KUOPION LÄÄKETIETEEN
OPISKELIJOIDEN RY
VIRALLINEN LEHTI
4/2024
4 PÄÄTOIMITTAJALTA
Kulttuurin keskellä
5 PUHEENJOHTAJALTA
Ajatuksia menneeltä vuodelta
7 MITÄ TÄNÄÄN KATSOTTAISIIN?
Emma Järvi
8 KUVIA KUOLOLLE
Sonja Niemi
12 UUDET TOIMIJAT KuoLO ja FiMSIC
14 LUOVUUS OSANA HYVINVOINTIA
Janina Gunnar
16 KESKIAUKEAMA Hoitovirhe
18 HOITOVIRHE
Intona musiikki
20 SISU, SAUNA JA SIBELIUS Eino Lähteenmäki
22 LUOVUUDEN LÄHTEILLÄ
Anni Juntunen
24 KULTTUURIA AINEJÄRJESTÖSSÄ
Marika Muhonen
25 FIMSICIN KUULUMISET
Pauliina Räsänen
26 KULTTUURIEN VÄLIMAASTOSSA
Kristian Airo
28 TESTI Mikä jouluherkku olet?
30 KYSTA Vuoden tuotokset
Uusi hallitus on valittu! s. 12-13
Ken on tämänkin kauniin haalarimerkin tekijä? s. 8-11 Ei kulttuuria ilman kulttuurivastaavaa s. 24-25
4/2024 "Kulttuuri"
PÄÄTOIMITTAJA
Janina Gunnar
TOIMITUS
Kristian Airo
Hilda Halttunen
Anni Juntunen
Emma Järvi
Silvia Jäske
Maija Kärkkäinen
Greta Leppänen
Elias Leskinen
Sonja Niemi
Veera Nurmela
Ville Salokangas
KANSIKUVA & KUVITUS
Sonja Niemi
TAITTO
Janina Gunnar
PAINO
Grano Oy 20 kpl
ISSN 1456-596X
JULKAISIJA
Kuopion lääketieteen opiskelijat ry
Harjulantie 11 PL 16211
70211 KUOPIO
Lehden avustajien tai haastateltujen mielipiteet eivät välttämättä edusta lehden toimituksen tai
KuoLO ry:n virallista linjaa.
VIIME VUONNA lähdin yhdelle elämäni merkittävimmistä matkoista –kahdeksi viikoksi interrailaamaan ympäri Eurooppaa. Matkani alkoi Lontoosta, jossa ensimmäistä kertaa elämässäni matkaseuranani oli vain minä ja reppu. Perhe, kumppani ja kaverit jäivät Suomeen. Sosiaalisena henkilönä olin hieman huolissani - olisinko kaksi viikkoa täysin yksin?
Huoleni osoittautuivat onneksi turhiksi. Ehdin olla yksin vain 30 minuuttia Lontoossa ennen kuin tapasin ensimmäisen matkaani rikastuttaneen reissaajan Belgiasta. Vietin ensimmäisen matkapäiväni hänen kanssaan Lontoota kierrellen ja Les Misérables -teatteriesityksestä nauttien. Hän työskenteli liikennelentäjänä Karibian lennoilla, ja vielä pitkään matkan jälkeenkin olen ihastellut hänen lähettämiään upeita ohjaamonäkymiä yläilmoista.
Pariisissa opin tuntemaan nuoren argentiinalaisen naisen, joka oli muuttanut Ranskaan opintojensa vuoksi. Brysselissä yövyin ensimmäistä kertaa hostellissa, jossa
matkaseuraksi löytyivät puolestaan kandalainen nainen ja lääketiedettä Saksassa opiskeleva amerikkalainen mies.
Zürichissa en niinkään matkustanut kenenkään kanssa, mutta kun siirryin illalla Milanoon, nopeaksi tarkoitettu ravintolaillallinen venyikin kolmeksi tunniksi, kun päädyin keskustelemaan vieruspöydän sveitsiläisen sukeltajapariskunnan kanssa heidän seikkailuistaan ympäri maailmaa. Kun lopulta saavutin Venetsian ja Firenzen kautta matkani päätepisteeseen Rooman, olin tutustunut ihmisiin kaikilta mantereilta - Etelämanteretta lukuun ottamatta.
Matkustaminen on todellista rikkautta - se tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua erilaisiin kulttuureihin ja ihmisiin lyhyessäkin ajassa. Yksin matkustaminen opetti, kuinka helposti muihin matkustajiin voi tutustua, kun on itse avoin ja valmis kohtaamaan uusia ihmisiä. Uusien ihmissuhteiden ei myöskään tarvitse jäädä lyhyiksi - esimerkiksi kanadalaisen kanssa olemme jo alustavasti sopineet ensi kesän tapaamisesta, kun matkustan sinne kuukaudeksi FiMSIC-vaihtopaikan ansiosta.
Entä sinä - mihin kulttuuriin haluaisit tutustua seuraavaksi?
JANINA GUNNAR PÄÄTOIMITTAJA kysta@kuolo.fi
PUHEENJOHTAJALTA
Puheenjohtajavuoden päätösterveiset korostavat huomioimisen ja sallivan asenteen merkitystä niin järjestötoiminnassa kuin elämän eri vaiheissa
MOIKKA KUOLOLAISET
ja muut lukijat, kiva olla näiden terveisten äärellä viimeistä kertaa. Tekstin kirjoittamisen aikaan olen jo mukavasti joululomalla! Tällä kertaa haluaisin puhua henkilökohtaisemmasta aiheesta eli siitä, mitä tämä vuosi puheenjohtajana on mulle merkinnyt.
Mikä on ollut kaiken A ja O?
Mielestäni yksi asia on noussut yli muiden, nimittäin kaikkien pyrkimys ottaa muut huomioon parhaansa mukaan. Jollakin muulla se mieleen jäänyt asia voisi hyvin olla jokin muu asia, mutta kun katson taaksepäin omaa toimintaa sekä tämän vuoden hallitusporukkaa, tämä pomppaa isosti silmille.
Samalla mietin omaa elämää, miten voisi onnistua pitämään sallivan ja kaiken tervetulleeksi toivottavan asenteen, koska onhan sekin tavallaan kaiken A ja O.
Puheenjohtajavuosi on ollut tosi hieno kokemus, koska siinä on pitänyt laajasti miettiä hallitusporukalla tehtyjen ratkaisujen vaikutusta ei pelkästään itseen vaan myös aika moneen muuhun ihmiseen. Monella on varmaan samanlaisia kokemuksia mistä tahansa, missä hoidetaan yhteisiä asioita porukalla, mutta mulle tämä kokemus on ollut ensimmäinen laatuaan, ainakin tässä mita-
kaavassa. Ja onhan jotain samaa myös lääkärinammatissa, jota me kaikki hiljalleen lähestymme omaa tahtia: samanlaista vastuun ottamista itsestä ja muista, jossa huomio on pakko kääntää omasta navasta poispäin. Mutta se ei varmasti tule heti, vaan ensin kaikki energia menee luonnollisesti ihan perusasioiden opetteluun, ja siitä kaikki lähtee hiljalleen rakentu maan.
