Toimintaa rukouksen ja hartiapankin voimalla kuusi vuosikymmentä
TERVONSALMI
– poimintoja Tervonsalmen kannatusyhdistyksen toimintakertomuksista 1965–2025
OSA
1
- Leiripaikka lähiseudun nuorille(Ferdinand
Kontio)
Tervonsalmeen syksyllä 1965 perustetun kannatusyhdistyksen säännöissä (hyv. 22.2.1966) visiomme tiivistetään sanoihin:
“Tarkoitustaan yhdistys toteuttaa kokoamalla kannatusjäseniä, suorittamalla raha- ja muita keräyksiä sekä hankkimalla erityisesti nuorisolle tarkoitettuja leiritiloja, järjestämällä lomailumahdollisuuksia eri-ikäisille henkilöille Tervonsalmen leirikeskuksessa sekä ylläpitämällä kerhotoimintaa.”
Tervonsalmen ensimmäiseen toimintakauteen saivat kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Ilmari Kukkonen sekä sihteeri Ferdinand Kontio olla tyytyväisiä; ensimmäinen tilasto näet kertoo, että tavoitteissa onnistuttiin – kävijöitä kesän aikana oli yhteensä 2 127. Tapahtumina järjestettiin kaksi nuorten viikonloppuleiriä sekä kolmen viikon perheleiri. Nuorille pidetyissä seuroissa kesän aikana osallistujia oli 203 ja yleisissä seuroissa 1 244. Toiminta alkoi tilaston valossa siis varsin menestyksekkäästi ja loi samalla pohjan, jolle Tervonsalmessa tehtävä työ on koko historiansa ajan perustunut.
Miten kaikki sai alkunsa?
Tervonsalmen leirikeskus sijaitsee Tervossa, Pohjois-Savossa, 17 hehtaarin alueella, Rasvankijärven rannalla, noin kahden kilometrin päässä kirkolta. Kansan Raamattuseura sai alueen ⅔ osalta lahjoitettuna ja ⅓ ostettiin “Levin mummolta” Ida Mähöseltä sekä Arvo Soiniselta. Alueeseen sisältyvät kaksi männikköniemeä (Levinniemi ja Halkoniemi) ja niiden välissä kauniit, osittain hiekkapohjaiset lahdenpoukamat. Kirkkoa kohti katsoessa aukeaa idyllinen näköala.
Ida Mähönen halusi myydä oman ja poikansa osan Levinniemen tilasta ja tarjosi sitä ensin pappilan väelle. Kirkkoherran rouva kehotti asianomaista kääntymään kauppias Ferdinand Kontion puoleen neuvojen toivossa. Kon-
Ferdinand Kontio
”Ennen tässä oli kapea tie rantaan ja sankka kuusikko, silloin 40 v sitten kun tänne tulin. Tuossa lipputangon juurella olevalla aukealla viljeltiin kauraa, kunhan ensin kovasti kaskettiin.” Kertoo Levin mummo.
tio kävi Mähösen ja tämän pojan luona keskustelemassa asiasta ja päätökseksi tuli, että Mähöset myyvät tilan 8 000 markan hinnasta. Kontio ilmoitti asiasta Kansan Raamattuseuran toiminnanjohtaja Mauri Tiilikaiselle sanoen, että Tervossa olevat Kansan Raamattuseuran työn ystävät haluavat lahjoittaa Tervosta kymmenen hehtaaria leiritoimintaa varten. Monien koetusten jälkeen kauppa kuuden hehtaarin alasta, joka oli niin ikään määrä ostaa, jotta koko tila olisi käytettävissä, saatiin sovittua 4.2.1965. Se on Tervonsalmen syntymäpäivä.
Kontio järjesti 15.10.1965 neuvottelukokouksen, jonka tuloksena perustettiin Tervonsalmen kannatusyhdistys. Osanottajia oli 34 Kuopiosta, Maaningalta, Siilinjärveltä ja Tervosta. Ensimmäiseen johtokuntaan tulivat valituiksi Ilmari Kukkonen (puh.joht.), Elli Kivilaakso (varapuh.joht.), Ferdinand Kontio (siht.), Raili Raatikainen, poliisikonstaapeli Onni Iso-Herttua Kuopiosta ja maisteri Annikki Ryynänen Maaningalta sekä rahastonhoitajaksi pankinjohtaja Aulis Pajusaari. Helmikuun ensimmäisenä päivänä 1966 johtokunta päätti neuvottelukokouksessaan aloittaaTervonsalmen leirikeskuksen toiminnan kesäkuussa 1966 ja ottaa vakituisen leiri-isännän asioita eteenpäin viemään. Lisäksi päätettiin hankkia valmis hirsirakennus Kaavin Sivakkavaarasta toiminnan keskuspisteeksi. Johtokunnan edustajat kävivät tekemässä sopimuksen Sivakkavaarassa Tapio Tuonosen kanssa, jonka mukaan rakennus sai nimekseen Tapiola. Kauppahinnaksi tuli 16 100 markkaa. Tapiolassa oli pirtti, kolme makuualkovia ja suu-
ri veranta. Siitä tuli siis Tervonsalmen päärakennus, johon yhdistettiin sähkö ja laitettiin Solifer-öljylämmittäjällä toimiva keskuslämmitys. Näin “leirikartanoa” voitaisiin käyttää kaikkina vuodenaikoina. (Nuorille järjestettiinkin 1970-luvulla uudenvuoden leirejä, pääsiäisleirejä, vappuleirejä, elokinkerit sekä pyhäinpäivän leirejä.) Ensimmäiseksi leiri-isännäksi saatiin teologian ylioppilas Viljo Kalola.
Kodikasta aamu- ja iltahartaustoimintaa
Toiminta saatettiin alkuun kaksivaiheisesti. Hyvin nopeaa tahtia alettiin rakentaa camping-toiminnan mahdollistavia tiloja. Ensimmäisessä rakennusvaiheessa 1966 avattiin leiripaikat telttailijoille sekä aittamajoitus matkailijoille. Tapiolan lisäksi pystytettiin camping-alueelle ensimmäiset pari pientä mökkirakennusta. Majoitustiloja Tervonsalmessa oli aluksi 10 henkilölle ja niiden lisäksi tarvittiin – totta kai – pieni saunakin.
Kansan Raamattuseuran toiminnanjohtaja Mauri Tiilikainen kirjoittaa 23.9.1965 kirjeessään Tervonsalmen kannatusyhdistyksen jäsenille tunnelmistaan poikettuaan edellisenä päivänä ohikulkumatkalla leirikeskuksessa:
“Ihmettelyni oli suuri, kun tie oli valmis ja sitä saattoi ajaa perille asti. Edelleen tielinjan määrittely eteläiselle niemelle oli hyvin harkittu, samoin pohjoiselle niemelle Halkoniemeen. Olihan siellä lisäksi pystytetty koivuristi ja ‘kokoustarvikkeita’.
Kaiken tämän näkeminen oli todella mieltä lämmittävää.
On vain mentävä eteenpäin.”
Tiilikainen halusi saattaa Tervonsalmen Leirikeskuksen camping-rekisteriin Pahtajan, Oron ja Säynämön tavoin. Sen mahdollistamiseksi hän kannusti kannatusyhdistysläisiä rakentamaan keittiökatoksen ja ehdotti myös kävelysillan rakentamista Halkoniemeen (nyk. Ristiniemi), vaikka se taloudellisesti tiedettiin erittäin hintavaksi projektiksi. (Ensimmäinen silta saatiinkin paikalleen vasta kesällä 1978.) Toiminta alkoi varsinaisesti siis Tervonsalmen avajaiset
“vaatimattoman camping-toiminnan merkeissä”, joka kuitenkin virisi tosi nopeasti. Kävijämäärien nousu laskettiin tilastoihin sadoissa!
Kaikki eivät kuitenkaan iloinneet Tervonsalmen leirikeskuksen perustamisesta Tervoon. Erityisen kitkerästi asiaan suhtautui Tervon kirkkoherra Väinö Mentu, joka ei säästellyt sanojaan syyttäessään Kansan Raamattuseuraa hankkeesta – tosin aiheettomasti. Erityinen syy taisteluun Tervonsalmea vastaan kirkkoherralla oli oletus, että Tervonsalmessa järjestettäisiin tilaisuuksia samaan aikaan seurakunnan tilaisuuksien kanssa ja ettei siellä julistettava Jumalan sana olisi “puhdasta”. Camping-alueen avajaisten järjestämisessä juhannuspäiväksi 1966 olikin kovasti hankaluuksia kirkkoherran vastustuksen vuoksi.
Avajaiset saatiin kuin saatiinkin pidetyksi 26.6.1966. Muistelma tuosta päivästä kertoo:
“Kun isänmaallisia ja sotilasjuhlia vietetään, tehdään tilaisuus arvokkaaksi kunnialaukauksilla. Tervonsalmen leirikeskuksen kunnialaukaukset antoi itse taivaan ja maan Herra; ennen kokouksen alkua oli harvinaisen kova ukonilma, eikä ihme, sillä olihan ‘Herran omat sotilaat’ yhdessä eri puolilta maakuntaa hänen asiallaan kokoamassa voimaa tulevia päiviä varten ja pyytämässä siunausta nyt alkavalle leirikeskukselle” (Ferdinand Kontio)
Jotta saataisiin rauha tulehtuneeseen tilanteeseen Tervon kirkkoherran kanssa, tarvittiin yhteydenotto piispa Olavi Karekseen. Syyskuuhun mennessä kirkkoherra Mentun asenteen kerrotaan muuttuneen, mikä synnytti kaikissa suurta kiitosmieltä ja iloa.
Vuoden loppuun mennessä Tervonsalmen kannatusyhdistykseen oli liittynyt perustajajäseninä 45 ja vuosijäseninä 206 ystävää, jotka raha- ja tavaralahjoituksin tukivat alulle pantua toimintaa. Jäsenmäärä pysyi samana hyvin pitkään, vaikka osa jäsenistä siirtyi ajasta iäisyyteen. Uusia tuli tilalle.
