Kai r os
Kairoksen Ystävät ry:n jäsenlehti 4 / 2025
Marraskuun tuulahdus s. 6
Punaista lankaa kerien -kirja s. 11
Vilinää ja vilskettä s. 14
TEKSTI Liisa Välilä
KUVAT Kairosmajan kuvapankki
Kairosmaja Facebookissa: facebook.com/krs.kairosmaja
Kairosmaja kutsuu
Kairosmajan toimintavuosi on ollut aktiivinen ja monin tavoin siunattu. Kairoksen ystävien tuella, henkilökunnan ja talkoolaisten ahkeruudella sekä Jumalan siunauksessa on saatu paljon aikaan. Kairoksen ovet ovat kutsuvina auki. Uudet ja vanhat kulkijat ovat saaneet kokea Pyhän poluilla myös sisäisen kairoksen, Jumalan hetken, paranemisen ja voimaantumisen.
Nyt luonto lepää hetken kaamoksen lempeässä hämäryydessä ja ensi lumen pehmeydessä. Mutta pian loistavat jo tähdet ja enkelten ilosanoma kaikuu: Älä pelkää, sinulle on syntynyt Vapahtaja. Tätä rauhan ja rakkauden viestiä maailma kaipaa tänään erityisen kipeästi.
Kiitos, että sinä olet mukana tämän ilosanoman saattajana Kairoksen ystävänä.
Kairoksen Ystävät ry:n jäsenlehti
Kappelitie 2, 98530 Pyhätunturi
Puhelin 0207 681 730
Pankki: FI23 8000 1179 0873 42
SWIFT: DABAFIHH
• vuosijäsen- ja ainaisjäsemaksu 30 € / 400 €
• kannattajajäsenmaksu yrityksille ja yhteisöille 300 €
Siunausta elämääsi ja kairoshetkiisi.
Liisa Välilä Päätoimittaja
Toimitus liisa@valilat.fi kaisa.mattila@sana.fi kajakkini@gmail.com aapo.tahkapaa@gmail.com
Taitto Lea Vestovuo
Kansi Revontulikappeli, Kaisa Mattila
Paino Punamusta 2025
Painos 1200 kpl
Hartauskirjoitus
Sakkeus ja puu
Eräs jo lapsuudesta tutuimpia Raamatun kertomuksia lienee tarina Sakkeuksesta. Pienikokoisesta jerikolaisesta tullimiehestä. Hänestä kerrottiin, että hän oli hyvin rikas, sillä hän laittoi paljon veroja omaan taskuunsa. Siksi hän ei ollut kovin suosittu.
Sakkeus kuuli, kuinka kuuluisa Jeesus oli tulossa hänen kyläänsä ja muiden tavoin halusi nähdä, mikä mies Jeesus oikein on. Hänellä oli kuitenkin yksi paha ongelma. Hän oli pienikokoinen, eikä voinut nähdä mitään muiden selkien takaan. Vaan Sakkeuspa keksi keinon. Hän kiipesi sykomori- eli metsäviikunapuuhun nähdäkseen paremmin yli muiden.
Sitten tapahtuu jotain yllättävää. Varmasti ainakin kyläläisten mielestä. Jeesus pysähtyy tuon puun juurelle, katsoo ylös ja kutsuu itsensä tuon halveksitun, syntisen Sakkeuksen kotiin illalliselle.
Kuulin kerran, kuinka eräs pappi vieraili kuolemansairaan ystävänsä luona. Vuoteen pohjalta tuo mies sanoi ystävälleen: ”Muistat kertomuksen Sakkeuksesta. Tiedätkö, sinä olet tuollainen puu…”
Tuollainen puu, johon pienet ja kaikenlaiset ihmiset saavat kiivetä, voidakseen nähdä paremmin, mikä mies Jeesus on! Siinä kutsu meille jokaiselle omalla paikallamme: olla tällaisia puita, että ihmiset lähellämme ja kaukanakin voisivat oppia paremmin tuntemaan Jeesuksen ja sen, mitä Hän on puolestamme tehnyt. Hän kulkee rinnallemme, kulkee ja kantaa silloin, kun omat voimat uupuvat. Hän syntyi tänne meidän tähtemme.
