Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat
N:o 1 - 2006 - 11
Ihmisen papilloomavirustartunta on hyvin yleinen Ihmisen papilloomavirus (Human Papilloma Virus, HPV) on kohdunkaulansyövän tärkein yksittäinen vaaratekijä. Pitkittyvä virustulehdus saa aikaan solumuutoksia, joista kuitenkin vain pieni osa etenee kohdunkaulan syövän esiasteiksi ja lopulta syöväksi. Tämä virus on yhdistetty myös muihin syöpiin. Turun yliopiston tutkijoita kiinnostavat sekä papilloomaviruksen merkitys syövän synnyssä että viruksen erilaiset tartuntatavat. Poiketen aiemmista tutkimuksista HUPA-seurantatutkimus on selvittänyt HPV-infektion kulkua ja tartuntatapoja vastasyntyneissä ja heidän vanhemmissaan. Papilloomaviruksen oletettiin ennen tarttuvan ainoastaan sukupuoliteitse. Epäiltiin myös, että suuseksi olisi syynä viruksen saamiseen. Niinpä tartunta ohjasi ajatukset - täysin virheellisesti - puolison uskottomuuteen. Näin suoraviivainen monimuotoisen viruksen tartuntareitti ei kuitenkaan ole, päinvastoin. Liki jokainen meistä saa tartunnan jossain elämänsä vaiheessa, mutta vain pienellä osalla esiintyy limakalvo- tai ihomuutoksia.
Yhteinen tutkimushanke HUPA-tutkimus alkoi vuonna 1998 Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksen ja TYKSin naistentautien klinikan yhteistyönä. Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksella suupatologian professorina työskentelevä Stina Syrjänen pohti asiaa jo varhain, muitakin papilloomaviruksen tartuntatapoja nähtyään, sillä jo aivan pienten lasten suusta löytyi papilloomaviruksen aiheuttamia limakalvomuutoksia. Ryhmä osoitti myös suusyövän ja HPV:n välisen yhteyden 1980-luvulla. Siirryttyään Turun yliopistoon Stina Syrjänen käynnisti uuden HPV:n tartuntatapoja selvittävän tutkimuksen Naistenklinikalla työskentelevän do-
sentti Seija Grénmanin kanssa, joka on gynekologisten syöpien asiantuntija. Ryhmään liittyivät tutkimuksen alkuvaiheessa nyt gynekologisten syöpien hoitoon erikoistuva lääketieteen tohtori Marjut Rintala ja jatkotutkijaksi kesällä Australiaan professori Ian Frazerin laboratorioon lähtevä filosofian tohtori Merja Ruutu. Molemmat väittelivät viime syksynä - Marjut papilloomavirusinfektioista vastasyntyneillä ja heidän perheillään ja Merja syöpään liittyvien geenien ilmenemisestä papilloomaviruspositiivisissa ja - negatiivisissa solulinjoissa ja syövissä. Lääketieteen lisensiaatti Marja Järvenkylä aloitti ryhmässä väitöskirjatyönsä vuonna 2004. Merja Ruudun tuleva esimies, professori Ian Frazer, valittiin juuri vuoden 2006 australialaiseksi ja hän johtaa Queenslandin yliopiston osana olevaa CICR-immunologiakeskusta Brisbanessa. Hän on jo yli 20 vuoden ajan selvittänyt papilloomaviruksen ja syövän yhteyksiä ja on kehittänyt ns. profylaktisen HPV-rokotteen (Gardasil). Parhaillaan häntä työllistää hoitavan rokotteen aikaansaaminen kohdunkaulansyöpää vastaan. - Papilloomaviruksen rokotekehittelyn ongelma on, että virustyyppejä on kymmeniä eikä rokotteiden tarjoaman immuniteetin pituutta tunneta, sanoo Stina Syrjänen.
