Issuu

18 – N:o 1 – 2001

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

N:o 1 – 2001 – 19

Lounaissuomalaisen syöväntorjuntapäivän juhlassa jaettiin lähes 400.000 markkaa apurahoina syöpätutkimukseen Kantasolujensiirrot kansainvälistä yhteistyötä potilaan parhaaksi Verisolut saavat alkunsa luuytimessä. Luuytimen varhainen kantasolu kykenee erilaistumaan tarpeen mukaan valkosoluksi, punasoluksi tai verihiutaleeksi. Kantasolujensiirtojen perusidea onkin yksinkertainen: sopivalla hoidolla tuhotaan sairas luuydin ja siirretään riittävä määrä kantasoluja korjaamaan tuho. Terveiden kantasolujen voimin luuydin elpyy terveenä ja tauti on parantunut. Vaadittiin kuitenkin vuosikymmeniä kestänyt tutkimustyö, ennen kuin kantasolujen avulla voitiin menestyksellisesti hoitaa potilaita. Jo 1900-luvun alussa tiedettiin, että verisoluilla on kantasolunsa (Maximow 1909). Kului kuitenkin lähes 50 vuotta, ennen kuin raportoitiin ensimmäiset leukemian hoitoyritykset luuytimensiirrolla. Näissä yrityksissä luuydin oli vieraalta luovuttajalta, mutta jo vuonna 1958 oli käytetty myös potilaan omaa luuydintä syövän hoidon tukena. 1958 kuvattiin elintensiirtojen onnistumisen kannalta oleelliset kudossopivuustekijät (HLA-tekijät). Vuonna 1959 E.D. Thomas toteutti onnistuneen luuytimensiirron identtisten kaksosten kesken. Vuosina 1968–69 raportoitiin kolmen tutkijaryhmän toimesta onnistunut luuytimensiirto kolmelle vaikeata immuunivajetta sairastavalle pikkulapselle. Nämä kolme pioneeripotilasta elävät edelleen terveinä. Jo 1960-luvun alussa havaittiin, että pieni määrä luuytimen kantasoluja oli myös veressä. Vähitellen näitä soluja opittiin houkuttelemaan verenkiertoon niin paljon, että niitä voitiin soluerottelijalaitteilla kerätä. 1980-luvun puolivälistä lähtien verestä kerättyjen kantasolujen siirto on yleistynyt.

Allogeeninen ja autologinen kantasolujensiirto Kun vieras henkilö toimii luuytimen tai veren kantasolujen luovuttajana, puhutaan allogeenisesta siirrosta. Kun taas käytetään potilaalta itseltään kerättyjä soluja, kyseessä on autologinen kantasolujensiirto. Itseltä kerätyt kantasolut on keruun jälkeen säilöttävä jäädytettynä, kunnes ne korkeaannoshoidon jälkeen sulatetaan ja siirretään potilaalle. Vieraan luovuttajan kantasolujen keruu ajoitetaan tavallisesti korkea-annoshoidon päättymiseen, jolloin ne siirretään tuoreeltaan. On huomattava, että perinteinen kantasolujensiirto on korkea-annoksisen syövän hoidon tukihoito eli se mahdollistaa luuydintä vaurioittavan hoidon antamisen. Tätä hoitomuotoa on järkevää käyttää nimenomaan solunsalpaajille ja sädehoidolle reagoivissa taudeissa. Kantasolujen monistuminen luuytimessä ja

hoidon huonontamien veriarvojen korjaantuminen kestää yleensä 2–4 viikkoa. Tämä on aikaa, jolloin useimmiten tarvitaan muita tehokkaita tukitoimia. Edellä esitetyn perusteella sekä allogeenisia että autologisia kantasolujensiirtoja on kahdenlaisia riippuen kantasolujen keruulähteestä: luuytimensiirtoja ja veren kantasolujensiirtoja. Uusin tulokas allogeenisten keruulähteiden joukkoon on napaveri (istukkaveri), joka voidaan ottaa talteen synnytyksen yhteydessä myöhempää käyttöä varten.

