IK%203.2011

3/79/2011

Tiit Salumäen vuodet Pushkinissa

Lähetystyöntekijä palasi Suomeen

Moloskovitsassa iloittiin kyyneleet silmissä

Pääkirjoitus

Psalmi 66:8-12

Piispa Aarre Kuukauppi Inkerin ev.lut. kirkko Venäjällä

Moloskovitsan rauniokirkon vanha alttaripaikka.

INKERIN KIRKKO 3/79/2011

Tässä numerossa: 3

Pääkirjoitus

4

Inkerin kirkko 400 vuotta Kooste kesän juhlista

4

Inkerin kirkko 400 vuotta - kooste kesän juhlista

13 Inkerin kirkon uutisia 16 Kuulumisia seurakunnista Lehti on perustettu joulukuussa 1991 suomen- ja venäjänkielisenä versiona.

Suomenkielinen Inkerin Kirkko välittää uutisia ja tietoa kirkon nykypäivästä suomea puhuville inkeriläisille sekä suomalaisille seurakunnille, järjestöille ja yksityisille tukijoille.

22 Näkemiin Venäjä 24 Kirkon aika

Pushkiniin vuodet olivat rohkaisevaa aikaa

26 Luterilaisuutta 300 vuotta

Siperiassa Elisabet Fontell - Siperian diakoniatyön uranuurtaja

28 Nuoret kirjoittavat

Pieni kertomus suuresta pelastuksesta

2 Inker in Kirkko

29 Elävä sana

Sienimetsän satoa

30 Kirjanäyttely Inkerinmaan kirjallisuudesta

31 Kolumni

Uskonnollisuus Venäjällä

32 Ilosanomaa rummuin, huiluin, kitaroin

Että me olisimme yhtä Herrassa Kuva: Kristiina Paananen

Ylistäkää mei­ dän Jumalaam­ me, kaikki kansat, antakaa ylistyksen kaikua! Hän an­ taa meille elämän, hän ei salli jalkamme horjua. Si­ nä olet koetellut meitä, Ju­ mala, puhdistanut ahjossa kuin hopeaa. Sinä olet an­ tanut meidän joutua verk­ koon, olet pannut orjuuden taakan harteillemme. Sinä olet antanut vihollisten ajaa ylitsemme, me olemme jou­ tuneet tuleen ja veteen, mut­ ta sinä olet avannut meille jälleen tien.

Veljet ja sisaret Jeesuksessa,

K

ädessänne on Inkerin Kirkko ­lehden juhlanumero, joka on 400­vuotiaan kirkkomme kun­ niaksi tavallista laajempi. Nekin luki­ jat, jotka eivät päässeet juhliimme ke­ sällä, voivat osallistua yhteiseen juh­ laan ja iloon lehtemme välityksellä.

On suurenmoista nähdä, miten Tai­ vaallinen Isä on siunannut kirkkoamme näiden vuosien aikana. Ennen kaikkea suuri kiitollisuus täyttää sydämeni sii­ tä, että meillä on oma koulutuslaitos, Teologinen Instituutti, joka valmentaa tulevia työntekijöitä seurakuntiin. Tä­ nä syksynä Instituutissa alkoi maiste­ rikoulutustaso. Oman kirkon koulutus antaa mahdollisuuden kehittää raama­ tullista ja tunnustuksellista opetusta ja niin kirkko yhdistyy uskoon ja tunnus­ tukseen, Kristuksen ympärille.

Tänä päivänä, jos koskaan, kristitty­ jä kutsutaan seuraamaan Herraa; kul­ kemaan hänen jäljissään, kieltämään itsensä ja kantamaan ristiä ketään vi­ haamatta katsoen uskon alkajaan. Toi­ saalta aika on paha ja kova, toisaalta tässä ajassa on paljon mahdollisuuksia.

Meidän luterilaisten on tehtävä to­ sissaan työtä, avattava silmämme nä­ kemään naapurimme ja läheisemme.

Jos meidän läheisemme eivät tunne Kristusta, me olemme siihen syylliset.

Kristillisyys on Euroopassa tänään ala­ mäessä. Se on meidän vikamme: me emme noudata Herran käskyä julis­ taa, todistaa, rakastaa ja antaa omas­ tamme. Usko ilman tekoja on kuollut­ ta. Tunnustus ilman auttamista on vain

kaukaista, ulkopuolella ihmistä olevaa totuutta, joka ei kosketa. Aika on teh­ dä työtä, uhrautua asialle pelkäämättä seurauksia, tietäen vain sen, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdis­ tukset minua odottavat (Apt. 20:23).

Meitä lähestyy vauhdilla reformaa­ tion 500­vuotisjuhla. Se myös kutsuu toimimaan rohkeasti ja pelkäämättä Raamatun sekä kirkon puolesta (vaik­ ka kirkkoa vastaan) ravistellen omaa hiljaista tapaa uskoa, joka on muuttu­ nut välinpitämättömyydeksi. Jumalan tahto on, että kaikki kristityt olisivat yksi ruumis, jossa on monia toimivia jäseniä Jumalalle kuuliaisena ja Hänen käskyjään noudattaen. Herra käyttää myös Inkerin kirkkoa kootakseen omi­ aan yhteyteensä.

Luterilainen kirkko on sirpaloitunut ja siitä on tullut olemisen tapa. Aina löytyy asia, josta taas voi riidellä. Kirk­ ko­ ja seurakuntakäsitys on hämärtynyt käsitteeksi ”missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun nimeeni”. Mutta se ”minun nimeeni” ei olekaan Herran nimi, vaan ihmisen, joka ajaa omaa it­ sepäistä tahtoaan. Tilanne on vaikea, mutta vaihtoehtoja on vain yksi: että kaikki, jotka Herran tulemusta rakasta­ vat, olisivat yhtä ja yhdessä.

Herra anna meille ymmärrystä ja viisautta olla yhtä.

Inker in Kirkko 3

Pääjuhla Moloskovitsassa ja Kupanitsassa

Moloskovitsan kirkon raunioilla iloittiin kyyneleet silmissä

I

nkerin kirkon 400­juhla­ vuoden päätapahtuma alkoi lauantaina 30.7.2011 juh­ lajumalanpalveluksella Moloskovitsan rauniokirkolla Länsi­Inkerissä. Synkän näköinen taivas pudotteli vesipisaroita, kun pietarilaisten yksityishenkilöiden lahjoittama jykevä puinen risti kannet­ tiin kirkon alkuperäiselle alttaripaikalle.

Juhlajumalanpalveluksessa palvelivat pastorit Ivan Hutter (vas.) ja Aleksei Uimanen (oik.).

Piispa Aarre Kuukauppi saarnasi.

Juhlakansa ahtautui entiseen kirk­ kosaliin, josta muistona ovat vain pa­ hoin turmeltuneet ulkoseinät ja taivas­ ta kohti kurottautuvat pilarit. Piispa Aarre Kuukauppi vertasi saarnassaan juhlapaikkaa kristityn päämäärään ja vaellukseen:

seen on auki. Joka on pannut toivonsa Jeesukseen Kristukseen, ei joudu häpe­ ään... Mutta me, vaikka olisimme kuin­ ka rutiköyhiä, ahdistettuja ja tällaisten raunioiden keskellä vietämme jumalan­ palvelusta, olemme sittenkin maailman iloisimmat ihmiset. Tämä kuuluu Kris­ tuksen tien, kaidan tien kulkemiseen.

Tämä kuuluu pyhien vanhurskauteen, josta meille puhuu Raamattu.

Moloskovitsan seurakunnan perusti­ vat saksalaiset uudisasukkaat 380 vuot­ ta sitten. Valkeakirkoksi kutsuttu kirk­ ko rakennettiin vuonna 1632 ja se on vanhin Inkerinmaan luterilaisista kir­ koista. Jumalanpalveluksia pitivät sekä ­ Täällä kirkon raunioilla meidän saksalaiset, virolaiset että suomalaiset. yläpuolellamme ei ole edes kattoa. Se Yli puolet jumalanpalveluksista pidet­ on kuin symboli siitä, että tie taivaa­ tiin suomeksi 1900­luvun alkupuolella, kunnes kirkko suljettiin vuonna 1937.

Juhlakansa kokoontui 379 vuotta vanhojen kirkon raunioiden suojiin.

Juhla toi yhteen kaukana toisistaan asuvia ystäviä.

Taivas itki yhdessä juhlaväen kanssa.

74 vuotta myöhemmin Valkeakirkon raunioilla veisattiin virsiä venäjäksi ja suomeksi. Vaikka jumalanpalveluspaik­ ka oli kaikkea muuta kuin mukava, yksi vieraista, Inkerin kirkon ensimmäinen pääsihteeri Isto Pihkala totesi, että se oli ainoa oikea paikka pitää juhlajuma­ lanpalvelus. Traaginen historia ympäröi kuulijat konkreettisesti ja kosketti sekä nuoria että vanhempia. Läsnä olivat sil­ ti vahvasti myös toivo ja ilo, jotka ovat kulkeneet kirkossa sukupolvelta toisel­ le. Piispa Kuukaupin sanoin: ”Me iloit­ semme kyyneleet silmissä”.

Teksti ja kuvat: Tuulikki Vilhunen, Kristiina Paananen

4 Inker in Kirkko

Jumalanpalveluksessa avusti Kelton kirkkokuoro.

Fiadora seurasi, kun Anna Dokutsajeva ikuisti juhlapaikan maalaten.

Inker in Kirkko 5

Pääjuhla Moloskovitsassa ja Kupanitsassa

Inkerin kirkon perhejuhlaa Kupanitsassa

I

nkerin kirkon 400­vuotis­ juhla jatkui Moloskovitsan jumalanpalveluksen jäl­ keen Kupanitsan kirkolla. Pääpuheen piti Kelton seurakunnan pastori Ivan Laptev, joka vertasi kristillistä seura­ kuntaa Kupanitsan kirkon seinissä ole­ viin erilaisiin kiviin ja johdatteli kuuli­ joita Inkerin kirkon erilaisten vaiheiden halki nykyhetkeen.

Pääpuheen piti pastori Ivan Laptev.

Inkerin lippu hulmusi Suomen ja Venäjän lippujen keskellä.

Kesän rippikoululaiset avustajineen puhuttelivat aitoudellaan ja innollaan Viktoria Shutovan johdolla.

kisimme Kristuksen ristin ja toisimme hänelle kiviset sydämemme. Näin to­ teutuu hänen tahtonsa ja silloin tämän maailman ihmiset katsoessaan kirkkoa ja meitä voivat huudahtaa perässäm­ me: Sinä olet Kristus, elävän Jumalan poika.

sanoin ja sävelin. Arvo Survon ajatuk­ sesta aikoinaan lähti liikkeelle proses­ si, joka johti Kupanitsan seurakunnan rekisteröimiseen ja kirkon palautuk­ seen vuonna 1988. Vuonna 1861 val­ mistunut kirkko kunnostettiin ja vihit­ tiin uudelleen käyttöön 1991.

Suomen kirkon tervehdyksen toi Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen. Lisäksi kuultiin useiden ­ Jumala katsoo meitä, pientä kirk­ eri järjestöjen puheenvuoroja sekä run­ koamme ja pieniä seurakuntiamme. saasti musiikkia. Keltosta kesken rippi­ Hän toivoo, että toteutuisi se, mitä var­ leirin juhlaan tuli rippikoululaisia, jotka ten edelliset sukupolvet kuolivat ja mi­ lauloivat itsensä kuulijoiden sydämiin. tä varten Hän säilytti kaikki nämä kir­ Kupanitsan oma poika, lähetyspas­ kot; jotta tänään vapauden ajassa nä­ tori Arvo Survo tervehti juhlaväkeä

Kirkon takana olleelle juhla­alueel­ le kerääntyi kaikkiaan noin 450 juh­ lavierasta pitkienkin matkojen takaa.

Paikalla oli kaikenikäisiä sylilapsista vanhuksiin.

Piispa Aarre Kuukaupille juhla oli mieleenpainuva: ­ Inkerin kirkon uudella sukupolvel­ la on ollut hyvin vähän esimerkkejä, mitä on kristillisyys arjessa ja juhlassa.

Tämä oli meille ensimmäinen kirkon kesäjuhla. Erityisesti minua ilahdutti nuorten uskon todistus. Olen tyytyväi­ nen, että juhlaan tuli sekä ystäviä Suo­ mesta että paikallista väkeä eri alueilta.

Juhla oli sellainen kansojen sekoitus, joka Inkerin kirkko tänä päivänä on.

Tuutarin seurakunnan kuoro esiintyi kirkkoherra Viktor Vorontsovin kanssa.

Lähetyspastori ja Inkerin kansan herättäjä Arvo Survon laulu kosketti kuulijoita.

Juhlassa oli runsaasti nuoria Inkerin kirkosta.

Inkerinmaan kartta kiinnosti juhlavieraita.

Myös perheen pienimmät viihtyivät juhlapaikalla.

Volosovosta ja Kolppanasta juhlimaan saapuneet seurakuntalaiset nauttivat erityisesti Kelton kirkkokuoron esityksistä.

Inkerin kirkko esittää sydämel­ liset kiitokset kaikille juhlaan osal­ listuneille ­ sekä vieraille että tal­ koolaisille, jotka palvelivat eri teh­ tävissä juhlan onnistumiseksi.

Teksti ja kuvat: Tuulikki Vilhunen, Kristii­ na Paananen

6 Inker in Kirkko

Inker in Kirkko 7

Osana Inkerin kirkon pitkää historiaa

”Inkerin kirkko on merkki Jumalan todellisuudesta” Tiivistelmä piispa Seppo Häkkisen puheesta Kupanitsassa 30.7.2011

Moloskovitsan ja Kupanitsan juhlissa oli vieraita useista Inkerin kirkon seurakunnista eri puolilta Venäjää. Mitä 400-vuotias Inkerin kirkko merkitsee erilaisista taustoista tuleville jäsenilleen? Miten eri ikäiset ihmiset haluaisivat kehittää kirkkoaan tulevaisuudessa?

Piispa Seppo Häkkinen kertasi puheessaan Inkerin kirkon historiaa. Venäjäksi tulkkaa Julia Puhilas.

Anna Mishina ­ musiikkityöntekijä, Birsk (Uralin rovastikunta) ­ Koen olevani osa tätä rikasta ja ras­ kasta historiaa Venäjällä ja Kristuksen kirkossa. Minulle on tärkeää, että oma marilainen heimoni voi myös olla osa tätä historiaa. Toivon, että vallanpitäjät muu­ allakin kuin historiallisella Inkerinmaalla hyväksyisivät In­ kerin kirkon historiallisena kirkkona.

Aleksanteri Ruotsi ­ Kingisepp (Länsi­Inkerin rovastikunta) ­ Inkerin kirkko merkitsee minulle inkerinsuomalaisena paljon ja iloitsen sen toiminnasta. Toivon, että Inkerin kirkko laajenisi Venäjällä ja seurakun­ nat kasvaisivat. Kirkon tulee pysyä kirkkona; Jumalan Sanasta lähtevä hengellinen työ on pääasia ja sitä on kehitettävä.

Maria Bujko ­ Volosova (Länsi­Inke­ rin rovastikunta) ­ Minun suomalaiset esi­isäni olivat, niin kuin minäkin, Inkerin kirkon jäseniä.

Toivon, että Inkerin kirkko kasvaisi ja ke­ hittyisi. Että kirkossa säilyisi traditio sekä puhdas luterilainen tunnustus ja sen poli­ tiikka olisi ymmärrettävää ja avointa. Kristuksen rakkau­ den tulisi olla pohjana keskinäiselle yhteydelle.

Anatolij Pogasij ­ kirkkoherra, Ka­ zan (Uralin rovastikunta) ­ Tunnen ylpeyttä siitä, että kirk­ komme on jo 400­vuotias ja saan olla osa sitä. Venäjällä on ilo kuulua perin­ teiseen kirkkoon, koska ortodoksisen kirkon historia on pitkä ja historialli­ seen kirkkoon suhtaudutaan kunnioi­ tuksella. Kirkon tehtävä on julistaa sanomaa kolmiyhtei­ sestä Jumalasta. Ennen kaikkea kirkkomme tulee panos­ taa siihen. Kaikki muu on apuvälineenä tämän tehtävän toteuttamisessa.

