Vaso-koti

– Tärkeimpinä kriteereinä pidimme peruskorjattua asuntoa ja sitä, ettei kukaan irtisano meitä, vaan saamme asua asunnossa niin kauan kuin haluamme, Jenna ja Tomi sanovat.

teksti ja kuvat SANNA TUOMI

Asumisoikeusasumisen kaksi sukupolvea

Tänä syksynä meillä on ollut ilo juhlia Vason vanhimman ja samalla Suomen toiseksi vanhimman asumisoikeuskiinteistön 30vuotispäiviä. Pääsimme tapaamaan sekä pitkäaikaisimpia että juuri lokakuussa muuttaneita asukkaita.

KÄYDÄÄNPÄ ENSIN tapaamassa Jennaa, Tomia ja Milo-koiraa, jotka ovat asettuneet kaksi yötä aiemmin taloksi kerrostalokotiinsa Kohmoon. Tavastinmäen Mamselli -nimisessä kiinteistössä on lokakuun aikana valmistumassa perusparannusremontti. Portaikot ja hissi ovat vielä suojattuina ja osa kodeista odottaa kalusteita. Perillä on kuitenkin aurinkoinen vastaanotto. Muutama nuuskaisu ja meidät hyväksytään vierailulle 6-vuotiaan Milo-koiran toimesta.

Viidennen kerroksen ikkunoista avautuvat näkymät ja syksyn kaunis ruska saavat sekä vierailijan että isäntäväen häkeltymään. Olemme yhtä mieltä siitä, että aamukahvin äärellä ei voisi päiväänsä paremmin aloittaa. Ja kahvikupin äärelle istahdammekin, tutustumaan vähän tarkemmin kodin uusiin asukkaisiin Jennaan ja Tomiin.

Jenna on kotoisin Lavialta ja kertoo hymyssä suin, että tämä on ensimmäinen kerrostaloasunto, jossa hän asuu, eikä viidennessä kerroksessa asuminen onneksi huimaa päätä yhtään. Parvekkeelta näkyvä luonto sekä rauhallinen sijainti korvaavat omakotitaloasumisen. – Vielä vähän mietityttää, että miten siihen tottuu, jos naapurista kuuluu ääniä, mutta se jää nähtäväksi. Tällä hetkellä kuuluu vielä hieman perusparannusre”Täällä tulee metsään lähdettyä varmaan päivittäin ja vieläpä melkein kotiovelta.

TOMI

Tavastinmäen Mamselli on kerrostalokiinteistö Kohmossa lähellä Kuralan kylämäen kulttuurimaisemia. montin ääniä, Jenna pohtii. – Mutta onneksi remontti on jo loppusuoralla, ja kohta päästään kaikki asumaan ja rauhoittumaan uudistettuihin koteihin.

Tomi on tuonut muuttokuormansa Maskusta ja iloitsee erityisesti Kohmon erinomaista pyöräily- ja kävelyreiteistä. – Kavereiden kanssa käydään useamman kerran vuodessa vaellusreissuilla pohjoisessa, ja täällä tulee metsään lähdettyä varmaan päivittäin ja vieläpä melkein kotiovelta, hän sanoo.

Tomi innostuu myös Aurajoen varren upeasta kävelyreitistä, jonne kannattaa jokaisen luonnosta nauttivan suunnata.

”Asumisoikeusasunto tuntui ja tuntuu yhä lottovoitolta.

LISSU

Kodin läheltä löytyy erinomaisia kävelyreittejä Milo-koiran ulkoiluttamiseen. Lissu, Rami ja Almakoira asuvat Vason vanhimmassa kiinteistössä Kreulan kartanossa.

UUSI KOTI LÖYTYI VASO.FI-SIVUILTA Käy ilmi, että pari on tavannut toisensa sokkotreffeillä. – Lyhyen nettideittailun jälkeen sovittiin treffit Huittisiin, vähän niin kuin puolimatkaan, ja kyllähän se oli siinä, Jenna hymyilee. – Oli alusta alkaen selvää, että minun on helpompaa vaihtaa työpaikka Turkuun ja täällä sitä nyt ollaan.

Mieluinen koti löytyi vaivattomasti ja nopeastiVaso.fi-sivuilta. – Minulla oli jo valmiina asumisoikeusasunnon hakemiseen tarvittava järjestysnumero, Tomi kertoo. – Tärkeimpinä kriteereinä pidimme peruskorjattua asuntoa ja sitä, ettei kukaan irtisano meitä, vaan saamme asua asunnossa niin kauan kuin haluamme. Katsoimme myös vuokra-asuntojen hintoja Oikotieltä, ja niihin verrattuna asumisoikeusasunto tuntuu todella edulliselta asumismuodolta.

Jenna puolestaan iloitsee uudistetusta keittiöstä, jonne mahtuu iso, tuliterä pöytä, jonka ympärille voi kutsua ystäviä ja sukulaisia syömään. Kotiin on muutenkin panostettu, uusi sohvakin on jo tilattu.