Kaikkien suunnitelmien toteuttamista ja asioiden hoitamista helpottamaan saatiin Tervonsalmeen oma puhelin 23.6.1966. Samoihin aikoihin alettiin hankkia myös Tervon päätien varrelle opasteet Tervonsalmeen. Ne tosin saatiin kiinnitettyä päätien molemmille puolille vasta neljä vuotta myöhemmin.
Toiminnan aloittamisen toinen vaihe
Toiminnan aloittamisen toista vaihetta suunniteltiin keväälle 1967. Silloin aloitettaisiin varsinainen kristillinen leiritoiminta Tervonsalmessa: kesäkuu ja elokuu olisivat kokonaan leirejä ja heinäkuussa otettaisiin vastaan kesä-
lomalaisia ja matkailijoita, joita varten keskus olisi aina auki. Camping-niemeen pystytettiin uusi sauna, joka sai seurakseen uimalaiturin. Toista saunaa alettiin suunnitella Halkoniemeen pesu- ja pukuhuoneineen. Majoitustiloja saatiin lisää rakentamalla pihapiiriin kolmen huoneen aittarakennus. Kesäisäntinä toimivat Viljo Kalola apunaan Ilpo Perttilä.
Paavo Korhonen tuli Tervon seurakunnan kirkkoherraksi heinäkuussa 1967, ja siitä aukesi aivan uudenlainen yhteistyö seurakunnan ja Tervonsalmen välille. Jo seuraavalle kesälle 1968 palkattiin seurakunnan kesätyöntekijäksi teol. yo. Markku Laine ja Tervonsalmen isännäksi tuli teol.yo Olavi Vuori. Molemmat olivat senaikaisen KRS:n opiskelijasuntola Logoksen asukkaita ja siksi keskenään hyviä tuttuja. Myös Tervon seurakunnan ensimmäinen rippikoululeiri oli Tervonsalmessa kesällä 1968. Laineen ja Vuoren rooli oli todella tärkeä, kun Tervonsalmi kokosi ilta illan perään paljon nuoria, jotka eivät vain malttaneet pysyä pois Tervonsalmesta. Olavi Vuori oli Tervonsalmen isäntänä myös seuraavina kesinä. Niinä vuosina nuoret halusivat järjestää myös talvisin leirejä, koska haluttiin kokoontua yhteen.
Camping-alueen mökistö alkoi syntyä lahjoitusten turvin heti toimintakauden alussa. Yksityishenkilöt lahjoittivat Kansan Raamattuseuran säätiölle loma-asunnon ja Kansan Raamattuseuran säätiö puolestaan suostui siihen, että lahjoittajalla on oikeus elämänsä ajan kesälomallaan oleskella lahjoittamassaan loma-asunnossa – muuna aikana loma-asunto oli Tervonsalmen leirikeskuksen käytössä vapaasti lomalaisille vuokrattavana. Vuonna 1971 sopimus allekirjoitettiin viiden lahjoittajan kanssa.
1970-luvun alussa uskon ja velan varassa rakennetun uuden päärakennuksen “Betanian” (jossa oli ruokailu- ja majoitustilat, keittiö sekä yksi asuinhuone) lisäksi Tervonsalmen mökkeinä tunnettiin pihapiirin Vanhala, Mummola (remontoitu Ida Mähösen asuinmökki) sekä leiriniemen rannalla Ainola, Erkkilä, Hannula, Minilä, Mirjala ja Niemelä. Mökit olivat heti kovassa käytössä, sillä kävijöitä Tervonnsalmeen tuli vuosi vuodelta enemmän, esimerkiksi vuonna 1976 kaiken kaikkiaan 3 385 henkilöä! Tämän mahdollistamiseksi tarvittiin leirintäalueella laajennus- ja tasaustöitä, metsän harvennusta, kivien ampumista maan tasalle ja tasausmaata 400 kuutiota. Ymmärrettävästi kannatusyhdistys kannusti jäsenistöään hankkimaan Tervonsalmen kannatusyhdistykseen lisää jäseniä. Leirikeskuksen toiminnan jatkaminen tässä muodossaan kaipasi “tuntuvaa taloudellista tukea”.
Kesätoimintaan kuuluivat esimerkiksi 1970-72 talkooleiri, Vesannon, Tervon ja Karttulan kuntien ja seurakuntien yhteinen kehitysvammaisten leiri, naisten viikonloppu, miesten päivät, Tervon srk:n rippikoululeiri sekä tyttöjen ja poikien leiri, liikuntavammaisten leiri, invalidileiri, nuorten viikonlop-
puleiri, Sanan päivät sekä elokinkerit. Talvikausilla oli pidetty nuorten uudenvuoden- ja vappuleiri. Kesäisännän tointa hoiti molempina vuosina opettaja Tapio Liljaniemi.
Pientä jäähdyttelyä
1970-luvulla Tervonsalmea kohtasivat vaikeat taloudelliset ajat. Varat eivät olleet riittää kulujen ja lainojen peittämiseen ja todetaanpa yhdessä kirjeessä, että kannatusyhdistyksen tili on typö tyhjä. Uskoa tarvittiin. Sitä valettiin jäsenistöön muistuttamalla Raamatun jakeista: “Monen ahdistuksen kautta meidän on meneminen sisälle Jumalan valtakuntaan” (Apt. 14:22) sekä “Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla” (Ps. 84:7) ja vielä “ettei vaivannäkö Herrassa ole turha” (1. Kor. 15:58).
Kannatusyhdistyksen jäsenten kukkaron nyörit avautuivat ja haasteista selvittiin, kuten niin monta kertaa tämän ahdingon jälkeenkin. Kansan Raamattuseuran taloudenhoitaja, ekonomi Irja Virtanen iloitseekin eräässä kirjeessään (21.6.1973), että “Tervonsalmen lainaa on enää jäljellä 5 000 markkaa, joulukuussa erääntyy 2 500 markkaa ja sitten ensi kesäkuussa loput. On ihanaa, että tämä on sitten poissa päiväjärjestyksestä. Uskon, että saamme jostakin rahat maksuun. Olemmehan tähänkin asti saaneet.” Tervonsalmen ruokalarakennus ‘Betania’ oli saatu pystyyn keväällä 1972, täydellisesti Tervonsalmen ystävien lahjoituksin. Rakennus sai myös sähköt, valaisimet ja lämmittimet – niin ikään Tervonsalmen ystävien avustuksilla. Vain savuhormin ja takan muuraustyöhön tarvittiin ammattilaiset. Ystävät lahjoittivat kalustoa: pirtin pöydät, niiden lisäksi mattoja, ikkunaverhoja, patjoja, tyynyjä sekä sänkyvaatteita. Talkoovoimin rakennettiin vielä ulkovarasto. Leirintäniemen mökit ja sauna oli sähköistetty jo edellissyksynä.
Kannatusyhdistyksen johtokunta päätti huokaista hetken rakennushankkeiden osalta eikä alueelle rakennettu vuonna 1973 mitään uutta. Mutta koska kannatusyhdistyksen tarkoitus ei ole kerätä voittoa, saatettiin kertyneillä varoilla alentaa niin kannatusyhdistyksen jäsenmaksua kuin Tervonsalmen omille nuorten leireille osallistumismaksujakin (kannatusyhdistys maksoi jokaisen nuoren leirimaksusta puolet eli kuusi markkaa).
Tervonsalmen 10-vuotisjuhlan kynnyksellä KRS:n toiminnanjohtaja Mauri Tiilikainen lausuu Tervonsalmen ystäville kirjeessään sydämelliset kiitokset kaikesta uurastuksesta leirikeskuksen hyväksi ja muistuttaa:
“Eikö olekin ollut ilo olla tässä touhussa mukana, käydä itsekin paikan päällä virvoittumassa, milloin siunausta kuin kosken ryöppyjä kokien, milloin Jumalan armoa ja anteek-
siantamusta kuin hiljaisena virtana sielussaan tuntien. Niin tai näin – kaiken takana on ollut Jumalan hoitava rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa.”
Vaikeat vuodet
Toiminnanjohtajan kannustuksesta huolimatta toiminta Tervonsalmessa kääntyi hiljenemään päin. Verkostoituminen muihin seurakuntiin kuin Tervon seurakuntaan oli jäänyt vähäiseksi. 1970-luvun lopulla Tervosta ja sen ympäristöstä lapset ja nuoret vähenivät niin paljon, ettei toiminnan keskittäminen heihin ollut enää kannattavaa. Tilanteen parantamiseksi nähtiin tarpeelliseksi yrittää saada Tervonsalmeen asumaan ympärivuotinen isäntä, jonka tehtävä talvikaudella olisi verkostoitua ja kiertää seurakunnissa tekemässä Tervonsalmea tunnetuksi.
Lasten ja nuorten rinnalle toiminnan kohderyhmiksi valittiin nyt kaikki ikäryhmät, ja evankeliumin julistamisen lisäksi alettiin painottaa sielunhoitoa ja raamattuopetusta. Kesän ohjelmaan kuuluivat miesten- ja naistenpäivät, perheiden, yksinäisten ja eläkeläisten leirit, kehitysvammaisten leiri ja kehitysvammaisten lasten vanhempien leiri, erilaiset kurssit ja teemaviikot, mm. Raamattulomaleiri.
Alueella oli yhdeksän mökkiä sekä teltta- ja matkailuvaunupaikkoja. Ferdinand Kontion miniä Mirja Kontio oli kesätöissä Tervonsalmessa kihlakesänsä 1978 ja seuraavan kesän 1979. Vielä naimisissa ollessaankin pariskunta asui kesän Minilässä, joka on yksi suosituimmista mökeistä järven tuntumassa olevan sijaintinsa takia. Palveluista mainitaan kioski, soutelu- ja kalastusmahdollisuus, noin kolmen kilometrin pituinen oma luontopolku, uimarannat sekä rantasaunat. (Ristiniemeen saatiin oma, iso saunarakennus 1976.) Saniteettitilojen (peseytymis- ja suihkuhuoneen) rakentamisen suunnittelu Leirintäniemeen aloitettiin. Uutuutena Ristiniemeen oli rakennettu kesän aikana niemen kärkeen leirikirkko eli asetettu penkit taivasalla tapahtuvia hartauksia ja kirkonmenoja varten.