Nina Savolainen ­ keskuskanslian sih­ teeri, Pyhän Marian seurakunta (Pie­ tarin rovastikunta) ­ Meidän tulee rukoilla, että Jumala oh­ jaa Inkerin kirkkoa säilyttämään hengelli­ set arvonsa. Siten kirkko voi kehittyä ja vetää puoleensa nuoria. Toivoisin, että jo­ kainen seurakuntalainen näkisi vaivaa oman seurakuntansa kehityksen eteen. Silloin koko kirkko kasvaa ja vahvistuu.

Jelena Baranova ­ kanttori, Rzhev (Moskovan rovastikunta) ­ Olen ylpeä siitä, että voin olla tämän kirkon jäsen ja osa sen historiaa. Saan kokea kristittyjen yhteyttä ja olla pal­ velemassa musiikin kautta. Toivon, et­ tä musiikkityö kirkossamme kehittyisi ja sitä kautta voisimme olla julistamassa evankeliumia.

Sergei Tolochkov ­ Nizhni Novgorod (Moskovan rovastikunta) ­ Olen käynyt kirkossa noin vuoden ja nyt alan ymmärtää sitä, että olen tä­ män tradition perillinen, vaikkei mi­ nulla olekaan suomalaisia juuria. Kir­ kon historia auttaa nöyrtymään siihen, että koettelemuksista voi selvitä. Mo­ loskovitsan kirkon rauniot saivat minut aivan fyysises­ ti ymmärtämään sen, että meillä on todella pitkä historia.

Minusta on tärkeää kehittää lapsi­ ja nuorisotyötä, sil­ lä kasvattamalla lapsia ja nuoria voimme vaikuttaa paitsi kirkkomme, myös maamme tulevaisuuteen.

Teksti: Erja Katainen, Kristiina Paananen.

Kuvat: Kristiina Paananen, Marina Väisä (Jelena Baranovan kuva)

I

nkerin evankelis­luterilaisen kirkon vaiheisiin pe­ rehtyessä ei voi kuin ihmetellä sitä, että voimme tänään viettää juhlaa. Vaatimattomasta alusta al­ koi 400 vuotta sitten kirkon kasvu. Se johti kaksisataa vuotta sitten kukoistusaikaan, jota seurasi puolestaan tuho. Sodat ja vallankumoukset, vainot ja karkotuk­ set, pidätykset ja teloitukset veivät Inkerin kirkon kuo­ leman partaalle. Mutta kirkko nousi tuhkasta ja rauni­ oista. Tänään se suuntautuu kohti tulevaisuutta. Inkerin kirkko on merkki Jumalan todellisuudesta.

Historia on välttämätön ymmärtääksemme nyky­ hetkeä. Se sitoo meidät osaksi yhteisöä, joka kurottaa ajassa taaksepäin. Ihminen ja yhteisö saavat juuret, kun niillä on historia. Vain sitä kautta voi suuntautua koh­ ti tulevaa. Historian ymmärtäminen on itseymmärryk­ sen edellytys, niin yksilölle kuin yhteisöllekin. Siksi on tärkeää, että juhlavuonna Inkerin kirkko tekee itseään ja historiaansa tunnetuksi niin Venäjällä kuin muualla­ kin maailmassa. Samoin on tärkeää muistaa edesmen­ neitä sukupolvia, jotka ovat tätä kirkkoa rakentaneet ja sen puolesta uhrautuneet. Siunattu olkoon heidän muistonsa.

Tästä nousee kristityn ja kirkon tehtävä. Julistus, yh­ teys ja palvelu ovat meille kristityille annetut tehtävät.

Sitä varten Inkerin kirkko on ollut olemassa 400 vuotta.

Siinä on sanottu sen tehtävä myös tulevaisuudessa. Hy­ vä sanoma, evankeliumi, on vietävä eteenpäin, yhteyttä Herraan ja toisiin on vaalittava ja kärsivää ihmistä on autettava.

Toiseksi Paavali puhuu kirkosta temppelirakennuk­ sena. Sen perustuksena on apostolien ja profeettojen opetus. Kristus on tässä temppelissä kulmakivenä, joka on kaiken kristinuskon perusta.

Kristityn ja koko kirkon yhteinen tehtävä on huoleh­ tia siitä, että kirkko aina säilyy sillä apostolisella pe­ rustalla, jonka kulmakivenä on Kristus. Silloin Raama­ tun sana on saanut sille kuuluvan merkityksen. Ilman tällaista perustaa ei Inkerin kirkko olisi vaikeuksien ja vainojen keskellä säilynyt, eikä sillä myöskään olisi tulevaisuutta.

Kirkon salaisuus on kaikessa mukana oleva ja kai­ ken yhteen liittävä perusvoima, Kristus. Hän on seu­ rakunnan kasvamisen ja rakentumisen perusedellytys.

Kristuksen kirkko ei ole ihmisten luomus, ei saman­ Nykyhetkeen ja tulevaisuuteen meitä kristittyjä ja mielisten ihmisten yhteenliittymä, vaan Jumalan sää­ kirkkojamme opastaa ja rohkaisee Efesolaiskirjeen dös, Kristuksen luomus ja Pyhän Hengen voimasta teksti: elävä.

Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan Tänään katsomme taaksepäin Inkerin kirkon kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin 400­vuotiseen historiaan. Sen tapahtumat ovat tuoneet pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perus­ mukanaan luottamuksen Jumalaan. Kristus­perustalle tuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakive­ rakennettu, apostolien ja profeettojen opetukselle no­ nä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen jautunut kirkko on kestänyt nousun ja tuhon, kasvun ja yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, vainon vaiheet. ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Ju­ Tänään katsomme menneisyyden lisäksi tulevaisuu­ malan asumukseen. (Ef. 2:19­22) teen. Kristus­perusta kestää myös tulevina aikoina. Sen Ytimenä on ajatus perheestä, joka on kautta aikojen varaan on hyvä rakentaa tulevaisuutta. Juuri siksi on ollut ihmisyhteisön perusyksikkö. Paavali käyttää täs­ jatkuvasti huolehdittava siitä, että Raamatussa ilmoitet­ sä sanaa, jolla tarkoitetaan maahan muuttaneita ulko­ tu apostolien ja profeettojen opetus saa rakentaa kirk­ maalaisia. Heillä ei ole kansalaisoikeuksia. Kristuksen kojamme. Siitä avautuu tehtävä yksittäiselle kirkon jä­ kautta me olemme saaneet Jumalan kansan kansalaisoi­ senelle viedä evankeliumia eteenpäin, vaalia yhteyttä keudet ja kuulumme Jumalan perheeseen. Pyhässä kas­ Herraan ja toisiin kristittyihin sekä auttaa ja rakastaa teessa Jumala on ottanut meidät perheeseensä jäseniksi. lähimmäistään.

Kuva: Kristiina Paananen

8 Inker in Kirkko

Inker in Kirkko 9

NARVASSA VEISATTIIN HERRALLE KIITOSTA

Inkerin kirkon juurilla Lempaalassa Ajasta aikaan varjellut, Herra on kirkkoamme, sanallaan meitä ohjannut kaikissa vaiheissamme, vieläkin tahtoo siunata kansaansa köyhää armolla, tarjota taivahan rauhaa.

O Vuonna 1884 rakennettu Narvan Aleksanterin kirkko on Viron suurin kirkkorakennus.

Eliel Saarisen akvarellimaalaus Lempaalan kirkosta.

N

äillä virren 197 sanoilla julis­ ti Inkerin liiton kunniapuheen­ johtaja Keijo Korkka Inke­ rin kirkon 400­vuotisjuhlan alkaneeksi Lempaalan alkuperäisen, tuhotun kir­ kon muistomerkillä 16.7.2011.

Inkerin kirkon historia lasketaan al­ kaneeksi Lempaalasta, jonne syntyi In­ kerinmaan ensimmäinen suomenkie­ linen luterilainen seurakunta vuonna 1611. Mäenharjalla, jossa tämän ke­ sän juhla pidettiin, on aikanaan seissyt vuonna 1764 rakennettu komea hirsi­ kirkko. Se sai palvella suomalaisia mil­ tei 200 vuoden ajan, aina 1930­luvulle saakka. Silloin risti kaadettiin ja kirkko revittiin alas maata myöten.

Keijo Korkka on itse inkeriläinen ja kotoisin Lempaalasta. Hän muistaa

rakkaudella kotiseutunsa kirkkomäen, jonka metsittyneeltä ja pusikoituneelta kummulta hän toivoi löytävänsä edes jonkin merkin aikanaan paikalla sijain­ neesta pyhäköstä.

Kun hän jälleen kerran siellä potkis­ keli maastoa löytääkseen edes pienen kappaleen kirkon kivijalkaa, osui hä­ nen kengänkärkensä johonkin. Turpei­ den alta löytyi risti, joka oli aikanaan saanut tältä kummulta julistaa korke­ uksiin Jumalan kunniaa.

Risti pystytettiin muistopaateen tu­ hotun kirkon alttarin paikalle. Muis­ tomerkkiin kiinnitetyssä laatassa ker­ rotaan sekä suomeksi että venäjäksi seurakunnan perustamisesta ja kirkon rakentamisesta.

Inkerin kirkon piispa Aarre Kuu­ kauppi luki muistomerkillä Psalmista 66 (löytyy tämän lehden sivulta 2). ­ Nämä psalmin sanat sopivat Inke­ rin kirkon nykyelämään sekä mennei­ syyteen. Inhimillisesti me voisimme katkerasti muistella niitä aikoja, joi­ ta Jumala on sallinut. Mutta kun kat­ selemme tämän päivän tilannetta, ym­ märrämme, että Jumalan sana on ian­ kaikkinen. Sanan valossa taas ymmär­ rämme, ettei pääasia ole katkeruutem­ me, vaan Jumalan tahdon näkeminen ja tulevaisuutta kohti katsominen.

Juhlassa baritoni Esko Sorsa esit­ ti inkeriläissyntyisen Mika Piipari­ sen koskettavia lauluja. Kyläneuvos­ ton puheenjohtaja Valerij Veselov toi juhlaan oman lämpimän tervehdyksen­ sä ja lähetyspastori Pekka Jauhiainen (Sley) päätti tilaisuuden johdattamal­ la juhlavieraat virteen ”Jumala ompi linnamme”.

Ohjelma jatkui Maaselän (Stekljan­ nyi) kylään vuonna 2000 nousseen uu­ den kappelin pihalla. Skuoritsan kirk­ koherra Pavel Krylov piti juhlaesi­ telmän ja professori Olga Minkkisen lahjakas lapsikuoro kosketti syvältä juhlakansaa.

Teksti: Arja Laurikainen/ KP Kuvat: Inkerin kulttuuriseuran verkko­ sivut, Aleksandr Kudrjavtsev (kansaa muistomerkillä)

Juhlakansaa kokoontuneena tuhotun kirkon muistomerkille.

10 Inker in Kirkko

Kirkon tornitiloissa avattiin Inkerin sittain remontoitu Aleksante­ rin kirkko tarjosi puhuttelevat kirkkoa esittelevä näyttely, johon on ja juhlalliset puitteet 6.8.2011 koottu karttoja sekä kuvia ja esineistöä Narvassa vietetylle Inkerin kirkon Inkerinmaan seurakunnista.

400­vuotisjuhlalle.

Juhlassa esiteltiin Viron kirkon jul­ Narva on ollut hyvin tärkeä paikka kaisema kirja Ingeri kiriku ristiteel (In­ kerin kirkon kärsimysten tie). Teoksen Inkerin kirkolle. ­ Kun kaikki luterilaiset kirkot oli on koonnut Narvan suljettu Inkerissä ja Venäjällä, Narva seurakunnan kirkko­ oli melkein ainoa seurakunta, johon in­ herra Villu Jürjo ja keriläiset pääsivät jumalanpalveluksiin, toimittanut kanttori !"#$$%%&'!()*&!##$$(+),$(-./00#&$$()10) Tuuliki Jürjo. Artik­ kastamaan lapsia. Täällä oli seurakun­ keleita kirjaan ovat nassa suomeksi palveleva kirkkoherra kirjoittaneet Toivo Elmar Kull+)1$,0),$(-./$&)/23')/&­ Hollo, Paul Saar, nut, muisteli Inkerin kirkon piispa Aar­ Harri Mõtsnik sekä Tiit Salumäe. re Kuukauppi saarnassaan.

Inkerin kirkolli­ sesta historiasta esi­ telmöivät tutkija Pi­ ret Lotman Tallin­ Inkerin kirkkoa esittelevässä nasta sekä histori­ näyttelyssä oli kuvia ja oitsija Konstantin esineistöä Inkeristä.

Zukov Pietarista.

Ohjelmassa oli myös kaksi konserttia.

Sopraano Svetlana Musina lauloi Je­ lizaveta Pantshenkon säestyksellä.

Juhla päättyi uudempaan inkeriläiseen Liturgina inkeriläisessä Mooses musiikkiin, josta vastasivat pietarilaiset Putron messussa toimi Länsi­Inkerin kansanmusiikkiryhmät Konec LetA se­ lääninrovasti Pavel Krylov. Jumalan­ kä Minus Trelligh. palveluksessa lauloi Viron inkeriläisis­ tä sekä Kelton kirkkokuorosta koottu juhlakuoro johtajinaan Tatjana Belan, Teksti ja kuvat: Kristiina Paananen Kaja Arulepp, Marge Matson sekä Marina Väisä.

Viron evankelis­luterilaisen kirkon arkkipiispa Andres Põder onnitteli juhlivaa Inkerin kirkkoa. Hän korosti rakkauden ja laupeuden osuutta kirkon työssä, minkä ansiosta Inkerin kirkko on kestänyt kaiken kokemansa. Saar­ nan jälkeen arkkipiispa luovutti piispa Kuukaupille Viron kirkon 1. luokan ansioristin tunnustuksena hänen työs­ tään kirkkonsa hyväksi.

Useista kuoroista muodostettu juhlakuoro esiintyi jumalanpalveluksessa

Monikielinen juhla sujui suomen­, viron­ ja venäjänkielellä.

Inkerin kirkon piispa vastaanotti Viron kirkon myöntämän 1. luokan ansioristin.

­ Inkerin kirkosta on tullut sellainen Jumalan sulatusuuni, jossa sulatetaan kaikki kansat yhteen. Tässäkin meitä on sekä venäläisiä että suomalaisia, in­ keriläisiä, virolaisia; monesta kansas­ ta, monesta kielestä ja hyvässä sovussa me veisaamme Herralle kiitosta, totesi piispa Kuukauppi.

Piispa Kuukaupin ja arkkipiispa Põderin takana vas. Oleg Sevastjanov, Peter Kaldur ja Villu Jürjo.

Inker in Kirkko 11

Inkerin kirkon uutisia

Usko ja kauneuden kaipuu yhdistävät eri kansoja

J

uhannuspäivänä Pitkärannan lute­ rilaisessa seurakunnassa vietettiin Inkerin kirkon 400­vuotisjuhlaa.

Juhlan tunnukseksi oli valittu sanat: Su­ kupolvi ylistää sukupolvelle Sinun teko­ jasi, ja he julistavat Sinun voimallisia töitäsi (Ps. 145:4).

Kirkossa oli esillä hengellistä kir­ jallisuutta vallankumousta edeltäväl­ tä ajalta sekä käsitöitä, jotka oli tehty isoäidin kirstuista löydettyjen mallien mukaan. Juhla alkoi jumalanpalveluk­ sella, jonka toimitti kirkkoherra Juho Kajava. ­ Tänään vietämme juhlaa, jossa muistelemme maisen elämän jättänei­ tä esi­isiä, uskomme edelläkävijöitä.

4&&%%5+) 1$#,0) $*0#) 15##5(!!#) /!&%%6) 7!­ rinnöksi nämä kirjat, oli luja usko, pal­ jon kärsivällisyyttä ja hengen voimaa, koska vähäisten sallittujen matkatava­ roiden joukkoon he valitsivat itselleen kaikkein tärkeimmät ja arvokkaimmat esineet: hengellisiä kirjoja, virsikirjoja ja Jumalan Sanaa joka päivälle, sanoi kirkkoherra Kajava.

Onnea ja siunausta!

Nadezhda Ivanovan vanhoista kankaista valmistama “Kotiinpaluu” -niminen nukke.

sia, hengellistä kirjallisuutta, runoko­ koelmia ja virsikirjoja, rippikoulun ryh­ mäkuvia tai vallankumousta edeltävän ajan pappien valokuvia.

