Page 1

3/79/2011

Tiit Salumäen vuodet Pushkinissa

Lähetystyöntekijä palasi Suomeen

Moloskovitsassa iloittiin kyyneleet silmissä


Pääkirjoitus

Psalmi 66:8-12

Piispa Aarre Kuukauppi Inkerin ev.lut. kirkko Venäjällä

Moloskovitsan rauniokirkon vanha alttaripaikka.

INKERIN KIRKKO 3/79/2011

Tässä numerossa: 3

Pääkirjoitus

4

Inkerin kirkko 400 vuotta Kooste kesän juhlista

4

Inkerin kirkko 400 vuotta - kooste kesän juhlista

13 Inkerin kirkon uutisia 16 Kuulumisia seurakunnista Lehti on perustettu joulukuussa 1991 suomen- ja venäjänkielisenä versiona. Suomenkielinen Inkerin Kirkko välittää uutisia ja tietoa kirkon nykypäivästä suomea puhuville inkeriläisille sekä suomalaisille seurakunnille, järjestöille ja yksityisille tukijoille.

22 Näkemiin Venäjä 24 Kirkon aika

Pushkiniin vuodet olivat rohkaisevaa aikaa

26 Luterilaisuutta 300 vuotta

Siperiassa Elisabet Fontell - Siperian diakoniatyön uranuurtaja

28 Nuoret kirjoittavat

Pieni kertomus suuresta pelastuksesta

2 Inker in Kirkko

29 Elävä sana

Sienimetsän satoa

30 Kirjanäyttely Inkerinmaan kirjallisuudesta

31 Kolumni

Uskonnollisuus Venäjällä

32 Ilosanomaa rummuin, huiluin, kitaroin

Että me olisimme yhtä Herrassa Kuva: Kristiina Paananen

Ylistäkää mei­ dän  Jumalaam­ me,  kaikki  kansat,  antakaa  ylistyksen  kaikua!  Hän  an­ taa  meille  elämän,  hän  ei  salli  jalkamme  horjua.  Si­ nä  olet  koetellut  meitä,  Ju­ mala,  puhdistanut  ahjossa  kuin  hopeaa.  Sinä  olet  an­ tanut  meidän  joutua  verk­ koon,  olet  pannut  orjuuden  taakan  harteillemme.  Sinä  olet antanut vihollisten ajaa  ylitsemme, me olemme jou­ tuneet tuleen ja veteen, mut­ ta  sinä  olet  avannut  meille  jälleen tien.

Veljet ja sisaret Jeesuksessa,

K

ädessänne on  Inkerin  Kirkko  ­lehden  juhlanumero,  joka  on  400­vuotiaan  kirkkomme  kun­ niaksi  tavallista  laajempi.  Nekin  luki­ jat, jotka eivät päässeet juhliimme ke­ sällä,  voivat  osallistua  yhteiseen  juh­ laan ja iloon lehtemme välityksellä.  On  suurenmoista  nähdä,  miten Tai­ vaallinen Isä on siunannut kirkkoamme  näiden vuosien aikana. Ennen kaikkea  suuri kiitollisuus täyttää sydämeni sii­ tä,  että  meillä  on  oma  koulutuslaitos,  Teologinen  Instituutti,  joka  valmentaa  tulevia  työntekijöitä  seurakuntiin.  Tä­ nä syksynä Instituutissa  alkoi maiste­ rikoulutustaso.  Oman  kirkon  koulutus  antaa  mahdollisuuden  kehittää  raama­ tullista ja tunnustuksellista opetusta ja  niin kirkko yhdistyy uskoon ja tunnus­ tukseen, Kristuksen ympärille.  Tänä päivänä, jos koskaan, kristitty­ jä  kutsutaan  seuraamaan  Herraa;  kul­ kemaan  hänen  jäljissään,  kieltämään  itsensä  ja  kantamaan  ristiä  ketään  vi­ haamatta katsoen uskon alkajaan. Toi­ saalta  aika  on  paha  ja  kova,  toisaalta  tässä ajassa on paljon mahdollisuuksia.  Meidän  luterilaisten  on  tehtävä  to­ sissaan  työtä,  avattava  silmämme  nä­ kemään  naapurimme  ja  läheisemme.  Jos  meidän  läheisemme  eivät  tunne  Kristusta, me olemme siihen syylliset.  Kristillisyys on Euroopassa tänään ala­ mäessä.  Se  on  meidän  vikamme:  me  emme  noudata  Herran  käskyä  julis­ taa,  todistaa,  rakastaa  ja  antaa  omas­ tamme. Usko ilman tekoja on kuollut­ ta. Tunnustus ilman auttamista on vain 

kaukaista, ulkopuolella ihmistä olevaa  totuutta, joka ei kosketa. Aika on teh­ dä  työtä,  uhrautua  asialle  pelkäämättä  seurauksia, tietäen vain sen, että Pyhä  Henki jokaisessa kaupungissa todistaa  minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdis­ tukset minua odottavat (Apt. 20:23).  Meitä  lähestyy  vauhdilla  reformaa­ tion  500­vuotisjuhla.  Se  myös  kutsuu  toimimaan  rohkeasti  ja  pelkäämättä  Raamatun  sekä  kirkon  puolesta  (vaik­ ka  kirkkoa  vastaan)  ravistellen  omaa  hiljaista  tapaa  uskoa,  joka  on  muuttu­ nut  välinpitämättömyydeksi.  Jumalan  tahto  on,  että  kaikki  kristityt  olisivat  yksi  ruumis,  jossa  on  monia  toimivia  jäseniä Jumalalle kuuliaisena ja Hänen  käskyjään  noudattaen.  Herra  käyttää  myös Inkerin kirkkoa kootakseen omi­ aan yhteyteensä.  Luterilainen kirkko on sirpaloitunut  ja  siitä  on  tullut  olemisen  tapa.  Aina  löytyy asia, josta taas voi riidellä. Kirk­ ko­ ja seurakuntakäsitys on hämärtynyt  käsitteeksi  ”missä  kaksi  tai  kolme  on  kokoontunut  minun  nimeeni”.  Mutta  se ”minun nimeeni” ei olekaan Herran  nimi, vaan ihmisen, joka ajaa omaa it­ sepäistä  tahtoaan.  Tilanne  on  vaikea,  mutta  vaihtoehtoja  on  vain  yksi:  että  kaikki, jotka Herran tulemusta rakasta­ vat, olisivat yhtä ja yhdessä.  Herra  anna  meille  ymmärrystä  ja  viisautta olla yhtä.

Inker in Kirkko 3


Pääjuhla Moloskovitsassa ja Kupanitsassa

Moloskovitsan kirkon raunioilla iloittiin  kyyneleet silmissä 

I

nkerin kirkon  400­juhla­ vuoden  päätapahtuma  alkoi  lauantaina  30.7.2011  juh­ lajumalanpalveluksella  Moloskovitsan  rauniokirkolla  Länsi­Inkerissä.  Synkän  näköinen taivas pudotteli vesipisaroita,  kun  pietarilaisten  yksityishenkilöiden  lahjoittama  jykevä  puinen  risti  kannet­ tiin kirkon alkuperäiselle alttaripaikalle. 

Juhlajumalanpalveluksessa palvelivat pastorit Ivan Hutter (vas.) ja Aleksei Uimanen (oik.). Piispa Aarre Kuukauppi saarnasi.

Juhlakansa ahtautui  entiseen  kirk­ kosaliin,  josta  muistona  ovat  vain  pa­ hoin  turmeltuneet  ulkoseinät  ja  taivas­ ta  kohti  kurottautuvat  pilarit.  Piispa  Aarre Kuukauppi vertasi saarnassaan  juhlapaikkaa  kristityn  päämäärään  ja  vaellukseen:

seen on  auki.  Joka  on  pannut  toivonsa  Jeesukseen Kristukseen, ei joudu häpe­ ään... Mutta me, vaikka olisimme kuin­ ka  rutiköyhiä,  ahdistettuja  ja  tällaisten  raunioiden keskellä vietämme jumalan­ palvelusta, olemme sittenkin maailman  iloisimmat ihmiset. Tämä kuuluu Kris­ tuksen  tien,  kaidan  tien  kulkemiseen.  Tämä  kuuluu  pyhien  vanhurskauteen,  josta meille puhuu Raamattu.

Moloskovitsan seurakunnan perusti­ vat saksalaiset uudisasukkaat 380 vuot­ ta  sitten.  Valkeakirkoksi  kutsuttu  kirk­ ko  rakennettiin  vuonna  1632  ja  se  on  vanhin  Inkerinmaan  luterilaisista  kir­ koista. Jumalanpalveluksia pitivät sekä  ­  Täällä  kirkon  raunioilla  meidän   saksalaiset,  virolaiset  että  suomalaiset.  yläpuolellamme  ei ole edes kattoa. Se  Yli  puolet  jumalanpalveluksista  pidet­ on  kuin  symboli  siitä,  että  tie  taivaa­ tiin suomeksi 1900­luvun alkupuolella,  kunnes kirkko suljettiin vuonna 1937. 

Juhlakansa kokoontui 379 vuotta vanhojen kirkon raunioiden suojiin.

Juhla toi yhteen kaukana toisistaan asuvia ystäviä.

Taivas itki yhdessä juhlaväen kanssa.

74 vuotta myöhemmin Valkeakirkon  raunioilla  veisattiin  virsiä  venäjäksi  ja  suomeksi. Vaikka jumalanpalveluspaik­ ka oli kaikkea muuta kuin mukava, yksi  vieraista,  Inkerin  kirkon  ensimmäinen  pääsihteeri  Isto  Pihkala  totesi,  että  se  oli ainoa oikea paikka pitää juhlajuma­ lanpalvelus. Traaginen historia ympäröi  kuulijat konkreettisesti ja kosketti sekä  nuoria että vanhempia. Läsnä olivat sil­ ti vahvasti myös toivo ja ilo, jotka ovat  kulkeneet kirkossa sukupolvelta toisel­ le. Piispa Kuukaupin sanoin: ”Me iloit­ semme kyyneleet silmissä”. Teksti ja kuvat: Tuulikki Vilhunen, Kristiina  Paananen

4 Inker in Kirkko

Jumalanpalveluksessa avusti Kelton kirkkokuoro.

Fiadora seurasi, kun Anna Dokutsajeva ikuisti juhlapaikan maalaten.

Inker in Kirkko 5


Pääjuhla Moloskovitsassa ja Kupanitsassa

Inkerin kirkon  perhejuhlaa Kupanitsassa

I

nkerin kirkon  400­vuotis­ juhla  jatkui  Moloskovitsan  jumalanpalveluksen  jäl­ keen  Kupanitsan  kirkolla.  Pääpuheen  piti  Kelton  seurakunnan  pastori  Ivan  Laptev,  joka  vertasi  kristillistä  seura­ kuntaa Kupanitsan kirkon seinissä ole­ viin erilaisiin kiviin ja johdatteli kuuli­ joita Inkerin kirkon erilaisten vaiheiden  halki nykyhetkeen. 

Pääpuheen piti pastori Ivan Laptev.

Inkerin lippu hulmusi Suomen ja Venäjän lippujen keskellä. Kesän rippikoululaiset avustajineen puhuttelivat aitoudellaan ja innollaan Viktoria Shutovan johdolla.

kisimme Kristuksen  ristin  ja  toisimme  hänelle  kiviset  sydämemme.  Näin  to­ teutuu  hänen  tahtonsa  ja  silloin  tämän  maailman ihmiset katsoessaan kirkkoa  ja  meitä  voivat  huudahtaa  perässäm­ me:  Sinä  olet  Kristus,  elävän  Jumalan  poika.

sanoin ja sävelin. Arvo Survon ajatuk­ sesta aikoinaan lähti liikkeelle proses­ si,  joka  johti  Kupanitsan  seurakunnan  rekisteröimiseen  ja  kirkon  palautuk­ seen  vuonna  1988.  Vuonna  1861  val­ mistunut kirkko kunnostettiin ja vihit­ tiin uudelleen käyttöön 1991.

Suomen kirkon  tervehdyksen  toi  Mikkelin  hiippakunnan  piispa  Seppo  Häkkinen.  Lisäksi  kuultiin  useiden  ­  Jumala  katsoo  meitä,  pientä  kirk­ eri järjestöjen puheenvuoroja sekä run­ koamme  ja  pieniä  seurakuntiamme.  saasti musiikkia. Keltosta kesken rippi­ Hän toivoo, että toteutuisi se, mitä var­ leirin juhlaan tuli rippikoululaisia, jotka  ten edelliset sukupolvet kuolivat ja mi­ lauloivat itsensä kuulijoiden sydämiin. tä varten Hän säilytti kaikki nämä kir­ Kupanitsan  oma  poika,  lähetyspas­ kot;  jotta  tänään  vapauden  ajassa  nä­ tori  Arvo  Survo  tervehti  juhlaväkeä 

Kirkon takana olleelle juhla­alueel­ le  kerääntyi  kaikkiaan  noin  450  juh­ lavierasta  pitkienkin  matkojen  takaa.  Paikalla  oli  kaikenikäisiä  sylilapsista  vanhuksiin.   Piispa Aarre Kuukaupille juhla oli  mieleenpainuva: ­ Inkerin kirkon uudella sukupolvel­ la  on  ollut  hyvin  vähän  esimerkkejä,  mitä on kristillisyys arjessa ja juhlassa.  Tämä  oli  meille  ensimmäinen  kirkon  kesäjuhla.  Erityisesti  minua  ilahdutti  nuorten uskon todistus. Olen tyytyväi­ nen, että juhlaan tuli sekä ystäviä Suo­ mesta että paikallista väkeä eri alueilta.  Juhla  oli  sellainen  kansojen  sekoitus,  joka Inkerin kirkko tänä päivänä on. 

Tuutarin seurakunnan kuoro esiintyi kirkkoherra Viktor Vorontsovin kanssa.

Lähetyspastori ja Inkerin kansan herättäjä Arvo Survon laulu kosketti kuulijoita.

Juhlassa oli runsaasti nuoria Inkerin kirkosta.

Inkerinmaan kartta kiinnosti juhlavieraita.

Myös perheen pienimmät viihtyivät juhlapaikalla.

Volosovosta ja Kolppanasta juhlimaan saapuneet seurakuntalaiset nauttivat erityisesti Kelton kirkkokuoron esityksistä.

Inkerin kirkko  esittää  sydämel­ liset kiitokset kaikille juhlaan osal­ listuneille  ­  sekä  vieraille  että  tal­ koolaisille, jotka palvelivat eri teh­ tävissä juhlan onnistumiseksi. Teksti ja kuvat: Tuulikki Vilhunen, Kristii­ na Paananen

6 Inker in Kirkko

Inker in Kirkko 7


Osana Inkerin kirkon pitkää historiaa

”Inkerin kirkko on merkki Jumalan todellisuudesta” Tiivistelmä piispa Seppo Häkkisen puheesta Kupanitsassa 30.7.2011

Moloskovitsan ja Kupanitsan juhlissa oli vieraita useista Inkerin kirkon seurakunnista eri puolilta Venäjää. Mitä 400-vuotias Inkerin kirkko merkitsee erilaisista taustoista tuleville jäsenilleen? Miten eri ikäiset ihmiset haluaisivat kehittää kirkkoaan tulevaisuudessa? Piispa Seppo Häkkinen kertasi puheessaan Inkerin kirkon historiaa. Venäjäksi tulkkaa Julia Puhilas.

Anna Mishina ­ musiikkityöntekijä,  Birsk (Uralin rovastikunta) ­ Koen olevani osa tätä rikasta ja ras­ kasta  historiaa  Venäjällä  ja  Kristuksen  kirkossa.  Minulle  on  tärkeää,  että  oma  marilainen heimoni voi myös olla osa tätä  historiaa. Toivon, että vallanpitäjät muu­ allakin kuin historiallisella Inkerinmaalla hyväksyisivät In­ kerin kirkon historiallisena kirkkona. 

Aleksanteri Ruotsi ­ Kingisepp  (Länsi­Inkerin rovastikunta) ­ Inkerin kirkko merkitsee minulle  inkerinsuomalaisena paljon ja iloitsen  sen  toiminnasta.  Toivon,  että  Inkerin  kirkko laajenisi Venäjällä ja seurakun­ nat  kasvaisivat.  Kirkon  tulee  pysyä  kirkkona;  Jumalan  Sanasta  lähtevä  hengellinen työ on pääasia ja sitä on kehitettävä.

Maria Bujko ­ Volosova (Länsi­Inke­ rin rovastikunta) ­  Minun  suomalaiset  esi­isäni  olivat,  niin kuin minäkin, Inkerin kirkon jäseniä.  Toivon, että Inkerin kirkko kasvaisi ja ke­ hittyisi. Että kirkossa säilyisi traditio sekä  puhdas luterilainen tunnustus ja sen poli­ tiikka  olisi  ymmärrettävää  ja  avointa.  Kristuksen  rakkau­ den tulisi olla pohjana keskinäiselle yhteydelle.

Anatolij Pogasij ­ kirkkoherra, Ka­ zan (Uralin rovastikunta) ­  Tunnen  ylpeyttä  siitä,  että  kirk­ komme on jo 400­vuotias ja saan olla  osa sitä. Venäjällä on ilo kuulua perin­ teiseen  kirkkoon,  koska  ortodoksisen  kirkon historia on pitkä ja historialli­ seen  kirkkoon  suhtaudutaan  kunnioi­ tuksella.  Kirkon  tehtävä  on  julistaa  sanomaa  kolmiyhtei­ sestä  Jumalasta.  Ennen  kaikkea  kirkkomme  tulee  panos­ taa  siihen.  Kaikki  muu  on  apuvälineenä  tämän  tehtävän  toteuttamisessa.

