III/2024 Rakkaus

KYSTA KUOPION LÄÄKETIETEEN OPISKELIJOIDEN RY VIRALLINEN LEHTI 3/2024

linktr.ee/kysta 1

2 Kysta 3/2024

RAKKAUS Kystassa 4 PÄÄTOIMITTAJALTA

Rakkautta ilmassa

18 KESKIAUKEAMA

August Meeting

5 PUHEENJOHTAJALTA

20 AUGUST MEETING

Loppuvuoden tunnelmia

Andy Anderson

7 KUOLON RAKKAUSTARINAT

22 RAKASTA TEKEMISTÄ

Emma Järvi 10 KUOLO RY

Yleiskokous 12 RAKKAUTTA VÄLIMATKALLA

Janina Gunnar 14 YHTEYKSIEN VOIMA

Anni Juntunen 15 KAUNIITA SANOJA

Ville Salokangas 16 FIMSICIN KUULUMISET

Heta Rundelin

KuoLOn yleiskokous lähestyy! s. 10-11

Matti Tyrväinen 24 RAKKAUTTA JA ANARKIAA

Kristian Airo 25 KILPAURHEILUA LÄÄKIKSEN OHESSA

Silvia Jäske 27 RAKKAUDESTA LAJIIN VIRHEISTÄ HUOLIMATTA

Veera Nurmela 28 ERIKOISALAHAASTATTELU

Sydämen asialla 29 MUKAAN TOIMITUKSEEN

KuoLOn tiimihaku lähestyy!

Onnistunut August Meeting Tampereella! s. 18-21

linktr.ee/kysta 3

KYSTA 3/2024 "Rakkaus"

PÄÄTOIMITTAJA Janina Gunnar TOIMITUS Kristian Airo Anni Juntunen Silvia Jäske Maija Kärkkäinen Greta Leppänen Elias Leskinen Sonja Niemi Veera Nurmela Ville Salokangas KANSIKUVA & KUVITUS Sonja Niemi TAITTO Janina Gunnar PAINO Grano Oy 20 kpl ISSN 1456-596X JULKAISIJA Kuopion lääketieteen opiskelijat ry Harjulantie 11 PL 16211 70211 KUOPIO Lehden avustajien tai haastateltujen mielipiteet eivät välttämättä edusta lehden toimituksen tai KuoLO ry:n virallista linjaa.

PÄÄTOIMITTAJALTA

Rakkautta ilmassa

R

AKKAUS - onko ihanampaa aihetta olemassakaan?

Se on pieniä tekoja ja hetkiä, joita jaamme muiden ja itsemme kanssa. Rakkaus näkyy ihmissuhteissa, harrastuksissa, omassa itsessä - se auttaa jaksamaan ja pitämään tärkeät ihmiset lähettyvillä. Rakkautta voi jakaa tuntemattomille olemalla kaikille ystävällinen, mutta sitä on tärkeää kohdistaa myös itseään kohtaan.

Itsensä rakastaminen ei ole itsekkyyttä, vaan edellytys sille, että voimme yksilöinä ja opiskelijoina hyvin. Itsensä rakastaminen on armollisuutta, oman hyvinvoinnin ylläpitoa ja omien rajojen kuuntelemista. Omaan jaksamiseen panostaminen luo kantavan pohjan muun elämän mielekkyydelle ja sosiaalisten suhteiden ylläpidolle.

Pitäkäämme siis oma jaksaminen mielessä tenttien ja kiireisenkin loppuvuoden keskellä.

Tuore Kysta tarjoaa laajan kattauksen rakkautta. Se sisältää muun muassa kuololaisten rakkaustarinoita (s. 7), näkemyksiä etäsuhteesta (s. 12) ja rakkaita harrastuksia (s. 22-23, 25-27). Erikoisalahaastattelussa ollaan sydämen asialla, nimittäin kardiologian parissa - tämä sopii loistavasti sekä teemaan että Sonja Niemen tekemään upeaan kanteen.

Muistakaa lisäksi tulla KuoLOn yleiskokoukseen 28.11. - tästä lisää sivuilla 10-11. Ainejärjestötoiminta lisää yhteisöllisyyden tunnetta opiskelujen keskellä ja on yksi tapa vastaanottaa ja jakaa rakkautta KuoLOssa. Mukana oleminen ei voi kuin rikastaa omia opiskeluvuosia, sillä yhdessä tekeminen luo merkityksellisyyttä ja antaa omalta osaltaan jaksamista muuhun arkeen.

Kysta julkaistaan viimeisen kerran ennen joululomaa - palataan silloin asiaan. Siihen saakka toivon sinulle, rakas lukija, mukavia ja rakkaudentäyteisiä hetkiä Kystan parissa!

JANINA GUNNAR PÄÄTOIMITTAJA kysta@kuolo.fi

PUHEENJOHTAJALTA

Loppuvuoden tunnelmia KuoLOn vuosijuhlat ovat takanapäin, mutta loppuvuonna odottaa vielä tärkeitä päätöksiä.

T

Jos sinulla on jo nyt jotakin sanottavaa aiheesta, vetäise hihasta tai laita viestiä alla olevaan sähköpostiin!

ERVEHDYS, KUOLOLAISET! Kiitos vuosijuhlatiimille vuosijuhlista ja juhlavieraille arvokkaasta tunnelmasta! Oli erittäin suuri ilo saada kehua kollegoita tunnustusten jaon yhteydessä, ja tähän kokemukseen yhtyvät varmasti kaikki, ketkä nousivat lavalle palkitsemaan ansioituneita tovereita sekä opetushenkilökuntaa.

Näin loppuvuodesta hallitus suunnittelee jo hieman ensi vuoden tapahtumia sekä kerhojen, tapahtumien ja muun toiminnan rahoitusta. Ensi vuonna hallitus myös ottaa tarvittaessa tarkasteluun nykyisen palkitsemissysteemin, kuten vuosijuhlilla valmistuville jaettavat KuoLOn kunniamerkit. Millaiset palkinnot ja palkitsemisperusteet kannustavat aktiivisuuteen ja tuovat tarvittavaa tunnustusta ahkerimmille kuololaisille?

Loppupeleissä kandiseuramme kohtalo ensi vuodeksi on jälleen jokaisen kuololaisen käsissä, kun kaikki kulminoituu marraskuussa pidettävään yleiskokoukseen.

Lämpimästi tervetuloa syyskokoukseen 28.11., jossa päätetään KuoLOlle seuraavan vuoden budjetti, hallitus sekä tärkeiden tapahtumien järjestäjät, kuten vuosijuhlavastaava!

MAIJA KÄRKKÄINEN PUHEENJOHTAJA pj@kuolo.fi

Numeron teema on mieltä lämmittävästi rakkaus. Pidetään KuoLO ympäristönä, jossa jatkossakin suhtaudutaan toisiimme lämmöllä!

Hyvää fiilistä pimeneviin iltoihin, Maija

linktr.ee/kysta 5

Voisihan se noinkin mennä, mutta Eloisalla rahan lisäksi pääset

* *Eloisa on NLY:n koulutuspaikkakyselyn kestomenestyjä. Täydet viisi tähteä kolmessa yksikössä vuonna 2023.

bändiin, jossa on monipuoliset mahdollisuudet oppia useiden erikoisalojen kliinistä työtä. Työajoissakin me joustetaan!

Artistille maksetaan: PTH ja ikääntyneiden palvelut 4. vuoden lääketieteen opiskelija

4.586,15

5. vuoden lääketieteen opiskelija

5.608,96

lääkäri/erikoistuva, <3 vuotta laillistumisesta 7.544,87

Erikoissairaanhoito

Kerromme mielellämme lisää!

Elise Pöysä · 040 656 7780 Sini Torniainen · 040 615 8582 Teija Viinanen · 040 480 8476 etunimi.sukunimi@etelasavonha.fi 6 Kysta 3/2024

Seuraa somessa

4. vuoden lääketieteen opiskelija

3.460,57

5. vuoden lääketieteen opiskelija

4.483,39

lääkäri/erikoistuva, <3 vuotta laillistumisesta 5.114,08

MieRi ja sosiaalityö Vaalijala 4. vuoden lääketieteen opiskelija

4.023,05

5. vuoden lääketieteen opiskelija

5.046,17

lääkäri/erikoistuva, <3 vuotta laillistumisesta 6.329,48

@rekry_etelasavonha ...ja verkossa etelasavonha.fi @etelasavonha

KuoLOn rakkaustarinat teksti Emma Järvi

Kun opiskelukaverin kanssa jaetaan kuuden vuoden ajan lääkäriksi kasvamisen ilot ja surut, yhteinen mielenkiinnon kohde sekä joskus jopa pukukaappi, saattaa suhde kollegaan syventyä joskus ystävyyttä pidemällekin. Kolme upeaa KuoLO-paria antoi Kystalle haastattelun – nyt meillä on kunnia kuulla heidän rakkaustarinansa <3 Nea LT3 & Valtteri LT3

Missä ja miten tapasitte ensimmäisen kerran?