Näyttelyä kootessa ilmeni, että vai­ noista ja vaikeuksista huolimatta ihmi­ set ovat aina halunneet säilyttää sielun kauneuden ja uskon, elää puhtaudessa, koristella asumuksensa ja siirtää kai­ ken tämän sukupolvelta toiselle. Se on yhteistä kaikille kansoille. Tänä päivä­ nä Inkerin kirkon seurakunnat ovatkin täynnä eri kansallisuuksien edustajia.

Näyttelyssä on suomenkielinen ”Jumalan Sanaa joka päivälle” -kirja Leninin kirjoitusten kansien välissä.

”Kotiinpaluu” tuli nimeksi nukelle, jonka Nadezhda Ivanova oli omin kä­ Inkerin Kirkon 400­vuotisjuhlanäyt­ sin valmistanut puolen vuosisadan ta­ telyssä olikin nähtävissä, että monille kaisista kankaista. perheille Pitkärannasta on tullut toinen ­ Sommittelin nämä nuket muistok­ kotiseutu ja luterilaisesta seurakunnasta si niistä kansoista, jotka joutuivat ko­ hengellisen elämän keskus. kemaan vaikeita aikoja. Kaikki eivät päässeet palaamaan kotiin. Mutta siel­ Teksti ja kuvat: Oksana Dyba lä, missä ihmiset saivat palata rauhalli­ Suomennos: Anitta Lepomaa seen elämään, he löysivät uuden kodin.

Juhlan toisessa osassa Juho Kaja­ va kertoi pastori Selim Jalmari Lau­ rikkalasta, joka toimi Inkerin kirkon seurakunnissa vuosina 1909­1937. In­ kerinmaan juhannuksenviettotavoista kertoi Klara Kobzeva.

Lempi Kajava esitteli seurakunta­ laisten kokoaman näyttelyn. Kun näyt­ telyä valmisteltiin, siihen alettiin kerätä inkeriläisten vanhoja säilyneitä valoku­ via ja jokapäiväistä esineistöä. Mutta kutsuun vastasivatkin eri kansallisuuk­ sia edustavat seurakuntalaiset. Kaikilta löytyi kotoa vanhoja Raamatun painok­ 12 Inker in Kirkko

­ Teologisen Instituutin rehto­ rille Fjedor Tulinille ja hänen vai­ molleen Aljonalle syntyi 16.4. poi­ kavauva, joka sai nimekseen Mark Tulinin ­ Omskin seurakunnassa viet­ ti 100­vuotispäiväänsä Irina Bori­ sovna Hohlova 5.5. ­ Pyhän Marian kirkossa vihittiin avioliittoon 9.7. Pyhän Marian lap­ si­ ja nuorisotyöntekijät Anna Do­ kutsajeva ja Stepan Petrov ­ Lähetysjohtaja Aleksei Uima­ selle ja hänen vaimolleen Alinalle syntyi 12.7. poikavauva, joka sai ni­ mekseen Wiljam Uimanen

400-vuotisjuhla yhdisti eri sukupolvien luterilaisia Pitkärannan kirkossa.

Keskinäinen luottamus rohkaisi keskustelemaan avoimesti

M

ikkelin hiippakunnan piis­ pa Seppo Häkkinen isännöi 2.­4. syyskuuta Inkerin ja Suomen ev.lut. kirkkojen välisiä neuvottelu­ päiviä Lappeenrannassa. ­ Meitä yhdistää hyvin monet vahvat siteet alkaen tunnustukses­ ta ja erityisesti tänä vuonna on syy­ tä nostaa esille historialliset siteet, kun on Inkerin kirkon juhlavuo­ si. Keskinäinen luottamus rohkai­ see keskustelemaan kaikista asi­ oista avoimesti, myös vaikeista ja aroistakin kysymyksistä, ja etsi­ mään niihin hyviä ja kestäviä rat­ kaisuja, piispa Häkkinen lausui avauspuheenvuorossaan.

Inkerin kirkon toiminnasta Suo­ messa keskusteltiinkin avoimesti. ­ Noin 15 000 Inkerin kirkon ak­ tiivista seurakuntalaista on muutta­

nut Suomeen. Monet heistä eivät ole löytäneet itselleen paikkaa seurakunta­ elämässä Suomessa. Toiseksi Suomes­ sa kysytään usein, milloin Inkerin kirk­ ko on taloudellisesti omavarainen. Me­ netettyjen jäsenten myötä menetämme kolehtituloina noin 1,5 miljoonaa eu­ roa joka vuosi. Meillä on myös vastuu Suomeen muuttaneista kirkkomme jä­ senistä, koska heistä hyvin suuri osa edelleen on sekä Venäjän kansalaisia että Inkerin kirkon seurakuntien jäse­ niä, piispa Aarre Kuukauppi valotti tilannetta Inkerin kirkon puolelta.

Piispa Kuukauppi korosti, että In­ kerin kirkko haluaa toimia yhteistyös­ sä Suomen kirkon seurakuntien kans­ sa. Hän myös esitti Inkerin kirkon toi­ veen, että Suomen kirkko suhtautui­ si positiivisemmin ns. vanhauskoisiin jäseniinsä.

Inkerin kirkko perusti vuonna 2010 Suomeen yhdistyksen ­ Inkerin kirkon

edustusto ry ­ jonka toimisto sijaitsee Lappeenrannassa. Yhdistyksen perus­ tamisen taustalla on mm. käytännön syitä: kirkon rahaliikenteen sujuva hoitaminen Suomen ja Venäjän välil­ lä sekä Inkerin kirkon lehtiin liittyvät tilausasiat.

Piispa Häkkisen mukaan yhdistys on herättänyt Suomessa epätietoisuutta ja jopa vääriä tulkintoja, joita lehdistö on ruokkinut. Hän näkee yhdistyksen tarkoituksenmukaisena ja hyvänä kehi­ tyksenä Inkerin kirkossa.

Neuvottelujen päätöspäivänä sun­ nuntaina vietettiin Sammonlahden kirkossa messua, jossa liturgina toi­ mi piispa Häkkinen ja saarnasi piispa Kuukauppi. Tämän jälkeen oli Inkeri­ juhla, jossa Inkerin kirkon historias­ ta luennoi emeritusprofessori Jouko Sihvo.

Teksti: Kristiina Paananen

Inker in Kirkko 13

Inkerin kirkon uutisia

Inkerin kirkon uutisia

Valtakunnallinen kirkkokolehti Suomessa Inkerin kirkolle

Dikonin lapset pääsivät uusiin tiloihin Viipurissa

V

iipurissa vietettiin lauantaina 27. elokuuta Lastensuojelusäätiö Di­ konin uusien tilojen avajaisia. Juhla alkoi evankelis­luterilaisessa kirkossa jumalanpalveluksella ja jatkui sen jäl­ keen Dikonin hiljattain remontoiduis­ sa vuokratiloissa, jotka piispa Aarre Kuukauppi vihki säätiön käyttöön.

Dikon on toiminut Viipurissa yli kymmenen vuotta ympärivuorokauti­ sena turvakotina. Toiminta sai alkun­ sa katulapsityöstä Lahden Diakonia­ laitoksen toimesta. Alkuvuosina työs­ tä vastasivat vapaaehtoiset suoma­ laiset, 2000­luvulla työntekijät ovat olleet palkattuja venäläisiä. Vuoden 2010 alussa Dikon siirtyi Inkerin kir­ kon diakoniatyön vastuulle ja toimii nyt vaikeissa oloissa elävien lasten päiväkeskuksena.

Suurin osa keskuksen lapsista on taustaltaan keski­aasialaisia, jotka ko­ kevat syrjintää Venäjällä. Osalta puut­ tuu toinen tai molemmat vanhemmat.

Lapsia on tällä hetkellä 16 ja heidän parissaan työskentelee neljä palkallista työntekijää. ­ Jossain vaiheessa ajattelin, että ti­ lanne muuttuu paremmaksi ja meille

Dikonin lapsia piispa Kuukaupin kanssa avajaisjuhlan jumalanpalveluksessa Viipurissa.

tulisi vähemmän lapsia. Valitettavasti ongelmat eivät lopu. Osa täällä kasva­ neista lapsista on jo aikuisia, heillä on työpaikat ja omat perheet. Osa aikuis­ tuneista lapsista käy meillä edelleen, mutta nyt he tulevat toisenlaisten on­ gelmien kanssa, kertoi avajaisjuhlassa Dikonin johtaja Tamara Tulegenova.

Dikonin toimintaa ovat rahoittaneet sekä Lahden Diakoniasäätiö että yksi­ tyiset tukijat. Kääntyminen Inkerin kir­ kon puoleen kaksi vuotta sitten johtui tarpeesta kehittää Dikonin toimintaa pitkäjänteisesti osana Venäläistä yh­ teiskuntaa. Diakonialaitos osallistuu muutaman vuoden ajan taloudellisiin kustannuksiin, tulevaisuudessa rahoi­ tus on Inkerin kirkon vastuulla.

Lahden Diakonialaitosta edustanut Jorma K. Virtanen antoi tunnustusta Inkerin kirkolle:

400-vuotiaalle Inkerin kirkolle kerättiin Suomessa 19.6.2011 valtakunnallinen kirkkokolehti, jonka tuotto oli noin 115 000 euroa. ­ Me koemme Suomen puolella ru­ kousvastauksena Inkerin kirkkoon muodostuneen yhteyden. Ilmeisesti tä­ mä on uusi toimiala Inkerin kirkolle, mutta työ on alkanut loistavasti.

Viipurin seurakunta on tehnyt yh­ teistyötä Dikonin kanssa pitkään. Ava­ jaisten kaikissa puheenvuoroissa kii­ teltiin erityisesti seurakunnan nuoria, jotka Veronika Shutovan johdolla kunnostivat Dikonin nykyiset tilat tal­ kootyönä. Lopputuloksena on siisti ja kodikas huoneisto, jossa on keittiön ja pesutilojen lisäksi yksi huone. Tulevai­ suuden toive on, että vielä saataisiin kunnostettua muutama lisähuone, jol­ loin lapset voisivat tarpeen tullen yö­ pyä keskuksessa.

Teksti ja kuva: Kristiina Paananen

Juhliva Inkerin kirkko sai nimensä veroisen kirkkotekstiilin

I

nkerin kulttuuriseura ry:n hallituksen jäsenet Toivo Tupin ja Marja Karhu­ la sekä Aatami Kuortin poika Jorma Kuortti luovuttivat Skuoritsan laulu­ juhlassa 11.6. piispa Aarre Kuukaupille muistolahjaksi seinätekstiilin, jossa on kuvattuna kaikki Inkerin kirkot ennen vallankumousta.

Seinätekstiilin on valmistanut juhli­ valle Inkerin kirkolle Inkerin kulttuu­ riseuran puheenjohtaja, valtiotieteen tohtori Helena Miettinen avustajineen.

Kuvat on tulostettu vanhoista valoku­

14 Inker in Kirkko

Piispa Kuukauppi vastaanotti kirkkotekstiili -lahjoituksen Toivo Tupinilta (vas.), Marja Karhulalta ja Jorma Kuortilta (oik.).

vista kankaalle ja ommeltu yhtenäisek­ si seinätekstiiliksi Inkerin kirkon aikai­ semmista vaiheista.

Inkerin kulttuuriseura järjestää ns. muistelutyöpajoja Suomeen muutta­ neille inkeriläisille ja niitä on järjestetty

myös Venäjällä ja Virossa inkeriläisten keskuudessa. Samanlaisella tekniikalla on toteutettu myös Mooses Putron elä­ mästä ja työstä omat muistotekstiilit.

Teksti ja kuva: Tuulikki Vilhunen

Inkerin kirkko kiittää lämpimästi kaikkia Suomen seurakuntia tästä merkittävästä lahjasta.

Kirkkohallituksen päätöksiä 27.5.2011: ­ Jatketaan kahdella vuodella kirkko­ herran valtuuksia V.F. Ruzhinskoville Sevastjonovin seurakunnassa ja A.V. Voltshokille Revdan seurakunnassa. ­ Avataan Hatsinan seurakun­ nan kirkkoherran virka haettavaksi 9.9.2011 saakka. ­ Valittiin Oksana Dyba tiedo­ tusjohtajaksi projektityöntekijänä 1.9.2011 alkaen vuodeksi. ­ Siirretään Aleksandra Maksimo­ va diakoniaosaston johtajan virkaan 100 % työajalla 1.6.2011 alkaen. ­ Avataan diakoniaosaston sihteerin virka haettavaksi 9.9.2011 saakka. ­ Avataan lapsi­ ja nuorisotyön kou­ luttajan toimi haettavaksi 9.9.2011 saakka. ­ Vihitään diakoniksi Dmitri Gala­ hov Terijoen seurakuntaan. ­ Siunataan katekeetaksi Juri Mal­ kov Joshkar­Olan seurakuntaan. ­ Vihitään diakoni Jukka Paananen (LYRS) papiksi palvelemaan Inkerin kirkkoa. ­ Vihitään diakoniksi Antero Rasi­ lainen (ELY) Kemin seurakuntaan. ­ Kutsutaan Jorma Laine (SEKL) rakennuskonsultiksi vuodeksi 1.5.2011 alkaen. ­ Kutsutaan Esko Haapalainen (SLEY) Toksovan seurakuntaan vapaa­ ehtoiseksi kirkkoherran avustajaksi.

Lasten ja nuorten aktiivinen kesä

J

okainen vuodenaika on omalla ta­ vallaan erityinen, mutta mielestäni kaikkein arvaamattomin on kesä. Em­ me tiedä etukäteen, mitä kesällä ta­ pahtuu, missä ja kenen kanssa tulem­ me olemaan ja mitä jää muistoihin.

Kesästä 2011 tulen muistamaan avoimet sydämet, iloiset hymyt, ih­ misjoukot, vilpittömät rukoukset ja äänekkäät laulut. Lapsi­ ja nuoriso­ työn toimikunnalla oli paljon monen­ laista palvelutehtävää. Nimenomaan palvelutehtävää, sillä on vaikeaa ni­ mittää työksi sitä, mille sydämeni ja­ kamatta kuuluu, ja niitä tapahtumia joissa moni lapsi ja nuori tuli Herran löytämäksi.

Kesämme alkoi projektista ”KSP – Kaikkien seurakuntien palvelu”.

Nizhni Novgorodin seurakunnassa palvelimme erilaisina tiimeinä 15.­25. kesäkuuta. Järjestimme lasten ja nuor­ ten tapahtumia sekä autoimme seura­ kunnan pihatöissä. Projektin jälkeen Nizhnin nuoria osallistui rippikoulu­ ja telttaleireihin.

Heinäkuun alussa pidettiin Inkerin kirkon lastenleiri. Uskallan sanoa, että

tämä leiri oli erikoisen siunattu ja suu­ ri: 183 osanottajaa monista kirkkom­ me seurakunnista. Leiri oli ihmeellinen niin sisällön kuin nimensäkin ”Ihmeju­ na” puolesta. Ryhmänvetäjät ja lapset odottavat jo seuraavaa leiriä, ja me kut­ summe niitä seurakuntia, joista ei vielä ollut osanottajia, tulemaan ensi kesänä.

Rippileiri, nuorisotyön huipentuma, oli heinä­elokuun vaihteessa Keltossa.

Yhdeksän ryhmänvetäjää palveli ahke­ .0'#&)10)89),$(-./$&#0*00)'0($&):,2%%5:) Herralle.

Kesämme loppusointuna oli nuor­ ten telttaleiri elokuussa lähellä Kannel­ järveä. ”Paikkani maailmassa” oli ky­ symys, johon etsimme vastausta tänä vuonna.

Saimmeko kesällä nukuttua tar­ peeksi? ­Tuskinpa. Mutta meille jäi mitä lämpimimmät muistot, uusia ystä­ viä, tukea uskolle ja paljon valokuvia.

Nukkua me kyllä ehdimme myöhem­ min. Nyt on siunauksellinen aika tehdä työtä ­ olla lähellä Herraa.

Teksti: Veronika Shutova, Inkerin kirkon lapsi­ ja nuorisotyön johtaja, Suomennos: Anitta Lepomaa, Kuva: Sima Tshernyseva

Tervetuloa mielenkiintoiselle matkalle itään!

!"#$%&'#"()* –

Kirkon aika TV-ohjelma Venäjän ja Baltian luterilaisuudesta. Joka toinen torstai klo 20:10 TV7-kanavalla. Mukana myös Inkerin kirkon seurakuntia, työntekijöitä ja seurakuntalaisia.