Allogeenisen kantasolujensiirron hyödyt ja haitat Vieraalta luovuttajalta peräisin olevien kantasolujen siirto on monessa pahanlaatuisessa veritaudissa, aplastisessa anemiassa sekä joissakin lapsuusiän immuunivajavuustiloissa ja aineenvaihduntahäiriöissä ainoa tunnettu parantava hoitomuoto. Verrattuna autologiseen siirtoon allogeenisten kantasolujen käyttö siirteenä johtaa huomattavasti pienempään taudin uusiutumistaipumukseen korkea-annoksisen hoidon jälkeen. Tämä johtuu siitä, että vieras siirre käynnistää immunologisen tapahtumasarjan, joka myös hoitaa tautia ja vähentää sen uusimisriskiä (ns. graft-versus-leukemia eli GvL-vaikutus). GvL liittyy toisaalta läheisesti allogeenisten siirtojen merkittävimpään haittaan, käänteishyljintään (graft-versus-host, GvH). Siinä siirretyt lymfosyyttivalkosolut tunnistavat joutuneensa vieraaseen ympäristöön ja käynnistävät reaktion, joka alkuvaiheessa kohdistuu ihoon, suolistoon ja maksaan ja kroonisena aiheuttaa reumatautien kaltaisia tautitiloja. Käänteishyljinnän lisäksi infektiot ovat toinen allogeenisten siirtojen suuri pulma. Käänteishyljintä, infektiot sekä korkea-annoksisen hoidon välittömät sivuvaikutukset tekevät allogeenisesta kantasolujensiirrosta kohtalaisen vaarallisen hoitomuodon: kuolevuus puolen vuoden kuluessa siirrosta on 20–30 %. Tästä syystä tämä hoito on puolusteltavissa vain silloin, kun hoidettavan taudin ennuste on hyvin huono. Allogeenisen siirtohoidon siedettävyys riippuu iästä. Käytännössä yläikäraja sisarussiirroille on noin 60 vuotta ja rekisteriluovuttajasiirroille noin 55 vuotta. Allogeenisen kantasolujensiirron ongelmana on, että aina ei löydy sopivaa sisarusluovuttajaa. Tällöin apu voi löytyä vapaaehtoisten luuytimenluovuttajien joukosta: kotimaisessa SPR:n Veripalvelun luovuttajarekisterissä on yli 15000 ja kansainvälisissä rekistereissä noin 5 miljoonaa vapaaehtoista luovuttajaehdokasta. Tietokonehaulla voidaan varsin nopeasti selvittää mahdollisen HLA-sopivan luovuttajan olemassaolo ja pyytää hänet luuytimen luovuttajaksi. Siirtokeskuksen

edustaja noutaa sovittuna päivänä lahjoitetun luuytimen keruusairaalasta. Vapaaehtoisten luovuttajien avulla noin 70 % allogeenista siirtoa tarvitsevista saa kantasoluja.

Autologisen kantasolujensiirron hyödyt ja haitat Käytettäessä omia kantasoluja siirteenä ei mitään kudosten vierausongelmia ole eikä siis käänteishyljintääkään. Veren kantasolusiirteen avulla valkosolut ja verihiutaleet toipuvat keskimäärin 2 viikossa. Autologinen kantasolujensiirto on hyvin siedetty: kuolleisuus on alle 5 % ja elämänlaatu siirron jälkeen pääsääntöisesti hyvä. Niinpä autologisen siirron yläikärajakin on voitu nostaa noin 70 ikävuoteen. Osaksi käänteishyljinnän puuttumiseen liittyy autologisen siirron merkittävin haitta, taudin suuri uusimistaipumus hoidon jälkeen. Uusimistaipumus voi johtua siitäkin, että potilaalta itseltään kerätty solusaalis voi sisältää myös tautisoluja, jotka siirrossa joutuvat uudelleen elimistöön ja voivat edesauttaa taudin myöhempää uusiutumista.

