40-VUOTISJUHLANUMERO 1 / 2023
Puuttuvat sivut s. 6
10 ilmaston ystävän valintaa s. 8
Mielenosoituksia, kokousmaratoneja ja kupolibileitä s. 10
Talonvaltauksen filosofia s. 12
Aate vaatii tekoja, mutta edelläkävijyys omalaatuista pöhinää s. 14
Where have you been? s. 15
1/2023
HYYn Vihreät ry
De Gröna vid HUS rf
40-vuotisjuhlanumero
PÄÄKIRJOITUS s. 3
Konsta Lindi ja Anja Presnukhina
ÄLÄ JÄNNITÄ, MEITÄ ON MONEKSI s. 4
Maria Ohisalo
OPISKELIJALIIKKEELLÄ ON MAHDOLLISUUS
VAIKUTTAA ITSEÄÄN SUUREMPIIN ASIOIHIN s. 5
Amanda Pasanen
VIHREÄ SIIRTYMÄ HYY:SSÄ s. 5
Henry Honkanen
TYÖ KESTÄVÄMMÄNTULEVAISUUDEN
PUOLESTA JATKUU s. 6
Anni Sinnemäki
PUUTTUVAT SIVUT s. 6
Markus Drake
POIS VANHASTA, VAIKKA BLANKOON, MUTTA EI ALLIKKOON s. 7
Markus Leikola
10 ILMASTON YSTÄVÄN VALINTAA s. 8
Leo Stranius
MIELENOSOITUKSIA, KOKOUSMARATONEJA
JA KUPOLIBILEITÄ s. 10
Alviina Alametsä ja Ada Saarinen
VAALIMUISTELMIA s. 11
Oona Käyhkö
TEKIJÄT
Anja Presnukhina, Dodo Lökström, Konsta Lindi
VALOKUVAT
Anja Presnukhina
KUVITUS
Dodo Lökström
TAITTO
Konsta Lindi
PAINO
Bofori Oy, Helsinki
Hiilineutraali painotuote
PAINOS
75 kpl
TALONVALTAUKSEN FILOSOFIA s. 12
Johanna Nuorteva
AATE VAATII TEKOJA, MUTTA EDELLÄKÄVIJYYS
OMALAATUISTA PÖHINÄÄ s. 14
Santeri Leinonen
WHERE HAVE YOU BEEN? s. 15
Eugenie Touma van der Meulen
MITÄ OLEMMEKAAN, KUN KAIKKI MITÄ PIDIMME ON MUIDEN KÄSISSÄ? s. 16
Anja Presnukhina
VOISIKO TEKOÄLY KORVATA PUOLUEET? s. 17
Jami Haavisto
DEATH TO PIPPELIHOUSUT s. 17
Konsta Lindi
RAASTIMEN PUUHANURKKA s. 18
HARHAISTA
NOSTALGIAA RATKAISUNA IDENTITEETTIKRIISIN?
Kuten kaikki hyvät ideat, tämäkin lehti sai alkunsa pienestä riidasta ja punaviinikännistä. Kinastelu vihreydestä loi otollisen tilanteen kiinnostua arkiston tonkimisesta ja hämmästykseksi sieltä löytyi kasa vanhoja järjestölehtiä.
Arkistointi ei käy juuri kenenkään järjestötoimijan mielessä, eikä sille pyhitetä aikaa vuodesta, vaikka pitäisi. Digiaikana arkiston ylläpidosta saati arkistoon kuvien, tekstien ja tunnelmien kasaamisesta on tullut kaoottisempaa, tai jos rehellisiä ollaan, olematonta. Arkiston tonkiminen on muutakin kuin tapa liuta riidasta. Historiaan kääntyminen voi olla terve veto tilanteessa, jossa on hankala nähdä merkitystä missään. Pahimmillaan se aiheuttaa harhaista nostalgiaa ajasta, jota ei ole elänyt ja parhaimmillaan se voi auttaa rakentamaan omaa poliittista identiteettiä.
”Me ei olla sellasia itkeviä luusereita”
Historiaa lukiessa on helppo ajatella, että kaikki oli ennen toisin ja paremmin ja vanhat toimijat tekivät vain timanttista työtä ja jaksoivatkin paremmin. Osaltaan varmasti totta, mutta eipä tässä nykytoiminnassakaan pelkkää hävettävää ole. Cringe on osattu jo ennen kuin sille oli suomenkielessä sana.
Ihmiset tällä laidalla polittiikkaa vierastavat politiikan henkilöitymistä, mutta poliittiset liikkeet vaativat, että joku henkilöityy yhteisön kannattelijana ja liikkeen mahdollistajana. Luo tiloja ja mahdollisuuksia poliittiselle idoinnille ja keskustelulle. Lehdet kertovat aiempien hyviläisten yhteisöjen rakentajista. Ketkä ovat vuosi toisensa jälkeen palanneet kirjoittamaan. Ketkä ovat lähteneet ehdolle vaaleihin. Ketkä ovat tehneet yhteisön eteen töitä.