Valtteri: Nähtiin ekan kerran Nea:lla noin puoltoista viikkoo koulun alkamisen jälkeen. En ite ollu päässy fuksiviikoille ja tää oli eka kerta ku tutustuin uusin lääkiskavereihin.

Nea: Tuutoreiden tekemässä face-ryhmässä sai kirjoittaa

itestään pienen esittelytekstin. Valtteri kertoi omassa tekstissään snäppinsä, jonka kävin sitten lisäämässä.

Juteltiin vähäsen siinä kesän aikana snäpin välityksellä ja selvis, et Valtteri ei pääse ekalle fuksiviikolle mukaan ollenkaan. Sen ekan viikon jälkeen päätin sitte järkätä peli-illan, mihi kutsuin omaa tuutorryhmää ja Valtterin.

Ajatuksena oli, että Valtteri pääsee tutustumaan vähän muihin ja olis ees pari tuttua kasvoa luennoilla. Muut on kuitenkin saanu jo viikon etumatkaa tutustumisessa.

Valtteri saapuikin sitten ensimmäisenä peli-iltaan ja se oli meijän eka live-kohtaaminen.

Miten tutustuminen eteni?

Valtteri: Tän meiän ekan tapaamisen seurauksena rupesin viettää aikaa Nean tuutorryhmän kanssa ja tutustuin siihen tosi hyvin.

Me ruvetiin kuitenkin Nean kanssa olemaan enemmän

tekemisissä vasta tammikuun aikoihin. Sillon ruvettiin opiskelemaa verhettä yhessä, tulin usein painitreeneistä suoraan Nealle jossa syötiin ja opiskeltiin yhessä.

KuoLO on ollu mukana lähentämässä meitä kaikkien upeitten tapahtumien sekä hallitustoiminnan avulla!

Nea: Tutustuttiin toisiimme siinä fuksisyksyn aikana kavereina. Liikuttiin samoissa porukoissa yliopistolla ja käytii tapahtumissa ja järkkäsin parit peli-/hengailuillat siinä syksyllä mun luona.

Paremmin tutustuttiin vasta tammikuusta alkaen kun verhe alkoi. Yks ilta kysyin Valtteria opiskelemaan mun luokse ja sillehän se sopi.

Valtteri kävi useeseen otteeseen treeniensä jälkeen aina iltasin mun luona ja opiskeltiin verhen OT-monisteita tai tehtiin RO-tehtäviä. Siinä opiskellessa sit aina välillä juteltiin kaikkee muutakin ja opittiin tuntemaan toisiamme paremmin ja ihastuttiin.

linktr.ee/kysta 7

Onko jokin aihealue, josta syntyy kiistaa? Mikä? Miten ratkaisette nämä tilanteet?

Valtteri: Välillä talon homeostattisen tilan ylläpito herättää keskustelua. Keskustelun jälkeen siivoan.

Nea: Meillä harvemmin syntyy isompaa kiistaa mistään. Yleensä sanotaan jos halutaan, et joku asia muuttuu. Ja jos ollaan menty toisen rajojen yli, niin keskustellaan asioista pidemmän kaavan kautta, etitään yhessä ratkaisu ja sovitaan.

Mut jos jostain asiasta kiistaa syntyy, niin se on kyllä siisteys.

Mulla tulee raja siinä aiheessa vähän aiemmin ku Valtterilla, mutta itse kiista syntyy vasta siinä vaiheessa jos meijän ajatukset asian ratkaisemisesta ei ookkaan yhtenevät. Meille loogisuus on iso tekijä kiistojen selvittelyssä, mutta tunteilla on myös iso painoarvo.

Ja Valtteri on myös äärimmäisen taitava kuuntelemisessa. Se että se kuuntelee tuomitsematta, arvostelematta ja keskeyttämättä, oli asia sitten tyhmä tai ei.

Valtteri kunnioittaa ja arvostaa mun tunteita ja ajatuksia, enkä jää niiden kanssa yksin. Valtteri on myös älyttömän positiivinen ja tsemppaava, minkä vuoks elämässä on värit keskellä marraskuun harmautta.

Bonuskysymys: mille erikoisalalle parisi soveltuisi parhaiten?

Valtteri: Vaikea kysymys, sanoisin kuitenkin yleislääketiede.

Nea: Psykiatria Andy LT4 & Alessandra LT3

Mikä toisessa on kaikkein parasta?

Valtteri: Hellyys. Se miten Nea saa kodin tuntumaan kodilta ja arjen elämältä parhaimmillaan.

Me tultiin alusta asti tosi hyvin toimeen ja tuntu että oltiin tosi samalla sivulla elämässä. Nealla on lisäks paljon semmosia ominaisuuksia jotka toivoisin itekki sisäistäväni joskus.

Nea: Ehdoton rakkaus. Tiedän, että mussa on ärsyttäviä piirteitä ja en oo täydellinen, mutta se että toinen rakastaa ja välittää just sellasena kun on, on ihan parasta.

8 Kysta 3/2024

Missä ja miten tapasitte ensimmäisen kerran?

A & A: Tavattiin kunnolla ensimmäisen kerran fuksien lautapeli-illassa Alessandran fuksi-viikoilla Apteekkarissa yhteisten tuttujen kautta.

Millaisten asioiden suhteen olette samanlaisia? Entä missä kuin yö ja päivä?

Andy: Tykätään kummatkin nuk-

kua pitkään ja vihataan aamuopetuksia (opetuksia lainkaan kritisoimatta, tämä siis johtuu ihan meidän huonosta unirytmistä). Pidetään kummatkin kirjoista, musiikista ja matkustelusta, joita harrastetaankin sitten yhdessä. Meillä on myös hyvin samanlainen huumorintaju.

Eroavaisuutena se, että ruoat laitan lähinnä minä (Andy), joista Alessandra sitten pääsee nauttimaan.

Alessandra: Andy on enemmän ulospäinsuuntautunut, ja minä olen enemmän tarkkailija.

Miten löydätte aikaa yhdessä olemiselle opintojen ohella?

Mitä teette yleensä vapaa-ajalla?

A&A: Aikaa yhdessä olemiselle on välillä aika vähän opintoaikataulujen ja muiden menojen (esim.

Speksi) takia, mutta tehdään kuintekin näitä juttuja myös yhdessä, joten siinäkin nähdään. Joskus aika tuntuu menojen takia riittävänkin vain öisin (tästä ne aamuopetukset).

Vapaapäivinä ja iltaisin on eniten aikaa.

Pyörivätkö ruokapöytäkeskustelut lääkiksen ja lääketieteen ympärillä? Millaisia muita yhteisiä kiinnostuksen kohteita teillä on?

A&A: Pyörivät suurelta osin, mutta lähinnä päivällä olleissa opetuksissa ja ajankohtaisissa ainejärjestön tapahtumissa, eikä niinkään itse lääketieteessä, vaikka tästäkin kyllä toisinaan keskustelua syntyy.

Muita yhteisiä kiinnostuksen kohteita meillä on muun muassa

taide (Andylla lähinnä kuvataide, Alessandralla tämä painottuu enemmän tanssin puolelle vaikka ollaankin tutustutettu toisiamme ristiin näihin).

Andy LT4LT3 & Alessandra LT3 Kaisa & Onni LT3

Onko jokin aihealue, josta syntyy kiistaa? Mikä? Miten ratkaisette nämä tilanteet?

Andy: Yritin pari kertaa opettaa Alessandralle tautioppia. Ollaan tämän jälkeen sovittu että tautioppia opettavat tautiopin opettajat enkä minä :D Aina välillä tulee pientä kiistaa pienistä asioista, mutta Missä ja miten tapasitte ensimkaikesta selvitään aina puhumalla mäisen kerran? ja sovittelemalla. Parisuhteen onnistumisen edellytys on toisen Kaisa: Tapasimme toisemme kuunteleminen ja ymmärtäminen. ensimmäistä kertaa fuksivuoden Mikä toisessa on kaikkein parasta?

Andy: Alessandrassa kaikkein parasta on aitous ja se että hän tosissaan kuuntelee ja ymmärtää kun kerron hänelle itsestäni ja ajatuksistani.

marraskuussa GETO:n labraharkassa.

Olimme olleet koko syksyn samassa pienryhmässä, mutta jostain syystä juttelimme ensimmäisen kerran vasta silloin. Onni pyysi minulta apua, kun ei osannut laskea jotain harkan laskutehtävää :D

Miten löydätte aikaa yhdessä olemiselle opintojen ohella? Mitä teette yleensä vapaa-ajalla?

