IK%204.2011

4/80/2011

ehti l o k k Kir n i r e k n I tta! o u v 0 2

Siperiassa kirkko muuttaa ihmisten luokse

Kirjan채yttely Pyh채n Marian kirkossa

Min채 olen tullut valkeudeksi maailmaan

(Joh. 12:46)

Pääkirjoitus

Luukas 2:9-14

Piispa Aarre Kuukauppi Inkerin ev.lut. kirkko Venäjällä

INKERIN KIRKKO 4/80/2011

Lehti on perustettu joulukuussa 1991 suomen- ja venäjänkielisenä versiona.

Suomenkielinen Inkerin Kirkko välittää uutisia ja tietoa kirkon nykypäivästä suomea puhuville inkeriläisille sekä suomalaisille seurakunnille, järjestöille ja yksityisille tukijoille.

Tässä numerossa: 3

Pääkirjoitus

4

Inkeriläistä kulttuuria Pyhän Marian kirkossa

6

Inkerin kirkon uutisia

9

Kuulumisia seurakunnista

12 Inkerin kirkko 400 vuotta

Taivaallisen veden äärellä Lahdessa Kirkko valmiina juhlaan ja arkeen Petroskoissa

14 Lähikuvassa

Aleksei Krongolmille papin työ on etuoikeus ja kutsumus

16 Luterilaisuutta 300 vuotta Siperiassa Kirkko muuttaa ihmisten luokse

2 Inker in Kirkko

Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme

Kuva: Kristiina Paananen

Niin heidän edes­ sään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti.

Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä kat­ so, minä ilmoitan teille suu­ ren ilon, joka on tuleva kai­ kelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daa­ vidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löy­ dätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.” Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista so­ taväkeä, ja he ylistivät Ju­ malaa ja sanoivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kes­ ken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!”

20

Inkerin Kirkko -lehti 20 vuotta

18 Kirkon aika

Inkerin kirkon uudelleen herättäjä Arvo Survo - Tulisieluinen kultahippujen löytäjä

20 Inkerin Kirkko -lehti 20 vuotta 22 Etsimme lisäapua taittotiimiin 23 Kolumni

Joulurauha suurkaupungin sykkeessä

24 Jeesuksen syntymäjuhla burjatialaisittain

J

umalan poika tuli ihmiseksi, että meistä tulisi jumalolentoja. Us­ kossa me otamme vanhurskau­ den lahjana vastaan. Elämämme

on Kristuksessa kätkettynä ja Jumala luo meissä uutta.

Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kas­ vattaa meitä, että me, hyljäten juma­ lattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailman ajas­ sa... (Tiit. 2:11­) Joulu on ihmeellistä Jumalan armon ja ilon aikaa, jolloin Herra avaa ihmi­ sille portit uuteen elämään. Kristuksen syntyminen ihmiseksi tänne pimeään maailmaan tarkoittaa ihmiselle uuden elämän alkamista. On tärkeää, että me kristityt käytämme joulun sanomaa oi­ kein ja vastuullisesti julistaen evankeli­ umia, hyvää sanomaa, joka on Jumalan voima jokaiselle uskovalle ahkeroida hyviä tekoja.

Nykymaailma on sekoittanut joulun menon pakanallisiin aineksiin. Valitet­ tavasti jopa kristityt ovat mukautuneet maailman menoon ja kaupalliseen hen­ keen. Sanoma maailman Vapahtajas­ ta on hukkunut kaiken kaupallisen ja pakanallisen sekaan. Kansalle tarjo­ taan korkeintaan sielullista viihdettä, ettei vain kukaan loukkaantuisi siihen, että syntinen ihminen tarvitsee paran­ nusta. Juuri tähän tarkoitukseen syn­ tyi Vapahtaja; että me saisimme uuden elämän ja uusi ihminen ylistäisi Herraa äärettömästä armosta.

Jumalan lahjavanhurskaus, ansaitse­ maton armo, auttaa meitä kasvamaan Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa pelastukseksi. Näin me emme ainoas­ taan käsitä kirkko­oppia, vaan myös kasvamme kuninkaallisessa tehtäväs­

sä; omalla elämällä tunnustamme us­ kon todeksi. Tätä Herra odottaa meiltä, jotka olemme Hänen ruumis. Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kris­ tuksen Jeesuksen, Herran, niin vaelta­ kaa hänessä, juurtuneina häneen ja hä­ nessä rakentuen ja uskossa vahvistuen niinkuin teille on opetettu... (Kol. 2:6).

Inkerin kirkossa olemme halunneet vahvasti pitää kiinni luterilaisesta kir­ kollisesta ja apostolisesta opista vält­ täen sitä virhettä, mikä tänään näkyy kaikkialla maailmassa: uskalletaan olla kristittyjä vain opillisesti, mutta ei ha­ luta kantaa ristiä ja todistaa Kristukses­ ta käytännön elämässä. Koko meidän elämämme ja olemuksemme kuuluvat Kristukselle. Niin myös Hänen ristin­ sä ja häpeänsä kuuluvat meille, samoin kuin ylösnousemuksen ilo ja toivo.

Inkerin kirkon 400­juhlavuo­ si on päättymässä. Kulunut vuo­ si on ollut meille rikas kokemus.

Ennen kaikkea olemme saaneet kokea uskon kautta toimivaa rakkautta Suo­ men kristikansan taholta. Juhlavuoden aikana on otettu käyttöön kaksi uutta kirkkoa: Petroskoissa ja Läskelässä.

Muurmanskiin suunnitellaan parhail­ laan kirkkoa yhdessä Lapin seurakun­ tien kanssa. Myös Venäjän valtiovallan kanssa olemme saaneet syventää yh­ teistyötä ja ­ymmärrystä.

Tämä vuosi on juhlavuosi myös In­ kerin Kirkko ­lehdessä, joka täyttää 20 vuotta. Jouluna 1991 ilmestyi ensim­ mäinen numero, joka oli kaksikielinen.

Nykyään me painamme kaksi eri nä­ köistä ja kielistä lehteä. Se on meidän silmissämme suuri Jumalan ihme.

Kiitos Herralle, Hän luo uutta.

Inker in Kirkko 3

sä, etnisyydessä tai maantieteessä, vaan jossain syvemmällä: niissä syvissä elämän arvoissa, jotka luo­ vat meidän persoonamme. Inkeri­ läisyyden syvin yhteinen tekijä on kristillinen usko sen lute­ rilaisessa muodossa. Tämä kirjallisuus heijastaa sitä, Pihkala tiivisti.

Kirjamatka Siperiaan

Kuva yllä: Pääkonsuli Olli Perheentupa esittelee kirjoja Pietarin kaupunginhallinnon edustaja Vladimir Ivanoville. Näyttely oli osa Pohjoismaiden viikon ohjelmaa Pietarissa.

Sisko Pörsti kertoi tuoreen nuorten romaaninsa taustoista ja juonesta.

Kuva vasemmalla: Lähetystyöntekijä Tuulikki Vilhunen on koonnut ”Kadotettu aika ja kansa” -kirjanäyttelyyn noin 130 inkeriläisyydestä kertovaa teosta.

”Kadotettu aika ja kansa” kirjanäyttely Pyhän Marian kirkossa Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi avasi lokakuussa inkeriläistä kirjallisuutta esittelevän ”Kadotettu aika ja kansa” -kirjanäyttelyn Pietarin Pyhän Marian kirkossa. Näyttely on osa Inkerin kirkon 400 -juhlavuoden ohjelmaa ja se on esillä ensi tammikuun loppuun saakka. Teoksia on toista sataa. Tuorein kirja on tänä syksynä ilmestynyt nuorisoromaani, jota kirjan kirjoittaja Sisko Pörsti (kirjailinimeltään Latvus) oli esittelemässä näyttelyn avajaisissa.

N

äyttelyn on koonnut Inkerin kirkon suomenkielinen tiedot­ taja Tuulikki Vilhunen. ­ Piispan ideasta lähteneen näytte­ lyn toteuttaminen oli mielenkiintoinen seikkailu. Kirjoja löytyi eri antikvari­ aateista ympäri Suomea ja niiden ke­ 4 Inker in Kirkko

rääminen oli vaivatonta nettiantikva­ riaattien kautta. Tosin kuljetusapuakin tarvittiin isompiin eriin.

Joitakin tietoon tulleita kirjoja pi­ ti etsiä etsimällä, mutta toisaalta kuin yllätyksenä tuli esimerkiksi ensimmäi­ nen Inkeristä kirjoitettu kirja, joka on vuodelta 1919. Kirkon 350­vuotisjuh­ lasta kyllä oli tiedossa kirja, mutta ih­ me oli Inkerin kirkon 300­vuotistaipa­ leen merkeissä kirjoitetun kirjan vas­ taan tuleminen. Kirjoja tutkiessa oli mielenkiintoista huomata, että varsin monien kirjojen tekijä on inkeriläinen tai taustaltaan inkeriläinen, Vilhunen kertoi.

Vaikka näyttelyssä on murto­osa kaikesta inkeriläisyyttä koskettavasta kirjallisuudesta, niin teoksia on noin 130 lähes sadan vuoden ajalta. Joukos­ sa on tieteellisiä tutkimuksia, historial­ lisia teoksia, romaaneja, elämäkertoja, muistelmia, runoja, perinnekirjoja se­ kä kuvateoksia. Mukana on paljon uu­

sia kirjoja, sillä Inkerin ja Inkerin kir­ kon menneisyys ja nykytila kiinnos­ tavat tänä päivänä sekä tutkijoita että kirjailijoita.

Näyttelyn kirjat on hankittu pää­ osin Suomen Pietarin pääkonsulaatin myöntämällä hankemäärärahalla ja ne jäävät Inkerin kirkolle perustettavaan kirjastoon. Inkeriläinen kirjailija ja tut­ !"#$%&'()*)'$+&,)-,)."&Toivo Flink kir­ joittaa näyttelyluettelon avauspuheen­ vuorossa, että olisi hyvä muistaa tuoda vaikka yksi kirja lisää aina kun tulem­ me tänne.

Piispa Kuukauppi toivoo, että joi­ takin teoksia saataisiin tulevaisuudes­ sa käännettyä venäjäksi. Näyttelyssä ja painetussa kirjaluettelossa kirjojen esittelytekstit ovat sekä suomeksi että venäjäksi.

Kulttuuri ja identiteetti Pietarin kaupunginhallinnon terveh­

dyksen avajaisiin tuonut ulkosuhdeko­ mitean edustaja Vladimir Ivanov ko­ rosti tapahtuman merkitystä sekä in­ keriläiselle että yleensä venäläiselle kulttuurille. ­ On symbolista, että kirkko juhla­ vuotensa puitteissa järjestää tapahtu­ mia, joilla on myös suuri kulttuurinen merkitys. Tämä todistaa, että perintei­ set uskonnot Venäjällä ovat kiinteästi sidoksissa kulttuuriimme ja myös muo­ dostavat venäläistä kulttuuria. Nykyi­ sin ymmärrämme, että meillä on paljon yhteistä. Uskon siihen, että kansallis­ ten kulttuurien säilyttäminen rikastut­ taa Venäjää. Se velka, jonka olemme velkaa kansoille, jotka kärsivät mene­ tyksiä, täytyy maksaa. Kulttuurisia ja kansallisia eroja tulee arvostaa.

Inkeriläistaustainen Inkerin kirkon emerituspääsihteeri Isto Pihkala poh­ ti puheessaan inkeriläistä identiteettiä. ­ Inkeriläisyydessä kohtaa itä ja länsi toisensa, enkä tarkoita vain pelkästään ilmansuuntia, vaan näitä kahta suurta kulttuuripiiriä: bysanttia ja latinalaista piiriä. Tällaisessa hiertymäpinnassa on ollut hyvä elää. Se on hedelmällinen ja vuorovaikutteinen ympäristö. Toisaal­ ta siinä joudutaan kantamaan myöskin kansainvälisen politiikan ja maailman tapahtumien kuormaa ehkä enemmän kuin muualla. ­ Inkeriläisyyden ydin ei ole kieles­

Näyttelyn uusin kirja on tänä syksynä painosta tul­ lut nuorten romaani Kaukana omalta maalta, jonka on kir­ joittanut Inkerin kirkon en­ tinen tiedottaja Sisko Pörs­ ti, kirjailijanimeltään Sisko Latvus.

Aikoinaan nuorisoromaane­ ja kirjoittanut Sisko Pörsti kuun­ teli ja luki Venäjän työvuosinaan lukemattoman määrän inkeriläis­ ten kertomuksia elämästään. Nii­ den joukossa oli yksi, Matti Mul­ kahaisen kertoma tarina, joka ei jättänyt Pörstiä rauhaan. Jäätyään eläkkeelle pari vuotta sitten, hänen oli alettava kirjoittaa sitä.

Internetissä matkustaminen on mahdollistanut kirjan paikkojen kuvaukset, sillä Pörsti ei ole itse koskaan käynyt Siperiassa. Paikal­ la on kuitenkin myös henkilökoh­ tainen merkitys. ­ Tasan yhdeksän kuukautta en­ nen syntymääni Neuvostoliitto lä­ hetti Suomelle ultimaatumin, jossa vaadittiin täydellistä antautumista.

Isäni oli Suomen armeijan upseeri ja perheemme asui Karjalassa. Jos historia olisi mennyt hiukan toisin, isäni olisi ammuttu ja perheemme olisi viety Siperiaan. Ehkä myös tämän takia minun piti tehdä tä­ mä matka, Pörsti kertoi näyttelyn avajaisissa. ­ Toivon, että tämän kirjan löy­ täisivät Suomessa sellaiset inke­ rinsuomalaisten paluumuuttajien jälkeläiset, jotka eivät ehkä tunne hyvin esi­isiensä tarinoita ja juu­ ria. Ihmiset kuolevat ja heidän tari­ nansa unohtuvat, ellei niitä ole kir­ joitettu. Tämä näyttely on yksi to­ distus näistä hiljaisista todistajista, jotka jatkavat elämäänsä kirjoissa.