Kaikkea tietoa ei saa irti lehdistä, mutta selvää on, että HyVi on toiminut kasvattijärjestönä monille. Neljänkymmenen vuoden aikana HyVistä on ponnistettu muihin järjestöihin, yrityselämään, po-
litiikkaan, parlamentteihin ja kansainvälisiin tehtäviin. Kokonaisuutta on hankala hahmottaa, mutta vihreä opiskelijaliike on tehnyt olemassaolonsa selväksi.
Tällä projektilla halusimme ottaa selvää, ketkä HyViä ovat aiemmin kantaneet, mitä he ovat ajatelleet ja jättää oman kuvauksemme meidän ajan HyVistä seuraaville.
Pohjimmiltaanhan tämä on kahden poliittisen broilerin identiteettikriisin laastariratkaisu. Tapa selvitä politiikan epävarmuudessa pitämällä itensä kiireisenä. Arvoa varmaan silläkin.
Kiitos, kun otit osaa :)
Konsta Lindi ja Anja Prenukhina
ÄLÄ JÄNNITÄ, MEITÄ ON MONEKSI
Maria Ohisalo
Oletko miettinyt lähteväsi mukaan yliopistopolitiikkaan? Kiinnostaako politiikka ja ennen kaikkea arvoliberaali vihreä politiikka? Ajatteletko kuitenkin, että ollaksesi vihreä sinun tulee täyttää jokin tietty vihreysnormi? Ajatteletko, että lähteäksesi mukaan sinun tulee uhrata paljon aikaa opiskeluiltasi?
Jos vastasit edeltäviin KYLLÄ, jatka lukemista.
Oletko kaikkiruokainen? Matkustatko joskus lentäen? Koetko, ettet ole täysin oikealla, muttet täysin vasemmalla - ja keskelläkään ei tunnu kotoisalta? Oletko nainen, joka käyttää kynsilakkaa tai mies, joka pitää vaikkapa kalastuksesta? Mietitkö, että olet jo N:n vuoden opiskelija ja liian vanha lähteäksesi mukaan?
Ajatteletko kuitenkin elämässäsi ja toiminnassasi myös ympäröivää maailmaa ja sen hyvinvointia? Kannatko huolta myös tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksista?
Vastasitko taas KYLLÄ johonkin kysymykseen?
Kas kummaa, tiedän, ettet ole yksin ajatuksinesi. Itse vietin ensimmäiset kolme opiskeluvuottani aine- ja opiskelijajärjestökuvioissa, mutta vasta neljäntenä opiskeluvuotenani uskaltauduin HYYn Vihreiden uusien iltaan. Politiikka oli kiinnostanut jo pitkään, ja ajattelin vihdoin katsastaa, mitä yliopiston vihreillä olisi annettavanaan. Uusien illassa huomasin, etten suinkaan ollut ainoa keltanokka tai ”vihreä vihreä”. Kirjavassa joukossa jokaisen mielipiteille annettiin tilaa ja äänelle kuuluvuutta.
HYYn Vihreät on väylä tutustua niin yliopistopolitiikkaan, kuin politiikkaan yliopiston ulkopuolellakin. On itsestä kiinni, kuinka aktiivisesti haluaa olla mukana toiminnassa. Koska HYYn Vihreät on puoluepoliittisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö, määrittää jokainen oman suhteensa myös itse Vihreään puolueeseen. Moni toiminnassa mukana ollut on tempautunut mukaan puoluepolitiikkaan, mutta toisaalta moni on myös halunnut pysytellä siitä visusti erossa. Ennen kaikkea on itsestä kiinni, kuinka oman vihreytensä määrittelee.
Vihreä voi olla monella tapaa. Osmo Soininvaaraa lainaten: vihreät eivät ole oikealla eivätkä vasemmalla, vaan edellä!
Kirjoittaja on viidennen vuoden valtsikalainen, toisen vuoden hyviläinen ja n:nnen vuoden vihreä
ÄLÄ JÄNNITÄ, MEITÄ ON MONEKSI - JA ONNEKSI NIIN
Maria Ohisalo
Vuonna 2009, ollessani viidennen vuoden valtsikaopiskelija ja hyviläinen, kirjoitin Raastimeen siitä, miten monenlaisista lähtökohdista HYYn Vihreisiin voi tulla mukaan. Ei ole olemassa mitään ”vihreysnormia”, joka pitäisi täyttää ennen kuin ovet toimintaan aukeavat. Kaikki ovat tervetulleita mukaan.
En voisi olla enemmän samaa mieltä silloisen itseni kanssa.