Nina Savolainen ­ keskuskanslian sih­ teeri, Pyhän Marian seurakunta (Pie­ tarin rovastikunta) ­ Meidän tulee rukoilla, että Jumala oh­ jaa Inkerin kirkkoa säilyttämään hengelli­ set  arvonsa.  Siten  kirkko  voi  kehittyä  ja  vetää puoleensa nuoria. Toivoisin, että jo­ kainen seurakuntalainen näkisi vaivaa oman seurakuntansa  kehityksen eteen. Silloin koko kirkko kasvaa ja vahvistuu.  Jelena Baranova ­ kanttori, Rzhev  (Moskovan rovastikunta) ­ Olen ylpeä siitä, että voin olla tämän  kirkon  jäsen  ja  osa  sen  historiaa.  Saan  kokea  kristittyjen  yhteyttä  ja  olla  pal­ velemassa  musiikin  kautta.  Toivon,  et­ tä  musiikkityö  kirkossamme  kehittyisi  ja  sitä  kautta  voisimme  olla  julistamassa  evankeliumia.

Sergei Tolochkov ­ Nizhni Novgorod  (Moskovan rovastikunta) ­ Olen käynyt kirkossa noin vuoden  ja nyt alan ymmärtää sitä, että olen tä­ män  tradition  perillinen,  vaikkei  mi­ nulla  olekaan  suomalaisia  juuria.  Kir­ kon historia auttaa nöyrtymään siihen,  että  koettelemuksista  voi  selvitä.  Mo­ loskovitsan  kirkon  rauniot  saivat  minut  aivan  fyysises­ ti ymmärtämään sen, että meillä on todella pitkä historia.  Minusta  on  tärkeää  kehittää  lapsi­  ja  nuorisotyötä,  sil­ lä kasvattamalla lapsia ja nuoria voimme vaikuttaa paitsi  kirkkomme, myös maamme tulevaisuuteen. Teksti: Erja Katainen, Kristiina Paananen.  Kuvat: Kristiina Paananen, Marina Väisä  (Jelena Baranovan kuva)

I

nkerin evankelis­luterilaisen kirkon vaiheisiin pe­ rehtyessä ei voi kuin ihmetellä sitä, että voimme  tänään  viettää  juhlaa.  Vaatimattomasta  alusta  al­ koi 400 vuotta sitten kirkon kasvu. Se johti kaksisataa  vuotta  sitten  kukoistusaikaan,  jota  seurasi  puolestaan  tuho.  Sodat  ja  vallankumoukset,  vainot  ja  karkotuk­ set, pidätykset ja teloitukset veivät Inkerin kirkon kuo­ leman partaalle. Mutta kirkko nousi tuhkasta ja rauni­ oista. Tänään se suuntautuu kohti tulevaisuutta. Inkerin  kirkko on merkki Jumalan todellisuudesta. Historia  on  välttämätön  ymmärtääksemme  nyky­ hetkeä. Se sitoo meidät osaksi yhteisöä, joka kurottaa  ajassa taaksepäin. Ihminen ja yhteisö saavat juuret, kun  niillä on historia. Vain sitä kautta voi suuntautua koh­ ti tulevaa. Historian ymmärtäminen on itseymmärryk­ sen edellytys, niin yksilölle kuin yhteisöllekin. Siksi on  tärkeää, että juhlavuonna Inkerin kirkko tekee itseään  ja historiaansa tunnetuksi niin Venäjällä kuin muualla­ kin maailmassa. Samoin on tärkeää muistaa edesmen­ neitä  sukupolvia,  jotka  ovat  tätä  kirkkoa  rakentaneet  ja  sen  puolesta  uhrautuneet.  Siunattu  olkoon  heidän  muistonsa. 

Tästä nousee kristityn ja kirkon tehtävä. Julistus, yh­ teys ja palvelu ovat meille kristityille annetut tehtävät.  Sitä varten Inkerin kirkko on ollut olemassa 400 vuotta.  Siinä on sanottu sen tehtävä myös tulevaisuudessa. Hy­ vä sanoma, evankeliumi, on vietävä eteenpäin, yhteyttä  Herraan ja toisiin on vaalittava ja kärsivää ihmistä on  autettava. Toiseksi Paavali puhuu kirkosta temppelirakennuk­ sena.  Sen  perustuksena  on  apostolien  ja  profeettojen  opetus. Kristus on tässä temppelissä kulmakivenä, joka  on kaiken kristinuskon perusta. Kristityn ja koko kirkon yhteinen tehtävä on huoleh­ tia  siitä,  että  kirkko  aina  säilyy  sillä  apostolisella  pe­ rustalla, jonka kulmakivenä on Kristus. Silloin Raama­ tun sana on saanut sille kuuluvan merkityksen. Ilman  tällaista perustaa ei Inkerin kirkko olisi vaikeuksien ja  vainojen  keskellä  säilynyt,  eikä  sillä  myöskään  olisi  tulevaisuutta.

Kirkon salaisuus on kaikessa mukana oleva ja kai­ ken  yhteen  liittävä  perusvoima,  Kristus.  Hän  on  seu­ rakunnan kasvamisen ja rakentumisen perusedellytys.  Kristuksen  kirkko  ei  ole  ihmisten  luomus,  ei  saman­ Nykyhetkeen  ja  tulevaisuuteen  meitä  kristittyjä  ja  mielisten  ihmisten  yhteenliittymä,  vaan  Jumalan  sää­ kirkkojamme  opastaa  ja  rohkaisee  Efesolaiskirjeen  dös,  Kristuksen  luomus  ja  Pyhän  Hengen  voimasta  teksti: elävä. Te  ette  siis  enää  ole  vieraita  ja  muukalaisia,  vaan  Tänään  katsomme  taaksepäin  Inkerin  kirkon  kuulutte  Jumalan  perheeseen,  samaan  kansaan  kuin  400­vuotiseen historiaan. Sen tapahtumat ovat tuoneet  pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perus­ mukanaan  luottamuksen  Jumalaan.  Kristus­perustalle  tuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakive­ rakennettu,  apostolien  ja  profeettojen  opetukselle  no­ nä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen  jautunut kirkko on kestänyt nousun ja tuhon, kasvun ja  yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi,  vainon vaiheet.  ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Ju­ Tänään katsomme menneisyyden lisäksi tulevaisuu­ malan asumukseen. (Ef. 2:19­22) teen. Kristus­perusta kestää myös tulevina aikoina. Sen  Ytimenä on ajatus perheestä, joka on kautta aikojen  varaan  on  hyvä  rakentaa  tulevaisuutta.  Juuri  siksi  on  ollut ihmisyhteisön perusyksikkö. Paavali käyttää täs­ jatkuvasti huolehdittava siitä, että Raamatussa ilmoitet­ sä  sanaa,  jolla  tarkoitetaan  maahan  muuttaneita  ulko­ tu apostolien ja profeettojen opetus saa rakentaa kirk­ maalaisia. Heillä ei ole kansalaisoikeuksia. Kristuksen  kojamme. Siitä avautuu tehtävä yksittäiselle kirkon jä­ kautta me olemme saaneet Jumalan kansan kansalaisoi­ senelle  viedä  evankeliumia  eteenpäin,  vaalia  yhteyttä  keudet ja kuulumme Jumalan perheeseen. Pyhässä kas­ Herraan  ja  toisiin  kristittyihin  sekä  auttaa  ja  rakastaa  teessa Jumala on ottanut meidät perheeseensä jäseniksi.   lähimmäistään. Kuva: Kristiina Paananen

8 Inker in Kirkko

Inker in Kirkko 9


NARVASSA VEISATTIIN HERRALLE KIITOSTA

Inkerin kirkon juurilla Lempaalassa Ajasta aikaan varjellut,   Herra on kirkkoamme,   sanallaan meitä ohjannut   kaikissa vaiheissamme,   vieläkin tahtoo siunata kansaansa köyhää armolla, tarjota taivahan rauhaa.

O Vuonna 1884 rakennettu Narvan Aleksanterin kirkko on Viron suurin kirkkorakennus.

Eliel Saarisen akvarellimaalaus Lempaalan kirkosta.

N

äillä virren 197 sanoilla julis­ ti Inkerin liiton kunniapuheen­ johtaja  Keijo  Korkka  Inke­ rin kirkon 400­vuotisjuhlan alkaneeksi  Lempaalan  alkuperäisen,  tuhotun  kir­ kon muistomerkillä 16.7.2011. Inkerin kirkon historia lasketaan al­ kaneeksi Lempaalasta, jonne syntyi In­ kerinmaan  ensimmäinen    suomenkie­ linen  luterilainen  seurakunta  vuonna  1611.  Mäenharjalla,  jossa  tämän  ke­ sän juhla pidettiin, on aikanaan seissyt  vuonna  1764  rakennettu  komea  hirsi­ kirkko. Se sai palvella suomalaisia mil­ tei 200 vuoden ajan, aina 1930­luvulle  saakka. Silloin risti kaadettiin ja kirkko  revittiin alas maata myöten. Keijo  Korkka  on  itse  inkeriläinen  ja  kotoisin  Lempaalasta.  Hän  muistaa 

rakkaudella kotiseutunsa  kirkkomäen,  jonka metsittyneeltä ja pusikoituneelta  kummulta  hän  toivoi  löytävänsä  edes  jonkin merkin aikanaan paikalla sijain­ neesta pyhäköstä.  Kun hän jälleen kerran siellä potkis­ keli  maastoa  löytääkseen  edes  pienen  kappaleen  kirkon  kivijalkaa,  osui  hä­ nen kengänkärkensä johonkin. Turpei­ den  alta  löytyi  risti,  joka  oli  aikanaan  saanut  tältä  kummulta  julistaa  korke­ uksiin Jumalan kunniaa. Risti  pystytettiin  muistopaateen  tu­ hotun  kirkon  alttarin  paikalle.  Muis­ tomerkkiin  kiinnitetyssä  laatassa  ker­ rotaan  sekä  suomeksi  että  venäjäksi  seurakunnan  perustamisesta  ja  kirkon  rakentamisesta. 

Inkerin kirkon  piispa  Aarre  Kuu­ kauppi  luki  muistomerkillä  Psalmista  66 (löytyy tämän lehden sivulta 2). ­ Nämä psalmin sanat sopivat Inke­ rin  kirkon  nykyelämään  sekä  mennei­ syyteen.  Inhimillisesti  me  voisimme  katkerasti  muistella  niitä  aikoja,  joi­ ta  Jumala  on  sallinut.  Mutta  kun  kat­ selemme tämän päivän tilannetta, ym­ märrämme,  että  Jumalan  sana  on  ian­ kaikkinen. Sanan valossa taas ymmär­ rämme, ettei pääasia ole katkeruutem­ me, vaan Jumalan tahdon näkeminen ja  tulevaisuutta kohti katsominen. Juhlassa  baritoni  Esko  Sorsa  esit­ ti  inkeriläissyntyisen  Mika  Piipari­ sen  koskettavia  lauluja.  Kyläneuvos­ ton  puheenjohtaja  Valerij  Veselov  toi  juhlaan oman lämpimän tervehdyksen­ sä ja lähetyspastori Pekka Jauhiainen  (Sley)  päätti  tilaisuuden  johdattamal­ la  juhlavieraat  virteen  ”Jumala  ompi  linnamme”. Ohjelma jatkui Maaselän (Stekljan­ nyi) kylään vuonna 2000 nousseen uu­ den  kappelin  pihalla.  Skuoritsan  kirk­ koherra  Pavel  Krylov  piti  juhlaesi­ telmän  ja  professori  Olga  Minkkisen  lahjakas  lapsikuoro  kosketti  syvältä  juhlakansaa.  Teksti: Arja Laurikainen/ KP Kuvat:  Inkerin  kulttuuriseuran  verkko­ sivut,  Aleksandr  Kudrjavtsev  (kansaa  muistomerkillä)

Juhlakansaa kokoontuneena tuhotun kirkon muistomerkille.

10 Inker in Kirkko

Kirkon tornitiloissa  avattiin  Inkerin  sittain  remontoitu  Aleksante­ rin  kirkko  tarjosi  puhuttelevat  kirkkoa  esittelevä  näyttely,  johon  on  ja  juhlalliset  puitteet  6.8.2011  koottu karttoja sekä kuvia ja esineistöä  Narvassa  vietetylle  Inkerin  kirkon  Inkerinmaan seurakunnista. 400­vuotisjuhlalle.  Juhlassa  esiteltiin  Viron  kirkon  jul­ Narva  on  ollut  hyvin  tärkeä  paikka  kaisema kirja Ingeri kiriku ristiteel (In­ kerin kirkon kärsimysten tie). Teoksen  Inkerin kirkolle. ­  Kun  kaikki  luterilaiset  kirkot  oli  on  koonnut  Narvan  suljettu  Inkerissä  ja  Venäjällä,  Narva  seurakunnan  kirkko­ oli melkein ainoa seurakunta, johon in­ herra  Villu  Jürjo  ja  keriläiset pääsivät jumalanpalveluksiin,  toimittanut  kanttori  !"#$$%%&'!()*&!##$$(+),$(-./00#&$$()10) Tuuliki Jürjo. Artik­ kastamaan  lapsia. Täällä  oli  seurakun­ keleita  kirjaan  ovat  nassa  suomeksi  palveleva  kirkkoherra  kirjoittaneet  Toivo  Elmar Kull+)1$,0),$(-./$&)/23')/&­ Hollo,  Paul  Saar,  nut, muisteli Inkerin kirkon piispa Aar­ Harri  Mõtsnik  sekä  Tiit Salumäe. re Kuukauppi saarnassaan. Inkerin  kirkolli­ sesta  historiasta  esi­ telmöivät  tutkija  Pi­ ret  Lotman  Tallin­ Inkerin kirkkoa esittelevässä nasta  sekä  histori­ näyttelyssä oli kuvia ja oitsija  Konstantin  esineistöä Inkeristä. Zukov  Pietarista.  Ohjelmassa  oli  myös  kaksi  konserttia.  Sopraano  Svetlana  Musina  lauloi  Je­ lizaveta  Pantshenkon  säestyksellä.  Juhla  päättyi  uudempaan  inkeriläiseen  Liturgina  inkeriläisessä  Mooses  musiikkiin, josta vastasivat pietarilaiset  Putron  messussa  toimi  Länsi­Inkerin  kansanmusiikkiryhmät Konec LetA se­ lääninrovasti  Pavel  Krylov.  Jumalan­ kä Minus Trelligh.  palveluksessa lauloi Viron inkeriläisis­ tä  sekä  Kelton  kirkkokuorosta  koottu  juhlakuoro johtajinaan Tatjana Belan,  Teksti ja kuvat: Kristiina Paananen Kaja  Arulepp,  Marge  Matson  sekä  Marina Väisä. Viron  evankelis­luterilaisen  kirkon  arkkipiispa  Andres  Põder  onnitteli  juhlivaa  Inkerin  kirkkoa.  Hän  korosti  rakkauden ja laupeuden osuutta kirkon  työssä,  minkä  ansiosta  Inkerin  kirkko  on  kestänyt  kaiken  kokemansa.  Saar­ nan  jälkeen  arkkipiispa  luovutti  piispa  Kuukaupille  Viron  kirkon    1.  luokan  ansioristin  tunnustuksena  hänen  työs­ tään kirkkonsa hyväksi. 

Useista kuoroista muodostettu juhlakuoro esiintyi jumalanpalveluksessa

Monikielinen juhla  sujui  suomen­,  viron­ ja venäjänkielellä.      

Inkerin kirkon piispa vastaanotti Viron kirkon myöntämän 1. luokan ansioristin.

­ Inkerin kirkosta on tullut sellainen  Jumalan  sulatusuuni,  jossa  sulatetaan  kaikki  kansat  yhteen.  Tässäkin  meitä  on sekä venäläisiä että suomalaisia, in­ keriläisiä,  virolaisia;  monesta  kansas­ ta, monesta kielestä ja hyvässä sovussa  me veisaamme Herralle kiitosta, totesi  piispa Kuukauppi.

Piispa Kuukaupin ja arkkipiispa Põderin takana vas. Oleg Sevastjanov, Peter Kaldur ja Villu Jürjo.

Inker in Kirkko 11


Inkerin kirkon uutisia

Usko ja kauneuden kaipuu yhdistävät eri kansoja

J

uhannuspäivänä Pitkärannan  lute­ rilaisessa  seurakunnassa  vietettiin  Inkerin  kirkon  400­vuotisjuhlaa.  Juhlan tunnukseksi oli valittu sanat: Su­ kupolvi ylistää sukupolvelle Sinun teko­ jasi,  ja  he  julistavat  Sinun  voimallisia  töitäsi (Ps. 145:4).  Kirkossa  oli  esillä  hengellistä  kir­ jallisuutta  vallankumousta  edeltäväl­ tä  ajalta  sekä  käsitöitä,  jotka  oli  tehty  isoäidin  kirstuista  löydettyjen  mallien  mukaan.  Juhla  alkoi  jumalanpalveluk­ sella,  jonka  toimitti  kirkkoherra  Juho  Kajava.  ­  Tänään  vietämme  juhlaa,  jossa  muistelemme  maisen  elämän  jättänei­ tä  esi­isiä,  uskomme  edelläkävijöitä.  4&&%%5+) 1$#,0) $*0#) 15##5(!!#) /!&%%6) 7!­ rinnöksi nämä kirjat, oli luja usko, pal­ jon  kärsivällisyyttä  ja  hengen  voimaa,  koska  vähäisten  sallittujen  matkatava­ roiden  joukkoon  he  valitsivat  itselleen  kaikkein  tärkeimmät  ja  arvokkaimmat  esineet:  hengellisiä  kirjoja,  virsikirjoja  ja  Jumalan  Sanaa  joka  päivälle,  sanoi  kirkkoherra Kajava.

Onnea ja siunausta!

