“KUNINGAS ON KUOLLUT” Teksti: Juho Toivakka Kuva: Jussi-Pekka Kotilainen
M
itenköhän tähän on nyt päädytty? Se on ajatus joka on pyörinyt päässäni useat kerrat tämän vuoden aikana. Kun aloitin opiskelemaan historiaa Helsingin yliopistossa, en juurikaan haaveillut ainejärjestöurasta, halusin vain tutustua mahdollisimman moniin uusiin ihmisiin ja käydä fuksitapahtumissa riehumassa. Kuitenkin minut jotenkin imettiin sitsivastaavaksi ja siitä se sitten lähti. Lopulta päädyin sitten koko järjestön puheenjohtajaksi, huh huh! Nyt kun tässä johtajan pallilla on tullut jo jokunen viikko istuttua, niin rupeaa mietityttämään mitä kaikkea sinä aikana on ehtinyt tapahtua. Aika tuntuu tavallaan kiitäneen hirmuista vauhtia ohi ja toisaalta taas tammikuuhun ja helmikuuhun on mahtunut niin mahdoton määrä kaikkea. Kiirettä on ainakin pitänyt, jollei muuta! Tapahtumat lähtivät heti alusta alkaen käyntiin täydellä tahdilla, Laskiaista vietettiin ja sitsejä sitsaillaan, jutut rullaavat hyvin kuten tavallista. Sekään ei ole muuttunut miten huonosti Aleksandrian tulostimet toimivat, itsekin olen niiden kanssa päätynyt taistelemaan jo useat kerrat. Erään Kronoslaisen ovela letkautus kuvannee tilannetta parhaiten: “Yliopiston pahin valmistumiseste ei ole tukien vähäisyys tai vaikeat kurssit, vaan Aleksandrian tulostimet”. Ehkä eniten on iskenyt silmään tämän vuoden Kronoksen hallituksen ja virkailijakunnan nuoruus. Viime syksyn superaktiiviset fuksit ovat rynnänneet virkoihin suurella joukolla ja ovat tuoneet mukanaan paljon innostuneisuutta ja energiaa. Tässähän alkaa melkein itselle tulla jo vanha olo, kun on kokouksissa yleensä akateemisesti vanhin. On myös loistavaa kuinka opiskelijahuone on otettu viime syksystä lähtien uudelleen tehokkaaseen käyttöön, paikka oli päässyt autioitumaan pahasti viime vuosina. Pitää muistaa arvostaa meille suotuja loistavia tiloja, harvoilla ainejärjestöillä on yhtä etuoikeutettu asema.
L
isäksi eräs tietty teema on toistunut useaan kertaan tässä alkuvuoden aikana, nimittäin aikakauden päättyminen. Edeltäjäni Tero Juutilainen johti Kronosta eteenpäin erittäin
Ollos huoleton, johtajas valveil on!
taitavasti kaksi vuotta ja ainejärjestöömme oli ehtinyt syntyä uusi sukupolvi, joka ei ollut näh nyt ketään muuta puheenjohtajana. Tero hoiti hommansa erittäin hyvin ja tämä tuokin melko kovat paineet omalle työskentelylleni. “Onkohan kaikki nyt reilassa?”, “Onkohan jotain tärkeää jäänyt tekemättä?”, tälläisiä ajatuksia on pyörinyt tämän alkuvuoden ajan päässäni useat kerrat. Olen kuitenkin saanut erittäin paljon rohkaisua ja apua useilta kronoslaisilta ja vaikka välillä puheenjohtajuuden vastuu hieman painaakin, niin olen erittäin tyytyväinen että lähdin tähän hommaan. Historicuksen ex-puheenjohtajan Svanten sanoin, minulla on suuret säkit täytettävänäni ja hyvin ne aionkin täyttää.
1/2015 KRONIKKA
5