Työntekijöinä 1970-luvun toiminnasta vastasivat kesäisäntinä Seppo Suomalainen, Heikki Korhonen, Kimmo Hurri, Paula Mäkiniemi, Tapio Liljaniemi, Ilkka Lappi, Mauri Laine, Päivi Arttila ja Petri Rask. Uuden vuosikymmenen alun isännyydestä vastasi vesantolainen Lauri Jäntti.
Emännän tehtäviä 1970-luvulla hoitivat Sirkka Haapalainen, Liisa ja Maija Korhonen, Helinä Kukkonen, Raija Tolonen, Päivikki Suomalainen, Anja Lehessaari sekä monivuotiset Aune Mähönen ja Elvi Vartiainen. Työntekijöiden apuna toimi talkoolaisia sekä kaksi henkilöä kioskin ja leirintäalueen hoitajina. Kesäisännän toimenkuvan esittely kertoo paljon: “Täydellä hyvällä syyllä
hyvin monipuolinen: se sisältää kaikkea mahdollista”. Vuodesta 1974 eteenpäin Tervonsalmen hengellisen työn johtamiseen saatiin apua vielä KRS:n työntekijöistäkin.
1980
1980-luvun alkupuolella huolta aiheutti edelleen vakituisen, ympärivuotisen ‘Tervonsalmen isännän’ puuttuminen. Joka kesäksi oli kutsuttu joku teologian ylioppilas isännän tehtäviä hoitamaan, mutta vakituisen isännän löytyminen nähtiin myös kävijämäärien nousun takeena. Pysyvyys työntekijöissä nähtiin tavoiteltavana. Kuin houkuttimena tarttua isännän vastuulliseen tehtävään alettiin suunnitella Tervonsalmeen isännäntaloa – omakotitalo, jossa on olohuone, kaksi makuuhuonetta ja alkovi, sauna sekä kylpyhuone. Käytettävissä läpi vuoden, toisin kuin Tervonsalmen toiminta, joka oli alkanut rajoittua vain kesäkuukausiin. Isännäntalo valmistuikin mutta vasta vuonna 1984.
Pari kesää isännyyttä hoitanut Camilla Ukkola vetäytyi tehtävästä henkilökohtaisista syistä ja kehotti kannatusyhdistysläisiä rukoilemaan Tervonsalmeen vakituista isäntää. Työtä jatkoi Annikki Ukkola apunaan Laura Jäntti. Niilo Laaksosen isännyys kesti kesän 1981 vaimonsa Sirkan hoitaessa emännyyttä.
Runoilija Laaksosen myötä Tervonsalmeen toimintaan tuli uutuutena luovan kirjoittamisen leirejä, joihin osallistujia vuoden 1982 uusi kesäisäntä Juha Rissanen kuvailee kannatusyhdistykselle “persoonallisena väkenä”. Varsinaista hankaluutta aiheutti kuitenkin emännän puuttuminen – hänen tehtävänsä jäivät melkein kokonaan talkooväen varaan. Talkooväen avulla myös tiluksia kohennettiin palvelujen parantamiseksi: keittiöön saatiin kylmiö, Kontiola maalattiin ulkoapäin, iisalmelaiset Tervonsalmen ystävät kustansivat äänentoistolaitteet, joiden avulla Tapiolan tilaisuutta saattoi kuunnella ulkona, sekä keittiössä ja ruokailusalissa.
Työntekijöiden saamisessa oli haastetta 1980-luvulla. Toiminta silti pyöri entisellään koko ajan. Kesiksi 1984–85 isännäksi kaavailtiin (ja saatiin) Kalervo Jormoa Mikkelistä ja emännäksi Taina Hämäläistä Ristijärveltä.
Kesällä 1988 Tervonsalmi sai uuden päärakennuksen, nykyisen Kontiolan, johon valmistuivat uudet vastaanotto- ja kioskitilat sekä ruokailusali. Myös keittiökalusteet uusittiin talkootyönä ja kannatusyhdistyksen tuella. Kävijöiden määrissä tapahtui kuitenkin harmittava lasku. Tarvittiin rukousta ja
Toimisto
markkinointia ja myös majoitusmökkien päivitystä. Kannatusyhdistysläisiä haastettiin “informointi-talkoisiin”: “Jos jokainen kannatusyhdistyksen jäsen kertoisi toiminnasta viidelle ystävälleen, niin siinä jo toista tuhatta saisi kutsun Tervonsalmeen”.
Erityinen kiitos Tervonsalmen kannatusyhdistykselle kuuluu siitä, että vuonna 1981 Tervonsalmen kesäkauden päättäjäisissä kerättiin nimiä adressiin, jolla esitettiin Kansan Raamattuseuralle uutta hanketta: nuoriso- ja opiskelijatyön aloittaminen Kuopiossa. Syksyllä 1985 ehdotus tuotti tuloksen: Mika ja Tiina Kilkki aloittivat Kuopiossa KRS:n opiskelijatyön. Yhteistyö Tervonsalmen kanssa muodostui hedelmälliseksi ja kiinteäksi puolin ja toisin.
Uuteen nousuun
Kevättalvella 1986 kannatusyhdistyksen kirjeen kirjoittaakin sitten Taina Hämäläinen, josta saatiin Tervonsalmeen pitkäaikainen ohjelmavastaava. Hänen kirjeensä merkittävä viesti kuuluu:
“Ihmeellistä on, miten erilaisin lahjoin Herra meitä varustaa työsaralleen ja jokaiselle on varattuna oma paikka. Kokonaisuudessa kunkin panos on yhtä tärkeä. Yksinäisyydessä ja ehkä sairasvuoteella ristityt kädet ja huokaus taivaan Isän puoleen ovat perustuksen laskua, jolle toisten on turvallista rakentaa. Koet ehkä voimien vähetessä itsesi hyödyttömäksi, mutta Sinua tarvitaan. Kiitos, että olet olemassa, juuri sellaisena kuin olet.”
Taina Hämäläisen lisäksi Tervonsalmessa työskentelivät isäntänä Pentti Kinnunen, kioski- ja leirintäpalveluissa Pirjo Haikonen ja Maija Hämäläinen, Kalervo Jarmo kiinteistöhuollossa ja heidän lisäkseen talkooapulaiset keittiössä sekä siivoustehtävissä. Taina Hämäläinen kantoi vastuun ohjelmasta.
Kesällä 1986 Ristiniemi (ent. Halkoniemi) siistittiin ja leirikirkkoon sekä nuotiopaikalle rakennettiin jyhkeistä puista penkit. Leirintäniemessä työstettiin lisää tilaa asuntovaunuille ja uusittiin sauna. Tervon kunta antoi lahjoituksen matkailijoiden viihtyvyyden parantamiseen. Ongelmia aiheutui kuitenkin erityisesti talousveden puutteesta: useamman kerran jouduttiin tuomaan vettä tankilla. Siihen alettiin heti etsiä ratkaisua.
Naistenpäivät vetivät paikat pullolleen, samoin juhannusjuhlat – jopa neljättä sataa vierasta! Perheleiri ja perheettömien leiri olivat niin ikään menestys. Tervonsalmen viimeisellä palkatulla kesäisännällä Pentti Kinnusella oli syytä kiitollisuuteen ja tyytyväisyyteen. Tervonsalmen visuaalista ilmettä kohotettiin mökkien uusilla täkeillä ja tyynyillä, ruokasalin pöytäliinoilla ja ver-
hoilla sekä keittiöhenkilökunnan yhtenäisillä työasuilla – kaikki talkoovoimin, mikä on Tervonsalmessa ollut tapana toiminnan alusta asti.
Ennen vuosikymmenen vaihtumista saatiin Kontiolan päätyyn rakennettua uusi lisäosa kioskivastaanoton tiloiksi vuonna 1987 – toimistoa ei siis enää pidetty Tapiolan nykyisessä eteisessä. Kesäisännyyttä talkoolaisena hoitanut Kalervo Jormo valvoi rakennustoimia. Tilastot kertovat, että kannatusyhdistyksen jäsenmääräkin oli kasvanut 259 henkilöön, mikä mahdollisti monta kunnostamishanketta. Erityistä iloa tuotti Raamattu- ja retkeilyviikon osallistujamäärä, joka täytti tilat nurkkia myöten. Tästä tapahtumasta tulikin kestosuosikki moneksi vuodeksi eteenpäin.
Kesällä 1988 oli pärjättävä ilman kesäisäntää. Ohjelmaa oli runsaasti: viikot retkiryhmille omatoimiseen lomailuun, lastenleirit ja rippikoululeirit, kalastusleiri, kehitysvammaisten leiri, perheleiri, perheettömien leiri, lomalaisten viikko keskustelupalveluineen, karavaanareiden treffit, avioparileiri, eläkeläisten leiri, miesten ja naisten päivät, patikkaleiri sekä yksinelävien viikonloppu.
Jumalan ja lähimmäisen kohtaamispaikka
Syksyllä 1988 Kansan Raamattuseuran toiminnanjohtaja Tapio Aaltonen lähestyi yleiskirjeellä myös Tervonsalmen kannatusyhdistyksen johtokuntaa. Hänen viestinsä olennaisia huomioita ovat:
“Toimintakeskukset ovat tärkeitä. Ihminen tarvitsee paikan, jonne hän voi tulla hiljentymään. Sana, rukous, luonto, liikunta ja ystävien yhteys ovat hivenaineita, jotka antavat voimaa sekä henkiselle että fyysiselle elimistöllemme.