Ohjelman verkkosivut ja aikaisemmin esitetyt jaksot osoitteessa: www.evlut.net

Inker in Kirkko 15

Kuulumisia seurakunnista

Kesän lastenleirejä Pitkärannassa Tapaamiset Aunuksen pyhäkou­ lulaisten kanssa ovat käyneet meil­ le jo perinteeksi. Tällä kertaa me Pit­ kärannan nuoret vastaanotimme vie­ raat omaan seurakuntaamme. Leirim­ me aiheena oli ”Ole johtaja niin kuin Gideon”.

Anzela Subbotina ja Anna Smir­ nova Aunuksesta pitivät raamattutun­ teja. Puhuttiin Gideonin kutsumukses­ ta ja siitä, miten hän kykeni voittamaan monia asioita Jumalan avulla. Iltaoh­ jelmassa ja ryhmätyöskentelyssä kes­ kustelimme siitä, mitä opimme Gideo­ nin elämästä, ja miltä Jumalan mielen mukaisen johtajan pitäisi näyttää.

Muun ohjelman lisäksi järjestim­ me yhteisen ulkorastileikin, missä lap­ set opettelivat toimimaan joukkueessa, ystävinä. Kävi ilmi, että se ei olekaan helppoa. Mutta he selviytyivät ja leikin lopuksi heitä odotti ”herkkuaarre”.

Olemme hyvin kiitollisia Juma­ lalle ystävistä, jotka Hän on meille lahjoittanut!

Kuva yllä: Tyrön kirkon uudelleen vihkimisestä on kulunut 15 vuotta. Kuva Lasse Kuukauppi Kuva vasemmalla: Pyhäkoululaiset Liza Baranova ja Jana Antipova esiintyivät Rzevin

Seurakuntien juhlaa Kuluneen kesän aikana on monessa seurakunnassa vietetty erilaisia vuosijuhlia, joiden yhteydessä on muisteltu myös Inkerin kirkon 400-vuotiasta taivalta. ietarin rovastikunnassa juh­ li ensin Tyrön seurakunta, jos­ sa tuli 22. toukokuuta kulu­ neeksi 15 vuotta restauroidun kirkon vihkimisestä.

Samaan rovastikuntaan kuuluvassa Tuutarin seurakunnassa vietettiin kir­ kon 5­vuotisjuhlaa 29. toukokuuta. ­ Juhlien vietto todistaa yhä uudel­ leen, että kirkko elää Jumalan voimas­ ta, eikä vain yksi erillinen Tuutarin seurakunta, vaan koko Inkerin kirkko.

Näin on oleva myös tulevaisuudessa, sillä Herra itse on paimenemme, päät­ ti Tuutarin kirkkoherra Viktor Voront­ sov oman puheensa.

Samana päivänä Tuutarin kans­ sa juhli Kingiseppissä Länsi­Inkerin rovastikuntaan kuuluva Jaaman seu­ rakunta 15­vuotiasta kirkkoraken­ nustaan. Ajan kulumista, mutta seu­ rakunnan tehtävän pysymistä sama­ na havainnollistettiin muodostamalla paikalla olleista seurakunnan hoitajis­ ta ketju. Alkupäässä oli Arvo Survo, joka oli saattamassa seurakuntaa aluil­ leen. Ketjun toisessa päässä oli nykyi­ nen kirkkoherra, Anatolij Leshik, liit­

P

16 Inker in Kirkko

tyneenä edeltäjiensä joukkoon.

Moskovan rovastikuntaan kuuluvas­ sa Rzevissä vietettiin 14. elokuuta Py­ hän Luukkaan seurakunnan 15­vuotis­ juhlaa. Saarnassaan kirkkoherra Vale­ ri Antipov lausui seurakuntalaisille ja vierailijoille: ­ Joskus kauan sitten täällä Rzhe­ vissä oli pieni luterilainen kappeli. Nyt emme edes tiedä, missä se sijaitsi, siitä ei ole jäänyt kiveä kiven päälle. Mutta Herra rakentaa jälleen huoneensa, sil­ lä Hän haluaa Sanansa taas kuuluvan.

Herra lahjoitti meille tämän kirkon.

Mutta tämä on vain rakennus. Todel­ linen kirkko olemme me itse. 15­vuo­ tisjuhlan tulee muistuttaa meille siitä, että Herra kutsuu meitä menemään ja julistamaan ristiinnaulittua Kristusta.

Rakastakaa kaikkia ihmisiä, jotka ym­ pärillänne ovat. Saarnatkaa heille Ju­ malan valtakuntaa. Tutkikaa Jumalan Sanaa ja vahvistukaa siinä!

Volgan rovastikuntaan kuuluvassa Saratovin seurakunnassa juhlittiin 28. elokuuta 400­vuotiasta Inkerin kirkkoa, 10­vuotiasta Saratovin seurakuntaa se­ kä 5­vuotiasta Volgan rovastikuntaa.

Kontupohjassa “Jerusale­ min muuri­ en jälleenra­ kentaminen” oli aiheena Kontupohjan seurakunnan kolmipäiväisessä lasten tapahtumas­ sa kesäkuun lopulla. Päivät täyttyivät tutustumisleikeistä, hauskoista kilpai­ luista, mielenkiintoisista opetuksista ja liikuntatuokioista. Ohjelmaan kuului myös retki kotieläinpuistoon. Viimei­ senä päivänä Petroskoista saapui py­ häkoululaisia vieraaksi Kontupohjaan.

Lapset olivat tyytyväisiä leiriin.

8­vuotias Karina kommentoi koke­ maansa seuraavasti: ­ Opin paljon uutta, esimerkiksi että vihollinen ei voinut häiritä Nehemiaa, koska Jumala oli hänen kanssaan. Ja nyt tiedän senkin, kuinka monta päivää meni Jerusalemin muurien uudelleen rakentamiseen.

Siperiassa Omskin alueella pidettiin heinä­ kuussa kaksi lastenleiriä: Novyi Reve­ lin kylässä leirille osallistui 15 ja Or­

Ylin kuva: Paimenten ketju Kingiseppissä.

Vas. Arvo Survo, Timo Kontio, Rauno Sipilä, Jukka Paananen ja nykyinen kirkkoherra Anatolij Leshik. Kuva Kristiina Paananen Kuva keskellä: Juhlivaa seurakuntaa Tuutarissa. Kuva Viktor Vorontsov Alin kuva: Nuoria seurakuntalaisia Saratovissa

Juhlajumalanpalveluksen jälkeen esiintyi seurakunnan kirkkokuoro.

Kahvitarjoilun yhteydessä lääninrovas­ ti, kirkkoherra Olav Pantsu muisteli sekä seurakunnan että rovastikunnan historiaa.

Koosteen toim. Kristiina Paananen

Alempi kuva: Siperian leiriläiset Novyi Revelen kylässä. Kuva Valerij Stepanin

Naiset kirjoivat tekstiilejä Pitkärannan kirkkoon Pitkärannan kirkon jumalanpalve­ lussalin ikkunoita kehystävät verhot, joihin on kirjailtu kristillisiä symbole­ ja. Irja Trohina, Emma Tshinkina, Lempi Kajava, Julia Mihailova ja Lilja Kravtshenko ovat tehneet työtä

Pitkärannassa kisailtiin ulkona. Kuva Julia Mihailova

lovkan kylässä 30 iältään 6–15­vuoti­ asta lasta. Omskin seurakunnan apuna leirien pidossa oli nuoria Inkerin kir­ kon muista seurakunnista; Kelton Py­ hän Yrjön seurakunnasta, Pietarin Py­ hän Marian seurakunnasta sekä Marin tasavallan seurakunnista.

Leirin aihe oli ”Jeesus – maailman valo”. Raamattuopetusten aiheet kertoi­ vat, millainen Jeesus on, miksi Vapah­ taja eli maan päällä ja miksi hän kuoli.

Lisäksi ohjelmassa oli lauluja, leikkejä, askartelua ja ryhmäkeskusteluja.

Leiri päättyi Orlovkassa pidettyyn juhlavaan jumalanpalvelukseen, jos­ sa kastettiin kymmenen lasta ja kolme aikuista.

Tekstit: Julia Mihailova (Pitkäranta), Ok­ sana Dyba (Kontupohja), Julija Korobova (Omsk) Suomennokset: Anitta Lepomaa, Kristiina Paananen, Hanna Suopajärvi

mielellään ja ilman korvausta.

Naiset suunnittelivat itse kuvion, jo­ ka vastaa alttaritaulun kuvaa. Samalla tavoin omin käsin Nadezhda Ivanova valmisti ehtoollisliinat ja alttarin kan­ kaisen päällyksen. Niillä kaikilla on symbolinen merkitys ja oma paikkansa jumalanpalvelussalin koristelussa.

Teksti ja kuva: Oksana Dyba, Suomennos: Anitta Lepomaa

Inker in Kirkko 17

Kuulumisia seurakunnista Pyhäkoululaiset esiintyvät opettajansa Marina Sinitsinan johtamana. Takana kirkkoherra Igor Sherbaha.

den sijaan puhukoon vasaramme.”

Seurakuntalaiset puolestaan ovat luoneet työmiehille parhaat mahdol­ liset työskentelyolosuhteet.

Me emme unohda niitä rakkauden ilmauksia, joita näimme ja koimme rakkaaksi tulleen talkooryhmän työs­ kentelyn aikana. Antakoon Taivaalli­ nen Isämme runsaasti kaikkea hyvää jokaiselle, joka otti osaa Lugan seu­ rakunnan tarpeisiin. Se, joka osoittaa laupeutta toisille, saa kokea samaa myös omassa elämässään.

Lugassa iloitaan remontista

Teksti: Marina Sinitsina, Suomen­ nos: Anitta Lepomaa, Kuvat: Kristiina Paananen

L

ugan kaupungissa oleva Pyhän Ma­ ria Magdaleenan seurakunta sai käyttöönsä vuonna 2003 seurakuntata­ lon. Rakennuksen mukavuudet löytyi­ vät pihalta, mikä talvisaikaan on ollut koettelemus ikääntyneille seurakunta­ laisille ja invalideille, seurakunnan ti­ loissa asuville työntekijöille sekä vie­ railijoille, joita seurakunta majoittaa.

Seurakuntalaiset ovat rukoilleet vuo­ sia, että rakennukseen saataisiin tehtyä remonttia.

Viime joulukuussa seurakuntatalon kunnostamisesta saapui keskustele­ maan Herättäjä­yhdistyksen talkooryh­ mä, jolle kirkkoherra Igor Sherbaha esitteli rakennusta. Rakennustyöt al­ koivat helmikuussa ja kaikki suunnitel­ lut työt olivat valmiit 12. toukokuuta.

Tuloksena olivat nykyaikaiset saniteet­ titilat, suihku ja uusi keittiö!

Inkerin kirkko myönsi remonttiin varat. Herättäjä­yhdistys maksoi tal­ koomiesten kulut sekä osan tarvittavis­ ta rakennusmateriaaleista. Talkooryh­ mään on kuulunut kaikkiaan seitsemän miestä.

Yhteinen rukous ja työ on yhdistä­ nyt meitä. Talkooryhmän johtajan Al­ po Löytynojan tervehdyspuheeseen sisältyi Herättäjä­yhdistyksen toimin­ taa kuvaava motto: ”Peruspanoksem­ me kirkon asiaan on työnteko. Puhei­

18 Inker in Kirkko

Harlun seurakunta sai kauniin kirkon Läskelään

P

ieni kaunis kirkko keskellä Läs­ kelän kylää Laatokan pohjois­ rannalla täyttyi ääriään myöten 19.6. vihkiäisjuhlaan. Vihkimisen toimit­ tivat Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi, piispa Jorma Laula­

ja Suomesta, Karjalan lääninrovasti Aleksandr Voltshok Muurmanskis­ ta, TT, Uusheräys ry:n pj. Kalevi Sil­ vola, Amerikan ev.lut. kirkon (EL­ CA) pastori Antti Lepistö, Harlun kirkkoherra Oleg Menaker ja Pit­ kärannan kirkkoherra Juho Kajava.

Piispa Kuukauppi totesi puhees­ saan, miten Inkerin kirkossa Juma­ lan Sana on saanut vaikuttaa niin, että jopa entiset ateistit löytävät us­ kon. Papeissakin on entisiä vanke­ ja, ja on ollut ilo nähdä miten suuri voima Sanassa on. Täällä eräs seura­ kunnan työhön valmistuva "kasvatti" onkin sanonut, ettei voi liikuttumatta puhua Jeesuksen kärsimyksistä. Piis­ pa Jorma Laulaja viittasi puolestaan alttaritauluun sanoessaan, ettei tässä kirkossa voi puhua kovia sanoja.

Rakentakaa! sanoi kaukaisin vie­ ras Suomi­Konferenssin puheen­ johtaja, pastori Antti Lepistö Min­ nesotasta Yhdysvalloista muutama vuosi sitten, kun omasta kirkosta haaveiltiin. Kirkon varojen keräyk­ sen hoiti Lestadiolainen Uusheräys ry ja siihen osallistuttiin myös valta­ meren takaa.

Rakentamiseen osallistuivat li­ säksi Kangasniemen seurakunta, kunta ja Kangasniemellä toimiva Harlu­seura, jonka terveiset toi sen puheenjohtaja Hannu Kervinen.

Harlu kuuluu luovutettuun aluee­ seen, jonka asukkaat sijoitettiin Kan­ gasniemelle ja sen ympäristökuntiin.

Kangasniemi on ollut Harlun ystä­ vyyskunta vuodesta 1992 lukien.

Harlun entinen rukoushuoneesta kunnostettu kirkko tuhoutui sodas­ sa, mutta sen alttaritaulun pelasti­ vat evakot Kangasniemelle, jossa se on edelleen seurakuntakodin seinäl­ lä. Koska alttaritaulua ei voitu enää palauttaa, Harlu­seura lahjoitti siitä tauluksi tehdyn vedoksen, joka on kooltaan kolmasosa alkuperäisestä.

Kangasniemen kunta ja seurakunta lahjoittivat kirkolle kellon, joka val­ mistettiin Venäjällä Kamenskilaises­ sa kellovalimossa.

Teksti: Tuulikki Vilhunen,Kuvat: Oksa­ na Dyba

Aktioryhmä Nizhni Novgorodin kauniissa Kremlissä.

”Superharasoo” aktiomatka Nizhni Novgorodiin

S

aimme tutustua nimikkolähettim­ me Miina Viitasen seurassa Nizh­ ni Novgorodin evankelis­luterilaiseen seurakuntaan 1.­8. elokuuta. Matka al­ koi Tikkurilasta, kun venäläiseen Tols­ toi­junaan astui kehdeksanhenkinen ryhmämme: Miina Viitanen, Mika ja Jenny Helander, Raija Filppula se­ kä nuoriso ­ Markus, Maaria, Paula ja Maarit.

Kirkolla pidettiin kaksipäiväinen lastenleiri, jota saimme olla toteutta­ massa omilla taidoillamme. Yhteistyö venäläisten isosten Anjan ja Nastjan kanssa kävi sujuvasti, sillä sanojen lop­ puessa jatkoimme elekielellä. Osalla lapsista oli ehtymätön huomion ja rak­ kauden kaipuu, eikä ollut hetkeä, jona suomalaistytön sormien lomassa ei oli­ si ollut pienet venäläiset sormet.

Kirkkoherra Jaroslav Boitshenko perheineen oli lämminhenkinen meitä suomalaisia kohtaan ja kieliongelmista huolimatta syntyi syvällisiäkin keskus­ teluja. Meidän suomalaisten nuorten ja paikallisten venäläisten nuorten välillä oli oma erityislaatuinen yhteys ja huu­ morintaju. Boitshenkojen perheen po­ jat ­ 7­vuotias Ilja ja 12­vuotias Leonid ­ saivat Markuksesta isoveli­hahmon.

Pidimme lauantaina nuortenillan, mikä onnistui mukavasti Miinan tulk­ kauksen ansiosta. Ilman häntä meidän matkastamme ei olisi tullut yhtään mi­ tään! Yllättävä huomio oli, että suu­ rin osa venäläisistä nuorista ei puhu englantia.

Sunnuntaina osallistuimme juma­ lanpalvelukseen, jossa oli ihanaa lau­ laa tai ainakin yrittää laulaa venäjäk­ si. Mielenkiinto pysyi lähes herpaan­

tumatta toimituksessa sen erilaisuuden vuoksi; siellä muun muassa seisottiin yhtä paljon kuin Suomessa istutaan.