K&O: Asumme saman katon alla, joten laitamme ruokaa, katsomme sarjoja ja saunomme arjessamme yhdessä.

Tykkäämme molemmat liikkua paljon ja tärkeimpiä vapaa-ajan aktiviteettejä onkin kuntosalilla ja kävelylenkeillä käyminen. Viikonloppujemme uusin perinne on lauantaibrunssi, joka on osoittautunut tosi kivaksi pieneksi hemmotteluhetkeksi kiireisen arjen keskellä.

Mikä on toisessa kaikkein parasta?

Kaisa: Onni ajattelee aina toisia ennen itseään. Hän ei koskaan haluaisi vaivata toista ihmistä, jos se vie tämän aikaa.

Onnille on myös tosi tärkeää, että minulla on kaikki hyvin. Jos olen surullinen, hän tekee kaikkensa lohduttaakseen ja saadakseen minulle paremman olon.

Onni: Kaisassa parasta on hänen välittävä, huolehtiva ja aidosti kiinnostunut Onni: Istuttiin vierekkäin labrassa. En kyky olla läsnä ja kuunnella. ihan kuunnellut ohjeita, joten oli “pakBonuskysymys: mille erikoisalalle Alessandra: Andyssa kaikkein pa- ko” kysästä vierestä pientä hjelppiä. parisi soveltuisi parhaiten? rasta on turvallisuus, hänen kanssaan on aina kiva olla. Tiedän, että Miten tutustuminen eteni?

Kaisa: Onni on monitaituri, joten on voin olla oma itseni ja rentoutua. K&O: Labraharkan jälkeen emme vaikeaa sanoa yhtä tiettyä erikoisalaa. nähneet toisiamme taas pariin Hän on ihan liekeissä nyt kardiologian Bonuskysymys: mille eriviikkoon. Kohtasimme uudelleen kurssilla, mutta ehkä hänessä pientä koisalalle parisi soveltuisi legendaarisissa hoitajat, lääkärit & parhaiten? pelastajat -bileissä, jossa tutustuimme- kirurgin vikaa voisi myös olla.

Andy: Alessandra mielestäni kin sitten yön pikkutunneille (ja ehkä soveltuisi parhaiten sisätauteihin aamuunkin) asti. Pian näiden bileiden Onni: Näppäryyden, salamannopean tilannetajun ja räjähtävän energisyyden tai naistentaudeille. jälkeen oli meidän kurssin, eli fuksikurssin, järjestämät pikkujoulut, jossa perusteella rambo-anestesialääkäri olisi varppina Kaisalle luonnollinen Alessandra: Andysta tulisi mieles- vietimmekin koko illan ja seuraavat urapolku. täni akuuttilääkäri tai ortopedi. pari päivää yhdessä. Siitä se homma sitten lähti liikkeelle :)

linktr.ee/kysta 9

KuoLOn yleiskokous 28.11.2024 klo 16.30, CA100 Syksyn yleiskokouksessa valitaan KuoLOn hallitus ja toimihenkilöt seuraavalle vuodelle. Ehdolle voi asettua kuka tahansa kurssiasemasta riippumatta!

Valittavina tehtävinä ovat:

Hallitus

Toimihenkilöt

• Puheenjohtaja

• Projektivastaava

• Varapuheenjohtaja

• Kansainvälisyysvastaava

• Isäntä & Emäntä

• Somevastaava

• Koulutus- ja sosiaalipoliittinen

• Kystan päätoimittaja

vastaava (2 kpl) • Kerhohuonevastaava • Tiedottaja (2 kpl) • Kulttuurivastaava • Hyvinvointivastaava (uusi rooli!)

• Liikuntavastaava

• Vuosijuhlavastaava

Virkailijat • Väliaikainen IT-vastaava • Pakettiautovastaava (ehdollisesti avautuva, ei ennakkohakua)

Tule seuraamaan ja vaikuttamaan KuoLOn sisäisiin asioihin sekä nauttimaan hyvästä seurasta - nähdään yleiskokouksessa!

ENNAKKOHAKU JA ROOLIESITTELYT:

10 Kysta 3/2024

KuoLOn yleiskokous, 2023

Hallitustoiminta on loistava tapa tutustua kuololaisiin yli vuosikurssirajojen. Aktiivitoiminta tarjoaa mahdollisuuksia osallistua mukaviin yhteisiin tapahtumiin, sen avulla saa vastapainoa opinnoille ja näyttäähän aktiivisuus hyvältä ansioluettelossakin!

linktr.ee/kysta 11

KuoLOn 52. vuosijuhlat, 2024

Onnistuneen etäsuhteen resepti Monet kuololaisista elävät etäsuhteessa, mutta voiko parisuhde toimia välimatkasta huolimatta? Kystan päätoimittaja jakaa omakohtaisen kokemuksensa ja vinkkejä etäsuhteeseen.

Ennen kuin muutin Kuopioon, tutustuin Aleksiin kotikaupungissani Hämeenlinnassa. Alkuun pysyttelimme kavereina, mutta pikkuhiljaa ihastuminen vei mennessään, ja aloimme seurustelemaan ennen muuttoani. Muistan kysyneeni Aleksilta, että eikö etäsuhteessa oleminen haittaisi häntä, mutta hän oli alusta saakka varma siitä, että yhdessäolo oikean henkilön kanssa tulisi aina olemaan sen arvoista välimatkasta riippumatta. Yli kolmen vuoden seurustelun ja kihloihin menon jälkeen voin ehdottomasti todeta, että se oli yksi elämämme parhaista päätöksistä.

Kokemus etäsuhteesta on ainutlaatuinen jokaisessa parisuhteessa, koska sen dynamiikkaan vaikuttavat merkittävästi parisuhteen osapuolten ominaisuudet.

Etäsuhde tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden keskittyä omaan itseensä parisuhteen lisäksi - tämä voi helpottaa opiskelujen, harrastusten ja kaverisuhteiden ylläpitoa ihanasta kumppanista huolimatta.

Etäsuhde osoittaa myös nopeasti, mikäli mielitietty ei olekaan valmis panostamaan parisuhteeseen, kun toinen ei ole vieressä.

12 Kysta 3/2024

Oman kokemukseni mukaan yksi tärkeimmistä onnistuneen etäsuhteen kulmakivistä on tarkoituksellisuus (intentionality). Tällä tarkoitan sitä, että osapuolten tulee tietoisesti varata aikaa toisilleen ja ylläpitää suhdetta yhteydenpidon kautta, aivan kuten lähekkäin asuttaessa.

Välimatka ei estä toisen kuuntelua eikä välittämisen osoittamista – päinvastoin, niiden merkitys korostuu entisestään, kun toinen ei olekaan lähellä.

Meidän suhteessamme tarkoituksellisuus näkyy päivittäin.

Pidämme yhteyttä tekstiviestein ja soittelemme säännöllisesti. Lisäksi järjestämme (etä)treffi-iltoja, joiden aikana katsomme yhdessä Netflixiä tai pelaamme netissä shakkia. Vinkki: Netflixin kahden ruudun sopimus on tähän loistava ratkaisu, sillä voimme katsoa elokuvia yhdessä omilta ruuduiltamme ja keskustella samalla esimerkiksi Google Meetin kautta.

Yksi etäsuhteen keskeinen periaate on myös seuraavan tapaamisen suunnittelu. Toimivasta kommunikoinnista huolimatta on mieltä lämmittävää tietää, että seuraava

näkeminen lähestyy päivä päivältä. Olen syksyn aikana kuullut lisäksi kahdelta etäsuhteessa olevalta kuololaiselta, että he ovat hyödyntäneet kumppaneidensa kanssa yhteisiä sarjalippuja. Tämä on loistava idea, sillä matkojen varaaminen viime tingassakin on kustannustehokasta ja molemmat hyötyvät yhteisestä hankinnasta.

Kun välimatka lopulta kurotaan umpeen, on tärkeää panostaa yhteisiin hetkiin. Aleksin kanssa olemme tällöin läsnä toistemme kanssa ilman puhelimia ja keksimme rentojen hetkien lisäksi mukavaa yhteistä tekemistä, kuten keilausta, biljardin pelaamista tai kylpylässä käyntiä. Näiden hetkien arvo korostuu, kun yhdessä oleminen onkin normaalia rajallisempi resurssi.

Meitä on lisäksi alusta saakka yhdistänyt rakkaus matkustamista kohtaan. Ulkomaanmatkat ovat tarjonneet meille rentouttavia irtiottoja arjesta. Matkailu on vienyt meitä jo yhdeksään maahan ja kymmenes kohde on tällä hetkellä etsinnässä. Kohteet ovat tuoneet uusia kokemuksia, mutta mikä tahansa yhteinen aktiviteetti, joka

tuottaa iloa, on parisuhteessa yhtä merkityksellinen.