Niiden alttarit ovat paikkoja, joissa polvistutaan Jumalan eteen kuulemaan, että synnit on annettu anteeksi. Elämä saa uuden ulottuvuuden.”
Samassa kirjeessä Aaltonen muistuttaa, että yksityinen ihminen on tärkeämpi kuin suuret kävijämäärät, hyvässä kunnossa olevat tilat ja tasapainoinen talous. Samalla hän kiinnittää huomion siihen, että meneillään on sukupolvenvaihdoksen aika. Uusien työntekijöiden etsiminen on Aaltosen mukaan ollut hapuilua päämäärän silti ollessa löytää jokaiseen toimintakeskukseen henkilökunta. Hän korostaa, että kaikki KRS:n toimintakeskukset ovat hengellisen herätyksen keskuksia, avoimia kaikille. Ne ovat myös kohtaamisen keskuksia, joissa Kristus tulee ihmistä lähelle. Evankeliumia tulee niissä välittää selkeästi läheisellä ja yksinkertaisella tavalla. Toimintakeskukset ovat myös rukouksen, opetuksen ja yhteyden paikkoja. Ne heijastavat elämän syvyyttä, iloa ja tuskaa.
Toiminnanjohtajan määritelmään toimintakeskusten ominaispiirteistä on Tervonsalmessa ollut helppo yhtyä – aivan alusta asti hänen esille nostamansa painopistealueet ovat olleet keskiössä Tervonsalmen toiminnassa. Ovat sitä edelleen nyt 2020-luvullakin. Toimintakeskusten merkityksen Kansan Raamattuseuralle Tapio Aaltonen osoitti toteen muun muassa vierailemalla Tervonsalmessa.
1980-luvun lopulla kaikkia majoitustiloja päivitettiin muun muassa maalaamalla sisältä ja päältä. Portaita uusittiin, samoin Leirintäniemen saunalaituri. Vesiongelmaan etsittiin ratkaisuksi uutta kaivoa, joka tehtiin entisten kaivojen läheisyyteen. Kannatusyhdistys avusti toimintakeskusta rahallisesti 38 000 markalla, jotta mökit, Tapiola ja asuntolan huoneet saisivat uudet kalusteet, mm. kerrossängyt. Heti uuden vuosikymmenen alussa päätettiin kohentaa saniteettitilat.
1990-luku alkoi Tervonsalmessa lupaavasti: Tapiola-rakennuksen laajennus oli saatettu loppuun ja nyt avarat tilat täyttyivät nekin ääriään myöten avajaisissa. Ohjelmaa järjestettiin perheille, perheettömille, eronneille ja varttuneelle väelle lapsia ja nuoria unohtamatta. Erityisesti heinäkuussa 1990 aloitetut keskiviikkoiset Sanan ja rukouksen illat mainitaan toimintakertomuksissa siunaavina tapahtumina, jotka keräsivät runsaasti kuulijoita lähiympäristöstä ja kauempaakin. Talkoolaisten tarve ei ollut vähentynyt yhtään: kävelysilta Ristiniemeen tuli tiensä päähän ja Pieksämäeltä löytynyt talkooporukka rakensi mestarin johdolla puretun tilalle uuden. Helppoa työ ei ollut; Tervonsalmen johtaja Taina Hämäläinen kuvailee tilanteen seikkaperäisesti: “Ihmetellä täytyy niiden miesten sisua, jotka jaksoivat terveytensäkin vaarantaen pysyä paikoillaan loppuun asti. Kyllä siinä yksi ja toinen välillä ‘sukelsi’ syyskylmään veteen, mutta jostain löytyi kuivaa ylle. Ja taas homma jatkui.”
OSA 2
- Kaikille avoin hengellisen herätyksen keskus(Tapio Aaltonen)
1990-luvun jälkipuoliskolla kesätoiminta jatkui suunnitellulla tavalla: sisäinen eheytyminen ja muut sielunhoidolliset teemat kokosivat runsaasti kävijöitä tapahtumiin. Samoin Sanan ja rukouksen illat pitivät vierailijoiden kiinnostusta yllä; onhan niiden esirukousosio avoin mahdollisuus jokaiselle pyytää koolle kokoontuneen seurakunnan tukea elämän kipupisteisiin ja huolihaasteisiin, kiitollisuutta Jumalan siunauksista unohtamatta. Paperilapuille kirjoitetut rukouspyynnöt ja kiitosaiheet luetaan ääneen läsnäolevan seurakunnan kuullen ja näin toteutuvat Raamatun kehotukset “kantakaa toistenne taakkoja” (Gal. 6:2), “Tunnustakaa syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta” (Jaak.5:6) ja “jakakaa toistenne ilot ja surut” (1. Piet.3:8). Tämä yhteyden henki hoitaa jokaista ja rohkaisee “kääntämään katseen Jeesukseen”, mikä sanoma välittyy illan lauluista ja virsistäkin.
Vuonna 1993 johtokunta halusi panostaa Tervonsalmen ohjelman vetovoimaisuuteen kehittelemällä kesään kolme ‘suurtapahtumaa’: avajaiset toukokuussa, juhannusjuhlat kesäkuussa sekä kiitosjuhlat toimikauden päättyessä elokuussa. Puhujiksi toivottiin saatavan valtakunnallisestikin nimekkäitä sananjulistajia. Näistä juhannusjuhlat ovat säilyttäneet saavuttamansa aseman kesän kohokohtana näihin päiviin saakka. Tervonsalmen löysivät myös erilaiset retkikunnat välipysähdyspaikakseen. Esimerkiksi pohjoiseen matkaavat bussiretkeläiset viettivät yhden illan ja yön levähtäen leirikeskuksen palvelujen parissa virvoittuen myös saunoen ja uiden sekä luonnon kauneudesta nauttien. Camping-alue täyttyi majoittujista Tervossa järjestettyjen eri tapahtumien aikana jopa niin, että joka ainoa mökki, auto- ja telttapaikka olivat varatut! Myös ulkomaalaiset turistit löysivät Tervonsalmen lomaohjelmaansa, mitä pidettiin erityisen mukavana.
Kiinteistöpuolella merkittävin muutos oli Ristiniemen ison saunan muuttuminen puulämmitteisestä sähkösaunaksi v. 1995. Leirintäalueen laituri uusittiin samana vuonna pieksämäkeläisten talkoolaisten voimin. Pääkeittiö sai uuden lieden sekä astianpesukoneen, ja vuonna 1996 remontoitiin koko keittiö kannatusyhdistyksen lahjoittamilla varoilla. Talkoolaisia saapui Pieksämäen lisäksi myös Karttulasta, Kuopiosta ja Iisalmesta, ja apu monissa käytännön töissä olikin tarpeen, etenkin piha-alueiden kunnostamisessa.
Useamman vuoden leirikeskusta johtanut Taina Hämäläinen oli jäänyt eläkkeelle ja uudeksi vastuunkantajaksi saatiin kesäksi 1995 Paula Turpeinen Jyväskylästä. Mika Kilkki aluejohtajana antoi tarvittavan tuen. Pääemännän tehtävät otti vastuulleen Salme Karttunen. Siitä alkoikin hänen mittava uransa Tervonsalmessa. Kannatusyhdistyksen jäsenmäärä oli pudonnut sadalla henkilöllä aiemmasta lähes kaikki vuodet vakaana pysyneestä 250 jäsenestä. Vuonna 1996 jäsenmaksuista kertyi kuitenkin 9 625 markkaa, mikä oli tuntuva lisä kesän kolehti- ja lahjoitustuottoon (40 000 markkaan). Kannatusyhdistyksen johtokunta pystyi täten avustamaan leirikeskuksen hankintoja ja keittiöremonttia 25 000 markalla.
Tervonsalmen kaltaisissa, kodinomaisissa yhteisöissä, osataan iloita ‘pienistä puroista’, jotka auttavat niin tapahtumien järjestämisessä kuin arjen pyörittämisessäkin. Vuoden 1997 toimintakertomus osoittaa kiitollisuutta uudesta liesituulettimesta, pakastimesta, mikroaaltouunista ja pölynimurista. Soutuveneiden rinnalle hankittiin melojien käyttöön kanootti. Isot remontit olivat niin ikään kiitoksen aiheita: keittiö sai ulkokatoksen tavarantoimituksia varten, isännäntalossa tehtiin mittava sauna- ja kylpyhuoneremontti. Tekijöinä jälleen pieksämäkeläinen miesten talkooporukka. Remontteja johtivat Erkki Korhonen sekä Timo Hyttinen.
Koska leirikeskus sijaitsee keskellä vehreää luontoa, piha-alueiden siistinä pitäminen teettää runsaasti työtä. Välillä tarvitaan myös reipasta raivausta, jotta alue pysyy valoisana ja helppokulkuisena. Puita joudutaan kaatamaan välillä myös siksi, että saadaan saunaan, nuotioille ja takkoihin klapeja. Rantaviivalta pitää maiseman säilyttämiseksi toistuvin väliajoin raivata pajukkoa ja muuta kasvustoa. Talkooväelle näissä toimissa riittääkin puuhaa, kun hoidettavana on kaksi isoa niemeä lahtineen. 1990-luvun puolivälissä talkooväkeä saatiin auttamaan erityisen paljon Jyväskylästä.
Verkostoitumalla toiminnan laajentamiseen
Vuonna 1996 vietettiin Tervonsalmen 30-vuotisjuhlia uuden sähköpianon säestyksellä. Pianon hankintaan osallistui Vesannon seurakunta. Leirintäalueen suhteen alkoi hiljainen kausi; käyttö jäi vähäiseksi, minkä vuoksi yleinen leirintäaluetoiminta päätettiin lakkauttaa kokonaan. Kylttien poistaminen päätien varrelta herätti luonnollisesti haikeutta. Yksi keskeinen toimintamuoto oli tullut tiensä päähän.