Nadezhda Ivanovan vanhoista kankaista valmistama “Kotiinpaluu” -niminen nukke.

sia, hengellistä  kirjallisuutta,  runoko­ koelmia ja virsikirjoja, rippikoulun ryh­ mäkuvia  tai  vallankumousta  edeltävän  ajan pappien valokuvia.  Näyttelyä  kootessa  ilmeni,  että  vai­ noista ja vaikeuksista huolimatta ihmi­ set ovat aina halunneet säilyttää sielun  kauneuden ja uskon, elää puhtaudessa,  koristella  asumuksensa  ja  siirtää  kai­ ken tämän sukupolvelta toiselle. Se on  yhteistä kaikille kansoille. Tänä päivä­ nä  Inkerin  kirkon  seurakunnat  ovatkin  täynnä eri kansallisuuksien edustajia.

Näyttelyssä on suomenkielinen ”Jumalan Sanaa joka päivälle” -kirja Leninin kirjoitusten kansien välissä.

”Kotiinpaluu” tuli  nimeksi  nukelle,  jonka Nadezhda Ivanova oli omin kä­ Inkerin Kirkon 400­vuotisjuhlanäyt­ sin  valmistanut  puolen  vuosisadan  ta­ telyssä  olikin  nähtävissä,  että  monille  kaisista kankaista.  perheille Pitkärannasta on tullut toinen  ­ Sommittelin nämä nuket muistok­ kotiseutu ja luterilaisesta seurakunnasta  si  niistä  kansoista,  jotka  joutuivat  ko­ hengellisen elämän keskus.  kemaan  vaikeita  aikoja.  Kaikki  eivät  päässeet  palaamaan  kotiin.  Mutta  siel­ Teksti ja kuvat: Oksana Dyba lä, missä ihmiset saivat palata rauhalli­ Suomennos: Anitta Lepomaa seen elämään, he löysivät uuden kodin.

Juhlan toisessa  osassa  Juho  Kaja­ va  kertoi  pastori  Selim  Jalmari  Lau­ rikkalasta,  joka  toimi  Inkerin  kirkon  seurakunnissa  vuosina  1909­1937.  In­ kerinmaan  juhannuksenviettotavoista  kertoi Klara Kobzeva.  Lempi  Kajava  esitteli  seurakunta­ laisten kokoaman näyttelyn. Kun näyt­ telyä valmisteltiin, siihen alettiin kerätä  inkeriläisten vanhoja säilyneitä valoku­ via  ja  jokapäiväistä  esineistöä.  Mutta  kutsuun vastasivatkin eri kansallisuuk­ sia edustavat seurakuntalaiset. Kaikilta  löytyi kotoa vanhoja Raamatun painok­ 12 Inker in Kirkko

­ Teologisen  Instituutin  rehto­ rille Fjedor Tulinille ja hänen vai­ molleen Aljonalle syntyi 16.4. poi­ kavauva, joka sai nimekseen Mark  Tulinin ­  Omskin  seurakunnassa  viet­ ti  100­vuotispäiväänsä  Irina  Bori­ sovna Hohlova 5.5. ­ Pyhän Marian kirkossa vihittiin  avioliittoon 9.7. Pyhän Marian lap­ si­  ja  nuorisotyöntekijät  Anna  Do­ kutsajeva ja Stepan Petrov ­  Lähetysjohtaja  Aleksei  Uima­ selle  ja  hänen  vaimolleen  Alinalle  syntyi 12.7. poikavauva, joka sai ni­ mekseen Wiljam Uimanen

400-vuotisjuhla yhdisti eri sukupolvien luterilaisia Pitkärannan kirkossa.

Keskinäinen luottamus rohkaisi keskustelemaan avoimesti

M

ikkelin hiippakunnan  piis­ pa  Seppo  Häkkinen  isännöi  2.­4.  syyskuuta  Inkerin  ja  Suomen  ev.lut. kirkkojen välisiä neuvottelu­ päiviä Lappeenrannassa.    ­  Meitä  yhdistää  hyvin  monet  vahvat  siteet  alkaen  tunnustukses­ ta ja erityisesti tänä vuonna on syy­ tä  nostaa  esille  historialliset  siteet,  kun  on  Inkerin  kirkon  juhlavuo­ si.  Keskinäinen  luottamus  rohkai­ see  keskustelemaan  kaikista  asi­ oista  avoimesti,  myös  vaikeista  ja  aroistakin  kysymyksistä,  ja  etsi­ mään  niihin  hyviä  ja  kestäviä  rat­ kaisuja,  piispa  Häkkinen  lausui  avauspuheenvuorossaan. Inkerin kirkon toiminnasta Suo­ messa keskusteltiinkin avoimesti.   ­ Noin 15 000 Inkerin kirkon ak­ tiivista seurakuntalaista on muutta­

nut Suomeen.  Monet  heistä  eivät  ole  löytäneet itselleen paikkaa seurakunta­ elämässä Suomessa. Toiseksi Suomes­ sa kysytään usein, milloin Inkerin kirk­ ko on taloudellisesti omavarainen. Me­ netettyjen jäsenten myötä menetämme  kolehtituloina  noin  1,5  miljoonaa  eu­ roa joka vuosi. Meillä on myös vastuu  Suomeen  muuttaneista  kirkkomme  jä­ senistä,  koska  heistä  hyvin  suuri  osa  edelleen  on  sekä  Venäjän  kansalaisia  että  Inkerin  kirkon  seurakuntien  jäse­ niä,  piispa  Aarre  Kuukauppi  valotti  tilannetta Inkerin kirkon puolelta.    Piispa  Kuukauppi  korosti,  että  In­ kerin kirkko haluaa toimia yhteistyös­ sä  Suomen  kirkon  seurakuntien  kans­ sa. Hän myös esitti Inkerin kirkon toi­ veen,  että  Suomen  kirkko  suhtautui­ si  positiivisemmin  ns.  vanhauskoisiin  jäseniinsä.  Inkerin kirkko perusti vuonna 2010  Suomeen yhdistyksen ­ Inkerin kirkon 

edustusto ry  ­  jonka  toimisto  sijaitsee  Lappeenrannassa.  Yhdistyksen  perus­ tamisen  taustalla  on  mm.  käytännön  syitä:  kirkon  rahaliikenteen  sujuva  hoitaminen  Suomen  ja  Venäjän  välil­ lä  sekä  Inkerin  kirkon  lehtiin  liittyvät  tilausasiat.   Piispa  Häkkisen  mukaan  yhdistys  on herättänyt Suomessa epätietoisuutta  ja jopa vääriä tulkintoja, joita lehdistö  on  ruokkinut.  Hän  näkee  yhdistyksen  tarkoituksenmukaisena ja hyvänä kehi­ tyksenä Inkerin kirkossa.   Neuvottelujen  päätöspäivänä  sun­ nuntaina  vietettiin  Sammonlahden  kirkossa  messua,  jossa  liturgina  toi­ mi  piispa  Häkkinen  ja  saarnasi  piispa  Kuukauppi. Tämän  jälkeen  oli  Inkeri­ juhla,  jossa  Inkerin  kirkon  historias­ ta  luennoi  emeritusprofessori  Jouko  Sihvo.       Teksti: Kristiina Paananen 

Inker in Kirkko 13


Inkerin kirkon uutisia

Inkerin kirkon uutisia

Valtakunnallinen kirkkokolehti Suomessa Inkerin kirkolle

Dikonin lapset pääsivät uusiin tiloihin Viipurissa

V

iipurissa vietettiin  lauantaina  27.  elokuuta  Lastensuojelusäätiö  Di­ konin  uusien  tilojen  avajaisia.  Juhla  alkoi  evankelis­luterilaisessa  kirkossa  jumalanpalveluksella  ja  jatkui  sen  jäl­ keen  Dikonin  hiljattain  remontoiduis­ sa  vuokratiloissa,  jotka  piispa  Aarre  Kuukauppi vihki säätiön käyttöön. Dikon  on  toiminut  Viipurissa  yli  kymmenen  vuotta  ympärivuorokauti­ sena  turvakotina.  Toiminta  sai  alkun­ sa  katulapsityöstä  Lahden  Diakonia­ laitoksen  toimesta.  Alkuvuosina  työs­ tä  vastasivat  vapaaehtoiset  suoma­ laiset,  2000­luvulla  työntekijät  ovat  olleet  palkattuja  venäläisiä.  Vuoden  2010  alussa  Dikon  siirtyi  Inkerin  kir­ kon  diakoniatyön  vastuulle  ja  toimii  nyt  vaikeissa  oloissa  elävien  lasten  päiväkeskuksena.  Suurin  osa  keskuksen  lapsista  on  taustaltaan  keski­aasialaisia,  jotka  ko­ kevat syrjintää Venäjällä. Osalta puut­ tuu  toinen  tai  molemmat  vanhemmat.  Lapsia  on  tällä  hetkellä  16  ja  heidän  parissaan työskentelee neljä palkallista  työntekijää. ­ Jossain vaiheessa ajattelin, että ti­ lanne  muuttuu  paremmaksi  ja  meille 

Dikonin lapsia piispa Kuukaupin kanssa avajaisjuhlan jumalanpalveluksessa Viipurissa.

tulisi vähemmän  lapsia.  Valitettavasti  ongelmat eivät lopu. Osa täällä kasva­ neista lapsista on jo aikuisia, heillä on  työpaikat ja omat perheet. Osa aikuis­ tuneista  lapsista  käy  meillä  edelleen,  mutta  nyt  he  tulevat  toisenlaisten  on­ gelmien  kanssa,  kertoi  avajaisjuhlassa  Dikonin johtaja Tamara Tulegenova.  Dikonin toimintaa ovat rahoittaneet  sekä Lahden Diakoniasäätiö että yksi­ tyiset tukijat. Kääntyminen Inkerin kir­ kon  puoleen  kaksi  vuotta  sitten  johtui  tarpeesta  kehittää  Dikonin  toimintaa  pitkäjänteisesti  osana  Venäläistä  yh­ teiskuntaa.  Diakonialaitos  osallistuu  muutaman  vuoden  ajan  taloudellisiin  kustannuksiin,  tulevaisuudessa  rahoi­ tus on Inkerin kirkon vastuulla.  Lahden  Diakonialaitosta  edustanut  Jorma  K. Virtanen  antoi  tunnustusta  Inkerin kirkolle:

400-vuotiaalle Inkerin kirkolle kerättiin Suomessa 19.6.2011 valtakunnallinen kirkkokolehti, jonka tuotto oli noin 115 000 euroa. ­ Me koemme Suomen puolella ru­ kousvastauksena  Inkerin  kirkkoon  muodostuneen yhteyden. Ilmeisesti tä­ mä  on  uusi  toimiala  Inkerin  kirkolle,  mutta työ on alkanut loistavasti.  Viipurin  seurakunta  on  tehnyt  yh­ teistyötä Dikonin kanssa pitkään. Ava­ jaisten  kaikissa  puheenvuoroissa  kii­ teltiin  erityisesti  seurakunnan  nuoria,  jotka  Veronika  Shutovan  johdolla  kunnostivat Dikonin nykyiset tilat tal­ kootyönä.  Lopputuloksena  on  siisti  ja  kodikas huoneisto, jossa on keittiön ja  pesutilojen lisäksi yksi huone. Tulevai­ suuden  toive  on,  että  vielä  saataisiin  kunnostettua  muutama  lisähuone,  jol­ loin  lapset  voisivat  tarpeen  tullen  yö­ pyä keskuksessa. Teksti ja kuva: Kristiina Paananen

Juhliva Inkerin kirkko sai nimensä veroisen kirkkotekstiilin

I

nkerin kulttuuriseura ry:n hallituksen  jäsenet Toivo Tupin ja Marja Karhu­ la  sekä  Aatami  Kuortin  poika  Jorma  Kuortti  luovuttivat  Skuoritsan  laulu­ juhlassa 11.6. piispa Aarre Kuukaupille  muistolahjaksi seinätekstiilin, jossa on  kuvattuna  kaikki  Inkerin  kirkot  ennen  vallankumousta.  Seinätekstiilin on valmistanut juhli­ valle  Inkerin  kirkolle  Inkerin  kulttuu­ riseuran  puheenjohtaja,    valtiotieteen  tohtori Helena Miettinen avustajineen.  Kuvat  on  tulostettu  vanhoista  valoku­

14 Inker in Kirkko

Piispa Kuukauppi vastaanotti kirkkotekstiili -lahjoituksen Toivo Tupinilta (vas.), Marja Karhulalta ja Jorma Kuortilta (oik.).

vista kankaalle ja ommeltu yhtenäisek­ si seinätekstiiliksi Inkerin kirkon aikai­ semmista vaiheista.  Inkerin  kulttuuriseura  järjestää  ns.  muistelutyöpajoja  Suomeen  muutta­ neille inkeriläisille ja niitä on järjestetty 

myös Venäjällä ja Virossa inkeriläisten  keskuudessa. Samanlaisella tekniikalla  on toteutettu myös Mooses Putron elä­ mästä ja työstä omat muistotekstiilit.  Teksti ja kuva: Tuulikki Vilhunen 

Inkerin kirkko kiittää lämpimästi kaikkia Suomen seurakuntia tästä merkittävästä lahjasta.

Kirkkohallituksen päätöksiä 27.5.2011: ­ Jatketaan kahdella vuodella kirkko­ herran valtuuksia V.F. Ruzhinskoville  Sevastjonovin  seurakunnassa  ja  A.V.  Voltshokille Revdan seurakunnassa.  ­  Avataan  Hatsinan  seurakun­ nan  kirkkoherran  virka  haettavaksi  9.9.2011 saakka.  ­  Valittiin  Oksana  Dyba  tiedo­ tusjohtajaksi  projektityöntekijänä  1.9.2011 alkaen vuodeksi.  ­ Siirretään Aleksandra Maksimo­ va  diakoniaosaston  johtajan  virkaan  100 % työajalla 1.6.2011 alkaen.  ­ Avataan diakoniaosaston sihteerin  virka haettavaksi 9.9.2011 saakka. ­ Avataan lapsi­ ja nuorisotyön kou­ luttajan  toimi  haettavaksi  9.9.2011  saakka.  ­ Vihitään diakoniksi Dmitri Gala­ hov Terijoen seurakuntaan.  ­ Siunataan katekeetaksi Juri Mal­ kov Joshkar­Olan seurakuntaan.  ­ Vihitään diakoni Jukka Paananen  (LYRS)  papiksi  palvelemaan  Inkerin  kirkkoa.  ­ Vihitään diakoniksi Antero Rasi­ lainen (ELY) Kemin seurakuntaan. ­  Kutsutaan  Jorma  Laine  (SEKL)  rakennuskonsultiksi vuodeksi 1.5.2011  alkaen. ­  Kutsutaan  Esko  Haapalainen  (SLEY) Toksovan seurakuntaan vapaa­ ehtoiseksi kirkkoherran avustajaksi.

Lasten ja nuorten aktiivinen kesä

J

okainen vuodenaika  on  omalla  ta­ vallaan  erityinen,  mutta  mielestäni  kaikkein arvaamattomin on kesä. Em­ me  tiedä  etukäteen,  mitä  kesällä  ta­ pahtuu, missä ja kenen kanssa tulem­ me olemaan ja mitä jää muistoihin. Kesästä  2011  tulen  muistamaan  avoimet  sydämet,  iloiset  hymyt,  ih­ misjoukot,  vilpittömät  rukoukset  ja  äänekkäät  laulut.  Lapsi­  ja  nuoriso­ työn toimikunnalla oli paljon monen­ laista  palvelutehtävää.  Nimenomaan  palvelutehtävää,  sillä  on  vaikeaa  ni­ mittää työksi sitä, mille sydämeni ja­ kamatta  kuuluu,  ja  niitä  tapahtumia  joissa moni lapsi ja nuori tuli Herran  löytämäksi. Kesämme  alkoi  projektista  ”KSP  –  Kaikkien  seurakuntien  palvelu”.  Nizhni  Novgorodin  seurakunnassa  palvelimme erilaisina tiimeinä 15.­25.  kesäkuuta. Järjestimme lasten ja nuor­ ten tapahtumia sekä autoimme seura­ kunnan  pihatöissä.  Projektin  jälkeen  Nizhnin  nuoria  osallistui  rippikoulu­  ja telttaleireihin. Heinäkuun alussa pidettiin Inkerin  kirkon lastenleiri. Uskallan sanoa, että 

tämä leiri oli erikoisen siunattu ja suu­ ri:  183  osanottajaa  monista  kirkkom­ me seurakunnista. Leiri oli ihmeellinen  niin sisällön kuin nimensäkin ”Ihmeju­ na”  puolesta.  Ryhmänvetäjät  ja  lapset  odottavat jo seuraavaa leiriä, ja me kut­ summe niitä seurakuntia, joista ei vielä  ollut osanottajia, tulemaan ensi kesänä. Rippileiri, nuorisotyön huipentuma,  oli heinä­elokuun vaihteessa Keltossa.  Yhdeksän ryhmänvetäjää palveli ahke­ .0'#&)10)89),$(-./$&#0*00)'0($&):,2%%5:) Herralle.  Kesämme  loppusointuna  oli  nuor­ ten telttaleiri elokuussa lähellä Kannel­ järveä.  ”Paikkani  maailmassa”  oli  ky­ symys,  johon  etsimme  vastausta  tänä  vuonna. Saimmeko  kesällä  nukuttua  tar­ peeksi?  ­Tuskinpa.  Mutta  meille  jäi  mitä lämpimimmät muistot, uusia ystä­ viä, tukea uskolle ja paljon valokuvia.  Nukkua  me  kyllä  ehdimme  myöhem­ min. Nyt on siunauksellinen aika tehdä  työtä ­ olla lähellä Herraa. Teksti: Veronika Shutova, Inkerin kirkon  lapsi­ ja nuorisotyön johtaja, Suomennos:  Anitta Lepomaa, Kuva: Sima Tshernyseva

Tervetuloa mielenkiintoiselle matkalle itään!