MAIJA KÄRKKÄINEN
PUHEENJOHTAJA pj@kuolo.fi
Kun mietin omia toiveita elämän varrelta tai vaikka pian ajankohtaisesti uudenvuodentoiveita tai -lupauksia, niin musta sekin osoittaa, että kyky huomioida toisia ihmisiä ja olla huomaavainen rakentuu hitaasti pienistä palikoista elämän varrella. Esimerkiksi ihan pikkulapsena syvin toive oli vain elää tavallista turvallista elämää ja saada aikuisilta vakuutuksia, että pienen lapsen pelot, kuten möröt sängyn alla eivät ole oikeita. Sitten koululaisena olin käytännöllisen itsekeskeinen
mun toiveissa, kuten että saisinpa kokeesta kympin tai saisinpa koulun näytelmässä parhaan roolin. Teininä taas toiveet liittyivät siihen, että selviäisimpä jo näistä teini-iän tunnekuohuista. Nyt jo hieman ”isompana tyttönä” olen huomannut, että pystyn olemaan toiveissa jo hieman epäitsekkäämpi. Nykyään oikeastaan tahtoisin vain, että pitäisin oman mieleni aina avoimena, ettei tulisi tehtyä erheellisiä johtopäätöksiä ihmisistä tai tilanteista, vaan kohtaan asiat sellaisina kuin ne on, ihanan monimutkaisina.
Mun omassa tekemisessäni olen havainnut näitä samoja vaiheita myös muualla kuin järjestötoiminnassa. Esimerkiksi juuri lääkäriksi kasvamisessa olen varmaankin kolmannessa vaiheessa, jossa kärsin niitä kuuluisia pieniä kasvukipuja. Mutta ehkä näitä vaiheita voi lisäksi hyvin olla vielä monta muuta edessä kuin pelkästään keksimäni neljä, ja en vain vielä tiedä?
Toivottavasti tämä herätti jossakussa uusia ajatuksia nyt, kun on loma ja on vieläpä toivottavasti mahdollisimman paljon luppoaikaa mietiskelyyn!
Rauhallista joulunaikaa sekä lomaa ihan kaikille, Maija
*Eloisa on NLY:n koulutuspaikkakyselyn kestomenestyjä. Täydet viisi tähteä kolmessa yksikössä vuonna 2023.
Voisihan se noinkin mennä, mutta Eloisalla rahan lisäksi pääset
bändiin, jossa on monipuoliset mahdollisuudet oppia useiden erikoisalojen kliinistä työtä. Työajoissakin me joustetaan!
PTH ja ikääntyneiden palvelut
4. vuoden lääketieteen opiskelija 4.586,15
5. vuoden lääketieteen opiskelija 5.608,96 lääkäri/erikoistuva, <3 vuotta laillistumisesta 7.544,87
Erikoissairaanhoito
4. vuoden lääketieteen opiskelija 3.460,57
Kerromme mielellämme lisää!
Elise Pöysä · 040 656 7780
Sini Torniainen · 040 615 8582
Teija Viinanen · 040 480 8476 etunimi.sukunimi@etelasavonha.fi
5. vuoden lääketieteen opiskelija 4.483,39 lääkäri/erikoistuva, <3 vuotta laillistumisesta 5.114,08
MieRi ja sosiaalityö Vaalijala
4. vuoden lääketieteen opiskelija 4.023,05
5. vuoden lääketieteen opiskelija 5.046,17 lääkäri/erikoistuva, <3 vuotta laillistumisesta 6.329,48
Lyhyt kertomus elokuvista, valinnanvaikeudesta ja siitä, kuinka löysin uuden harrastuksen.
ONI varmasti tunnistaa itsensä seuraavanlaisesta tilanteesta: pitkän viikon jälkeen on vapaa ilta, jalassa on kaapin mukavimmat löhöverkkarit, käden ulottuvilla kulhollinen irtokarkkeja ja suoratoistopalvelussa yhtä sun toista kiinnostavaa katsottavaa. Hmmm... Ehkä nyt olisi hyvä hetki sille Oscar-palkitulle draamalle? Vaiko sittenkin uusi tositapahtumiin perustuva trilleri? Tai kenties amerikkalainen hömppäkomedia? Entäs se kotimainen elämäkertaelokuva, josta kaikki puhuvat? Kuin huomaamatta valikoiman selailuun on kulunut tunti, karkkikulho on tyhjä, olo nuutunut ja elokuva edelleen valitsematta. Lopulta päädyt aloittamaan suosikkisarjasi katsomisen kuudettatoista kertaa.
Edellä mainitulle ilmiölle on olemassa ihan oma terminsä, englanniksi “analysis paralysis”, suomennos lienee “analyysihalvaus.” Me ihmisolennot lamaannumme loputtoman valikoiman edessä, aivomme eivät kykene käsittelemään vaihtoehtojen määrää, ja lopulta mikään ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta juuri tähän hetkeen. Itse kuvailisin olevani suoratoistopalvelujen suhteen kenties satunnaiskäyttäjä – innos-
tun silloin tällöin kokeilemaan jotakin palvelua, mutta lopulta “analyysihalvaus” iskee eikä palvelusta tunnu löytyvän mitään katsottavaa. Löysin ongelmaani ratkaisun vasta vajaa vuosi sitten, kun päädyin ostamaan kausikortin Hyvät Kuvat -elokuvakerhoon.
Lyhykäisyydessään Hyvät Kuvat on siis ISYY:n elokuvakerho, joka perustettiin vuonna 1981. Alun perin toiminta käynnistyi niinkin romanttisessa paikassa kuin Canthian auditorio, jonne hankittiin projektorit Leppävirran vanhasta elokuvateatterista. Sittemmin kerho on muuttanut sympaattiseen, vuonna 1939 avattuun art nouveau -henkiseen Kino Kuvakukkoon Vuorikadulle. Uusi elokuva näytetään joka torstai klo 17.30. Kerhoon ovat tervetulleita kaikki (siis ihan kaikki – ei tarvitse olla ISYY-lainen, opiskelija eikä elokuva-asiantuntija). Opiskelijalta kevät-/syyskausilippu kustantaa 25 €, ja sillä pääsee katsomaan vapaasti kaikki kauden leffat! Jos koko lukukauden lippu tuntuu liian isolta sitoutumiselta, niin Kuvakukko esittää myös yksittäisnäytöksiä. Itse leffateatteri on vierailemisen arvoinen kohde jo ihan sen ainutlaatuisen tunnelman vuoksi.
Minusta on kutkuttavaa hipsiä torstai-iltaisin Kuvakukkoon perehtymättä päivän elokuvaan etukäteen lainkaan, ja vain nauttia siitä, että joku muu on tehnyt leffavalinnan puolestani. Olen eräänkin kerran punaiselle penkille istahtaessani pohtinut, mitä ihmettä olen tullut katsomaan, ja lopulta poistunut positiivisesti yllättyneenä ja yhtä elokuvakokemusta rikkaampana. Hyvän elokuvan tunnistaa mielestäni siitä, että se herättää tunteita ja pohdituttaa mahdollisesti vielä päiviä tai viikkojakin myöhemmin. Itselleni tällaisia helmiä kuluneen vuoden ohjelmistosta ovat olleet ainakin Wim Wendersin ohjaama tokiolaisesta wc-siivoojasta kertova Perfect Days, italialaisen Alice Rohrwacherin absurdia huumoria hyödyntävä fantasiakomedia La Chimera sekä Aki Kaurismäen liikuttava Kuolleet lehdet. Uusi kausi pyörähtänee taas käyntiin tammi-helmikuun vaihteessa – en malta odottaa, että pääsen taas itkemään, nauramaan, hämmästymään, yllättymään ja nauttimaan kevään elokuvakattauksen parissa!