Kantasolujen siirtojen käyttöaiheet Allogeenisten kantasolujensiirtojen pääasialliset käyttöaiheet ovat akuutit leukemiat, krooninen myelooinen leukemia, huonoennusteiset myelodysplastiset syndroomat (MDS), alle 50-vuotiaiden potilaiden multippeli myelooma, krooninen lymfaattinen leukemia ja huonoennusteiset non-Hodgkin-lymfoomat sekä alle 40-vuotiailla aplastinen anemia. Näissä taudeissa korkea-annoksinen hoito ja allogeeninen kantasolujensiirto ovat ainoa tunnettu parantava hoito. Autologisten kantasolusiirtojen merkittävimmät käyttöaiheet ovat multippeli myelooma, non-Hodgkinin ja Hodgkinin lymfoomat (erityisesti tavallisen hoidon jälkeen uusiutuneet taudit), amyloidoosi ja tietyt lasten kasvaimet (esim. neuroblastooma). Lymfoomissa korkea-annoshoito autologisen kantasolujensiirron tukemana voi olla parantava hoito, mutta muutoin autologisen siirron merkittävin etu on usein se, että elinaika pitenee vaikkakaan tauti ei pysyvästi parane. Kiinteiden kasvainten, kuten rinta-ja munasarjasyövän kohdalla ei autologisten kantasolujensiirtojen avulla ole ainakaan toistaiseksi voitu osoittaa taudin kulun merkittävästi muuttuvan. Tutkimukset tällä saralla kuitenkin jatkuvat, samoin kuin vaikeiden reumatautien alueella.

Viime vuosien edistysaskeleet Allogeenisten kantasolujensiirtojen tulokset ovat viimeisen vuosikymmenen aikana parantuneet, mikä ainakin osittain on seurausta parantuneesta kudossopivuus-(HLA-) diagnostiikasta. Veren kanta-

solujen yleistynyt käyttö siirteenä luuytimen sijasta on nopeuttanut toipumista niin allogeenisesta kuin autologisesta siirrosta. Aivan uusi käsite allogeenisissa kantasolujensiirroissa ovat ns. ”mini”siirrot. Niissä ”mini” viittaa huomattavasti kevennettyyn esihoitoon. Lääkitystä annetaan vain sen verran, ettei annettavaa vierasta kantasolukkoa hyljitä. Kun kantasolusiirre on tarttunut, se raivaa itselleen tilaa, työntää tautisolut tieltään ja valloittaa luuytimen. ”Mini”siirtoihin liittyvät solunsalpaajiin tai sädehoitoon liittyvät haittavaikutukset ovat minimaaliset. Sen sijaan vieraan siirteen aiheuttamat GvH-pulmat ovat aivan samaa luokkaa kuin perinteisissä siirroissa. Autologisten siirtojen jälkeinen taudin uusimistaipumus voi olla seurausta riittämättömästä korkea-annoksisen hoidon vaikutuksesta tautiin ja siirteen sisältämistä syöpäsoluista. Sen vuoksi yritetään eri tavoin poistaa siirteestä syöpäsoluja ennen sen takaisin antoa.

Kansainvälistä yhteistyötä Edellä mainittu eri maiden vapaaehtoisten luuytimenluovuttajien käyttö omien potilaiden hoidon tarpeisiin on kaunis esimerkki pyyteettömästä kansainvälisestä auttamishalusta. Luovuttaja ei saa rahallista palkkaa. Toinen esimerkki tärkeästä kansainvälisestä yhteistyöstä on kantasolujensiirtorekisterit, joita ylläpidetään niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassa. Suurin osa siirtokeskuksista, Turku muiden mukana, raportoi allogeenisten ja autologisten siirtojensa kulun ja tulokset näihin rekisteritiedostoihin. Näin jokainen siirtopotilas osaltaan on kartuttamassa maailmanlaajuista tietämystä ja osaamista tässä vaikeassa ja vaativassa hoitomuodossa.

