Puheenjohtajan pohdinnat

Vaalikevät. Eikä edes mikä tahansa vaalikevät – vaan tuplavaalikevät. Yhdet takana, toiset edessä.

Oikkaripiireissä on tavallista olla poliittisesti varovaisia. Tällaisen

”poliittisesti latautuneen” (Fuksivuonna kuultu heitto, joka naurattaa edelleen. Haalarimerkkimatskua, anyone?) yksilön on joskus ollut vaikea astua ulos aktiivikuplastaan. Viimeiset vajaat kaksi vuotta olen totutellut siihen, että ympärillä on ihmisiä, joista muut kuin suoraan itseä koskevat koulutuspoliittiset kysymykset tuntuvat pelottavilta, eikä laajempi yhteiskunnallinen keskustelu kiinnosta. Tai jos kiinnostaa, niin siitä ei ainakaan pidetä meteliä.

Yksinäisissä pohdinnoissani olen tullut siihen tuloksen, että perinteisen suomalaisen varovaisuuden lisäksi syy saattaa löytyä oikeudenkäymiskaaren (4/1734; OK) 7 §:n 2 momentista, eli ennakkoasenteesta tuomarin esteellisyysperusteena. Tuomari ei voi olla näkyvällä tavalla poliittisesti aktiivinen, koska riippumattoman tuomioistuimen pitää olla vakuuttava riippumattomuudessaan. Kun ottaa huomioon, kuinka moni oikeustieteen opiskelija haaveilee tuomarinurasta - tai ei ainakaan halua sulkea pois sen mahdollisuutta – alkaa liioiteltukin objektiivisuus näyttää järkevältä. Miksi julistaa mielipiteensä Twitterissä, jos on riski, että tuo mielipide tulkitaan joskus ennakkoasenteeksi.

Pelkkää HTK/HTM-tutkintoa suorittavan ei kuitenkaan tarvitse pelätä OK:n 7.2 §:ää työuraansa suunnitellessa. Kun suuntana ei kuitenkaan ole tuomioistuin, on vapaa toitottamaan perusteltuja ja järkeviä mielipiteitään missä ja miten kovaa vain haluaa. Ja mielipiteensä toitottavia oikeustieteilijöitä tarvitaan! Lait määrittelevät yhteiskuntamme kaikkia osa-alueita, eikä ole kovin tavatonta, että jokin lakiuudistus herättää suuria tunteita kansan keskuudessa. Asiantuntijoiden ääni on erittäin tärkeä osa yhteiskunnallista keskustelua.