Kolumni opettajatuutoroinnin kokemuksista

Opettajatuutoroinnin kokemukset: mitä tehtiin ja miten parannetaan?

Syksyllä 2015 laitoksellamme aloitti neljän hengen – kirjoittaja mukaan lukien – opettajatuutori-ryhmä tarkoituksenaan parantaa ja kehittää laitoksen opettajatuutorointia. Tarkoituksena on ottaa haltuun syksyllä 2015 ja keväällä 2016 aloittaneet uudet opiskelijat ja olla heidän tuutoreinaan seuraavat kolme vuotta kandivaiheen loppuun saakka. Ensi syksynä aloittaville opiskelijoille vaihtuvat uudet opettajatuutorit.

Opettajatuutorit toimivat uusien opiskelijoiden tukena oikeustieteen opinnoissa ja auttavat osaltaan, että opinnot lähtevät jokaisella käyntiin. Tarkoituksemme on ollut olla itse yhteydessä opiskelijoihin ja toisaalta madaltaa kynnystä opiskelijoiden puolelta ottaa yhteyttä opettajatuutoreihin tarvittaessa.

Opettajatuutorit ovat esittäytyivät uusille opiskelijoille heti opintojen alussa ja marraskuussa järjestettiin tapaamien uusien opiskelijoiden kanssa ajatukselle, että kerromme enemmän itsestämme ja haluamme saada palautetta opintojen käynnistymisestä. Tenttikirjojen lisäksi opiskelijat kaipasivat opastusta tentteihin vastaamiseen ja esseiden kirjoittamiseen. Myös mallitentit nousivat opiskelijoiden toivelistalle.

Olemme myös seuranneet opiskelijoiden opintojen edistymistä ja alkuvuonna otimme yhteyttä kaikkiin niihin uusiin opiskelijoihin, jotka olivat saaneet syksyllä kasaan kymmenen tai vähemmän opintopisteitä. Pyrimme järjestämään tapaamisen näiden opiskelijoiden kanssa ja pohtia yhdessä, miten saisimme lisää vauhtia opintoihin.

Opintojen kirittämiseksi laadimme yhdessä ainejärjestöjen kanssa 55 op haalarimerkki-kampanjan. Syksyllä 2016 palkitaan aktiivisimmat opiskelijat merkillä, jolla erottuu opiskelijamassasta kuin Patrik Laine muista tusina pelaajista. Järjestimme myös keväällä opiskelijoiden toiveiden mukaisesti opiskelutekniikka koskevan tilaisuuden, joka välitettiin ja tallennettiin myös etäopiskelijoiden iloksi.

Opettajatuutoroinnin kokemuksista

Opettajatuutoroinnin kokemukset: mitä tehtiin ja miten parannetaan?

Oman kokemukseni mukaan opettajatuutorit ovat olleet innokkaita kehittämään toimintaa, kuitenkin varoen sen liiallista työllistävyyttä. Yliopistolla pidetään edelleenkin liikaa sinä ”oikeana” työnä opetusta ja tutkimusta muiden tehtävien ollessa pakkopullaa. Opettajatuutorointi on kuitenkin herättänyt laitoksella laajempaa huomiota siitä, että opetukseen kannattaa panostaa ja että opiskelijoiden eteen voidaan tehdä yhdessä työtä.

Suurimmalla osalla tavatuista hitaasti etenevistä opiskelijoista on ollut siihen ”hyvä syy” (työ yleensä). Toisaalta opiskelijat ovat kokeneet meidän yhteydenotot positiivisiksi. Opintojen parempaan aikatauluttamiseen on selvästi tarvetta useammalla opiskelijalla ja tätä taitoa pitäisi korostaa tuutoroinnissa enemmän.

Oikeustieteiden laitoksen yhtenä haasteena (voidaan kyllä nähdä mahdollisuutena) on opiskelijoiden runsas työssäkäynti ja muilla paikkakunnilla asuminen. Tämä asettaa haasteita esimerkiksi yhteisten tapaamisten järjestämiseen ja luo painetta verkkotuutoroinnin kehittämiseen.

Ensi syksynä opettajatuutorointia kehitetään yhdessä yliopiston opiskelijapsykologin Katri Ruthin kanssa. Tarkoituksena on selkeyttää opettajatuutoreiden ja amanuenssien rooli välttäen päällekkäistä työtä. Samalla saamme Katrilta lisää opastusta siitä, minne voimme ohjata niitä opiskelijoita joiden ongelmiin emme osaa vastata ja auttaa. Oma osaamisemme opiskelijaohjaamisessa on puutteellista, koska emme ole ohjauksen ammattilaisia. Toisaalta tärkeintä lienee halua olla opiskelijoiden apuna eri opiskelutilanteissa ja muistaa, että ei se luoja ole meille turhaan luonut kahta korvaa ja yhden suun. Opiskelijoiden huolien ja murheiden sekä onnistumisten kuuleminen ja opiskelijoista välittäminen lienee hyvä alku toimivalle opiskelijatuutoroinnille.