Kaukana omalta maalta (WSOY 2011) Finlandia junior -palkintoehdokas

S

isko Latvus kuvaa kos­ kettavasti sekä yh­ den nuoren kas­ vua että samalla kokonaisen kan­ san ­ inkeriläis­ ten ­ kohtaloa Neuvostoliitos­ sa toisen maail­ mansodan myl­ lerryksissä. Pää­ henkilö Paavo perheineen kuljetetaan Leningradin piirityksestä Siperiaan Jenisei­joen varteen, jossa he päätyvät lopulta Turuhanskiin aloittamaan uutta elämää. /$"!!$&!".#$&)+&'!,"),$%&,$0$-,12$,& ovat todellisen tuntuisia ja moni inke­ riläinen on ne omassa elämässään ko­ kenut: läheisten ja kodin menettämi­ nen, nälkä, paleltumat sekä kansanvi­ holliseksi leimaaminen. Todelta tuntuu myös kahden ääripään kuvaus; viran­ omaisten armottomuus ja vastakohtana yksityisten kansalaisten myötätunto ja avunanto hädässä.

Uutta kirjassa on tapahtumien ker­ ronta nuoren ihmisen näkökulmasta.

Kuoleman ja toivottomuuden keskel­ lä pilkahtaa valo ­ toivoa on sittenkin, elämä jatkuu. Edellisten sukupolvien usko ja rukoukset kantavat koettele­ muksissa ja arjen valinnoissa. Kau­ kana omalta maalta on myös herkkä rakkaustarina, jossa yhdistyy kahden sukukansan historia, suomalaisten ja virolaisten.

Latvuksen teksti on sujuvaa ja tarina pitää otteessaan myös aikuista lukijaa loppuun saakka. Tapahtumia ja hen­ kilöitä ei ole ylikuvattu, vaan lukijal­ le jätetään omaa pohdiskeltavaa. Kir­ jan luettua mieltä jää askarruttamaan, mitä Paavolle tapahtui aikuiselämässä.

Ehkä saamme vielä kuulla siitä joskus myöhemmin.

Teksti ja kuvat: Kristiina Paananen

Inker in Kirkko 5

Inkerin kirkon uutisia

Inkerin kirkon uutisia Kirkolliskokous juhlavuoden merkeissä

Kirkkohallituksen päätöksiä 9.9.2011

Inkerin kirkon Kirkolliskokous kokoontui Pietarissa Pyhän Marian kirkossa 14. lokakuuta.

Juhlajumalanpalveluksen jälkeen kuultiin tervehdyksiä, joita esittivät Pietarin kaupunginhallinto, kaupungissa toimivat eri kristilliset kirkot sekä Inkerin kirkon ulkomaiset yhteistyökirkot Suomesta ja Amerikasta.

L

eningradin alueen kuvernöörin neuvonantaja Vjatseslav Sanin luki kuvernööri Valeri Serdikovin lähettämän sähkeen ja toi ilmi kau­ pungin halun yhteistyöhön Inkerin kirkon kanssa. ­ Inkerin kirkon uudelleen synty­ minen sekä rakentaminen Pietarissa ja Leningradin alueella on ainutlaa­ tuinen asia. Myös muilla alueilla on syntynyt seurakuntia ja se osoittaa, että Herra siunaa vaivannäkönne ja niiden työn, jotka teitä auttavat.

Emme ole vielä läheskään ammen­ taneet tyhjiin olemassa olevan yh­ teistyömme resursseja, mutta tah­ toa ja avoimuutta yhteistyöhön on, Sanin totesi.

Ortodoksikirkon edustaja isä Vladimir Fjodorov onnitteli sy­ dämellisesti Inkerin kirkkoa oman hiippakuntansa, missiologian ja ekumenian instituutin sekä hengel­ lisen akatemian puolesta. ­ Viimeisten vuosien aikana olen nähnyt, miten ateismin, kirkonvas­ taisuuden ja muun käsittämättömän aalto nousee. Tarvitaan dialogia us­ kovien ja ei­uskovien kesken ja on selvää, että tässä dialogissa me tu­ lemme istumaan samalla puolella.

Ortodokseilla ja Inkerin kirkolla on yksi ja sama missio ja tehtävä: todistaa.

6 Inker in Kirkko

Suomen kirkon tervehdyksen toi Kirkkohallituksen ulkoasiain osastolta tohtori Ari Ojell, joka luki arkkipiispa Kari Mäkisen tervehdyssanat. Oman tervehdyksensä esittivät myös katoli­ nen kirkko, Ukrainan kreikkalais­kato­ linen kirkko, saksalaistaustainen lute­ rilainen kirkko (ELKRAS) sekä ame­ rikkalainen luterilainen kirkkokunta Missouri­synodi.

Inkerin kirkon pääsihteeri Alek­ sandr Prilutskij sanoi puheenvuoros­ saan, että Inkerin kirkko on yhtä aikaa vanha ja nuori kirkko, jonka teologinen jälleenrakentaminen jatkuu vielä. ­ Me tiedämme jo miten ja mihin me uskomme, mutta meidän täytyy vie­ lä oppia, miten järjestää kirkollinen elämämme uskomme mukaan. Seu­ rakuntien määrän aktiivinen kasvu on tuonut mukanaan kirkolle vaikean teh­ tävän: pappien kouluttamisen suunnit­ telemaan ja organisoimaan seurakun­ taelämää. Kirkko on muuttanut lähe­ tystyönsä mallia uusien seurakuntien perustamisesta jo olemassa olevien kehittämiseen. ­ Jotta oman aikamme ihmiset kuun­ telisivat kristillisen evankeliumin julis­ tuksen ääntä, meidän on kyettävä pu­ humaan samaa kieltä heidän kanssaan eli julistettava ajankohtaisesti. Kyse on taidosta vastata ajankohtaisiin kysy­ myksiin muuttumattomien Pyhien kir­ joitusten ja niihin pohjautuvan kirkon tunnustuksen avulla. Myös tätä varten kirkon hyvä maine yhteiskunnan sil­ missä on tärkeää, Prilutskij muistutti.

Kirkolliskokous hyväksyi varsi­ naisessa työskentelyssään keskus­ hallinnon, stipendirahaston sekä eri toimikuntien toimintakertomukset ja tulevan vuoden talousarviot sekä toimintasuunnitelmat.

Teksti: Kristiina Paananen Puheenvuorojen suomennokset: Miina Viitanen

­ Pitkärannan seurakunnan kirkko­ herran virka avataan haettavaksi. Ny­ kyinen kirkkoherra Ivan Kajava jat­ kaa tehtävässä seuraajansa valintaan saakka. ­ Svetlana Seliverstova palkataan diakoniatoimiston sihteeriksi 50 %:n työajalla. ­ A. Mjasisheva palkataan lapsi­ ja nuorisotyön toimikuntaan ohjaajksi 1.10.2011 alkaen. ­ Viktor Grinevits vapautetaan Pet­ roskoin seurakunnan pastorin tehtävis­ tä hänen omasta pyynnöstään. ­ Aleksandr Grigorjants vapau­ tetaan Kupanitsan seurakunnan kirk­ koherran tehtävistä hänen omasta pyynnöstään. ­ Kupanitsan seurakunnan kirkko­ herran virka avataan haettavaksi. Dia­ koni Mihail Savikin valittiin hoita­ maan tehtäviä puoleksi vuodeksi. ­ Valeri Stepanin vihitään diako­ niksi Omskin seurakuntaan. ­ Andrei Heikkilä (SLS) va­ littiin Teologisen Instituutin hallintojohtajaksi. ­ Hannu ja Elina Heikkilä (SLS) kutsutaan jatkamaan Inkerin kirkon palveluksessa 02.01.2012­30.04.2014. ­ Anna Jokinen (SRO) kutsutaan palvelemaan Inkerin kirkon lapsi­ ja nuorisotyön toimikuntaan.

30.09.2011 ­ Pastori Viktor Vorontsov valittiin Hatsinan seurakunnan kirkkoherran virkaan kahdeksi vuodeksi 30.09.2011 alkaen. ­ Tshalnan Pyhän Kolminaisuuden seurakunnan kirkkoherran virka ava­ taan haettavaksi. Tehtävää hoitaa tois­ taiseksi pastori Aleksei Krongolm. ­ Terijoen seurakunnan kirkkoher­ ran virka avataan haettavaksi. Tehtä­ vää hoitaa toistaiseksi pastori Dmitri Galahov.

Uusi rehtori Teologiseen Instituuttiin

I

nkerin kirkon Teologisen Instituutin johtokunta vapautti 20.10. pidetyssä kokouksessaan Fjedor Tulininin reh­ torin tehtävistä hänen henkilökohtai­ sesta pyynnöstään. Uudeksi rehtoriksi 3$(",,""+& 4+!5."+& !".!)+& 066*"-,55."%& '­ ()*)'$+&,)-,)."&Aleksandr Prilutskij, joka on työskennellyt Instituutin de­ kaanina. Uusi rehtori on aloittanut teh­ tävässään 1. marraskuuta 2011.

Aleksandr Prilutskij valmistui

vuonna 1993 Nizhni Novgorodin Lo­ 7$,*-53*!"+&8(")0"*,)+&'()()9"$+&,"5:5­ kunnasta. Keväällä 1993 piispa Leino Hassinen vihki hänet Inkerin kirkon diakoniksi Nizhni Novgorodin seura­ kuntaan. Vuonna 1998 hänet vihittiin 0$0"!*";& <."(1,*!"#& 3$(2"*,1"& '()*)'$+& kandidaatiksi vuonna 2004 ja väitteli '()*)'$+& ,)-,)."!*"& =>>?;& @(5!*$+:.& Prilutskij on edustanut Inkerin kirkkoa Luterilaisessa maailmanliitossa sekä Kansainvälisen luterilaisen neuvoston komissioissa.

Suomennos: Miina Viitanen, Kuva: Kristii­ na Paananen

Keskuskanslian tilat kirkon omistukseen

Enemmän kuin ekumeniaa

P

I

ietarin kaupungin kiinteistökomi­ tea teki viime keväänä päätöksen luovuttaa Inkerin kirkon omistukseen keskuskanslian ja Pyhän Marian kir­ kon yhteydessä olevat tilat. Omistus­ paperit Inkerin kirkko vastaanotti oi­ keusministeriön alaisuudessa toimi­ valta valtakunnalliselta rekisteröinti­ osastolta 18.11.2011.

Inkerin kirkon omistukseen siir­ tyi viisi kohdetta: keskuskanslian ti­ lat, Pyhän Marian seurakunnan kans­ lia, messiaanisen seurakunnan hallus­ sa sekä sen alakerrassa olevat tilat ja kirkon radiostudio. Muutoksen myötä kirkko voi hyötyä keskeisellä paikal­ la olevista tiloistaan järjestämällä niitä hyödyllisempään käyttöön. Pyhän Ma­ rian kirkkorakennuksen osalta prosessi on vielä kesken, mutta etenee.

Inkerin kirkon piispa Aarre Kuu­ kauppi toteaa päätöksen osoittavan, että Venäjällä tapahtuu myönteisiä asi­ oita ja uudet lait toimivat. Inkerin kirk­ ko on ensimmäisiä uskonnollisia orga­ nisaatioita Venäjällä, jonka omistuspa­ perit on rekisteröity vuosi sitten voi­ maan tulleen lain perusteella. Tulevai­ suuden tavoitteena kirkolla on saada omistukseensa Pyhän Marian kirkon vieressä sijaitseva Suomi­talon kau­ pungilta vuokraama kiinteistö, joka ai­ koinaan on kuulunut Inkerin kirkolle.

Kristiina Paananen

nkerin kirkon Teologisen Instituu­ tin opiskelijat ja neljätoista Pie­ tarin ortodoksisen hengellisen aka­ temian opiskelijaa tapasi toisensa syksyllä Kelton Teologisessa Ins­ tituutissa. Molempien hengellisten opinahjojen opettajat ja opiskelijat saivat ensimmäistä kertaa järjes­ tetyssä yhteistapaamisessa kuulla toistensa vastauksia kysymyksiin, jotka liittyvät läntisen ja itäisen kristillisyyden dogmaattisiin eri­ tyispiirteisiin. Keskustelun kuluessa kävi ilmi, että nykyisen luterilaisuu­

den ja ortodoksisuuden välillä on paljon enemmän yhteistä kosketus­ pintaa kuin aiemmin.

Opiskelijatapaamisen tavoit­ teena on kasvattaa pappeja, jotka kunnioittavat toisen tunnustuksen pastoreita. Ekumeenisia dialogeja päätettiin järjestää säännöllisesti.

Seuraava tapaaminen on ensi luku­ kaudella Pietarin hengellisen akate­ mian tiloissa.

Teksti: Vladimir Jakushov, Suomennos: Anu Saari

Diakoniapäivät Siperiassa

S

iperian rovastikunnassa järjes­ tettiin syys­lokakuun vaihtees­ sa diakoniapäivät seurakuntien dia­ koniatyöntekijöille sekä vapaaeh­ toisille. Vetäjinä olivat Inkerin kir­ kon diakoniajohtaja Aleksandra Maksimova Pietarista sekä nais­ ja perhetyön edustaja Nina Jurtaje­ va Moskovasta. Tapaamiset pidet­ tiin kolmessa eri seurakunnassa: Omskissa, Novosibirskissä sekä Krasnojarskissa.