Luottamus on etäsuhteen ehdoton perusta. Hyvät parisuhteet tuovat mielenrauhaa, ja erityisesti etäsuhteessa tämä on tärkeää, kun fyysinen läheisyys ei ole aina mahdollista. Meidän parisuhteessamme olen alusta saakka arvostanut Aleksin huomaavaisuutta ja romantisuutta eivätkä nämä piirteet ole muuttuneet ajan kulumisesta huolimatta. Toivon jokaiselle parisuhdetta, jossa toisen tunteita tai asennoitumista ei tarvitse arvailla. Epävarmuus, yhdistettynä fyysisen läheisyyden rajallisuuteen, kuormittaa suhdetta ja voi johtaa lopulta sen päättymiseen.

Ymmärtäväisyydellä ja joustavuudella on myös tärkeät roolit etäsuhteessa. Kiireisinä päivinä yhteydenpito vo jäädä vähäisemmäksi, mutta tämän ei tule olla riidan aihe. Etäsuhteen onnistuminen edellyttää kuitenkin tilaa tunteille: jos tunteista puhuminen on mahdollista vain kasvokkain, voi se johtaa lumipalloilmiöön, jolloin pienetkin asiat paisuvat ajan myötä suuremmiksi.

On myös tärkeää, että molemmat osapuolet tukevat toisiaan, vaikka se johtaisikin pidempiin erossaoloihin. Unelmien toteuttaminen ei saa olla este, vaan niiden tukeminen vahvistaa parisuhteen hyvinvointia. Toisen rajoittaminen tavalla tai toisella heikentää parisuhteen luottamusta ja

Kihlauspäivä 22.12.2023, Algarve, Portugali tasapainoa. Etäsuhteessakin on tärkeää osata tunnistaa, mikäli parisuhde ei ole kestävällä perustalla - jokainen voi kuitenkin vaikuttaa ainoastaan omaan toimintaansa.

Etäsuhde ei tule toimimaan kaikilla, mutta on selvää, että sen ei tarvitse olla este rakkauden löytämiselle.

Oman kokemukseni perusteella haluan väittää, että eri kaupungeissa asuminen ei hidasta parisuhteen kehittymistä, jos molemmat tietoisesti panostavat siihen. Etäsuhde luo mahdollisuuden hyvän kommunikoinnin aikaansaantiin ja lisää yhteisen ajankäytön arvostamista. Vaikka erossa oleminen ei olekaan mukavaa, toimiva etäsuhde kuitenkin vahvistaa parisuhdetta pitkäaikaisesti.

JANINA GUNNAR

linktr.ee/kysta 13

Yhteyksien voima KuoLO tarjoaa ainejärjestönä poikkeuksellisen paljon erilaisia harrastemahdollisuuksia ja aktiviteettia opiskelun rinnalle. On aina positiivista, jos omaa rakasta harrastustaan pystyy jatkamaan opintojen aikana, mutta kerhotoimintaan saa lähteä mukaan ihan nollakokemuksella. Jos innostusta löytyy, myös kerhojen aktiiviksi on mahdollista päästä. Ei kannata loputtomiin murehtia, jos kerhoon ei löydy seuraa, koska juuri näistä paikoista voit löytää omanhenkisiä ihmisiä.

Meillä on erilaisia liikuntakerhoja, kuten jalkapallokerho KuPPa, jääkiekkojoukkue Eisbären, luistelukerho, juoksukerho jne. Musikaalisille ihmisille puolestaan on tarjoilla vuosikurssin oma tai speksin bändi. Mikäli tapahtumien järjestäminen kiinnostaa suunnaksi kannattaa ottaa poikkitieteelliset hubailut, sitsikerho tai sielusto. Kässäkerhoon voi mennä esimerkiksi kutomaan, virkkaamaan tai ompelemaan haalarimerkkejä. Meille runosieluisille puolestaan löytyy KuoLOn oma lehti Kysta, jota itseasiassa parhaillaan lueskelet.

14 Kysta 3/2024

Lääketieteen opiskelijoille on tarjoilla valtavasti erilaisia sidosryhmiä. Kansallisella tasolla vaikuttamaan voi päästä Suomen medisiinariliiton tai FiMSICin kautta. Hallituksessa pääsee vaikuttamaan oman ainejärjestön sisällä tapahtuviin asioihin. KuoLOlla ja Dentiinalla on myös yhteinen edustajistoryhmä, Deeku, Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnassa eli ISYYssä.

Kliseisesti voisi todeta, että kaikille halukkaille löytyy jotakin. Mikäli kuitenkin niin kummallisesti on päässyt käymään, ettei mikään olemassa olevista vaihtoehdoista innosta ja kaipaat jotain muuta, niin ei myöskään ole kiellettyä perustaa uutta kerhoa!

Tästä päästääkin aasinsiltana ISYYn omiin kerhoihin.

Myös ISYYn kautta on mahdollista päästä harrastamaan opiskelijateatteria tai liikuntaa. Peleistä kiinnostuneille löytyy perinteiset lautapelikerho ja shakkikerho, mutta myös modernimpi pelikerho virtuaalimaailmaa varten löytyy. Itä-Suomen yliopistolta puolestaan on oma kuoro, johon vai hakea mukaan.

ANNI JUNTUNEN

Kauniita sanoja Niin monta koskettavaa laulua rakkaudesta, elämänsä onnesta, kuin sydäntä särkevää sävelmää sen särkeneestä, rikkonaisesta suhteesta. Kauniita sävelmiä rakkaudesta, olevasta tai olleesta. Kaikki nuo laulut, runot, taideteokset, pyhitetty vain tärkeintä varten. Tunteista tärkein, ihmiselon primus motor, rakkaus. Ihminen ei pohjimmiltaan halua tai tarvitse muuta kuin tulla rakastetuksi, mutta entä jos vastakaiun sijaan sisällä vallitsee tyhjyys?

Kaikki on alisteista rakkaudelle. Tärkeimmät asiat tehdään rakkaudesta, rakkaalle, rakkauden kukoistukselle tai sen saamiseksi. Kaikki muu on kompensaatiota rakkaudettomuudelle, tyhjiölle, joka huutaa täyttämistään.

Sen keuhkot ovat tyhjät huutamistaan. Aalto ei kulje tyhjiössä. Pienikin pisara, ujokin pirskahdus, riittää välittämään viestin, rientämään resonoimaan, vahvistamaan viekasta uutukaista, synnyttämään jotain ylvästä. Korjaamaan suunnan, viittomaan ilon tielle. Rakkautta meistä jokainen haluaa.

Rakkautta on vaikea käsitellä ilman, että siitä tulee

tahmaista hattaraa, vaaleanpunaista höttöä ja yökötystä kaikessa yli-imelyydessään.

Rakkaudessa hunajaista hehkutusta, rakkaudettomuudessa katkeraa kitinää. Voitettavaa ei ole. Tai olisi, itse rakkaus, mutta silloin ei siitä laulua kirjoittaisi (ellei sitten olisi aivan sen sokaisema).

Viisain on osaansa tyytynyt, peräti tyytyväinen hahmo, joka on hoksannut suomalaisen sosiaalisen kanssakäymisen kruununjalokiven: ken onnen löytää, se onnen kätkeköön. Vituttaahan se, kun naapuri tepastelee käsi kädessä kotirapussa vastaan tuoreen rakkaansa kanssa.

Vituttaa, jos itseltä puuttuu, vituttaa, vaikka itselläkin olisi. Entä jos sillä on sitä enemmän, tai paremmin, tai Luoja paratkoon, julkeaa sitä vielä ulospäinkin julistaa?

Ennenkuulumatonta. Hävytöntä. Kivuliasta.

Herkkyydestään huolimatta ovat suosituimmat teokset juuri rakkauslauluja. Useimmiten vaan kertovat siitä, miten rakkaus epäonnistuu, särkyy, ja sirpaleet repivät minuuden mukanaan. Harvassa ovat laulut, joissa hyvin menee. Syykin on simppeli.

Ei motivoi, eikä myy. Kuka haluaa kuulla asioiden olevan paremmin jollain toisella?

Status quo ei kaipaa sohimista rakkauden roihutessa.

Useimmiten bensaa liekkeihin kaatava polttaa sormensa suurempaa liekkiä saamatta.

Ja mitäs sitä suotta muiden naamaan hankaamaan.

Karma kostaa kuitenkin. Silti, katkeruus tukahduttaa sen kaiken pienenkin rakkauden, mikä odottaa roihahtamistaan.

Ei minulla viisaampaa virkkoakseni ollut, kunhan tajunnanvirtaa kiusaksesi.

Rakkauslaulut ovat silti ihania. Ota siis iloksesi kauniita sanoja. Parempaa en tiedä.