!"#$%&'#"()* –

Kirkon aika TV-ohjelma Venäjän ja Baltian luterilaisuudesta. Joka toinen torstai klo 20:10 TV7-kanavalla. Mukana myös Inkerin kirkon seurakuntia, työntekijöitä ja seurakuntalaisia. Ohjelman verkkosivut ja aikaisemmin esitetyt jaksot osoitteessa: www.evlut.net

Inker in Kirkko 15


Kuulumisia seurakunnista

Kesän lastenleirejä Pitkärannassa Tapaamiset Aunuksen  pyhäkou­ lulaisten  kanssa  ovat  käyneet  meil­ le  jo  perinteeksi.  Tällä  kertaa  me  Pit­ kärannan  nuoret  vastaanotimme  vie­ raat  omaan  seurakuntaamme.  Leirim­ me  aiheena  oli  ”Ole  johtaja  niin  kuin  Gideon”.  Anzela  Subbotina  ja  Anna  Smir­ nova  Aunuksesta  pitivät  raamattutun­ teja. Puhuttiin Gideonin kutsumukses­ ta ja siitä, miten hän kykeni voittamaan  monia  asioita  Jumalan  avulla.  Iltaoh­ jelmassa  ja  ryhmätyöskentelyssä  kes­ kustelimme siitä, mitä opimme Gideo­ nin elämästä, ja miltä Jumalan mielen  mukaisen johtajan pitäisi näyttää.  Muun  ohjelman  lisäksi  järjestim­ me yhteisen ulkorastileikin, missä lap­ set opettelivat toimimaan joukkueessa,  ystävinä. Kävi ilmi, että se ei olekaan  helppoa. Mutta he selviytyivät ja leikin  lopuksi heitä odotti ”herkkuaarre”. Olemme  hyvin  kiitollisia  Juma­ lalle  ystävistä,  jotka  Hän  on  meille  lahjoittanut!

Kuva yllä: Tyrön kirkon uudelleen vihkimisestä on kulunut 15 vuotta. Kuva Lasse Kuukauppi Kuva vasemmalla: Pyhäkoululaiset Liza Baranova ja Jana Antipova esiintyivät Rzevin

Seurakuntien juhlaa Kuluneen kesän aikana on monessa seurakunnassa vietetty erilaisia vuosijuhlia, joiden yhteydessä on muisteltu myös Inkerin kirkon 400-vuotiasta taivalta. ietarin rovastikunnassa  juh­ li  ensin  Tyrön  seurakunta,  jos­ sa  tuli  22.  toukokuuta  kulu­ neeksi  15  vuotta  restauroidun  kirkon  vihkimisestä. Samaan  rovastikuntaan  kuuluvassa  Tuutarin  seurakunnassa  vietettiin  kir­ kon 5­vuotisjuhlaa 29. toukokuuta. ­  Juhlien  vietto  todistaa  yhä  uudel­ leen, että kirkko elää Jumalan voimas­ ta,  eikä  vain  yksi  erillinen  Tuutarin  seurakunta, vaan koko Inkerin kirkko.  Näin  on  oleva  myös  tulevaisuudessa,  sillä Herra itse on paimenemme, päät­ ti Tuutarin kirkkoherra Viktor Voront­ sov oman puheensa.  Samana  päivänä  Tuutarin  kans­ sa  juhli  Kingiseppissä  Länsi­Inkerin  rovastikuntaan  kuuluva  Jaaman  seu­ rakunta  15­vuotiasta  kirkkoraken­ nustaan.  Ajan  kulumista,  mutta  seu­ rakunnan  tehtävän  pysymistä  sama­ na  havainnollistettiin  muodostamalla  paikalla  olleista  seurakunnan  hoitajis­ ta  ketju. Alkupäässä  oli  Arvo  Survo,  joka oli saattamassa seurakuntaa aluil­ leen. Ketjun toisessa päässä oli nykyi­ nen kirkkoherra, Anatolij Leshik, liit­

P

16 Inker in Kirkko

tyneenä edeltäjiensä joukkoon.   Moskovan rovastikuntaan kuuluvas­ sa Rzevissä vietettiin 14. elokuuta Py­ hän Luukkaan seurakunnan 15­vuotis­ juhlaa.  Saarnassaan  kirkkoherra  Vale­ ri Antipov lausui seurakuntalaisille ja  vierailijoille:  ­  Joskus  kauan  sitten  täällä  Rzhe­ vissä oli pieni luterilainen kappeli. Nyt  emme edes tiedä, missä se sijaitsi, siitä  ei ole jäänyt kiveä kiven päälle. Mutta  Herra  rakentaa  jälleen  huoneensa,  sil­ lä  Hän  haluaa  Sanansa  taas  kuuluvan.  Herra  lahjoitti  meille  tämän  kirkon.  Mutta  tämä  on  vain  rakennus.  Todel­ linen kirkko olemme me itse. 15­vuo­ tisjuhlan  tulee  muistuttaa  meille  siitä,  että  Herra  kutsuu  meitä  menemään  ja  julistamaan  ristiinnaulittua  Kristusta.  Rakastakaa kaikkia ihmisiä, jotka ym­ pärillänne  ovat.  Saarnatkaa  heille  Ju­ malan  valtakuntaa.  Tutkikaa  Jumalan  Sanaa ja vahvistukaa siinä! Volgan  rovastikuntaan  kuuluvassa  Saratovin  seurakunnassa  juhlittiin  28.  elokuuta 400­vuotiasta Inkerin kirkkoa,  10­vuotiasta Saratovin seurakuntaa se­ kä 5­vuotiasta Volgan rovastikuntaa.

Kontupohjassa “Jerusale­ min muuri­ en  jälleenra­ kentaminen”  oli  aiheena  Kontupohjan  seurakunnan  kolmipäiväisessä  lasten  tapahtumas­ sa  kesäkuun  lopulla.  Päivät  täyttyivät  tutustumisleikeistä,  hauskoista  kilpai­ luista, mielenkiintoisista opetuksista ja  liikuntatuokioista.  Ohjelmaan  kuului  myös  retki  kotieläinpuistoon.  Viimei­ senä  päivänä  Petroskoista  saapui  py­ häkoululaisia vieraaksi Kontupohjaan.  Lapset  olivat  tyytyväisiä  leiriin.  8­vuotias  Karina  kommentoi  koke­ maansa seuraavasti: ­ Opin paljon uutta, esimerkiksi että  vihollinen ei voinut häiritä Nehemiaa,  koska  Jumala  oli  hänen  kanssaan.  Ja  nyt tiedän senkin, kuinka monta päivää  meni  Jerusalemin  muurien  uudelleen  rakentamiseen.

Siperiassa Omskin alueella  pidettiin  heinä­ kuussa kaksi lastenleiriä: Novyi Reve­ lin  kylässä  leirille  osallistui  15  ja  Or­

Ylin kuva: Paimenten ketju Kingiseppissä. Vas. Arvo Survo, Timo Kontio, Rauno Sipilä, Jukka Paananen ja nykyinen kirkkoherra Anatolij Leshik. Kuva Kristiina Paananen Kuva keskellä: Juhlivaa seurakuntaa Tuutarissa. Kuva Viktor Vorontsov Alin kuva: Nuoria seurakuntalaisia Saratovissa

Juhlajumalanpalveluksen jälkeen  esiintyi  seurakunnan  kirkkokuoro.  Kahvitarjoilun yhteydessä lääninrovas­ ti,  kirkkoherra  Olav  Pantsu  muisteli  sekä  seurakunnan  että  rovastikunnan  historiaa. Koosteen toim. Kristiina Paananen 

Alempi kuva: Siperian leiriläiset Novyi Revelen kylässä. Kuva Valerij Stepanin

Naiset kirjoivat tekstiilejä Pitkärannan kirkkoon Pitkärannan kirkon  jumalanpalve­ lussalin  ikkunoita  kehystävät  verhot,  joihin on kirjailtu kristillisiä symbole­ ja.  Irja  Trohina,  Emma  Tshinkina,  Lempi  Kajava,  Julia  Mihailova  ja  Lilja Kravtshenko ovat tehneet työtä 

Pitkärannassa kisailtiin ulkona. Kuva Julia Mihailova

lovkan kylässä  30  iältään  6–15­vuoti­ asta lasta. Omskin seurakunnan apuna  leirien  pidossa  oli  nuoria  Inkerin  kir­ kon  muista  seurakunnista;  Kelton  Py­ hän Yrjön  seurakunnasta,  Pietarin  Py­ hän Marian seurakunnasta sekä Marin  tasavallan seurakunnista. Leirin  aihe  oli  ”Jeesus  –  maailman  valo”. Raamattuopetusten aiheet kertoi­ vat, millainen Jeesus on, miksi Vapah­ taja eli maan päällä ja miksi hän kuoli.  Lisäksi ohjelmassa oli lauluja, leikkejä,  askartelua ja ryhmäkeskusteluja.  Leiri  päättyi  Orlovkassa  pidettyyn  juhlavaan  jumalanpalvelukseen,  jos­ sa kastettiin kymmenen lasta ja kolme  aikuista. Tekstit: Julia Mihailova (Pitkäranta), Ok­ sana Dyba (Kontupohja), Julija Korobova  (Omsk) Suomennokset: Anitta Lepomaa, Kristiina  Paananen, Hanna Suopajärvi 

mielellään ja ilman korvausta.  Naiset suunnittelivat itse kuvion, jo­ ka  vastaa  alttaritaulun  kuvaa.  Samalla  tavoin omin käsin Nadezhda Ivanova  valmisti  ehtoollisliinat  ja  alttarin  kan­ kaisen  päällyksen.  Niillä  kaikilla  on  symbolinen merkitys ja oma paikkansa  jumalanpalvelussalin koristelussa. Teksti ja kuva: Oksana Dyba, Suomennos:  Anitta Lepomaa

Inker in Kirkko 17


Kuulumisia seurakunnista Pyhäkoululaiset esiintyvät opettajansa Marina Sinitsinan johtamana. Takana kirkkoherra Igor Sherbaha.

den sijaan  puhukoon  vasaramme.”  Seurakuntalaiset  puolestaan  ovat  luoneet työmiehille parhaat mahdol­ liset työskentelyolosuhteet.  Me emme unohda niitä rakkauden  ilmauksia,  joita  näimme  ja  koimme  rakkaaksi tulleen talkooryhmän työs­ kentelyn aikana. Antakoon Taivaalli­ nen Isämme runsaasti kaikkea hyvää  jokaiselle, joka otti osaa Lugan seu­ rakunnan tarpeisiin. Se, joka osoittaa  laupeutta  toisille,  saa  kokea  samaa  myös omassa elämässään. 

Lugassa iloitaan remontista

Teksti: Marina Sinitsina, Suomen­ nos: Anitta Lepomaa, Kuvat: Kristiina  Paananen 

L

ugan kaupungissa oleva Pyhän Ma­ ria  Magdaleenan  seurakunta  sai  käyttöönsä vuonna 2003 seurakuntata­ lon.  Rakennuksen  mukavuudet  löytyi­ vät  pihalta,  mikä  talvisaikaan  on  ollut  koettelemus  ikääntyneille  seurakunta­ laisille  ja  invalideille,  seurakunnan  ti­ loissa  asuville  työntekijöille  sekä  vie­ railijoille,  joita  seurakunta  majoittaa.  Seurakuntalaiset  ovat  rukoilleet  vuo­ sia, että rakennukseen saataisiin tehtyä  remonttia. Viime  joulukuussa  seurakuntatalon  kunnostamisesta  saapui  keskustele­ maan Herättäjä­yhdistyksen talkooryh­ mä,  jolle  kirkkoherra  Igor  Sherbaha  esitteli  rakennusta.  Rakennustyöt  al­ koivat helmikuussa ja kaikki suunnitel­ lut  työt  olivat  valmiit  12.  toukokuuta.  Tuloksena olivat nykyaikaiset saniteet­ titilat, suihku ja uusi keittiö! Inkerin  kirkko  myönsi  remonttiin  varat.  Herättäjä­yhdistys  maksoi  tal­ koomiesten kulut sekä osan tarvittavis­ ta  rakennusmateriaaleista.  Talkooryh­ mään on kuulunut kaikkiaan seitsemän  miestä. Yhteinen  rukous  ja  työ  on  yhdistä­ nyt  meitä.  Talkooryhmän  johtajan  Al­ po  Löytynojan  tervehdyspuheeseen  sisältyi  Herättäjä­yhdistyksen  toimin­ taa  kuvaava  motto:  ”Peruspanoksem­ me  kirkon  asiaan  on  työnteko.  Puhei­

18 Inker in Kirkko

Harlun seurakunta sai kauniin kirkon Läskelään

P

ieni kaunis  kirkko  keskellä  Läs­ kelän  kylää  Laatokan  pohjois­ rannalla täyttyi ääriään myöten 19.6.  vihkiäisjuhlaan.  Vihkimisen  toimit­ tivat  Inkerin  kirkon  piispa  Aarre  Kuukauppi,  piispa  Jorma  Laula­

ja Suomesta,  Karjalan  lääninrovasti  Aleksandr Voltshok Muurmanskis­ ta, TT, Uusheräys ry:n pj. Kalevi Sil­ vola,  Amerikan  ev.lut.  kirkon  (EL­ CA)  pastori  Antti  Lepistö,  Harlun  kirkkoherra  Oleg  Menaker  ja  Pit­ kärannan kirkkoherra Juho Kajava. Piispa  Kuukauppi  totesi  puhees­ saan,  miten  Inkerin  kirkossa  Juma­ lan  Sana  on  saanut  vaikuttaa  niin,  että  jopa  entiset  ateistit  löytävät  us­ kon.    Papeissakin  on  entisiä  vanke­ ja, ja on ollut ilo nähdä miten suuri  voima Sanassa on. Täällä eräs seura­ kunnan työhön valmistuva "kasvatti"  onkin sanonut, ettei voi liikuttumatta  puhua Jeesuksen kärsimyksistä. Piis­ pa Jorma Laulaja viittasi puolestaan  alttaritauluun sanoessaan, ettei tässä  kirkossa voi puhua kovia sanoja.  Rakentakaa! sanoi kaukaisin vie­ ras  Suomi­Konferenssin  puheen­ johtaja,  pastori  Antti  Lepistö  Min­ nesotasta  Yhdysvalloista  muutama  vuosi  sitten,  kun  omasta  kirkosta  haaveiltiin.  Kirkon  varojen  keräyk­ sen  hoiti  Lestadiolainen  Uusheräys  ry ja siihen osallistuttiin myös valta­ meren takaa. Rakentamiseen  osallistuivat  li­ säksi  Kangasniemen  seurakunta,  kunta  ja  Kangasniemellä  toimiva  Harlu­seura,  jonka  terveiset  toi  sen  puheenjohtaja  Hannu  Kervinen.  Harlu  kuuluu  luovutettuun  aluee­ seen, jonka asukkaat sijoitettiin Kan­ gasniemelle ja sen ympäristökuntiin.  Kangasniemi  on  ollut  Harlun  ystä­ vyyskunta vuodesta 1992 lukien. Harlun  entinen  rukoushuoneesta  kunnostettu  kirkko  tuhoutui  sodas­ sa,  mutta  sen  alttaritaulun  pelasti­ vat evakot Kangasniemelle, jossa se  on edelleen seurakuntakodin seinäl­ lä. Koska alttaritaulua ei voitu enää  palauttaa,  Harlu­seura  lahjoitti  siitä  tauluksi  tehdyn  vedoksen,  joka  on  kooltaan  kolmasosa  alkuperäisestä.  Kangasniemen  kunta  ja  seurakunta  lahjoittivat kirkolle kellon, joka val­ mistettiin Venäjällä Kamenskilaises­ sa kellovalimossa. Teksti: Tuulikki Vilhunen,Kuvat: Oksa­ na Dyba

Aktioryhmä Nizhni Novgorodin kauniissa Kremlissä.

