Kirjavinkki: Hospitaaliritarikuntien perilliset

Hospitaaliritarikuntien perilliset -kirja kuljettaa Kaakkois-Suomen julkisen sairaanhoidon kehityksen läpi keskiajalta nykypäivään.

Kymsote on julkaissut kaksiosaisen tutkimuksen Kaakkois-Suomen julkisen sairaanhoidon vaiheista keskiajalta nykypäivään: Hospitaaliritarikuntien perilliset. Julkisen hoidon historiallinen ja teologis-filosofinen perusta. Mallina Kymijokilaakson ja sen itäpuolisen läntisen kirkon kolmen valtion alueen yhteisvastuun kehitys 1400–2000. Kirja käsittelee jokaisen aikakauden vallitsevan ajattelun vaikutusta julkisen hoidon kehittymiseen:

- Näin tulee tapahtumaan jatkossakin eli jos meidän yhteiskuntamme ajatuksellinen viitekehys vaihtuu, niin se heijastuu myös julkiseen hoitoon, sanoo kirjan kirjoittanut pitkän linjan tutkija, Helsingin yliopiston työelämäprofessori ja Kymenlaakson sairaanhoitopiirin tutkimus- ja koulutusjohtajana toimiva ylilääkäri Pasi Pöllänen.

Pöllänen näkee, että tänä päivänä sosiaali- ja terveydenhuollon keskustelusta on jäänyt lähes kokonaan pois historiallinen aspekti:

- Kirjan ajatuksena on selvittää, miten ja millaisin motiivein julkinen hoito on kehittynyt. Se, että Suomen terveydenhuollon katsotaan olevan kriisissä, voi johtuakin siitä, että sen lähtöajatus on kadonnut. Kone on niin iso, että huomio keskittyy sen pyörittämiseen ja ajatus vähempiosaisen auttamisesta on jäänyt taka-alalle.

Kirjassa kuvataan, miten nykyinen julkisen sairaanhoidon malli on ollut olemassa jo pitkään, mutta sen volyymi on vain kasvanut. Jo keskiajalla valtio on tukenut hospitaaleja ja pitäjät ovat osallistuneet omalla rahoituksellaan hospitaalien ja sairastupien ylläpitämiseen. Helposti ajatellaan, että nykyinen malli on nykyisen aikakauden keksintöjä, vaikka tosiasiassa Suomen ja Pohjoismaiden julkinen hoito on kehittynyt satojen vuosien kuluessa vähitellen.

Kymsoten juuret ulottuvat pitkälle keskiaikaan, Viipurin Maria Magdalenan hospitaalin aikoihin, jolloin hospitaaliritarikunnat perustivat hospitaaleja Euroopan kaupunkeihin ja kommandiittiyhtiömäiseen tapaan jättivät ne paikallisten hoidettaviksi. Kommandiittiyhtiöt olivat jo keskiajalla tunnettu yhtiömuoto, joka käy hyvin ilmi Pölläsen tekemästä havainnosta tutkiessaan Viipurin hospitaalia koskevaa kirjettä:

- Kirjeessä sääntökunta, joka oli rakennuttanut ja perustanut hospitaalin ja joka omisti kiinteistön ja toiminnan, teki kommandiittiyhtiömäisen sopimuksen kaupunginraadin ja seurakunnan kanssa, jotta sen ei itse tarvitsisi olla läsnä hoitamassa hospitaalia. Sopimuksessa oli kyse taloudellisesta intressistä ja resursseista.

Aikana ennen rahataloutta hospitaali kerrytti varallisuutta perintöosuuksilla: kun hospitaaliin tullut potilas kuoli, hospitaalille jäi hänen perintöosuutensa. Myöhemmin rahatalouden kehittyessä alettiin vaatia perintöosuuden sijaan tiettyä, kertaluontoisesti suoritettavaa summaa, jonka turvin hospitaalin asukasta elätettiin.

Katariina Suuren aikana jokaiseen kuvernementtiin (Venäjän keisarikunnan ensimmäisen tason hallintoalue) määrättiin perustettavaksi sairaala ja jokaiselle sairaalalle lääkäri, mikä vei sairaalakäsitettä lähemmäksi nykyaikaa. Lisäksi kuvernementtiin perustettiin valtiotahon pääomittama hallinnollinen elin Collegium für allgemeine Fürsorge, joka huolehti hospitaaleista, lasareteista, vankien hoidosta ja koululaitoksesta. Tällainen oli myös Viipurin kuvernementissa.

- Collegium für allgemeine Fürsorge oli valtion pääomittama elin. Käytännössä se oli hyvin lähellä sotemaakuntaa, Pöllänen sanoo.

