Oikein oikeudesta – kuinka kirjoittaa juridiikasta?

OIKEIN OIKEUDESTA

Kuinka kirjoittaa juridiikasta niin, että kaikki ovat tyytyväisiä?

Oskari Korhonen

OIKEUSTIETEILIJÄÄ VOINEE kutsua pitkälti tekstityöläiseksi. Opintojen aikana opetellaan tuottamaan tekstiä asiantuntijalta asiantuntijalle, mutta työelämässä moni huomaa kirjoittavansa uutista, artikkelia, vastausta tai selvitystä ihmiselle, jolle juridiikka on täysin vierasta.

Oikeudesta kirjoittaminen on jatkuvaa tasapainottelua ymmärrettävyyden ja riittävän tarkkuuden välillä. Esimerkiksi sanomalehdessä julkaistavan oikeudellisen uutisen tai artikkelin tulisi olla niin yleistajuinen, että ”maallikkokin” ymmärtää sen kertalukemalla. Toisaalta tekstin tulisi olla niin oikeaoppisesti kirjoitettu, että innokkaiden oikeustieteilijäfuksien korjausehdotukset eivät hallitsisi seuraavan numeron mielipidepalstaa.

TYYPILLISIMPIÄ JA varmasti myös yleisesti kiinnostavimpia oikeutta käsitteleviä uutisia ovat rikosuutiset. Uutisjutussa tunnollisesti siteeratuilla pykälillä ei ole niinkään väliä, ellei juttu nimenomaan käsittele vaikkapa kahden säännöksen välistä ristiriitaa.

Tavanomaisesta rikosjutusta uutisoidessa ketään ei kuitenkaan kiinnosta se, että ”ajoneuvon kuljettaja syyllistyi rikoslain (39/1889, RL) 23 luvun (30.4.1999/545) 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaiseen törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen liikenneturvallisuuden vaatimaa pysähtymisvelvollisuutta tai väistämisvelvollisuutta laiminlyömällä”, jos oikeasti ”paikkakuntalainen nuori kaahasi kolmion takaa pakettiauton kylkeen”.

PRASSAILEVA JURISTIJARGON

raskaine sivulauseineen saa lukijan taatusti kääntämään sivua.

Liiallinen yksinkertaistaminen tai sinänsä väärien termien käyttäminen ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista. Tuomioistuimet edelleen hylkäävät valitukset, eivätkä kumoa niitä (esimerkiksi uutinen Suur-Keuruu-lehdessä 29.11.2012: ”Hallinto-oikeus kumosi Vapon valituksen Lempaatsuosta”). Viralla ja työsuhteella on vissi ero. Kunnallisvalituksen saa tehdä myös kunnan jäsen, ei pelkästään asukas. Ei-oikeudellista koulutusta saaneille kollegoille voi joutua tämän tästä perustelemaan, miksi jossain yhteydessä olisi ehdottomasti käytettävä sellaista tai tällaista sanamuotoa. Määritelmiltään virheetön teksti antaa kuitenkin myös oikeustiedettä opiskeelle lukijalle kuvan, että toimittaja osaa asiansa ja että näin ollen myös jutussa esiteltyihin päätelmiin on todennäköisesti luottamista.

Selkeästä, mutta väärästä tiedosta ei hyödy kukaan.

Hankalia termejä kannattaa kuitenkin tilan ja tekstityylin salliessa havainnollistaa lyhyillä, konkreettisilla ja jopa mielellään paikallisilla esimerkeillä. Perusteoksia lukuunottamatta oikeuskirjallisuudessa luotetaan monesti siihen, että ymmälleen jäänyt lukija kaivaa itse esille vaikeaa asiaa konkretisoivan oikeustapauksen tai artikkelin, mutta säntäätkö sinäkään aamutuimaan lehteä lukiessasi Finlexin äärelle?

” Hankalia termejä kannattaa kuitenkin tilan ja tekstityylin salliessa havainnollistaa lyhyillä, konkreettisilla ja jopa mielellään paikallisilla esimerkeillä.