Rakkaudella Ville Salokangas

linktr.ee/kysta 15

FiMSICin kuulumiset teksti Heta Rundelin

Moikka ja ihanaa syksyn alkua Kuopion FiMSIC:stä!

Syksy on aina kiireistä aikaa medisiinarin elämässä, ja sitä se on ollut myös järjestötoiminnan puolella. Tämä syksy on ollut erityisen jännittävää aikaa FiMSIC:ssä, sillä elokuussa järjestettiin kauan odotettu kattojärjestö IFMSA:n yleiskokous August Meeting 2024 Suomessa Tampereella! On vaikea vieläkään uskoa tapahtunutta todeksi, saati sitten pukea sanoiksi, kuinka hienosta tapahtumasta on kyse. Tapahtuma järjestettiin kokonaan suomalaisten medisiinarien voimin, ja myös Kuopiosta oli paljon ihmisiä järjestelytoimikunnassa, mikä oli huippuhienoa!

Kuopiossa FiMSIC-syksy on lähtenyt jälleen kovalla pöhinällä käyntiin. Fuksiaisissa kävimme pitämässä uusille kuololaisille FiMSIC-henkistä dildorastia. Syyskuun loppupuolella suuntasimme Helsinkiin, jonne kokoontui fimsiccareita koko Suomesta vuosittaiseen National Meetingiin. Tänä vuonna tapahtuman teemana oli “Luovuus lääketieteessä”. Tapahtumassa kuultiin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä puheenvuoro lääkäri-kuvanveistäjä Satu-Minna Suorajärveltä.

16 Kysta 3/2024

Ilta huipentui vielä sitsien merkeissä. Lokakuun alussa Kuopiossa pidettiin jälleen Erikoislääkäripaneeli, joka oli huippusuosittu! Toivottavasti ilta herätti osallistujilla ajatuksia siitä, mille alalle voisikaan suuntautua, ja mitä asioita erikoisalan valinnassa on hyvä ottaa huomioon.

FiMSIC:n syksystä jännittävän tekee joka vuosi myös virkailijavalinnat. Lokakuussa valittiin uusi kansallinen johtokunta sekä uudet paikallistiimit joka kaupunkiin, ja uusien virkailijoiden kausi alkaa tammikuussa. Jännittävää nähdä, ketä FiMSIC:ssä ensi vuonna pöhisee uusina virkailijoina! Kannattaa pitää tulevina vuosina virkailijahaku mielessä, jos FiMSIC:n toiminta kiinnostaa ja haluat päästä järkkäilemään hienoja ja merkityksellisiä juttuja huippuporukalla!

Toinen iso juttu syksyisin FiMSIC:ssä on vaihtoonhaku.

Vaihtokohteet ensi vaihtokaudelle julkaistiin National Meetingissä, jonka jälkeen vaihtoonhaku on auennut.

Vaihtoonlähtö on ollut itselleni yksi lääkiksen parhaita kokemuksia, ja samaa on sanonut hyvin moni vaihdossa käynyt. Jos vaihtohakemus

jäi kuitenkin täyttämättä dedikseen mennessä, kannattaa pitää silmällä FiMSIC:n instagramia (@fimsicfinland) ja nettisivuja, jossa jäljelle jääneistä vaihtokohteista on tiedotettu! Elämäsi seikkailu odottaa!

Nyt onkin aika kääntää katseet kohti loppuvuotta ja pikkujoulukautta. Järjestämme vielä yhteiset pikkujoulut, jonne ovat tervetulleita kaikki FiMSIC-mieliset. Näistä tiedotetaan myöhemmin meidän wa-ryhmässä. :) Tsemppiä kaikille loppuvuoden koitoksiin! Pidetään räikkä pyörimässä ja nähdään FiMSIC:n tapahtumissa!

FiMSICin 70 v. vuosijuhlat, Kuopion edustus 16.11.2024

linktr.ee/kysta 17

Kuva: Andy Anderson

August Meeting 2024 Organizing Committee (OC) , joka järjesti Tampereella 1.-7.8.2024 onnistuneen IFMSA:n yleiskokouksen.

OC:ta johti kuopiolainen Milja Heikkinen, Heikkinen, joka toimi viime vuonna FiMSICin puheenjohtajana.

18 Kysta 3/2024

Kuva: Andy Anderson

Tapahtumaan osallistui 700 delegaattia noin sadasta maasta.

Seuraavalla aukeamalla voit tutustua August Meetingin tunnelmiin kuvien muodossa!

linktr.ee/kysta 19

Kuvat: Andy Anderson Kuva: Andy Anderson

20 Kysta 3/2024

Yhtä joukkuetta Meillä lääkärit työskentelevät laajasti perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon ja kehitämme lääkäreiden urapolkuja systemaattisesti.

Työtämme ohjaavat potilaslähtöisyys, hyvä tiimiyhteistyö ja kollegoiden tuki sekä tutkimuksen ja hoidon laadukkuus.

Kysy rohkeasti lisää amanuenssuureista ja työmahdollisuuksista Rekrytointiyksiköstä! rekry@pshyvinvointialue.fi

Tule lääkäriksi Pohjois-Savon hyvinvointialueelle!

Rakasta tekemistä Elämä on muutakin kuin lääketiedettä. Välillä siinä on vastuksia - ja ledejä.

Joskus unelmien projekti tupsahtaa syliin nurkan takaa kuin salama kirkkaalta taivaalta. Lääkiksen muiden kiireiden lomassa se voi kiehtovuudestaan ja kiinnostavuudestaan huolimatta herättää myös kielteisiä tunteita: kuinka kerkeän kiireen keskellä?

Tämänkertaisen projektini sain delegoituna isältäni, joka päätti rakentaa pakkasenkestävän jälkikompostorin.

Lämpövastuksen ja tuuletusventtiilin säätämiseksi hän toivoi lämpötilan ja kosteuden seurantaa kotiautomaatiojärjestelmämme kautta – helpommallakin pääsisi, mutta samaa sensorialustaa voisi hyödyntää vaikkapa perunakellarissa.

Vaihtelevan ajan kuluttua alun innostus voi muuttua ahdistukseksi, jopa kauhuksi: mihin meninkään lupautumaan? Onko minusta tähän, jos en edes tiedä, mistä aloittaa? Projektin vetäjällä on yleensä varsin selkeä kuva lopputuloksesta, mutta harvoin keittokirjamaista 22 Kysta 3/2024

ohjetta sen saavuttamiseen.

Kuten elefantin syöminen, iso projekti kannattaa aloittaa haaruk- siis paloittelemalla: millaisista osista valmis työ tulee koostumaan? Mitä konkreettisia tietoja, taitoja ja välineitä tarvitsen, ja missä järjestyksessä?

Koen kaavioiden piirtelyn helpottavan työprosessien hahmottamista. Isäni toivoi hakkeri- ja huoltovapaata langallista ratkaisua, joten suuntasin hakuni suljetussa sisäverkossa toimivan ESPHomen tukemiin Ethernet-portillisiin alustoihin.

Aiheeseen perehtymättömille mainittakoon, että niitä on varsin monta. Ja jollei brändistä maksa kymmenkertaisesti, saa valita kymmenistä kiinaklooneista.

Kaverilta kysyminen voi auttaa alkuun. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että samankaltaisissakin projekteissa voi olla pieniä merkittäviä eroja, joiden seurauksena hyväkin neuvo voi johtaa väärille urille.

Olin itsekin eksyä ostamaan langattomia sensoreita Hacklabien IRC-tsäteissä saamieni suositusten perusteella, mutta isän kanssa keskustellessa ymmärsin signaalien ja paristojen vaihtamisen olevan haastavaa märän kompostin läpi. Päädyimme toiseen suosittuun ehdotukseen, ns. Dallas-lämpötila-anturiin, jota tilatessa löysimme myös kosteutta mittaavan DHT22-sensorin. Mikrokontrollerin valinnassa konsultoin kollega Kuukkasta, jolta sain selkeän ohjeen: valitse halvin.

Tällä kertaa se oli ESP32ETH01.

Vaikka suunnitelma vaikuttaisi selkeältä, liikkuvien osien määrän kasvaessa potentiaaliset sudenkuopat lisääntyvät eksponentiaalisesti. Kuten suunnistaessa, suorin reitti ei välttämättä ole nopein. Jos “päätehtävässä” eteneminen vaatii useamman uuden asian samanaikaista oppimista ja suorittamista, kannattaa harkita taitojen kartuttamista muutama kerrallaan “sivutehtävien” avulla. Niissä kertyvät pienet onnistumiset myös

ylläpitävät motivaatiota ja kartuttavat kokemuspist- siis minäpystyvyyden tunnetta.