Myös toimiessani Vihreissä puolueen tasolla olen huomannut, että ihmisillä on odotuksia siitä, millainen vihreän tulisi olla. Voiko vihreä syödä lihaa? Omistaa auton? Olla vahvasti vasemmalla tai oikealla tai jotain siltä väliltä? KYLLÄ VOI. Jos olemme liian samanmielisiä ja rakennamme itsellemme ja muille liian ahtaita muotteja, keskustelu kaventuu. Mitä enemmän erilaisia vihreitä ajatuksia ja tapoja katsoa maailmaa, sitä arvokkaampia oivalluksia ja moniäänisempi lopputulos.
HYYn Vihreät on loistava paikka päästä tutustumaan niin yliopistopolitiikkaan kuin politiikkaan yliopiston ulkopuolellakin, olipa sitten fuksi, n:nen vuoden opiskelija, Vihreiden jäsen tai täysin sitoutumaton. Moni – minä mukaan lukien – on yliopistopolitiikan jälkeen sukeltanut yhä syvemmälle kunnallis- ja valtakunnan politiikkaan. Näin ei kuitenkaan tarvitse tehdä. HYYn Vihreät on puoluepoliittisesti sitoutumaton eikä se kuulu Vihreisiin, joten se ei ole myöskään mikään automaattinen väylä Vihreiden jäseneksi.
Minulle tärkeintä HYYn Vihreissä oli päästä tutustumaan samanhenkisiin, mutta myös eri tavalla ajatteleviin ja minua haastaviin ihmisiin ja saada ympärilleni ystäviä, jotka jakoivat huoleni ilmasto- ja ympäristökriisistä ja eriarvoisuuden kasvusta ja halusivat muuttaa maailmaa. Monet näistä ihmisistä ovat jääneet elämääni ystävinä ja kollegoina. Emme edelleenkään ajattele kaikesta samalla tavalla, ja se on mahtavaa.
Tärkeintä on, ettei maailmaa tarvitse muuttaa yksin: se oma porukka voi löytyä ainejärjestöstä, osakunnasta, puolueesta – tai HYYn Vihreistä.
Maria Ohisalo, Vihreiden kansanedustaja ja entinen hyviläinen
OPISKELIJALIIKKEELLÄ ON MAHDOLLISUUS VAIKUTTAA ITSEÄÄN
SUUREMPIIN ASIOIHIN
Amanda Pasanen
Opiskelijaliikkeen ytimessä on aina ollut halu rakentaa parempaa maailmaa laajasti opiskelijaliikkeen ja jopa Suomen rajojen ulkopuolella. Myös omalla kohdallani globaali eriarvoisuus oli aikanaan se asia, joka sai minut aikoinaan lähtemään mukaan opiskelijapolitiikkaan. Silloinen 22-vuotias idealisti minussa näki opiskelijapolitiikassa relevantin kanavan vaikuttaa siihen, että viidennes maailman ihmisistä elää äärimmäisessä köyhyydessä taa melkein puolet maailman kaikesta varallisuudesta.
Opiskelijaliikkeellä on ollut keskeinen rooli Suomen kehitysyhteistyön synnyssä. Opiskelijat järjestivät jo 1950-luvulla varainkeruutempauksia, mielenosoituksia ja kolmannen maailman aktivistien vierailuja ja perustivat Ylioppilaiden Kansainvälinen Apu ry -järjestön. Suomen valtion kehitysyhteistyö alkoi vasta seuraavalla vuosikymmenellä vuonna 1961. Ihailen aivan valtavasti niitä nuoria tyyppejä, jotka jo silloin 50-luvulla tajusivat ja uskalsivat käyttää poliittista valtaansa ja ylioppilaskunnan pääomaa globalisoituneen maailman eriarvoisuuden torjumiseksi. Samankaltaista rohkeutta halusin itsekin tavoitella omassa osallistumisessani opiskelijapolitiikkaan. Johtaessani HYYn kehitysyhteistyövaliokuntaa veimme
HyVi-aktiivi 80-luvulta
VIHREÄ SIIRTYMÄ
HYY:SSÄ
Henry Honkanen
HYY:n 70-luvun ”ummehtuneet” poliittiset rakenteet alkoivat murtua vuoden -81 vaaleissa, joissa sitoutumattomat rynnivät edustajistoon. Syksyllä -83 myös eri vihreät ryhmät valmistautuivat osallistumaan tuleviin vaaleihin. Viikissä karismaattinen visionääri Elias Hakalehto keräsi ympäristötieteiden opiskelijoita ja Senaatintorin laidalla ex-koijärviaktiivi Aku Kopakkala värväsi mm. psykologian laitoksella opiskelijoita vaalilistoille. Siis jo tuolloin ponnahti esille ”ympäristövihreät” ja ”sosiaalivihreät” – jakolinja, joka on eri tavoin näkynyt vihreitten toiminnassa myöhemminkin. Itse olin noihin aikoihin aktiivinen demareissa, toiminut HYY:ssä projektisihteerinä ja hallituksessa. Psykologian opiskelijana seurasin Akun vaalityötä kuitenkin läheltä ja tulin sivusta vedetyksi myös HYY:n vihreitten synnytysprosessiin.
