6
KrLL 4/2021
STM Elämän lopun kysymysten -työryhmän raportti on ongelmallinen – ei kuitenkaan suosita eutanasiaa Eduskunnassa oli hyvin vahva tahtotila saattohoidon kuntoon laittamisesta ja samalla epäilevä ilmapiiri eutanasian suhteen, kun kansalaisaloitetta eutanasiasta käsiteltiin. Eduskunta siirsi näiden molempien kysymysten jatkokäsittelyn työryhmän tehtäväksi. Työryhmän loppuraportti on nyt julkaistu ja se on saattohoidon osalta erinomainen. Eutanasian osalta se on ristiriitainen. Eduskunta hylätessä kansalaisaloitteen eutanasiasta 4.5.2018 hyväksyi samalla lausuman, jolla se edellytti valtioneuvoston asettavan laajapohjaisen asiantuntijatyöryhmän selvittämään elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa, itsemääräämisoikeutta sekä saattohoitoa ja eutanasiaa koskevia sääntelytarpeita (1). Tämän lausuman velvoittama sosiaali- ja terveysministeriön Elämän lopun kysymysten -työryhmän loppuraportti on julkaistu 30.8.2021 (2).
Ristiriita eduskunnan ja STM:n välillä työryhmän tehtävistä Työryhmän loppuraportissa on ristiriita sen välillä, mitä eduskunnan sote-valiokunta mietinnössään edellytti selvitettävän ja mitä STM asetti selvitystyöryhmän tekemään. Ristiriita koskee selvitystyötä eutanasian ja lääkäriavusteisen itsemurhan osalta. Saattohoidon osalta työryhmä on tehnyt ensiluokkaista työtä ja laaditut ehdotukset perustuvat kattaviin selvityksiin, joka on dokumentoitu useissa raporteissa (3,4,5). Nämä ovat loppuraportin rakentavin anti ja kiteytyvät työryhmän viidessä palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa koskevassa yksimielisessä ehdotuksessa raportin lopussa. Eutanasian ja lääkäriavusteisen itsemurhan toteuttamisesta erimielinen työryhmä ei antanut suositusta. Lääkäriavusteisen itsemurhan oikeuskysymyksiä toivottiin tutkittavan tarkemmin. STM asetti työryhmän ja antoi sille tehtäväksi: ”1) selvittää elämän loppuvaiheen hoidon, itsemääräämisoikeuden toteutumisen sekä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon nykytilanne ja vallitseva lainsäädäntö Suomessa, 2) selvittää, onko elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa ja saattohoitoa tarpeen määrittää tai sen järjestämistä ohjata lainsäädännöllä, 3) selvittää muiden maiden lainsäädäntöä ja käytäntöjä eutanasiaan ja avustettuun itsemurhaan liittyen ja arvioida näiden soveltuvuutta Suomen olosuhteisiin, 4) arvioida itsemääräämisen toteutumista kuoleman lähestyessä ja itsemääräämisoi-
Toimeksiannosta on jäänyt eutanasian ja lääkäriavusteisen itsemurhan osalta ohjeistamatta välttämättömät pohjatyöt siitä, onko eutanasialle tai lääkäriavusteisen itsemurhalle olemassa lainkaan oikeutusta.
keuden lainsäädännöllisiä muutostarpeita, jos eutanasia sallittaisiin, ja 5) tehdä tarvittaessa ehdotukset lainsäädännön muutoksiksi ja lainsäädännön muutoksen perusteluissa huomioon otettavista seikoista.” (6) Kun tätä vertaa eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta edellyttämiin tehtäviin, niin on nähtävissä, että toimeksiannosta on jäänyt eutanasian ja lääkäriavusteisen itsemurhan osalta ohjeistamatta välttämättömät pohjatyöt siitä, onko eutanasialle tai lääkäriavusteisen itsemurhalle olemassa lainkaan oikeutusta. Herää kysymys, onko tämä sivuutettu tarkoitushakuisesti STM:n tehtäväksi annossa. Seuraava on suora sitaatti eduskunnan päätöksen pohjana olleesta sosiaali- ja terveysvaliokunnan muistiosta ja siitä on lihavoitu ne tehtävät, jotka STM:n toimeksiannosta puuttuvat (numerointi kirjoittajan): ”Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoi mietinnössään, että asiassa tarvitaan 1) kansalaisaloitteen herättämän keskustelun kaltaista laajaa kansalaiskeskustelua ja 2) huolellista eettistä arviointia. Asiaa arvioitaessa on lisäksi selvitettävä, 3) kuinka aloitteeseen sisältyvien ehdotusten toteuttaminen vaikuttaisi perusoikeuksien toteutumiseen ja 4) mitä siitä seuraisi suhteessa rikoslainsäädäntöön ja 5) terveydenhuollon henkilöstön asemaan sekä 6) tarvitaanko uutta sääntelyä tai muita toimenpiteitä parantumattomasti sairaan potilaan hyvän hoidon ja itsemääräämisoikeuden toteutumiseksi elämän loppuvaiheessa. Valiokunnan näkemyksen mukaan kuolevan ihmisen hoitoa ja eutanasiaa koskevan lainsäädännön tarve tulee arvioida mainittujen selvitysten jälkeen.” (7)