Kantasolujensiirrot Turussa Suomessa allogeenisia kantasolujensiirtoja tehdään Helsingissä ja Turussa, autologisia siirtoja kaikissa viidessä yliopistosairaalassa. Turussa allogeeniset luuytimensiirrot aloitettiin professori Auli Toivasen johdolla vuonna 1981, samana vuonna kuin aikuissiirrot Helsingissä. TYKS:n nykyinen kantasolujensiirtoyksikkö käsittää sisätautien klinikan (aikuisten siirtojen fyysinen toteutuspaikka), lastentautien klinikan (lasten siirrot), onkologian klinikan, naistentautien klinikan sekä hematologian laboratorion (siirteiden käsittely, pakastus ja säilytys). Marraskuusta 1981 vuoden 2000 loppuun allogeenisia kantasolujensiirtoja on TYKS:ssa tehty 129 potilaalle. Näissä on luovuttajana toiminut sisarus 103 potilaalle ja vapaaehtoinen rekisteriluovuttaja 26 potilaalle. Siirrot vapaaehtoisilta rekisteriluovuttajilta alkoivat vuonna 1992, ja veren käyttö allogeenisten solusiirtojen lähteenä

Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen perinteinen Lounaissuomalainen Syöväntorjuntapäivä järjestettiin 23. kerran yhdistyksen MeriKarinan toiminta- ja palvelukeskuksessa Turun Hirvensalon Kaistarniemessä. Tälläkin kertaa LounaisSuomen Syöpäyhdistyksen ohella järjestelyihin osallistui Moikoisten Syöväntutkimussäätiö r.s., joka perustettiin runsas kymmenen vuotta sitten tukemaan LounaisSuomen alueella tapahtuvaa syöpätautien tieteellistä tutkimustyötä sekä tutkimushankkeita, joissa selvitetään syöpäpotilaiden ja heidän perheidensä psykososiaalisia ja taloudellisia ongelmia sekä syöpäpotilaiden omatoimista selviytymistä näistä ongelmista.

Lounaissuomalaisen Syöväntorjuntapäivän Osmo Järviluennon pitäjä, dosentti Kari Remes totesi tyydytyksellä, että osaamisen karttuessa kantasolujensiirto on tullut mahdolliseksi yhä useamman potilaan hoidossa. alkoi vuonna 1995. ”Mini”siirrot aloitettiin vuonna 1998, ja niitä on tehty 4 potilaalle. TYKS on huolehtinut oman piirinsä, Satakunnan ja Ahvenanmaan allogeenisista siirroista. Siirtojen määrä on vuodesta 1998 kasvanut selvästi, ja vuonna 2000 tehtiin siirto jo 18 potilaalle. Siirtomäärien perusteella kantasolusiirtoyksikkömme hyväksyttiin kesällä 1999 akkreditoiduksi siirtokeskukseksi Euroopan siirtoyhteisössä. Lähivuosina akkreditointi tulee perustumaan lisäksi siirtotoiminnan laadukkuuden osoittamiseen. Allogeenisten siirtojen tulokset ovat vuosien saatossa ilahduttavasti kohentuneet. 1980-luvulla pitkäaikaisselviytyjiä oli hieman yli 40 %, 1990-luvun alkupuoliskolla noin 50 %, ja nyt vuodesta 1996 lähtien runsas 70 %. Rekisteriluovuttajasiirtojenkin onnistuminen on ollut kansainvälisesti katsoen hyvää tasoa, 60 %. Autologiset kantasolujensiirrot aloitettiin TYKS:ssa vuonna 1991, ja jo hyvin varhain eli vuonna 1992 siirryttiin käyttämään pääasiallisesti verta kantasolujen lähteenä luuytimen asemesta. Vuoden 2000 loppuun mennessä on autologinen siirto tehty 233 potilaalle, ja näistä 207 on veren kantasolujensiirtoja. Osalle potilaista on tehty useampi kuin yksi siirto, ja siirtojen kokonaismäärä on 262. Autologiset siirrot ovat olleet hyvin siedettyjä: vain 9 potilasta 233:sta on menehtynyt hoitoon (3.9 %).