”Superharasoo” aktiomatka Nizhni Novgorodiin

S

aimme tutustua  nimikkolähettim­ me Miina Viitasen seurassa Nizh­ ni  Novgorodin  evankelis­luterilaiseen  seurakuntaan 1.­8. elokuuta. Matka al­ koi Tikkurilasta, kun venäläiseen Tols­ toi­junaan  astui  kehdeksanhenkinen  ryhmämme:  Miina  Viitanen,  Mika  ja  Jenny  Helander,  Raija  Filppula  se­ kä  nuoriso  ­  Markus,  Maaria,  Paula  ja Maarit.   Kirkolla  pidettiin  kaksipäiväinen  lastenleiri,  jota  saimme  olla  toteutta­ massa  omilla  taidoillamme.  Yhteistyö  venäläisten  isosten  Anjan  ja  Nastjan  kanssa kävi sujuvasti, sillä sanojen lop­ puessa  jatkoimme  elekielellä.  Osalla  lapsista oli ehtymätön huomion ja rak­ kauden kaipuu, eikä ollut hetkeä, jona  suomalaistytön sormien lomassa ei oli­ si ollut pienet venäläiset sormet. Kirkkoherra  Jaroslav  Boitshenko  perheineen  oli  lämminhenkinen  meitä  suomalaisia kohtaan ja kieliongelmista  huolimatta syntyi syvällisiäkin keskus­ teluja. Meidän suomalaisten nuorten ja  paikallisten venäläisten nuorten välillä  oli oma erityislaatuinen yhteys ja huu­ morintaju.  Boitshenkojen  perheen  po­ jat ­ 7­vuotias Ilja ja 12­vuotias Leonid  ­ saivat Markuksesta isoveli­hahmon.  Pidimme  lauantaina  nuortenillan,  mikä  onnistui  mukavasti  Miinan  tulk­ kauksen ansiosta. Ilman häntä meidän  matkastamme ei olisi tullut yhtään mi­ tään!  Yllättävä  huomio  oli,  että  suu­ rin  osa  venäläisistä  nuorista  ei  puhu  englantia. Sunnuntaina  osallistuimme  juma­ lanpalvelukseen,  jossa  oli  ihanaa  lau­ laa  tai  ainakin  yrittää  laulaa  venäjäk­ si.  Mielenkiinto  pysyi  lähes  herpaan­

tumatta toimituksessa sen erilaisuuden  vuoksi;  siellä  muun  muassa  seisottiin  yhtä paljon kuin Suomessa istutaan.  Venäläiset  ruoat  olivat  mielenkiin­ toisia  ja  erittäin  maittavia.  Kirkolla  meitä pidettiin hyvässä ruuassa Denis­ seurakuntalaisen  taidonnäytteiden  an­ siosta.  Jokainen  ruoka  oli  varsinainen  yllätys!  Ja  saimme  kokea  senkin,  että  Venäjällä juodaan tolkuttomasti teetä. Hyvästien  jättäminen  sydämellisil­ le uusille ystävillemme Nizhni Novgo­ rodissa  oli  perin  haikeaa.  Tuntui  kuin  olisimme tunteneet heidät aina! Juma­ la  totisesti  siunasi  matkamme  ja  antoi  meille  runsaasti  rikkaita  kokemuksia.  Paluumatkalla  pyörähdys  Pietarissa  ei  tuntunut  enää  miltään  verrattuna  ”oi­ keaan  Venäjään”  Nizhnissä.    Kieltä­ mättä  oli  kuitenkin  helpottavaa  ylittää  rakkaan Suomen raja. Sydämiimme jäi  silti  halu  palata  vielä  jonain  päivänä,  jos ei Nizhni Novgorodiin, niin ainakin  Venäjälle. Teksti: Markus Filppula, Maaria Luoma,  Paula Viitasaari ja Maarit Filppula  Kuva: Nastja Rozhdestvenskaja

Baikalilla hoidettiin avioliittoja

S

iperian paimenet  puolisoineen  saivat  nauttia  heinäkuussa  vir­ kistävästä  avioliittoseminaarista  Baikal­järven  rannalla.  Opetukses­ ta  vastasivat  amerikkalaisen  Mis­ souri­synodin pastorit puolisoidensa  kanssa.  Teologisen  teorian  sijaan  keski­ tyttiin  jokapäiväisen  elämän  kysy­

myksiin. Keskustelulle  ja  yhteisel­ le  jakamiselle  oli  annettu  paljon  ti­ laa  ja  usein  vaimoväki  kokoontui  omaan  keskusteluryhmään.  Luen­ tojen välissä ehdittiin uida Baikalis­ sa  ja  läheisissä  kuumissa  lähteissä,  ulkoilla,  pelata  erilaisia  pelejä  se­ kä  maistella  Baikalin  erikoisuutta,  omul­kalaa.  Pastori  Haegell  korosti  Jumalan  Sanan lukemisen tärkeyttä myös ru­ kouksen yhteydessä. Raamatun kat­ kelmaa  voi  käyttää  rukouksen  pe­ rustana,  jota  ohjaa  yksinkertainen  kaava:  ylistys, kiitos, pyyntö. Avioliitossa  erityisen  tärkeää  on me, ei minä. Me vahvistuu, kun  puolisot  rukoilevat  yhdessä,  löytä­ vät  yhteistä  tekemistä  sekä  juttele­ vat päivittäin, opettivat John ja Ma­ ry Haakana. Nashin  pariskunta  käsitteli  kris­ tittynä  vanhempana  olemista.  Van­ hempien  tulisi  ohjata  lastensa  sy­ däntä, ei ainoastaan ulkoista käytös­ tä. Lasten ja vanhempien suhde hei­ jastuu myös lasten jumalakuvaan.  Scott  ja  Carrie  Holder  pitivät  kanavat miehille ja naisille erikseen.  Veljet  jakoivat  keskenään  pastorina  olemisen  taakkoja  ja  iloja.  Naiset  pohtivat  papin  puolisona  olemista,  mikä  on  Siperiassakin  monen  koh­ dalla  kipeä  asia.  On  vaikea  ansaita  kenenkään  kunnioitusta  sen  perus­ teella,  mitä  mies  tekee  työkseen,  kun  luterilaisuutta  ei  juuri  tunneta  eikä palkkakaan ole häävi. Käsitellyt aiheet koskettelivat nii­ tä  perustavaa  laatua  olevia  elämän  rakennuspalikoita, joita jokainen on  joskus ymmällään etsinyt. Hyvä Ju­ mala  siunatkoon  saamamme  lahjat  omissa  perheissämme  ja  seurakun­ nissamme  kasvaessamme  kristittyi­ nä ja seurakuntien johtajina. Teksti: Anu ja Juha Saari

Inkerin kirkon tuoreimmat uutiset www.inkerinkirkko.fi

Inker in Kirkko 19


Esittelemme

Kuulumisia seurakunnista

Skuoritsassa musisoitiin 400-juhlavuoden kunniaksi

Isä Nikodim siunasi vienankarjalankieliset Uudet testamentit Vuokkiniemellä.

seurakuntien vapaaehtoisia

S Muurmanskin seurakunnassa opiskellaan hallintoa

M Vienankarjalaiset saivat Uuden testamentin

V

ienankarjalankielinen Uusi  tes­ tamentti  –  Uuši  Šana  –  sekä  sen  äänikirja  on  valmistunut  ja  niiden  käyttöönottoa  juhlittiin  Vienan  Karja­ lassa  heinäkuun  lopussa.  Vuokkinie­ men Kylätalossa 30.7. järjestetty Uuši  Šana  ­juhla  aloitti  samana  viikonlop­ puna  pidetyn  perinteisen  Iljan  päivän  praasniekan. Kostamuksen  ortodoksiseurakun­ nan pappi, isä Nikodim, avasi tilaisuu­ den siunaamalla kirjat juhlavasti. Tilai­ suuden  puheenvuoroissa  ja  tervehdys­ anoissa  huokui  ilo  ja  kiitollisuus  Uu­ den testamentin saamisesta.  ­ Tässä kirjassa on Vienan Karjalan  kansan  kasvu,  sen  henkinen  kulttuuri,  Kansallisen  politiikan  komitean  vara­ johtaja  Elizaveta  Haritonova  kiteytti  aloituspuheenvuorossaan.  Käännösryhmää  juhlassa  edustivat  käännöstarkistaja  Sinikka  Saari,  kie­ lentarkistaja  Olga  Karlova, Yhtyneit­ ten Raamattuseurojen konsultti Seppo  Sipilä  ja  palauteryhmän  jäsen  Anna  Vlasova.  Tekstin  kääntäjä,  vuokkinie­ meläinen Raisa Remšujeva ei päässyt  juhlaan  mukaan,  mutta  tilaisuudessa  luettiin hänen tervehdyksensä:  ”Piiplija on hyvin tärkie kirja kaikil­ la rahvahilla. Karjalaisilla niise. Kyllä  ihmiset ymmärrehtih, jotta meilä pitäy  olla  Jumalan  šana  omalla  kielellä…  Ruato kešti pikän ajan, yli kymmenen  vuotta...  Joka  päivä  toistimma:  Anna  šie,  Tuatto  taivahaini,  meijän  Jumala,  jotta  Uuvven  Šanan  viesti  tulis  oikein  20 Inker in Kirkko

kiännetykši…” Sunnuntaina 31.7.  Kalevalan  kir­ koissa kaikui kiitos Uudesta testamen­ tista.  Ortodoksikirkon  aamuyhdeksäl­ tä  alkaneeseen  palveluun  saapui  pal­ jon väkeä, sillä kirkon pappi, isä Jev­ geni,  oli  tiedottanut,  että  ihmiset  voi­ vat  nyt  saada  vienankielisen  Uuden  testamentin.  Tuntia  myöhemmin  evankelislu­ terilaiseen  kirkkoon  kokoontuivat  lu­ terilaiset  ja  helluntailaiset  yhteiseen  kiitosjuhlaan.  Messun  liturgina  toimi  Kuhmon  kirkkoherra  Timo  Suutari  ja Seppo Sipilä saarnasi. Päivän tekstit  luettiin  vienaksi.  Jumalanpalveluksen  jälkeen  ohjelma  jatkui  sanoin  ja  säve­ lin.  Tilaisuuden  päätteeksi  Uuši  Šana  siunattiin Vienan kansan käyttöön. Sekä  Vuokkiniemen  että  Kalevalan  tilaisuuksissa mukana olleet karjalaiset  saivat  mukaansa  Uusia  testamentteja  ja  äänikirjoja.  Niitä  toimitettiin  myös  Kostamuksen  eri  seurakuntiin.  Jatkos­ sa kirjojen jakelu tapahtuu Vienan Kar­ jalan  seurakuntien  ja  kylien  kulttuuri­ talojen kautta. Kirjan painos on 2500 kpl, ja mp3­ CD  ­äänitettä  monistettiin  500  kpl.  Käännöksen  julkaisi  Raamatunkään­ nösinstituutti  ja  työtä  ovat  tukeneet  Suomen  Pipliaseura,  Avainmedia  se­ kä  Lempäälän  ja  Pirkkalan  ev.lut.  seurakunnat. Teksti: Anita Laakso, Raamatunkään­ nösinstituutti, Kuvat: Branislav Kalcevic,  Pertti Haavisto    

uurmanskin luterilaisessa seu­ rakunnassa  järjestettiin  ke­ väällä  seminaarisarja  seurakunta­ laisille,  jotka  osallistuvat  seurakun­ tien hallintoon. Yhteensä 15 henkeä  Revdan  kylästä,  Kantalahdesta  ja  Murmanskista  kokoontui  opiskele­ maan, miten huolehditaan seurakun­ nan hengellisestä elämästä ja talou­ dellisista  asioista  asiantuntevasti  ja  ajanmukaisesti. Seminaarien  päämäärä  oli  eritel­ lä seurakuntaelämän johtamisen eri­ tyispiirteitä ja osoittaa, miten kirkon  rakenne  poikkeaa  maallisesta  orga­ nisaatiosta. Lisäksi korostettiin ryh­ mätyön  tekemistä  kaikissa  asioissa.  Jumala on antanut meille työtoverei­ ta, jotta emme tekisi päätöksiä vain  oman  mielipiteen  perusteella.  On­ nistuminen vaatii koko ryhmän yhte­ näisyyttä, yhteistä rukousta ja seura­ kunnan asioiden yhteistä hoitamista. Kirkkoherra  Aleksandr  Volt­ shokin  pitämien  luentojen  lisäksi  tehtiin  harjoituksia.  Niissä  käytiin  läpi  erilaisia  seurakunnan  käytän­ nön  elämän  tilanteita  sekä  koottiin  omien  seurakuntien  ja  kappeliseu­ rakuntien  toiminnan  vahvuuksia  ja  heikkouksia. Lisäksi pohdittiin seu­ rakuntatyön monia mahdollisuuksia.  Kaikki seminaarin osallistujat saivat  kotitehtävän.  Seuraava  päivä  alkoi  kotitehtävän  purkamisella.  Yhtei­ sesti mietittiin myös tulevan vuoden  toimintaideoita. Seminaarisarja  jatkuu  syksyllä.  Silloin on aika tehdä seuravan vuo­ den toimintasuunnitelmia ja valmis­ tella seurakuntien talousarvioita.

iinä missä urut soivat kirkossa, soi haitarikin.  Tuutarin  seurakunnan  pieni  kuoro  säestäjä­ nään  hanuristi  lauloi  juhlakansan  sydämiin  ve­ näläistunnelmaisilla hengellisillä lauluilla. Kansa  ei  voinut  vastustaa  yhtymistä  kuoron  laulantaan.  Iloa  ja  lohdutusta  musiikista  ja  sen  hengellises­ tä  sanomasta  toi  jokainen  esiintyjä.  Kun  konser­ tin  lopuksi  kaikki  esiintyjät  kokoontuivat  yh­ teen  kuoroon  laulamaan  ja  kiittämään,  juhla  sai  täyttymyksensä.  Skuoritsan  seurakunta  järjesti  11.6.  neljät­ tä  kertaa  laulujuhlan,  tällä  kertaa  400­juhlavuo­ den merkeissä. Esiintyjät olivat Inkerin kirkon eri  seurakunnista tai Inkerin kirkon hyväksi esiinty­ viä  muusikoita.  Juhlassa  tuli  esille,  että  Inkerin  kirkko on aikanaan ollut laulava kirkko, ja sitä se  on edelleen.   Laulujuhlan  aloitti  Skuoritsan  seurakunnan  nuorten  kuoro,  ja  konserttiosuudessa  viimei­ senä  esiintyi  Kelton  seurakunnan  kuoro  Mari­ na  Väisän  johdolla.  Monipuolisessa  ohjelmassa   kuorojen  lisäksi  esiintyi  nuoria  kitaristeja,  pieni  viulistityttö sekä laulajattaret Natalia Nevzorova  sekä Svetlana Musina.  Laulujuhlan toisella puoliskolla esiintyi pasto­ ri Arvo Survo laulaen ja kanteleella säestäen, se­ kä laulattaen että puhuen. Suomesta tervehdyksen  toi  pastori  Markku  Niemelä,  joka  kertoi  kulke­ neensa jo 30 vuotta Inkerinmaalla. Koko iltapäi­ vän kestävän laulujuhlan päätti juhlan järjestänyt  Skuoritsan  kirkkoherra  Pavel  Krylov  niinikään  laulaen ja itseään kanteleella säestäen.   Suomesta  juhlassa  oli  mukana  Inkerin  kult­ tuuriseuran  järjestämä  ryhmämatka.  Ryhmässä  oli  mukana  niin  tunnettujen  Inkerin  kirkon  val­ lankumousta edeltävän ajan työntekijöiden Aata­ mi Kuortin ja Mooses Putron sukua kuin sukunsa  juuria vasta etsiviä.  Mukana  olleet  Pekka  Holopainen  ja  Ai­ la  Mehtonen  (o.s.  Holopainen)  kertoivat  liikut­ tuneena,  että  olivat  käyneet  elämänsä  ensim­ mäistä  kertaa  isänsä  synnyinkylässä  Skuoritsan  Punkkalassa.      Teksti ja kuvat: Tuulikki Vilhunen 

Aleksei Ivanenko Filosofian lisensiaatti, Pietarin kasvipolymeeriteknologisen yliopiston dosentti. Pushkinin seurakunnan vapaaehtoinen suntio.

Miten aloitit palvelutehtäväsi? Syksyllä 2009  pastori  pyysi  minua  lukemaan  epistolatekstin  jumalanpalveluksessa.  Minulle  se  oli suuri kunnia. Puin ylleni alban silloin ensim­ mäistä kertaa ja autoin käytännön asioissa ennen  jumalanpalvelusta.

Millainen on tiesi Jumalan yhteyteen? Uskonto on aina kiinnostanut minua. Muistan,  kuinka aina ennen nukkumaanmenoa isoäiti luki  Raamattua. Minut kastettiin lapsena ortodoksikir­ kossa ja äiti opetti olemaan vihoittamatta Jumalaa. Harkitsin  ryhtyväni  ortodoksipapiksi,  mutta  /&(;'#0) #;%&,&() -%$'$-<) =%&$7&'#$''0) %;&() ,&.,­ koisiä, joista tein väitöskirjan. Kävin kirkossa ja  1990­luvun alussa amerikkalaisten saarnaajien ti­ laisuudessa. Tutustuin myös katolisuuteen ja luin  jopa Koraania, mutta mikään ei tuntunut sopivan  minulle.  Jumala  johti  minut  Pushkiniin,  kun  oli  aika  valita kirkko häitä varten. Muutama vuosi häistä  sain kutsun joulujumalanpalvelukseen, jonka jäl­ keen aloin käydä säännöllisesti kirkossa. Siinä oli  jotakin, mitä sieluni kaipasi.

Miten voi pysyä nykyaikaisena, jos tavoittelee menneiden vuosisatojen viisautta? Meidän kutsumuksemme  on  olla  tässä  ajassa.  Muinainen viisaus auttaa arvostamaan omaa elä­ mää ja samalla tiedostamaan sen väliaikaisuus. Teksti: Fjodor Tulynin,Suomennos: Anitta Lepomaa   

Teksti: Oksana Dyba, Suomennos: Han­ na Suopajärvi

Inker in Kirkko 21


Kirkko ja lähetys

Miina Viitanen hyvästeli Nizhni Novgorodin kauniit maisemat. Kuva Kristiina Paananen

Näkemiin Venäjä!

Muistan edellisestä  Suomeen  paluus­ tani,  miten  ihan  alkuun  nautin  siitä  kun  sain  mennä  jumalanpalvelukseen  ilman,  että  kukaan  tunsi  minua  ja  sa­ noi sanaakaan, mutta ilo himmeni aika  nopeasti. ­  Kiinnyn  myös  paikkoihin.  Ja  pal­ jon on sellaista, mitä on vaikea sanoit­ taa  ja  kuvata;  tiettyä  Venäjän  tunnel­ maa,  joka  voi  välillä  shokeeratakin,  mutta  siitä  on  tullut  omaa  ja  rakas­ ta.  Tietenkin  jään  kaipaamaan  myös  venäjänkieltä.

Törmäyksiä ja taistelua

”Lähden nyt Suomeen ilman suunnitelmaa palata takaisin työhön Venäjälle, mutta tahdon pysyä jatkossakin avoimena Jumalan johdatukselle”, sanoi kesäkuussa kotimaahan palannut lähetystyöntekijä Miina Viitanen lähtönsä kynnyksellä. Lähes kymmenen Venäjällä vietetyn vuoden jälkeen kotimaahan asettuminen jännittää. Tällä kertaa Miina on kuitenkin valmis irrottautumaan ja astumaan uuteen – Venäjää ja Inkerin kirkkoa sydämessään kantaen.

M

iina Viitanen  aloitti  työnsä  Inkerin  kirkos­ sa  syksyllä  1998,  jolloin  Kansanlähetys  lähetti  hänet  käynnistämään  lapsi­  ja  nuori­ sotyötä  Mordvaan,  Saranskin  kaupun­ kiin. Kahden työkauden välissä Miina  oli vuoden Suomessa, jona aikana hä­ nen kotinsa ja mielensä oli käytännössä  koko ajan Mordvassa. Kesäkuussa 2006 oli aika jättää työt  paikallisten  käsiin  ja  palata  Suomeen 

22 Inker in Kirkko

hieman pidemmäksi  ajaksi  odotta­ maan,  mitä  Jumala  seuraavaksi  avaa.  Saranskin vahvat kokemukset purkau­ tuivat  Suomessa  kirjaksi:  Matkalippu  Mordvaan ilmestyi vuonna 2007. Parin  Suomi­vuoden  jälkeen  Mii­ na  sai  kutsun  Keski­Venäjälle  Nizh­ ni  Novgorodin  kaupungissa  olevaan  seurakuntaan  lapsi­  ja  nuorisotyöhön.  Kesäkuussa  oli  aika  hyvästellä  tämä­ kin  paikka  ja  lähettää  muuttokuorma  Suomeen.