Aiheina olivat Inkerin kirkon

diakoniatyö eilen ja tänään, Dia­ konia Raamatussa, Suhtautuminen hengelliseen kriisiin lähimmäisen elämässä ja Suhtautuminen AIDS:a sairastaviin. Tapahtuman päätteek­ si pidettiin diakoniateemalla juma­ lanpalvelus, jonka toimittivat In­ kerin kirkon diakoni Vjatsheslav Shadrin ja Venäjän luterilaisen kir­ kon pastori Gleb Pivovarov.

Teksti: Julija Korobova, Suomennos: Miina Viitanen

Inker in Kirkko 7

Inkerin kirkon uutisia

Kuulumisia seurakunnista

Onnea ja siunausta!

Pastori Julius Matta vihki avioliittoon 19.11. Pieta­ rin Pyhän Marian kirkossa Inkerin kirkon diakoniajohtaja Aleksandra Maksimovan ja Eduard Seliverstovin.

Karjalassa kiitettiin työnsä päättäneitä pappeja

P

Inkerin kirkon tuoreimmat uutiset www.inkerinkirkko.fi www.elci.ru

etroskoissa pidettiin 9.­10. marraskuuta Karjalan ro­ vastikunnan pappien kokous. Jumalanpalveluksen jäl­ keen Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi kiitti kirkko­ hallituksen ja koko kirkon puolesta kahta työnsä päättä­ nyttä seurakunnan paimenta. Tshalnan kirkkoherra Ivan Pakkari ja Pitkärannan kirkkoherra Ivan Kajava saivat kii­ toskirjeet kokosydämisestä työstään Jumalan vainioilla.

Sanat ”Te seisoitte Inkerin kirkon uudelleen syntymisen alkulähteillä” pitävät kummankin kohdalla kirjaimellisesti paikkansa; molemmat Ivan­pastorit olivat 90­luvun alussa synnyttämässä paikallisseurakuntia.

Todistuksena Jumalan rakkaudesta on kahden uuden kirkon käyttöönotto Karjalassa juhlavuoden aikana: Pet­ roskoissa ja Läskelässä. Seurakuntien elämässä on koit­ tanut uusi, vastuullisempi aika. Koko kirkon tehtävä on rukoilla viisautta seurakuntien kirkkoherroille, että nä­ mä keskittyisivät evankeliumin julistamiseen ja osaisivat enentää lahjoja ja kykyjä seurakuntalaisten keskuudessa.

Pyhän Mikaelin kirkon julkisivu on valmis

P

ietarissa Vasilin saarella sijaitse­ van Pyhän Mikaelin kirkon mit­ tavat kunnostustyöt julkisivun ja ka­ ton osalta ovat päätöksessä. Remontin etenemisestä vastannut suomalainen rakennustoimikunta luovutti urakkan­ sa Inkerin kirkolle 23. lokakuuta, päi­ välleen 137 vuotta kirkon peruskiven muurauksesta.

Pyhän Mikaelin kirkko suljettiin vuonna 1935 ja siinä alkoi toimia ur­ heiluvälinetehdas. Seurakunta syntyi uudelleen vuonna 1991. Seuraavana vuonna kaupunki luovutti koko kir­ kon seurakunnan käyttöön. Jotta toi­ minta saisi jatkua, Pietarin kaupunki velvoitti seurakunnan korjaamaan kir­ kon. Ensimmäinen pastori Sergei Prei­ man kuoli yllättäen vuonna 2003. Uu­ den kirkkoherran seurakunta sai Sergei Tatarenkosta 2004, jolloin alkoi myös kirkon remontointi.

Kaupungin rakennuskomission säännöt goottilaistyylisen kirkon kor­ jaamiselle olivat tiukat. Alakerran kirk­ kosali valmistui 2005 ja torni vuonna 2006. Katon kantavat rakenteet, vesi­ katto, ikkunat ja julkisivun valurautaa olevat koristesakarat saatiin kuntoon niin, että rakennustelineet voitiin pur­ kaa joulukuussa 2010.

Pyhän Mikaelin ystä­ vyysseurakunnat ­ Tuusu­ lan ja Nurmijärven rovas­ tikunnat ­ ovat tukeneet yhteensä 400 000 euroa maksavaa remonttia 250 000 eurolla. Loppu on men­ nyt Inkerin kirkon omasta kassasta.

Rakennustoimikunnan puheenjohtaja, rovasti eme­ rita Anja Hänninen Kera­ valta kiitti kaikkia remont­ tiin osallistuneita, erityi­ sesti Isto Pihkalaa ja Jou­ ko Pulkkista, joka valvoi rakennusurakkaa.

Piispa Aarre Kuukaup­ pi vastaanotti Inkerin kirkon puolesta luovutusasiakirjan rakennustoimikunnalta. ­ Meidän rukouksemme on, että tämäkin kirkko kas­ vaisi siihen tilanteeseen, mikä oli jos­ kus Pushkinin kirkkossa. Kun Pushki­ nin seurakunnalle annettiin kirkko, niin seurakunta sai remontin omilla varoil­ laan tehtyä. Se johtui siitä, että seura­ kunnassa oli 3000 jäsentä.

Pyhän Mikaelin tiloissa kokoontuu viikoittain noin tuhat ihmistä, sillä seu­

rakunta vuokraa kirkon toisen ja kol­ mannen kerroksen tiloja muille kristil­ lisille seurakunnille. Myös oman seu­ rakunnan toiminta ensimmäisessä ker­ roksessa on aktiivista. Erityisesti seu­ rakunta on panostanut monipuoliseen musiikkityöhön.

Teksti ja kuva: Kristiina Paananen

Teksti ja kuva: Oksana Dyba, Suomennos: Miina Viitanen

Inkerin kirkon 400­juhlavuosi lähenee loppuaan. Se hyvyyden ja rakkauden määrä, joka näissä juhlissa on tul­ lut osaksemme, täyttää mieleni kiitollisuudella.

Inkerin ev.lut. kirkon puolesta haluan koko sydämestäni kiittää kaikkia teitä, jotka olette tänä vuonna meitä monin eri tavoin muistaneet, auttaneet, tukeneet ja esirukouksin Jumalan tykö kantaneet.

8 Inker in Kirkko

Pyhän Marian kirkon musiikkielämä kukoistaa

P

ohjoismainen ministerineuvosto, Suomen Pietarin pääkonsulaatti ja Pyhän Marian seurakunta toteuttivat yhteistyössä onnistuneen konserttisar­ jan Pietarissa Pohjoismaisten viikkojen aikana 23.9.­10.10.

Onnistunut konserttisarja te­ ki Pyhän Marian kirkon musiik­ kielämää entistä tunnetummaksi.

Kirkko täyttyi kerta toisensa jälkeen.

Myös pietarilainen televisiokanava kiinnostui konserttisarjasta ja kuvasi Essi Luttisen ja Ville Urposen kon­ serttia sekä kertoi tulevista tapahtumis­ ta. Pyhän Marian kirkon pastori Mihail

Ivanov totesikin, että urut ovat seura­ kunnan lähetystyöntekijä.

Konserttisarjan aloitti 24.9. Kot­ kan Kantaattikuoron ja Pietarin kon­ servatorion konserttikamariorkesterin yhteistyönä esittämä Mozartin Requi­ em, jota johti Jouko Koivukoski. So­ listit olivat sekä Suomesta että Venä­ jältä; Leena Arffman (sopr.), Alek­ sandra Chuhina (mezzosopr.), Alek­ sandr Mihaijlov (tenori) ja Aleksandr Roslavets (basso). Konsertin aloitti Irina Lampén esittämällä Bachin ja Krebsin urkumusiikkia.

Norjalaiset, Oslon tuomiokirkon

pääurkuri Kåre Nordstoga ja juuril­ taan suomalainen laulaja ja kanteleen­ soittaja Sinikka Langeland esittivät ohjelman, joka sisälsi Bachin musiik­ kia ja hengellistä kansanmusiikkia kanteleelle.

Mezzosopraano Essi Luttinen ja urkutaiteilija Ville Urponen esittivät 1.10. Bachin ja Vivaldin teosten lisäksi myös suomalaista musiikkia varmoin ottein. Päätteeksi Pyhän Marian kir­ kon oma urkutaitelija Marina Väisä ja trumpetisti Andrej Medvedev antoivat 8.10. niin ikään erinomaisen konsertin.

Teksti ja kuva: Tuulikki Vilhunen

Inker in Kirkko 9

Kuulumisia seurakunnista

Esittelemme seurakuntien vapaaehtoisia

Juhlaa Kalevalassa

V

ienan Karjala on saanut uuden papin. Pastori Andrei Tuhka­ nen siunattiin työhön Kalevalan seu­ rakuntaan 23. lokakuuta. Kostamuk­ sen ja Mujejärven seurakuntien kirk­ koherrana vuoden työskennellyt An­ drei Savolainen siunattiin nyt myös Kalevalan seurakunnan kirkkoher­ raksi. Siunaamisen toimittivat Kale­ valan kirkossa Kuhmon kirkkoherra Timo Suutari, Suomussalmen kirk­ koherra Risto Kormilainen ja Iin kirkkoherra Tapani Ruotsalainen.

Samassa yhteydessä vietettiin Kale­ valan kirkon 10­vuotisjuhlaa.

Naistenpäivä Aunuksessa

A

ingiseppin kotiseutumuseo to­ teutti yhdessä Inkeri­liiton kans­ sa valokuvanäyttelyn, joka kertoo in­ kerinsuomalaisten elämästä ja arjes­ ta. Näyttely on nimeltään ”Kuvia in­ kerinsuomalaisten perhealbumista”.

Osa kuvista oli esillä Kingiseppin kaupungissa olevassa Jaaman evan­ kelis­luterilaisessa seurakunnassa.

Näyttelyn avajaiset olivat kirkossa 13. marraskuuta. Museon vanhem­ pi historioitsija M.V. Sychjova ava­ si näyttelyn johdattelemalla kuulijat pienelle tutkimusmatkalle Inkerin­ maan historiaan. Hän kertoi myös joistakin valokuvissa näkyvistä hen­ kilöistä. Perhekuvissa ja ihmisten muistelmissa avautuu kokonaisen kansan ja kirkon historia.

unuksen seurakunnassa jär­ jestettiin lokakuussa tapaami­ nen naisille, jotka tekevät vapaa­ ehtoista diakoniatyötä. Seminaa­ rissa oli mukana yli 20 osallistujaa.

Enemmistö oli aunuslaisia, kak­ si naista oli saapunut Sortavalas­ ta. Pastori Igor Pokormjaho oli toivottamassa naiset tervetulleiksi tapahtumaan.

Naistenpäivään oli kutsuttu lu­ ennoimaan nais­ ja perhetyöryh­ män puheenjohtaja, diakonissa Nina Jurtajeva Moskovasta sekä Teologisen Instituutin sihteeri La­ rissa Andrejeva Pietarista. Jurtaje­ va kommentoi tapahtuman jälkeen Aunuksen seurakunnan diakonia­ työtä: ”Ensin Jumalan Sana, vasta sitten materiaalinen apu – tämä on seurakuntalaisten ohjenuorana. He tekevät hyvin paljon työtä.”

Aunuksen seurakunnan dia­ koniatyö on monipuolista: vierail­ laan sairaiden ja alkoholistien luo­ na, keitetään perjantaisin lämmin ruoka kadunmiehille ja kerätään heille vaatteita. Tiistaisin pidetään kokouksia asunnottomille. Kirkos­ sa on aloitettu myös katunuorten ryhmä. Jumalan Sanaa kylvetään kaupungin lisäksi myös kylissä.

Seurakuntalaiset keräävät ko­ lehtia tiettyihin tarkoituksiin, esi­ merkiksi jonkun lääkkeisiin. Seu­ rakunta keräsi 16 000 ruplaa Schlisselburgin palaneen kirkon korjaukseen. Suomalaiset lähetys­ työntekijät auttavat seurakuntalai­ sia palvelutyössä.

Teksti: Anatolij Leshik, Suomennos: Anu Saari

Teksti ja kuvat: Oksana Dyba, Suo­ mennos: Anu Saari

Teksti ja kuva: Raili Mäkitalo

Valokuvanäyttely Jaaman seurakunnassa

K

10 Inker in Kirkko

Haapakankaan kirkolla kodikas 100-vuotisjuhla

Burjatiassa juhlittiin Inkerin kirkkoa

P

U

ohjois­Pietarissa Jukkin kyläs­ sä on kaunis pyöröhirsinen kirk­ ko, jossa 20. marraskuuta veisat­ tiin antaumuksella 100­vuotisjuhlan merkeissä.

Ensimmäinen kirkko Toksovan kappeliseurakunnaksi rakennet­ tiin vuonna 1911. Neuvostoaikana kirkon omaisuus takavarikoitiin ja vuonna 1937 viimeinen kirkkoherra Aleksanteri Korpelainen teloitet­ tiin. Kirkosta tehtiin klubi 1939 ja myöhemmin se toimi pioneerileirinä ja kulttuuritalona. Lopulta kirkko pa­ loi maan tasalle.

Kirkon vanha tontti saatiin takai­ sin seurakunnalle ja seurakunta pe­ rustettiin 1991. Inkerin kirkon dia­ koniksi Haapakankaan seurakuntaan tullut Kyösti Malmi heitti ajatuksen uuden kirkon rakentamisesta Kas­ kisissa asuvalle rakennusinsinööri Aarno Viitaselle, jonka johdolla ja suunnitelmilla uusi kirkko nousi en­ tisen paikalle. Paikalliset laittoivat kaikkensa likoon; raivasivat, siivo­ sivat, antoivat aikaansa tai lahjoituk­ sia. Kirkko vihittiin 15.9.1996.