luovuttajien etsinnässä on vaikuttanut huomattavasti kantasolujensiirtohoitojen kehitykseen ja viimeaikaiseen hoitotulosten paranemiseen. Tietämyksen ja osaamisen karttuessa kantasolujensiirto on tullut mahdolliseksi yhä useamman potilaan hoidossa. TYKS:n kantasolujensiirtoyksikkö on ollut toiminnassa mukana jo 20 vuoden ajan ja on kehittynyt tämän lääketieteen erityisalan osaamiskeskukseksi. Osaamisen ja hoitotulosten säilyttäminen hyvänä ja jatkuva pyrkimys parempaan on tärkeä tavoitteemme, ja tähän kuuluu kansainvälisen kanssakäymisen vaaliminen. Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y. on osaltaan ollut tukemassa tämän hoitomuodon kehitystä Turussa, mistä me toiminnassa mukana olevat olemme hyvin kiitollisia.

Tilaisuuden tervehdyspuheen piti Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen puheenjohtaja, valtiosihteeri Rauno Saari. Valtiosihteeri Saari totesi puheessaan, että viime vuosina lounaissuomalaisessa syövän torjuntatyössä on palvelutoimintoja voitu laajentaa määrällisesti. Laadusta ei ole jouduttu tinkimään. Toiminnan taustana oleva taloudellinen perusta on säilynyt vankkana. Vuosi 2000 saattaa kirjaantua

erääksi parhaista tämän vapaaehtoistyön piirissä tehdyistä vuosista. Vuoteen 2001 katsotaan innostuneella mielellä. Vuosi on kahdella tavalla haastava. Yhdistys viettää silloin 50. juhlavuottaan. Tarkoituksena on, että juhlavuoden toiminta näkyy, paitsi maakunnan osaalueilla, myös paikallistasolla järjestettävissä tapahtumissa. Paitsi yhdistyksen toiminnan esittelyä, on tarkoitus kertoa informatiivisesti palveluista, jota yhdistyksen kautta voidaan syöpään sairastuneelle ja heidän perheilleen tarjota. Ensi vuosi on myös Yhdistyneitten Kansakuntien julistama vapaaehtoistyön vuosi. Teemavuoden tavoitteena on parantaa kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä, vahvistaa kansalaisyhteiskunnan rakenteita ja edistää kansalaisten välistä yhteistyötä. Nämä ovat kaikki tärkeitä tavoitteita. Suomalaisella vapaaehtoistoiminnalla on yli 100 vuoden perinne. Nyt työ asettuu luonnikkaasti julkisen ja yksityisen toiminnan välimaastoon. Rajankäynti ei ole aina ollut yhtä helppoa. Erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon alueella hyvinvointivaltion rakentamisen aikana vapaaehtoistyön arvostus jäi usein ammatillisen työn varjoon. Vapaaeh-

toisjärjestöjen ja viranomaisten välinen yhteistyö sujuu tänä päivänä jo paremmin. Osa vapaaehtoistyöstä tukee hyvinkin voimakkaasti viranomaisten toimintaa. Tällaista työtä on juuri syövän torjuntatyö. Työ tasa-arvoisemman ja kestävämmän hyvinvointiyhteiskunnan puolesta on kuitenkin kesken. Maailmanlaajuudessa markkinataloudessa tarvitaan omaehtoista kansalaistoimintaa elämän laadun parantamiseksi ja kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Tätä työtä me haluamme olla tekemässä omalta osaltamme syövän torjuntatyössä, totesi puheenjohtaja Rauno Saari tervehdyspuheensa lopuksi.