Venäläiset ruoat olivat mielenkiin­ toisia ja erittäin maittavia. Kirkolla meitä pidettiin hyvässä ruuassa Denis­ seurakuntalaisen taidonnäytteiden an­ siosta. Jokainen ruoka oli varsinainen yllätys! Ja saimme kokea senkin, että Venäjällä juodaan tolkuttomasti teetä.

Hyvästien jättäminen sydämellisil­ le uusille ystävillemme Nizhni Novgo­ rodissa oli perin haikeaa. Tuntui kuin olisimme tunteneet heidät aina! Juma­ la totisesti siunasi matkamme ja antoi meille runsaasti rikkaita kokemuksia.

Paluumatkalla pyörähdys Pietarissa ei tuntunut enää miltään verrattuna ”oi­ keaan Venäjään” Nizhnissä. Kieltä­ mättä oli kuitenkin helpottavaa ylittää rakkaan Suomen raja. Sydämiimme jäi silti halu palata vielä jonain päivänä, jos ei Nizhni Novgorodiin, niin ainakin Venäjälle.

Teksti: Markus Filppula, Maaria Luoma, Paula Viitasaari ja Maarit Filppula Kuva: Nastja Rozhdestvenskaja

Baikalilla hoidettiin avioliittoja

S

iperian paimenet puolisoineen saivat nauttia heinäkuussa vir­ kistävästä avioliittoseminaarista Baikal­järven rannalla. Opetukses­ ta vastasivat amerikkalaisen Mis­ souri­synodin pastorit puolisoidensa kanssa.

Teologisen teorian sijaan keski­ tyttiin jokapäiväisen elämän kysy­

myksiin. Keskustelulle ja yhteisel­ le jakamiselle oli annettu paljon ti­ laa ja usein vaimoväki kokoontui omaan keskusteluryhmään. Luen­ tojen välissä ehdittiin uida Baikalis­ sa ja läheisissä kuumissa lähteissä, ulkoilla, pelata erilaisia pelejä se­ kä maistella Baikalin erikoisuutta, omul­kalaa.

Pastori Haegell korosti Jumalan Sanan lukemisen tärkeyttä myös ru­ kouksen yhteydessä. Raamatun kat­ kelmaa voi käyttää rukouksen pe­ rustana, jota ohjaa yksinkertainen kaava: ylistys, kiitos, pyyntö.

Avioliitossa erityisen tärkeää on me, ei minä. Me vahvistuu, kun puolisot rukoilevat yhdessä, löytä­ vät yhteistä tekemistä sekä juttele­ vat päivittäin, opettivat John ja Ma­ ry Haakana.

Nashin pariskunta käsitteli kris­ tittynä vanhempana olemista. Van­ hempien tulisi ohjata lastensa sy­ däntä, ei ainoastaan ulkoista käytös­ tä. Lasten ja vanhempien suhde hei­ jastuu myös lasten jumalakuvaan.

Scott ja Carrie Holder pitivät kanavat miehille ja naisille erikseen.

Veljet jakoivat keskenään pastorina olemisen taakkoja ja iloja. Naiset pohtivat papin puolisona olemista, mikä on Siperiassakin monen koh­ dalla kipeä asia. On vaikea ansaita kenenkään kunnioitusta sen perus­ teella, mitä mies tekee työkseen, kun luterilaisuutta ei juuri tunneta eikä palkkakaan ole häävi.

Käsitellyt aiheet koskettelivat nii­ tä perustavaa laatua olevia elämän rakennuspalikoita, joita jokainen on joskus ymmällään etsinyt. Hyvä Ju­ mala siunatkoon saamamme lahjat omissa perheissämme ja seurakun­ nissamme kasvaessamme kristittyi­ nä ja seurakuntien johtajina.

Teksti: Anu ja Juha Saari

Inkerin kirkon tuoreimmat uutiset www.inkerinkirkko.fi

Inker in Kirkko 19

Esittelemme

Kuulumisia seurakunnista

Skuoritsassa musisoitiin 400-juhlavuoden kunniaksi

Isä Nikodim siunasi vienankarjalankieliset Uudet testamentit Vuokkiniemellä.

seurakuntien vapaaehtoisia

S Muurmanskin seurakunnassa opiskellaan hallintoa

M Vienankarjalaiset saivat Uuden testamentin

V

ienankarjalankielinen Uusi tes­ tamentti – Uuši Šana – sekä sen äänikirja on valmistunut ja niiden käyttöönottoa juhlittiin Vienan Karja­ lassa heinäkuun lopussa. Vuokkinie­ men Kylätalossa 30.7. järjestetty Uuši Šana ­juhla aloitti samana viikonlop­ puna pidetyn perinteisen Iljan päivän praasniekan.

Kostamuksen ortodoksiseurakun­ nan pappi, isä Nikodim, avasi tilaisuu­ den siunaamalla kirjat juhlavasti. Tilai­ suuden puheenvuoroissa ja tervehdys­ anoissa huokui ilo ja kiitollisuus Uu­ den testamentin saamisesta. ­ Tässä kirjassa on Vienan Karjalan kansan kasvu, sen henkinen kulttuuri, Kansallisen politiikan komitean vara­ johtaja Elizaveta Haritonova kiteytti aloituspuheenvuorossaan.

Käännösryhmää juhlassa edustivat käännöstarkistaja Sinikka Saari, kie­ lentarkistaja Olga Karlova, Yhtyneit­ ten Raamattuseurojen konsultti Seppo Sipilä ja palauteryhmän jäsen Anna Vlasova. Tekstin kääntäjä, vuokkinie­ meläinen Raisa Remšujeva ei päässyt juhlaan mukaan, mutta tilaisuudessa luettiin hänen tervehdyksensä: ”Piiplija on hyvin tärkie kirja kaikil­ la rahvahilla. Karjalaisilla niise. Kyllä ihmiset ymmärrehtih, jotta meilä pitäy olla Jumalan šana omalla kielellä…

Ruato kešti pikän ajan, yli kymmenen vuotta... Joka päivä toistimma: Anna šie, Tuatto taivahaini, meijän Jumala, jotta Uuvven Šanan viesti tulis oikein 20 Inker in Kirkko

kiännetykši…”

Sunnuntaina 31.7. Kalevalan kir­ koissa kaikui kiitos Uudesta testamen­ tista. Ortodoksikirkon aamuyhdeksäl­ tä alkaneeseen palveluun saapui pal­ jon väkeä, sillä kirkon pappi, isä Jev­ geni, oli tiedottanut, että ihmiset voi­ vat nyt saada vienankielisen Uuden testamentin.

Tuntia myöhemmin evankelislu­ terilaiseen kirkkoon kokoontuivat lu­ terilaiset ja helluntailaiset yhteiseen kiitosjuhlaan. Messun liturgina toimi Kuhmon kirkkoherra Timo Suutari ja Seppo Sipilä saarnasi. Päivän tekstit luettiin vienaksi. Jumalanpalveluksen jälkeen ohjelma jatkui sanoin ja säve­ lin. Tilaisuuden päätteeksi Uuši Šana siunattiin Vienan kansan käyttöön.

Sekä Vuokkiniemen että Kalevalan tilaisuuksissa mukana olleet karjalaiset saivat mukaansa Uusia testamentteja ja äänikirjoja. Niitä toimitettiin myös Kostamuksen eri seurakuntiin. Jatkos­ sa kirjojen jakelu tapahtuu Vienan Kar­ jalan seurakuntien ja kylien kulttuuri­ talojen kautta.

Kirjan painos on 2500 kpl, ja mp3­ CD ­äänitettä monistettiin 500 kpl.

Käännöksen julkaisi Raamatunkään­ nösinstituutti ja työtä ovat tukeneet Suomen Pipliaseura, Avainmedia se­ kä Lempäälän ja Pirkkalan ev.lut. seurakunnat.

Teksti: Anita Laakso, Raamatunkään­ nösinstituutti, Kuvat: Branislav Kalcevic, Pertti Haavisto

uurmanskin luterilaisessa seu­ rakunnassa järjestettiin ke­ väällä seminaarisarja seurakunta­ laisille, jotka osallistuvat seurakun­ tien hallintoon. Yhteensä 15 henkeä Revdan kylästä, Kantalahdesta ja Murmanskista kokoontui opiskele­ maan, miten huolehditaan seurakun­ nan hengellisestä elämästä ja talou­ dellisista asioista asiantuntevasti ja ajanmukaisesti.

Seminaarien päämäärä oli eritel­ lä seurakuntaelämän johtamisen eri­ tyispiirteitä ja osoittaa, miten kirkon rakenne poikkeaa maallisesta orga­ nisaatiosta. Lisäksi korostettiin ryh­ mätyön tekemistä kaikissa asioissa.

Jumala on antanut meille työtoverei­ ta, jotta emme tekisi päätöksiä vain oman mielipiteen perusteella. On­ nistuminen vaatii koko ryhmän yhte­ näisyyttä, yhteistä rukousta ja seura­ kunnan asioiden yhteistä hoitamista.

Kirkkoherra Aleksandr Volt­ shokin pitämien luentojen lisäksi tehtiin harjoituksia. Niissä käytiin läpi erilaisia seurakunnan käytän­ nön elämän tilanteita sekä koottiin omien seurakuntien ja kappeliseu­ rakuntien toiminnan vahvuuksia ja heikkouksia. Lisäksi pohdittiin seu­ rakuntatyön monia mahdollisuuksia.

Kaikki seminaarin osallistujat saivat kotitehtävän. Seuraava päivä alkoi kotitehtävän purkamisella. Yhtei­ sesti mietittiin myös tulevan vuoden toimintaideoita.

Seminaarisarja jatkuu syksyllä.

Silloin on aika tehdä seuravan vuo­ den toimintasuunnitelmia ja valmis­ tella seurakuntien talousarvioita.

iinä missä urut soivat kirkossa, soi haitarikin.

Tuutarin seurakunnan pieni kuoro säestäjä­ nään hanuristi lauloi juhlakansan sydämiin ve­ näläistunnelmaisilla hengellisillä lauluilla. Kansa ei voinut vastustaa yhtymistä kuoron laulantaan.

Iloa ja lohdutusta musiikista ja sen hengellises­ tä sanomasta toi jokainen esiintyjä. Kun konser­ tin lopuksi kaikki esiintyjät kokoontuivat yh­ teen kuoroon laulamaan ja kiittämään, juhla sai täyttymyksensä.

Skuoritsan seurakunta järjesti 11.6. neljät­ tä kertaa laulujuhlan, tällä kertaa 400­juhlavuo­ den merkeissä. Esiintyjät olivat Inkerin kirkon eri seurakunnista tai Inkerin kirkon hyväksi esiinty­ viä muusikoita. Juhlassa tuli esille, että Inkerin kirkko on aikanaan ollut laulava kirkko, ja sitä se on edelleen.

Laulujuhlan aloitti Skuoritsan seurakunnan nuorten kuoro, ja konserttiosuudessa viimei­ senä esiintyi Kelton seurakunnan kuoro Mari­ na Väisän johdolla. Monipuolisessa ohjelmassa kuorojen lisäksi esiintyi nuoria kitaristeja, pieni viulistityttö sekä laulajattaret Natalia Nevzorova sekä Svetlana Musina.

Laulujuhlan toisella puoliskolla esiintyi pasto­ ri Arvo Survo laulaen ja kanteleella säestäen, se­ kä laulattaen että puhuen. Suomesta tervehdyksen toi pastori Markku Niemelä, joka kertoi kulke­ neensa jo 30 vuotta Inkerinmaalla. Koko iltapäi­ vän kestävän laulujuhlan päätti juhlan järjestänyt Skuoritsan kirkkoherra Pavel Krylov niinikään laulaen ja itseään kanteleella säestäen.

Suomesta juhlassa oli mukana Inkerin kult­ tuuriseuran järjestämä ryhmämatka. Ryhmässä oli mukana niin tunnettujen Inkerin kirkon val­ lankumousta edeltävän ajan työntekijöiden Aata­ mi Kuortin ja Mooses Putron sukua kuin sukunsa juuria vasta etsiviä.

Mukana olleet Pekka Holopainen ja Ai­ la Mehtonen (o.s. Holopainen) kertoivat liikut­ tuneena, että olivat käyneet elämänsä ensim­ mäistä kertaa isänsä synnyinkylässä Skuoritsan Punkkalassa.

Teksti ja kuvat: Tuulikki Vilhunen

Aleksei Ivanenko Filosofian lisensiaatti, Pietarin kasvipolymeeriteknologisen yliopiston dosentti. Pushkinin seurakunnan vapaaehtoinen suntio.

Miten aloitit palvelutehtäväsi?

Syksyllä 2009 pastori pyysi minua lukemaan epistolatekstin jumalanpalveluksessa. Minulle se oli suuri kunnia. Puin ylleni alban silloin ensim­ mäistä kertaa ja autoin käytännön asioissa ennen jumalanpalvelusta.

Millainen on tiesi Jumalan yhteyteen?

Uskonto on aina kiinnostanut minua. Muistan, kuinka aina ennen nukkumaanmenoa isoäiti luki Raamattua. Minut kastettiin lapsena ortodoksikir­ kossa ja äiti opetti olemaan vihoittamatta Jumalaa.

Harkitsin ryhtyväni ortodoksipapiksi, mutta /&(;'#0) #;%&,&() -%$'$-<) =%&$7&'#$''0) %;&() ,&.,­ koisiä, joista tein väitöskirjan. Kävin kirkossa ja 1990­luvun alussa amerikkalaisten saarnaajien ti­ laisuudessa. Tutustuin myös katolisuuteen ja luin jopa Koraania, mutta mikään ei tuntunut sopivan minulle.

Jumala johti minut Pushkiniin, kun oli aika valita kirkko häitä varten. Muutama vuosi häistä sain kutsun joulujumalanpalvelukseen, jonka jäl­ keen aloin käydä säännöllisesti kirkossa. Siinä oli jotakin, mitä sieluni kaipasi.

Miten voi pysyä nykyaikaisena, jos tavoittelee menneiden vuosisatojen viisautta?

Meidän kutsumuksemme on olla tässä ajassa.

Muinainen viisaus auttaa arvostamaan omaa elä­ mää ja samalla tiedostamaan sen väliaikaisuus.

Teksti: Fjodor Tulynin,Suomennos: Anitta Lepomaa

Teksti: Oksana Dyba, Suomennos: Han­ na Suopajärvi

Inker in Kirkko 21

Kirkko ja lähetys

Miina Viitanen hyvästeli Nizhni Novgorodin kauniit maisemat. Kuva Kristiina Paananen

Näkemiin Venäjä!

Muistan edellisestä Suomeen paluus­ tani, miten ihan alkuun nautin siitä kun sain mennä jumalanpalvelukseen ilman, että kukaan tunsi minua ja sa­ noi sanaakaan, mutta ilo himmeni aika nopeasti. ­ Kiinnyn myös paikkoihin. Ja pal­ jon on sellaista, mitä on vaikea sanoit­ taa ja kuvata; tiettyä Venäjän tunnel­ maa, joka voi välillä shokeeratakin, mutta siitä on tullut omaa ja rakas­ ta. Tietenkin jään kaipaamaan myös venäjänkieltä.

Törmäyksiä ja taistelua

”Lähden nyt Suomeen ilman suunnitelmaa palata takaisin työhön Venäjälle, mutta tahdon pysyä jatkossakin avoimena Jumalan johdatukselle”, sanoi kesäkuussa kotimaahan palannut lähetystyöntekijä Miina Viitanen lähtönsä kynnyksellä.

Lähes kymmenen Venäjällä vietetyn vuoden jälkeen kotimaahan asettuminen jännittää. Tällä kertaa Miina on kuitenkin valmis irrottautumaan ja astumaan uuteen – Venäjää ja Inkerin kirkkoa sydämessään kantaen.

M

iina Viitanen aloitti työnsä Inkerin kirkos­ sa syksyllä 1998, jolloin Kansanlähetys lähetti hänet käynnistämään lapsi­ ja nuori­ sotyötä Mordvaan, Saranskin kaupun­ kiin. Kahden työkauden välissä Miina oli vuoden Suomessa, jona aikana hä­ nen kotinsa ja mielensä oli käytännössä koko ajan Mordvassa.

Kesäkuussa 2006 oli aika jättää työt paikallisten käsiin ja palata Suomeen

22 Inker in Kirkko

hieman pidemmäksi ajaksi odotta­ maan, mitä Jumala seuraavaksi avaa.