En ollut koskaan ohjelmoinut mikrokontrollereita enkä rakennellut elektroniikkaa koekytkentälevylle, joten ensimmäinen sivutehtävä oli lämpötilan ja kosteuden mittaaminen tutun ja turvallisen Raspberry Pi –piirilevykoneen kanssa. Seuraavana sivutehtävänä, spontaanin soveltamisyrityksen seurauksena, sain sensorista siniset savut. Päädyin palaamaan päätehtävän pariin, pohtimaan, mitä komponentteja tarvitsisin kaupasta 10 kilo-Ohmin vastusten ohella.

Netti on pullollaan kaikenlaisia tutoriaaleja sun muita pikaohjeita, mutta erityisesti nykyään, ChatGPT:n kaltaisten kielimallien aikakaudella, kannattaa pysähtyä miettimään pikakelauksen hintaa – millainen ymmärrys minulle aiheesta rakentuu ännännen käden tiedon kautta, ja kuinka moni projektini kannalta oleellinen yksityiskohta on karsiutunut tai muuttunut matkalla? Erityisesti ohjelmistojen osalta tieto voi vääristymisen lisäksi olla vanhentunutta.

Seuraava välietappini oli Dallas-lämpötila-anturien testaaminen, ja käräyttämäni DHT22:n muistoa kunnioittaen varmistin tarvittavat kytkennät Arduino-brändistä

tunnetun Adafruitin ohjeista, joista selvisi myös “yhden piuhan protokollan” käytännön merkitys. Muutamaa teipinpalaa ja skriptiriviä myöhemmin DIY-mittalaitteeni oli valmis, ja onnistuin toistamaan kokeellisesti Celsius-asteikon kannalta oleellisen fysikaalisen faktan: vesi jäätyy noin nollassa asteessa. Pääsin Mittalaitteen osat alhaalta ylös: Raspberry Pi (vihreä mötikkä), koekytkentälevy (valkea reikäjuusto) sekä 5 Dallas-lämpötila-anturia (pitkien mustien piuhojen päissä vesikipossa).

soveltamaan myös syventävää opinnäytetyötäni tehdessäni oppimaani käppyröintiä!

Syväreistä puheen ollen, kuinkas omasi edistyvät? Joo, ymmärrän – minunkin ovat vielä vaiheessa – mutta ei hätää, kyllä kaikki ovat saaneet ne pakettiin ennen valmistumista. Ylle kokoamieni

vinkkien lisäksi – lue joka toinen [=sisennetty] kappale – suosittelen säännöllisiä lyhyitä palavereita. Kuten kompostorikonetta kasatessa, on syväreitä tehdessä helppo jäädä jumiin tai eksyä väärille urille. Isäni tavoin ohjaaja ei välttämättä ole perillä kaikista yksityiskohdista, mutta osaa usein ohjata huomiota keskeisiin asioihin. Toki tämä edellyttää avointa kommunikaatiolinjaa.

Aina ei ole helppoa eikä hauskaa, mutta haasteet kasvattavat luonnetta, ja lopussa kiitos seisoo. Vaikkei kaikkia tekeleitä saisi vietyä maaliin, jo tehdessä oppii monenlaista – myös itsestään. Tsemppiä kaikenkokoisiin projekteihin niin opintojen osana kuin ulkopuolellakin!

MATTI TYRVÄINEN Kirjoittaja on viidennen vuoden kandi sekä julkaisuhetkellä toivottavasti ensimmäisen vuoden väitöskirjatutkija, joka rakastaa kliseillä höystettyjä, tarpeettoman yksityiskohtaisia ja allegorisia self-help –tarinoita linktr.ee/kysta 23

KRISTIAN AIRO

Rakkautta ja anarkiaa

O

tsikko viittaa vuosittain Helsingissä järjestettävään elokuvafestivaaliin, josta en tiedä mitään. Se ei myöskään oikeastaan liity tämän kolumnin sisältöön juuri millään lailla, mutta en sitten parempaakaan otsikkoa tähän hätään keksinyt.

Tehtävänäni siis olisi kirjoittaa jotakin rakkauteen liittyvää, mikä ei introvertille, tunteensa mieluiten omana tietonaan pitävälle keski-ikäistyvälle suomalaismiehelle ole aivan helppo tehtävä. Niinpä päätinkin yrittää ongelman kiertämistä kirjoittamalla jostakin aihetta sivuavasta asiasta, käytännössä ajatuksistani ihmissuhteista yleisemmällä tasolla. Kaikenlaisia haasteitahan ihmissuhteisiin vaikuttaa liittyvän melko runsaasti, 24 Kysta 3/2024

oli ongelmana sitten niiden puute (jota toisinaan yksinäisyydeksikin kutsuttaneen) tai kokemus olemassa olevien ihmissuhteiden epätyydyttävyydestä. Kiistatonta kuitenkin lienee, että jokainen meistä jossain määrin ihmissuhteita kaipaa ja tarvitsee.

Syksystä 2018 kevääseen 2019 olin kahdeksan kuukauden ajan opintovapaalla silloisesta työpaikastani. Tarkoituksenani oli omistaa nuo kuukaudet lääketieteellisen pääsykokeisiin opiskelulle, mikä osoittautuikin menestyksekkääksi strategiaksi, sillä sain opiskelupaikan vuonna 2019. Noiden kahdeksan kuukauden ajan vietin kuitenkin suurimman osan ajastani yksin kotona opiskellen, ja äärimmillään sosiaaliset kontaktini saattoivat viikon aikana rajoittua

ruokakaupan kassahenkilökuntaan kahdesti viikossa. Ensimmäisten kuukausien aikana en erityisemmin ajatellut asiaa, sillä viihdyn lähtökohtaisesti hyvin myös itsekseni ja usein huomaan myös kaipaavani omaa rauhaa kiireisen arjen keskellä. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin, että kotoa poistuessani aloin todella herkästi ärsyyntyä kanssaihmisten täysin tavanomaisesta käytöksestä; kaupassa ja liikenteessä joku oli aina tiellä, ja aivan varmasti tuokin mummo tahallaan kiusasi sähläämällä vaihtorahojen kanssa kassalla. Toisin sanottuna subjektiivinen kokemukseni vinoutui siten, että tulkitsin herkästi toisten ihmisten aivan normaalin toiminnan jotenkin vihamielisenä, mikä oli varsin kuormittavaa.

Edellä kuvatusta kokemukses-

tani on vielä todettava, että en tokikaan tuossakaan elämänvaiheessa täysin eristäytynyt muusta maailmasta, vaan tapasin kaikesta huolimatta säännöllisesti ystäviäni ja perhettäni. Lisäksi eristäytymiseni oli täysin vapaaehtoista ja lisäksi tilapäistä. Niinpä en voi välttyä ajattelemasta, minkälaista elämä olisikaan, jos tuonkaltainen elämäntyyli jatkuisi vuosikausia esimerkiksi työttömyyden/syrjäytymisen vuoksi (oletettavasti melko ankeaa).

Samalla on kuitenkin nostettava esille myös, miten herkästi tulkitsemme toisten aikeet väärin, mikä voi herkästi johtaa konflikteihin. Ja mikä ehkä tärkeintä,

tämä väärinymmärryksen riski ei suinkaan liity pelkästään satunnaisiin vastaantulijoihin ruokakaupassa, vaan mitä suurimmassa määrin myös meille läheisiin ihmisiin. Ratkaisuna on tietysti (pahin latteus ikinä, mutta minkäs teet) avoin kommunikointi, ehkä jopa omista tunteista (ai niin, tätä en osaa itsekään, perhana). Lisäksi suosittelen lämpimästi aktiivista reflektiota liittyen kanssaihmisten käyttäytymiseen ja taustalla piileviin motiiveihin.

Tosiasia kun on, että taustalla hyvin harvoin on minkäänlainen pahantahtoisuus sinua (tai ketään muutakaan) kohtaan.

KRISTIAN AIRO

Kilpaurheilua lääkiksen ohessa haastattelu Silvia Jäske 1. Esittelisitkö itsesi pienen nippelitiedon kera?

Olen Valtteri Pennanen ja olen 23-vuotias lääkisopiskelija ja kilpahiihtäjä Kuopiosta. Olen kotoisin täältä Kuopiosta ja olen elänyt täällä suurimman osan elämästäni. Kuopio on mielestäni hyvä paikka elää, joten en ainakaan vielä haikaile muualle.

Lääkiksessä olen toisella vuosikurssilla.

Kiva nippelitieto on, että en kuuntele musiikkia treenatessa vaan treenit tehdään ilman musiikkia.

2. Mikä on lajisi ja miten olet

alun perin päätynyt lajin pariin?