Alppari Tähkäpää
Johtokunta 2025
Johanna Tähkäpää, puheenjohtaja johanna.tahkapaa@gmail.com
Jukka Salminen, varapuheenjohtaja, lauluntekija.salminen@gmail.com
Tytti Vänskä, sihteeri, tytti.vanska@gmail.com
Tuuli Malve, tuuli.malve@gmail.com
Juho Kotiaho juho.kotiaho@gmail.com
Aapo Tähkäpää aapo.tahkapaa@gmail.com
Markus Ek, markus.ek@evl.fi
Iitu Gerlin, jäsensihteeri, rahastonhoitaja iitu.gerlin@gmail.com
TEKSTI Johanna Tähkäpää
KUVAT Johanna Kovalainen, Liisa Välilä, Miika Jämsä
Puheenjohtajan tervehdys
”Kastehelmi korrenpäässä on jo jäässä, muuttolinnut ovat muuttaneet.
Maa on huurteinen, lehdetön, lauluton metsä on…”
Pihatalkoot on pidetty, maa on valmiina talven tuloon. On aika huokaista. Luonto hiljenee, värit katoavat, jäljelle jää hiljaisuus, odotus… Uusi kevät, lämpö, kasvu, laulu – ne kaikki ovat olemassa, tulossa – pakkasten, lumen ja jään jälkeen.
Me, Kairoksen Ystävinä, huokaisemme hetken Rantamajan remontin jälkeen ja suuntaamme katseemme kevääseen ja uusiin suunnitelmiin. Tukikonsertit jatkuvat, keväällä Jyväskylässä ja mahdollisesti myös muualla. Uusia projekteja, joissa meidän panostamme tarvitaan, on tulossa.
Olen iloinen ja kiitollinen
siitä, että Kairosmajan
taloustilanne on hyvä...
Seuraavaksi on päärakennuksen vaiheittainen remontti suunnitteilla. Kiitos sinulle, että olet mukana rukouksin ja jäsenmaksuin!
Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että Kairosmajan taloustilanne on hyvä, plussalla. Kaisa-johtaja on tiiminsä kanssa kehittänyt toimintaa hyvään suuntaan. Asiakkaita on riittänyt suhdanteista huolimatta. Myös Kansan Raamattuseura haluaa pitää kiinni Kairosmajasta ja kehittää sitä jatkossakin. Tunturievankelistaa tarvitaan siis edelleen. Sitähän Kairosmaja on!
Ensilumen tunnelmaa
Pyhätunturille on tätä kirjoittaessani satanut ensilumi. Perheeni matka suuntautuu jouluksi Kairosmajalle. On iso ilo päästä perheen ja ystävien kanssa Kairoksen jouluun, suuren ilosanoman äärelle. Jouluevankeliumi kuuluu kaikille Tajukankaalla ja Revontulikappelissa, lauluissa ja runoissa – meille on syntynyt Vapahtaja, Jeesus Kristus, joka toi meille pelastuksen synneistämme!
Siunattua Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2026!
… Katso, maailmakaikkeuden Luoja saapuu aasilla ratsastaen. Hän on valon ja vapauden tuoja, toivo vangittujen, voima pienten ja uupuneiden.
Siunattu olkoon Hän, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, joka tulee Herran nimeen, Hoosianna, hoosianna Poika Daavidin!
– P. Simojoki
Johanna Tähkäpää johtokunnan puheenjohtaja
Marraskuun tuulahdus
Pakkaan autoa lumisateen leijaillessa maahan. Ei tämä lumi vielä täällä pysy, mutta iloitsen näistä ensihiutaleista. Ensi kertaa vietän marraskuuta Pyhällä. Lapsenomaisesti odotan jo Pyhäjärven jäätymistä ja toivon retkiluistelukelejä. Samoin pakkasta ennen lumen tuloa. Odotan myös lumista talvea ja sen mahdollistamia aktiviteetteja. Lumi tuo mukanaan myös valoa tähän pimeyteen.
Tämän vuoden kokemus Kairosmajan laajennetuista aukioloista ja sitä kautta myös lomautusten vähenemisestä on ollut hyvä. Sillä on ollut ennen kaikkea merkitystä tunnettavuuden lisäämisessä, mutta myös taloudellisesti. Avaamme aamiaismajoituksen, saunat ja latukahvilan jo joulukuun alussa. Toivottavasti myös ensilumen latu saadaan silloin auki. Nyt ei vielä resurssit riitä, mutta haaveena on, että saisimme myös jatkossa Revontulikappelin ohjelman aloitettua jo ensimmäisenä adventtina.
Revontulikappeli 40 vuotta Maaliskuun alussa vietämme Revontulikappelin 40-vuotisjuhlia. Tähän liittyen toivoisin sinulta postia aiheesta.
TEKSTI Kaisa Mattila
KUVA Raija Rustari
Mitä Revontulikappeli on merkinnyt sinulle? Neljäänkymmeneen vuoteen on mahtunut paljon. Olisi kiva kuulla kokemuksia ja ajatuksia siitä, mikä merkitys kappelilla on Kairosmajalla kävijöille ja muille matkailijoille sekä paikalliselle väestölle.