Hyvää kevään jatkoa kaikille!

Anssi Opettajatuutorinne

” Yliopistolla pidetään edelleenkin liikaa sinä ”oikeana” työnä opetusta ja tutkimusta muiden tehtävien ollessa pakkopullaa.”

Viini on pullotettua runoutta

Kuva Anni Kainulainen

Suviana Hakalehto

Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella on tenttikirjojen pänttäämisen lomassa maisteltu ohjatusti viinejä. Tähän mennessä olemme käyneet läpi valkoisia (Sauvignon Blanc, Chardonnay, Riesling, Viognier) ja punaisia (Cabernet Sauvignon, Merlot, Shiraz, Pinot Noir) perusrypäleitä. Va-pun alla järjestettiin kuohuviinimaistajaiset, joissa maisteltiin kolmen kuohuviinin lisäksi yksi samppanja. Maistelu on toteutettu puolisokkona: maisteltavat viinit ja niiden ominaispiirteet ovat olleet tiedossa, mutta niiden järjestys laseissa ei.

Tasting on enemmän analysointia kuin mielihyvää, vaikka toki jälkimmäinenkin elementti on maistajaisissa mukana. Tauotus ja keskittyminen jokaiseen vaiheeseen erottavat viininmaistelun tavallisesta juomisesta. Alkoholia tulee nautittua neljää viiniä maisteltaessa maksimissaan yhteensä 24 cl eli kahden viinilasillisen verran.

Viininmaistelussa keskitytään arvioimaan maisteltavien viinien laatua, ominaispiirteitä ja identiteeTtiä. Suurelta osalta kyse on viinin tuoksusta, johon viinin luonne pitkälti liittyy. Maistajaisissa harjaannutaan käyttämään silmiä, nenää ja suuta sekä käyttämään viinitermejä. Arvioitavana ovat mm. viinin rakenne (miltä tuntu suussa), makeus, hapokkuus, makeus, tanniinisuus, täyteläisys ja

Kolumni

maun pituus.

Viiniä katsomalla saadaan selville viinin kirkkaus ja väri. Värin syvyys tulee esiin parhaiten valkoista taustaa vasten. Väri voi kertoa esimerkiksi viiniin käytetyistä rypäleistä. Maistelun tärkein väline on nenä: viinin tuoksu kertoo paljon viinistä. Viinin kokonaistuoksu eli bukee tulee parhaiten esille pyöräyttämällä viiniä lasissa, jotta se saa enemmän happea ja siitä irtoaa aromeita. Tarkastelemalla viinin tuoksua viininmaistaja pystyy ennakoimaan viinin makua.

Tuoksujen voimakkuudessa on eroja ja viinistä voi erottaa useimmiten monia eri aromeja. Olemme harjoitelleet tunnistamaan tuoksusta punaisia marjoja, trooppisia hedelmiä, vaniljaa, lantaa, mausteisuutta, petrolia ym. Vaikka tuoksu- ja makukokemus on jossain määrin yksilöllinen, jotkut aromit ovat selvästi erotettavissa. Esimerkiksi Pinot Noir rypäleen yhteydessä suurin osa maistaa mansikkaa tai vadelmaa, Cabernet Sauvignonia maistaessa mustaherukkaa ja Rieslingin yhteydessä petrolia. Maistelun ja viininjuonnin ero onkin juuri yrityksessä käyttää sanoja ilmaisemaan näkymättömiä tuoksu- ja makuelämyksiä.

Viimeinen vaihe on itse maistaminen. Kun on nautittu tuoksun piirteistä, viiniä pidetään suussa muutama sekunti, jonka jälkeen vedetään hieman ilmaa suuhun huulten välistä, jotta viini saa lisää happea ja estereitä vapautuu. Lisäksi viiniä voi purskuttaa suussa lyhyesti ennen sen nielaisemista. Viini lämpenee suussa, jolloin sen aromit vapautuvat edelleen ja kulkeutuvat nielun kautta tuoksujen vastaanottopaikkaan, josta viinin monivivahteinen makuelämys todella alkaa.

Olemme maistaneet ohuita, mehumaisia ja vaatimattomia viinejä, mutta myös tyylikkäitä, täyteläisiä ja tasapainoisia. Viini voi olla myös esimerkiksi ryhdikäs, hyökkäävä tai hermostunut. Perusmaistajaisiin on hyvä valita viinejä, joissa on selvästi aistittavissa rypäleen tyypilliset piirteet samoin kuin viinin kasvupaikan ilmasto, maaperä ja viinin valmistustavat. Myöhemmässä vaiheessa voi siirtyä vaativampaan maisteluun, jossa pyritään esimerkiksi erottamaan maistamalla, missä päin maailmaa sama rypäle on kasvanut tai maistelemalla saman viinin eri vuosikertoja.