100­vuotisjuhlassa tervehdyksiä seurakunnalle esittivät sekä paikal­ liset että suomalaiset ystävät. Kau­ hajoen rovastikunta on tukenut yh­ dessä Nastolan seurakunnan kanssa kirkon rakennusta ja toimintaa al­ kuajoista lähtien, kertoo Kauhajoen rovastikunnan lääninrovasti Jouko Ala­Prinkkilä.

Ivan Hutter on toiminut kirkko­ herrana vuodesta 1997 alkaen. Hän on nähnyt, miten alunperin lähinnä inkeriläiset vanhukset ovat jo pois­ tuneet joukosta. Tilalle on kuitenkin tullut uutta seurakuntaväkeä. Jukkin alue on vanhaa omakoti­ ja huvila­ asutusaluetta ja kesäisin lastenleirille osallistuu jopa 150 lasta, jotka tule­ vat lähitaloista. Melkein vastapäätä on juuri rakennettu uusi kerrostalo­ alue, jonne asutetaan 17 000 asukas­ ta. Kirkko on auki kaikille ja siinä on meillä työmaata, toteaa Ivan Hutter.

lan­Uden seurakunta juhli Inkerin kirkon 400­vuotista taivalta 30. lokakuuta kultturita­ losta varatussa salissa. Juhla alkoi jumalanpalveluk­ sella, jossa saarnasi diakoni Vladimir Nikiforov.

Jumalanpalveluksen jälkeen seurakunta vas­ taanotti tervehdyksiä ja onnitteluja muilta kirkkokunnilta.

Juhlaohjelma alkoi Larisa Potemkinan kat­ sauksella Inkerin kirkon historiaan sekä luterilai­ suuteen Venäjällä ja Siperiassa. Esitys antoi uutta tietoa Inkeri­nimen alkuperästä, monien Venäjän tsaarien vaimojen alkuperäisestä uskontokunnas­ ta sekä Burjatiassa asuneista luterilaisista. 1700­ 1800 ­luvuilla alueella asui luterilaisia, jotka oli­ vat opettajia tai tiedemiehiä. Vuonna 1916 Ulan­ Uden (silloisen Verhneudinskin) kaupungissa asui 86 luterilaista.

Ulan­Uden nykyisen evankelis­luterilaisen seurakunnan historia ulottuu 1990­luvun lopulle, jolloin muutamat luterilaisuudesta kiinnostuneet henkilöt hakeutuivat raamattukouluun sekä aloit­ tivat kotikokoukset. Vähitellen joukko kasvoi ja päätettiin vuokrata tilat kulttuuritalosta. Vuonna 2006 seurakuntaa varten kunnostettiin kerrosta­ lon alakerran asunto, johon tuli 25 istumapaikkaa.

Suurimpina juhlapyhinä tiloihin mahtuu jopa 40 henkeä. Samana vuonna seurakunta kutsui paime­ nekseen Vladimir Nikiforovin. Virallisen rekis­ teröinnin Ulan­Uden seurakunta sai helmikuussa 2008.

Juhlassa esiteltiin vastikään painettu kaksikie­ linen Vähä­Katekismus. 53­sivuisessa vihkosessa on rinnakkain burjatian­ ja venäjänkielinen teksti.

Vaikka burjaatti on tämän tasavallan toinen viral­ linen kieli, niin harva osaa kuitenkaan kieltä niin hyvin, että pystyisi lukemaan suoraan burjatian kielellä ­ varsinkaan sellaista tekstiä, jossa on pal­ jon uusia termejä, kuten kaste ja ehtoollinen. Rin­ nakkainen käännös antaa mahdollisuuden verrata termejä ja punnita käännöksen osuvuutta.

Teksti ja kuva: Anitta Lepomaa

Natalija Dizer Ympäristönsuojeluinsinööri, Omskin seurakunnan vapaaehtoinen nuorisotyöntekijä, Länsi-Siperia

Miten aloit tehdä vapaaehtoistyötä seurakunnassa? ­ Minulla on saksalaiset, luterilaiset sukujuu­ ret. Inkerin kirkkoon tulin lapsena opettajani pi­ tämän raamattupiirin kautta. Kun ihminen kasvaa hengellisesti, hänessä syntyy halu tehdä jotain Ju­ malalle ja kirkon hyväksi. Minulla oli kauan ollut halu palvella jollakin tavoin. Niinpä olin todella iloinen, kun seurakuntamme papit ehdottivat, et­ tä menisin opiskelemaan Kelttoon nuorisotyönte­ kijäkurssille. Siitä alkoi vapaaehtoinen palvelu­ työni, joka on jatkunut jo useita vuosia. Rakastan nuoria, ja minusta on todella mukavaa tutkia hei­ dän kanssaan Raamattua ja keskustella.

Mitä haluaisit sanoa Inkerin Kirkko -lehden lukijoille? ­ Uskovana ihmisenä voin sanoa, että Jumala on. Hän rakastaa jokaista ihmistä ja tuntee jokai­ sen nimeltä. Hengellisessä palvelutyössä on välil­ lä paljon vaikeuksia. Mutta Herrakin on kärsinyt meidän puolestamme. Siksi meidän tulee Jeesuk­ sen nimessä elää tätä hetkeä, vaikka se olisi kuin­ ka raskasta, eikä haikailla mennyttä tai tulevaa.

Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen. (Ps. 91:11­12) Teksti: Anu Saari

Tuulikki Vilhunen

Inker in Kirkko 11

Karjalan rovastikunta juhli Petroskoissa

Kirkko valmiina juhlaan ja arkeen Inkerin kirkon 400-vuotisjuhla Lahdessa Katso. Katso nuoren silmiin.

Näetkö, kuinka niistä kysymykset heijastuu; kuinka ne kimpoilevat sinne tänne?

Etkä niistä kaikista millään kiinni saa.

Kuuntele. Kuuntele nuoren sanoja.

Kuuletko, kuinka niistä hapuilu heijastuu; kuinka ne etsivät jatkuvasti sitä, kuka hän on ja minne menossa?

Kerro. Kerro lapselle, että on Yksi, joka tietää vastaukset kysymyksiin.

Muistuta. Muistuta nuorta, että kaiken etsinnän keskellä on jotain pysyvää.

(Anna Jokinen)

Taivaallisen veden äärellä Kirkkoherra Seppo Hämäläinen toivotti runsaslukuisen juhlakansan tervetulleeksi 25. syyskuuta Lahden Joutjärven kirkkoon, jossa vietettiin Inkerin kirkon 400-vuotisjuhlaa. Jumalanpalveluksessa saarnasi Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi. Juhlapuheen piti emerituspääsihteeri Isto Pihkala. uhliva Inkerin kirkko sai vastaan­ ottaa lukuisia onnitteluja ja ter­ vehdyksiä suomalaisilta ystävil­ tä sekä yhteistyökumppaneiltaan.

Juhlassa oli lisäksi mukana huomat­ tava määrä nykyään Suomessa asu­ via inkeriläisiä. Tämä osoittaa sen, kuinka tärkeää on järjestää inkeriläi­ siä tavoittavia hengellisiä tilaisuuksia myös Suomen puolella.

Betesdan lammikolla Saarnassaan piispa Kuukauppi käsitteli Johanneksen evankeliumin kuvaamia Betesdan lammikon ta­ pahtumia. Nykyään ei ole tavatonta, että kirkon penkit ovat tyhjiä. Saar­ nan mukaan tänään ehkä on kuten evankeliumitekstissäkin. ­ Tarvitaan taivaan enkeliä, jo­ ka kuohuttaisi ihmeellistä taivaal­ lista vettä, että sairaita, raajarikkoja ja syntisiä kokoontuisi sankoin jou­ koin yhteen. Tällä tavalla voisim­ me löytää oikeaan paikkaan ja tulla Jumalan sanan kautta autetuiksi ja armahdetuiksi.

Nouse oi kadonnut Inkeri

Inkerin kirkon 400-vuotisjuhlaan Lahteen saapui runsaasti kirkon ystäviä, yhteistyökumppaneita sekä Suomessa asuvia inkeriläisiä.

Juhlassa esiintyi Kelton seurakunnan kirkkokuoro Marina Väisän johdolla.

12 Inker in Kirkko

Juhlan juonsi pastori Arvo Survo.

Hänen esittämänsä laulu "Nouse oi kadonnut Inkeri" sai näkyvän muodon niiden todistusten kautta, jotka välit­ tyivät lukuisissa tervehdyspuheissa. ­ Inkerin kirkon katsotaan synty­ neen vuonna 1611. Tämä tapahtui

erilaisten idän ja lännen välisten jän­ nitteiden ja valtataisteluiden keskellä.

Samantyyppisissä poliittisissa mur­ rostilanteissa Inkerin kirkko sai myös uuden jälleenrakentumisen mahdolli­ suuden 1980­90­luvun taitteessa. His­ torian Herrana Jumala toistaa tiettyjä asioita johtaen näin ihmiskunnan histo­ riaa. Meidän ei tarvitse pelätä, sillä his­ toria on Jumalan käsissä. Olemme saa­ neet tämän ajan Jumalalta ollaksemme sen keskellä uskollisia, totesi Isto Pih­ kala juhlapuheessaan.

Viron ev.lut. kirkon asessori Tiit Salumäe antoi Inkerin kirkon uskol­ lisille tunnustusta 1980­luvun vuosil­ ta. Tuolloin kirkko oli joka sunnuntai täpötäynnä ja sinne tultiin pitkienkin matkojen takaa.

Työ jatkuu Inkerin kirkon lapsi­ ja nuorisotyön toimikunnan jäsen Anna Jokinen toi nuorten tervehdyksen ja vetosi kuunte­ lemaan heidän kysymyksiään.

Suomen Lähetysseuran tervehdyk­ sessä onniteltiin juhlivaa Inkerin kirk­ koa ja iloittiin evankeliumin eteenpäin menemisestä yhä uusiin paikkoihin.

Ulkomaan osaston johtaja Rolf Ste­ fansson muistutti, että kerran Juma­ la vei Namibiaan inkeriläisen lähetys­ työntekijän, Martti Rautasen.

Teksti: Manu Ryösö Kuvat: Manu Ryösö, Hilla Ryösö

Syys-lokakuun vaihteen viikonloppuna Petroskoissa vietettiin kaksinkertaista ilon ja kiitoksen juhlaa: 400-vuotiaan Inkerin kirkon vaiheita muisteltiin tiiviissä luentosarjassa ja sen jälkeen Petroskoin seurakunta vastaanotti virallisesti uuden kirkkorakennuksen rakennustoimikunnalta. Vain muutamaa päivää aiemmin Petroskoin kaupunki oli myöntänyt kirkolle käyttöönottoluvan.

etroskoi tarjosi 1940­luvun lo­ pulla monille inkeriläisille työ­ tä ja kotipaikan. Heräsi toive myös omasta seurakunnasta. Kesti kui­ tenkin noin kaksikymmentä vuotta, en­ nen kuin viranomaiset lopulta antoivat myöten: luterilainen seurakunta saatiin rekisteröityä kaupunkiin vuosien 1969­ 70 aikana ­ ensimmäinen inkeriläisten seurakunta sodan jälkeen.

Viranomaisten määräyksestä kir­ kon tuli sijaita laitakaupungilla. Gvar­ deiskaja ­kadulta löytyi omakotitalo, vaikka rakennus oli jo alussa liian pie­ ni seurakunnalle. Samalla tontilla vie­ tettiin uuden kirkon vihkiäisiä vuonna 1983. Tämä rakennus on palvellut seu­ rakuntaa näihin päiviin saakka.

Uusi kirkko tiili tiileltä Lähes kymmenen vuotta sitten Ka­ lajoella perustettiin kirkkoherrojen ko­ kouksessa rakennustoimikunta, jonka tavoitteeksi tuli rakentaa Petroskoihin uusi kirkko. Keräyksen suojelijaksi lu­ pautui Oulun hiippakunnan piispa Sa­ muel Salmi.

Projekti on ollut pitkä: kirkon tont­ ti keskellä kaupunkia siunattiin vuon­ na 2004, seuraavana vuonna muurattiin peruskivi, harjakaisia vietettiin 2006 ja vielä keskeneräisen kirkon vihkiäisiä syksyllä 2009. Käyttöönottoluvan seu­ rakunta sai kaupungilta vasta tämän vuoden syyskuun lopulla.

Rakennustoimikunta päätti työn­ sä 1.10.2011 luovuttamalla uuden kir­ kon Inkerin kirkolle ja Petroskoin seurakunnalle. Sen symbolina Petros­ koin seurakunnan kirkkoherra Aleksei Krongolm vastaanotti avaimen raken­

nustoimikunnan puheenjohtajalta, Yli­ vieskan kirkkoherra Timo Määtältä.

Yhteistyöllä Karjalan tasavallan ja Petroskoin kaupungin edustajat kiittelivät juhlas­ sa Inkerin kirkkoa hyvästä yhteistyöstä erityisesti sosiaalisissa ja moraaliseen kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä. ­ Kansamme keskuudessa on vä­ hän hengellisiä arvoja. Ihmiset ovat keskittyneet hankkimaan rikkautta ja kaikenlaista mielihyvää. Jotta voisim­ me muuttaa tilannetta, on tärkeää, et­ tä kristilliset kirkot tekevät yhteistyötä, lausui Petroskoin ja Karjalan arkkipiis­ pa Manuil ortodoksikirkon puolesta.

Konsuli Kristiina Häikiö toi tervei­ siä Suomen Pietarin pääkonsulaatista, joka on seurannut sekä omalta osal­ taan myös tukenut Petroskoin kirkon rakentamista.