EMMA JÄRVI
Lähteet: hyvatkuvat.fi
Hyvät Kuvat -Facebook
teksti
ja kuvat Sonja Niemi
LAPSENA PÄÄTIN, että minusta tulee isona keramiikka-artesaani. Teininä päätin, että olisi kiva tulevaisuudessa saada työ, joka ei välttämättä vaatisi pitkiä työtunteja yötä myöten, jotta elantonsa saisi hädin tuskin raavittua kasaan. En tiedä, miten tuo ammatinvalinta nyt meni näin omasta mielestä tulevaa erikoistumisaikaa ajatellen, mutta ainakin taiteenteko pysyy hieman stressittömämpänä osana elämääni, kun elanto ei ole siinä kiinni.iitos vuosijuhlatiimille vuosijuhlista ja juhlavieraille arvokkaasta tunnelmasta! Oli erittäin suuri ilo saada kehua kollegoita tunnustusten jaon yhteydessä, ja tähän kokemukseen yhtyvät varmasti kaikki, ketkä nousivat lavalle palkitsemaan ansioituneita tovereita sekä opetushenkilökuntaa.
Rakkaan harrastuksen muoto on muuttunut toki opiskelun aikana monessa mielessä. Lukioaikana raahasin kouluun parhaimmillaan/pahimmillaan kahden kilon edestä värikyniä ja tusseja ja vietin oppitunneilla verrattain paljon aikaa kynä kiinni paperissa. Nykyään tyydyn pitämään matkassa pientä A5-koon luonnosvihkoa, lyijykynää ja mustesivellintä. Valtaosa tekemästäni taiteesta on nykyään digitaalista, oli se
4/2024
sitten omaksi iloksi piirrettyä tai ainejärjestön puolesta väsättyä. Ja kieltämättä aika paljon sitä onkin tullut tehtyä juuri KuoLO:n sekä oman vuosikurssin erinäisten projektien matkassa. Lääkiksen aikana määrällisesti eniten olen tehnyt varmaankin Kystan kansia. Ensimmäisen löydän fuksivuodeltani 2021, ja kaikenkaikkiaan Kystan kansia näyttää kertyneen minun kynästäni (ml. tämä numero) 15 kappaletta. Paljon kolmosvuoden aikana tuli tehtyä myös kandijuhlien tapahtumiin ja varainkeruuseen erilaista grafiikkaa. Suosikkini on väkisinkin oheinen Putte-merkki, joka konseptina saatiin Niemisen Petterille aika vähällä suostuttelulla myytyä. Vahvana kakkosena tulee kurssin myymien teepakettien grafiikoiden väsääminen. Speksi on myös vuosittaisena projektina aina merkittävä logoineen, julisteineen ja käsiohjelmineen. Aikanani minusta tuli puolivahingossa grafiikkavastaava vuoden 2022 speksiin ja sittemmin en ole osannut olla erossa hommasta, tosin tulevan vuoden speksissä olen kerrankin grafiikkatiimissä vain rivijäsenenä.
Pyynnöstä pengoin nyt tietokoneeni kansioita ja kaivoin esille pienen valikoiman erilaisia töitä vuosien varrelta.
Keskeneräinen julisteversio vuoden 2022 ”Ensimmäinen, toinen, varastettu!” speksiin.
Vuoden 2023 speksin juliste.
Tämän numeron kansikuva työn alla Krita-digitaideohjelmassa.
Vuoden 2024 Speksin juliste, jonka suunnittelussa sain apua myös grafiikkatiimin muilta jäseniltä.
Talven 2021 Kystan kansi.
Luonnos siltä, miltä kandikassan kartuttamiseen myydyt teepaketit tulisivat näyttämään.
Design fuksipassiin vuodelta 2022.
Vuodenvaihde tuo aina mukanaan uusia tuulia ja tämä pätee myös ainejärjestötoimintaan.
KuoLO on valinnut tuoreen hallituksen, toimihenkilöt ja virkailijat syyskokouksessaan. Lisäksi FiMSIC on saanut valittua uuden paikallistiimin - ja nähdäänhän kuopiolaisia myös FIMSICin johtokunnassakin!
Hallitus
Puheenjohtaja: Ville Salokangas LT3
Varapuheenjohtaja: Veera Nurmela LT4
Emäntä: Veera Anttonen LT3
Isäntä: Otto Ahvonen LT2
Koulutus- ja sosiaalipoliittiset vastaavat:
Nea Kalenius LT3 ja Maria Rossi LT1
Kerhohuonevastaava: Valtteri Rainio LT3
Tiedottajat:
Toimihenkilöt
Projektivastaava: Kasper Halonen LT3
Kansainvälisyysvastaava: Eino Lähteenmäki LT2
Somevastaava: Sofia Pihlström LT1
Kystan päätoimittaja: Janina Gunnar LT4
Vuosijuhlavastaava: Maija Kärkkäinen LT4
Virkailijat
Anni Juntunen LT2 ja Laura Leppänen LT1
Kulttuurivastaava: Marika Muhonen LT2
Hyvinvointivastaava: Milla Hänninen LT3
Liikuntavastaava: Iida Lehtonen LT1
Väliaikainen IT-vastaava: Helen Hasanen LT1
Pakettiautovastaava: Edvin Polus LT3
Kuopion paikallistiimi
Psst... Lue FiMSICin kuulumiset s. 25!
Paikallispuheenjohtaja: Pauliina Räsänen LT3
Vaihtovirkailijat: Noora Laukkanen LT4, Meri Hämäläinen LT2, Katja Korsström LT2, Adam Korhonen LT1
Projektivirkailijat: Meri Lehtonen LT2, Helen Hasanen LT1
M.U.L.L.E.-virkailijat: Jenna Kaarnalehto LT1, Aida Kelhä LT1
S.U.L.L.E.-virkailijat: Enni Ahonen LT1, Sara Luojumäki LT1
Nalle-koordinaattorit: Panu Tikkanen LT1, Sara Sirma LT1
Lisäksi KuoLOsta FiMSIC:n Johtokunnassa 2025
Kansallinen vaihtovirkailija: Annukka Hiekkaniemi LT4
Kansallinen Seksuaaliterveysvirkailija: Siiri Viljamaa LT3
Tunnelmia syyskokouksen jäljiltä - samalla nuija siirtyi, kun
Ville Salokangas valittiin tulevan vuoden ainejärjestön puheenjohtajaksi.
Luovuuden yhdistäminen osaksi arkea voi tuoda lisäenergiaa opiskelujen vastapainoksi.
Taide on monelle paitsi ilon lähde, mutta myös keino löytää mielenrauhaa. Se on väline, joka voi avata uusia näkökulmia ja luoda yhteyksiä omiin tunteisiin ja ajatuksiin. Se on myös jotain, minkä suhteen ei kannata asettaa itselleen tiukkoja tavoitteita tai aikatauluja – luovuus ei tule käskystä, vaan se herää, kun annamme ajatustemme virrata vapaasti ilman häiriötekijöitä.