Tiettyjen vaiheiden jälkeen Viipurin hospitaalista kehittyi Viipurin lääninsairaala, joka Kuusankosken sotasairaalan kautta talvisodan päätyttyä tuli Kotkaan, jossa se toimi rinnan Kotkan kaupunginsairaalan kanssa.

- Viipurin lääninsairaala oli itsessään määritelty keskussairaalaksi 30-luvulla, toisin sanoen Kotkaan tuli valmiiksi keskussairaalaksi määritelty sairaala, Pöllänen kertoo.

Viipurin lääninsairaala palasi vielä hetkeksi Viipuriin jatkosodan alussa, mutta vuonna 1944 suurin osa siitä palasi Kotkan kaupunginsairaalaan.

- Kymsoten muodostuttua voi sanoa, että kaikki Kymsoten julkisen terveydenhuollon organisaatiot ovat Viipurin lääninsairaalan perillisiä. Sitä kautta ne ovat myöskin vanhan Viipurin, Maria Magdalenan hospitaalin ja hospitaalisääntökuntien perillisiä ja näin on myös Eksoten tapauksessa, koska se jatkoi Joutsenoon evakuoituneen pienemmän osan Viipurin lääninsairaalan traditiota, Pöllänen sanoo.

Kaakkois-Suomen historiasta tekee poikkeuksellisen se, että julkisen sairaanhoidon kehitykseen on vaikuttanut kolmen eri valtion hallinto. Venäjän hallintokaudella 1700-luvulla oli varsin suuri merkitys sairaalan kehittymiselle. Lisäksi Kaakkois-Suomen hospitaalitraditio eroaa muusta maasta siinä, että tänne ei ole koskaan saatu lääketieteellistä tiedekuntaa:

- Täällä on sama lääketieteen traditio niin kuin muuallakin maassa, mutta poikkeuksellisen historiamme vuoksi meillä saattaa olla erilainen traditio henkisesti, Pöllänen tuumaa.

Jos kirkon rooli yhteiskunnassamme pienenisi ja vähitellen Jeesus Nasaretilaisen opetus vähimmistä veljistä huolehtimisesta viimeisen tuomion uhalla unohtuisi, todennäköisesti myös julkisen hoitomme perusta katoaisi yhä useammalta.

Ajatus kirjasta oli jo hautunut mielessä pitkään, kun toimitusjohtaja Annikki Niirasen päätöksellä Pöllänen aloitti kirjoittamisen vuonna 2018:

- Eihän tällaisia kirjoja kirjoiteta virka-ajalla siinä sivussa, vaan siihen on käytetty kaikki mahdollinen aika. Ajatusprosessi kulkee koko ajan, vaikka ei olisi työpöydän ääressä, Pöllänen sanoo.

Pöllänen suosittelee kirjaa jokaiselle, jota kiinnostaa julkisen hoidon tulevaisuus:

- Vanha sanonta on, että jos emme tiedä, mistä olemme tulossa, emme tiedä, minne olemme menossa, Pöllänen sanoo ja jatkaa:

- Nykypäivän keskustelu unohtaa historian yleensä kokonaan. Elämä näyttää toisenlaiselta, jos tietää, mistä tähän on tultu ja miten kaikki oikein tapahtui. Meillä on täällä Kaakkois-Suomessa yksi Suomen pisimmistä historioista.

- On myös oleellisen tärkeätä huomata, että jos kirkon rooli yhteiskunnassamme pienenisi ja vähitellen Jeesus Nasaretilaisen opetus vähimmistä veljistä huolehtimisesta viimeisen tuomion uhalla unohtuisi, todennäköisesti myös julkisen hoitomme perusta katoaisi yhä useammalta. Yhteiskunnassa vallitsevat teologiat ja filosofiat tai niiden puute vaikuttavat väistämättä siihen, minkälaisia lakeja muodostetaan ja se taas vaikuttaa suoraan julkisen hoidon olemukseen ja laatuun. Kristittyjen lääkäreiden luonnollinen tehtävä on muistaa tämä alkuperäinen julkisen hoidon syy. Tämä tarkoittaa käytännössä puolustamista jo teologian ja filosofian tasolta alkaen.

Kirjan osat 1 ja 2 ovat ilmestyneet E-versiona sekä kovakantisina, joita jaetaan rajallisen painoksen vuoksi kohdennetusti.

Pöllänen, P. 2021 Hospitaaliritarikuntien perilliset. Julkisen hoidon historiallinen ja teologis-filosofinen perusta. Mallina Kymijokilaakson ja sen itäpuolisen läntisen kirkon kolmen valtion alueen yhteisvastuun kehitys 1400- 2000. KYMSOTEn julkaisuja 01/2021. Osat I ja II. 940 ss. https://ejulkaisu.grano.fi/grano/perilliset (salasana e- kirjaan: Ritarikunta12).