Tutkimuksessa mukana 300 perhettä Perheiden saaminen turkulaiseen HUPA-tutkimukseen ei ollut helppoa, edellyttihän se perheiltä sitoutumista kolmeksi vuodeksi ja yhdeksäksi käyntikerraksi. Lääketieteen tohtori Marjut Rintala teki valtavan työn rekrytoidessaan TYKSin äitiyspoliklinikalla 300 perhettä mukaan tärkeään tutkimukseen, jonka tuloksista saattaa olla apua papilloomavirusinfektio-
ta vastaan suunnitellun rokotteen kehittämisessä. Perheistä olivat mukana vastasyntynyt ja hänen vanhempansa. Koska näytteitä otettiin kaikkiaan 35 000, voi vain kuvitella, millaisen työmäärän tutkimuksessa työskentelevät erikoislaboratoriohoitajat Tatjana Peskova ja Mariia Henttinen ovat tehneet. Myös tutkimushoitaja Elisa Hovinmäki on antanut arvokkaan työpanoksensa HUPA-tutkimuksen hyväksi.
Suomi ehkäisevän seulonnan mallimaa Suomi on Seija Grénmanin mukaan mallimaa kohdunkaulansyövän ehkäisyssä, sillä Suomessa seulonnat on hyvin organisoitu ja niiden avulla voidaan ehkäistä 80 prosenttia kohdunkaulansyöpätapauksista. Seulonnat aloitettiin ensimmäisenä Suomessa ja Turussa jo 1960-luvulla. Niiden ansiosta enää noin 150 naista sairastuu vuosittain kohdunkaulansyöpään, joka on enää 18. yleisin naisten syöpä Suomessa. Sama syöpä on taas valtava ongelma monissa kehittyvissä maissa, kuten Meksikossa tai Brasiliassa. Maailmanlaajuisesti kohdunkaulan syöpä on naisten toiseksi yleisin syöpätyyppi rintasyövän jälkeen. Suomessa kohdunkaulan syöpää ehkäisevään seulontaan eli joukkotarkastukseen kutsutaan vuosittain viiden vuoden välein kaikki 30 -60vuotiaat naiset. Vuosittain Suomessa seulotaan liki 250 000 naista. Seulonta perustuu kohdunkaulalta otettavaan irtosolunäytteeseen, ns. papa-kokeeseen, jonka avulla löydetään syövän esiasteet. - Irtosolunäytteen avulla kohdunkaulan syövän esiasteet voidaan todeta hyvissä ajoin ennen varsinaisen syövän kehittymistä, jolloin parantava hoito voidaan toteuttaa pienellä toimenpiteellä, joka ei vai-
kuta naisen mahdollisuuteen saada lapsia, kertoo Grénman. Kohdunkaulansyöpää esiintyy kuitenkin valitettavasti enemmän nuorissa ikäryhmissä, jotka osallistuvat huonommin seulontoihin. - Papilloomavirusta ei voida tunnistaa papa-näytteestä ilman viruksen DNA-testiä, mutta seulonnoissa Suomessa tutkitaankin viruksen aiheuttamia solumuutoksia, jotka edeltävät syöpää, toteaa Syrjänen. - Papilloomaviruksia tunnetaan yli 100 eri tyyppiä, mutta vain pieni osa niistä on syöpäriskiä lisääviä. Seulontojen ansiosta kymmenet tuhannet naiset ovat säilyneet terveinä ja heidän on ollut mahdollisuus saada lapsia. - Onkin tärkeää käydä seulonnoissa, sillä papa-kokeella saadaan selville esiastemuutokset, jotka on helpompi hoitaa kuin varsinainen syöpä. Jos syöpä löydetään alkuvaiheessa, hoitotulokset ovat erittäin hyvät ja myös pitemmälle edenneiden syöpien hoitotulokset ovat jatkuvasti parantuneet, muistuttaa Grénman.