Kystan tekeminen on ollut itselleni tapa sisällyttää luovuuden hyödyntämistä osaksi lukuvuotta. Ensin kirjoittajan roolissa, mutta sittemmin pääasiassa taittamisen eli numeroiden kasaamisen kautta. Tässäkin olen huomannut sen, kuinka paljon prosessista voi nauttia ilman häiriötekijöitä. Tällöin jokaista aukeaman yksityiskohtaa haluaa hioa innolla.
Tenttien ja muiden päällekkäisten velvollisuuksien keskellä tekeminen ei tunnu yhtä rauhoittavalta, kun takaraivossa painaa samalla kiireen tunne. Tärkeintä onkin, että arkeen varaa tarpeeksi aikaa luovuudelle – silloin se voi kasvaa ja kehittyä. On palkitsevaa, kun itse tekeminen on yhtä antoisaa kuin lopputulos itsessään.
Toinen luovuuden lähteeni on kotikaupungissani Hämeenlinnassa oleminen - äitini on kuvataiteen harrastaja, ja hänen maalausprosessiaan on aina ilo seurata. Olemme myös pitäneet yhdessä maalausiltoja, jolloin valitsemme jonkin kuvan inspiraationlähteeksi, ja pyrimme luomaan omat versiomme maaleilla. Vaikka oma lopputulokseni ei koskaan ole aivan sellainen kuin olen kuvitellut, tarjoaa luovuus
myös mahdollisuuden laatuajan viettämiseen yhdessä rakkaiden ihmisten kanssa.
Taiteen ei tarvitse olla vain visuaalista; se voi olla myös kuuntelua, kirjoittamista tai muuta luovaa ilmaisua, mutta sen vaikutus on usein sama – se tuo esiin sen, mitä sanat eivät aina voi kertoa. Taiteen voima hyvinvoinnin tukemisessa ei rajoitu vain esteettiseen nautintoon, vaan se voi auttaa meitä purkamaan stressiä ja löytämään mielenrauhaa.
Jokaisen tulisikin pohtia, miten luovuutta voisi hyödyntää omassa elämässään. Monet kokevat, etteivät he ole pohjimmiltaan luovia, mutta ehkä oma luovuus ei ole vain vielä saanut tilaisuutta kukkia.
Meillä lääkärit työskentelevät laajasti perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon ja kehitämme lääkäreiden urapolkuja systemaattisesti.
Työtämme ohjaavat potilaslähtöisyys, hyvä tiimiyhteistyö ja kollegoiden tuki sekä tutkimuksen ja hoidon laadukkuus.
Kysy rohkeasti lisää amanuenssuureista ja työmahdollisuuksista Rekrytointiyksiköstä!
Tule lääkäriksi Pohjois-Savon hyvinvointialueelle!
teksti ja kuvat Hoitovirhe
Kerran fuksibändi, nykyään keikkalavoja valloittava kokoonpanokurkista opiskelijoiden arkeen musiikin keskellä.
LAVA on vielä tyhjänä ja yleisö odottaa innoissaan. Bäkkärillä naureskellaan. Keikkaa edeltävät rituaalit ovat käynnissä...
Hoitovirhe on syksyllä 2021 perustettu kuusihenkinen opiskelijoista koostuva bändi, jolla on takana lähes 30 keikkaa vuosijuhlilla ja muissa opiskelijatapahtumissa sekä yksityistilaisuuksissa. Aktiivisesti keikkailevana bändinä treenejä on keikkojen lähestyessä useita viikossa, eikä soitto Studentian bändikämpässä ole alun jälkeen hiljentynyt, sillä uutta keikkaa on pukannut koko ajan. Harrastuksesta onkin muodostunut elämäntapa, jonka keskiössä on intohimo musiikkiin. Kaikki keikat ovat omalla tavallaan ikimuistoisia, ja Hoitovirhe pyrkii viihdyttä-
mään ja tuomaan livemusiikin iloa ja yllätyksellisyyttä jokaiselle keikkayleisölle. Bändiin kuuluvat laulaja Annukka Hiekkaniemi, rumpali Pauli Pesonen sekä kitaristit Oskari Rantala ja Heikki Koskiniemi, sekä matkan varrella porukkaan liittyneet kosketinsoittaja Siiri Sirviö ja basisti Vilho Mangeloja. Tämän lisäksi bändin managerina toimii Emma Auvinen ja miksaajana Severi Salonen.
Vielä kolme vuotta sitten KuoLOn ja Dentinan pikkujouluissa tunnelma bäkkärillä oli vähintäänkin jännittynyt. Hermostunut fuksibändi oli pääsemässä pian Tuonelan lavalle ensimmäistä kertaa. Vaikka pikkujoulukeikkamme 2021 olikin alun essentiaalisista vapinoista
huolimatta omasta mielestämme huippumenestys, ei silloin olisi voinut uskoakaan miten tärkeä osa elämää fuksibändistämme tulisi meille. Nykyään emme voisi edes kuvitella elämäämme ilman Hoitovirhettä.
Bänditoiminta on täydellistä vastapainoa opiskelulle. Onhan se nyt vapauttavaa päästä rokkaamaan yhdessä seminaaripäivän päätteeksi. Maanantain bänditreenit ovatkin yleensä viikon kohokohta itse kullekin. Kitaristimme Oskari ”Osku” Rantala toistaa lähes joka treeneissä: ”Vittu mikä viikko”. Ei näitä opintoja nimittäin aina jaksaisi ilman oheistoimintaa. Meille yhdessä soittaminen ja esiintyminen on onneksi valtavan iso voimavara. Mutta bänditoiminta ei ole
ainoastaan soittamista ja esiintymistä. Arkeemme kuuluu muun muassa sovitusten ja nuottien kirjoittamista, treenaamista ja keikkojen jatkuvaa suunnittelua. Kaiken keskiössä on kuitenkin kaveriporukkamme; bändikaverit ovat parhaita kavereita.
"yks, kaks, kolme... HOITOVIRHE!!"
Usein kysyttyjä kysymyksiä:
Millä kolmella sanalla kuvailisit Hoitovirhettä?
Kunnianhimoinen, leikkisä ja dramaattinen.
Ikimuistoisin keikkamuisto?
Cha cha cha-villit!
Olimme keikalla KuoLOn vuosijuhlien silliksellä, ja huomasimme keikan juuri alkaessa, että mikseristä on kaikki kanavat vedetty nollille. Näin ollen pikainen uusi soundcheck oli tehtävä ensimmäisen biisin intron aikana. Eli tyypillisesti tunnin jos toisenkin työ tehtiin tällä kertaa minuuteissa.
Mikä on parasta Hoitovirheessä?
Se, että nautitaan yhdessä soittamisesta ja pyritään aina kehittymään porukkana ja yksilöinä. Ollaan vuosien aikana koettu ja kasvettu paljon ja silti kaikesta päästy vahvempina eteenpäin! Keikoilla voi luottaa, että kaverit soittavat kaiken täydellisesti. Ja vaikka eivät soittaisikaan niin ainakin paikkaavat sitten luovasti! Olemme esiintyneet jo niin kauan yhdessä, että livetilanteissa olemme samalla aallonpituudella. Usein keikoilla pääsee myös ihailemaan muiden jäsenten taidonnäytteitä.