Maassa maan tavalla Vuodet vieraassa  kulttuurissa  vai­ kuttavat  ihmiseen  kokonaisvaltaisesti.  Pedanttia ja tasaista suomalaista Venä­ jä on hionut. ­  Minusta  on  tullut  huomattavasti  suurpiirteisempi  ja  on  ollut  pakko  op­ pia joustamaan. Jotain on myös tarttu­ nut  venäläisesta  tavasta  ilmaista  tun­ teita  vähän  räiskyvämmin  kuin  suo­ malaiset. Ehkä vähän huvittava, mutta  konkreettinen  itselleni  tullut  piirre  on  venäläisten  taipumus  kysyä  herkästi:  ei tarvitse eksyä montaa kertaa tai etsiä  pitkään  jotakin,  jos  ei  tiedä  ­  aina  voi 

kysyä neuvoa.  Suomeen  Miina  pakkaa  mu­ kaansa  venäläistä  avoimuutta  ja  ihmiskeskeisyyttä. ­ Venäläiseen ajattelutapaan kuuluu,  että  ihminen  menee  asioiden  edelle.  Vaikka  se  on  ollut  joskus  vaikea  asia  länsimaalaiselle  tehtävä­  ja  työkeskei­ selle ihmiselle, niin olen oppinut arvos­ tamaan sitä.  ­  Haluaisin  viedä  Suomeen  myös  kauniin  venäläisen  tavan  käyttää  pu­ heessa  keskustelukumppanin  etuni­ meä.  Esimerkiksi  junassa  kun  tutus­ tutaan  samassa  hytissä  matkustavien  kanssa,  venäläinen  matkatoveri  alkaa  välittömästi  esittelyn  jälkeen  käyttää  juttukaverinsa nimeä. Kaikkea ei mukaansa saa. Ensisijai­ sesti  Miina  jää  kaipaamaan  venäläisiä  ystäviään  ja  seurakuntayhteisöä,  rak­ kaiksi tulleita ihmisiä.  ­  Venäjällä  seurakunta  on  enem­ män  kuin  vain  ihmiset,  jotka  sattuvat  istumaan  kirkonpenkissä    peräkkäin  ja  katsomaan  samaan  suuntaan  altta­ rille.  Seurakuntayhteisössä  Venäjällä  on myös rinnakkainen taso, jolla ihmi­ set  oikeasti  kohtaavat  toinen  toisensa. 

Vaikka olisi asunut vieraassa maas­ sa jo pitkään, tuntisi kielen ja kulttuu­ rin hyvin, niin kulttuurien törmäyksiltä  ei voi välttyä. ­ Minulle yksi vaikeimmista asioista  on  ollut  se,  että  venäläiset  elävät  niin  tässä  hetkessä  suunnittelematta  tule­ vaisuutta.  Itse  olen  luonteeltani  juuri  päinvastainen, ja vaikka tiettyä hioutu­ mista on tapahtunut, en perusluontees­ tani ole eroon päässyt. ­  Venäjällä  ihmisten  elämä  on  aika  vaikeaa ja siitä seuraa monenlaista rik­ kinäisyyttä.  Lähetystyöntekijänä  olen  kuunnellut  ja  kantanut  ihmisten  taak­ koja. Etenkin alkuvuosina se oli rank­ kaa.  On  tärkeää  oppia,  ettei  meidän  tarvitse ottaa ihmisten taakkoja omille  harteillemme, vaan ne voidaan yhdessä  jättää ristin juurelle.  Byrokratialta ei säästy kukaan Venä­ jällä asuva. ­  Viime  vuosina  on  painittu  viisu­ mi­  ja  työlupapapereiden  kanssa. Ala­ ti  muuttuvat  käytännöt  ja  uudet  vaa­

Miinan työsarkana Venäjällä ovat olleet etupäässä lapset ja nuoret. Kuva Miinan albumista

Vuosien työ  on  tuonut  realismia  ja  nöyryyttä  suhteessa  omaan  tehtävään  lähetystyöntekijänä.  Työn  arvo  ei  ole  siinä,  mitä  näkyvää  on  saanut  aikaan.  Sen  hyväksyminen  on  joskus  turhaut­ tanut ja tehnyt kipeääkin. ­ Olennaista on se, että lähetystyön­ tekijöinä elämme ja jaamme arkea pai­ kallisten  kanssa.  Suuri  osa  työstä  ta­ Paluun jännitys pahtuu  salassa  ihmisten  silmiltä.  Sil­ Miinan  käydessä  keväällä  Sarans­ loinkin,  kun  en  omasta  mielestäni  ole  kissa, monet siellä epäilivät hänen ikä­ tehnyt mitään, lähettäjieni esirukoukset  vystyvän nopeasti Suomessa. Häntä it­ ovat kantaneet myös seurakuntaa. seään naurattaa.  Muutamassa vuodessa Miina on eh­ ­ Olen saanut riittävästi kokea Venä­ tinyt  kasvattaa  itselleen  seuraajan  py­ jän mielenkiintoista, jännittävää ja etu­ häkoulun  ohjaamiseen.  Koko  seura­ käteen  arvaamatonta  elämää.  Luulen,  kunnalle  on  koitunut  siunausta  tuesta,  että ihan lähivuosina ei haittaa, vaikka  jota Miina on voinut työtoverina antaa  elämä olisikin vähän tylsää, ennakoita­ kirkkoherra Jaroslav Boitshenkolle.  vissa olevaa ja kohtalaisen tasaista. ­ Omasta näkökulmastani roolini on  Miina  on  nyt  valmis  rakentamaan  ollut tosi pie­ elämää  jäl­ ni,  mutta  Ju­ Muuttolinnuillakin on kaksi kotimaata. leen  Suo­ malan  suun­ Kaipaavatkohan ne koskaan sinne, messa.  Pa­ n i t e l m a s s a  luun  kyn­ missä eivät ole? o l e n n a i n e n  nys  ei  ole  Vai elävätkö vain levollisina tätä päivää ja  tärkeä.  tällä  kertaa  tietäen, että kun aika on Toivon,  että  yhtä  kor­ ne nousevat taas siivilleen. olen  voinut  kealla  kuin  tehdä  Juma­ Saranskin työvuosien jälkeen.  lan mielen mukaisia asioita. Lohdutta­ ­ Silloin pelotti ihan oikeasti, miten  vaa on se, että Jumala voi jopa meidän  osaan elää ja toimia Suomessa oikein,  virheemme  ja  erehdyksemme  kääntää  mutta kahden vuoden kotimaanjaksolla  voitoksi.  Hänen  työnsä  menee  eteen­ ehdin päästä hyvin sisälle kotimaan ta­ päin riippumatta meistä.  poihin. Nyt olen ollut vain kolme vuot­ Miina tietää kokemuksesta, että Ve­ ta pois ja sinä aikana olen käynyt aika  näjältä lähdön jälkeen elämä jatkuu ja  usein  Suomessa.  Sekin  helpottaa,  että  tulee  täyttymään  uusilla  asioilla  ja  ih­ internetin kautta on voinut seurata Suo­ misillä. Se kuuluu asiaan. Menneeseen  men asioita. ei voi jäädä kiinni, siitä täytyy irrottaa.  Jännitysmomentteja  paluuseen  liit­ Mutta  Venäjä  ja  siellä  olevat  tärkeät  tyy silti.  asiat eivät unohdu.  ­  Pohdin  välillä,  miten  mahdan  so­ ­  Olen  nähnyt  aika  pitkän  kaaren  peutua  suomalaiseen  työelämään,  kun  joidenkin  Inkerin  kirkon  seurakuntien  venäläinen tapa tehdä asioita, mentali­ elämässä. On ollut hieno mahdollisuus  teetti ja järjestys on niin erilainen. Toi­ ja  etuoikeus  saada  olla  mukana  tällai­ saalta kaipaan sitä, että työ ja muu elä­ sessa  työssä.  Vaikka  en  palaisi  enää  mä  olisi  erikseen.  Lähetystyöntekijän  Venäjälle  työhön,  niin  Inkerin  kirkko  työ on ollut niin kokonaisvaltaista. tulee  aina  olemaan  lähellä  sydäntäni.  Miinaa mietityttää myös hengellisen  Fyysisesti tulen olemaan kaukana niis­ kodin  löytyminen  sekä  oma  hengelli­ tä  seurakunnista,  joissa  olen  työsken­ nen jaksaminen jatkossa. nellyt,  mutta  jatkan  esirukouksin  hei­ ­  Lähetystyön  yksi  hyvä  puoli  on  dän rinnallaan kulkemista.  se, että pysyy jatkuvasti tietoisena sii­ tä,  miten  riippuvainen  on  Jumalasta.  Teksti: Kristiina Paananen, Runo: Miina  Suomessa  se  on  vaarassa  hämärtyä,  Viitanen, Matkalippu Mordvaan (Uusi Tie  koska  elämä  on  ulkonaisesti  paljon  2007), Kuvat:  helpompaa.    timukset  kuluttavat.  Virallisia  asioita  hoitaessa  joutuu  todella  taistelemaan  omien oikeuksiensa puolesta. Itselleni­ kin alkoi kehittyä taisteluhenkeä, vaik­ ka  ulkomaalaisena  en  edelleenkään  osaa välttämättä hoitaa asioita oikealla  tavalla.

Oivalluksia Inker in Kirkko 23


Kirkon aika

Asessori Tiit Salumäe:

ninrovasti ­ oli armeijan palveluksessa  Pushkinissa,  erään  johtajan  autonkul­ jettajana.  Reinaru  kävi  silloin  tällöin  kirkossa ja vietti aikaa nuorten kanssa  jumalanpalveluksen  jälkeen  opettaen  Raamattua ja musisoiden. Talousvaikeuksia  seurakunnalla  ei  Salumäen muistin mukaan ollut.  ­ Ihmisillä oli selvää uhrivalmiutta.  Pushkinin  seurakunta  maksoi  minun  kaikki  matkakuluni  ja  palkkani,  joka  oli korkeampi kuin arkkipiispan palkka  Virossa. Neuvostoliiton aikana ihmisil­ lä oli rahaa, muttei tavaraa. Nyt tilanne  on päinvastoin, Salumäe hymähtää. 

”Pushkinin vuodet olivat rohkaisevaa aikaa”

V

ailla kirkkoaan ja seurakun­ tiaan  Neuvostoliitossa  elä­ vät  inkerinsuomalaiset  ja  saksalaistaustaiset  kristityt  matkustivat  1940­  ja  50­lukujen  vaih­ teessa Tallinnaan pyytämään arkkipiis­ pa Jaan Kiivit seniorilta apua. Kotiin  viemisinään  heillä  oli  kirjallisuutta  ja  arkkipiispan tuki, joka johti yhteistyö­ hön  Viron  kirkon  ja  inkeriläisten  kes­ ken sekä myöhemmin Petroskoin seu­ rakunnan rekisteröintiin vuonna 1970. Pushkinin seurakunnan alku oli hy­ vin erilainen Petroskoihin verrattuna. ­  Kerrotaan,  että  vuonna  1975  kun  oli  Euroopan  turvallisuussopimuksen  allekirjoitus,  presidentti  Kekkonen  olisi vaatinut Moskovaa, että hän ei al­ lekirjoita sopimusta elleivät suomalai­ set  saa  Inkerinmaalla  kirkkoa.  En  tie­ dä pitääkö tämä paikkansa vai ei, mut­ ta  autokouluna  ollut  Pushkinin  kirkko  luovutettiin hyvin nopeassa ajassa seu­ rakunnalle  ja  rekisteröitiin  1977,  Tiit  Salumäe kertoo. ­  Ensimmäinen  työmatkani  Pushki­ 24 Inker in Kirkko

niin liittyi  kirkon  vihkimiseen  ja  sen  valmisteluihin arkkipiispa Edgar Har­ kin  aikana.  Olin  jo  silloin  konsisto­ rion  töissä  ja  Haapsalun  kirkkoherra.  Isäni  oli  Suomi­poika  ja  meillä  koto­ na  puhuttiin  suomea.  Kielitaitoni  vai­ kutti osaltaan siihen, että vuonna 1980  arkkipiispa pyysi, että ottaisin muitten  töitteni  ohella  Pushkinin  seurakunnan  hoidettavakseni.  Työ  alkoi  seuraavan  vuoden alussa.

Kirkko tupaten täynnä Tiit Salumäe  kävi  Pushkinissa  kol­ mena  sunnuntaina  kuukaudessa.  Nel­ jännen pyhän hoiti joku muu virolainen  pappi. Viisumiongelmia ei ollut, koska  kuuluttiin samaan valtioon. Kulkuyhte­ ydet  olivat  hyvät.  Kun  kotoa  lähti  aa­ mulla aikaisin, sai Pushkinissa työt teh­ tyä iltapäivään mennessä ja illaksi ehti  vielä Haapsaluun kirkkoon. ­ Aamulla kymmeneltä alkoivat kas­ teet ja kello 11 jumalanpalvelus. Kirk­ kokahvien  jälkeen  oli  hautajaisia  joka 

Varovaista luovimista

Kuva: Kristiina Paananen

Sodanjälkeisessä Neuvostoliitossa ensimmäinen inkeriläisseurakunta saatiin rekisteröityä pitkän prosessin jälkeen 1970 Petroskoihin. Vuonna 1977 rekisteröityi toinen seurakunta Pietarin kupeeseen Pushkiniin. Seurakuntia hoitivat virolaiset papit omien töidensä ohella. Viron evankelisluterilaisen kirkon asessori Tiit Salumäe palveli Pushkinin kirkkoherrana lähes koko 1980-luvun. Hänen mukaansa Pushkinia voidaan pitää luterilaisuuden kantaseurakuntana sodan jälkeisessä tilanteessa, sillä sieltä sai alkunsa myös Saksan ja Viron kirkollinen työ Venäjällä. Hänelle itselleen Pushkinin vuodet olivat erittäin rohkaisevaa aikaa.

pyhä 15­20.  Ihmiset  toivat  haudalla  olevaa  multaa  papin  siunattavaksi  ja  veivät mullan sitten takaisin haudalle.  Seurakunta  oli  iso.  Jumalanpal­ veluksissa  kävi  satoja  ihmisiä  ympä­ ri  Neuvostoliittoa,  aina  Moskovan  ja  Uralin takaa.  ­ Jos halusi saada istumapaikan, täy­ tyi  tulla  kirkkoon  ainakin  pari  tuntia  aikaisemmin.  Tuntia  ennen  jumalan­ palveluksen  alkua  ei  ollut  enää  ainut­ takaan vapaata paikkaa. Usein juhlapy­ hinä kaikki eivät mahtuneet sisään. Ko­ lehdin  kerääminen  penkistä  penkkiin  olisi kestänyt liian kauan, koska väkeä  oli  niin  paljon.  Siksi  miehet  seisoivat  ovella kolehtihaavien kanssa. ­ Arvo Survo oli ensimmäinen pai­ kallinen, jota koulutin apulaiseksi. Hän  aloitti  Virossa  sittemmin    teologian  opinnot. Arvo auttoi jakamaan ehtool­ lista. Se oli suuri apu, sillä ehtoollisel­ le tuli yhtenä pyhänä 150­200 ihmistä. Organisoitu  lapsi­  ja  nuorisotyö  oli  kielletty.  Virolainen  pappi  Leevi  Rei­ naru  ­  nykyään  Salumäen  apulaislää­

Pushkinin seurakunta  koostui  etu­ päässä  ennen  sotaa  toimivan  Inkerin  kirkon jäsenten jälkeläisistä. Jokaisella  oli  erilainen  käsitys  ja  muistikuva  sii­ tä, millaista seurakunnan toiminnan pi­ ti olla. Kyse ei ollut papinviran hoita­ misesta, vaan inkeriläisistä traditioista.  ­ Seurakuntalaisten kesken oli eripu­ raa siitäkin, kuka oli papille läheisem­ pi.  Varoin  päästämästä  ketään  ryhmää  tai  henkilöä  niin  lähelle,  että  se  vaa­ rantaisi muiden tilannetta. Siitä syystä  kaikki varmaan eivät pitäneet minusta,  Salumäe arvelee.  Myös  vierailevien  suomalaisten  kanssa  piti  olla  varovainen.  Piha  oli  joskus  täynnä  naapurimaasta  tulleita  busseja.  Pappeja  oli  Suomen  kaikista  mahdollisista herätysliikkeistä ja kaik­ ki olisivat halunneet saarnata. ­  Seurakuntalaisten  käsitys  kristil­ lisyydestä  oli  hyvin  ohut.  Tilannetta  olisi  pahentanut,  jos  ihmiset  olisivat  kuulleet  kirkossa  joka  kerta  erilais­ ta  opetusta  erilaisine  korostuksineen.  Niinpä  sovimme  Paul  Saaren  kans­ sa,  että  päiväsaarnan  piti  paikallinen  kirkkoherra ja suomalaiset saivat pitää  tervehdyspuheen.

