Harrastuksena fyysinen musiikki

Antti Kurronen

Vanhat parrat muistavat ajan jolloin musiikki tuli urasta mustan kiekon pinnalla. Hieman lyhempipartaiset ovat nyyhkyttäneet vanhojen kasettiensa toistomahdollisuuksien katoamista ja - aivan viimeisimmät maitoviikset tanssivat CD-levyjen haudalla spotifyn tahtiin.

Fyysiset äänitteet eivät enää mene kaupaksi kuten ennen. Harrastepiireissä se johtuu osittain siitä, että vastaavalla äänenlaadulla saa streamattua kaiken ja osittain siitä, että nykytrendin mukaan vähemmän on enemmän. Soittimetkaan eivät enää ole perinteisiä räkkimallisia stereojärjestelmiä olohuoneen tasolla. Kompakteja langattomia järjestelmiä varten ei ole enää mitään fiilistä syöttää kiekkoja soittimiin. Matkapuhelimella tai tabletilla etäohjaaminen on muutenkin nykyaikaa.

Äänitteiden myynnissä kulta-ajat ovat ohi. CD:n yleistyessä 90-luvulla kiekkoja myytiin MM-kultavuonna 4,5 miljoonaa - vuonna 2012 äänitemyynti kaikki lajit huomioituna oli 4,7 miljoonaa. 20 vuotta levymyyntiä - 2000-luvun alkupuolen kärkimyynti 8,7 miljoonaa CD-levyä vuodessa. Ja 2015 myytyjä tallenteita oli vajaa 2,7 miljoonaa.

Juridisessa maailmassa CD:n aikakauden päättyminen voi tietyssä mielessä olla suurikin riemuvoitto. Piratismin kääntyminen ensin fyysisistä äänitteistä laittoman lataamisen puolelle on korvautunut käyttäjäystävällisellä streamauksella. Kun levy julkaistaan, se on ensisoitossa heti puoliltaöin. Jokunen vuosi takaperin ensisoittoja oli ilo seurata radioaalloilla. Nyt ensisoiton voi kuunnella pause-näppäimen kanssa ilman mainoksia matkapuhelimella missä vain.

Kysymys kuuluukin näinä aikoina tekijänoikeuksien, rojaltien ja mahdollisten laittomien kopioiden sijaan:

Kenellä on määräävä markkina-asema? Onko kilpailu tervettä? Voivatko artistit valita levy-yhtiönsä?

Näyttäisi siltä, että äänitteiden muodonmuutos johtaa samalla levy-yhtiöiden kilpailun ongelmiin. Räppäri Kube lausui aivan vasta YleX:n haastattelussa, ettei Kepen tallista ole helppoa ponnistaa Spotify-listalle. Deezeriin pääsystä hän ei ollut huolissaan - ai mikä se on? - Niinpä. Deezerillä on käyttäjiä 6 - spoti-

Kuva: Antti Kurronen

fysta maksavia 30 miljoonaa.

JVG ei enää koe tarvitsevansa albumeita, joten niitä ei enää tule. HS:n kolumnissaan Ilkka Mattila 22.2.2016 painotteli poptähtien uuden julkaisupolitiikan ja vanhojen albumikokonaisuuksien välillä: missä JVG ei enää julkaise, ei Adele suostu suoratoistoon.

Oli fyysisestä musiikista mitä mieltä tahansa, sen suosio on siirtynyt lähes alakulttuurin tasolle. 2015 myynti verrattuna vuotta aiempaan tipahti 40%, mikä kielii uuden palvelu- ja jakelukanavan onnistuneisuudesta. Samalla valvonnan merkitys piratismin osalta on vähentynyt ja toisaalta rikoksen tekokynnys selvästi kohonnut.

Digitalisaatio on siirtänyt artistien ahdingon kilpailuoikeuden kentälle. Olennaista on, että vastakkain ovat nyt useammin oikeushenkilöt - onko markkinoille pääsy erityisen hankalaa pienlevy-yhtiöille ja toisaalta - tapahtuuko markkina-aseman väärinkäytöksiä? Vaikuttaa siltä, ettei edellistä ongelmaa edes ehditty tai kyetty ratkaisemaan, kun se muuntui uuteen muotoon. Siinäpä haaste oikeustieteelle.

Jotain hopeareunusta tälläkin varjon langettavalla pilvellä voidaan havaita olevan - vinyylimyynti oli RIAA:n mukaan mainosrahoitteisia suoratoistopalveluita tuottavampaa. Toisaalta volyymiin nähden voisi nähdä katteen kaventuneen, mutta samalla perinteinen äänitemyynti on tuottavuudeltaan varsin vertailukelpoista.

...ja kyllä vinyylin rahina on jotain, mitä digitaalisesti ei vaan voi mallintaa. ”Voit luuppaa sitä dekeis, tai tehdä siitä taulun vaikka” - Äxmies

http://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/spotifyn-kayttajamaara-saavutti-merkkipaalun-kilpailijat-kaukana-takana-6534869 http://www.hs.fi/kulttuuri/a1455853917899 http://www.ifpi.fi/tilastot/vuosimyynti/ http://yle.fi/ylex/uutiset/kube_on_matkalla_ug-piireista_valtavirtaan_multa_odotetaan_nyt_ isoa_poppibiisia_mutten_halua_antaa_sita/3-8811468