Lämmin kiitos yhteisestä matkasta tänä vuonna. Ensi keväänä Kairoksen Ystävien etualennuksen saat viikoista 8, 9 ja 16. Kevään ohjelman löydät tästä lehdestä.
Siunattua Vapahtajan syntymäjuhlaa sinulle ja läheisillesi toivottaen,
Kaisa Mattila Kairosmajan johtaja
Hyvät Kairoksen Ystävät ry:n jäsenet
Kairoksen Ystävät ry:n vuoden 2025 jäsenmaksu- ja lahjoitustulot on käytetty Rantamajan remontin loppuun saattamiseen. Rantamaja on ollut käytössä syyssesongin ajan. Rahallinen tuki Rantamajan remonttikuluihin tänä vuonna tulee olemaan noin 49.000 €. Se ylittää reilusti alkuperäisen budjettimme, mutta pystymme sen maksamaan. Lämmin kiitos runsaasta tuesta, lahjoituksista ja rukouksista! Niiden varassa jatkamme myös eteenpäin kohti uusia haasteita!
Tukesi voit lähettää tilille
FI23 8000 1179 0873 42.
Käytä viitenumeroa 73503.
Kiitos tuestasi!
Johanna Tähkäpää Kairoksen ystävät ry:n puheenjohtaja
Liity jäseneksi facebook.com/krs.kairosmaja
Maksa maksut näin
Tili FI23 8000 1179 0873 42
Jäsenmaksut laskun viitenumerolla
Lahjoitukset (vain yhdistyksen jäsenet) viite 73503
Jäsensihteerin ja taloudenhoitajan terveiset
Syksy on tullut ja talvikin jo alkanut Lapissa. Nyt on hyvä aika katsoa vähän taaksepäin. Viime vuodet ovat olleet suuri ponnistus sekä taloudellisesti että fyysisestä tehtyinä työtunteina Rantamajan valmiiksi saattamiseen. Kiitos kaikille lahjoittajille ja tekijöille! Rantamaja on valmis asiakkaille.
Yhdistyksen taloustilanne on ollut kuluvan vuoden aikana hyvä. Olemme voineet maksaa kaikki meille tulleet velvoitteet ja pientä puskuria jäänee ensi vuoteenkin. Siitä lisää ensi kevään vuosikokouksessa.
Muistathan työn helpottamiseksi maksaa jäsenmaksusi laskulla olevaa viitenumeroa käyttäen. Näin se kirjautuu suoraan kuittaamaan jäsenmaksulaskun maksetuksi. Lahjoituksia maksaessasi käytä viitettä 73503. Ei siis käytetä enää muita, vanhoja, viitenumeroita. Tämä kaikki helpottaa maksujen kirjaamisessa oikein kirjanpitoon.
Kairosterveisin – Kiitos, että juuri sinä olet olemassa! Joulun rauhaa sinulle ja rakkaillesi!
Iitu Gerlin
iitu.gerlin@gmail.com
Haarajoentie 401, 66500 Vähäkyrö
040 707 4598
PS. Asun nyt sellaisella katvealueella, että normaalit puhelut pätkivät pahasti. Tekstiviestit, whatsapp-puhelut ja sähköpostit toimivat hyvin.
TEKSTI Hanna Mettiäinen
Kairoksella kasvaneet
Asuin elämäni ensimmäiset 10 vuotta Kairosmajan pihapiirissä olevassa rivitalossa ja nuoruusvuodet Pyhäjärven toisella puolella, minne valmistui lapsuuden perheellemme oma talo.
Kun pysähdyn työpäivän päätteeksi miettimään, mitä muistoja lapsuuteeni ja nuoruuteeni Kairoksen Karin tyttärenä sisältyy, huomaan että aihe herkistää mieltäni. Se kertonee siitä, että Kairosmajan ajat ovat olleet minulle merkittävä osa lapsuuttani ja oikeastaan osa koko kasvutarinaani.
Olin puolitoistavuotias, kun muuttoautomme saapui Kainuusta Pyhätunturin juurelle tammikuussa 1981. Minulle on kerrottu, että uudessa kodissamme odotti edellisten asukkaiden, Sirkka ja Niilo Laaksosen, asuntoon jättämä pieni kärpässienijakkara, johon istahdin perille saavuttuamme. Se jakkara on meillä edelleen.