Lounaissuomalaisen Syöväntorjuntapäivän tilaisuudessa jaettiin seuraavat apurahat syövän tieteelliseen tutkimustyöhön: Moikoisten Syöväntutkimussäätiö r.s. Aina ja Helli Keskitalon muistorahasto LK Matti Ahonen 10.000 mk M.Sc. Li Song-Ping 4.000 mk Vuorineuvos Irja Ketosen muistorahasto FT Johanna Ivaska30.000 mk

FM Liisa Nissinen 10.000 mk LL Joanna Nuutinen 10.000 mk LT Pia Vihinen 30.000 mk Aili ja Toivo Kivirinteen muistorahasto Dosentti Kari Remes 30.000 mk Arja ja Antti Koivurinnan rahasto LT Raija Ristamäki 30.000 mk Lempi ja Armas Koivurinnan lahjoitusrahasto LL Jussi Liippo 10.000 mk LL Johanna Ruohola 10.000 mk FM Eeva Valve 10.000 mk Apulaiskaupunginjohtaja Pentti Lahden muistorahasto M.Sc.Tatyana Vlaykova 10.000 mk

Pirkko ja Matti Lepän muistorahasto LT Veli Kairisto 15.000 mk Anneli ja Hannu Niemisen rahasto LK Jussi Niemelä 10.000 mk Konsuli Jarmo Nuotion muistorahasto Dosentti Tarja-Terttu Pelliniemi 6.500 mk Marja ja Jukka Penttilän rahasto KTM Lea Kauhava 6.500 mk Inkeri ja Singnar Ruolan muistorahasto HLL Jaana Rautava 10.000 mk Anneli ja Pentti Seppälän rahasto LK Mari Kiviniemi 10.000 mk

Lounais-Suomen ja Ahvenanmaan Syöpärahasto Päärahasto Dosentti, LKT Veijo Hukkanen 30.000 mk LL Niina Reunanen 4.000 mk Professori Matti Grönroosin rahasto LL Misa Raitanen 10.000 mk Elvi ja Emil Heikkilän rahasto LK Tero-Pekka Alastalo 10.000 mk Professori Lauri Rauramon muistorahasto LT Sakari Hietanen 30.000 mk Martti ja Mikael Ruolan rahasto LT Harri Niinikoski 30.000 mk

Ansiomitali määräysesimies Pekka Viherkoskelle Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y. jakoi 24. kerran Lauri Rauramo -mitalin. Tämä mitali luovutettiin määräysesimies Pekka Viherkoskelle, joka yli kahden vuosikymmenen ajan on merkittävällä tavalla toiminut Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen keräysasiamiehenä oppilaitosten piirissä.

Pekka Viherkosken innostunut ja kasvatuksellinen asenne on merkittävästi vaikuttanut oppilaitosten osallistumiseen vuosittain toteutettavaan Syöväntorjuntatalkoot-kampanjaan ja siinä saavutettuihin hienoihin keräystuloksiin.

Yhdistyksen pienoisviiri herra Jouni Kyläkullalle Herra Jouni Kyläkulta on omalla toiminnallaan osoittanut minkälaisiin saavutuksiin voidaan lipaskeräyksellä päästä. Salon seudulla toimivat vapaaehtoisjärjestöt niiden joukossa Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y. ovat saaneet toiminnalleen huomattavaa taloudellista tukea Jouni Kyläkullan uutteran keräystyön ansiosta.

Lahjoituksen vastaanotto Jämä-Yhtiöt lahjoittivat joululahjavaroihin varaamistaan rahoista saattohoitotoimintaan osallistuvan henkilöstön virkistys- ja koulutustoimintaan 15.000 markkaa.

Kari Remes dosentti, osastonylilääkäri, TYKS sisätautien klinikka luuytimensiirtoyksikön johtaja

Lopuksi Korkea-annoksinen hoito ja sen tukeminen allogeenisella ja autologisella kantasolujensiirrolla on vakiinnuttanut asemansa solunsalpaajille ja sädehoidolle vastaavien syöpien nykyaikaisena hoitomuotona. Kansainvälinen yhteistoiminta niin siirtotiedostojen ylläpidossa kuin vapaaehtois-

Kantasolujensiirron hoitoaikaa pidentää usein infektiot. Kuvassa siirtopotilas Heikki Vaihela saamassa antibioottitiputusta.

17 apurahan saajaa 24:stä oli tilaisuudessa vastaanottamassa heille myönnetyn apurahan Lounaissuomalaisen Syöväntorjuntapäivän juhlassa. Syöpätutkimukseen jaettiin apurahoina lähes 400.000 markkaa.