Katseet tulevaisuuteen Karjalan rovastikunnan seurakunnat esittäytyivät juhlassa sanoin, sävelin ja kuvin. Juhla päättyi sunnuntaina kaksi­ kieliseen messuun. Saarnassaan piispa Aarre Kuukauppi kehotti suuntaa­ maan katseet nyt tulevaisuuteen. ­ Voimme ennustaa kirkon tulevai­ suutta sen mukaan, millaiseksi lapset kokevat olonsa kirkossa, totesi piispa Kuukauppi.

Viikonlopun aikana kirkossa oli huomattava määrä nuoria ja nuoria perheitä. Heistä monet palvelivat juh­ lavieraita erilaisissa tehtävissä yhdessä vanhempien seurakuntalaisten kanssa.

Ylin kuva: Petroskoin seurakunta sai syyskuun lopulla luvan uuden kirkon käyttämiseen.

Kuva keskellä: Kirkossa kasvaa uusi, aktiivinen sukupolvi.

Alin kuva: Piispa Aarre Kuukauppi kiitti rakennustoimikuntaa sen luovuttaessa kirkon Petroskoin seurakunnalle ja Inkerin kirkolle.

Teksti ja kuvat: Kristiina Paananen

Inker in Kirkko 13

Lähikuvassa Aleksei ja Nadezhda Krongolm palvelevat yhdessä Petroskoin seurakuntaa. Pariskunta on sopinut, että vapaapäivinä ei puhuta työasioita. Kuva Kristiina Paananen

Aleksei Krongolmille papin työ on etuoikeus ja kutsumus Tammikuussa 2011 Petroskoin Pyhän Hengen seurakunnan kirkkoherraksi valittu Aleksei Krongolm on kasvanut seurakunnassaan nuoresta lähtien.

Tulikokeeseen uusi kirkkoherra joutui heti: seurakunnan jo vuonna 2009 vihitty uusi kirkko oli keskeneräinen ja vailla kaupungin käyttöönottolupaa. Vanhan kirkkorakennuksen tila puolestaan johti seurakunnan johtajan oikeuteen ensimmäisinä päivinä viran vastaan ottamisesta. Rinnallaan kirkkoherralla on vaimo, Nadezhda Krongolm, joka johtaa seurakunnan nuorisotyötä.

K

arjalan pääkaupunki Petros­ koi on Aleksei Krongolmin kotikaupunki. Hän syntyi siel­ lä vuonna 1982 suureen perheeseen.

Lapsia oli seitsemän, joista Aleksei on viides.

14 Inker in Kirkko

Molemmat isoäidit olivat uskovia.

Hilma Ranninen, joka oli kotoisin Keltosta, osallistui aktiivisesti Petros­ koin seurakunnan toimintaan ja Gvar­ dejskin kadulla olevan vanhan kirkon rakentamiseen. Isän puolen mummo oli suomalainen, jolla oli ruotsalaiset sukujuuret. Sieltä on peräisin sukunimi Krongolm.

Poikaporukassa kirkkoon Aleksei tuli kouluikäisenä seura­ kuntaan ison poikajoukon mukana. ­ Olimme 14­18 ­vuotiaita. Meitä kaikkia kiinnosti hevimusiikki ja näy­ timme enemmän rosvoilta kuin seura­ kuntalaisilta. Jos minulle olisi silloin sanottu, että minusta tulee pappi, olisin varmaan nauranut. Nyt minua ei naura­ ta katsoessani valokuviani siltä ajalta.

Nuorisotyöntekijä otti pojat vastaan sellaisina kuin he olivat. Aleksei arve­ lee, että juuri se sai heidät käymään kir­ kossa. Heille vain kerrottiin Kristuk­

sesta ja ajan myötä Hän muutti heidän elämänsä. ­ Kävin nuortenilloissa toisten poi­ kien kanssa, mutta meillä ei ollut aja­ tusta siitä, että kuuluisimme kirkkoon.

Vierailimme mielellämme muissa seu­ rakunnissa, osallistuimme leireihin ja lauloimme hengellisiä lauluja. Minusta oli mielenkiintoista, miksi jotkut ihmi­ set haluavat palvella Jumalaa ja käyttä­ vät siihen kaiken aikansa. Halusin op­ pia tuntemaan paremmin Raamattua ja Jumalaa. Kun pyrin opiskelemaan Teo­ logisen Instituutin peruskurssille vuon­ na 2003, en ollut kovin syvällä uskossa.

Usko ja kutsumus syvenee Ennen Instituuttiin menoaan Alek­ sei oli valmistunut puusepäksi. Lisäksi hän opiskeli vuoden teollisuudenalan liikemieheksi keskittyen kirjanpitoon ja johtamiseen. Opiskelujen ohessa hän remontoi asuntoja, työskenteli puuta­ 3$.$+& -$!!11**$& #$& .$!5++1*'.2$**$;&

Hän kertoo pitäneensä työstä, johon oli saanut koulutuksen ja se tuottaa hänel­ le edelleen mielihyvää. ­ Jumalan kutsu ei kuulunut hetkes­ sä, vaan vähitellen. Tietty katumuksen ja syntien tiedostamisen hetki kuiten­ kin oli niin selkeä, että muistan sen edelleen. Se tapahtui opiskellessani Instituutissa. Tulin tietoiseksi siitä, et­ tä ihminen on erittäin iljettävä olento.

Näin miten heikko ja syntinen olen, mutta Jumala rakastaa minua ja ottaa vastaan sellaisenaan.

Teologisessa Instituutissa hän opis­ keli viisi vuotta ja suoritti uskontotie­ teen alemman tutkinnon. Hän toivoo voivansa jatkaa opintoja saadakseen vielä maisterin paperit. ­ Päätymiseni seurakuntatyöhön oli loogista seurausta kaikesta. Jopa maal­ linen ammattini ja työkokemukseni, jo­ ta sain ennen teologian opintoja, osoit­ tautuivat hyvin hyödyllisiksi nimen­ omaan seurakuntatyössä. Se kaikki oli osa Jumalan suunnitelmaa. Nyt palve­ len pastorina varmana siitä, että Jumala kulkee vierelläni ja kannattelee minua vahvoilla käsillään. Palvelutehtäväni ei ole minulle työtä, vaan etuoikeus ja kutsumus.

Nuorisopastorista kirkkoherra Aleksei Krongolm tunnetaan mo­ nessa seurakunnassa nuorisopastorina.

Hän työskenteli kolme vuotta Inke­ rin kirkon lapsi­ ja nuorisotyön toimi­ kunnassa ja koordinoi työtä Karjalan rovastikunnassa. ­ Nuorisopastorina matkustin seura­ kunnasta toiseen, tapasin ihmisiä, kes­ kustelin ja rukoilin heidän kanssaan, mutta sitten lähdin pois ja se oli siinä.

Kirkkoherrana toimiminen on hyvin erilaista. Minulla on oma lauma, josta kannan täyden vastuun. Kirkkoherra vastaa myös hänelle uskotun seurakun­ nan kaikista hedelmistä.

Ensimmäinen työvuosi on näyttä­ nyt, että kirkkoherran työ vie aikaa.

Kotona Alekseita näkee vähemmän, vaikka matkoja ei ole niin paljon kuin ennen. Ensimmäisiin työpäiviin kirk­

koherrana sisältyi myös dramatiikkaa. ­ Jouduin oikeuteen vastaamaan seurakunnan vanhan rakennuksen pa­ loturvallisuussääntöjen rikkomista koskeviin kysymyksiin. Uudet vaa­ timukset eroavat niistä, joiden mu­ kaan kirkko rakennettiin vuonna 1983, Aleksei selittää.

Aleksei pohtii paimenuuden edel­ lytyksiä. Hän korostaa kutsumuksen merkitystä. ­ Se, että on hyvä teologi, ei välttä­ mättä vielä tarkoita, että on hyvä pal­ velutehtävässään. Kyse on uhrautuvan rakkauden tiestä, josta kaikkein kirk­ kain esimerkki meille on Kristus. Hän kärsi sen vuoksi, että me saisimme elämän.

Jo kauan sitten Raamatusta avautui kohta, joka on ollut Aleksein ohjeena niin työssä kuin muussakin elämässä: Pidä tämän lainkirjan sanat aina huulillasi. Tutki lakia päivin ja öin, niin pystyt tarkoin noudattamaan kaik­ kea, mitä siihen on kirjoitettu. Silloin sinä menestyt ja onnistut kaikissa toi­ missasi. Muista, että olen sanonut si­ nulle: 'Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumala­ si, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.

(Joos. 1:8­9)

Seurakunta kasvun tiellä Petroskoin seurakunta on Karjalan ja koko Inkerin kirkon sodanjälkeisen ajan seurakunnista vanhin. Siitä huo­ limatta käynnissä on eräänlainen kun­ toutuminen; seurakunta elää muotoutu­ misen ja itsensä tiedostamisen vaihetta.

Kirkkoherra sanoo, että on välttämä­ töntä nähdä uudelleen myös seurakun­ nan merkitys yhteiskunnassa.

Vahvoja työmuotoja ovat pyhäkou­ lu­ ja nuorisotyö. Aleksein tavoitteena on kasvattaa nuoria rakkauteen seura­ kuntaa kohtaan. Nuoret ovat myös osa seurakuntaa ja heidän tulisi kantaa vas­ tuuta sen elämästä.

Seurakunnan diakoniaryhmä toimii täysin itsenäisesti ja vähitellen siihen on tullut mukaan myös nuoria. Valitet­ tavasti musiikkityö on vielä heikkoa.

Lauluryhmä ja potentiaalia kyllä on, mutta ei vetäjää, joka nostaisi musiik­ kityön tasoa, Aleksei harmittelee.

Muitakin haasteita riittää. Tänä syk­

Ylempi kuva: Puhelin soi tiuhaan. Aleksei tekee nopeasti muistiinpanoja vanhassa kirkossa liitutauluun, etteivät puhelinkeskustelussa sovitut asiat pääse unohtumaan.

Alempi kuva: Teehetki nuortenryhmässä vanhalla kirkolla. Nadezhda Krongolm takana mustassa puserossa.

Kuvat Oksana Dyba

synä käyttöön otetussa uudessa kirkos­ sa täytyy järjestää omat paikat kerho­ toiminnalle, lapsille ja nuorille, diako­ niaryhmälle ja tulevaisuudessa myös lähetystyölle. Kirkkoherran mukaan on tehtävä työtä, jotta kaikki tuntisivat olonsa mukavaksi kirkolla.

Pitkän tähtäimen suunnitelmiin kuu­ luu seurakunnan määrällinen ja laadul­ linen kasvu. ­ Rukoillaan, että kirkko lakkaisi olemasta vain vapaapäivän hotelli, jo­ hon tullaan pariksi tunniksi viikossa seurustelemaan, vaan että siitä tulisi ih­ misille todellinen hengellinen koti.

Mikä kirkkoherran työssä on kaik­ kein vaikeinta? ­ Olen törmännyt siihen, että jotkut ihmiset erottavat palvelun työstä. He eivät halua tehdä enempää, kuin mitä vaadittaisiin maallisessa organisaati­ ossa. Kirkossa ei pitäisi rajoittua sii­ hen, mitä on kirjoitettu toimenkuvaam­ me. Meidän ­ kirkon työntekijöiden ­ tulisi olla esimerkkinä siitä, mitä on palveleminen.

Teksti: Oksana Dyba/ KP Suomennos: Miina Viitanen

Inker in Kirkko 15

Luterilaisuutta 300 vuotta Siperiassa Kuvat vasemmalla sivulla: Bulankan kylän vanha kirkko siirretään Karatusan keskukseen ja kunnostetaan lähelle alkuperäistä asuaan. 3D-mallinnuskuva Jorma Laine Karatusa sijaitsee Krasnojarskin aluepiirissä lähellä Jenisei-jokea.

Kuva oikealla: Vitalij ja Antonina Lutshagov sekä lapset Sveta, Dima, Ljosha ja Misha tarvitsevat esirukoustukea vaativassa työssään Siperiassa.

Kuva Jyri Pitkänen Kuva alla: Seurakunta tavoittaa lapsia ja nuoria. Kesäleirin päätteeksi Karatusassa vietettiin konfirmaatiota.

Kuva Vitalij Lutshagov

Kirkko muuttaa ihmisten luokse Siperian rovastikunnassa Karatusan alueella luterilainen seurakunta kasvaa, mutta yksi huoli pastorilla on: kirkko sijaitsee nykyisestä asutuskeskuksesta katsottuna syrjässä, väärässä paikassa nykyisen muuttoliikkeen takia. Asia on päätetty ratkaista tavalla, jota Inkerin kirkossa ei ole aikaisemmin tehty. Kirkko siirretään sinne, missä seurakuntalaiset ovat.

E

teläisessä Krasnojarskin aluepiirissä, noin 80 km Minusinskin kaupungis­ ta itään sijaitsee Karatusan kunta. Lännessä virtaa suuri Jenisei pienine sivujokineen. Etelään ja itään avautuu erämaa. Taivaanrannassa siin­ tävät valkoiset Sajanin huiput. Kum­ puilevassa maisemassa vuorottelevat koivumetsät ja laajat pellot. Seutu on viljavaa, aluetta peittää paikoin jopa metrin paksuinen musta multa.

Luterilaisia kyliä keskellä Siperiaa Näille syrjäisille seuduille asutettiin 150 vuotta sitten suomalaisia ja baltti­ laisia rikollisia. Suomalaiset asettuivat Verhne Sujetukiin, virolaiset Verhnaja 16 Inker in Kirkko

Bulankaan ja lättiläiset Nizhnaja Bu­ lankaan. Luterilaisten sielunhoidosta huolehti Venäjän luterilainen kirkko.