Viranomaisten tarkkailun alla Kun Salumäe  oli  määrätty  papiksi  Pushkiniin,  uskontoasiain  viranomai­ nen ei antanut lupaa virkaan siunaami­ seen.  Uskontoasiain  valtuutettu  itse  ei  ollut koskaan kirkossa kuuntelemassa,  mutta hänen miehiään luultavasti oli.  ­ En muista, että saarnoista olisi ol­ lut milloinkaan kysymys. Minä tieten­

Tiit Salumäe (vas.) palveli Pushkinin kirkkoherrana 1980-luvulla. Kuva: Salumäen arkistoista.

kin saarnasin Raamattua. Jossakin mie­ lessä se on aina valtiota vastaan, kyllä  he sen hyvin ymmärsivät.  Seurakunta koostui lähes pelkästään  naisista,  mutta  johtokuntaan  haluttiin  miehiä. Se oli  todennäköisesti valtio­ vallan  yritys  saada  seurakuntaan  kei­ notekoisesti niitä, jotka eivät ymmärtä­ neet kirkon asioista mitään.  ­  Seurakuntaneuvoston  vaaleissa,  johon  myös  meidän  konsistorion  pää­ sihteeri oli kerran kutsuttu, meidät ajet­ tiin  kirkosta  ulos.  Kaupungin  edusta­ ja paukautti, että meillä on täällä vaa­ lit,  mitä  te  täällä  teette!,  Tiit  Salumäe  muistelee  nauraen.  Neuvostoaikana  kaikki oli mahdollista.

Intensiivistä aikaa Perheen kannalta  työ  oli  rankkaa.  Tiit  Salumäe    sanoo  vitsailleen  Push­ kinin  vuosina  vaimolleen,  ettei  tämän  ainakaan  tarvinnut  jäädä  yksin  kotiin  miehen  lähtiessä  työmatkalle:  kotona  oli neljä pientä vuosina 1976­78 synty­ nyttä  lasta.  Pari  kertaa  vuodessa  koko  perhe oli isän mukana Pushkinissa.  ­ Emotionaalisesti minua oli vastas­ sa täysin uusi seurakunnallinen tilanne,  sillä Virossa oli hyvin hiljaista silloin;  ,&.,$#) $%&*0#) #2"15#+) ,0'#!&#0) 10) ,$(-.­ maatioita  oli  harvoin.  Haapsalussa  oli  >?@%;*;()%$7;%%0),$(-./00#&$+)1$''0)$%&) pari venäläistä, pari inkeriläistä ja sak­ salaisia, mutta ei ainuttakaan virolaista.  Se into ja elämä, mitä Pushkinin seura­ kunnassa  oli,  antoi  minulle  voimaa  ja  oli henkisesti erittäin rohkaisevaa.    Salumäestä  tuli  1980­luvun  lopulla 

Viron kirkon julkaisukeskuksen johtaja  entisten töidensä lisäksi. ­  Jouduin  vähentämään  Pushkinin  osuutta jatkuvasti, niin että lopuksi kä­ vin siellä vain kerran kuukaudessa. Ko­ konaan  lopetin  vuonna  1989  ja  seura­ kunta jäi Arvo Survon hoitoon. Leino  Hassinen  oli  silloin  juuri  tullut  Suo­ mesta  pitämään  ensimmäistä  diakoni­ kurssia Inkerin rovastikuntaan. 

Siltana idän ja lännen välillä Tiit Salumäe pohtii virolaisten roo­ lia  ja  merkitystä  Inkerin  kirkolle.  Vi­ ron kirkko ja sen papisto sai olla silta­ na idän ja lännen välillä Neuvostoliiton  viimeisinä vuosikymmeninä. ­ Me virolaiset olimme osallisia sa­ maan kokemukseen inkeriläisten kans­ sa.  Olimme  hengittäneet  samaa  ilmaa  ja  ehkä  ymmärsimme  heitä  paremmin  kuin rautaesiripun toisella puolella asu­ vat suomalaiset. ­ Kun avautuu joku erityinen tilanne  tai  kutsumus,  siitä  täytyy  ottaa  kiinni  eikä jäädä odottamaan. Me Viron papit  teimme avoimin mielin ja ilolla työtä.  Nykyään  kysytään  enemmän,  mitä  it­ se  hyötyy  ja  myös  kirkkoon  on  tullut  huonossa  mielessä  kapitalistinen  ajat­ telutapa.  Silloin  kirkko  oli  vastarinta.  Meitä  koulutettiin  alusta  alkaen  taval­ laan  myös  vastarinnan  työntekijöiksi.  Kaiken sen, miten me kykenimme vas­ tustamaan silloista systeemiä, me teim­ me mielellämme. Teksti: Kristiina Paananen, Kuvat: 

Inker in Kirkko 25


Luterilaisuutta 300 vuotta Siperiassa ”Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.” 1. Kor. 2:9

taa, mutta  isot  nurkkakivet  olivat  teh­ neet hankkeen liian työlääksi. Illan tul­ lessa hauta oli kunnossa. Puut oli pois­ tettu, perustukset rakennettu uudelleen,  kivet ja aita suoristettu. Hiljennyimme  lukemaan  Jumalan  Sanaa,  rukoilimme  ja lauloimme virren. Samalle haudalle  olivat  kokoontuneet  Om­siirtolan  seu­ rakuntalaiset sata vuotta aiemmin.

Elisabet Fontell

Laupeudentyöhön Siperiaan

- Siperian diakoniatyön uranuurtaja Syyskuun toinen päivä tuli kuluneeksi tasan sata vuotta Elisabet Fontellin kuolemasta. Fontellia voidaan pitää Siperian diakoniatyön uranuurtajana. Hän valmistui Sortavalasta ensimmäiseltä diakonissakurssilta ja lähti tämän jälkeen lähetystyöntekijänä Siperiaan varmasti ensimmäisenä diakonissan koulutuksen saaneena lähetystyöntekijänä. Fontell kuoli hoidokeiltaan saamaansa lavantautiin 2.9.1911. Fontellin 100-vuotias hauta muistuttaa meitä paitsi uhrautuvasta Jumalan valtakunnan työstä myös iankaikkisesta elämästä.

L

änsi Siperiassa,  aivan  Oms­ kin läänin itärajalla, sijaitsee  vanha  luterilainen  siirtola  ”Om­kolonja”.  1800­luvun  puolivälistä alkaen sinne kerättiin Län­ si­Siperiaan  karkotettuja  luterilaisia.  Jokaiselle  kansallisuudelle  perustettiin  omat kylät: suomalaiset asutettiin Hel­ sinkiin, inkeriläiset Narvaan, virolaiset  Rääveliin ja lättiläiset Riigaan. Vuosisadan vaihteessa 1895 Siperi­ an  rata  rakennettiin  siirtolan  läpi.  Ko­ lonja asema sai kohta uudet kylät ym­ pärilleen.  Suomalaiset  asuivat  Saaren­ kylässä eli Ivanofkassa ja Kavaljovas­ sa,  Virolaisia muutti Uuteen Rääveliin  ja  Latvialaiset  Uuteen  Riigaan.  Tänä  päivänä  ei  Siperian  Helsinkiä  tai  Nar­ vaa  enää  ole.  Helsingin  asukkaat  siir­ rettiin  Orlofkan  eli  Kurjenkylän  kol­ hoosiin neuvostoajalla. 26 Inker in Kirkko

Lähellä Vanhaa­Rääveliä,  pienessä  koivu­kolkassa  sijaitsee  Helsinginky­ län  vanha  hautausmaa. Aika  ja  heinä­ palot  ovat  syöneet  vanhemmat  puiset  ristit. Rautaiset, latinalaiset ristit kerto­ vat  luterilaisista  vainajista.  Neuvosto­ ajan peltiset obeliskit tai punaiset täh­ det ovat harvassa. 

Fontellin hauta löytyy Vierailin hautausmaalla  ensimmäi­ sen  kerran  kymmenen  vuotta  sitten.  Tiesin,  että  sinne  oli  haudattu  kolme  suomalaista  lähetystyöntekijää  sekä  useita  lähetyslapsia.  Etsin  suurta  hau­ takiveä.  Koska  arolla  ei  ole  kiviä,  ei  niitä  myöskään  pystytetty  tavallisille  talonpojille.  Ensin  löysin  valurautaisen  ristin,  jonka  kivisessä  jalassa  oli  vuosilu­

ku 1920.  Nimilevy  oli  tippunut  pois.  Tuona  vuonna  nukkui  ylösnousemus­ ta  odottamaan  Helsinginkylän  viimei­ nen paimen ja opettaja Tuomas Häkli.  Liekö hauta ollut hänen. Hieman myö­ hemmin  löysin  suurehkon  kivijalan  keskeltä pusikkoa. Sillä kertaa en voi­ nut ruveta tutkimaan kenen hauta kivi­ jalan alla olisi, mutta epäilin sen olevan  diakonissa Elisabet Fontellin. Keväällä 2005 palasin haudalle. Re­ vimme  puut  pois  ja  kaivoimme  kiveä  esille.  Turpeen  alta  paljastui  komea  muistokivi.  Aiemmat  arvelut  paljastui  tosiksi.  Kiveen  oli  hakattu  suomeksi:  ”Diakonissa  Elisabet  Fontell/  Synty­ nyt 21.1.1851/ Kuollut 2.9.1911 / 1 Kor  2:9”. Samana syksynä  vietimme Omskin  seurakunnan  uudelleenrekisteröimisen  10  ­vuotispäiviä.  Päätimme  juhlistaa  sitä  kunnostamalla  Elisabetin  haudan.  Mukaani  lähti  neljän  hengen  miespo­ rukka: Johannes Seppänen, Gennadi  Volkotrup,  Hannu  Keskinen  ja  Igor  Kreos.  Haudalla kasvoi jo paksu puusto. Sa­ dassa  vuodessa  mustaa  multaa  oli  tul­ lut noin parikymmentä senttiä. Haudan  ympärillä taottu aita oli yritetty varas­

Elisabet Fontel syntyi pappissukuun  Urjalassa suurten nälkävuosien aattona  1861. Nuorena hän meni palvelukseen  serkkunsa Alma Granön perheeseeen.  Johannes ja Alma Granön pappiloista  tuli  sitten  koti  ”Bettylle”  seuraaviksi  kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Vuon­ na 1885 Johannes Granö valittiin suo­ malaisten  karkotettujen  ja  siirtolaisten  pastoriksi Siperiaan. Voidakseen huolehtia paremmin lu­ terilaisten  sielunhoidosta  Granö  pyrki  keräämään  heidät  luterilaisiin  kyliin.  Vanhusten ja huonokuntoisten pelasta­ miseksi hän rakensi sairasmajan virka­ tilalleen 14 km Omskista. Viimeistään  tässä  vaiheessa  Elisabet  Fontell  joutui  mukaan laupeudentyöhön.  Granöt  palasivat  Suomeen  poikien­ sa  koulunkäynnin  vuoksi  1891.  Kym­ menen  vuotta  myöhemmin  1901  Ala­ Tornion  kirkkoherra  Johannes  Granö  valittiin  toistamiseen  Siperian  suo­ malaisten  sielunhoitajaksi.  Tuolloin  40­vuotias Elisabet kirjoitti serkulleen:  ”Kovan  taistelun  jälkeen  olin  päättä­ nyt  olla  palaamatta  Siperiaan,  vaan  mennä  Sortavalaan,  jonne  olin  saanut  kutsukirjeen.”

Uuttera työntekijä Elisabet aloitti  opinnot  Sortavalan  diakonissakoulussa.  Vuotta  myöhem­

Diakonissa Elisabet Fontellin hautakivi paljastui turpeen alta keväällä 2005. Kuva Juha Saari Kuva vasemmalla sivulla: Elisabet Fontell hoitaa Ville Savolaisen jalkaa Helsinginkylän Sairasmajassa. Kuva J.G. Granö

min diakonissa  Elisabet  Fontell  lähe­ tettiin  Sortavalan  lähetysystävien  ke­ räämän avustuksen turvin työhön Sipe­ rian Om­siirtolaan.  Elisabetin  työhön  kuului  naistenil­ tojen  pitäminen,  sairaan­,  köyhien­  ja  vanhustenhoito,  raittiustyö  yhdessä  opettajan kanssa sekä lasten ja lukutai­ dottomien naisten opetus sivukylissä ja  pyhäkouluissa. NNKY joka otti Fonte­ lin  lähetikseen  1903  kustansi  Helsin­ ginkylään suuren sairastalon jonka yh­ teydessä oli myös diakonissan asunto. Fontell sai paljon kiitosta kyläläisil­ tä ja toisilta työntekijöiltä uutteruudes­ taan  ja  nöyrästä  asenteestaan  kärsiviä  kohtaan. 1906 Siperiassa raivosi puna­ tauti. ”Fontellin tarmokkailla toimenpi­ teillä saatiin kulkutauti pysähtymään”,  kirjoitti Johannes Granö NNKY:n lähe­ tystoimikunnan puheenjohtajalle.  

Puhutteleva hauta Neljä vuotta  myöhemmin  1910­ 1911  Länsi­Siperiaa  vaivasi  kova  kui­ vuus. Nälänhädän seurauksena alueelle  levisi  vaikea  lavantautiepidemia.  Eli­ sabet riensi talosta taloon sairaita hoi­ taen.  Keväällä  lavantauti  tarttui  sitten  häneenkin.  Se  kehittyi  vähitellen  pu­

nataudiksi, johon  Elisabet  Fontellin  voimat  ehtyivät.  Kuollessaan  hän  oli  50­vuotias. Pastori Johannes Granö kapinoi Eli­ sabetin kuolinvuoteella. Häntä huoletti  uutteran  lähetystyöntekijän  hautaami­ nen Siperian multiin, ”missä kukaan ei  muista hänen hautaansa.” Elisabet itse  suhtautui asiaan paljon tyynemmin. ”Ei  ole suurta väliä sillä tietävätkö ihmiset  missä  lepään.  Olen  varma,  että  Herra  Jeesus Kristus löytää minut myös Sipe­ rian mullista”, hän lohdutti pastori Gra­ nötä. Seurakuntalaiset tilasivat rakkaan  diakonissansa haudalle Uralilta kiven.   Elisabet Fontellin kuolemasta on kulu­ nut sata vuotta. Granö kuoli 1913. Hä­ nen  haudalleen  Omskiin  pystytettiin  suuri  musta  graniittipatsas.  Tänä  päi­ vänä emme edes lähimain tiedä, missä  Granön  hauta  sijaitsee.  Hautausmaan  paikalla  on  kerrostaloja  ja  jäähalli.  Fontellin viimeiset sanat ja hänen hau­ takivensä  puhuttelevat  meitä.  Ihmisen  elämä  on  kuin  tuulen  henkäys,  mutta  Herra Jeesus tuntee meidät jokaisen sy­ dänjuuriaan myöten ja on kerran kutsu­ va meidät iankaikkiseen elämään. Teksti: Juha Saari

Inker in Kirkko 27


Nuoret kirjoittavat

Elävä sana

Sienimetsän satoa

Ä

itini on  tataari  ja  kansal­ lisuutensa  mukaan  musli­ mi.  Vanhempani  erosivat  ollessani pieni enkä lapsena saanut  tietää  isän  uskonnollisesta  vakau­ muksesta. Vaikka äidin sukulaisten  kanssa vietimme tärkeimpiä musli­ mien  juhlia,  kasvoin  ilman  uskoa.  Etsin  yhteyttä  Jumalaan,  henkilö­ kohtaiseen Herraani, mutta rukouk­ set  minulle  käsittämättömällä  kie­ lellä eivät auttaneet oppimaan tun­ temaan Häntä.

Isoäidin esimerkki Kesällä 2010, kun olin 19­vuoti­ as,  matkustin  isäni  sukulaisten  luo  Saksaan. Kävin monessa  hienossa  katedraalissa.  Ensimmäinen  aske­ leeni uskontiellä oli saksalaisen iso­ äitini  tapaaminen.  Kerran  hän  ky­ syi, olenko kastettu. En pitänyt ky­ symystä kovin tärkeänä ja vastasin,  että  ei,  mutta  lapsena  minulle  teh­ tiin  vastaava  islamilainen  rituaali.  Silloin hän kysyi, rukoilenko. Vas­ tasin,  että  osaan  pari  tavanomaista  rukousta. Luulen, että isoäiti arvasi,  ettei minulla ole yhteyttä Jumalaan.

Eräänä iltana  palasin  kotiin  myö­ hään  ja  päätin  äänettömästi  livahtaa  huoneeseeni,  etten    häiritsisi  isoäitiä.  Hänen  makuuhuoneensa  ovi  oli  raol­ laan  ja  satuin  näkemään,  miten  har­ taasti hän rukoili polvillaan vuoteensa  vieressä. Silloin ymmärsin, että samoin  kuin  isoäiti,  minäkin  voin  puhua    Ju­ malalle omalla äidinkielelläni.

Sanaa, ja ymmärsin, että Raamatun  kautta  voin  oppia  tuntemaan  Kris­ tuksen.  Minulle  lahjoitettiin  Raa­ mattu. Silloin muistin, että olin saa­ nut ensimmäisen Raamattuni – las­ ten Raamatun ­ monta vuotta sitten  isältä isoäidin kehotuksesta.

Ovi seurakuntaan avautuu

Tunnustin uskoni  kolmiyhtei­ seen  Jumalaan  ja  minut  kastettiin  joulukuussa 2010. Siitä lähtien olen  lakkaamatta  kiittänyt  Herraa  siitä,  että  Hän  on  minut  luonut,  lunasta­ nut  synnin  ja  kuoleman  vallasta  ja  Hän on kanssani elämäni jokaisena  päivänä. On  suuri  siunaus  elää  Herrassa!  Ymmärsin,  että  vain  Hänessä  ih­ minen  voi  olla  aidosti  onnellinen.  Kaikki  sukulaiseni  eivät  hyväksy­ neet kääntymystäni. Uskon silti, et­ tä  Jumalan  avulla  ymmärtämättö­ myyden muuri väistyy ja voin ker­ toa läheisilleni pelastuksesta.