Vauva saa tartunnan vanhemmiltaan Vaikka maailmalla julkaistaan vuosittain noin 1200 tutkimusta papilloomaviruksesta, niissä on yleensä tutkittu seksuaalisesti aktiivisessa iässä olevia nuoria. Nyt HUPA-tutkimuksessa tutkittiin ensimmäistä kertaa aivan pieniä lapsia ja heidän vanhempiaan. Lisäksi suun HPV-infektioiden luonnollista taudinkulkua ei ole aikaisemmin selvitetty. Marjut Rintalan väitöstutkimuksen löydökset olivat merkittäviä. Osalla lapsista ja vanhemmista todettiin herkällä menetelmällä lapsen syntymän aikoihin ja seurannan kuluessa viitteitä papilloomaviruksen esiintymisestä sekä suussa että sukuelinten limakalvoilla. Tutkimustulosten mukaan äidin kädet ja molempien vanhempien suu olivat yleisimmät pa-
pilloomaviruksen lähteet, joiden kautta vauva saa tartunnan. Virusinfektiot aiheuttavat yleensä vasta-aineiden muodostumisen elimistössä. Rokotteella olisi tärkeä saada koko elämän kestävä suoja papilloomavirus-infektiota vastaan, sillä naisia on vaikea saada monissa väkirikkaissa maissa, joissa kohdunkaulansyöpä on suuri ongelma, edes kerran rokotetuksi. Yllättävä löydös Rintalan tutkimuksessa oli, että jo kolmanneksella vuoden ikäisistä lapsista löytyi papilloomaviruksen vasta-aineita. Löydöksen merkitystä ei vielä tiedetä ja nyt tutkijat haluavatkin jatkotutkimuksella selvittää, suojaavatko lapsen omat HPVvasta-aineet häntä myöhemmiltä tulehduksilta. Tämä jatkotutkimus käynnistyy tänä vuonna.
Geenisirutekniikalla geenitason muutokset selville Merja Ruudun väitöstutki-
muksessa selvitettiin geenisirutekniikalla syövistä ja niiden esiastemuutoksista geenejä, joiden ilmenemisen muutokset ennakoisivat pahanlaatuista taudinkulkua. Tutkimuksessa selvitettiin myös HPV:n aiheuttamia geenitason muutoksia, joita voitaisiin käyttää ennustavina tekijöinä varhaisdiagnostiikassa. Ihmisen papilloomavirus voi mennä osaksi ihmisen kromosomistoa ja jos integraatio tapahtuu, esiastemuutokset voivat muuttua helpommin pahanlaatuisiksi. Tutkimuksella pyritään selvittämään ennusteellisia tekijöitä, joiden avulla voitaisiin erottaa paranevat esiastemuutokset sellaisista, jotka todennäköisimmin muuttuvat syöväksi. Tutkimuksen suuria kysymyksiä jatkossa onkin, miksi osalla ihmisistä virukset häviävät itsestään ja miksi toisilla taas immunologinen järjestelmä sallii virusten jäämisen elimistöön. Teksti: Paula Heino Kuva: Vesa-Matti Väärä
KIITOS! Tutkijat haluavat kiittää lämpimästi kaikkia HUPA-tutkimukseen osallistuneita perheitä, jotka ovat olleet valmiita osallistumaan toistuville käynneille kolmivuotisen seurantatutkimuksen kuluessa. JATKOSEURANTA Osalla lapsista on todettu tarkalla virustestausmenetelmällä papilloomavirusta limakalvoilla ja/tai papilloomaviruksen aiheuttamia vasta-aineita veressä. Vielä ei tiedetä, ovatko nämä muutokset lapsen tulevan immunologisen puolustuskyvyn kannalta haitallisia vai ovatko ne kenties edullisia muutoksia, jotka ehkäisevät rokotteen tapaan papilloomaviruksen tartunnan riskiä myöhemmin elämässä. Tämän asian selvittämiseksi käynnistetään vuonna 2006 seurantatutkimus, johon HUPA-tutkimukseen osallistuneet perheet kutsutaan kirjeellä. ROKOTETUTKIMUKSET Myös nykyisin Turussa meneillään olevat rokotetutkimukset pyrkivät papilloomavirus-tulehduksia ehkäisevään vaikutukseen. On mahdollista, että HUPA-tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää rokoteohjelmien suunnittelussa.
HUPA-tutkijat hammaslääketieteen laitoksella, kuvassa vas. Merja Ruutu, Marjut Rintala, Seija Grénman ja Stina Syrjänen.