Saranskin vahvat kokemukset purkau­ tuivat Suomessa kirjaksi: Matkalippu Mordvaan ilmestyi vuonna 2007.

Parin Suomi­vuoden jälkeen Mii­ na sai kutsun Keski­Venäjälle Nizh­ ni Novgorodin kaupungissa olevaan seurakuntaan lapsi­ ja nuorisotyöhön.

Kesäkuussa oli aika hyvästellä tämä­ kin paikka ja lähettää muuttokuorma Suomeen.

Maassa maan tavalla Vuodet vieraassa kulttuurissa vai­ kuttavat ihmiseen kokonaisvaltaisesti.

Pedanttia ja tasaista suomalaista Venä­ jä on hionut. ­ Minusta on tullut huomattavasti suurpiirteisempi ja on ollut pakko op­ pia joustamaan. Jotain on myös tarttu­ nut venäläisesta tavasta ilmaista tun­ teita vähän räiskyvämmin kuin suo­ malaiset. Ehkä vähän huvittava, mutta konkreettinen itselleni tullut piirre on venäläisten taipumus kysyä herkästi: ei tarvitse eksyä montaa kertaa tai etsiä pitkään jotakin, jos ei tiedä ­ aina voi

kysyä neuvoa.

Suomeen Miina pakkaa mu­ kaansa venäläistä avoimuutta ja ihmiskeskeisyyttä. ­ Venäläiseen ajattelutapaan kuuluu, että ihminen menee asioiden edelle.

Vaikka se on ollut joskus vaikea asia länsimaalaiselle tehtävä­ ja työkeskei­ selle ihmiselle, niin olen oppinut arvos­ tamaan sitä. ­ Haluaisin viedä Suomeen myös kauniin venäläisen tavan käyttää pu­ heessa keskustelukumppanin etuni­ meä. Esimerkiksi junassa kun tutus­ tutaan samassa hytissä matkustavien kanssa, venäläinen matkatoveri alkaa välittömästi esittelyn jälkeen käyttää juttukaverinsa nimeä.

Kaikkea ei mukaansa saa. Ensisijai­ sesti Miina jää kaipaamaan venäläisiä ystäviään ja seurakuntayhteisöä, rak­ kaiksi tulleita ihmisiä. ­ Venäjällä seurakunta on enem­ män kuin vain ihmiset, jotka sattuvat istumaan kirkonpenkissä peräkkäin ja katsomaan samaan suuntaan altta­ rille. Seurakuntayhteisössä Venäjällä on myös rinnakkainen taso, jolla ihmi­ set oikeasti kohtaavat toinen toisensa.

Vaikka olisi asunut vieraassa maas­ sa jo pitkään, tuntisi kielen ja kulttuu­ rin hyvin, niin kulttuurien törmäyksiltä ei voi välttyä. ­ Minulle yksi vaikeimmista asioista on ollut se, että venäläiset elävät niin tässä hetkessä suunnittelematta tule­ vaisuutta. Itse olen luonteeltani juuri päinvastainen, ja vaikka tiettyä hioutu­ mista on tapahtunut, en perusluontees­ tani ole eroon päässyt. ­ Venäjällä ihmisten elämä on aika vaikeaa ja siitä seuraa monenlaista rik­ kinäisyyttä. Lähetystyöntekijänä olen kuunnellut ja kantanut ihmisten taak­ koja. Etenkin alkuvuosina se oli rank­ kaa. On tärkeää oppia, ettei meidän tarvitse ottaa ihmisten taakkoja omille harteillemme, vaan ne voidaan yhdessä jättää ristin juurelle.

Byrokratialta ei säästy kukaan Venä­ jällä asuva. ­ Viime vuosina on painittu viisu­ mi­ ja työlupapapereiden kanssa. Ala­ ti muuttuvat käytännöt ja uudet vaa­

Miinan työsarkana Venäjällä ovat olleet etupäässä lapset ja nuoret. Kuva Miinan albumista

Vuosien työ on tuonut realismia ja nöyryyttä suhteessa omaan tehtävään lähetystyöntekijänä. Työn arvo ei ole siinä, mitä näkyvää on saanut aikaan.

Sen hyväksyminen on joskus turhaut­ tanut ja tehnyt kipeääkin. ­ Olennaista on se, että lähetystyön­ tekijöinä elämme ja jaamme arkea pai­ kallisten kanssa. Suuri osa työstä ta­ Paluun jännitys pahtuu salassa ihmisten silmiltä. Sil­ Miinan käydessä keväällä Sarans­ loinkin, kun en omasta mielestäni ole kissa, monet siellä epäilivät hänen ikä­ tehnyt mitään, lähettäjieni esirukoukset vystyvän nopeasti Suomessa. Häntä it­ ovat kantaneet myös seurakuntaa. seään naurattaa.

Muutamassa vuodessa Miina on eh­ ­ Olen saanut riittävästi kokea Venä­ tinyt kasvattaa itselleen seuraajan py­ jän mielenkiintoista, jännittävää ja etu­ häkoulun ohjaamiseen. Koko seura­ käteen arvaamatonta elämää. Luulen, kunnalle on koitunut siunausta tuesta, että ihan lähivuosina ei haittaa, vaikka jota Miina on voinut työtoverina antaa elämä olisikin vähän tylsää, ennakoita­ kirkkoherra Jaroslav Boitshenkolle. vissa olevaa ja kohtalaisen tasaista. ­ Omasta näkökulmastani roolini on Miina on nyt valmis rakentamaan ollut tosi pie­ elämää jäl­ ni, mutta Ju­ Muuttolinnuillakin on kaksi kotimaata. leen Suo­ malan suun­ Kaipaavatkohan ne koskaan sinne, messa. Pa­ n i t e l m a s s a luun kyn­ missä eivät ole? o l e n n a i n e n nys ei ole Vai elävätkö vain levollisina tätä päivää ja tärkeä. tällä kertaa tietäen, että kun aika on Toivon, että yhtä kor­ ne nousevat taas siivilleen. olen voinut kealla kuin tehdä Juma­ Saranskin työvuosien jälkeen. lan mielen mukaisia asioita. Lohdutta­ ­ Silloin pelotti ihan oikeasti, miten vaa on se, että Jumala voi jopa meidän osaan elää ja toimia Suomessa oikein, virheemme ja erehdyksemme kääntää mutta kahden vuoden kotimaanjaksolla voitoksi. Hänen työnsä menee eteen­ ehdin päästä hyvin sisälle kotimaan ta­ päin riippumatta meistä. poihin. Nyt olen ollut vain kolme vuot­ Miina tietää kokemuksesta, että Ve­ ta pois ja sinä aikana olen käynyt aika näjältä lähdön jälkeen elämä jatkuu ja usein Suomessa. Sekin helpottaa, että tulee täyttymään uusilla asioilla ja ih­ internetin kautta on voinut seurata Suo­ misillä. Se kuuluu asiaan. Menneeseen men asioita. ei voi jäädä kiinni, siitä täytyy irrottaa.

Jännitysmomentteja paluuseen liit­ Mutta Venäjä ja siellä olevat tärkeät tyy silti. asiat eivät unohdu. ­ Pohdin välillä, miten mahdan so­ ­ Olen nähnyt aika pitkän kaaren peutua suomalaiseen työelämään, kun joidenkin Inkerin kirkon seurakuntien venäläinen tapa tehdä asioita, mentali­ elämässä. On ollut hieno mahdollisuus teetti ja järjestys on niin erilainen. Toi­ ja etuoikeus saada olla mukana tällai­ saalta kaipaan sitä, että työ ja muu elä­ sessa työssä. Vaikka en palaisi enää mä olisi erikseen. Lähetystyöntekijän Venäjälle työhön, niin Inkerin kirkko työ on ollut niin kokonaisvaltaista. tulee aina olemaan lähellä sydäntäni.

Miinaa mietityttää myös hengellisen Fyysisesti tulen olemaan kaukana niis­ kodin löytyminen sekä oma hengelli­ tä seurakunnista, joissa olen työsken­ nen jaksaminen jatkossa. nellyt, mutta jatkan esirukouksin hei­ ­ Lähetystyön yksi hyvä puoli on dän rinnallaan kulkemista. se, että pysyy jatkuvasti tietoisena sii­ tä, miten riippuvainen on Jumalasta. Teksti: Kristiina Paananen, Runo: Miina Suomessa se on vaarassa hämärtyä, Viitanen, Matkalippu Mordvaan (Uusi Tie koska elämä on ulkonaisesti paljon 2007), Kuvat: helpompaa. timukset kuluttavat. Virallisia asioita hoitaessa joutuu todella taistelemaan omien oikeuksiensa puolesta. Itselleni­ kin alkoi kehittyä taisteluhenkeä, vaik­ ka ulkomaalaisena en edelleenkään osaa välttämättä hoitaa asioita oikealla tavalla.

Oivalluksia Inker in Kirkko 23

Kirkon aika

Asessori Tiit Salumäe:

ninrovasti ­ oli armeijan palveluksessa Pushkinissa, erään johtajan autonkul­ jettajana. Reinaru kävi silloin tällöin kirkossa ja vietti aikaa nuorten kanssa jumalanpalveluksen jälkeen opettaen Raamattua ja musisoiden.

Talousvaikeuksia seurakunnalla ei Salumäen muistin mukaan ollut. ­ Ihmisillä oli selvää uhrivalmiutta.

Pushkinin seurakunta maksoi minun kaikki matkakuluni ja palkkani, joka oli korkeampi kuin arkkipiispan palkka Virossa. Neuvostoliiton aikana ihmisil­ lä oli rahaa, muttei tavaraa. Nyt tilanne on päinvastoin, Salumäe hymähtää.

”Pushkinin vuodet olivat rohkaisevaa aikaa”

V

ailla kirkkoaan ja seurakun­ tiaan Neuvostoliitossa elä­ vät inkerinsuomalaiset ja saksalaistaustaiset kristityt matkustivat 1940­ ja 50­lukujen vaih­ teessa Tallinnaan pyytämään arkkipiis­ pa Jaan Kiivit seniorilta apua. Kotiin viemisinään heillä oli kirjallisuutta ja arkkipiispan tuki, joka johti yhteistyö­ hön Viron kirkon ja inkeriläisten kes­ ken sekä myöhemmin Petroskoin seu­ rakunnan rekisteröintiin vuonna 1970.

Pushkinin seurakunnan alku oli hy­ vin erilainen Petroskoihin verrattuna. ­ Kerrotaan, että vuonna 1975 kun oli Euroopan turvallisuussopimuksen allekirjoitus, presidentti Kekkonen olisi vaatinut Moskovaa, että hän ei al­ lekirjoita sopimusta elleivät suomalai­ set saa Inkerinmaalla kirkkoa. En tie­ dä pitääkö tämä paikkansa vai ei, mut­ ta autokouluna ollut Pushkinin kirkko luovutettiin hyvin nopeassa ajassa seu­ rakunnalle ja rekisteröitiin 1977, Tiit Salumäe kertoo. ­ Ensimmäinen työmatkani Pushki­ 24 Inker in Kirkko

niin liittyi kirkon vihkimiseen ja sen valmisteluihin arkkipiispa Edgar Har­ kin aikana. Olin jo silloin konsisto­ rion töissä ja Haapsalun kirkkoherra.

Isäni oli Suomi­poika ja meillä koto­ na puhuttiin suomea. Kielitaitoni vai­ kutti osaltaan siihen, että vuonna 1980 arkkipiispa pyysi, että ottaisin muitten töitteni ohella Pushkinin seurakunnan hoidettavakseni. Työ alkoi seuraavan vuoden alussa.

Kirkko tupaten täynnä Tiit Salumäe kävi Pushkinissa kol­ mena sunnuntaina kuukaudessa. Nel­ jännen pyhän hoiti joku muu virolainen pappi. Viisumiongelmia ei ollut, koska kuuluttiin samaan valtioon. Kulkuyhte­ ydet olivat hyvät. Kun kotoa lähti aa­ mulla aikaisin, sai Pushkinissa työt teh­ tyä iltapäivään mennessä ja illaksi ehti vielä Haapsaluun kirkkoon. ­ Aamulla kymmeneltä alkoivat kas­ teet ja kello 11 jumalanpalvelus. Kirk­ kokahvien jälkeen oli hautajaisia joka

Varovaista luovimista

Kuva: Kristiina Paananen

Sodanjälkeisessä Neuvostoliitossa ensimmäinen inkeriläisseurakunta saatiin rekisteröityä pitkän prosessin jälkeen 1970 Petroskoihin.

Vuonna 1977 rekisteröityi toinen seurakunta Pietarin kupeeseen Pushkiniin. Seurakuntia hoitivat virolaiset papit omien töidensä ohella. Viron evankelisluterilaisen kirkon asessori Tiit Salumäe palveli Pushkinin kirkkoherrana lähes koko 1980-luvun. Hänen mukaansa Pushkinia voidaan pitää luterilaisuuden kantaseurakuntana sodan jälkeisessä tilanteessa, sillä sieltä sai alkunsa myös Saksan ja Viron kirkollinen työ Venäjällä. Hänelle itselleen Pushkinin vuodet olivat erittäin rohkaisevaa aikaa.

pyhä 15­20. Ihmiset toivat haudalla olevaa multaa papin siunattavaksi ja veivät mullan sitten takaisin haudalle.

Seurakunta oli iso. Jumalanpal­ veluksissa kävi satoja ihmisiä ympä­ ri Neuvostoliittoa, aina Moskovan ja Uralin takaa. ­ Jos halusi saada istumapaikan, täy­ tyi tulla kirkkoon ainakin pari tuntia aikaisemmin. Tuntia ennen jumalan­ palveluksen alkua ei ollut enää ainut­ takaan vapaata paikkaa. Usein juhlapy­ hinä kaikki eivät mahtuneet sisään. Ko­ lehdin kerääminen penkistä penkkiin olisi kestänyt liian kauan, koska väkeä oli niin paljon. Siksi miehet seisoivat ovella kolehtihaavien kanssa. ­ Arvo Survo oli ensimmäinen pai­ kallinen, jota koulutin apulaiseksi. Hän aloitti Virossa sittemmin teologian opinnot. Arvo auttoi jakamaan ehtool­ lista. Se oli suuri apu, sillä ehtoollisel­ le tuli yhtenä pyhänä 150­200 ihmistä.

Organisoitu lapsi­ ja nuorisotyö oli kielletty. Virolainen pappi Leevi Rei­ naru ­ nykyään Salumäen apulaislää­

Pushkinin seurakunta koostui etu­ päässä ennen sotaa toimivan Inkerin kirkon jäsenten jälkeläisistä. Jokaisella oli erilainen käsitys ja muistikuva sii­ tä, millaista seurakunnan toiminnan pi­ ti olla. Kyse ei ollut papinviran hoita­ misesta, vaan inkeriläisistä traditioista. ­ Seurakuntalaisten kesken oli eripu­ raa siitäkin, kuka oli papille läheisem­ pi. Varoin päästämästä ketään ryhmää tai henkilöä niin lähelle, että se vaa­ rantaisi muiden tilannetta. Siitä syystä kaikki varmaan eivät pitäneet minusta, Salumäe arvelee.

Myös vierailevien suomalaisten kanssa piti olla varovainen. Piha oli joskus täynnä naapurimaasta tulleita busseja. Pappeja oli Suomen kaikista mahdollisista herätysliikkeistä ja kaik­ ki olisivat halunneet saarnata. ­ Seurakuntalaisten käsitys kristil­ lisyydestä oli hyvin ohut. Tilannetta olisi pahentanut, jos ihmiset olisivat kuulleet kirkossa joka kerta erilais­ ta opetusta erilaisine korostuksineen.

Niinpä sovimme Paul Saaren kans­ sa, että päiväsaarnan piti paikallinen kirkkoherra ja suomalaiset saivat pitää tervehdyspuheen.

Viranomaisten tarkkailun alla Kun Salumäe oli määrätty papiksi Pushkiniin, uskontoasiain viranomai­ nen ei antanut lupaa virkaan siunaami­ seen. Uskontoasiain valtuutettu itse ei ollut koskaan kirkossa kuuntelemassa, mutta hänen miehiään luultavasti oli. ­ En muista, että saarnoista olisi ol­ lut milloinkaan kysymys. Minä tieten­

Tiit Salumäe (vas.) palveli Pushkinin kirkkoherrana 1980-luvulla. Kuva: Salumäen arkistoista.

kin saarnasin Raamattua. Jossakin mie­ lessä se on aina valtiota vastaan, kyllä he sen hyvin ymmärsivät.