Ensimmäiset, varhaiset ja hyvin hatarat, muistikuvat liittyvät siihen, kun olin isäni kantorepussa tunturi-
retkillä tai maastossa, kuten meillä oli tapana sanoa. Muistan sen keikkuvan kyydin ja oksat, joita välillä saattoi kasvoilleni rapsahdella. Repussa oli turvallista myös nukahtaa. Monet lapsuuden muistoni liittyvätkin luontoon. Oli mukava kirmailla Peurakeron rinteillä tai taituroida tunturin huipulla kivirakassa. Taisin joskus kesän keskellä käydä bikinit päällä “uimassakin” tunturin notkelman lumihangessa. Ihan parasta oli istahtaa varvikkoon ja syödä eväsleipä, joka maistui luonnossa paljon paremmalta kuin sisällä. Jännittävää oli joskus talvisin päästä isän mukaan vetämään moottorikelkalla latuja. Reissut muuttuivat vähemmän kivoiksi, jos kelkka sattui jäämään kiinni syvään hankeen.
Ladut kulkivat kodin takapihalla, joten monet kerrat koulun jälkeen lähdin hiihtelemään. Hieman myöhemmin mukaan tuli laskettelu. Olihan se mahtavaa, kun saattoi lasketella suoraan kotipihalle nykyisten pohjoisrinteiden kohdalta silloisia luonnonrinteitä pitkin. Mielenmaisemani
KUVA Leena Hiltunen
on tänä päivänäkin vahvasti tunturin rinteillä. Siellä missä puuraja loppuu, näen silmän kantamattomiin, ja tuuli tuivertaa.
Kesäisin Pyhäjärvi tarjosi meille mahtavan uimapaikan. Minna-siskon kanssa vietimme aikaa vedessä niin pitkään, että huulet alkoivat sinertää. Miika-veljemme oli silloin vielä turhan pieni uintireissuille. Uintien jälkeen oli hyvä siirtyä vanhan rantasaunan suihkun alle lämmittelemään. Olimmekohan me syypäitä siihen, jos saunojilta loppui joskus suihkusta lämmin vesi?
Se tarkoitti sitä, että kiireisintä aikaa perheessämme olivat joulu.
Me elimme omaa arkeamme tunturikeskuksen elämän keskellä. Se oli aika erilaista arkea. Vuodenkierto rakentui Kairosmajan vuoden kiertoon. Se tarkoitti sitä, että kiireisintä aikaa perheessämme olivat joulu, kevättalvi, pääsiäinen ja ruska-aika. Isä oli paljon töissä ja oli luontevaa, että koko perheemme pyöri Kairoksen arjessa mukana, varsinkin varhaislapsuudessa. Ehkä en lapsena edes osannut ajatella, että isä tai äiti ovat töissä. Kairosmaja oli osa meidän elämäämme. Moni ei varmaan heti ymmärtäisi, mitä tarkoitti, kun puhuimme, että lähdemme “keittiölle”. Se tarkoitti meille Kairosmajaa.
Ennen kahvilan laajennusta kulkureittimme kodiltamme Kairosmajalle meni suoraan rakennuksen pää-
dystä keittiöön. Minäkin sain usein olla apuna keittiössä valmistamassa päivällistä ja kuorimassa talkoolaisten kanssa perunoita tai porkkanoita. Rauhallisempaa aikaa oli loka-marraskuussa. Kesälomaakin ehdittiin jonkin verran pitää. Isän oli helpompaa irtaantua töistä jossain muualla kuin Kairosmajan läheisyydessä, joten hankimme asuntovaunun, jolla reissasimme pitkin Suomea. Yhdeltä leirintäalueelta minulla on muisto, joka jälkikäteen on meitä naurattanut. Löysin leirintäalueelta leikkikaverin. Meillä tuli puhetta vanhempiemme ammateista. Minulta kysyttiin, mitä isäni tekee työkseen. En kerta kaikkiaan tiennyt, mikä isäni ammatti oli tai osannut sitä oikein selittää. Olivathan isäni työtehtävät aika moninaiset. Vastasin hätäännyksissäni, että hän on kioskin myyjä. No olihan tämäkin osittain totta. Ennen Kairosmajan kahvilaa isäni piti leiriläisille kioskia, joka oli auki päivällisen jälkeen ennen iltaohjelmaa. Sieltä saattoi ostaa matkamuistoja tai makeisia. Kioski oli tietenkin meillekin päivän kohokohta.
Viikkorytmin siivillä
Meidän viikkorytmimme kulki lauantaista-lauantaihin. Lauantai oli vaihtopäivä, jolloin edelliset leiriläiset lähtivät ja uudet saapuivat. Isälleni nämä päivät olivat aina kiireisiä. Oli tärkeää käydä hyvästelemässä lähtijät ja ottaa uudet tulijat vastaan. Leiriviikon kohokohtia olivat ehdottomasti leiriläisten omat illat, jolloin oli heidän vuoronsa järjestää ohjelmaa. Nämä ohjelmanumerot ja erilaiset kisailut olivat todella hauskoja. Monet kerrat pääsimme Minnan kanssa näihin
ohjelmanumeroihin mukaan. Nautin suuresti myös siitä, että sain itse esittää lauluja leiriläisille.
