  

Vuoden ensimmäisessä lehdessä noustaan katoille ja katsotaan kokonaisuuksia!

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you