
2 minute read
Kolumni: Oikeustieteen opetus ja työelämän vaati mukset
from Manipulus 1/16
Kolumni
Oikeustieteen opetus ja työelämän vaatimukset
Advertisement
Matti Tolvanen
Mikä on oikeustieteen opetuksen tehtävä yliopistossa? Ensisijainen tarkoitus on antaa opiskelijalle valmiudet käytännön työelämään: oikeudenhoidon, hallinnon tai yksityisen sektorin tehtäviin. Sen ohella opetuksessa annetaan valmiuksia tieteellisen tutkimuksen tekemiseen. Mitä koulutuksen pitäisi sisältää, jotta nämä tavoitteet voitaisiin saavuttaa? Alla oleva hahmotelma perustuu pääasiassa omaan kokemukseen opiskelijana, käytännön oikeudenhoidon toimijana ja yliopiston opettajana. Kokemukset uran alusta (josta toki on varsin kauan) olivat varsin karvaat. Oli aika tuskallista havaita, ettei saamallani opetuksella käytännön elämässä pitkälle pärjännyt vaan moni asia oli opeteltava ihan uutena. Noista ajoista on moni asia kehittynyt myönteiseen suuntaan, mutta kehittämisen varaa on aina.
Pidän kaikkein keskeisimpänä tavoitteena sitä, että oikeustieteellisen tutkinnon suorittaneella on systemaattinen kokonaiskuva oikeusjärjestelmän rakenteesta, sen toiminnasta ja yhteyksistä yhteiskunnan muihin toimialueisiin. Tämä kuva muodostuu kohtuullisen kokonaisvaltaisesta oikeusjärjestelmän opiskelusta, joka valitettavasti on pakko perustaa pitkälti luentojen ja kirjatenttien varaan. Käytännön työelämässä pitää kyetä hahmottamaan usein varsin laajasta ja sekavasta tosiseikastosta ja aineistosta se, mistä asiassa on oikeudellisesti kysymys. Hyödyksi on myös muiden tieteenalojen kohtuullinen tuntemus, erityisesti muiden yhteiskuntatieteiden ja taloustieteiden.
Toinen tärkeä taito on kyky hakea asian ratkaisemisen kannalta relevantit oikeuslähteet: säädökset, esityöt, ennakkopäätökset ja oikeuskirjallisuus. Tämän taidon hankkimiseksi opetuksessa pitää olla riittävästi tiedon hakemiseen ja soveltamiseen harjaannuttavaa oikeustapauspohjaista valmennusta.
Käytännön työssä pitää kyetä myös ilmaisemaan itseään kirjallisesti ja suullisesti, koska oikeus on kieltä ja taitoa käyttää kieltä. On onnetonta, jos laitokselta valmistuva opiskelija ei osaa kirjoittaa kelvollista haastehakemusta, vastausta siihen tai tuomiota. Suullisen ilmaisun merkitys on Suomenkin oikeuselämässä lisääntynyt. Ei riitä, että on oikeassa: pitää kyetä vakuuttamaan myös asian ratkaisija asiansa oikeutuksesta. Oikeudellinen työ on vuorovaikutusta, johon pitää harjaantua jo opiskeluaikana. Seminaarit, pari- ja ryhmätyöt sekä omien töiden altistaminen vertaisarvioinnille ovat omiaan antamaan valmiuksia oppia ymmärtämään, että juridinen viisaus on taidossa argumentoida. Sosiaalisia taitojakin tarvitaan. Aktiivisuus ryhmätilanteissa ja kyky rakentavaan kritiikkiin ja taito olla sivistyneesti eri mieltä ovat hyviä eväitä tulevalle työuralle. Näiden taitojen kehittämiseen oikeustieteiden laitos on opetuksen suunnittelussa pyrkinyt entistä enemmän keskittymään, ehkä eniten verrattuna muihin oikeustieteellisiin yksiköihin. Sosiaalisia taitojaan voi kehittää myös toimimalla aktiivisesti opiskelijatoiminnoissa, vaikkapa ainejärjestöissä.
Lopuksi on vielä korostettava monipuolisen kielitaidon merkitystä. Olisi hyvä, jos työelämään lähtevä juristi hallitsisi suomen, ruotsin ja englannin kielen lisäksi ainakin yhden eurooppalaisen kielen, koska sekä julkisella että yksityisellä sektorilla työelämä ei tunne sen paremmin valtioiden rajoja kuin kielirajojakaan. Ruotsin tai saksan kielen taidon merkitystä ei pidä vähätellä, vaikka ruotsalaisen tai saksalaisen kanssa pystyy hyvin keskustelemaan englannin kielellä. Ruotsalaisen tai saksalaisenelämänmuodon ytimen tavoittaa kuitenkin vain se, joka osaa kyseisen kansan kieltä. Juristille kielitaito on tarpeen siksikin, että kunkin maan keskeinen oikeudellinen kirjallisuus on kirjoitettu asianomaisen maan valtakielillä.
