Kuka on juristi?

Alkukeväällä julkisessa keskustelussa tapahtui jotain harvinaista, nimittäin oikeusministerimme otti kantaa suomen kielen sanastoon. Puheenvuorossa oli kyse sanojen lakimies ja juristit sisällön määrittelemisestä. Keskustelu

on sittemmin lakannut tai ainakin tauonnut odottamaan kevään vaalien yli. Tilanteen rauhoituttua on hyvä hetki pohtia syitä sille, miksi kyseisten sanojen käyttö johtaa erimielisyyksiin sen merkityssisällöstä.

Unohdetaan kysymys siitä, mitä juristilla tai lakimiehellä pitäisi tarkoittaa. Sen sijaan tässä tekstissä tarkastellaan sanojen lakimies ja juristi sisällön muodostumista ja merkityssisältöä sellaisena kuin sitä on käytetty. Huomaamme, että eri henkilöryhmät ymmärtävät sanan merkityksen perustellusti eri tavoin. Tässä tekstissä sanoja juristi ja lakimies tarkastellaan merkityssisällöltään yhtenevästi. Tämä on perusteltua, sillä molemmat sanat rakentuvat lakia tai oikeutta kuvaavasta

sanasta, johon on liitetty ihmistä tarkoittava sana tai pääte. Juristit tulevat Roomasta

Sanan juristi juontuu antiikin ajoista. Roomalainen juristikunta muodostui 200-luvulla ekr. Ammattijuristien tehtävänä oli tuntea ja osata soveltaa formulat, jotka olivat tarkkaan määriteltyjä rituaaleja, joissa ratkaistiin riitaantuneiden henkilöiden erimielisyyksiä. Prosessissa ainoastaan juristit tunsivat ammatin puolesta formulat. Rituaaliin osallistuneet iudexit ja oratorit, jotka vastaavat nykymuotoisessa oikeusprosessissa tuomaria ja asianajajaa, olivat sananmukaisesti maallikoita. Heidät nimitettiin tehtäväänsä vuodeksi tai kahdeksi kerrallaan osana roomalaisen virkamiehen urapolkua. Myöskään lainsäätäjien ei tarvinnut olla erityisiä laintuntijoita. Yksityisten välisissä riidoissa avustavat juristit olivat ainoa lakiin perehtynyt ammattiryhmä Rooman valtakunnassa, joten sanan sisältö klassisella ajalla määrittyi yhtä lailla juristien suorittaman koulutuksen ja heidän suorittaman lainopillisten kysymysten pohtimisen kautta.

Varhaiskeskiajalla juristit lopettivat la-

kikommentaarien laatimisen. Uudelleen kiinnostus roomalaisen oikeuden kommentaarien laatimiseen heräsi vasta 1100-luvulla, kun muodostumassa olleessa yliopistoinstituutiossa kiinnostuttiin 600-luvulla laaditusta itäroomalaisesta Corpus iuris civilis -lakikodifikaatiosta. Kodifikaation tutkimuksen

ympärille muodostui uudenlainen juristikunta, jonka tuottamien laintulkintojen auktoriteettiasema muodostui antiikin lakitekstien tuntemiselle ja soveltamiselle uusiin tilanteisiin. Mutta käsitys oikeudesta oli muuttunut. Roomalaista oikeutta ihailtiin täydellisenä oikeusjärjestelmänä, johon ei tarvinnut lisätä mitään. Keskiajan juristi ajatteli olevansa kykenemätön saavuttamaan antiikin juristien tietämystä. Lain soveltamisen vaikeudet ajateltiin johtuvan juristien epätäydellisestä roomalaisen oikeuden tuntemisesta. Juristin osaamisen ei ajateltu enää juontuvan koulutuksen kautta hankitusta kyvykkyydestä ja auktoriteetista, vaan muodostui kyvystä yhdistää riita-asian piirteet antiikin teksteistä löytyvään tapauskohtaiseen oikeusohjeeseen. Voidaankin havaita, että sanan juristi merkityssisällön kaksi merkitysulottuvuutta, koulutus ja osaaminen, painotettiin keskenään keskiajalla eri tavalla kuin antiikissa. Koulutuksen suhde itsenäiseen ammattitaitoon korostui.