Tulevaisuudesta kysyttäessä pari katsoo hymyillen toisiaan silmiin. – Sitten, kun on tähän asetuttu, toteutetaan matkustushaaveita ja ties vaikka jonain päivänä tarvittaisi yksi huone lisää.

Molempien haaveissa on myös asua joskus rivitalossa tai omakotitalossa, mutta sitä ennen tässä on hyvä olla, yhdessä.

UUSI ASUMISMUOTO KIINNOSTI Seuraavaksi piipahdamme Kreulankartanoon, Vason vanhimpaan kiinteistöön, jossa vietettiin 30-vuotisjuhlia alkusyksystä. Olimme mukana myös juhlissa ja iloksemme saimme kutsun Lissun, Ramin ja 1,5 vuotiaan Alma-koiran luo kyselemään lisää heidän kuulumisiaan. – Tänä päivänä taitaa olla harvinaista, että juurrutaan samaan paikkaan asumaan yli 30 vuodeksi, mutta niin meille vain on käynyt, Lissu kertoo. – Asumisoikeusasuminen oli meille Ruotsissa asuvien kavereiden kokemuksien kautta tuttu juttu. Kun sama asumisen malli oli tulossa Suomeen, haimme ensimmäisten joukossa tänne Halistenkosken läheisyydessä sijaitsevaan Kreulankartanoon. Järjestysnumeromme taisi olla 6 tai 7. Kasvavalle perheelle olisi vaihtoehtoina ollut silloin noin 15 prosentin lainankorot tai vuokra-asuminen, joten tämä tuntui ja tuntuu yhä lottovoitolta. Nyt perheen kaikki kolme lasta ovat jo muuttaneet kotoa ja mekin olemme vaihtaneet pie-

Kreulankartano sijaitsee rauhallisella paikalla vain kivenheiton päässä Halistenkoskesta ja ostoskeskuksesta. – Asumme juuri meille kahdelle ja Almalle sopivissa neliöissä, eikä tästä ole kiire mihinkään, Lissu sanoo.

nempään asuntoon tässä samassa kiinteistössä, kun melkein naapurista vapautui kolmio. Asumisoikeuskodista toiseen vaihtaminen on onneksi tehty helpoksi. Nyt asumme juuri meille kahdelle ja Almalle sopivissa neliöissä, eikä tästä ole kiire mihinkään.

Lissu on ollut alusta alkaen aktiivinen asukas, istunut Vason hallituksessa ja YTE:ssä (asukkaiden yhteistyöelin) sekä ollut Kreulankartanon asukastoimikunnassa pitkään. – Nyt on tullut aika antaa tilaa muille. Toivottavasti nuoremmat asukkaat ottavat viestin vastaan ja yhteisöllisyys kantaa hedelmää myös tulevina vuosina – kaikkien hyväksi, hän toivoo.

Pitkä historia samassa pihapiirissä houkuttaa meidät väkisinkin muistelemaan menneitä. Rami kertoo, miten piha-alue on muuttunut vuosien saatossa. Hiekkalaatikkoalue muutettiin talkoilla ja Vason avustamana pelikentäksi, ja tulevaisuuden suunnitelmissa olisi luoda pihasta kaunis monivuotinen puutarha oleskelualueineen.

Yhteishenki syntyi heti silloin alussa, kun kaikki muuttivat samaan aikaan. Useimmat samassa elämäntilanteessa ja valtavan innostuneina asumisoikeudesta. – Hiekkalaatikolla tutustuttiin ja ideoitiin vaikka mitä ja useimmat ideat toteutettiinkin. Meillä oli tuolla pellon reunassa viljelypalstatkin halukkaille, Lissu täydentää muistelua. – Ja sieltä saatiin aika hyvin satoakin, mutta kun ei niitä perunoita ja porkkanoita mahdu määräänsä enempää säilyttämään, hän harmittelee. – Lapsia riitti pihoilla, ja niillä riitti myös mielikuvitusta. Kerran pojat olivat keksineet tehdä vanhempiensa kauhistukseksi naapurin kuivumassa olleista lakanoista intiaaniteltan. Eipä siinä auttanut kuin viedä lakanat uudelleen pesuun ja lähteä pahoittelemaan tapahtunutta. Naapuriakin nauratti, Lissu muistelee päätään pyöritellen.

Nyt on täällä ”alakartanossa” lapset vaihtuneet koiriin, mutta onneksi tuossa yläkartanon puolella alkaa taas olla elämää. Nuoria ihmisiä ja lapsia muuttaa tähän haluttuun, perusparannettuun kiinteistöön mielellään, koska tämä on kyllä oikea lintukoto ja hyvien kulku- ja ulkoiluyhteyksien päässä. – Eikä meilläkään täältä ole mihinkään kiire, koti on yhdessä tasossa ja eläkepäiviksi on jos jonkinlaista suunnitelmaa, Lissu ja Rami toteavat yhteen ääneen.