Kun Revontulikappeli rakennettiin, saimme
“oman kirkon”.
Leiriviikkojen aikana ehti hyvin tutustua uusiin ihmisiin. Tämä kasvatti sosiaalisuuteen. Monista heistä tuli minulle hyviä kavereita, jotka saapuivat vuosi toisensa jälkeen takaisin. Muistan monet piiloleikit Kairosmajan sisätiloissa. Joidenkin kavereiden kanssa olimme kirjeenvaihdossa ja muutamasta tuli minulle läheisiä ystäviä. Yksi ensi-ihastuskin taisi löytyä Kairoksen kävijöistä. Taisin käyttää tätä poikaa Pyhäjärven jäällä moottorikelkka-ajelullakin. Kaipa siihen luvan sain, en muista tarkkaan, mutta sen muistan, että kovaa ajoimme!
Kun Revontulikappeli rakennettiin, saimme oman kirkon. Näin me ainakin Minnan kanssa ajattelimme. Olihan tämä kirkko kotimme takapihalla. Isä rakensi meille leikkimökin ja hauska leikkimme olikin vakoilla pienestä leikkimökin ikkunasta kappeliin kulkevia ihmisiä. Taisimme me välillä leikkiä kappelissa häitäkin. Leikki muuttui todeksi, kun menimme puolisoni Jukan kanssa naimisiin tässä kotikirkossani vuonna 2001. Mikäpä oli polvistuessa isäni tekemälle keloalttarille.
Lastenhoitoa ja kesätyö
Kairosmajalla sain usein hoitaa myös leiriläisten lapsia. Jälkikäteen olen miettinyt, että sain hoiviini aika pie-
niäkin lapsia. Kaipa homma sujui. En ainakaan muista mitään isompaa sattuneen. Myöhempinä nuoruusvuosinani ja aikuisuuden kynnyksellä Kairosmaja tarjosi minulle myös kesätyötä. Sain tehdä töitä kahvilassa ja vastaanotossa sekä siivota huoneita. Se oli opettavaista aikaa.
Rehellisyyden nimissä saatoin välillä tuntea myös surua siitä, kuinka paljon Kairosmajan työt veivät aikaa perheeltämme. Isä oli paljon pois kotoa ja välillä väsymys näkyi. Kaikesta huolimatta koen, että enemmän Kairosmaja minulle antoi kuin minulta otti. Harva saa kasvaa tuollaisessa kasvuympäristössä. Se on ollut suuri rikkaus, josta olen kiitollinen.
Hanna Mettiäinen (os. Hämäläinen)
Punaista lankaa kerien -kirja
Kairosmajan pitkäaikainen ystävä Elvi
Virkkala ja Punaista lankaa kerien -kirja
Ellu Virkkala on kirjoittanut monien Kairosmajalla kävijöiden pyynnöstä kirjan. Kirjaan on koottu 70 elämänläheistä tarinaa, joihin Raamatun lupaukset tuovat taivaan tuoksua ja toivoa Jumalan huolenpidosta. Osa näistä kirjoituksista on julkaistu vuosien varrella myös Kairos -lehdessä. Elvi toimi lehden päätoimittajana yli 10 vuoden ajan.
Elvi Virkkalalle Vivamon rippikoulun jälkeen isosen tehtävissä tulivat tutuiksi toimintakeskukset niin Säynämössä kuin Tervonsalmessa. Lapin matkoilla piipahdettiin myös Kairosmajalla. Koska isäntä Kari Hämäläinen Sirpa -vaimoineen oli tuttu jo nuoruudesta, niin Elviä pyydettiin naistenpäiville vetovastuuseen. Aktiivinen Kairos -ystävyys alkoi ja jatkui Kotona jälleen- viikkojen vastuunkantajana ja 10 vuoden ajan Kairos -lehden päätoimittajana.