Mitä unelmia Hoitovirheellä on?
Oman musiikin teko on ollut keskusteluissa jo pidemmän aikaa ja tähän tullaan varmasti ensi vuonna keskittymään. Tämän lisäksi ensi keväälle ollaan suunniteltu jonkinnäköistä promovideoprojektia. Harmillisesti opinnot vaan tuppaavat häiritsemään bänditoimintaa! Tulevana kesänä päästään myös ensimmäiselle hääkeikalle!
Onko uusia biisejä?
Aina! Räätälöidään settilistat aina keikkakohtaisesti! Biisiehdotuksia otetaan myös vastaan ig tai sähköpostin välityksellä<3
Jokaisen jäsenen lempibiisi? Vai lempibiisi seuraavan keikan setistä?
Pauli: Imagine Dragons - Demons
Siiri: Olavi Uusivirta - Pupu
Hessu: Ghost - Witch Image
Annukka: Taylor Swift - All too well
Vilho: Sam Fischer - Iceberg
Osku: Jenni Vartiainen- Ihmisten edessä
Paras keikkapaikka?
Albatrossi!
Yhteystiedot
Instagram: @hoitovirheofficial
Sähköposti: hoitovirheband@ gmail.com
Ainejärjestömme kansainvälisyysvastaava Eino Lähteenmäki pohtii, mikä tekee Suomesta Suomen.
YHDISTYNEIDEN KANSAKUNTIEN kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco määrittää kulttuurin seuraavasti: "Kulttuuri on yhteiskunnan tai ihmisryhmän henkisten, aineellisten, älyllisten ja emotionaalisten ominaisuuksien koostumus, ja se sisältää taiteiden ja kirjallisuuden lisäksi elintavat, yhteiselämän, arvojärjestelmät, traditiot ja uskomukset." Mutta miten kulttuuri näyttäytyy lääketieteenopiskelijalle ja KuoLO:n kansainvälisyysvastaavalle?
Itselläni on ollut etuoikeutettu mahdollisuus lyhyen elämäni aikana tutustua moneen erilaiseen kulttuuriin matkustelun kautta. Olen ehtinyt käymään muun muassa KaakkoisAasiassa, Afrikassa sekä pyöriä ympäri Eurooppaa. Kaikissa paikoissa kulttuuri on omanlaistaan, mutta sitä yhdistää aina yksi asia: se toimii ikään kuin peilinä sen vaalijoihin. Esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa vieraanvaraisuus huokuu jokaisesta vastaantulijasta ja hyväntuulisuus tarttuu aina myös muihin.
Aloittaessani kirjoittamista ajattelin, että itselle kuitenkin tutuinta olisi meidän oma kotimainen, suomalainen kulttuuri. Mutta todellisuudessa mitä se on, ja mitä
4/2024
se pitää sisällään? Itseni yllätti, miten hankala on keksiä asioita, jotka olisi ympäri Suomea lähes samassa kulttuurillisessa asemassa, eikä esimerkiksi maakunnalla olisi asiaan merkitystä. Hetken asiaa pohdittuani mieleeni juolahti muutama asia, jotka omasta mielestäni kuvaavat suomalaista kulttuuria melko hyvin: sauna, oma tila, perinneruoat, kahvi, taide ja kirjallisuus sekä suomalainen sisu (ei se pastilli). Mieleeni juolahti myös vanha suomalainen sanonta ”sisu, sauna ja Sibelius” joiden ympärille lopulta omatkin ajatukset pitkälti kulminoituivat. Suomalainen kulttuuri on siis paljon muutakin kuin vain stereotypiat humalaisesta juhannus veneilystä.
Tähän keräsin muutamia asioita, joita olen kuullut muiden ihmettelevän suomalaisessa kulttuurissa:
• Saunan merkitys ja siellä käyttäytyminen. Voi olla todella hämmentävää, muille kuin suomalaisille, ajatella että lähes päivittäin käydään kuumassa huoneessa, alasti ja se on usein se paikka, jossa syvimmät pohdiskelut tapahtuvat.
• Oman tilan arvostaminen. Esimerkiksi julkisissa
kulkuneuvoissa, niin kauan kuin tyhjiä penkkirivejä on, ajatellaan, ettei kenenkään viereen kuulu istua. Tämä voi tuntua oudolta esimerkiksi keskieurooppalaisille, joiden kulttuureissa läheisyys on huomattavasti merkittävämmässä asemassa.
• Hiljaisuuden arvostaminen. Jos nyt sattuu käymään niin, että julkisessa kulkuvälineessä on täyttä ja joku istuu viereen, niin meille se on normaalia ja jopa toivottavaa, että siinä sitten istutaan täydessä hiljaisuudessa.
• Meidän huumorimme. Käytämme arkikielessä todella paljon sarkasmia, joka ei ole tuttua ehkä kaikille ja saattaa ajoittain johtaa väärinymmärryksiin ja hämmentäviin tilanteisiin.
• Meidän perinneherkkumme. Esimerkiksi mämmi ja salmiakki ovat herkkuja, joita ei juurikaan muualla ole ja jakavat mielipiteitä myös suomalaisten keskuudessa, mutta etenkin muille, makuaistia hivelevä kokemus saattaa korvautua ajatuksella, kuka tällaista syö?
Aiemmin sivusin asiaa, että myös Suomen sisällä kulttuurit vaihtelevat melko paljon
esimerkiksi maakuntien välillä. Tämän huomasin itse erityisen hyvin, kun muutin opintojen perässä Porista tänne Kuopioon. Huhut lupsakkaista ja puheliaista savolaista, eivät olleet vain huhuja vaan pitivät ihan oikeasti paikkansa. Tuntuu ikään kuin täällä ihmiset olisivat enemmän ulospäin suuntautuneita, verrattuna esimerkiksi Satakuntaan, jossa ehdin 20 vuotta asumaan. Satakunnassa ihmiset eivät ole ihan niin ulospäin suuntautuvia, joka saattaa ajoittain antaa heistä hieman ”jörön” kuvan. Useampaan kertaan,
kun uusien tuttavuuksien kanssa on tullut puheeksi oma porilaisuuteni, on heidän reaktionsa olleet luokkaa ”et vaikuta porilaiselta” tai ”et kuulosta porilaiselta”, koska kuulemma porilaiset kuulostavat usein puhuessaan kiukkuisilta. Vaikka ulkokuori saattaa Satakunnassa olla kova, ja kulttuuri välillä sellainen, että maksetaan 100 € ettei naapuri saa 50 €, olemme mekin pohjimmiltaan oikeasti ihan leppoisia kavereita.
EINO LÄHTEENMÄKI
teksti Anni Juntunen kuvat Minja Tuohinen
Minja Tuohinen LT2 on KuoLOn mainosvastaava ja sieluston aktiivinen jäsen sekä mukana hubailutiimissä ja speksin grafiikkatiimissä. Picassoksikin häntä on kuvailtu. Titteleitä riittää, mutta tässä artikkelissa, jota parhaillaan lueskelet, tehdään pikakatsaus Minjan historiaan, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen keskittyen hänen luoviin lahjoihin. Minjan taiteellisiin lahjoihin kuuluu korujen muotoilu, piirtäminen, ja peligrafiikoiden tekeminen.
