Puheenjohtajan tervehdys

When life gives you Lennons

Tämän kolumnin kirjoittamispäivä oli tenttipäivä. Iso t-sana ei yleensä aiheuta spontaaneja riemunhihkaisuja oikeustieteen opiskelijoissa. Varsinkin fuksien elämässä tenttipäivä on usein stressin ja ahdistuksen päivä, johon on vaivalla valmistauduttu viikkoja. Tenttipäivä voi muotoutua sellaiseksi, jos sen vain antaa. Toinen vaihtoehto on kääntää kylkeä ja paljastaa oma teflonpuolensa.

Tenttipäivä on yksi niistä elämän pienistä haasteista, jotka helposti painavat mieltä. Se pakottaa punnitsemaan omaa edistymistään, ja ihminen on taipuvainen aliarvioimaan itseään. Riittämättömyyden ja epävarmuuden lisäksi opiskelija kohtaa epäonnistumisen pelon: mitä mahtaisi Kela tuumia hylsystä, ruuhkautuvat opinnot joutuessa uusimaan?

Mielenterveyden kannalta paras vaihtoehto on lopettaa etukäteen murehtiminen, ja ottaa elämä yksi ajankohtainen ongelma kerrallaan. Toteutumattoman riskin suremiseen käytetty aika on hukkaan heitettyä. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei tulisi huolehtia asioista, joihin voi vielä vaikuttaa. Yritä parhaasi, mutta jätä asia sen jälkeen kohtalon tai paremminkin tentaattorin tuomiolle, ja ole rauhassa.

Yliopistoelämän tarkoituksena on opettaa meille oikeustieteen lisäksi elämää. Epäonnistuminen on sattuessaan osa tätä koulua. Internetin kansa on ottanut omakseen kuvataiteilija Stephen McCranien lainauksen: mestari on epäonnistunut useampaa otteeseen kuin aloittelija on edes yrittänyt.

Itse taasen haluaisin ottaa omakseni erään John Lennonin kirjoittaman laulun sanat. Abbey Roadilla julkaistu Because ei koskaan ole päätynyt Beatles-fanien suosikkien joukkoon, vaikka se on yksinkertaisuudessaan nerokas. Lennon sai idean kappaleeseen kuunnellessaan tuoreen vaimonsa Yoko Onon pianonsoittoa sohvalla löhöillessään vuonna 1969. Hän pyysi Yokoa soittamaan Beethovenin Kuutamosonaatin takaperin ja teki laulunsa mukaillen tätä soinnutusta. Lopputulos on harmonioiltaan erikoinen, mutta sanojen viesti sitäkin selkeämpi.

Tänään tenttisalista ulos astellessani katsoin Joensuun kauniiseen kevätkeliin. Aurinko paistoi pienten pilven hahtuvien lomasta, ja raikas keväinen tuuli leyhytteli. Puhalsin kokeen aiheuttaman pienen jännityksen ulos, ja hengitin happea syvään sisään. Lennonin yksinkertainen ja huoleton onnellisuus tarttui taas laulua hyräillessä minuunkin.

”Epäonnistuminen on sattuessaan osa tätä koulua. ”

Because the wind is high, it blows my mind Because the wind is high

Because the sky is blue, it makes me cry Because the sky is blue

Kuva: Antti Kurronen