Seurakunta koostui lähes pelkästään naisista, mutta johtokuntaan haluttiin miehiä. Se oli todennäköisesti valtio­ vallan yritys saada seurakuntaan kei­ notekoisesti niitä, jotka eivät ymmärtä­ neet kirkon asioista mitään. ­ Seurakuntaneuvoston vaaleissa, johon myös meidän konsistorion pää­ sihteeri oli kerran kutsuttu, meidät ajet­ tiin kirkosta ulos. Kaupungin edusta­ ja paukautti, että meillä on täällä vaa­ lit, mitä te täällä teette!, Tiit Salumäe muistelee nauraen. Neuvostoaikana kaikki oli mahdollista.

Intensiivistä aikaa Perheen kannalta työ oli rankkaa.

Tiit Salumäe sanoo vitsailleen Push­ kinin vuosina vaimolleen, ettei tämän ainakaan tarvinnut jäädä yksin kotiin miehen lähtiessä työmatkalle: kotona oli neljä pientä vuosina 1976­78 synty­ nyttä lasta. Pari kertaa vuodessa koko perhe oli isän mukana Pushkinissa. ­ Emotionaalisesti minua oli vastas­ sa täysin uusi seurakunnallinen tilanne, sillä Virossa oli hyvin hiljaista silloin; ,&.,$#) $%&*0#) #2"15#+) ,0'#!&#0) 10) ,$(-.­ maatioita oli harvoin. Haapsalussa oli >?@%;*;()%$7;%%0),$(-./00#&$+)1$''0)$%&) pari venäläistä, pari inkeriläistä ja sak­ salaisia, mutta ei ainuttakaan virolaista.

Se into ja elämä, mitä Pushkinin seura­ kunnassa oli, antoi minulle voimaa ja oli henkisesti erittäin rohkaisevaa.

Salumäestä tuli 1980­luvun lopulla

Viron kirkon julkaisukeskuksen johtaja entisten töidensä lisäksi. ­ Jouduin vähentämään Pushkinin osuutta jatkuvasti, niin että lopuksi kä­ vin siellä vain kerran kuukaudessa. Ko­ konaan lopetin vuonna 1989 ja seura­ kunta jäi Arvo Survon hoitoon. Leino Hassinen oli silloin juuri tullut Suo­ mesta pitämään ensimmäistä diakoni­ kurssia Inkerin rovastikuntaan.

Siltana idän ja lännen välillä Tiit Salumäe pohtii virolaisten roo­ lia ja merkitystä Inkerin kirkolle. Vi­ ron kirkko ja sen papisto sai olla silta­ na idän ja lännen välillä Neuvostoliiton viimeisinä vuosikymmeninä. ­ Me virolaiset olimme osallisia sa­ maan kokemukseen inkeriläisten kans­ sa. Olimme hengittäneet samaa ilmaa ja ehkä ymmärsimme heitä paremmin kuin rautaesiripun toisella puolella asu­ vat suomalaiset. ­ Kun avautuu joku erityinen tilanne tai kutsumus, siitä täytyy ottaa kiinni eikä jäädä odottamaan. Me Viron papit teimme avoimin mielin ja ilolla työtä.

Nykyään kysytään enemmän, mitä it­ se hyötyy ja myös kirkkoon on tullut huonossa mielessä kapitalistinen ajat­ telutapa. Silloin kirkko oli vastarinta.

Meitä koulutettiin alusta alkaen taval­ laan myös vastarinnan työntekijöiksi.

Kaiken sen, miten me kykenimme vas­ tustamaan silloista systeemiä, me teim­ me mielellämme.

Teksti: Kristiina Paananen, Kuvat:

Inker in Kirkko 25

Luterilaisuutta 300 vuotta Siperiassa ”Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.”

1. Kor. 2:9

taa, mutta isot nurkkakivet olivat teh­ neet hankkeen liian työlääksi. Illan tul­ lessa hauta oli kunnossa. Puut oli pois­ tettu, perustukset rakennettu uudelleen, kivet ja aita suoristettu. Hiljennyimme lukemaan Jumalan Sanaa, rukoilimme ja lauloimme virren. Samalle haudalle olivat kokoontuneet Om­siirtolan seu­ rakuntalaiset sata vuotta aiemmin.

Elisabet Fontell

Laupeudentyöhön Siperiaan

- Siperian diakoniatyön uranuurtaja Syyskuun toinen päivä tuli kuluneeksi tasan sata vuotta Elisabet Fontellin kuolemasta. Fontellia voidaan pitää Siperian diakoniatyön uranuurtajana. Hän valmistui Sortavalasta ensimmäiseltä diakonissakurssilta ja lähti tämän jälkeen lähetystyöntekijänä Siperiaan varmasti ensimmäisenä diakonissan koulutuksen saaneena lähetystyöntekijänä. Fontell kuoli hoidokeiltaan saamaansa lavantautiin 2.9.1911. Fontellin 100-vuotias hauta muistuttaa meitä paitsi uhrautuvasta Jumalan valtakunnan työstä myös iankaikkisesta elämästä.

L

änsi Siperiassa, aivan Oms­ kin läänin itärajalla, sijaitsee vanha luterilainen siirtola ”Om­kolonja”. 1800­luvun puolivälistä alkaen sinne kerättiin Län­ si­Siperiaan karkotettuja luterilaisia.

Jokaiselle kansallisuudelle perustettiin omat kylät: suomalaiset asutettiin Hel­ sinkiin, inkeriläiset Narvaan, virolaiset Rääveliin ja lättiläiset Riigaan.

Vuosisadan vaihteessa 1895 Siperi­ an rata rakennettiin siirtolan läpi. Ko­ lonja asema sai kohta uudet kylät ym­ pärilleen. Suomalaiset asuivat Saaren­ kylässä eli Ivanofkassa ja Kavaljovas­ sa, Virolaisia muutti Uuteen Rääveliin ja Latvialaiset Uuteen Riigaan. Tänä päivänä ei Siperian Helsinkiä tai Nar­ vaa enää ole. Helsingin asukkaat siir­ rettiin Orlofkan eli Kurjenkylän kol­ hoosiin neuvostoajalla.

26 Inker in Kirkko

Lähellä Vanhaa­Rääveliä, pienessä koivu­kolkassa sijaitsee Helsinginky­ län vanha hautausmaa. Aika ja heinä­ palot ovat syöneet vanhemmat puiset ristit. Rautaiset, latinalaiset ristit kerto­ vat luterilaisista vainajista. Neuvosto­ ajan peltiset obeliskit tai punaiset täh­ det ovat harvassa.

Fontellin hauta löytyy Vierailin hautausmaalla ensimmäi­ sen kerran kymmenen vuotta sitten.

Tiesin, että sinne oli haudattu kolme suomalaista lähetystyöntekijää sekä useita lähetyslapsia. Etsin suurta hau­ takiveä. Koska arolla ei ole kiviä, ei niitä myöskään pystytetty tavallisille talonpojille.

Ensin löysin valurautaisen ristin, jonka kivisessä jalassa oli vuosilu­

ku 1920. Nimilevy oli tippunut pois.

Tuona vuonna nukkui ylösnousemus­ ta odottamaan Helsinginkylän viimei­ nen paimen ja opettaja Tuomas Häkli.

Liekö hauta ollut hänen. Hieman myö­ hemmin löysin suurehkon kivijalan keskeltä pusikkoa. Sillä kertaa en voi­ nut ruveta tutkimaan kenen hauta kivi­ jalan alla olisi, mutta epäilin sen olevan diakonissa Elisabet Fontellin.

Keväällä 2005 palasin haudalle. Re­ vimme puut pois ja kaivoimme kiveä esille. Turpeen alta paljastui komea muistokivi. Aiemmat arvelut paljastui tosiksi. Kiveen oli hakattu suomeksi: ”Diakonissa Elisabet Fontell/ Synty­ nyt 21.1.1851/ Kuollut 2.9.1911 / 1 Kor 2:9”.

Samana syksynä vietimme Omskin seurakunnan uudelleenrekisteröimisen 10 ­vuotispäiviä. Päätimme juhlistaa sitä kunnostamalla Elisabetin haudan.

Mukaani lähti neljän hengen miespo­ rukka: Johannes Seppänen, Gennadi Volkotrup, Hannu Keskinen ja Igor Kreos.

Haudalla kasvoi jo paksu puusto. Sa­ dassa vuodessa mustaa multaa oli tul­ lut noin parikymmentä senttiä. Haudan ympärillä taottu aita oli yritetty varas­

Elisabet Fontel syntyi pappissukuun Urjalassa suurten nälkävuosien aattona 1861. Nuorena hän meni palvelukseen serkkunsa Alma Granön perheeseeen.

Johannes ja Alma Granön pappiloista tuli sitten koti ”Bettylle” seuraaviksi kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Vuon­ na 1885 Johannes Granö valittiin suo­ malaisten karkotettujen ja siirtolaisten pastoriksi Siperiaan.

Voidakseen huolehtia paremmin lu­ terilaisten sielunhoidosta Granö pyrki keräämään heidät luterilaisiin kyliin.

Vanhusten ja huonokuntoisten pelasta­ miseksi hän rakensi sairasmajan virka­ tilalleen 14 km Omskista. Viimeistään tässä vaiheessa Elisabet Fontell joutui mukaan laupeudentyöhön.

Granöt palasivat Suomeen poikien­ sa koulunkäynnin vuoksi 1891. Kym­ menen vuotta myöhemmin 1901 Ala­ Tornion kirkkoherra Johannes Granö valittiin toistamiseen Siperian suo­ malaisten sielunhoitajaksi. Tuolloin 40­vuotias Elisabet kirjoitti serkulleen: ”Kovan taistelun jälkeen olin päättä­ nyt olla palaamatta Siperiaan, vaan mennä Sortavalaan, jonne olin saanut kutsukirjeen.”

Uuttera työntekijä Elisabet aloitti opinnot Sortavalan diakonissakoulussa. Vuotta myöhem­

Diakonissa Elisabet Fontellin hautakivi paljastui turpeen alta keväällä 2005. Kuva Juha Saari Kuva vasemmalla sivulla: Elisabet Fontell hoitaa Ville Savolaisen jalkaa Helsinginkylän Sairasmajassa.

Kuva J.G. Granö

min diakonissa Elisabet Fontell lähe­ tettiin Sortavalan lähetysystävien ke­ räämän avustuksen turvin työhön Sipe­ rian Om­siirtolaan.

Elisabetin työhön kuului naistenil­ tojen pitäminen, sairaan­, köyhien­ ja vanhustenhoito, raittiustyö yhdessä opettajan kanssa sekä lasten ja lukutai­ dottomien naisten opetus sivukylissä ja pyhäkouluissa. NNKY joka otti Fonte­ lin lähetikseen 1903 kustansi Helsin­ ginkylään suuren sairastalon jonka yh­ teydessä oli myös diakonissan asunto.

Fontell sai paljon kiitosta kyläläisil­ tä ja toisilta työntekijöiltä uutteruudes­ taan ja nöyrästä asenteestaan kärsiviä kohtaan. 1906 Siperiassa raivosi puna­ tauti. ”Fontellin tarmokkailla toimenpi­ teillä saatiin kulkutauti pysähtymään”, kirjoitti Johannes Granö NNKY:n lähe­ tystoimikunnan puheenjohtajalle.

Puhutteleva hauta Neljä vuotta myöhemmin 1910­ 1911 Länsi­Siperiaa vaivasi kova kui­ vuus. Nälänhädän seurauksena alueelle levisi vaikea lavantautiepidemia. Eli­ sabet riensi talosta taloon sairaita hoi­ taen. Keväällä lavantauti tarttui sitten häneenkin. Se kehittyi vähitellen pu­

nataudiksi, johon Elisabet Fontellin voimat ehtyivät. Kuollessaan hän oli 50­vuotias.

Pastori Johannes Granö kapinoi Eli­ sabetin kuolinvuoteella. Häntä huoletti uutteran lähetystyöntekijän hautaami­ nen Siperian multiin, ”missä kukaan ei muista hänen hautaansa.” Elisabet itse suhtautui asiaan paljon tyynemmin. ”Ei ole suurta väliä sillä tietävätkö ihmiset missä lepään. Olen varma, että Herra Jeesus Kristus löytää minut myös Sipe­ rian mullista”, hän lohdutti pastori Gra­ nötä. Seurakuntalaiset tilasivat rakkaan diakonissansa haudalle Uralilta kiven.

Elisabet Fontellin kuolemasta on kulu­ nut sata vuotta. Granö kuoli 1913. Hä­ nen haudalleen Omskiin pystytettiin suuri musta graniittipatsas. Tänä päi­ vänä emme edes lähimain tiedä, missä Granön hauta sijaitsee. Hautausmaan paikalla on kerrostaloja ja jäähalli.

Fontellin viimeiset sanat ja hänen hau­ takivensä puhuttelevat meitä. Ihmisen elämä on kuin tuulen henkäys, mutta Herra Jeesus tuntee meidät jokaisen sy­ dänjuuriaan myöten ja on kerran kutsu­ va meidät iankaikkiseen elämään.

Teksti: Juha Saari

Inker in Kirkko 27

Nuoret kirjoittavat

Elävä sana

Sienimetsän satoa

Ä

itini on tataari ja kansal­ lisuutensa mukaan musli­ mi. Vanhempani erosivat ollessani pieni enkä lapsena saanut tietää isän uskonnollisesta vakau­ muksesta. Vaikka äidin sukulaisten kanssa vietimme tärkeimpiä musli­ mien juhlia, kasvoin ilman uskoa.

Etsin yhteyttä Jumalaan, henkilö­ kohtaiseen Herraani, mutta rukouk­ set minulle käsittämättömällä kie­ lellä eivät auttaneet oppimaan tun­ temaan Häntä.

Isoäidin esimerkki Kesällä 2010, kun olin 19­vuoti­ as, matkustin isäni sukulaisten luo Saksaan. Kävin monessa hienossa katedraalissa. Ensimmäinen aske­ leeni uskontiellä oli saksalaisen iso­ äitini tapaaminen. Kerran hän ky­ syi, olenko kastettu. En pitänyt ky­ symystä kovin tärkeänä ja vastasin, että ei, mutta lapsena minulle teh­ tiin vastaava islamilainen rituaali.

Silloin hän kysyi, rukoilenko. Vas­ tasin, että osaan pari tavanomaista rukousta. Luulen, että isoäiti arvasi, ettei minulla ole yhteyttä Jumalaan.

Eräänä iltana palasin kotiin myö­ hään ja päätin äänettömästi livahtaa huoneeseeni, etten häiritsisi isoäitiä.

Hänen makuuhuoneensa ovi oli raol­ laan ja satuin näkemään, miten har­ taasti hän rukoili polvillaan vuoteensa vieressä. Silloin ymmärsin, että samoin kuin isoäiti, minäkin voin puhua Ju­ malalle omalla äidinkielelläni.

Sanaa, ja ymmärsin, että Raamatun kautta voin oppia tuntemaan Kris­ tuksen. Minulle lahjoitettiin Raa­ mattu. Silloin muistin, että olin saa­ nut ensimmäisen Raamattuni – las­ ten Raamatun ­ monta vuotta sitten isältä isoäidin kehotuksesta.

Ovi seurakuntaan avautuu

Tunnustin uskoni kolmiyhtei­ seen Jumalaan ja minut kastettiin joulukuussa 2010. Siitä lähtien olen lakkaamatta kiittänyt Herraa siitä, että Hän on minut luonut, lunasta­ nut synnin ja kuoleman vallasta ja Hän on kanssani elämäni jokaisena päivänä.

On suuri siunaus elää Herrassa!

Ymmärsin, että vain Hänessä ih­ minen voi olla aidosti onnellinen.

Kaikki sukulaiseni eivät hyväksy­ neet kääntymystäni. Uskon silti, et­ tä Jumalan avulla ymmärtämättö­ myyden muuri väistyy ja voin ker­ toa läheisilleni pelastuksesta.

Kuukautta myöhemmin kävellessä­ ni Saranskissa pysähdyin kauniin pu­ navalkoisen kirkon eteen. “Evankelis­ luterilainen Velmema (Ylösnousemus) –seurakunta” luki kyltissä sisäänkäyn­ nin luona. Halusin mennä sisään, mut­ ta pelkäsin mitä sanon papille, jos hän näkee minut ja kysyy, miksi olen tullut.