”Haaveilin jo lukiossa lääketieteen opinnoista. Kävin tuolloin kaikki perinteiset lääkisaineetkin, kuten fysiikan, kemian, biologian ja pitkän matematiikan.” Lukion jälkeen polku ei kuitenkaan suunnannut suoraan lääketieteen opintojen pariin. Minja ehti kokeilla lukion jälkeen puoli vuotta tietotekniikan opiskelua. ”Koodaus oli kivaa, mutta muuten ala ei herättänyt mielenkiintoa.”
”Pänttääminen ei tuntunut omalle jutulle, ja haave lääketieteen opiskelusta jäi taka-alalle.” Tietotekniikan opintojen jälkeen polku kuljetti kokeilemaan luovia aloja. ”Kokeilin hakea opiskelemaan Aaltoon visuaalista viestintää ja Metropoliaan 3D-muotoilua ja peligrafiikkaa.” Minja on aiemmalta koulutukseltaan jalometalliartesaani. Ala löytyi aikanaan sattumalta. Jalometalliartesaanin ammatissa yhdistyi Minjan omien sanojen mukaan hänen omat
vahvuutensa, kuten luovuus, kädentaidot ja visuaalinen silmä. Alan erottuvuus muista kiehtoi.
Minja kuvailee luovuutta osana omaa persoonaansa. Kulttuuri ja taide näkyvät Minjan elämässä monellakin tapaa. Hänellä on lapsuudesta kahdeksan vuoden tanssitausta. Tyylisuuntauksia on mahtunut matkan varrelle useampi aina jazzin ja baletin kautta nyky- ja street-tanssiin. Minja kertoo tykkäävänsä myös virkkaamisesta. Piirtäminen on kuitenkin se juttu, mikä on kulkenut mukana pienestä pitäen aina tähän päivään saakka. Piirtämisen lisäksi Minjan luoviin harrastuksiin kuuluu peligrafiikoiden tekeminen. ”Osallistun kaksi kertaa vuodessa Game Jam -tapahtumaan.” Tapahtuman ideana toteuttaa tiimissä videopeli alusta loppuun 72 tunnin aikana. Viime aikoina hän on innostunut metallilankojen punonnasta ja erilaisista ketjutekniikoista.
Kuinka olet opetellut piirtämistä? ”Olen katsonut paljon tutoriaaleja youtubesta ja hyödyntänyt paljon erinäisiä malleja. En ole koskaan käynyt mitään kouluja piirtämiseen.” Minja kertoo asettavansa itselleen tavoitteita, kun hän opettelee piirtämään uusia asioita. ”Oppiminen on täysin oma-aloitteista, joten tavoitteet auttavat kehittymään ja työstämään omaa visiota.”
Tällä hetkellä Minja tekee pelkästään digitaalisia piirustuksia, vaikka hän onkin aloittanut perinteisistä vesiväreistä, tusseista, puuväreistä ja lyijykynistä. ”Tabletti kulkee aina mukana, eikä digitaalinen työskentely vaadi esivalmisteluita samalla tapaa, kuten esimerkiksi perinteinen maalaus. Työvälineisiin on täydellinen kontrolli ja piirustusta on helpompi muokata jälkikäteen.” Digitaalinen työskentely vaatii kaikesta huolimatta paljon ohjelmiston opettelua ja osaamista.
Käytätkö tekoälyä omissa teoksissasi? ”En käytä. En halua käyttää tekoälyä piirustusteni generoimiseen. Tekoälyn käyttö vie lisäksi tekemisen ilon. Tekoälyn luomia kuvia on välillä vaikea tunnistaa, joten saatan vahingossa käyttää sellaista kuitenkin inspiraation lähteenä.”
Teetkö tilaustöitä? ”En tykkää tehdä tilaustöitä rahasta. Omien töiden hinnoittelu ei ole mielekästä ja raha tuo painetta työskentelyyn. Ilman rahan vaikutusta tulee tehtyä vain projekteja, jotka aidosti kiinnostavat. Tykkään, että teokset tulevat käyttöön. Aidon kehun kuuleminen lämmittää aina mieltä ja saa aikaan hyvän fiiliksen. Piirtäminen omaksi iloksi ei ole niin palkitsevaa.”
Mistä saat ideoita? ”Etsin ideoita paljon pinterestistä. Myös populäärikulttuuri ja suomalainen mytologia ovat hyviä inspiraation lähteitä. Oikeastaan kaikki mystiikka kiehtoo esteettisellä tasolla.”
Kuinka lopulta päädyit opiskelemaan lääketiedettä? ”Valmistumista edeltävät suunnitelmat mureni ja uutta suuntaan valmistumisen jälkeen ei heti löytynyt. Kytö lääkiksestä kuitenkin jäi. Iso osa suvusta työskentelee sairaalassa, mikä toi vahvan vaikutteen.” Minjan elämässä oli myös toinen merkittävä käännekohta, joka johdatti kohti lääketiedettä. Korona-aikaan rokotteista liikkunut disinformaatio ja sen aikaisten tuttujen rokotevastaisuus herätti vahvoja tunteita ja ajatuksia. ”Tajusin tuolloin, että haluan edelleen opiskella lääketiedettä.”
Tästä alkoikin kahden vuoden valmistautuminen pääsykokeisiin.
Minjan haluaakin yhdistää lääketieteen opinnot ja luovuuden. KuoLOssa Minjan käsialaa voidaan nähdä monessa paikkaa. Hän on suunnitellut uuden laulukirjan kannet, useamman mainoksen opiskelijatapahtumiin sekä liudan haalarimerkkejä. Tulevana lukuvuotena hänet nähdään myös speksin grafiikkatiimissä. Tulevaisuudessa projekteja on mahdollisesti luvassa Kystan ja oman vuosikurssin kandikassan parissa.
Kaipaatko jalometalliartesaanin töitä? ”Lyhyesti ja ytimekkäästi kyllä. Ala oli kiva ja työ oli palkitsevaa.” Minja haaveileekin, että tulevaisuudessa hänellä voisi olla kotona kellarissa oma kultasepän paja. Minjan koruinstagramia voi seurata nimimerkillä @minjatehilla.
Ei kulttuuria ilman kulttuurivastaavaa - jatkava vastaava Marika
Muhonen kertoo, mitä tehtävään kuuluu
OLEN Marika
Muhonen, KuoLOn kulttuurivastaava.
Kulttuuripestiin kuuluu erilaisten kulttuuristen elämysten tarjoaminen sekä kevään vapputapahtumiin lukeutuvan legendaarisen Ozgar-gaalan järjestäminen.
Wine & Paint sekä joulukranssija keramiikkapaja ovat esimerkkejä järjestämistäni työpajoista. Lisäksi kuluneena vuotena toimin Hyvinvointitoimikunnan puheenjohtajana ja olin järjestämässä munkinpaistopäivää, Euroviisu- ja lautapeli-iltaa, Kolin reissua sekä joulukorttipajaa. Tämän syksyn kohokohta oli, kun minut valittiin jatkokaudelle kulttuurivastaavaksi kaudelle 2024-2025. En malta odottaa seuraavaa kautta!