Elvi kertoo: ”Kairosmajalla oloon en ole pettynyt koskaan. Koen, että monet siunaukset ympäröivät sitä paikkaa. Saan kokea rakkautta ja armollisuutta. Uskoani ei tentata eikä kysellä mielipidettäni mihinkään kirkossamme pyöriviin riitoihin. Kuulen hyvää Raamattuopetusta, mikä yllättää tuoreudellaan. Ruokajonossa nautin jo
silmilläni aterioiden kauniista kattauksesta, ja nautinto jatkuu syödessä. Tunturipolut houkuttavat yhteisille retkille, mutta myös yksin hiljaisuutta kokemaan. Siellä syntyneet ystävyyssuhteet kantavat edelleen. Revontulikappeliin astuessani tekee mieleni laulaa: ”On riemu, kun saan tulla sun Herra, temppeliis..” Aina saan kokea siellä oloni hyväksytyksi ja rakastetuksi.
Kairoksen päätoimittajaksi minua pyydettiin, ja lupasin siihen muutamaksi vuodeksi. Aikaa vierähti kuitenkin siinä tehtävässä yli 10 vuotta. Olen iloinen, että Kairos jatkaa edelleen hyvänä yhteyslinkkinä välillämme. Jumalalla on aina vara heittää uudet ihmiset remmiin, jotka tullessansa tuovat jotain uutta. Haluan siunata teitä, jotka teette lehteä tänään. Kertokaa edelleen Kairosmajan päivistä ja Jeesuksen armollisesta hoidosta sekä myös henkilökohtaisista kuulumisista. Niistä iloitsen”
Nyt sinulla on mahdollisuus tilata kirja itsellesi suoraan Elviltä. Tarvitsemme nimesi ja osoitteesi puh. 044 088 5312 tai elvi.virkkala@toholampi.fi Kirja maksaa postituskuluineen 32 €. Maksu hoidetaan kirjan sisällä olevien tiliyhteyksien kautta.
TEKSTI Liisa Välilä haastattelijana
KUVAT Topin kotiarkisto
Johdatuksen matkat
Savukosken Ruuvaojalta Jyväskylän kautta Kairosmajalle ja Pelkoseniemelle.
1997–2006 Kairosmajan kiinteistöhoitajana ja eräoppaana toimi Toivo Topi Sannelvuo. Topin lämmin läsnäolo, kannustus ja tarinat ovat jääneet monien tuolloin Pyhällä kulkeneiden mieleen. Joskus Topi rohkaisi niin nuoria kuin iäkkäämpiäkin Kairoksen kulkijoita uskomattomiin suorituksiin.
Topin suosikkiretkiä olivat keväthankien umpihankihiihdot Annikinlammelta Kuorinkikuruun, kesäisin taas Uhriharjun maisemapaikoille ja Noidalta etelän rinteitä kiertäen Peurakeron kautta Huttuloman kämpälle. Näitä monia upeita vaelluksia muistelevat eri-ikäiset Kairoksen kulkijat vuosituhannen vaihteesta.
Nyt Lea ja Toivo Sannelvuo viettävät eläkepäiviään Pelkosenniemellä, Lean
kotipaikkakunnalla. Kairalan tanssilavalta yhteinen taival alkoi vuonna1966 ja avioliitto solmittiin 1968. Perheeseen syntyi vuonna 1970 esikoispoika Timo ja tuolloin perhe asui Toivon lapsuuskodissa Savukosken Ruuvaojalla. Kun perheelle selvisi, että Timo on kuuro, heitä kannustettiin muuttamaan Jyväskylään, josta löytyisi kuulovammaisten koulu ja monia tukipalveluita viittomakielellä.
Näin Toivo jatkoi työuraansa Rautpohjan Valmetin tehtaalla ja opiskeli vielä Tekussa koneenrakennusteknikoksi. Lean työura oli alkanut pankkitoimihenkilönä Pelkosenniemellä ja ura jatkui pankkimaailmassa myös Jyväskylässä. Lea opiskeli Jyväskylässä myös viittomakielen tulkiksi. Jyväskylässä perhe kasvoi vielä kahdella tyttärellä. Maarit syntyi vuonna 1976 ja Maria vuonna 1991.
Lea koki hengellisen herätyksen jo Savukoskella asuessaan ja Jyväskylästä löytyi hengellinen kotiseurakunta, johon myös Toivo rohkaistui lähtemään. Monin tavoin uskon tie avasi koko perheelle uusia polkuja. Lamavuosien keskellä 1990-luvulla juuret pohjoisessa tulivat entistä rakkaammiksi ja Saunavaaraan rakennettiin omaa mökkiä. Hillasuot, tunturit ja tutut maisemat kutsuivat. Niinpä Lea, Topi ja pikkuinen Maria muuttivat Pelkosenniemelle vuonna 1996. Tällöin vanhimmat lapset olivat löytäneet jo oman paikkansa, opiskelunsa ja perheensä.