Joka kylään rakennettiin rukoushuo­ neet sekä pappilat. Kouluopetukses­ ta, jumalanpalveluksista ja kirkollisis­ ta toimituksista vastasivat katekeetat.

Pappi alueelle saatiin Suomesta 1864 ja Verhne Sujetukista tuli näin koko keskisen Siperian luterilaisuuden kes­ kus. Kirkko Verhne Sujetukiin valmis­ tui 1888 ja Verhnaja Bulankaan 1893.

Vallankumouksen pyörteissä Jeni­ sein alueen kirkkokoulut ja muu seura­ kunnan omaisuus kansallistettiin. Seu­ rakunta jäi ilman pastoria, mutta asuk­ kaiden peräänantamattomuuden vuoksi kirkot saivat toimia aina 1930­luvun taitteeseen. Tämän jälkeen kirkot muu­ tettiin varastoiksi ja klubeiksi. Ristit poistettiin ja kellotornit purettiin. Täy­ delliseltä tuholta Karatusan kirkot sääs­ ti arvatenkin kylien syrjäinen sijainti.

Uusi vaihe Karatusan kunnan luteri­ laisissa kylissä alkoi 1990­luvun alus­ sa. Inkerin kirkosta, Virosta ja Latvi­ asta alkoi ilmestyä vieraita, joita kiin­ nosti myös kylien hengellinen historia.

Alueen seurakunnat rekisteröitiin In­ kerin kirkkoon ja niistä alkoi huoleh­ tia Minusinskissa asuva Inkerin kirkon diakoni. Kirkko ei kuitenkaan pystynyt etäältä huolehtimaan seurakuntalaisten

hengellisistä tarpeista. Lisäksi Nizhna­ ja Bulankan lättiläistä kylää hämmen­ sivät Latviasta tulleet opettajat, jotka kuuluivat Elämän Sana ­lahkoon.

Karatusa saa lähetystyöntekijäperheen Pari vuotta sitten Inkerin kirkon Teologisesta Instituutista valmistui Ulan­Udesta kotoisin oleva pasto­ ri Vitalij Lutshagov. Yhdessä tome­ ran Antonina­vaimonsa kanssa Vitalij alkoi hoitaa Karatusan alueen seura­ kuntia. Tukena heillä oli suomalainen Pitkästen lähetystyöntekijäperhe sekä Minusinskin kirkkoherra Vjatsheslav Shadrin.

Lutshagovit muuttivat neljän lap­ sensa kanssa Karatusan kuntakeskuk­ seen ja aloittivat seurakuntaa rakenta­ van työn alueen kylissä. Uusia ryhmiä syntyi historiallisten luterilaisten ky­ lien lisäksi itse kuntakeskukseen sekä Sagaiskojen ja Tsheremuskon kyliin, missä vieraillaan säännöllisesti. Muu­ taman kuukauden välein Vitalij suun­ taa autonsa myös muihin alueen kyliin. ­ Lastenleirit, pyhäkoulut ja järjes­ tämämme joulukuvaelmat ja luennot ovat avanneet monien karatusalaisten sydämet. Alueen musiikkikoulun joh­ taja, joka samalla johtaa yli 100 vuot­

ta vanhaa Verhne Sujetukin puhallin­ orkesteria, on uskollisesti auttanut mo­ nissa käytännön asioissa ja rikastutta­ nut musiikilla tapahtumia.

A&4,*5&B$.$,1*$**$&)(5+&!)+'&.2)"+1,& jo kahdeksan aikuista viimeisen vuo­ den aikana. Keskustassa pidämme jo­ ka toinen viikko jumalanpalveluksen ja joka toinen viikko raamattutunnin kirjaston tiloissa. Seurakunta kasvaa ja ihmiset ovat avoimella ja odottavalla mielellä. Erityisesti olemme iloinneet lapsista, joita on tullut pyhäkouluihin.

Pyhäkoulut pyörivät nyt säännöllisesti neljässä paikassa ja meitä on pyydet­ ty perustamaan uusi pyhäkoulu Mo­ torskojeen, jossa asuu noin puolitoista­ tuhatta ihmistä ja jossa sijaitsee suuri kouluinternaatti, kertoo Vitalij.

Monet Karatusan asukkaista ovat juuriltaan luterilaisia. Sujetukin ja Bu­ lankojen kylistä on ajan kuluessa muu­ tettu kuntakeskukseen ja uusiin kyliin, kuten Motorskojeen. Alueella asuu edelleen useampi tuhat luterilaista.

Myös neuvostoaikana lapset kastettiin ja perusasioita opetettiin kodeissa.

läpäällikön purettua kirkon lattian. Tä­ män jälkeen alkoholistit alkoivat ha­ jottaa rakennusta polttopuiksi. Vaikka lehtikuusinen kirkko on kestänyt 120 vuotta tuulet ja tuiskut, se ei pysty suo­ jautumaan moottorisahaa vastaan. Kir­ kosta purettiin nopeasti sakasti, lehteri ja ikkunat. Sitten lähtivät vuorilaudat niin ylös kuin ne vaivatta saa irti.

Siperian lääninrovasti Juha Saa­ ri vieraili kylässä tammikuussa 2010 ja huomasi tuhon. Hän hälytti paikal­ le päättäjät ­ kunnanjohtajan, poliisi­ päällikön sekä kunnan arkkitehdin ­ ja vaati, että historiallinen kirkko on säästettävä.

Kylän uskovat ehdottivat, että kirk­ ko kuljetettaisiin uuteen paikkaan: noin 35­40 kilometrin päässä olevaan Kara­ tusan keskukseen. Viime keväänä Ka­ ratusan kunta osoittikin luterilaiselle kirkolle paikan kaupungin keskustasta.

Inkerin kirkolle mitattiin suuri tontti ai­ van koulun vierestä.

Vanha kirkko uuteen paikkaan

Inkerin kirkko on aloittanut varojen keräämisen kirkon siirtämiseksi ja kun­ nostamiseksi. Tällä hetkellä projektiin etsitään ammattitaitoista vetäjää ja Suomessa keräysjohtajaa. Noin neljäs­ osa tarvittavista varoista on jo kasassa.

Inkerin kirkossa rakennuskonsult­ tina työskentelevä lähetystyöntekijä, arkkitehti Jorma Laine (SEKL) on tehnyt kirkon piirustukset. Ulkoapäin

Bulankan kylä, jossa joskus oli pari­ tuhatta asukasta, on kutistunut noin 80 ihmiseen. Vaikka kylän kaduilla kuulee yhä latviaa, on sinne tullut myös joitain uusia asukkaita, jotka eivät kylän lute­ rilaista historiaa arvosta.

Kylän keskellä seisoo raiskattu kir­ kon runko. Tuho alkoi paikallisen ky­

Kirkosta kaupungin keskus

kirkko tulee näyttämään mahdollisim­ man alkuperäiseltä. Sisältä kirkko taas vastaa nykyaikaisiin tarpeisiin pyhä­ koulu­, keittiö­ ja opetustiloineen.

Karatusan seurakunnat olivat kerran koko Krasnojarskin alueen emäseura­ kuntia, mutta neuvostoaika tuhosi kir­ kon. Nyt Siperian rovastikunta haluaa nostaa nämä luterilaiset alueet uuteen hengelliseen kukoistukseen. Herram­ me on avannut ovet hedelmälliseen työhön Karatusassa; ihmiset ovat avoi­ mia evankeliumille. Monet, joilla on luterilaiset juuret, haluavat auttaa kir­ kon rakentamisessa ja osallistua aktii­ visesti seurakunnan elämään.

Karatusan luterilainen kunnanjoh­ taja, Vladimir Saar, sanoi tonttia luo­ vuttaessaan: ”Uusi kirkko torneineen tulee muodostamaan kaupungin kes­ kuksen, johon ihmisten on hyvä tulla.”

Teksti: Juha Saari – lähetystyöntekijä (SEKL), Siperian lääninrovasti

Inker in Kirkko 17

Kuva Kristiina Paananen

Inkerin kirkon uudelleen herättäjä Arvo Survo

Tulisieluinen kultahippujen löytäjä Huimapäiseltä nuorelta inkeriläispastorilta ei rohkeutta eikä ideoita puuttunut 1980-luvun lopulla, kun hän oli herättämässä Inkerin kirkkoa uudelleen eloon. Kirkon johtajaa hänestä ei kuitenkaan tullut. Värikkäänä ja voimakkaana persoonana tunnettu Arvo Survo - lahjakas musiikki- ja kielimies - kokee tehtävänsä olevan toisenlainen.

I

nkerin kirkon seurakuntien pe­ rustaminen heti sotien jälkeen oli laajan joukon sisäinen kai­ paus ja tarve. Aluksi seurakun­ taa yritettiin perustaa Petseriin, mut­ ta paikka oli liikenteellisesti syrjässä.

Narvassa kirkkoherra Elmar Kull al­ koi pitää suomenkielisiä jumalanpal­ veluksia vuodesta 1961 alkaen. Kon­ '.2)",1#5+& #)1!)**$& )("& 21":5+& 21­ assa Inkerin kirkon piispa Aarre Kuu­ kauppi ja Kupanitsan Kikkerissä 1954 syntynyt Arvo Survo.

Pushkiniin rekisteröitiin seurakun­ ta 1977. Aluksi sitä palveli virolainen Harri Mõtsnik. Vuonna 1981 kirkko­ herraksi tuli Tiit Salumäe, joka hou­ kutteli Arvo Survon opiskelemaan teo­ logiaa. Päävastuu seurakunnasta jäi pa­ piksi vihitylle Survolle 1989. Hän oli ennen sitä avioitunut virolaissyntyisen 18 Inker in Kirkko

Kristan kanssa. Perheeseen syntyi kol­ me poikaa.

Pushkinin seurakunnassa oli voi­ makkaita sisäisiä ristiriitoja. Erään yh­ teentörmäyksen jälkeen vuonna 1987 Arvo palasi kotiin stressaantuneena. ­ Tartuin kitaraan ja syntyi lau­ lu ”Nouse oi kadonnut Inkeri kirkko­ si raunioista”. Se oli ihan pakko laulaa seuraavana sunnuntaina ­ helluntaina ­ kirkossa, vaikka siinä tahtomattani oli myös poliittista ulottuvuutta.

Kupanitsa nousee Inkerin kirkon uudelleen nousu al­ koi kyteä Arvon mielessä. Helmikuus­ sa 1988 Survot heräsivät yöllä auton hälytysääneen ­ joku yritti varastaa renkaita. ­ En saanut enää unta ja sanoin vai­

molleni: ”Lähenpä perustamaan Kupa­ nitsaa uudelleen. Ja jos se vielä syntyy, kyllä kummallisia herätyskelloja Ju­ mala käyttää!”

Miksi juuri Kupanitsa? ­ Se oli Pushkinin jälkeen minulle läheisintä aluetta. Kirkkokin oli rauni­ oituneista, tyhjillään olevista temppe­ leistämme vähiten vaurioitunut, Arvo selittää.

Kupanitsan Korkassa, Aino Saksan kodissa pieni joukko rukoili polvillaan: ”Jos Herra on sinun tahtosi, niin anna seurakuntasi syntyä uudelleen.” Sen jälkeen he lähtivät keräämään asian puolesta nimiä listaan. Reilussa kym­ menessä päivässä niitä kertyi yli 400.

Marraskuussa tuli tieto, että kirkko palautetaan ja seurakunta rekisteröi­ dään. Ensimmäisenä adventtina 1988, kymmenen asteen pakkasessa, pidet­ tiin ensimmäinen ehtoollisjumalanpal­ velus. Paikalla oli noin sata ihmistä.

Myllerrysten aikaa Korjaustöiden alkaminen venyi; Suomessa kerätyt varat oli jäädytetty.

Kirkon aika Arvon mukaan Suomen kirkon huipul­ la ei alussa haluttu Inkerin kirkon nou­ sevan haudastaan. Tutut, jämähtäneet kuviot olisivat rikkoutuneet. Survo teki yllätystempun. ­ Aatami Kuortti kutsuttiin Inke­ riin ja salakuljetettiin Kupanitsaan.

Olin laatinut julistuksen, jossa todet­ tiin, että Inkerin kirkko on yhä olemas­ sa. Paikalle kutsuttiin mahdollisimman moni entisen seurakunnan edustaja al­ lekirjoittamaan julistus. Sitten se sala­ kuljetettiin Suomeen Uusi Suomi ­leh­ den julkaistavaksi. ­ Emme julistautuneet vielä itsenäi­ siksi. Julistuksessa todettiin, että kirk­ ko on olemassa, koska sitä ei oltu kos­ kaan hävitetty juridisesti eikä se itse ollut lakkauttanut toimintaansa. Neu­ vostovaltakaan ei huomannut hävit­ tää sitä laillisesti, vaan sen toiminta tukahdutettiin.

Ennen pitkää tuli kutsu Tallinnaan neuvotteluihin. Paikalla olivat sekä Suomen että Viron kirkon edustajat.

Lopputuloksena Viron kirkon yhtey­ teen perustettiin Inkerin rovastikunta vuonna 1990. Seuraavana vuonna Neu­ vostoliitossa oli vallankaappausyritys ja Viro itsenäistyi. Kaksi viikkoa en­ nen Neuvostoliiton luhistumista, joulu­ kuussa 1991, Inkerin kirkko esitti itse­ näistymissuunnitelman Viron kirkolle.

Virallisesti asia todettiin 1.1.1992.