Hain kulttuurivastaavaksi, koska rakastan kokeilla uusia asioita ja haluan tarjota näitä elämyksiä eteenpäin. Mottoni kuuluukin: “Jos ei elämyksiä, niin sitten kokemuksia.” Extreme-urheilu ja taide ovat erittäin lähellä sydäntäni. Lisäksi olen innokas musiikinharrastaja, ja teatteriakin on tullut harrastettua jonkin verran pienellä paikkakunnalla. Kulttuurilla on siis aika iso paikka sydämessäni. Tulevana kautena haluan tarjota entistä monipuolisempia kult-
tuurisia tapahtumia jäsenistölle. Luvassa on esimerkiksi perinteinen Wine & Paint, jääkiipeily, erilaiset käsityöpajat (esimerkiksi keramiikka), kulttuuriapprot sekä talven uutuutena Neljän Kuololaisen Illallinen. Idea on bongattu Tampereen kulttuurivastaavalta. Kyseessä on tapahtuma, jossa täytetyn Forms-kyselyn perusteella jaetaan halukkaat kuololaiset illallisryhmiin, joissa jokainen vuorollaan tarjoaa illallisen omassa kodissaan opiskelijabudjetilla. Tapahtumaan saa osallistua kaverin kanssa, ja se on loistava tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin ja nauttia kulinaristisia elämyksiä! (ps. Kokkaustaitoa ei vaadita.) Tämän lisäksi neljä halukasta voi osallistua “oikeaan” Neljän Kuololaisen Illallinen -kisaan! Kisassa kuvataan Ozgar-video perinteisen Neljän Tähden Illallinen -konseptin mukaan. Lopulta video ja kisan voittaja julkistetaan Ozgar-gaalassa. Luvassa on äärimmäisen hyvä palkinto, ja osallistujat pääsevät ilmaiseksi Ozgar-gaalaan. Lisäinfoa tapahtumasta on tarjolla jo tammikuun puolella.
Oli kyseessä sitten kokemus tai elämys, pienikin sellainen voi luoda suuria muistoja, ja siksi haluan jatkaa työtäni kulttuurivastaavana
täydellä sydämellä ja palavalla innolla! Tavoitteeni on tarjota meidän näköisiä kulttuurisia tapahtumia, joista huokuu hyvä ilmapiiri. Nähdään tapahtumissa, kokeillaan rohkeasti uutta ja tehdään yhdessä unohtumaton kausi 2024–2025!
<3:llä
Marika Muhonen
teksti ja kuvat Pauliina Räsänen
MOIKKA RAKKAAT
Muhonen, Kuopion
fimsiccarit! Syyslukukausi ja siten myös vuosi 2024
alkaa lähestyä loppuaan. Haluaisinkin kiittää FiMSIC:n puolesta lämpimästi kaikkia Kuopion fimsiccareita aktiivisesta toiminnasta kuluneen vuoden aikana. Teidän panoksenne ansiosta olemme pystyneet järjestämään monipuolisia tapahtumia, koulutuksellisia projekteja sekä tukemaan niin Kuopiosta lähteviä kuin Kuopioon tulevia vaihto-opiskelijoita.
Vuodenvaihde on aina kiireistä järjestötoiminnassa, ja niin se on meilläkin! Uusi Kuopion paikallistiimi vuodelle 2025 on juuri valittu ja loppusyksyä onkin täyttänyt uusien virkailijoiden perehdytykset. Perehdytyksien vastapainoksi pääsimme viettämään vuotuisia uuden ja vanhan tiimin yhteisiä pikkujouluja Saanan saunojen lämmössä. Pikkujouluissa päästiin tutustumaan toisiimme entistä paremmin, tanssimaan kuuluisia FiMSICtansseja sekä muistamaan kuluneen vuoden virkailijoita tär-
keästä työstä.
Kansainvälisellä rintamalla vaihtohaku toi Kuopiolle hurjat 30 vaihtopaikkaa vaihtokaudelle 2025–2026. Tällä hetkellä meidän vaihtotiimimme tekee aktiivisesti työtä, jotta jokaisen vaihtoon lähtijän hakemukset saadaan kohdemaahan ajallaan ja oikeanlaisena. Odotamme innolla näkevämme, millaisia seikkailuja ensi vuoden vaihdot tuovat mukanaan. Jos vaihtohaku sattui menemään ohi, ei hätää! FiMSIC:n nettisivuilta löytyy vielä jälkihakupaikkoja niin tutkimus- kuin harjoitteluvaihtoihin tulevalle vaihtokaudelle.
Muistathan, että FiMSIC:n kautta pääset mukaan kansainväliseen toimintaan myös kansainvälisten kokousten sekä kotikansainvälistymisen kautta. Tulevan vuoden suunnittelu on alkanut jo vauhdilla, ja innolla odotan mitä kaikkea tuleva vuosi tuo tullessaan. Ensi vuonna Kuopiossa tulee
olemaan paljon vanhoja tuttuja projekteja, mutta myös täysin uusia juttuja. Pyrimmekin aktiivisesti kehittämään toimintaamme ja lisäämään tapahtumia jäsenistön toiveiden mukaan fimsicfeelingsejä unohtamatta. Siis lämpimästi tervetuloa mukaan FiMSIC:n toimintaan ja tapahtumiin myös ensi vuonna ja näistä kannattaakin pysyä kuulolla varsinkin fimsiccarit-ryhmässä WhatsAppissa.