Enhän ollut edes kastettu. Raotin hiljaa ovea ja pujahdin kirkkoon. Jumalan­ palvelussalissa ei ollut ketään. Istuin penkille ja käänsin katseeni puiseen ristiinnaulittuun.

Pian ovi avautui ja näin pastorin po­ jan, joka kutsui minut ensimmäiseen nuorten kokoukseen. Siellä tutustuin Aleksei­pastoriin ja seurakunnan nuo­ riin. Yhdessä aloimme tutkia Jumalan

Jumalan yhteydessä

Teksti: Jekaterina Vilgelm, Saransk, Suomennos: Anitta Lepomaa Kuva: Sima Tshernyseva

Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.

1. Moos. 3:6

V

enäläiset menevät mielellään metsään keräämään marjoja, kasveja ja ennen kaikkea sie­ niä. Venäläisen vitsin mukaan kokematon sienestäjä kysyi kokeneem­ malta: "Mitkä sienet ovat syötäviä?"

Kokeneempi vastasi: "Kaikki, mutta jotkut vain kerran."

Sienestämisen suurimpia vaaroja on erehtyä pitämään myrkkysientä hyvänä ruokasienenä ­ jotkut niistä näyttävät hyvin herkullisilta ja joskus jopa ko­ kenut sienestäjä erehtyy. Jotkut myrk­ kysienistä ovat niin myrkyllisiä, että pelkkä kosketus voi saastuttaa hyvän sienen. Venäjällä tuhannet ihmiset vuo­ sittain kuolevat tai joutuvat sairaala­ hoitoon sienimyrkytyksen takia.

Kun itse olin sienimetsässä ja löysin eräitä kauniita, mutta hyvin myrkylli­ siä sieniä, aloin ajatella niitä synnin vertauskuvana. Ehkä niin kävi, kos­ ka minulla oli vaikeuksia löytää hy­ viä sieniä ja kaikki sienet, joita näin, näyttivät olevan myrkkysieniä, mutta vertauskuva on silti todellinen. Synti näyttää usein houkuttelevalta, mauk­

kaalta ja kauniilta ­ kuten hedelmä hy­ vän ja pahan tiedon puussa näytti hy­ vältä syötäväksi. Mutta todellisuudessa se on kuolettavan myrkyllinen. Valeh­ telu saattaa näyttää nopealta keinolta välttää ristiriitoja, epärehellisyys raha­ asioissa voiton saamiseksi voi näyttää avulta talousvaikeuksissamme, abortti voi tuntua helpolta ratkaisulta ei­toi­ vottuun raskauteen, avioliiton ulko­ puolinen suhde hyvältä yksinäisyyden lievittämiseen, avioero ratkaisulta vai­ keuksiin avioliitossa. Voisin jatkaa lu­ etteloa loputtomiin.

Totuus on kuitenkin, että kaikki kompromissit synnin kanssa voivat ol­ la kuolettavia. Voimme yrittää keksiä tekosyitä, joilla oikeuttaisimme väärät tekomme ­ kaikkihan niin tekevät tai eihän minun syntini voi olla suurempi kuin muiden ­ jotta tuntisimme itsem­ me vähemmän syyllisiksi. Mutta synti elämässämme toimii kuin myrkkysie­ ni: olipa myrkkysientä vain pieni pala tai paljon, me olemme saaneet tartun­ nan ja myrkyttyneet, ja myrkky tihkuu myös ihmissuhteisiimme ja alkaa myr­

kyttää toisiakin.

Myrkyllisiin sieniin ei aina löy­ dy vastamyrkkyä, mutta syntiin, joka myrkyttää elämämme ja jonka tähden me kuolemme, on olemassa vastalää­ ke: Jeesus Kristus. Jeesus otti kaiken synnin myrkyn päälleen, kun hänet ris­ tiinnaulittiin. Koska Hän rakastaa mei­ tä niin suunnattomasti, Hän antoi syn­ timme myrkyn ottaa elämänsä, jotta me saisimme elää. Hän kutsuu meitä laske­ maan jalkojensa juurelle kaikki myrk­ kysienet, joita olemme elämässämme keränneet; kaikki synnit, jotka painavat meitä alas ja uhkaavat tappaa meidät.

Hän kutsuu meitä todelliseen paran­ nukseen ja luottamaan Häneen, jotta voisimme elää vapaana syyllisyydestä, häpeästä ja kuolettavasta synnin myr­ kystä. Hän kutsuu meitä rakkaudessaan yksinkertaisesti luottamaan Hänen ar­ moonsa ja antamaan Hänen ottaa pois synnin myrkyn elämästämme.

Teksti: Leif Camp, Suomennos: Anne Vi­ hanta, Kuva: Erja Katainen

28 Inker in Kirkko

Inker in Kirkko 29

Välähdyksiä Venäjältä Kolumni Venäjästä ja venäläisyydestä

INKERIN KIRKKO 3/79/2011

!"#$%&%%'(")*"(+"(*",-"( !"#$%&'()*++,-*..)"/("#$%&/&'" 0(#,%$(1''("2$.+/%$'.+'3" 1''(+$,+,,.+)3"#4-++44%$.+'3" 0(#,%$("#$%#/(",-)1).+)"&'" 2$.+/%$'.+'3"+4+#$14#.$'3" #'(.'(%4(/4++'3",-)1)#,%! +/&'3"%4(/#$%&/&'3"$+#45$%.$)3" #'(.'(-'4-4&'"&'"#45'#$%&/&'6 7$%&/&'"/(".'8'("54/8,(" '&'-+'6"7$%&'()*++,-*"/("#//++4" 0(#,%$("#$%#/("9::!54/+$.&42!

-'("1,%#,$..)"&'".,"/(",.$--)" ;*2)("<'%$'("#$%#/..'6"

www.inkerinkirkko.fi www.elci.ru Julkaisija Inkerin ev.lut. kirkko Venäjällä Päätoimittaja: Aarre Kuukauppi Vastaava toimittaja: Kristiina Paananen kristiina.paananen@gmail.com Taitto: Laura Ainali, Anne-Mari Tornberg Kirjapaino: Saarijärven Offset Painosmäärä: 2600 Rek.numero: 77-9428 Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Ilmestymispäivät vuonna 2011: 18.3, 14.6, 4.10, 14.12.

Lehteen tuleva aineisto lähetettävä vastaavalle toimittajille 6 viikkoa ennen ilmestymistä.

Toimituksen osoite Bolshaja Konjushennaja 8 191186 St. Petersburg lehti.toimitus@inkerinkirkko.fi

Tilaa Inkerin kirkko -lehti!

Tule mielenkiintoiselle matkalle Inkerin kirkon tapahtumiin Pietarista Siperiaan, Viron rajalta Muurmanskiin, Pohjois-Ossetiaan, Saratoviin, Baskiriaan ja moniin muihin paikkoihin.

Lehden vuosikerta (4 numeroa) maksaa vuoden 2011 alusta kestotilauksena 19 e Suomeen ja Venäjälle, muihin maihin 25 e. Tilaamalla tuet Inkerin kirkon työtä.

Postita tämä kuponki osoitteella: Inkerin Kirkko -lehti, Ristikankaankatu 7, 53600 Lappeenranta. Lasku lähetetään myöhemmin.

Tilauksen saaja:______________________________________________________ Lähiosoite:__________________________________________________________ Postitoimipaikka:_____________________________________________________

Suomenkielinen Inkerin kirkko Venäjänkielinen Tserkov Ingrii (hinta Suomeen 25 e) Tilauksen maksaja:___________________________________________________ Lähiosoite:__________________________________________________________ Postitoimipaikka:_____________________________________________________ Haluan laskun sähköpostiosoitteeseeni:__________________________________

30 Inker in Kirkko

Venäläisten suhtautuminen uskoon

Toimituksen postiosoite Inkerin Kirkko -lehti, PL 189 53101 Lappeenranta Tilaushinnat Suomeen ja Venäjälle: Kestotilaus 19 e, vuositilaus 20 e.

Tilaus muihin maihin 25 e.

Venäjänkielisen lehden voi tilata erikseen. Hinnat Venäjän ulkopuolelle 25 e. Tilauksessa mainittava: Venäjänkielinen Inkerin Kirkko.

Tilaukset ja osoitteenmuutokset Inkerin Kirkko -lehti Ristikankaankatu 7 53600 Lappeenranta lehti.osoitteet@inkerinkirkko.fi puh. 045 3540440 Etukansi Juhlajumalanpalvelus Moloskovitsan kirkon raunioilla heinäkuussa 2011.

Kuva Kristiina Paananen

V

enäjä on maallinen valtio. Sil­ uskonnollisen tietämättömyyden. ti suuren enemmistön mielestä Kyselyn mukaan 82 % venäläisis­ Venäjän pääuskonto on orto­ tä uskoo Jumalaan, 13 % ei usko Ju­ doksisuus. Kuulin erään ihmisen sa­ malaan ja 5 % ei ottanut kantaa asiaan. novan: ”Olen ortodoksi, mutta en ole Kysymykset uskosta esitettiin sekä uskovainen.” Voivatko nämä käsityk­ suoraan että kiertoteitse, jotta saataisiin set sopia yhteen saman ihmisen sydä­ parempi kuva Venäjän väestön todelli­ messä? Mikä hänelle on tärkeää? ”Us­ sesta uskonnollisuudesta. Kyselyyn kon Jumalaan, mutta en niin kuin kirk­ osallistui 1 500 18 vuotta täyttänyttä ko opettaa, vaan omalla tavallani.” No sadasta Venäjän kaupungista ja kylästä. miten kirkko opettaa? ”En tiedä, käyn Tilastollinen virhemarginaali on 3,6 %. kirkossa vain sytyttämässä tuohuksen Kysely vahvisti keskeisen ennak­ ja toisinaan sei­ k o ­ o l e t u k s e n : son hiljaa iko­ Kuulin erään ihmisen sa- enemmistö ve­ nin edessä.” Jo­ novan: ”Olen ortodoksi, näläisistä pitää kin kuitenkin tuo itseään ortodok­ mutta en ole uskovainen.” seina. Ortodok­ kirkkoon. Ihmi­ nen etsii yhteyttä Voivatko nämä käsitykset sisuuden ilmoit­ Jumalaan, joskus sopia yhteen saman ihmi- ti uskonnokseen 50 % väestös­ tietämättään. sen sydämessä? tä. Heistä suuri Uskonnollis­ enemmistö kertoi kuuluvansa Venäjän ten järjestöjen määrä kasvaa Venäjällä ortodoksiseen kirkkoon. Ortodokseista vuosi vuodelta. Kaikkialla maassa to­ teutetaan sosiologisia tutkimuksia us­ naisia on enemmän kuin miehiä. Tämä konnollisista asioista. Lukiessani eri­ sopii hyvin yhteen sen tiedon kanssa, laisten uskonnollisten nettisivujen uu­ että ateistien joukossa miehiä on kak­ tisia löysin Obshestvennoje mnenije si kertaa niin paljon kuin naisia. Budd­ (Yhteiskunnallinen mielipide) ­säätiön halaisia, juutalaisia, katolisia ja pro­ toukokuussa 2011 tekemän kyselytut­ testanttisia vastaajia oli erittäin vähän; kimuksen tulokset. Kysely ei ole erityi­ heidän osuutensa mahtuu otoksen vir­ sen merkittävä, mutta sen tulokset ovat hemarginaaliin, joka oli 3,6 %. Musli­ lähellä asioiden todellista tilaa. Monet meja oli 4 % vastaajista.

27 % vastanneista pitää itseään us­ ortodoksijulkaisut kirjoittivat kyselyn jälkeen siitä, että tulokset eivät anna kovaisena, mutta ei liitä uskoaan mi­ mahdollisuutta ylpeillä omien seura­ hinkään uskontoon. Tämä näkemys on kuntalaisten korkeista prosenttiosuuk­ itse asiassa lähellä ateismia. Melko mo­ sista. Pikemminkin ne avaavat eteen net ihmiset pitävät itseään uskovaisina, lähetyskentän; kysely paljasti väestön mutta eivät käy kirkossa, eivät tiedä

mitään ehtoollisesta eivätkä pysty se­ littämään, mihin oikeastaan uskovat ja miten usko näkyy heidän elämässään.

Melko usein ihmiset kertovat ole­ vansa ortodokseja ”sydämessään”, mutta eivät osallistu jumalanpalvelu­ selämään eivätkä osaa rukoilla. Ky­ selyn mukaan näitä ”sydämessään us­ kovaisia” on eniten Luoteis­Venäjän alueella, jossa ihmiset määrittelevät itsensä ortodokseiksi, mutta eivät kui­ tenkaan kuulu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon. Tutkimuksen yllättävin tieto on, että 54 % vastaajista ei usko ylös­ nousemukseen. Toisaalta ei­uskovai­ sista vastaajista 11 % uskoo kuoleman­ jälkeiseen elämään.

Ei ole tarpeen laskea, miten nämä prosentit luonnehtivat uskovaisia. Tär­ keää on aivan muu. Lain suojaamasta uskonnonvapaudesta huolimatta ihmi­ set tarvitsevat tietoa Kristuksesta niin kuin ennenkin. Kristillisen kirkon teh­ tävä on löytää tapoja kertoa uskostaan, jotta ihmiset voisivat löytää tien, jolla seurata Vapahtajaa.

Teksti: Oksana Dyba, Inkerin kirkon tiedo­ tusjohtaja, Suomennos: Hanna Suopajärvi Kuva: Kristiina Paananen

Inker in Kirkko 31

Ilosanomaa rummuin, huiluin, kitaroin...

Lasten ja nuorten musiikkileireistä on tullut Bash­ kirian tasavallassa Uralilla jo perinne. Ne ovat todel­ lista lähetystyötä pakanakylissä, joissa kristinuskos­ ta ei paljoa tiedetä eikä kastettuja juurikaan ole. Tänä vuonna leirit olivat pääosin meille uusissa mariky­ lissä: Begmurzinossa, Tshishmassa ja Shelkanovas­ sa – kylissä, joissa Birskin seurakunnan työ on vasta alkuvaiheessa.

Kolmipäiväiset leirit pidettiin kylien kulttuurita­ loilla tai kouluilla ja niistä vastasi Birskin seurakun­ nan musiikkityöntekijä, musiikinopettaja Anna Mis­ hina avustajineen. Etukäteen oli kysytty viranomai­ silta lupa leiriä varten ja kulttuuritalon työntekijät avustivat meitä tarvittavissa järjestelyissä.

Kun lapset tulivat paikalle, alkoi tutustuminen toisiimme ja erilaisiin soittimiin. Välillä oli raamat­ tutunti, jossa Anu Väliaho selitti hengellisten lau­ lujen sisältöä. Välillä taas leikittiin ulkoleikkejä tai tehtiin käsitöitä. Sitten opeteltiin soittamisen alkeita ryhmittäin.

Anna Mishina johti lastenkuoron yhteislaulujen opettamisen ja harjoittamisen sekä nokkahuilun soi­

32 Inker in Kirkko

ton alkeet. Juha Väliaho opetti nuorille kitaransoi­ ton alkeita, Dina Korepanova ksylofonin soittoa ja rytmisoittimia sekä Vasili Mihailov syntikan soiton perusteita.

Leirin kohokohta oli aina loppukonsertti, jos­ sa leiriläiset esiintyivät vanhemmilleen, suku­ laisilleen ja ystävilleen. Shelkanovan marikyläs­ sä 15 leiriläisen lisäksi kulttuuritalon saliin kerään­ tyi 40 kuulijaa. Lasten kuoro lauloi 14 marinkielis­ tä laulua, joista kahdeksan oli hengellisiä lauluja.

Kolme laulua nuoret säestivät kitaroin, vaikka ennen leiriä vain yksi oli harjoitellut kitaransoittoa. Osassa lauluista oli mukana ksylofoni ja nokkahuilut, valta­ osassa joko marilainen rumpu tai muita rytmisoittimia.

Lopuksi kaikki halukkaat saivat ottaa mukaansa Biblii kalaskala ­kirjan, jossa on 60 tärkeintä Raamatun kertomusta marinkielellä värikuvin.

Näin voitiin välittää ilosanomaa näissä marilaista luonnonuskontoa harjoittavissa kylissä. Kaikessa oli iloa ja evankeliumin alkeita.

Teksti: Juha Väliaho, Uralin lääninrovasti, Kuva: Anu Väliaho