Puheenjohtajalta: Seura ja yhteyteen tähtäävä keskustelukulttuuri

Maltillisuus – varoa äkkijyrkkiä mielipiteitä molempiin ääriin – on yksi seuran toimintaa kuvaavia periaatteita. Tähän yhdistyy kunnioitus kollegaa ja hänen ajatteluaan sekä mielipiteitään kohtaan. Maltillisuus tarkoittaa toisaalta, että meiltä harvemmin tulee radikaaleja ulostuloja. Saatamme joidenkin mielestä olla välillä liian varovaisia ja lässyjä ja välillä silti osa kokee saman toiminnan liian radikaaliksi.

Tuleeko meidän vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin ja kuinka paljon? Voimmeko vain olla turvallinen yhteisö, johon saa tulla ja kokea olevansa rakastettu? Saada rohkaisua ja vahvistusta yhteisestä uskosta ja kokea syvää yhteyttä samalla. Saada ystävyyssuhteita, jotka kestävät aikaa ja etäisyyttä, sekä kestävät erityyppisiä mielipiteitä monesta teemasta. Ystävyyssuhteita, joissa ymmärrys toisen ajattelusta laajenee, ja kunnioitus syvenee. Näen, että tämä luo turvallisuutta. Sieltä käsin versoo tervettä ja rakentavaa keskustelukulttuuria.

Vaikuttaminen yhteiskuntaan on toisaalta myös monissa asioissa hyvin tärkeää, mielestäni suorastaan välttämätöntä! Esimerkkinä voisi olla ajankohtainen palliatiivisen hoidon ja eutanasian ympärillä pyörivä keskustelu, sillä teemat koskettavat meitä kaikkia erittäin vahvasti. On myös paljon teemoja, joista seuralla voisi olla annettavaa.

Miten toteuttaa vaikuttamista ja toisaalta vahvistaa yhteyttä samaan aikaan? Tunnistan itsessäni tiettyä huolta näin kysyessäni, koska osassa teemoista meillä on hyvin laajasti erilaisia mielipiteitä. Mutta ovatko vaikuttaminen ja yhteys vastakkaisia toisilleen? Ne voivat olla, jos vastakkain asettuu todella kategorinen ja ehdoton kannanotto ja yhteys, niin tällöin nämä saattavat jopa johtaa yhteyden rakoilemiseen.

Kuitenkin seuran yhtenä päätehtävistä on käsitellä lääkärintointa koskevia kysymyksiä kristinuskon valossa. Näkisin, että tämän tulisi näkyä myös seuran vaikuttamistyössä ja kannanotoissa: näissä asioita tulisi pystyä tarkastelemaan laajasti ja eri tulokulmista ja erityyppisin painotuksin, ymmärrystä lisäten. Tämä tietysti vaatii aikaa ja vaivannäköä, ja yhteiskunnan nopeissa käänteissä ei ole aina kovin helppoa eikä aina järjestettävissä. Onnistuessaan tällainen kannanotto asioihin usein yhdistää seuran jäseniä. Syventyvä ymmärrys toisen ajattelusta tuo usein kunnioitusta, ja antaa ihmiselle tilaa, ja luo turvallisuutta.

Seuramme puitteissa olen kokenut, että saan olla varsin turvassa. Mielestäni tämän tulee olla totta kaikilla, ja toivoisin, että kokemukseni vastaa myös sinun kokemustasi. Kuitenkaan laaja ja hyväksyvä keskustelu Suomessa ei ole enää itsestään selvää. Nykyinen suuntaus somessa ja monissa keskustelufoorumeissa menee kohden kärjistyksiä ja – valitettavasti – myös joskus tarkoitukselliselta vaikuttavaa toisen väärinymmärtämistä. Siellä toista ei ehkä haluta kuulla, vaan ehkä vain toitottaa omia mielipiteitään.

Seuran syyspäivät 8.–10.10 saattavat haastaa aiheillaan meitä. Monella saattaa olla kokemuksia sukupuolidysforiaa kokevista nuorista, mutta joillain erikoisaloilla teema voi olla vielä kaukainen. Mielipiteitä voi olla laidasta laitaan. Mutta toisaalta ehkei tätä voi tietää, sillä tietääkseni tämä on ensimmäinen kerta, kun teema on syys- tai kevätpäivien ohjelmistossa. Ja vielä peräti näin vahvan asiantuntijakaartin voimin! Järjestäjätoimikunta on tehnyt huolellista työtä ja arvostan huippuammattilaisten saamista pitämään puheenvuoroja tästä teemasta. Teemaa täydentää vielä Raamatun näkökulmasta oleva puheenvuoro: Isä näkee ja tuntee meidät täysin, ja silti Hän rakastaa meitä. Sunnuntain ohjelmassa on vielä yhteisen kunnioittavan keskustelun näkökulmista oleva puheenvuoro oikeastaan alleviivaamaan seuramme keskeistä tehtävää.

Syksyllä meillä on kokonaisuudessaan mielenkiintoista ohjelmaa kiinnostavien syyspäivien lisäksi. Tämä selviää tapahtumakalenteriamme vilkaisemalla sekä kuukausittaisia jäsenkirjeitämme seuraamalla. Syyskuussa käsitellään vielä uunituoretta STM:n alaisen Elämän loppuvaiheen työryhmän raportin pohjalta nousseita ajatuksia kollegojen Reino Pöyhiä ja Tiina Tasmuth alustamina, ja aloitetaan syksyinen Raamattuopetussarja professori Lauri Thurénin johdolla Raamatun tutkimisen näkökulmasta. Marras- tai joulukuussa tarkoituksemme on järjestää yhteisiä pikkujouluja eri puolilla, ja päästä tapaamaan toisiamme ainakin jossain määrin kasvokkain.

Syksyn aikana on mahdollista järjestää paikallisia tapahtumia – tai ainakin koronakorotekattavuuden kasvu tähän hyvin vaikuttaisi johtavan, ellei jotain yllättävää takapakkia tulisi. Olisin iloinen, jos monilla paikkakunnilla syntyisi aloitteellisia tapaamisia joko kasvokkain tai virtuaalisina, sillä ne tukevat myös yhteyttä seuramme jäsenten välillä.

Syksyn aloittanut, elokuinen ICMDA:n Nordic Meeting oli myös todella innostava ja virvoittava. Meitä suomalaisia oli löytänyt mukaan vain kourallinen, mutta ohjelma tulee tallenteina käytettäväksi. Suosittelen lämpimästi piipahtamista videoiden kautta paikan päällisiä tunnelmia kokemassa, ja hyvästä ja laadukkaasta ohjelmasta nauttimassa. Näitä ja muita seuran tallenteita pystyy hyödyntämään paikallistoiminnassa ajatuksia herättämässä.

Siunausta syksyysi!

Markus Partanen

seuran puheenjohtaja