Yöjuoksulta alttarille
Allakan Patinan sanomia
Vanhan kansan seurustelu- ja naimatapoja.
Maaliskuussa 2020, Hämeenlinna
Kirkonkirjat kertovat...
ietoja suomalaisten parisuhteiden muodostumisesta ja sukupuolielämästä on kirjattu ylös koko kristillisen ajan. Kirkon keräämiä tietoja ei ole koottu alun perin antropologiseksi aineistoksi, mutta ne ovat olleet taltioimassa jo muutoin kadonneita tapoja, perinteitä ja uskomuksia. Pikkutarkat kirjaukset ja kuvaukset ovat olleet tuomassa jopa paikoin monia vanhoja uskomuksia takaisin, joiden jo uskottiin unohtuneen kokonaan. z
T
K
ristillisen ajan alettua Suomessa, avioliitto nousi yhdeksi elämän keskeisimmistä päämääristä. Se ei ollut vain elämän jakamista toisen kanssa, vaan ennen kaikkea tila, johon haluttiin päästä niin sosiaalisten kuin
Päämääränä avioelämä yhteiskunnallisten syiden vuoksi. Avioliitto tarjosi sosiaalista suojaa, erityisesti naisille. Poikamiehiäkin katsottiin usein alta kulmain ja tuumailtiin mikä heissä mahtoi olla vikana. Naisten kohdalla
vanhana piikana oleminen oli erittäin epäilyttävää, sillä naimattomien naisten pelättiin tekevän kaikenlaisia siveettömyyksiä. Kristillisessä hääseremoniassa toistettu ”kunnes kuolema meidät erottaa” tarkoitti aikoinaan hyvinkin erilaista aikaa kuin nykyään. Naisia kuoli synnytyksissä ja miehiä sodissa. Keskiaikaisessa Euroopassa aika ennen kuin kuolema erotti aviopuolisot, oli keskimäärin 9 vuotta. Neitsyys ei Euroopan alueella ollut niin oleellista kuin voisi sukupuolisäädöksistä päätellä, sillä nuorena leskeksi jääneet lähes poikkeuksetta menivät uudelleen naimisiin. z
Kuva: v. 1925, Helsingin kaupunginmuseo.
Lemmenloitsuja ja taikaa
O
nneksi taikuudella voitiin nostattaa lempeä, jotta päästäisiin hyviin naimisiin. Lemmennostatukseen haettiin aikoinaan myös apua tietäjiltä, jotka tarjosivatkin lemmenkipeille lohduksi taikatemppuja ja loitsuja. Suurin osa lempeen liittyvistä tai-
oista noudatteli vanhaa itänaapuristakin tuttua tulimagiaa tulen yli hyppäämisineen ja puhdistautumisrituaaleineen. Loitsuissa kuitenkin pääsi taian tekijän ääni hieman esille, sillä lemmenloitsujen kieli on ollut hyvin vaihtelevaa. Nuorten tyttöjen
loitsujen kieli oli siveää, kilttiä ja ennen kaikkea toiveikasta. Loitsuissa toivottiin hyvää miestä ja kaunistakin katsoa, jolle ei nyt välttämättä pahitteeksi olisi omistaa jonkinmoista varallisuuttakaan. Iän karttuessa loitsujen kieli muuttui arkisemmaksi ja karummaksi. Vanhojen piikojen lemmenloitsuissa kieli oli jo rivoa. z
Kuva: Kannisto Väinö, 1952. Helsingin kaupunginmuseo
Kun lemmenliekki leimahtaa...
Kuva: Kyytinen Pekka, 1961. Museovirasto - Musketti, Kansatieteen kuvakokoelma, Pekka Kyytisen kokoelma.
L
empi ei ole vain nimitys rakkaudelle, vaan se on tarkoittanut omaa arvaamatonta voimaansa. Lempi saattoi ottaa ihmisen hallintaansa, lempi oli se voima joka sai aikaan seksuaalisen halun ja kiintymyksen. Jos onnea oli, oli myös lempeä, jolloin hyviä kumppaneita ilmaantui tarjolle, mutta lemmettömä-
z1z
nä kaikki kiersivät kaukaa. Lempi oli erityisesti naisille oleellista, koska perinteisesti he joutuivat odottelemaan miehen tai naima-asioiden hoitajaksi valitun yhteydenottoa. Naisen vain täytyi uskoa, että hänellä oli tarpeeksi lempeä, jotta kosijat uskaltautuisivat tulemaan paikalle tuon voimista mahtavimman kutsumina.
Lempi oli kuitenkin ailahtelevainen kumppani, eikä sitä voinut havaita ulkoisista puitteista. Esimerkiksi naimakaupoissa eduksi olevat ominaisuudet, kuten ulkonäkö tai varallisuus, eivät lempeen vaikuttaneet. Jollei lempeä ollut, ei hyviin naimisiin päässyt vaikka kuinka kaikki puitteet olisivat olleet muutoin kunnossa. z
Tietoa vanhanajan perinteistä www.linnaseutu.fi/arkistowakka