Merkityssisältö vaihtelee kielissä

Viimeistään 1500-luvulla oikeus alkoi

kansankielistyä. Keskiaikaisessa latinassa käytetty sana iurista muuntui vulgaarilatinasta kehittyneessä vanhassa ranskan kielessä muotoon juriste, joka sittemmin omaksuttiin laajasti muihin eurooppalaisiin kieliin. Lainaamisen yhteydessä juriste-pohjaisten sanojen merkityssisältö on jouduttu määrittelemään uudestaan. Tällöin on voitu korostaa joko koulutuksen tuottamaa muodollista pätevyyttä tai sen kautta hankittua ammattiosaamista lain tulkitsemisesta, soveltamisesta ja systematisoinnista. On ollut myös mahdollista jättää merkityssisältö epämääräiseksi. Näin on käynyt esimerkiksi englannin kielessä, jossa jurist saattaa tarkoittaa joko juristitutkinnon suorittanutta henkilöä tai henkilöä, joka ammatikseen tutkii ja systematisoi lakia tai soveltaa sitä käytännössä. Onkin tyypillistä, että

töä täytyy täsmentää sitä käytettäessä. Laajimmillaan juristeilla voidaan tarkoittaa kaikkia oikeuden parissa työskenteleviä.

Suomen ja ruotsin kielissä sanan merkitys on tarkoittaa vakiintuneemmin oikeustieteellisen tutkinnon suorittanutta henkilöä kuin englannin kielessä. Toisaalta molempien kielten osalta yleisölle suunnatuissa selityksissä yleensä huomautetaan, että lakimies- ja juristinimikettä saa käyttää kuka tahansa, joka kokee omaavansa riittävän ymmärryksen laista. Sanan merkityssisällössä sekä koulutusta että ammattitaitoa korostavat merkitykset ovat käytössä, vaikka suomen ja ruotsin kielissä koulutusta painottava kanta korostuu.

Emme tiedä mitä koulutukses-

sa tapahtuu

Erimielisyys sanan juristi merkityksestä linkittyy sen semanttisen merkityksen ohella käsityksiimme kyseisen ammattikuntainstituutiosta liittymisestä. Juristin määritelmään liitetään tyypillisesti vaatimus muodollisesta koulutuksesta. Ongelmaksi muodostuu se, että emme tiedä, mikä koulutus tuottaa riittävän ammattitaidon. Ei edes tunneta yleisesti hyväksyttyä selitystä sille, kuinka koulutus yleensäkään takaa ammattitaidon saavuttamisen.

Erimielisyys soveltuvan koulutuksen tunnistamisesta juontuu eriävistä ajatusmalleista siitä, kuinka ajattelemme koulutuksen johtavan pätevien henkilöiden valikoitumiseen erilaisiin yhteiskunnallisiin asemiin. On olemassa ajatusmalli, jonka mukaan koulutus tuottaa pätevyyden. Opintojen suorittaminen kehittää ajattelun taitoa ja omaksuttaa tietoa, minkä avulla toimi-

minen ammatissa on mahdollista. Toisaalta on olemassa myös kyynisempi ajatusmalli, jonka mukaan koulutus ei itsessään tuota minkäänlaista pätevyyttä, vaan pikemminkin suodattaa kyvyttömät tai soveltumattomat ihmiset kelvollisista. Näin ajateltuna juristin koulutuksen tehtävänä ei ole kehittää valmiuksia vaan huolehtia, ettei ammattiin soveltumattomat henkilöt pysty liittymään ammattikuntaan.

Ajattelutavat eivät olet toistaan huonompia tai parempia, eivätkä sulje toisiaan pois. Sen sijaan ne vaikuttavat ajatteluumme siitä, voimmeko hyväk-

syä ketä tahansa oikeudellisen ajattelun omaksunutta juristiksi, vai erottaako tietyn tutkinnon suorittaminen juristit ei-juristeista.

Voiko kiistaa ratkaista?

Sanan juristi merkityksestä voi olla perustellusti eri mieltä, riippuen siitä miten painottaa muodollisen koulutuksen ja ammattitaidon suhdetta sekä sitä, kuinka riittävä ammattitaito voidaan saavuttaa. Kaikkia kantoja olevia henkilöitä tuskin voidaan tyydyttää millään yksittäisellä ratkaisulla. Ammattitaitoa painottavaa määritelmää kannattavien henkilöiden keskuudessa formaaliin koulutukseen pohjautuva määritelmä saattaa rajata ammattikuntaa liikaa. Formaalia koulutusta painottava näkökanta puolestaan ei pysty hyväksymään ammattitaidon osoittamista muuten, kuin koulutuksen kautta.

Näin ollen sanojen lakimies- ja juristi määritteleminen legaalimääritelmällä ei voi johtaa kaikkia tyydyttävään ratkaisuun. Määritelmien kirjoittaminen lakiin ei kuitenkaan ole ainoa mahdollinen sääntelykeino. Todennäköisesti tyydyttävä ratkaisu on mahdollista saavuttaa, jos määrittelyn sijaan keskustelu kohdistetaan kiistan taustalla olevaan ongelmakohtaa, eli asiaan perehtymättömän henkilön mahdollisuuteen tunnistaa ammattitaitoinen juristi.

Markus Sairanen

Tiedotusvastaava