Verkostoitumista KRS:n työpisteisiin laajennettiin: Kuopion lisäksi myös KRS:n Keski-Suomen aluetyöhön luotiin toiminnallinen yhteys. Molemmat kaupungithan ovat varsin lyhyen matkan päässä Tervonsalmesta. Erityisenä kiitosaiheina koettiin yhteistyön paluu Karttulan seurakunnan kanssa, jo-
ka järjesti rippikoululeirinsä Tervonsalmeen, sekä jo toistamiseen toteutettu leiri Kontupohjan nuorille – venäjänkieliset Raamatut saatiin jakaa leiriläisille ikiomiksi.
Paula Turpeisen seuraajiksi vuonna 1997 astuivat Heimo Komulainen kuukaudeksi sekä Marja-Liisa Hellman noin kahdeksi kuukaudeksi. Kesä saatiin täten hoidettua hyvin. Toimintaan perinteisten tapahtumien lisäksi lisättiin viitenä sunnuntaina kokoontuneet Krito-ryhmät, jotka saivat lähiseudun asukkaita liikkeelle pohtimaan kasvua aikuisempaan uskoon. Verkostoitumista laajennettiin Vapaakirkkoon, joka järjesti toimintakeskus-nimen saaneessa Tervonsalmessa oman ison lastenleirin. Myös Tervon yläasteen väki järjesti 7. luokalle Tervonsalmessa leirikoulun, mihin paikka onkin mitä oivallisin. Tästä leirikoulusta alkoikin useamman vuoden perinne. Kävijämäärä koko toimintakaudelta nousi edellisvuoden notkahduksen jälkeen noin 2500 asiakkaaseen. Kolmen vuosikymmenen aikana Tervonsalmen kannatusyhdistys on pitänyt tiukasti kiinni alkuperäisestä visiostaan: lapsia ja nuoria ei saa unohtaa missään vaiheessa toiminnan keskiöstä. Kesä 1998 osoittautui tässä ennätykselliseksi: heille järjestettyihin tapahtumiin osallistui 109 nuorta enemmän kuin vuotta aiemmin (määrä 1998 oli yhteensä 442). Tämä oli seuraus siitä, että vuotuisten leirien ja yhteistyökumppaneiden lisäksi nyt myös Maaningan srk järjesti rippikoululeirinsä Tervonsalmessa, sekä Karttulan vapaaseurakunta nuortenleirinsä. Vähäisenä ei voi pitää lasten ja nuorten vanhempienkaan kävijäennätystä: heitä kävi tutustumassa Tervonsalmeen 576 henkilöä. Leirien jatkeeksi suunnitellut lentopallotiistait eivät kuitenkaan onnistuneet keräämään nuoria Tervonsalmen viherkentälle.
Kesän 1998 suurtapahtumaksi paisui Eheyttävä ja kuunteleva rukous -päivät. Kävijöitä kuuden päivänä aikana oli peräti 699 henkilöä (päiväohjelmaan osallistujien määrästä laskettuna). Kaikki majoitustilat olivat täynnä, samoin telttapaikoille ja asuntovaunutolpille oli kysyntää. Kotimajoitustakin saatiin järjestettyä ja kimppakyydein konferenssiin osallistuttiin Kuopiota myöden. Tervonsalmen keittiö ei riittänyt kuin aamu- ja iltapalan järjestämiseen; ateriat tehtiin yläasteen keittiössä ja tarjoiltiin teltassa. Suuri talkoolaisväki mahdollisti jälleen päivien onnistumisen. Kannatusyhdistyksen varoin järjestettiin Tervonsalmen pihaan myös uusi P-alue, joka varsinkin rukouskonferenssin aikana osoittautui välttämättömäksi. Mökkejä sekä yleisiä tiloja kunnostettiin tarpeen mukaan, kuten on tapana joka vuosi.
Kohti uutta vuosituhatta
Päättyvän vuosituhannen viimeisenä kesänä Tervonsalmessa järjestettiin 7.6.–15.8. välisenä aikana enimmäismäärä tapahtumia. Leirejä pidettiin kai-
ken kaikkiaan 11, joista neljä oli rippikoululeiriä ja kävijämäärältään menestyneimmät sinkku- ja avioparitapahtumat. Sanan ja rukouksen iltoja oli kymmenen, joista puolet pidettiin Tervon kirkossa. Kävijämäärä niissä yhteensä noin 350 osallistujaa.
Kiinteistöjen osalta huoli heräsi tilojen kunnosta. Kesän aikana tarvittiin äkillisiä korjaus- ja remonttitoimenpiteitä ja kannatusyhdistyksen johtokunnalle välitettiin tietoa majoitustilojen ajanmukaistamisen tarpeista sekä päärakennuksen (Kontiolan) suihku- ja wc-tilojen laajentamisen välttämättömyydestä. Toiveita pidettiin toteuttamiskelpoisina, sillä taloudellinen tulos kesältä oli positiivinen ja kannatusyhdistyksen tilille oli annettu huomattaviakin lahjoituksia.
Vuosituhannen vaihtuminen sai kannatusyhdistyksen johtokunnan pohtimaan, mitä sellaista Tervonsalmi voisi tarjota, jota muualta ei löydä. Tervonsalmen profiilin kirkastamista pidettiin tärkeänä pohdittavana asiana. Alettiin panostaa hyvään ruokaan, kodikkaaseen sisustukseen, siisteyteen ja puhtauteen. Jos pitäisi nimetä Tervonsalmen ‘Tabita’ – henkilö joka ahertaa uskollisesti taustalla parrasvaloista – yksi heistä olisi varmasti Sanni Nuutinen; hän palveli vuosia käsityö- ja ompelutaidoillaan koko paikkaa mm. pyykkihuollossa ja keittiötyöntekijöiden essuista huolta pitäen. Tilaisuuksiin ehtiessään hänen toivelaulunsa oli aina herkkä “Saanko kerran lunta valkeemmaksi?”, joka erinomaisesti kuvaa hänen vaatimatonta ja nöyrää luonnettaan.
Kun sitten uuden vuosituhannen ensimmäinen kesätoimintakausi oli saatu päätöksen, oli aihetta tyytyväisyyteen: Sanan ja rukouksen iltojen kävijämäärä oli lisääntynyt kolmella sadalla kävijällä, juhannusjuhlat kokosivat juhannusaattona 250 kävijää suviseen iltaan kokon äärelle. Kesän 1999 suurin ja tuottoisin tapahtuma oli kuitenkin Marja-Liisa Hellmanin jo 1990-luvun alkupuolella aloittamat Sinkut suvessa -leiri, jolloin neljän päivän ajan kaikki täysihoitopaikat olivat täynnä, lisäksi myös teltta- ja asuntovaunupaikat ja osallistujina myös iso joukko päiväkävijöitä. Tuottoisaksi tapahtuma muodostui muun muassa siitä syystä, että vetäjät olivat kannatusyhdistyksen jäseniä ja antoivat työpanoksensa kokonaan lahjana. Miestenpäivien kävijämäärän todettiin kolminkertaistuneen kahden vuoden aikana, mikä ilolla toimintakertomuksessa todetaan.
Aivan uutena toimintamuotona alkoivat – sittemmin vuotuisiksi tapahtumiksi kehittyneet – taideleirit. Ensimmäisellä taideleirillä järjestettiin rakukeramiikkakurssi, jonka ohjasi keramiikkataiteilija Risto Juhani. Vastaanotto oli innostunutta. Osallistujista jopa puolet olivat miehiä! Risto Juhani oli itse valmistanut Tervonsalmeen upean lahjan: keraamisen ehtoollisastiaston.
Kannatusyhdistys jatkoi verkostoitumistaan liittymällä Sisä-Savon mat-
kailuyhdistykseen. Jäsenyydellä todettiin olevan markkina-arvoa. Kiinteistöjen osalta kannatusyhdistyksellä riitti monenlaista puuhaa; mittavat putkityöt tehtiin niin Tapiolassa kuin Leirintäniemessäkin. Kunnan vesijohtoliittymä johdettiin päärakennukselta leirintäalueen huoltokeskukseen ja uusittiin samalla Tapiolaan johtava vesiputki. Erkki Korhonen ja Antero Nousiainen lahjoittivat työpanoksensa Tervonsalmeen, joten kuluja mittavasta urakasta tuli vain materiaaleista. Paloturvallisuutta parannettiin muun muassa lisäämällä palovaroittimia ja uusimalla päärakennuksen piippu. Sähkötöinä kaivettiin maahan maadoitusjohtoja molemmissa niemissä ja uusimalla pistorasiat sekä sähköjohdot säädösten mukaisiksi. Rautalammin talkoomiehet tekivät korjaustöitä mökkirannassa; Pieksämäen miehet remppasivat Ristiniemen sähkösaunan kattovuodon aiheuttamia vahinkoja – talkootyönä ruokapalkalla.
Toiminnasta jo vuonna 1997 vastuun ottanut Marja-Liisa Hellman jatkoi ‘päällikön’ tointaan tomerasti Salme Karttusen pitäessä edelleen emännän ohjakset käsissään. Myös taloudellisesti vastuu oli kannettu esimerkillisesti. Toimikauden tulos oli peräti reilut 10 000 markkaa ylijäämäinen. Merkittävimmät tulonlähteet olivat edellisvuosien tapaan tilojen vuokratulot sekä kannatusyhdistyksen tuki, toisin sanoen kannatusyhdistysläisten jäsenmaksut ja lahjoitukset.
“Teette arvokasta työtä. Toivotan teille siunausta eteenkinpäin.” (Piispa Wille Riekkinen)
Heinäkuun 2. päivänä 2001
Kuopion hiippakunnan piispa Wille Riekkinen kävi Tervon srk:n piipantarkastuksen yhteydessä tutustumassa myös Tervonsalmeen. Tunnustuksen lisäksi hän kehotti Tervon seurakuntaa tekemään enemmän yhteistyötä Tervonsalmen kanssa, ja niin tapahtuikin. Tervonsalmen kesätapahtumien vetäjistä seurakunnan jumalanpalveluksissa saarnasivat Pekka Kaskinen, Anna-Liisa Valtavaara sekä koko palveluksen toimittaneet Hannu Päivänsalo ja Jorma Kalajoki. Seurakunta tuki Tervonsalmea kahdella kolehdilla.