Lajini on maastohiihto. Oon hiihtänyt ihan pienestä pitäen, mutta oon kilpaillu tavoitteellisesti yli 10 vuotta. Lajin pariin päädyin vanhempien kautta. Vanhemmat vei pienenä ladulle ja siitä se pikkuhiljaa lähti. Hiihto on usein laji, mikä “periytyy” ja niin minunkin kohdalla kävi.

Nuorempana olen harrastanu myös paljon muuta kuten juoksua, yleisurheilua, jalkapalloa, salibandya, suunnistusta ja maastopyöräilyä. Aika monessa

on oltu mukana ja upeita lajeja kaikki, mutta hiihto on valikoitunut omaksi.

3. Kertoisitko, kuinka päädyit ammattilaisurheilijaksi?

Oliko tämä ollut selkeä tavoite läpi nuoruuden?

Minulla on ollut aina tavoite menestyä hiihdossa, mutta ammattilaisurheilijan uraan en ole selkeästi tähdännyt. En välttämättä vieläkään koe itseäni ammattilaisurheilijaksi, eikä minun tarvitsekaan. Tavoitteeni on hiihtää kovaa, ammattilaisurheilijan statuksella en tee mitään. linktr.ee/kysta 25

4. Millainen oli tiesi lääketieteelliseen? Milloin päätit hakea ja miten pystyit urheilla siinä sivussa?

Olen aina ajatellut hankkivani itselleni ammatin, etten olisi vain urheilun varassa. Lukion jälkeen hain opiskelemaan tuotantotaloutta ja sainkin opiskelupaikan, mutta en vastaanottanut sitä.

Silloin kesälomalla sain ajatuksen, että minusta voisikin tulla lääkäri.

Ihmisten auttaminen ja mielenkiintoinen ala vetivät puoleensa.

Todistukseni oli kohtuullinen, mutta lääkikseen sillä ei ollut asiaa, joten ei muutakuin pääsykokeeseen lukemaan. Ensimmäisellä kerralla en saanut edes puolia tarvittavista pisteistä. Toisena vuonna luin yli 700 tuntia ja sitten sainkin riittävät pisteet ja pääsin ykköstoiveeseeni Kuopioon.

Olen saanut lääkiksessä paljon uusia ystäviä ja pidän ainejärjestöstämme. Kouluun on aina mukava mennä, kun tietää, että on kivoja ihmisiä vastassa, joten kiitos siitä teille kollegat.

4. Miten olet saanut yhdistettyä urheilun ja opinnot?

Viikossa harjoittelen keskimäärin 15-25 tuntia. Harjoituskertoja kertyy viikossa noin 8-12. Pidän yhden lepopäivän viikossa, jolloin en urheile. Kilpailukaudella harjoittelen hieman vähemmän, koska tarkoitus on olla hyvässä vireessä kilpailuissa, joten harjoittelumäärää täytyy laskea.

Kilpailuja minulla on talvella noin 30, se on sopiva määrä. Melkein

joka viikonloppu hiihdetään kilpaa, mutta välillä on hyvä pitää väliviikkoja, jolloin ehtii harjoitella, jotta kunto pysyy hyvänä läpi talven. Kilpailut ovat enimmäkseen Suomessa, mutta joitakin myös ulkomailla. Usein se riippuu menestyksestä, että pääseekö edustamaan Suomea. Terveenä pysyminen on ensisijaisen tärkeää. Sairaana ei urheilla.

Opintojen ja urheilun yhdistäminen on sujunut hyvin, ainakin täällä preklinikassa. Tilanne muuttuu varmasti klinikkaan siirryttäessä. Opiskelu ja urheilu toimivat hyvinä vastapainoina toisilleen ja yksilölajin harjoitukset on helppo sovittaa lukujärjestykseen. Tällä hetkellä suoritan kaikki pakolliset opetukset ja muuten opiskelen itsenäisesti.

Luennot ovat mielenkiintoisia, mutta kun ei ole aikaa niin en ole käynyt. Yksin rauhassa opiskelu on tehokkainta minulle.

En pidä kalenteria tai minuuttiaikatauluja, mutta suunnittelen kyllä viikot etukäteen, jotta ehdin tehdä harjoitukset ja opiskella.

Talvella suunnittelen lisäksi viikot siten, että pääsee kilpailureissuun.

Kilpailureissut kestävät yleensä 3-4 päivää.

Myönnän, että useasti on hetkiä, kun väsyttää, stressaa ja on rankkaa. Valehtelisin jos väittäisin muuta. Yritän olla armollinen itselleni ja hyväksyä sen, että aina ei jaksa tai pysty, elämäähän tämä vain on ja ensimmäistä kertaa sitä eletään. Maastohiihto ja lääketiede ovat kuitenkin “intohimoni” ja unelmani, joten kohtuuttoman ajan ja omien voimavarojen

käyttö vain näihin kahteen asiaan tuntuu järkevältä. Olen oppinut nauttimaan tästä matkasta, jokaisesta harjoituksesta ja päivästä. Jos menee eteenpäin vain lopputulos mielessä, niin ainakaan minä en pystyisi tähän.

5. Mitä tulevaisuus pitää sisällään?

Yritän elää hetkessä ja en hirveästi ole miettinyt tulevaisuutta, mutta on sitäkin vähän mietitty. Hiihtourani jatkuu niin kauan kuin se on mieluista. Tavoitteeni on nousta kiertämään maailmancuppia ja arvokisat kiinnostaa.

Samalla pääsisi matkustamaan ulkomaille hienoihin paikkoihin, joissa ei muuten tulisi käytyä.

Koulussa tavoitteeni on valmistua lääkäriksi ja erikoistua. En varmaan valmistu kuudessa vuodessa, mutta toivottavasti ei kovin paljoa ylikään menisi. Yritän olla stressaamatta liikaa, mennään päivä ja vuosi kerrallaan. Uskon ja toivon, että tulevaisuudessa voin muistella näitä aikoja ja vuosia hyvin mielin.

Rakkaudesta lajiin

virheistä huolimatta Lajista voi kuitenkin nauttia täysin sydämin, vaikka se ei olisikaan tavoitteellista.

Ihmisellä on taipumus positiivisten vahvisteiden myötä tehdä sitä, missä on hyvä. Oma polaarinen kokemukseni alkoi vappuna, jolloin tuli vitsailtua kaikenlaista.

Koska kysyjä oli oikea, lupauduin Jukolan viestiin 13,2 kilometrin osuudelle. Ensimmäisissä suunnistusiltarasteissa selvisi, että suuret puheet eivät kompassin pohjoisen näyttämisessä ja eri maastonpiirteiden kummuissa auttaneet – eksyin siis heti lähtöpisteen jälkeen. Mutaisista sukista ja päivänvaloa näkemättömästä tulosajasta huolimatta tunne radan jälkeen oli huikea.

Suunnistus on opettanut minulle jotakin olennaista siitä, miten tekemisen ilo voi viedä mennessään, vaikka tulokset eivät iloa kuvastaisikaan. Miten mukavaa onkaan juosta oksien seassa, välillä löytäen nilkan taittavia kuoppia tai jopa rasteja! Toki hyvät tulokset olisivat toivottuja – ja lajissa kehittyy -, mutta tämä oli omassa projektissani hyvin pieni seikka. Löysin itseni metsästä välillä eksyneenä vain siksi, että olin luvannut osallistumisen joukkuekisaan kavereille, koska se oli kivaa, ja toisaalta en voinut enää perua päätöstä.

Kun tekee sitä, mistä oikeasti välittää, ei epäonnistumiset haittaa ainakaan yhtä paljoa. Tämä on kenties lajin hienoin ominaisuus: virheiden hyväksymisen oppiminen. Huonous itsessään ei tarkoita muuta kuin suurta kehittymisen tilaa. Suurin oppimispotentiaali saavutetaan, kun ihmisellä on motivaatio ja resilienssiä haasteille.

pysähtyä miettimään asioita, jotka itselle todella merkitsevät. Rakkaudesta lajiin tekeminen voi siis olla tapa palauttaa yhteys siihen, mikä elämässä on tärkeää. Ensi kesäkuussa aionkin löytää itseni Mikkelin metsistä tuhansien muiden kanssa rämpimästä Jukolassa.

Puhdas tekemisen riemu auttaa irtautumaan perfektionismista.

Moni on tottunut siihen, että tekemisellä on aina oltava jonkinlainen näkyvä, mitattava päämäärä, oli tämä sitten tentti, urheilukilpailu tai soittoharrastuksen esiintyminen. Tämä malli voi käydä kuluttavaksi, vaikka tulokset olisivatkin hyviä tai tekemisestä nauttisi. Kun tekee jotakin pelkästä kiinnostuksesta, varsinkin jos on asiassa vaihtelevasti menestyvä, auttaa tämä ottamaan muissakin elämän rasteissa rennommin.