Kiitän vielä kerran lämpimästi kuluneesta vuodesta ja toivotan rauhallista joulun aikaa sekä innostavaa uutta vuotta kaikille fimsiccareille. Toivottavasti nähdään taas pian FiMSIC:n tapahtumissa <3
KRISTIAN AIRO
MISEN kynnyksellä sitä huomaa jälleen kerran olevansa elämän murrosvaiheessa. Käytännössä tämä näkyy ainakin niin, että taloudellisia resursseja kenties on käytettävissä taas harmillisesti huomattavasti aiempaa vähemmän. Arjessa muutos kuitenkin nähdäkseni konkretisoituu etenkin siinä, minkälaisessa ympäristössä arki eteenpäin soljuu. Viime vuodet tuo ympäristö on omalta osaltani pitkälti koostunut opiskelijapiireistä, nyt taas iso osa ajasta vierähtää erilaisten työyhteisöiden ympäröimänä. Vaikka minulla ei ole yhdenkään viimeaikaisen työpaikkani osalta suurempaa valittamista, on pakko todeta, että tietynlainen kulttuurishokki on iskenyt. Tai ehkä shokin sijasta kuvaavampi sana voisi olla epävarmuus; viime vuosina tutuksi käynyt ympäristö on pitkälti jäänyt taakse, ja nyt eteen tulee jatkuvasti uusia ympäristöjä, joiden toimintakulttuuriin tutustuessaan joutuu väkisinkin olemaan hieman varpaillaan ja kuulostelemaan ympäristön reaktioita. Vaikka meneillään oleva muutos ajoittain tuntuukin raskaalta, on pienen muistelun jälkeen todettava, että tapahtuihan tällaista elämässä joskus ennenkin. Reilut viisi vuotta sitten jätin monivuotisen työpaikkani (joka ei ollut millään lailla akateeminen) sekä
myös kotiseutuni aloittaakseni lääketieteen opinnot Kuopiossa. Eikä tässä vielä kaikki: Aiemmat (akateemiset) opintoni suoritin ruotsin kielellä, kuten myös koko peruskoulun ja lukion. Vaikka en aikuisiällä ole mitenkään erityisen suomenruotsalaiseksi identifioitunut, valehtelisin jos väittäisin, ettei Turun ruotsinkielisten ja Kuopion (yllättäen suomenkielisten) opiskelijayhteisöjen välillä olisi minkäänlaisia kulttuurieroja. Taustalla siis ennen nykyisiä työyhteisöjä ainakin kaksi erilaista akateemista yhteisöä tiettyine kulttuurillisine ominaispiirteineen sekä yksi erittäin ei-akateeminen työyhteisö, vähemmän yllättäen jälleen erilaisine toimintatapoineen. Mikä siis nykyisissä työyhteisöissäni eroaa aiemmista yhteisöistä? Nähdäkseni ainakin se, että terveydenhuollon toimintayksiköissä työskentelevillä ammattiryhmillä on hyvinkin erilaiset koulutukselliset taustat. Niinpä ympäristö eroaa heterogeenisyydessään huomattavasti vaikkapa yliopiston kampuksesta tai vanhasta työpaikastani. Tätä taustaa vasten ei ehkä
ole yllättävää, että etenkin sairaaloita on perinteisesti pidetty hyvinkin hierarkisina työpaikkoina. Omat kokemukseni eivät täysin tätä väitettä tue, mutta sen sijaan olen toisinaan harmikseni ollut havaitsevinani tietynlaisia kulttuurien yhteentörmäyksiä eri ammattiryhmien välillä. Kuulemani mukaan joissakin paikoissa myös vaikkapa eri ammattiryhmien istuminen samaan lounaspöytään olisi ennenkuulumatonta. Tämä on sääli, sillä se ei ainakaan edesauta edellä mainittujen yhteentörmäysten vähenemistä. Onneksi olen viiden vuoden aikana saanut todeta kanssani kasvaneen lääkärisukupolven koostuvan varsin fiksuista ja avoimista ihmisistä, joten muutokselle on nähdäkseni otolliset edellytykset. Siispä, kuka lähtee kanssani kahville osastonsihteerin kanssa?
testin tekijä Anni Juntunen
Täytä testi ja selvitä! Vastauksesi määräytyy sen mukaan, minkä kirjaimen vaihtoehtoja (A, B, C, D tai E) valitset eniten.
Kysymykset:
1. Valitse mieluisin aktiviteetti
a. Leivonta
b. Ulkoilu
c. Käsitöiden tekeminen
d. Köllöttely sohvalla
e. Kierros taidenäyttelyssä
2. Mikä on lempimausteesi?
a. inkivääri
b. neilikka
c. kaneli
d. ihan vaan sokeri
e. vanilja
3. Mitä seuraavista juomista nauttisit mieluiten?
a. maito
b. kaakao
c. marjamehu
d. konjakki
e. viini
4. Valitse maa, johon mieluiten matkustaisit?
a. Saksa
b. Ruotsi
c. Pysyttelen Suomessa
d. Sveitsi
e. Ranska
5. Mikä pukeutumistyyli kuvastaa sinua parhaiten?
a. Yksinkertainen ja simppeli
b. Tilanteen mukainen
c. Käytännöllinen pukeutumistyyli
d. Elegantti ja hienostunut asukokonaisuus
e. Persoonallinen ja huomiota herättävä
6. Miten mieluiten hankit ruokasi?
a. Käyn yliopistolla syömässä
b. Tilaan kotiinkuljetuksella
c. Syön eineksiä
d. Vierailen vanhempien jääkapilla
e. Kokkaan itse
7. Mikä luonteenpiirre kuvastaa sinua parhaiten?
a. Karismaattinen
b. Lämmin ja sydämellinen
c. Rauhallinen
d. Reipas
e. Luova
8. Valitse paras elokuvagenre seuraavista:
a. draama
b. toiminta
c. komedia
d. fantasia
e. musikaalit
9. Miten yleensä vietät joulua?
a. Kaivan koristeet esille jo marraskuussa
b. Rentoudun ja nautin lomasta
c. Perheen kesken
d. Ruokaähkyssä
e. Ulkomailla matkustellen
Vastaukset (käännä):
Eniten e vastauksia: olet jouluhalko
Eniten d vastauksia: olet konvehti
Eniten c vastauksia: olet joulutorttu
Eniten b vastauksia: olet glögi
Eniten a vastauksia: olet pipari
Kuluneen vuoden Kystaja katse kohti vuotta 2025
Vuosi alkaa tulemaan päätökseen ja on aika iloita sen tuotoksista. Yhdessä toimituksen ja useiden muiden osallistujien kanssa olemme vuoden aikana luoneet neljä täysin upouutta numeroa, jotka kaikki pitivät sisällään monipuolisen kattauksen erilaisia teemoja ja aiheita. Keväällä ajatukset pyörivät ensin hyvinvoinnin äärellä, minkä jälkeen siirryimme talouden pariin. Syksy alkoi rakkaudentäyteisellä numerolla ja nyt pääsimme kulttuurin, musiikin ja taiteen ääreen.
Toinen kausi päätoimittajana on ollut ikimuistoinen. Olen hyvin ylpeä koko toimituksestamme, jonka ansiosta upeiden numeroiden aikaansaanti on ollut mahdollista. Olen myös kiitollinen kaikista uusista osallistujista ja toivon, että luova porukkamme tulee kasvamaan myös tulevan vuoden aikana. Odotan myös innolla tulevaa vuotta, koska pääsen jatkamaan Kystan parissa päätoimittajana. Vaikka uudet ideat ovat alkaneet pikkuhiljaa jo kehittymään, on ensin aika rauhottua joululoman tunnelmiin.
Toivomme yhdessä toimituksen kanssa teille, rakkaille lukijoille, erittäin levollista ja rentouttavaa joululomaa. Ilman teitä Kystaa ei myöskään olisi, joten kiitos mukana olemisesta. Jos oman kädenjäljen näkyminen näillä sivuilla kiinnostaisi, ota yhteyttä kysta@kuolo.fi - omakin matkani päätoimittajaksi alkoi vain yhdellä sähköpostilla.
Palataan taas asiaan seuraavan Kystan parissa! Janina ja toimitus
Kandi, haluaisitko keskittyä vain potilastyöhön?
Anna meidän hoitaa taloushallinnon asiat puolestasi. Tarjoamme joustavan ja helpon toimintamallin terveydenhuollon ammattilaisille.
Lue lisää omapartners.fi tai omakirjanpito.fi
Orion on rakentanut hyvinvointia yli sadan vuoden ajan. Olemme suomalainen lääkeyhtiö, joka toimii maailmanlaajuisesti. Kehitämme, valmistamme ja markkinoimme ihmis- ja eläinlääkkeitä sekä lääkkeiden vaikuttavia aineita. Suomalainen hyvinvointi on luotu yhdessä – teoilla ja tunteella. Panostamme jatkuvasti uusien lääkkeiden sekä hoitotapojen tutkimiseen ja kehittämiseen. Työllistämme ja investoimme kotimaassa, sinivalkoisella sydämellä.