Syksyllä 1997 Topi opiskeli oppisopimuksella kiinteistönhoitajaksi ja pääsi harjoittelijaksi Kairosmajalle. Tehtävä ei rajoittunut vain rakennuksiin, vaan vasaran ja traktorin lisäksi Topi tarttui myös kitaraan, hartauksiin ja eräoppaan tehtäviin. Tätä hän pitää Taivaan Isän
suurena lahjana: Jännittäjästä tuli syvällinen ja koskettava julistaja.
Tehtävä Kairosmajalla oli mieluisa, mutta sydämen rytmihäiriöt hiljensivät työtahtia. Eläkkeelle Topi siirtyi syyskuun viimeisenä päivänä 2006. Mutta vielä tänäkin syksynä Topi saapui luontoviikon vetäjäksi. Kunto on pysynyt hyvänä, sillä urheilijan sydän tarvitsee noin 2500 hiihtokilometriä, pyöräilyä, polttopuiden tekoa ja rakennushommia. Tämän kaiken vastapainona ovat Lean ja Topin kahdeksan lastenlasta ja yksi lapsenlapsenlapsi. Seuraavat sukupolvet ovat sydämellä ja rukouksissa, johdatuksessa on kuljettu tähänkin asti.
TEKSTI Arja Ojala KUVA Jürgen, Pixabay
Vilinää ja vilskettä
Suomessa elää yli 60 nisäkäslajia, mutta mikä niistä mahtaa olla meillä runsaslukuisin? Jos asian ratkaisisin. sen perusteella mitä useimmiten näen, niin vikaan menee. Yleisin nisäkkäämme on nimittäin metsämyyrä!
Metsämyyrä on kieltämättä söpö, pieni ja suurisilmäinen. Sen selkä on punaruskea, kyljet harmaat ja vatsapuoli vaalea. Sitä tavataan koko Suomessa Tunturi-Lappia lukuun ottamatta. Se viihtyy monenlaisissa elinympäristöissä: metsissä missä on tiheää aluskasvillisuutta, pensaikkoalueilla, pellonreunoissa, pakettipelloilla. Hiljainen rapina metsänpohjassa voi paljastaa kuivien lehtien keskellä puuhastelevan metsämyyrän.
Lajin runsautta selittää paitsi sopivien elinympäristöjen määrä, myös tehokas lisääntyminen. Ensimmäiset poikueet syntyvät usein jo huhtikuussa. Kesän ja alkusyksyn aikana emo voi saada viisikin poikuetta, jokaisessa keskimäärin viisi poikasta, joskus enemmänkin.
Pesänsä metsämyyrä rakentaa kiven, kannon tai mättään koloon. Kuivista heinistä, lehdistä, puunkuoresta ja sam-
malista kyhätty pesä on pallomainen, läpimitaltaan kymmensenttinen. Pesiä käytetään poikasten kasvatukseen, mutta myös lepo- ja ruokailupaikkoina sekä varastokammioina.
Metsämyyrien elinkaari
Metsämyyrät ovat lyhytikäisiä, keskiiältään vähän yli vuoden. Varsinkin poikasia saaneet naaraat menehtyvät talven aikana. Poikueiden kasvattamisen ohessa energiaa ei enää riitä esimerkiksi talviturkin kasvattamiseen. Metsämyyrien määrä vaihtelee vuosittain paljon. Pohjois-Suomessa kanta on runsaimmillaan 4–5 vuoden välein. Myyrähuipun aikana sopivassa ympäristössä voi elää useita kymmeniä yksilöitä hehtaarin alueella.
Talvisin metsämyyrä syö puiden silmuja ja kuorta.
Ravinnoksi metsämyyrälle kelpaavat niin tuoreet kasvit, siemenet ja marjat kuin sienet ja hyönteiset. Se tekee myös varastoja, joihin se kokoaa viljaa, marjoja, siemeniä ja luppojäkälistä pyörittämiään pieniä pallosia. Kätköjä voi löytää mät-
täiden ja kantojen kupeesta, mutta myös matalalla olevista linnunpesistä ja puiden koloista, joskus myös rakennuksista.
Talven aikaan
Talvisin metsämyyrä syö puiden silmuja ja kuorta sekä naavaa ja luppoa. Se on taitava kiipeilijä ja aiheuttaa toisinaan taimikkotuhoja nousemalla lumenpinnan yläpuolelle männyntaimiin kaluamaan niiden kuorta. Lumien sulettua sen jälkiä voi nähdä myös maahan pudonneissa kävyissä. Siemeniä saadakseen myyrä on katkonut käpysuomut siististi tyvestä poikki ja jäljellä on sileäksi kaluttu ranka.