Taiteilija Risto Juhanin keramiikkanäyttely järjestettiin Tervonsalmen pihapiiriin koko kesäksi, ja se innostikin Sinisen tien matkailijoita poikkeamaan näyttelyssä. Osallistujaennätyksiä koettiin juhannusjuhlilla, joiden kävijä2001
määrä nousi sadalla peräti 350 osallistujaan. Neljän vuorokauden Sinkut suvessa -leiri veti päivittäin 90 osallistujaa, lauantaina jopa 152 henkilöä! Myös ‘välijuhlat’ eli 35-vuotisjuhlat koettiin voimaannuttavina sekä eteenpäin rohkaisevina, sillä toukokuun viimeiseen viikonloppuun saapui entisiä toiminnasta vastanneita ‘isäntiä’ sekä Kansan Raamattuseuran johtoa, mikä aina on johdolta merkittävä osoitus Tervonsalmen ja sen työn arvostuksesta. Verkostoituminen laajentui 2000-luvun alussa kristilliseen opintokeskukseen, joka niin ikään antoi Tervonsalmen toiminnasta kiittävät lausunnot. Hengellistä työtä oli jo vuosien ajan syvennetty Raamatun opettamiseen ja uskossa kasvamiseen. Sielunhoito oli tärkeä osa kristittyjen kokemaa yhteyttä yli seurakuntarajojen. Hengelliset palvelut ja kesätapahtumat toteutuivatkin pitkälti aiempien vuosien hyväksi koetulla tavalla – ja saivat kävijöiltä kiitosta. Kesän 2001 aikana järjestettiin Marja-Liisa Hellmanin järjestämänä ja Salme Karttusen emännöimänä peräti 46 eri tapahtumaa.
Remonttipuolella kiinteistöissä peruskorjattiin ja lisättiin wc- ja suihkutiloja, rakennettiin Kontiolaan uusi veranta sekä pyörätuoliluiska. Lokakuussa alettiin rakentaa ruokasalin tarpeellista laajennusta ja päätettiin maalauttaa Kontiola seuraavana kesänä ulkoapäin. Vastaavana mestarina toimi Mauri Issakainen, ja Markku Huttunen laati rakennuspiirustukset kustannusarvioineen, jotka nousivatkin reiluun 250 000 markkaan. Sähköpiirustukset laati Raimo Pirskanen ja hän myös hoiti asennukset Viljo Pulkkisen kanssa. Näiden miesten lisäksi tarvittiin vielä 30 talkoolaista, joita ilman välttämättömien korjausten toteuttaminen ei olisi ollut mahdollista. Kannatusyhdistys pystyi tukemaan remontteja peräti 37 000 markalla. Kiitos kukkaronnyörejään avanneiden jäsenten!
Vuonna 2002 saatiin kokea ensimmäistä kertaa erityisen tuhoisa ukkosmyrsky (Unto). Puita kaatui Leirintäniemestä, Ristiniemestä sekä Tervonsalmen metsäpalstalta. Puhelimet eivät toimineet moneen päivään. Sormi ei kuitenkaan mennyt työntekijöiltä suuhun, saati hanskat naulaan. Ruoka leireille tehtiin kannatusyhdistyksen sihteerin Jaana Tarkkosen keittiössä kirkolla, kaatuneet puut myytiin UPM kymmenelle ja samalla kauppaan liitet-
tiin metsäsuunnitelman mukainen hakkuu ja harvennus. Tuottoa kertyi 20 000 euroa. Jumalan varjelus oli mukana niin, etteivät kaatuneet puut vahingoittaneet kiinteistöjä!
Rohkeasti tulevaan uskoen alettiin rakentaa pihapiiriin uutta rakennusta: Hiljaisuuden kappelia, jonka suunnitteli Risto Juhani ja rakensivat tutut talkoomiehet. Kunnostustöitä kaipasivat myös Ristiniemeen johtava kävelysilta ja siellä oleva sähkösauna. Talkoolaisten hartiapankilla saatiin vielä Leirintäniemeen seuraavaa kesää odottamaan iso pino klapeja tontin omista puista. Hiljaisuuden kappeli valmistui kesäksi 2004. Monella eri tavalla kerättiin varoja sen rakennuskustannuksiin. Muun muassa kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Mirja Kontio keräsi syntymäpäivälahjansa rahana ja lahjoitti summan kappelin hyväksi. Kesäkuun käyttöönsiunaamisjuhlassa oli paikalla sata osallistujaa, mm. KRS:n toiminnanjohtaja Hannu Nyman, rovasti Olli Vuorinen sekä kannatusyhdistyksen varapuheenjohtaja Jarmo Tarkkonen.
Vuonna 2005 talkooväki tarttui Mummolan remonttiin. Näin saatiin päiväkävijöiden lepotila sekä pienryhmille tarpeellinen työskentelytila. Lepolaksi nimettyä huonetta pystyttiin hyödyntämään heti niin seurakuntien rippileireillä ja lastenleireillä kuin myös taide-, sinkku-, Raamattu- sekä isä-poika -leireilläkin. Salme Blomsterin sielunhoidolliset päivät keräsivät hyvin väkeä täysihoitoon ja päiväkävijöiksi, joten lepotilallekin oli tarvetta. Juhannusjuhlat jäivät yllättäen väkimäärässä jälkeen aiemmista vuosista, noin 190 kävijään ja 40 täysihoitolaiseen. Kohtaamiseen painottunut kesätoiminta sai erityisen paljon myönteistä palautetta kahdenkeskisistä keskusteluista, joihin eri leirien vetäjät olivat jaksaneet ryhtyä ohjelman hoitamisen lisäksi.
Emännän tehtävien lisäksi Salme Karttunen otti kantaakseen myös Tervonsalmen johtajan tehtävät. Avukseen talonmiehen tehtäviä hoitamaan hän sai talkoolaisena tehtävää jo useana vuonna hoitaneen ahkeran Juha Ryönän. Samoin Salmen veljet sekä puoliso Erkki omien alojensa ammattilaisina ovat talkoolaisina antaneet vuosikymmenten aikana merkittävän työpanoksen Tervonsalmen hyväksi sekä lainanneet omia koneitaan ja laitteitaan käytettäviksi Tervonsalmessa. Niin ikään Salmen tyttäret ovat kukin vuorollaan olleet apukäsinä äidilleen palvelemassa kesävieraita. Heistä Leena-Maija Karttusen työpanos paitsi taideleirin vetäjänä myös monissa muissa tehtävissä vuosien ajan on suuri, mm. kannatusyhdistyksen puheenjohtajana. Ilman Karttusten osallisuutta Tervonsalmi ei olisi sitä, mitä se nyt on.
Hyvää uutista ja hyvää mieltä
Vuonna 2006 kokoonnuttiin juhlimaan Tervonsalmen neljäkymmenvuotista panostusta hyvän uutisen levittämiseen niin lapsille ja nuorille kuin aikuisil-
lekin. Verkostoitumalla Kansan Raamattuseuran työpisteisiin Jyväskylässä sekä Kuopiossa, ja seurakuntaan Tervossa, Vesannolla ja Maaningalla Tervonsalmeen oli saatu mukaan uusia, tervetulleita ystäviä lähiympäristöstä. Kaikesta hyvästä oli juhlakansalla aihetta kiittää taivaallista Isää. Juhlavieraina olivat Hannu ja Maija Nyman, lauluryhmä Keskeneräiset sekä Tervon kirkkoherra Olli Vuorinen.
Juhlavuoteen kuului myös tarjonnaltaan laajentunut taideleiri: ohjelmaa oli kädentaitajille, laulajille sekä ylistystanssin ystäville. Pitkästä aikaa myös naistenpäivät kokivat yleisömenestyksen: Särkymisen siunaus -teemaa pohtimaan kokoontui 90 naista. Vapaaseurakunta, lähiseurakunnat sekä kunnat järjestivät Tervonsalmessa retki- ja virkistyspäiviä muun muassa omaishoitajille. Näin Tervonsalmeen saatiin jälleen ensikertalaisia vieraaksi.
Kiinteistöistä alulle saatettiin uusi saunarakennus Leirintäniemeen. Siihen tulisi sauna, pesutilat, pukuhuone, takkatupa (joka sopii myös ryhmätyötilaksi), wc:t, varasto, mökkiläisten suihku ja terassi. Tuttu Pieksämäen talkooporukka – Markku Huttunen, Matti Hirvonen, Eino Marttinen – teki Mauri Issakaisen johtamana hartiapankilla töitä uuden rakennuksen aikaansaamiseksi.
Tervonsalmi oli saanut nyt myös toisen sukupolven kävijöistä vakiovieraita ja uskollisia kannatusyhdistyksen jäseniä. Heidän myönteinen palautteensa kertoi heidän löytäneen toiminnan ytimen, vaikka puitteet eivät koskaan ole olleet luksusta vaativien lomailijoiden mukaisia.
“Erityisesti olen iloinnut ja ammentanut opetuksesta sekä ylistyksestä. Lämmin vastaanotto, tulin kuin kotiin” (Nainen 50–65 v.)
“Ihana luonto ja ympäristön rauha.” (Nainen 36–49 v.)
“Parasta yhdessäolo, leiriolympialaiset, elämänläheiset puheet.” (Mies 36–49 v.)