Työteliäät vuodet Survo kertoo olleensa kovan pai­ neen alla noina vuosina. Sydän kesti, mutta rytmihäiriöitä tuli. Hän myöntää, että 80­luvun lopulla hänen vauhtinsa, otteensa ja mustavalkoisuutensa meni­ vät joskus yli. ­ Kun tulimme vaimon kanssa Suo­ meen lomamatkalle, Jasser Arafatin vierailu melkein jäi vierailumme var­ joon. Meitä kuljetettiin piispalasta toi­ seen. Tahti oli niin kova, että välillä piti ottaa nukahtamislääkkeitä. Kolehtien­ nätyksetkin lyötiin Suomessa. Suurin kolehti tuli Kuopiossa tilaisuudessa, jossa pääpuhujana oli Jukka Malmi­ vaara. Paikalla oli 2000 henkeä ja ko­ lehtia tuli 60 000 markkaa.

Suomessa iltapäivälehtien lööpit kirkuivat: ”Arvo Survon viimeinen

saarna!” Neuvostoviranomaiset olivat ymmällään, miten julkisuus noin oli re­ vähtänyt, Arvo muistelee huvittuneena.

Kotona odotti iso työmaa. Seura­ kuntia oli siihen aikaan vajaa kymme­ nen. Arvo vastasi niistä kaikista. Apu­ na oli aluksi pari diakonia, ennen kuin työntekijöitä ehdittiin kouluttaa lisää.

Lyhyen ajan sisällä käynnistyi monta asiaa: Lähetystyö Mordvaan alkoi ja perustettiin Inkerin Kirkko ­lehti. Ra­ diotyökin otti ensiaskeleet Kupanitsas­ ta käsin.

”Lähenpä perustamaan Kupanitsaa uudelleen.”

Paluumuuttajana Suomeen Arvo Survo on monessa yhteydes­ sä todennut, että Neuvostoliiton inke­ riläisongelma ratkaistiin poliittisesti, kun presidentti Mauno Koivisto an­ toi inkeriläisille paluumuutto­oikeuden 1990. Inkerin kirkkoa heikennettiin ja kansallinen liike hävitettiin Suomen suomalaisten käsin.

Monen yllätykseksi Arvo itsekin päätyi paluumuuttajaksi. Vuonna 1991 hän lähetti perheensä Suomeen ja 1996 haki itselleen oleskelulupaa. Syiksi hän luettelee mm. lasten kouluun menon ja perheen turvallisuuden. ­ Ilmapiiri Neuvostoliitossa oli niin sähköinen vuonna 1991, että koin, ettei siellä ole perheelleni turvallista. Tur­ vattomuuden tunne sitoi työtäni, kos­ ka olin koko ajan liikkeellä. Perheen muutto siinä tilanteessa helpotti työ­ täni. Jouduin nyt tietysti kuukausittain kulkemaan Kupanitsa­Lappeenranta väliä.

Saadakseen Suomen kansalaisuu­ den, oli luovuttava Venäjän kansalai­ suudesta. Tuolloin ei ollut mahdolli­ suutta kaksoiskansalaisuuteen, kuten nykyään. Identiteetiltään Arvo sanoo painokkaasti olevansa inkeriläinen. ­ Sitä suomalaisuutta, mitä ihai­ lin, ei ole enää olemassa. Se elää enää vain osassa suomalaisia. Sisarustem­ me kanssa kasvoimme sellaisessa hen­ gessä, että usko Jumalaan ja suomalai­ suus ovat saman asian kaksi eri puolta.

Suomalaisuus käsitettiin sakraalisena ulottuvuutena. Se suomalaisuus, mihin 1990­luvun lopulla törmäsin Suomes­ sa, on kaukana siitä.

Arvo kieltää olleensa paluumuutos­ sa esimerkkinä muille inkeriläisille. ­ Monet eivät olisi muuten lähte­ neet, mutta Venäjän ajautuminen krii­ sistä toiseen ajoi ihmisiä muuttamaan.

Kukin on tehnyt itse omat ratkaisunsa.

Virheitä ja kultahippuja Arvo sanoo tehneensä virheitä jois­ sakin henkilövalinnoissa. Olisi pitänyt myös delegoida asioita enemmän. ­ Pushkinissa olisi pärjätty vähem­ mälläkin riidalla, olin välillä turhan tulisieluinen. Mordvassa aivan alussa virheemme oli humanitaarisen avun lä­ hettäminen. Vastaanottajapuoli ei ollut siihen vielä valmis ja se aiheutti paljon hämmennystä.

Kansallista puolta ja kielipolitiikkaa muistellessaan Arvo on tyytyväinen linjaansa. ­ Laajensin ja monikielistin kirk­ komme toimintaa oikeaan aikaan. Juu­ ri ne seurakunnat, joitten jumalanpal­ velukset alusta asti olivat kaksikielisiä, ovat välttyneet kieliriidoilta.

Kun Inkerin kirkkoon valittiin piis­ pa Leino Hassiselle seuraaja, moni odotti tehtävän lankeavan Arvo Sur­ volle. Hän kieltäytyi siitä. ­ Kirkon hallintoa ei voi hoitaa yh­ dellä kädellä, siihen täytyy antautua kokonaan. Minulle se olisi ollut hyvin vaikeaa. Luova työ, jossa on sekä hen­ kinen että hengellinen ulottuvuus, on itselleni tärkeää.

Arvo tiivistää nykyiset tehtävänsä Inkerin kirkossa: julistaminen sanoin ja sävelin, käännöstyö (mm. romani­ kielinen Johanneksen evankeliumi), nettilähetys ja mahdollisten teologis­ ten oivallusten jättäminen tuleville sukupolville. ­ Toivon, että sitoutuneisuus ja luo­ vuus käyvät tulevaisuudessakin käsi kädessä. Yksikin Hengen siunaama uu­ si laulu voi vaikuttaa vuosia eteenpäin ja olla kuin kultahippu. Koen olevani, muussakin kuin musiikissa, sellaisten kultahippujen löytäjä.

Teksti: Kristiina Paananen

Inker in Kirkko 19

Sisko Pörsti jäi eläkkeelle 2008, tilaus­ määrä oli ylittänyt tuhannen kappaleen rajan.

Inkerin Kirkko -lehti 20 vuotta

Joulun ihmeestä tuli kirkon ääni Ensimmäisen Inkerin Kirkko -lehden painosta tulo jouluaaton aattona 1991 oli todellinen joulun ihme keskellä suuria mullistuksia. Neuvostoliitto hajosi kahden päivän kuluttua ja itsenäinen Inkerin kirkko otti ensiaskeleitaan. Kahdessa vuosikymmenessä tekniikka on kehittynyt ja toimittajat avustajineen vaihtuneet moneen kertaan. Lehden tehtävä on pysynyt samana: kertoa kirkosta ja Kristuksesta, joka on kirkon Herra.

‑ E

nsimmäiseen lehteen tar­ vittiin muistaakseni 5000 ruplaa. Lainasin ne naa­ purin moldovialaisilta, jotka kauppasivat huijaushunajaa, nau­ raa Arvo Survo, joka yhdessä Tanja Paasin kanssa oli käynnistämässä In­ kerin Kirkko ­lehteä.

Inkerin Kirkko Nro 1 Joulukuu 1991

20 Inker in Kirkko

Yhdestä lehdestä kaksi Lehti oli aluksi 16­sivuinen, kaksi­ värinen ja siitä ilmestyi erikseen suo­ men­ ja venäjänkieliset versiot, joi­ den sisältö oli sama. Lukuun ottamatta vuotta 1994 vastaavana toimittajana oli vuosina 1991­2001 Tanja Paas. ­ Lehteä tehtiin milloin missäkin ja kirjoitin jutut aluksi käsin. Vuonna 1995 toimitus sai lahjaksi tietokoneen, Tanja Paas muistelee.

1990­luvun lopulla suomenkielisen lehden yhteyteen nidottiin venäjän­ kielinen versio sekä lisäksi venäjän­

!"#$#%"&%'($"&)*+,%-.-

arva vuosi tällä vuosisadalla on ollut niin täynnä tapahtumia kuin tämä. On toki eletty raskaampia aiko­ ja, mutta muutoksia ja mullistuksia on riittänyt. Niiden seuraaminen on ollut mielenkiintoista, niiden keskellä elämi­ nen jännittävää, väliin ihan pelottavaa.

Yksi muutos on se, että saadaan jäl­ leen viettää joulua. Se on kristityille suuri juhla. Joulu kertoo, että Jumala on Kristuksessa tullut ihmisten olosuh­ teiden keskelle. Hän ei ole kaukana, vaan puhuttelee meitä läheltä.

Kirkolliset juhlapäivät eivät ole ir­ rallisia tapahtumia. Ne ovat valonheit­ täjiä, jotka valaisevat elämän maastoa pitkälti ja laajalti. Niiden valossa nä­ emme kulkea eteenpäin.

Varsinkin oudossa ympäristössä pi­

H

Ensimmäisen numeron päätoimitta­ ja oli Leino Hassinen, joka tuolloin oli Inkerin rovastikunnan lääninrovasti.

Itsenäinen Inkerin kirkko perustettiin seuraavan vuoden alussa ja lehden pää­ toimittajana on siitä lähtien ollut kirkon nykyinen piispa Aarre Kuukauppi.

meässä kulkeminen on vaikeaa. Sen­ tähden tuntuu hyvältä, kun läheltä kuulemme taivaallisen Isän sanovan: “Minä olen täällä. Olen sinun kanssa­ si.” Ensimmäisen kerran tämä sanoma kuului näin: “Älkää pelätkö! Minä il­ moitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.”

Matkanteko on pyrkimistä tavoit­ teeseen, perille. Siinä on omat rasi­ tuksensa. Mutta matkantekoon kuulu­ vat myös lepohetket. Silloin ei katsota edellä kulkijan selkään vaan kasvoihin.

Katsomme kasvoista kasvoihin matka­ opastamme Jeesusta. Saamme tavata toisiamme, olla yhdessä ja kertoa ko­ kemuksiamme. Saamme istua yhteisel­ lä aterialla ja levähtää, ennen kuin taas jatkamme. Levähdyspaikalla meille sa­

kieliset lasten ja nuorten liitteet. Lehti kamppaili talousvaikeuksien kanssa.

Toimitussihteeriksi tuli 2002 Svet­ lana Kuukauppi. Samana vuonna Py­ hän Marian seurakunnassa aloitti tie­ dotustehtävissä lähetystyöntekijä Sis­ ko Pörsti, jolla oli monipuolinen työ­ kokemus lehti­ ja kustannusalalta. Hän ryhtyi auttamaan Svetlana Kuukaup­ pia editoimalla suomenkielisen lehden tekstit, jotka oli käännetty venäjänkie­ lisestä lehdestä.

Seuraavana vuonna Svetlana jäi äi­ tiyslomalle. Pavel Krylov alkoi toimit­ taa venäjänkielistä lehteä, Sisko Pörsti suomenkielistä. Lehdet eriytyivät toi­ sistaan erilaisen kohderyhmän takia.

Suomenkielistä lehteä oli taittanut Pie­ tarissa Pahom Paas, nyt sitä alkoi teh­ dä Suomessa Riitta Hyövälti. Ulkoasu koki reippaan modernisoinnin.

Vuoden 2003 alussa suomenkieli­ sellä lehdellä oli liki 690 tilaajaa. Kun

notaan: “Herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne.” Niin saamme uutta rohkeutta.

Kristilliselle seurakunnalle on suu­ rin ilo se, että Jumala itse on matkal­ la mukana. Jumalanpalvelus on kas­ vokkain olemista ja toisten matkato­ vereiden kohtaamista. Siksi kirkossa on hyvä olla. Jumalanpalveluksessa kasvaa usko Jumalaan ja luottamus lähimmäisiin.

Kristillinen usko, myös joulunvietto on sitä, että valo jo loistaa. Sentähden sanotaan eräässä joulutekstissä: “Ju­ malan armo on ilmestynyt pelastuk­ seksi kaikille ihmisille, ja se kasvat­ taa meitä hylkäämään jumalattomuu­ den ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutu­ mista, suuren Jumalan ja Vapahtajam­ me Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä.”

Leino Hassinen

Luterilaista opetusta ja informaatiota Suomenkielisen lehden otti nyt vas­ tuulleen Tuulikki Vilhunen, jonka ai­ kana koko lehteen tuli nelivärikuvitus.

Uutena taittajana aloitti Laura Ainali Anne­Mari Tornbergin avustamana.

Kesästä 2010 lähtien lehteä on toimit­ tanut Kristiina Paananen.

Venäjänkielisessä lehdessä yksi ym­ pyrä sulkeutui, kun vastaavaksi toimit­ tajaksi palasi Tanja Paas vuoden 2011 alussa. Toimituskunta koostuu innok­ kaista vapaaehtoisista, jotka haluavat kehittää lehteä ja siten palvella koko kirkkoa. Lehden sisältöä ja ulkoasua on uudistettu, mutta tarkoitus on edelleen välittää ihmisille evankeliumia. ­ Ajankohtaisuus, informatiivisuus ja luterilainen tunnustus ovat sisällös­ sä tärkeitä. Lehti yhdistää hajallaan olevia seurakuntia ja auttaa muodosta­ maan kuvan yhtenäisestä kirkosta, sa­ noo Tanja Paas.

Suomenkielisessä versiossa koros­

tuu uutisointi ja yhteistyö suomalaisten kanssa. Leh­ ti on verkkosivujen ohella tärkeä informaatiokanava kirkon suomalaisille tuki­ joille ja ystäville.

Venäjänkielisen lehden painos on tuhat kappalet­ ta, josta Suomen tilauk­ sia on sata. Suomenkie­ lisen lehden painosmää­ rä on juhlavuoden 2011 aikana ollut 2600. Tästä noin 1830 on tilauksia, loput markkinointitar­ koitukseen Suomeen ja Inkerin kirkkoon Ve­ näjälle tulevia lehtiä.