Tekemisen ilon kautta on tullut selväksi, että merkityksellisyys löytyy usein juuri siitä, mitä ei voi mitata tai vertailla. Ajatus siitä, että ei tarvitse olla paras tai edes erityisen hyvä, voi olla oivallinen keino

VEERA NURMELA

linktr.ee/kysta 27

ERIKOISALAHAASTATTELU

Sydämen asialla haastattelu Hilda Halttunen

Mikko Puhakka on kardiologi sekä sisätautien erikoislääkäri, joka valmistui lääkäriksi Kuopiossa vuonna 1992.

1. Kuka olet, mihin alaan erikoistut ja kuinka päädyit opiskelemaan lääketiedettä?

Olen Mikko Puhakka, toimin tällä hetkellä kardiologian kliinisenä opettajana UEFssa, Olen Kuopion Yliopiston käynyt ja ole erikoistunut ensin sisätauteihin ja sen jälkeen kardiologiaan. Tuohon maailman aikaan näin tuli tehdä, kardiologia oli silloin ns. suppea erikoisala sisätaudeille. Tulin suoraan lääkikseen 1986 lukiosta ”puolivahingossa”. Pelasin tuolloin aktiivisesti jääkiekkoa ja tarkoitus oli sitä jatkaa, mutta isän työkaveri oli tulossa Kuopioon lääkiksen pääsykokeisiin ja heiltä sain kyydin ja melko pitkälle lukiopohjalta lyhyellä valmistautumisella pääsin juuri ja juuri sisään. No siinähän meni suunnitelmat uusiksi ja jääkiekkoa pelasin vielä vuoden KalPassa, mutta sen jälkeen opiskelu vei voiton... .ja sillä tiellä ollaan.

2. Milloin ja mistä olet valmistunut lääkiksestä?

Kuten jo sanottu, Kuopion yliopisto kasvatti ja toimin myös kurssin 28 Kysta 3/2024

Isäntänä. Meitä oli pieni kurssi, muistaakseni vain 75 valmistui.

Lääkiksen suosiokaan ei tuolloin ollut samaa kuin nyt, Suomessa oli valuuttalainat, rahaa ja töitä oli kaikilla ja opiskelu ei ollut niin suosittua, kunnes vuonna 1990 kaikki muuttui, kun markka kellui ja lääkiksestäkin tuli yksi suositummista koulutusaloista 3. Kuinka päädyit valitsemaan juuri tämän erikoisalan? Mitä mahdollisia ennakkoluuloja tai väärinkäsityksiä alaasi liittyy?

Sisätaudit valikoitui vähän myös vahingossa, armeijan jälkeen -92 lopussa, oli lääkärityöttömyyttä ja töitä otettiin sieltä mistä niitä sai ja onnekseni PKKS sisätaudit niitä tarjosi. Kardiologiaan ajauduin sisätautien erikoistumisen jälkeen, kun jäin Kuopioon tekemään tutkimushommia. Pian Kardiologisessa yksikössä tarvittiin erikoituvaa ja siitä se sitten lähti.

Eli hieman ajopuuteorialla olen tänne päätynyt. Ennakkoluuloja tai väärinkäsityksiä mielestäni Kar-

diologialla ei ole, ala on kehittynyt huimasti, aiemmin kaikki tekivät kaikkea, mutta nykyään kardiologiankin sisällä erikoistutaan tietylle suppealle sektorille.

4. Teetkö tutkimusta? Koetko, että erikoisalallasi tutkimukseen kannustetaan tai tähän on mahdollisuuksia?

Haluaisitko tehdä tutkimusta jatkossa?

En enää, auttelen muita jos apua tarvitaan, esim. sydämen UÄ tutkimuksia tutkimuspotilaille. Kardiologia kehittyy koko ajan, varsinkin toimenpidepuoli saa uusia laitteita ja sitä kautta sepelvaltimoiden toimenpiteiden mahdollisuudet lisääntyvät ja sitä kautta useampi sepelvaltimotautipotilas saa apua ilman suurta sydänleikkausta.

Sama kehitys näkyy myös läppävikojen hoidossa ja puhumattakaan sydämen rytmihäiriöiden hoidosta. Kehitys on ollut valtavaa ja sekä kuvantaminen, että hoitomahdollisuudet ovat parantuneet paljon, joka toki tuo lisää kustannuksia...

Nyt täytyy jo miettiä, mihin meillä on varaa ja mitä kannattaa tehdä.

5. Koetko, että jokin on työssäsi erityisen haastavaa tai mielenkiintoista juuri tällä hetkellä?

piiristä. Yhteiskuntaan ehkä siten, että kun jakaa tietoa kandidaateille, se jakautuu koko maahan ja siten vaikuttaa yhteiskuntaan.

No minulle juuri nyt on mielenkiintoista uudet sydämen vajaatoimintalääkkeet.

6. Vaikuttaminen pohjautuu pitkälti puheen ja tekstin tuottamisen varaan. Millä tavoin koet erikoisalallasi pystyväsi vaikuttamaan 1) potilaiden elämänlaatuun ja toimintakykyyn 2) työympäristöösi 3) yhteiskuntaan?

Potilaiden elämänlaatuun voin vaikuttaa paljon, jos potilas pystyy tekemään hänelle ehdotetut elämänmuutokset. Työympäristöön voin vaikuttaa pitämällä huolta työkavereista ja hyvästä työilma-

6. Miten koet kardiologian alan kehittyvän seuraavan 5-10-20 vuoden aikana?

Tuo on vaikea kysymys, uskon, että lähitulevaisuudessa perkutaaniset toimenpiteet valtaavat vielä perinteistä kirurgiaa. Sitten tahdistinhoidot kehittyvät vielä paremmiksi, johdottomiksi ja enemmän fysiolgiseksi. Lääkehoidot tulevat täsmällisemmiksi ja voidaan joitakin perinnöllisiäkin sairauksia korjata.

8. Mitkä ovat sinun kolme kultaista sääntöä jaksamiselle arjessa?

Riittävä uni ja lepo, mielekäs liikunta ja hyvät kaverit ja aika heidän kanssaan.

9. Lempiasiasi syystalvessa?

Takkatuli ja hyvä leffa kotona...:-)

linktr.ee/kysta 29

Tiesitkö, että sinäkin voit osallistua Kystan tekemiseen?

Kysta julkaistaan neljä kertaa vuodessa, kahdesti keväällä ja kahdesti syksyllä. Kystan tuottaminen ei olisi mahdollista ilman aktiivista toimitusta. Jokaisen numeron tekeminen alkaa toimituksen keskeisestä kokouksesta, jonka aikana ideoidaan seuraavan numeron teema ja siihen liittyvät aiheet. Seuraavaksi aiheet jaetaan ja hihat kääritään - on taas aika luoda täysin uusi, mielenkiintoinen aihekokonaisuus kuololaisille.

Kysta tarjoaa luovaa vastapainoa opiskelulle ja mahdollistaa muiden vuosikurssien opiskeluihin tutustumisen. Syyskuussa pidimme toimituksen kesken keilaus- ja suunnitteluillan, koska toisiimme tutustuminen on myös tärkeää. Päätoimittajakausieni aikana toimituksen koko on mukavasti kasvanut, mutta etenkin eläköitymisten myötä on tarvetta lisätekijöille. Kirjoittajien lisäksi graafiset taidot ja valokuvaustaidot ovat aivan yhtä tärkeitä.

KuoLO järjestää alkuvuodesta 2025 yhteisen tiimihaun, jonka myötä avautuu vuosittainen mahdollisuus lähteä mukaan Kystan toimitukseen.

Tästä tiedotetaan tarkemmin KuoLOn Instagramissa ja Viva Engagessa. Voit lisäksi liittyä toimituksen alaiseen Mikrokysta-ryhmään, joka löytyy osoitteesta bit.ly/mikrokysta.

Toivottavasti tavataan Kystan parissa! <3 Janina ja toimitus

30 Kysta 3/2024

Kandi, haluaisitko keskittyä vain potilastyöhön?

Anna meidän hoitaa taloushallinnon asiat puolestasi.

Tarjoamme joustavan ja helpon toimintamallin terveydenhuollon ammattilaisille.

Lue lisää omapartners.fi tai omakirjanpito.fi linktr.ee/kysta 31

ME KOULUTAMME SINUA -AIDOSTI! Oppiminen on elinikäinen seikkailu.

Me halutaan auttaa sinua oppimaan!

TULE SEIKKAILULLE LAPPEENRANTAAN, OTA YHTEYTTÄ: laakarirekry@ekhva.fi tai Anna-Kaisa Heikkinen puh.

0403/2024 137 3158 32 Kysta anna-kaisa.heikkinen@ekhva.fi

Marianne Svahn puh. 040 137 2320 marianne.svahn@ekhva.fi