Vuosikymmenen loppua kohden Taideleiri pyrki täyttämään osallistujien toiveita lisäämällä tarjontaa. Uutena pajana aloitti vuonna 2007 digikuvauksen paja jo tutuiksi käyneiden pajojen rinnalla; näitä olivat akvarelli, kirjansidonta, rakukeramiikka, huovutus. Vuotta aiemmin järjestetty luovan kirjoittamisen paja sai odottamaansa jatkoa Risto Juhanin vetäessä pajaa. Myös Anna-Liisa Valtavaara aloitti vakituiset kesäkäyntinsä Tervonsalmessa puhuen aiheesta Huolehtijat matkalla luottamukseen. Vuonna 2003 alkaneet Raamattu- ja yhteislaulupäivät Timo Teräsvuoren ja Jorma Pollarin ideoimina vakiinnuttivat paikkansa kesäohjelmassa aina vuoteen 2025 asti. Marja Mäkelä palasi Tervonsalmeen naistenpäivien vetäjäksi yli kymmenen vuoden tauon jälkeen ja sai kiitosta koskettavasta opetuksesta. Kaikki raamattuopetukset
onkin aina pyritty Tervonsalmessa tuomaan lähelle ihmisen arkea – rohkaisevasti ja luottamusta Jumalaan syventävästi.
Erityisen merkittävänä Tervonsalmen kannatusyhdistys piti Kansan Raamattuseuran hallituksen päätöstä kokoontua yhteen Tervonsalmessa. Päättäjien on tärkeää nähdä omin silmin ja kuulla omin korvin elämästä toimintakeskuksissa, joiden toimintamahdollisuuksista he ovat päättämässä.
Harmillisesti uutena ohjelmana vuonna 2009 ideoitu Lauluja ja liikuntaa, Sanaa ja saunaa -tapahtuma Heikki Mikkosen johtamana ei saanut toivottua jatkoa seuraavina vuosina. Liikuntaosuus piti sisällään golf-kurssin yhteistyössä Tervon Eerikkala Golfin kanssa. Uuden ohjelman vakiinnuttaminen vie yleensä kolmisen vuotta – joten ehkä tämä tapahtuma herätetään eloon vielä tulevaisuudessa, onhan golf suosittu liikuntalaji ja Tervossa siihen erinomaiset mahdollisuudet.
Kesä 2010 jatkui aiempien vuosien malliin pienin pettymyksin ja suurin yllätyksin, joista jälkimmäistä edustavat ilmalämpöpumput Kontiolaan, keittiöön sekä Tapiolaan. Erityisen helteisen kesän aiheuttama koettelemus niin keittiöväelle kuin ohjelmista vastaavillekin herätti pumppujen lahjoittajissa halun tuottaa helpotusta kuumuuden aiheuttamaan palveluskunnan ahdinkoon. Pumput osoittivat tarpeellisuutensa uudestaan myöhään syksyllä rakennustöiden aikaan.
Uudistettu keittiö sekä uutena tilana toimisto otettiin käyttöön vuonna 2011. Näin laaja rakennushanke vaati suuren ponnistuksen niin työvoimassa kuin rahallisestikin. Koko remontti saatiin hoidettua lähes kokonaan lahjoitusvaroin sekä talkootyövoimalla. Ahkerina talkoolaisina Tervonsalmessa palvelivat muun muassa Tuula Mykkänen ja Eino “Eikka” Marttinen.
Hengellinen toiminta puolestaan aloitettiin vuonna 2011 Tervonsalmen väkimäärältään pienimmällä leirillä: Varjosta vapauteen -viikonlopputapahtumaan osallistui toukokuun lopussa kolme osallistujaa. Tervonsalmessa ei kuitenkaan koskaan arvioida tapahtumien onnistumista kuulijajoukon suuruuden perusteella. Jeesus on luvannut olla läsnä siellä, missä kaksi tai kolme kokoontuu yhteen – ja se saatiin jälleen todistettua tämänkin tapahtuman avulla.
Useiden keväiden ensimmäiset vieraat kuuluvat ns. miesten saunaporukkaan, joka kokoontuu Tervonsalmeen pian toiminnan alettua toukokuussa. Vuonna 2012 saunaillassa olikin ennätysjoukko miehiä: 29 saunojaa Jukka Vasaran vetäessä illan ohjelmallista puolta. Saunaporukan miehet ovat hoitaneet monena keväänä myös toiminnan alkamiseen liittyviä talkoohommia. Erikoistapahtumana ko. kesänä järjestettiin Tervonsalmessa myös Lähetysviikonloppu, jossa tutustuttiin Kansan Raamattuseuran orpokotitoimintaan Inti-
assa. Vastuun ohjelmasta kantoi KRS:n Intia-työn tiimi. Tavoite saada lähetystyön tapahtuma vuosittain kesäohjelmaan ei kuitenkaan saanut tuulta siipiensä alle.
Vuoden 2012 aikana Tervonsalmen kannatusyhdistys siirtyi myös digi-aikaan. Omia kotisivuja kehitettiin ja Facebook-sivut ovat pitäneet mielenkiintoa ja hengellistä rohkaisua yllä läpi vuoden viikoittain. Toimiston varustelua lisättiin mm. monitoimikoneella, jolla saatiin väritulosteita ja pystyttiin skannaamaan.
Verkostoitumista laajennettiin Keski-Suomeen Muuramen seurakuntaan, joka järjesti Tervonsalmeen rippikoululeirinsä. Muita ripareita järjestivät perinteiset yhteistyökumppanit Maaningan ja Tervon seurakunnat. Kesäleirin traditiota jatkoi myös Karttulan Vapaaseurakunta omilla leireillään. Yhteistyö ja yhteys Tervon seurakunnan ja Tervonsalmen välillä kiinteytyi entisestään kirkkoherra Marja-Leena Niinivaara-Koskellin myötämielisen asenteen ansiosta. Tervonsalmen leirivetäjät osallistuivat ahkerasti Tervon jumalanpalveluksiin musiikin ja saarnan osalta sekä ehtoollisavustajina. Runon ja laulun -matinea toteutui Raamattu- ja yhteislaulupäivien vetäjien kanssa hyvässä yhteishengessä lähes yhtä monena kesänä kuin päivät järjestettiin. Kesän 2012 naistenpäivät oli yleisömenestys: lähes sata naista tuli Tervonsalmeen pohtimaan naisen itsetuntoa ja tunnelukkoja. Kokeilu pitää samaan aikaan sekä miesten- että naistenpäivät osoittautui toimivaksi konseptiksi. Niin ikään työporukoiden tyky-päivät ja eri ryhmien järjestämät omat virkistyspäivät, sekä yksityistilaisuuksina häät, merkkipäivät ja muistotilaisuudet ovat saaneet koko 2000-luvun ajan Tervonsalmessa arvoisensa ylöspanon.
Tervonsalmen kesän 2013 ohjelmassa oli monien kävijöiden arvostamia ja kiittämiä tuttuja tapahtumia, myös erityisryhmille. Tervon kunnan kehitysvammaisten leirin lisäksi uutena tapahtumana Terhi Mertalan ideoimat ja tiiminsä kanssa toteuttamat viittomakieliset päivät teemalla Jumalan kämmenellä. Viittomin tulkattu Sanan ja rukouksen ilta kosketti myös kuulevia läsnäolijoita. Leena-Maija Karttusen useana vuonna kokoama taideleiri sen sijaan jatkoi jo monivuotista suosiotaan matalan kynnyksen luovuuden herättäjänä edelleen. Raamattu- ja yhteislaulupäivätkin saivat talon täyteen in-
nostuneita kävijöitä, useimmat heistä jo vakio-osallistujia. Tapio Veijalaisen talkoopalvelu oli usean kesän ja talvenkin merkittävä apu niin keittiössä kuin tilusten hoidossakin.
Tervonsalmen 50-vuotisjuhlavuoden toimintakertomuksessa vuonna 2015 korostetaan sitä, miten ohjelmatarjonnassa niin kohderyhmän kuin sisällönkin suhteen on pitäydytty kaikki toimintavuodet siinä missiossa, joka päätettiin Tervonsalmen syntymähetkellä: hyvää sanomaa kaikenikäisille, etenkin lapsille ja nuorille, selkeästi ja ymmärrettävällä tavalla, yhteyttä luovassa veljesrakkauden hengessä yli seurakuntarajojen. Tervonsalmessa ei rakenneta muureja kristittyjen välille. Vuosijuhlan aikaan silmäiltiin laajalti myös tiluksia, jotka varsin vaatimattoman alun jälkeen olivat uskon ja talkoovoiman avulla saaneet uuden ilmeen: Tapiolan pirttikirkon rinnalle oli noussut parikymmentä erikokoista ja eri tarkoituksiin sopivaa rakennusta. Tervonsalmen nimikin oli kokenut jälleen muutoksen: alussa oltiin leirikeskus, sen jälkeen toimintakeskus ja nyt loma- ja kurssikeskus, mikä nimenä osuvimmin kuvaakin Tervonsalmen monipuolisuutta palvelujen tarjoajana.