Keskitalvella metsämyyrä viettää lähes kaiken aikansa lumen alla, missä lämpötila säilyy paukkupakkasillakin nollan tuntumassa. Tunneleita sen ei varsinaisesti tarvitse kaivaa, sillä varvikon ja pitkien heinien lomaan jää ilmatilaa, jossa sen on helppo liikkua. Paksu lumikerros
suojaa myös saalistavilta pedoilta kuten pöllöiltä, haukoilta ja ketuilta. Sitä vastoin kärpät ja lumikot mahtuvat myyrien käytäviin niitä jahtaamaan.
Metsässä hangella näkyvät pienet parijälkijonot ovat useimmiten metsämyyrän aikaansaamia. Lumitunnelin suuaukolta jäljet johtavat toiseen aukkoon. Jälkiä voi näkyä myös kuusten juurella myyrän kiivettyä varastolleen linnunpesään tai hakemaan luppoa oksistosta.
Metsämyyrä levittää Puumala-virusta, joka aiheuttaa myyräkuumetta. Ihmiseen virus tarttuu hengitysilman välityksellä vaikkapa siivotessa halkovajaa, jossa on myyrän jätöksiä. Oireina ovat kuume, päänsärky ja oirehtivista munuaisista johtuva selkäsärky. Suurin osa tartunnoista on kuitenkin oireettomia tai hyvin lieviä.
Arja Ojala
Jos vastaanottajaa ei tavoiteta, palauta osoitteella:
Kairosmaja
Kappelitie 2, 98530 Pyhätunturi 0207 681 730 kairosmaja@sana.fi, kairosmaja.fi
K ai r o k sen tulevat tapahtumat 2025–2026
Latukahvila, aamiaismajoitus sekä saunat aukeavat 1.12. Latukahvila klo 11–16.30, saunapäivinä 11–18.30, keittolounas 11–13, Yleiset saunavuorot ti-to, la klo 17–19
Joulukuu
1.–22.12. Aamiaismajoitusta
22.–27.12. Kairoksen joulu, Ari, Johanna ja Aapo Tähkäpää, Tytti Vänskä, Kalle Vaismaa
28.12.–2.1. Opiskelijoiden Kairosleiri
Tammikuu
2.–5.1. Nuorten leiri
6.1.–7.2. Aamiaismajoitusta
Helmikuu
7.–8.2. SPR, Lapin piirin pj-päivät
10.–13.2. Pyhä EMC, ei muita varauksia
14.–21.2. Paimion ripari
14.–21.2. Hiihtoloma I, Kairoksen Ystäville -10 €/pvä
21.–27.2. Jyväskylän ripari
21.–28.2. Hiihtoloma II, Kairoksen Ystäville -10 €/pvä
22.2. Pianokonsertti: Kirill Kozlovski klo 19, Vital Stahievitch pianomusiikin klassikot
1.3. Revontulikappelin 40 v. juhlapäivä, juhlaosallistujille 27.2.–2.3. majoitustarjous –10 %
27.2. Saila Ruotsala & Lasse Heikkilä 20 v. juhlakonsertti
28.2.–7.3. Hiihtoloma III, Raija Kilpeläinen-Somero, Jouni Somero ja Anja Röpelinen
Maaliskuu
4.3. Jouni Someron konsertti klo 19 7.–14.3. Hiihtoviikko I, Sulkavan-Savonlinnan talviretki, Turunen Matti ja Rentola Hanne-Maaria
14.–21.3. Hiihtoviikko II, Särkymisen viisaus Raamatussa, Tuula ja Hannu Kiiski, Ilkka Puhakka, Elina Pikkuhookana
15.3. Hannu Kiiskin ja Elina Pikkuhookanan konsertti klo 19
18.3 Tiina Sinkkosen & Heli Ahvenaisen konsertti klo 19
21.–28.3. Hiihtoviikko III, Tommi Kalenius, Jaana Mäntykoski
25.3. Tommi Kaleniuksen konsertti klo 19 28.3.–2.4. Olli ja Johanna Seppänen, Jari ja Outi Mäkinen
29.3. Petri Laaksosen konsertti klo 19 2.–6.4. Kairoksen pääsiäinen, Anitta Kuusinen & Terhi-Tuulia Keränen
6.–11.4. 30+ leiri, Petra Jaeger & co
11.–17.4. Ari ja Johanna Tähkäpää, Kairoksen Ystäville -10 €/pvä 17.–19.4. Kairoksen naisten päivät, Ulla Saunaluoma, Mirja Sinkkonen ja Johanna Tähkäpää
Kairosmaja – lähellä Pyhää!
Osa leireistä järjestetään yhteistyössä STEP-opintokeskuksen kanssa.
Muutokset mahdollisia.