Kuukautta myöhemmin  kävellessä­ ni  Saranskissa  pysähdyin  kauniin  pu­ navalkoisen  kirkon  eteen.  “Evankelis­ luterilainen Velmema  (Ylösnousemus)  –seurakunta” luki kyltissä sisäänkäyn­ nin luona. Halusin mennä sisään, mut­ ta pelkäsin mitä sanon papille, jos hän  näkee minut ja kysyy, miksi olen tullut.  Enhän ollut edes kastettu. Raotin hiljaa  ovea  ja  pujahdin  kirkkoon.  Jumalan­ palvelussalissa  ei  ollut  ketään.  Istuin  penkille  ja  käänsin  katseeni  puiseen  ristiinnaulittuun. Pian ovi avautui ja näin pastorin po­ jan,  joka  kutsui  minut  ensimmäiseen  nuorten  kokoukseen.  Siellä  tutustuin  Aleksei­pastoriin ja seurakunnan nuo­ riin. Yhdessä  aloimme  tutkia  Jumalan 

Jumalan yhteydessä

Teksti: Jekaterina Vilgelm, Saransk,  Suomennos: Anitta Lepomaa Kuva: Sima Tshernyseva

Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi. 1. Moos. 3:6

V

enäläiset menevät  mielellään  metsään  keräämään  marjoja,  kasveja ja ennen kaikkea sie­ niä. Venäläisen vitsin mukaan  kokematon sienestäjä kysyi kokeneem­ malta:  "Mitkä  sienet  ovat  syötäviä?"  Kokeneempi  vastasi:  "Kaikki,  mutta  jotkut vain kerran." Sienestämisen suurimpia vaaroja on  erehtyä pitämään myrkkysientä hyvänä  ruokasienenä  ­  jotkut  niistä  näyttävät  hyvin  herkullisilta  ja  joskus  jopa  ko­ kenut  sienestäjä  erehtyy.  Jotkut  myrk­ kysienistä  ovat  niin  myrkyllisiä,  että  pelkkä  kosketus  voi  saastuttaa  hyvän  sienen. Venäjällä tuhannet ihmiset vuo­ sittain  kuolevat  tai  joutuvat  sairaala­ hoitoon sienimyrkytyksen takia. Kun itse olin sienimetsässä ja löysin  eräitä  kauniita,  mutta  hyvin  myrkylli­ siä  sieniä,  aloin  ajatella  niitä  synnin  vertauskuvana.  Ehkä  niin  kävi,  kos­ ka  minulla  oli  vaikeuksia  löytää  hy­ viä  sieniä  ja  kaikki  sienet,  joita  näin,  näyttivät  olevan  myrkkysieniä,  mutta  vertauskuva  on  silti  todellinen.  Synti  näyttää  usein  houkuttelevalta,  mauk­

kaalta ja kauniilta ­ kuten hedelmä hy­ vän  ja  pahan  tiedon  puussa  näytti  hy­ vältä syötäväksi. Mutta todellisuudessa  se on kuolettavan myrkyllinen. Valeh­ telu  saattaa  näyttää  nopealta  keinolta  välttää ristiriitoja, epärehellisyys raha­ asioissa  voiton  saamiseksi  voi  näyttää  avulta  talousvaikeuksissamme,  abortti  voi  tuntua  helpolta  ratkaisulta  ei­toi­ vottuun  raskauteen,  avioliiton  ulko­ puolinen  suhde  hyvältä  yksinäisyyden  lievittämiseen, avioero ratkaisulta vai­ keuksiin avioliitossa. Voisin jatkaa lu­ etteloa loputtomiin. Totuus  on  kuitenkin,  että  kaikki  kompromissit synnin kanssa voivat ol­ la  kuolettavia.  Voimme  yrittää  keksiä  tekosyitä,  joilla  oikeuttaisimme  väärät  tekomme  ­  kaikkihan  niin  tekevät  tai  eihän minun syntini voi olla suurempi  kuin muiden ­ jotta tuntisimme itsem­ me vähemmän syyllisiksi. Mutta synti  elämässämme  toimii  kuin  myrkkysie­ ni: olipa myrkkysientä vain pieni pala  tai  paljon,  me  olemme  saaneet  tartun­ nan ja myrkyttyneet, ja myrkky tihkuu  myös ihmissuhteisiimme ja alkaa myr­

kyttää toisiakin. Myrkyllisiin  sieniin  ei  aina  löy­ dy  vastamyrkkyä,  mutta  syntiin,  joka  myrkyttää  elämämme  ja  jonka  tähden  me  kuolemme,  on  olemassa  vastalää­ ke:  Jeesus  Kristus.  Jeesus  otti  kaiken  synnin myrkyn päälleen, kun hänet ris­ tiinnaulittiin. Koska Hän rakastaa mei­ tä niin suunnattomasti, Hän antoi syn­ timme myrkyn ottaa elämänsä, jotta me  saisimme elää. Hän kutsuu meitä laske­ maan jalkojensa juurelle kaikki myrk­ kysienet,  joita  olemme  elämässämme  keränneet; kaikki synnit, jotka painavat  meitä  alas  ja  uhkaavat  tappaa  meidät.  Hän  kutsuu  meitä  todelliseen  paran­ nukseen  ja  luottamaan  Häneen,  jotta  voisimme elää vapaana syyllisyydestä,  häpeästä  ja  kuolettavasta  synnin  myr­ kystä. Hän kutsuu meitä rakkaudessaan  yksinkertaisesti  luottamaan  Hänen  ar­ moonsa ja antamaan Hänen ottaa pois  synnin myrkyn elämästämme. Teksti: Leif Camp, Suomennos: Anne Vi­ hanta, Kuva: Erja Katainen

    

28 Inker in Kirkko

Inker in Kirkko 29


Välähdyksiä Venäjältä Kolumni Venäjästä ja venäläisyydestä

INKERIN KIRKKO 3/79/2011

!"#$%&%%'(")*"(+"(*",-"( !"#$%&'()*++,-*..)"/("#$%&/&'" 0(#,%$(1''("2$.+/%$'.+'3" 1''(+$,+,,.+)3"#4-++44%$.+'3" 0(#,%$("#$%#/(",-)1).+)"&'" 2$.+/%$'.+'3"+4+#$14#.$'3" #'(.'(%4(/4++'3",-)1)#,%! +/&'3"%4(/#$%&/&'3"$+#45$%.$)3" #'(.'(-'4-4&'"&'"#45'#$%&/&'6 7$%&/&'"/(".'8'("54/8,(" '&'-+'6"7$%&'()*++,-*"/("#//++4" 0(#,%$("#$%#/("9::!54/+$.&42! -'("1,%#,$..)"&'".,"/(",.$--)" ;*2)("<'%$'("#$%#/..'6"

www.inkerinkirkko.fi www.elci.ru Julkaisija Inkerin ev.lut. kirkko Venäjällä Päätoimittaja: Aarre Kuukauppi Vastaava toimittaja: Kristiina Paananen kristiina.paananen@gmail.com Taitto: Laura Ainali, Anne-Mari Tornberg Kirjapaino: Saarijärven Offset Painosmäärä: 2600 Rek.numero: 77-9428 Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Ilmestymispäivät vuonna 2011: 18.3, 14.6, 4.10, 14.12. Lehteen tuleva aineisto lähetettävä vastaavalle toimittajille 6 viikkoa ennen ilmestymistä. Toimituksen osoite Bolshaja Konjushennaja 8 191186 St. Petersburg lehti.toimitus@inkerinkirkko.fi

Tilaa Inkerin kirkko -lehti! Tule mielenkiintoiselle matkalle Inkerin kirkon tapahtumiin Pietarista Siperiaan, Viron rajalta Muurmanskiin, Pohjois-Ossetiaan, Saratoviin, Baskiriaan ja moniin muihin paikkoihin. Lehden vuosikerta (4 numeroa) maksaa vuoden 2011 alusta kestotilauksena 19 e Suomeen ja Venäjälle, muihin maihin 25 e. Tilaamalla tuet Inkerin kirkon työtä. Postita tämä kuponki osoitteella: Inkerin Kirkko -lehti, Ristikankaankatu 7, 53600 Lappeenranta. Lasku lähetetään myöhemmin. Tilauksen saaja:______________________________________________________ Lähiosoite:__________________________________________________________ Postitoimipaikka:_____________________________________________________  Suomenkielinen Inkerin kirkko    Venäjänkielinen Tserkov Ingrii (hinta Suomeen 25 e) Tilauksen maksaja:___________________________________________________ Lähiosoite:__________________________________________________________ Postitoimipaikka:_____________________________________________________ Haluan laskun sähköpostiosoitteeseeni:__________________________________

30 Inker in Kirkko

Venäläisten suhtautuminen uskoon

Toimituksen postiosoite Inkerin Kirkko -lehti, PL 189 53101 Lappeenranta Tilaushinnat Suomeen ja Venäjälle: Kestotilaus 19 e, vuositilaus 20 e. Tilaus muihin maihin 25 e. Venäjänkielisen lehden voi tilata erikseen. Hinnat Venäjän ulkopuolelle 25 e. Tilauksessa mainittava: Venäjänkielinen Inkerin Kirkko. Tilaukset ja osoitteenmuutokset Inkerin Kirkko -lehti Ristikankaankatu 7 53600 Lappeenranta lehti.osoitteet@inkerinkirkko.fi puh. 045 3540440 Etukansi Juhlajumalanpalvelus Moloskovitsan kirkon raunioilla heinäkuussa 2011. Kuva Kristiina Paananen

V

enäjä on maallinen valtio. Sil­ uskonnollisen tietämättömyyden. ti suuren enemmistön mielestä  Kyselyn  mukaan  82  %  venäläisis­ Venäjän  pääuskonto  on  orto­ tä  uskoo  Jumalaan,  13  %  ei  usko  Ju­ doksisuus.  Kuulin  erään  ihmisen  sa­ malaan ja 5 % ei ottanut kantaa asiaan.  novan:  ”Olen  ortodoksi,  mutta  en  ole  Kysymykset  uskosta  esitettiin  sekä  uskovainen.”  Voivatko  nämä  käsityk­ suoraan että kiertoteitse, jotta saataisiin  set  sopia  yhteen  saman  ihmisen  sydä­ parempi kuva Venäjän väestön todelli­ messä? Mikä hänelle on tärkeää? ”Us­ sesta  uskonnollisuudesta.  Kyselyyn  kon Jumalaan, mutta en niin kuin kirk­ osallistui  1  500  18  vuotta  täyttänyttä  ko opettaa, vaan omalla tavallani.” No  sadasta Venäjän kaupungista ja kylästä.  miten kirkko opettaa? ”En tiedä, käyn  Tilastollinen virhemarginaali on 3,6 %. kirkossa  vain  sytyttämässä  tuohuksen  Kysely  vahvisti  keskeisen  ennak­ ja  toisinaan  sei­ k o ­ o l e t u k s e n :  son  hiljaa  iko­ Kuulin erään ihmisen sa- enemmistö  ve­ nin  edessä.”  Jo­ novan: ”Olen ortodoksi, näläisistä  pitää  kin kuitenkin tuo  itseään  ortodok­ mutta en ole uskovainen.” seina.  Ortodok­ kirkkoon.  Ihmi­ nen etsii yhteyttä  Voivatko nämä käsitykset sisuuden  ilmoit­ Jumalaan, joskus  sopia yhteen saman ihmi- ti  uskonnokseen  50  %  väestös­ tietämättään. sen sydämessä? tä.  Heistä  suuri  Uskonnollis­ enemmistö  kertoi  kuuluvansa  Venäjän  ten järjestöjen määrä kasvaa Venäjällä  ortodoksiseen kirkkoon. Ortodokseista  vuosi  vuodelta.  Kaikkialla  maassa  to­ teutetaan  sosiologisia  tutkimuksia  us­ naisia on enemmän kuin miehiä. Tämä  konnollisista  asioista.  Lukiessani  eri­ sopii  hyvin  yhteen  sen  tiedon  kanssa,  laisten  uskonnollisten  nettisivujen  uu­ että  ateistien  joukossa  miehiä  on  kak­ tisia  löysin  Obshestvennoje  mnenije  si kertaa niin paljon kuin naisia. Budd­ (Yhteiskunnallinen mielipide) ­säätiön  halaisia,  juutalaisia,  katolisia  ja  pro­ toukokuussa  2011  tekemän  kyselytut­ testanttisia vastaajia oli erittäin vähän;  kimuksen tulokset. Kysely ei ole erityi­ heidän  osuutensa  mahtuu  otoksen  vir­ sen merkittävä, mutta sen tulokset ovat  hemarginaaliin, joka oli 3,6 %. Musli­ lähellä asioiden todellista tilaa. Monet  meja oli 4 % vastaajista. 27  %  vastanneista  pitää  itseään  us­ ortodoksijulkaisut  kirjoittivat  kyselyn  jälkeen  siitä,  että  tulokset  eivät  anna  kovaisena,  mutta  ei  liitä  uskoaan  mi­ mahdollisuutta  ylpeillä  omien  seura­ hinkään uskontoon. Tämä näkemys on  kuntalaisten  korkeista  prosenttiosuuk­ itse asiassa lähellä ateismia. Melko mo­ sista.  Pikemminkin  ne  avaavat  eteen  net ihmiset pitävät itseään uskovaisina,  lähetyskentän;  kysely  paljasti  väestön  mutta  eivät  käy  kirkossa,  eivät  tiedä 

mitään ehtoollisesta  eivätkä  pysty  se­ littämään, mihin oikeastaan uskovat ja  miten usko näkyy heidän elämässään.  Melko  usein  ihmiset  kertovat  ole­ vansa  ortodokseja  ”sydämessään”,  mutta  eivät  osallistu  jumalanpalvelu­ selämään  eivätkä  osaa  rukoilla.  Ky­ selyn  mukaan  näitä  ”sydämessään  us­ kovaisia”  on  eniten  Luoteis­Venäjän  alueella,  jossa  ihmiset  määrittelevät  itsensä ortodokseiksi, mutta eivät kui­ tenkaan  kuulu  Venäjän  ortodoksiseen  kirkkoon. Tutkimuksen yllättävin tieto  on, että 54 % vastaajista ei usko ylös­ nousemukseen.  Toisaalta  ei­uskovai­ sista vastaajista 11 % uskoo kuoleman­ jälkeiseen elämään. Ei  ole  tarpeen  laskea,  miten  nämä  prosentit luonnehtivat uskovaisia. Tär­ keää  on  aivan  muu.  Lain  suojaamasta  uskonnonvapaudesta  huolimatta  ihmi­ set  tarvitsevat  tietoa  Kristuksesta  niin  kuin ennenkin. Kristillisen kirkon teh­ tävä on löytää tapoja kertoa uskostaan,  jotta ihmiset voisivat löytää tien, jolla  seurata Vapahtajaa. Teksti: Oksana Dyba, Inkerin kirkon tiedo­ tusjohtaja, Suomennos: Hanna Suopajärvi Kuva: Kristiina Paananen

Inker in Kirkko 31


Ilosanomaa rummuin, huiluin, kitaroin...

Lasten ja nuorten musiikkileireistä on tullut Bash­ kirian tasavallassa Uralilla jo perinne. Ne ovat todel­ lista  lähetystyötä  pakanakylissä,  joissa  kristinuskos­ ta ei paljoa tiedetä eikä kastettuja juurikaan ole. Tänä  vuonna  leirit  olivat  pääosin  meille  uusissa  mariky­ lissä:  Begmurzinossa,  Tshishmassa  ja  Shelkanovas­ sa – kylissä, joissa Birskin seurakunnan työ on vasta  alkuvaiheessa.  Kolmipäiväiset  leirit  pidettiin  kylien  kulttuurita­ loilla tai kouluilla ja niistä vastasi Birskin seurakun­ nan musiikkityöntekijä, musiikinopettaja Anna Mis­ hina avustajineen. Etukäteen  oli kysytty viranomai­ silta  lupa  leiriä  varten  ja  kulttuuritalon  työntekijät  avustivat meitä tarvittavissa järjestelyissä.  Kun  lapset  tulivat  paikalle,  alkoi  tutustuminen  toisiimme  ja  erilaisiin  soittimiin.  Välillä  oli  raamat­ tutunti,  jossa  Anu  Väliaho  selitti  hengellisten  lau­ lujen  sisältöä.  Välillä  taas  leikittiin  ulkoleikkejä  tai  tehtiin  käsitöitä.  Sitten  opeteltiin  soittamisen  alkeita  ryhmittäin. Anna  Mishina  johti  lastenkuoron  yhteislaulujen  opettamisen  ja  harjoittamisen  sekä  nokkahuilun  soi­

32 Inker in Kirkko

ton alkeet.  Juha  Väliaho  opetti  nuorille  kitaransoi­ ton  alkeita,  Dina  Korepanova  ksylofonin  soittoa  ja  rytmisoittimia  sekä  Vasili  Mihailov  syntikan  soiton  perusteita. Leirin  kohokohta  oli  aina  loppukonsertti,  jos­ sa  leiriläiset  esiintyivät  vanhemmilleen,  suku­ laisilleen  ja  ystävilleen.  Shelkanovan  marikyläs­ sä  15  leiriläisen  lisäksi  kulttuuritalon  saliin  kerään­ tyi  40  kuulijaa.  Lasten  kuoro  lauloi  14  marinkielis­ tä  laulua,  joista  kahdeksan  oli  hengellisiä  lauluja.   Kolme  laulua  nuoret  säestivät  kitaroin,  vaikka  ennen  leiriä  vain  yksi  oli  harjoitellut  kitaransoittoa.  Osassa  lauluista  oli  mukana  ksylofoni  ja  nokkahuilut,  valta­ osassa joko marilainen rumpu tai muita rytmisoittimia.   Lopuksi  kaikki  halukkaat  saivat  ottaa  mukaansa  Biblii kalaskala ­kirjan, jossa on 60 tärkeintä Raamatun  kertomusta marinkielellä värikuvin.  Näin  voitiin  välittää  ilosanomaa  näissä    marilaista  luonnonuskontoa  harjoittavissa  kylissä.  Kaikessa  oli  iloa ja evankeliumin alkeita. Teksti: Juha Väliaho, Uralin lääninrovasti, Kuva: Anu  Väliaho

IK%203.2011  

http://www.evlut.net/ik2/images/Lehtiarkisto/2011/IK%203.2011.pdf

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you