Juhlavuotena verkostoiduttiin jälleen, tällä kertaa Pelastusarmeijaan, jonka Jyväskylän osasto järjesti Tervonsalmessa Veri-Tuli -päivät. Myös kuopiolaisia pelastusarmeijalaisia on saatu vieraaksi iloitsemaan yhteisestä uskosta. Jyväskylästä saimme retkivieraita myös Kansan Raamattuseuran väestä. Toinen verkostoitumisen haara ulottui Pietariin asti, josta katulapsityöntekijät pitivät virkistyspäivänsä savolaisen järviluonnon keskellä. Tervon seurakunnan 90-vuotisjuhlan lomassa Kuopion piispa Jari Jolkkonen kävi tutustumassa myös Tervonsalmeen seurakunnan luottamushenkilöiden ja työntekijöiden kanssa. Juhlalounaalla tunnelma oli kiitollinen ja tyytyväinen – olihan Jumalan johdatuksessa ja avulla Tervonsalmessa kasvettu jo ‘aikuisikään’. Varsinainen Tervonsalmen 50-vuotisjuhla järjestettiin perinteisiksi muodostuneiden Raamattu- ja yhteislaulupäivien yhteyteen. Juhlavieraaksemme saimme Kansan Raamattuseuran toiminnanjohtaja Ulla Saunaluoman sekä liiketalousjohtaja Terhi Rajalan. Juhlaväkeen kuului monia Tervonsalmen ystäviä ja toiminnassa mukana olleita, jotka kiitollisin mielin muistelivat omaa aikaansa Jumalan valtakunnan työssä tällä palvelupisteellä: kaikki työ Jumalan valtakunnan hyväksi on samanarvoista, olipa se sitten esillä olemista tapahtumissa tai vaikkapa talkootyönä saunojen lämmittämistä. Esimerkiksi Mirja Eskelinen muisteli kiitollisena omassa tervehdyksessään oman palvelutehtävänsä alkua apulaisena keittiössä. Jokaisella on Jumalan palvelusväessä oma tehtävänsä ja paikkansa, eikä tekijöiden kuulu kilpailla kuin toistensa kunnioittamisessa, kuten Raamattu opettaa. Tätä asennetta Tervonsalmessa on juurrutettu määrätietoisesti kaikkiin siellä palveleviin ystäviin, ja tämän
asenteen saimme puheenvuorojen myötä todeta yhä vahvana elävän.
Koko 2000-luvun ajan Tervonsalmessa on tarvittu talkooväkeä monenmoisiin tehtäviin, siivouksesta remonttihommiin sekä palvelutehtäviin tapahtumien toteuttajina. Myös palkatuissa työntekijöissä löytyi tehtävälleen antautuneita tekijöitä; Raili Räsänen toimi kahdeksan kesää 2016-2023 keittiöapulaisen ja siistijän töissä. Hän piti aamuvuoroista ja olikin mainio aamupalojen laittaja tuoden aamupalapöytään tarjolle myös kotipihansa tuoreita marjoja ja loppukesästä omenia. Marjatta Jäntti puolestaan työskenteli monet vuodet emännän sijaisena tarvittaessa – ja erityisesti hänen paistamiaan munkkeja muistellessa nousee vesi monen kielelle.
Koska monet tapahtumien vetäjät ovat usean vuoden antaneet työpanoksensa lahjana Tervonsalmelle, ovat näin säästyneet palkkiot ja matkakorvaukset voitu laittaa Tervonsalmen kannatusyhdistyksen tilille yhteiseksi hyväksi. Samalle tilille on voitu laittaa myös useiden kesien ajan toimineen arpapöydän tuotto sekä Lepolaan kootun kirpputorin tuotot useammalta vuodelta. Jälkimmäisen varainhankintakeinon toteuttajina ovat 2020-luvulla ansiokkaasti puurtaneet Terhi ja Markku Mertala sekä Jaana Tarkkonen. Kannatusyhdistyksen tili ei olekaan koskaan valunut tyhjiin kuin alkuvuosina sen yhden, jo aiemmin mainitun kerran. Tervonsalmen tärkeäksi paikaksi itselleen kokeneet ovat halunneet pitää paikasta huolta myös taloudellisesti, antamalla omastaan iloisin mielin varoja juokseviin kuluihin ja välttämättömiin hankintoihin. Kassaa ovat kartuttaneet niin ikään erilaiset retkiryhmät ja yhteisöt, jotka ovat vuokranneet tilat ja palvelut Tervonsalmesta omiin tarkoituksiinsa. Tervonsalmen kesän tapahtumista osa on joka vuosi muiden kuin Tervonsalmen järjestämiä. Kiitollisina olemme saaneet pitää Tervonsalmen vastaanotossa myös usean vuoden ajan laadukasta kristillistä kirja- ja äänitemyyntiä, jonka ovat mahdollistaneet Seija Ryhänen ja Risto Ruuskanen.
Vaikka luulisi, että Tervonsalmi olisi jo lähitienoille hyvinkin tuttu yhteis-
työkumppani, vielä vuonna 2018 löytyi uusia ystäviä: Siilinjärven seurakunta järjesti Tervonsalmessa oman rippikoulunsa ja Keiteleen, Vesannon, Tervon sekä uutena Pielaveden kunta ja seurakunnat järjestivät päihdeleirin, jonne saatiin vieraaksi myös helluntaiseurakunnan väkeä. Pielaveden palvelukodin työntekijät ja asiakkaat viettivät vuorokauden mittaisen omatoimileirin kauniissa kevätsäässä. Pielaveden helluntaiseurakunta järjesti Tervonsalmessa myös lastenleirin ja oli tyytyväinen palveluihin.
Korona-epidemian jälkeen ei pelättyä kävijäkatoa tullutkaan. Rukoukset kuultiin, eikä Tervonsalmeen vievä tie ole päässyt nurmettumaan. Joka vuosi kokoontuu tuttu ystäväjoukko toisiaan tapaamaan heille tärkeisiin vuotuisiin tapahtumiin, ja joukkoon liittyy myös uusia ensikertalaisia. Nettiin live-striimatut Sanan ja rukouksen illat koronan jälkimainingeissa ovat saaneet runsaasti myönteistä palautetta ja seuraajia. Viimeisten vuosien vuotuisista tapahtumista kuulijoita on eniten kerännyt Kari ja Mari Valkosen vetämä Puhalla, Jumalan tuuli -viikonloppu elokuussa. Oma tärkeä paikkansa on niin ikään ollut pienemmällä tapahtumalla – Puhu Jeesukselle -retriitillä – josta vastuuta on kantanut Tervonsalmen ‘isän’ Ferdinand Kontion poika Matti Kontio tiimeineen. B&B-majoitus houkuttelee Tervon ohi matkaavia lomalaisia levähtämään Tervonsalmessa. Monenlaisia uusia ryhmiä on vieraillut vuosittain keskuksessamme, marjanpoimijoista omatoimisiin lomailijoihin retromökeissämme ja asuntovaunualueellamme.
Uusien ensikertalaisten saaminen mukaan toimintaan onkin kannatusyhdistyksen johtokunnan jatkuva missio. Toinen sukupolven vaihdos on meneillään, kun katseet 60-vuotisjuhlilla käännetään tulevaisuutta kohti. Epävarmuutta luovia tummia pilviä leijuu Tervonsalmenkin yllä, mutta ainakaan kannatusyhdistykseltä uskoa tulevaan ei puutu. Pelkästään nämä Tervonsalmen menneet vuosikymmenet todistavat, että Jumala on uskollinen niille, jotka hänen valtakuntansa leviämiseksi vaivaa näkevät ja Jeesuksen nimeä palavasti ja häpeilemättä korottavat.
Eteenpäin – liikkeelle
Tervonsalmen tulevaisuus on Jumalan käsissä, mutta hän tarvitsee yhä heitä, jotka antavat varoistaan osan Jumalan valtakunnan levittämistyöhön Tervonsalmessa. Heitä, jotka rukoilevat toiminnan puolesta ja levittävät ‘informaatiota’ elinympäristössään ja seurakunnissaan Tervonsalmen palveluista. Osallisuuden kokemuksen tähän tarjoaa jäsenyys Tervonsalmen kannatusyhdistyksessä. Vuoden 2025 jäsenrekisterissä on iloksemme yli 300 jäsentä! Kansan Raamattuseuran toiminnanjohtajan Mauri Tiilikaisen sanat
Tervonsalmen avajaisissa 1966 eivät ole vuosien saatossa lainkaan menettäneet merkitystään, päinvastoin:
“Kaikki asiat on toteutettava rukouksessa. Me jokainen tiedämme, mitkä ovat Jeesuksen viimeiset sanat ‘Tulkaa Isäni siunatut’ ja toisille ‘Menkää, te kirotut’.
Toiset lähtivät valtakunnan työssä näkemään vaivaa, toiset eivät lähteneet. Tämä Tervonsalmen leiriasia on ollut Herran mieleistä lähtöä hänen edessään. Jos Herra antaa työnäkyjä, lähdetään. Lähtijöitä ja heidän vaivannäköään odottaa siunaus.” (26.6.1966)
JÄLKISANAT
- Excelsior, Tervonsalmi! -
Tervonsalmen kannatusyhdistyksen johtokunta haluaa kiittää kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat rukoilleet Tervonsalmen puolesta ja tukeneet sitä taloudellisesti, toiminnallisesti sekä hengellisesti niillä voimilla ja mahdollisuuksilla, jotka kulloinkin ovat käytettävissä olleet. Kiitämme kaikkia omastaan niin aikaa kuin taitojaan jakaneita, niin kannatusyhdistykseen kuuluneita kuin muitakin ystäviä: olette olleet korvaamattoman arvokkaita tervonsalmelaisia, tärkeä osa meidän yhteisöämme. Vaikka kaikkia ei nimeltä ole voitu tähän historiikkiin lisätä, voi jokainen olla varma, että taivaan Isän kirjanpidossa jokaisen hyvä ajatus ja teko on muistiin kirjattu. Jumalan valtakunnan levittämiseksihän olemme kaikki ahkerasti Herran työtä tehneet ja paljon vaivaa nähneet (Room. 16:12). Ketään ei ole tarkoituksellisesti jätetty mainitsematta tekstissä. Päinvastoin: Paavalin sanoin haluamme todeta: “Jumalamme ja Isämme edessä me lakkaamatta muistelemme sitä, kuinka usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa ja kuinka kärsivällisesti te panette toivonne Herraamme Jeesukseen.” (1. Tess. 1:3) Tässä hengessä jatkukoon yhteinen työmme, niin kauan kuin meille päiviä Tervonsalmessa annetaan. Kukin jäsenenä Kristuksen ruumissa omalla paikallaan – uskollisena Herrallemme, jota rakastamme ja jonka nimeä yhdessä korotamme.
Elämme armosta – kerromme Jeesuksesta.
Tervonsalmen
Kuvat:
kuva-arkisto, Jorma Pollari, Johanna Manner, Raija Rustari