Marraskuun 2011 sal­ do – 1650 maksullista tilausta – on suuri ilon aihe ja Jumalan ihme.

Lehtien toimituk­ set kiittävät kaikkia lukijoita ja avusta­ jia kuluneista vuosista. Toivomme hy­ vän yhteistyön jatkuvan myös tulevai­ suudessa. Antoisia hetkiä lehtiemme parissa!

Kristiina Paananen

Virpi Paulanto, Keravan seurakunnan lähetyssihteeri:

“Inkerin Kirkko -lehti antaa minulle ajankohtaista tietoa sisarkirkon toiminnasta”

­ Suomen kirkon seurakuntien luottamushenki­ löille, ystävyysseurakuntatyössä mukana oleville, nuorille kansainvälisyydestä kiinnostuneille sekä lähetystyötä tukeville nyt ainakin. Olisi mielestä­ ni tärkeätä rakentaa yhteyttä seurakuntalaisten vä­ lille. Ja tätä yhteyttä voidaan tukea niin monin eri tavoin.

Kuva: Kristiina Paananen

Kuinka kauan olet seurannut Inkerin Kirkko -lehteä? ­ Minulle on tullut Inkerin Kirkko ­lehti nyt viitisen vuotta.

Mikä sinua erityisesti lehdessä kiinnostaa? ­ Seuraan ehkä erityisemmin piispa Aarre Kuukaupin pääkirjoituk­ sia ja uutissivuja, joihin on koottu ajankohtaisimmat asiat. Minulla on myös Inkerin kirkon työntekijöiden joukossa joitakin henkilökohtaisia ystäviä, joiden työtä seuraan myös Inkerin Kirkko ­lehden välityksellä.

Miksi mielestäsi kannattaa tilata IK-lehti? ­ Mikäli sisarkirkon toiminta, sen tulevaisuuden haaveet ja arkielä­ män ilot sekä surut kiinnostavat ja haluaa kulkea yhtä matkaa sisarien ja veljien kanssa Venäjällä, saa tästä lehdestä paljon tärkeätä tietoa.

Kenelle erityisesti suosittelet lehteä?

Inker in Kirkko 21

Välähdyksiä Venäjältä Kolumni Venäjästä ja venäläisyydestä

INKERIN KIRKKO

Haluaisitko lähetystyöhön, mutta et voi lähteä ulkomaille?

Oletko luova ja kaipaat uutta haastetta?

Onko sinulla taitoa ja kokemusta graafisesta suunnittelusta?

Tarjoamme nyt mahdollisuuden lähetystyön tekemiseen kotoa käsin: Tule lisäavuksi suomenkielisen Inkerin Kirkko -lehden taittotiimiimme, joka työskentelee Suomessa vapaaehtoisperiaatteella.

Taitto-ohjelmana meillä on Adobe InDesign.

Lisätietoja: Laura Ainali, laura@lyrs.fi , puh. 050 3612024

Tervetuloa mielenkiintoiselle matkalle itään!

!"#$%&'#"()* –

Kirkon aika TV-ohjelma Venäjän ja Baltian luterilaisuudesta. Mukana myös Inkerin kirkon seurakuntia, työntekijöitä ja seurakuntalaisia.

Joka toinen torstai klo 20:10 TV7-kanavalla.

Ohjelman verkkosivut ja aikaisemmin esitetyt jaksot osoitteessa: www.evlut.net

Tilaa Inkerin kirkko -lehti!

Tule mielenkiintoiselle matkalle Inkerin kirkon tapahtumiin Pietarista Siperiaan, Viron rajalta Muurmanskiin, Pohjois-Ossetiaan, Saratoviin, Baskiriaan ja moniin muihin paikkoihin.

Lehden vuosikerta (4 numeroa) maksaa vuoden 2012 alusta kestotilauksena 19,95 e Suomeen ja Venäjälle, muihin maihin 25,95. Tilaamalla tuet Inkerin kirkon työtä. Postita tämä kuponki osoitteella: Inkerin Kirkko -lehti, Ristikankaankatu 7, 53600 Lappeenranta. Lasku lähetetään myöhemmin.

Tilauksen saaja:______________________________________________________ Lähiosoite:__________________________________________________________ Postitoimipaikka:_____________________________________________________ Suomenkielinen Inkerin kirkko Venäjänkielinen Tserkov Ingrii (hinta Suomeen 25 e) Tilauksen maksaja:___________________________________________________ Lähiosoite:__________________________________________________________ Postitoimipaikka:_____________________________________________________

4/80/2011

www.inkerinkirkko.fi www.elci.ru

Joulurauha suurkaupungin sykkeessä

Julkaisija Inkerin ev.lut. kirkko Venäjällä Päätoimittaja: Aarre Kuukauppi Vastaava toimittaja: Kristiina Paananen kristiina.paananen@gmail.com Taitto: Laura Ainali, Anne-Mari Tornberg Kirjapaino: Saarijärven Offset Painosmäärä: 2600 Rek.numero: 77-9428 Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Ilmestymispäivät vuonna 2012: 19.3., 14.6., 3.10., 13.12.

Lehteen tuleva aineisto lähetettävä vastaavalle toimittajalle 6 viikkoa ennen ilmestymistä.

Toimituksen osoite Bolshaja Konjushennaja 8 191186 St. Petersburg lehti.toimitus@inkerinkirkko.fi Toimituksen postiosoite Inkerin Kirkko -lehti, PL 189 53101 Lappeenranta Tilaushinnat Suomeen ja Venäjälle: Kestotilaus 19,95 e, vuositilaus 20,95 e.

Tilaus muihin maihin 25,95 e.

Venäjänkielisen lehden voi tilata erikseen. Hinnat Venäjän ulkopuolelle 25 e. Tilauksessa mainittava: Venäjänkielinen Inkerin Kirkko.

Tilaukset ja osoitteenmuutokset Inkerin Kirkko -lehti Ristikankaankatu 7 53600 Lappeenranta lehti.osoitteet@inkerinkirkko.fi puh. 045 3540440 Etukansi Pyhäkoulutuokio Keltossa Kuva Lasse Kuukauppi

J

ossain vaiheessa syksyä niin suo­ malainen kuin venäläinenkin lu­ terilainen vilkuilee toiveikkaana kalenteria nähdäkseen mihin vii­ konpäivään joulu tänä vuonna osuu.

Suomalainen toivoo hartaasti, että jou­ lu osuu arkeen, että saadaan pitkät py­ hät. Ja venäläinen taas haaveilee, että viikonloppuun, jotta joulua voisi viet­ tää rauhassa eikä tarvitsisi mennä jou­ lupäivänä töihin. Ortodoksikirkkohan viettää joulua vasta tammikuussa. ”On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen...” Vaikkei kyseinen laulu suosikkeihini kuulukaan, niin sen sa­ nat kuvaavat osuvasti joulua Venäjällä.

Joulun hiljaisuus rajoittuu oman asun­ non seiniin. Vaikka järki sen tietää, niin sydän ei tajua, että kaikilla muilla on tavallistakin tavallisempi arki ja arki­ illan kiireet ­ ja niin kuin aina, Vossta­ nija­aukio on täysin tukossa autojen paljoudesta. Vain uudenvuodenpäivän aamuna voi nähdä sen ihmeen, että miljoonakaupunki on hiljainen.

Silloin kun joulupäivä sattuu ar­ keen, olemme töissä ja ratkomme ta­ vallisia maalinvalmistuksen ongelmia.

Kaiken puurtamisen keskellä sydämen täyttää kuitenkin ymmärrystä ylempi joulurauha. Sen hiljaisuutta vain kuun­ telen yksin. Ja en kuitenkaan yksin.

Joulu ei ole Venäjällä perhejuhla kuten uusivuosi, vaan seurakunnan juhla.

Seurakunta kokoontuu joulujuma­ lanpalvelukseen ennen tai jälkeen työ­ päivän. Aattoiltana nuoriso ja vähän

vanhemmatkin jäävät kirkolle valvo­ maan ja viettämään jouluyötä. Kirk­ koteellä istutaan pitkään ­ onhan nyt juhla.

Perinteet myös sekoittuvat. Viime jouluna kutsuin joukon ystäviä yöllä luokseni suomalaiselle jouluaterialle.

Laatikot maistuivat jotenkuten, pipa­ rit ja tortut paremmin. Naapurit eivät ehkä olleet kovin innostuneita öisistä joululauluista, leikeistä ja koko riemun päättäneestä metelistä pihalla, kun yri­ timme pihakuilussa tuulen puutteessa äänen voimalla saada kynttilälyhtyjä lentämään taivaalle. Mutta venäläinen ymmärtää sen, että toisilla on juhla ja juhlaan löytyy aina aihe.

Eräässä venäläisessä joululaulus­ sa on sanat ”joulu, Kristuksen synty­ mä, ettemme eksyisi tieltä” tai tarkem­ min käännettynä ”tulisi lyödyksi pois tieltä”. Vihollinen on voimakas ja jos omin avuin yritämme selvitä, hän voi viedä meidät harhaan. Välillä tie voi olla yhtä kuoppaa ja mutkaa, pieniä tekoja tai asenteita, harharetkiä sinne tänne. Tulla lyödyksi pois tieltä ei kui­ tenkaan ole vain pieniä harha­askeleita tai ojaan ajamista, vaan se voi johtaa ,68,55+&5(626+&!$,$*,.)'&"+%&!1,5+&.),A koon ajanut koululaisbussi jokin aika sitten.

Jeesus syntyi, jotta voisimme pysyä oikealla tiellä, joka johtaa taivaaseen.

Hän on kaikkea vihollisen valtaa voi­ makkaampi ja Hän kykenee estämään kaikki vihollisen lyöntiyritykset. Sii­

tä huolimatta, että tiemme ovat joskus yhtä kuoppaa, niin kuin täällä Venäjäl­ lä, Herran kanssa eläen emme voi tul­ la lyödyksi tai eksyä oikealta tietä. Ja sinne syntyy tie, valtatie, sitä kutsutaan Pyhäksi tieksi. Epäpyhä ei saa sille as­ tua: Herran tien kulkijoille se kuuluu, heille yksin. Siellä ei tyhmäkään eksy.

(Jer. 34:8) Tie joulukirkkoon ei Pietarissa käy lumista metsätietä pitkin. Lapsuuden muistikuvat syvästä hiljaisuudesta, kuusten kuiskeesta ja lumen narskun­ nasta huopikkaiden alla eivät saa täällä kaikupohjaa. Sen sijaan joulukirkkoon taivalletaan lähiöviidakoissa, metro­ tunneleissa, syväjäässä olevissa bus­ seissa ja pitkin ruuhkaista Nevski pros­ pektia. Vapahtajan, joulun lapsen kans­ sa eläen ei siltäkään tieltä eksy.

Teksti: Erja Katainen – Pyhän Marian seurakunnan jäsen, Tikkurilan Pietarin tehtaan pääteknologi , Kuva: Kristiina Paananen

Haluan laskun sähköpostiosoitteeseeni:__________________________________

22 Inker in Kirkko

Inker in Kirkko 23

Ulan­Uden kaupungissa aloitettiin uudenvuoden val­ mistelut viime vuonna ajoissa. Joulukuusi seisoi jo en­ nen joulukuun puolta väliä joka kauppakeskuksen edes­ sä. Lapsille rakennettiin vauhdilla jääliukumäkiä ja jää­ patsaita sekä luistelukenttiä kaupungin keskusaukiolle.

Tuntui siltä, ettei itse oikein ehdi mukaan jouluval­ misteluihin. Seurakunnassa vietimme kyllä adventtia ja lauloimme joululauluja. Yhdelle päivälle oli sovittu kerrostalon alimmassa kerroksessa sijaitsevan kirkkoti­ lamme siivous ja joulukuusen koristelu. Kuoro aloitti joululaulujen harjoittelemisen. Vähitellen omakin mieli kääntyi vastaanottamaan joulun sanoman.

Joulujumalanpalvelusta vietimme lauantaina 25.12.

Seurakuntalaisia oli paikalla runsaat parikymmentä.

Jumalanpalveluksen jälkeen pidettiin pieni konsertti, jonka teemana oli monikulttuurisuus. Saimme nähdä ja kuulla meksikolaisen hattutanssin, juutalaisen tans­ sisävelmän ”Hava nagila”, afroamerikkalaisen negros­

pirituaalin ”Swing low” sekä tunnetun joululaulun ”Jou­ lu ensimmäinen tuo” korean kielellä. Kuoro esitti viisi joululaulua, joista suomalainen ”Hiljaa, hiljaa” esitet­ tiin viulunsoiton säestyksellä venäjäksi ja burjaatiksi.

Muut laulut olivat puolalaisia sävelmiä ja ne laulettiin venäjäksi.

Konserttiin sisältyi myös tanssia ja runonlausuntaa, yksinlaulua ja huuliharpunsoittoa. Lopuksi jaettiin lap­ sille lahjapaketit ja nautittiin yhdessä pöydän antimia: salaatteja, makkaraa, keksejä ja suklaakonvehteja. Täy­ tekakkuja oli runsaasti, sillä niitä pitää aina olla juhlan kunniaksi.

Sää oli kylmä ja joskus sisälläkin pitää olla paksu vil­ lapaita yllä. Mutta Jumalan Pojan syntymäpäiväjuhla on aina yhtä lämmin ja iloinen ulkolämpötilasta huolimatta.

Suurin ilomme on se, kun uudet ihmiset liittyvät Herran juhlakansaan.

Teksti ja kuva: Anitta Lepomaa – Lähetystyöntekijä, Ulan­ Uden seurakunta Siperian rovastikunnassa