8
Kynnys Nro 1 / 2017
Kädet muistavat kyllä Virolainen Merike Mägi, 58,on kohdannut henkilökohtaisen avustajan työssään kokonaan uuden maailman. Hän uskoo vammaisen pomon ja henkilökohtaisen avustajan väliseen kemiaan. – Kun kemia pelaa, kaikesta selviytyy, hän sanoo.
L
Teksti ja kuva: HEINI SARASTE
ÄNSIVIROLAINEN Merike Mägi kaipasi kaksitoista vuotta sitten elämäänsä täydellistä muutosta. Kaikki neljä lasta olivat kasvaneet isoiksi, työt Länsi-Virossa olivat loppuneet, kun työpaikka, sikala, oli lopetettu. Lisäksi oli polttava halu nähdä elämää. Merike päätyi henkilökohtaiseksi avustajaksi Suomeen, eikä ole kertaakaan katunut. ––Alussa olin niin ylpeä vaativasta työstäni, että olin haljeta. Monet aivan ulkopuoliset tulivat sano-
maan, että teen arvokasta työtä. Meriken pomona on avustajakeskus Sentterin Marjut Ounila, joka tietää avustamisesta kaiken. Marjut välittää Sentterissä työkseen avustajia ja hänellä on kokemusta kymmenien ja taas kymmenien erilaisten avustajien pomona olemisesta. Ounila käyttää myös hengityskonetta, joten ihan tavallisesta avustamisesta tässä ei ole kyse. Marjutin henkihän on loppujen lopuksi avustajan neuvokkuuden varassa.
Kaikki alkoi sikalasta Ennen avustajan työtään Merike kävi vielä tutustumassa suomalaisiin sikaloihin. ––Olin 48-vuotias enkä ollut koskaan ollut ulkomailla. Näin, että Kauhajoella Suomessa haettiin sikalaan työntekijää. Päätin ottaa haasteen vastaan ja lähteä yksin liikkeelle. Lapset saisivat rahaa koulutukseen ja aviomies kyllä pärjäisi. Lisäksi olin Virossakin tehnyt koko elämäni töitä sikalassa. Olin ”maalaistyttö”. Suomi otti tulijan vastaan hyvin ja pian tuli perhe perässä. Suomalaiset ovat Meriken mielestä ystävällistä ja auttavaista kansaa. ––Ennen Suomea en ollut koskaan käynyt ulkomailla. Kun etsin tietä laivaterminaalista Helsingin rautatieasemalle, yksi rouva otti käsikynkästä ja vei perille. Virolaiset ovat paljon viileämpiä. Meriken puheissa vilahtavat vihreät kaulahuivit, auringonkilot, mustat kissat ja kaikki sateenkaaren värit. Hän puhuu mehukkaasti ja runsaasti elämänsä sattumuksista ja nauraa paljon. Hän on lämmin ihminen. Työt loppuivat myös suomalaisesta sikalasta ja Merike pääsi töihin vanhainkotiin. ––Kyseessä oli kuitenkin ”itkupaikka”. Vanhukset olivat niin surullisia. Eikä hellä sydän ei sitä kestänyt. Työtoveriltaan Pirjolta hän kuuli sitten henkilökohtaisen avustajan ammatista. ––Kun tulin töihin Marjutille, en ollut koskaan nähnyt sähköpyörätuolia saati hengityskonetta enkä tavannut vaikeavammaista. En puhunut edelleenkään kovin hyvin suomea. ––Mutta heti kun astuin ovesta sisään, tunsin että kemiat pelasivat. Haastattelun loppupuolella, työvuorossa oleva avustaja soitti
ja ilmoitti, ettei millään pääsisi paikalle. Ei minulla ole mitään menoa, voin aloittaa heti, sanoin. Työ alkoi välittömästi.
Opi hyvänen aika mikä on kyynärpää Nyt Merike on työskennellyt saman työnantajan palveluksessa seitsemän vuotta ja lisäksi tehnyt välillä keikkahommia vapaapäivinään. Kielikursseilla hän ei ole koskaan käynyt. Käytäntö on opettanut. Joskus Marjut Ounila on kuitenkin vähän suutahtanut. Syystä, Merike myöntää. ––On tiedettävä, mikä on polvi ja mikä on kyynärpää! Marjutin kanssa Merike on saanut myös nähdä maailmaa, kun vauhdikas ja menevä työnantaja on suunnannut lomillaan milloin Italiaan, milloin Norjaan, milloin Meksikoon. Merike on vienyt Marjutin myös tutustumaan kotimaahansa. ––Avustajan ja työnantajan suhde on aivan omanlaatuisensa. Näen heti myös muista pomo-avustaja -pareista, kun homma sujuu. Oma ongelmani on puheliaisuuteni. Olen hyvin puhelias ihminen ja minulla on kova ääni, olen kuitenkin yrittänyt asettua Marjutin asemaan ja miettiä, miten tämä jaksaa kun joutuu kestämään joka päivä kolmea-neljää vierasta ihmistä. Tuskin hän haluaa, että me loputtomasti lörpöttelemme. ––Vaikka eihän me vieraita olla, me ollaan kuin siskokset. Kotimaahansa hän aikoo palata eläkepäiviksi jossain vaiheessa. Suomessa tienatuilla rahoilla on peruskorjattu omaa kotia kotipaikkakunnalla. Sinne pihalle Merike on istuttanut viisi omenapuuta ja nyt on joukossa myös yksi päärynäpuu. Siteet Suomeen eivät kuitenkaan katkea, sillä Meriken tytär Malle kulkee äitinsä jalanjälkiä ja avustaa Marjutia.