HyVi-aktiivi 2010-luvulta
maaliin esimerkiksi upean kehitysyhteistyöhankkeen Indonesiassa, jossa pitkään jatkuneen yhteistyön seurauksena sulawesilainen järjestö Payo-Payo kasvoi pienestä nuorten maanviljelijöiden ja opiskelijoiden järjestöstä merkittäväksi ekologista ja omavaraista viljelyä edistäväksi toimijaksi Sulawesilla.
Silloin kun menin mukaan opiskelijapolitiikkaan en hirveästi miettinyt sitä, olivatko mielipiteeni oikealla vai vasemmalla. Tiesin kuitenkin sen, että jotain on tehtävä pohjoisen pallonpuoliskon ihmisten luonnontuhonnalle ja ylikulutukselle. Ei ole mitään järkeä siinä, että maailman rikkain prosentti väestöstä tuottaa yhtä paljon ilmastopäästöjä kuin kaksi kolmasosaa koko ihmiskunnasta. Maailmassa on vain harvoja asioita, jotka ovat yhtä absurdeja kuin tämä.
Opiskelijoiden ajattelussa ja vaikuttamistyössä yhdistyy kriittisyys ja nuoruuden idealismi, jotka voivat yhdessä parhaimmillaan saada aikaan vallankumouksellisia asioita. Tämä kipinä on pidettävä hengissä ja toivon, että opiskelijaliikkeessä edistetään ja puolustetaan äänekkäästi vastaisuudessakin koko yhteiskunnan muutosta kohti kestävämpää maailmaa, niin Suomen, EU:n kuin koko maapallonkin laajuisesti.
luotua kestävää rahoitusmallia ja toiminta hiipui 80-luvun lopussa. Kolmannessa vihreitten käynnistämässä hankkeessa etsittiin vaihtoehtoisia tapoja tukea opiskelijoita mielenterveyden pulmissa. Syntyi Nyyti ry, joka on voimissaan vielä tänäänkin.
Vihreitten edustajistoryhmä oli pieni mutta siitä huolimatta seuraavat kaksi vuotta HYY:n politiikan tahtipuikkoa heiluttivat vihreät. Minut valittiin hallituksen puheenjohtajaksi pitkälti juuri vihreitten tukemana. Vihreitten aloitteesta HYY:ssä aloitti ympäristösihteeri, joka mm. organisoi jätteiden kompostointikokeilua HOAS:ssa. Perustettiin Tiedekauppa ry – hanke, jonka avulla haluttiin lähentää tiedettä, tutkijoita ja kansalaisyhteiskuntaa. Mallina tässä olivat Alankomaissa toimivat ”science shops”. Tiedekaupalle ei saatu kuitenkaan
Eri sittariryhmät osoittautuivat olevan varsin populistisia ja tavoiltaan muistuttivat kovasti myöhemmän ajan ”persuja”. Sittareitten myötä HYY:ssä voimistui keskustelu siitä, tulisiko HYY:n etupäässä keskittyä tarjoamaan jäsenistölleen vain erilaisia palveluja vai voisiko HYY olla myös poliittinen toimija ja pyrkiä vaikuttamaan yhteiskunnallisesti. Toisaalla kulttuurin tekeminen HYY:n rahoilla eli Ylioppilaslehti ja Kulttuurikeskus olivat erityisesti KansY:n (kokoomus) hampaissa. Niinpä hallituskauteni oli varsin pomppuinen ja ristiriitojen kärjistyessä sekä KansY että sittarit heitettiin vuorotellen jäähylle hallituksesta. Vihreitten selkeä agenda oli käyttää HYY:tä yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä sekä luoda kokeiluja ja malleja siihen, miten maailmaa voidaan muuttaa.
Henry Honkanen HYY:n hallituksen pj 83-85 Nykyisin Viiten jäsen
TULEVAISUUDEN
PUOLESTA JATKUU
Anni Sinnemäki
Maailmantuska on varmasti jossain määrin kuulunut aina yhteiskunnallisesti orientoituneiden opiskelijoiden elämään. Tuntuu kuitenkin, että kriisien syvyys on tällä hetkellä aivan eri mittaluokassa kuin vaikkapa omina opiskeluaikoinani. Lähes kaksi kolmesta pääkaupunkiseudun opiskelijasta kertookin, että yhteiskunnalliset kriisit ovat heikentäneet uskoa tulevaisuuteen.
Tämä on yksi syy lisää siihen, miksi meidän tulee toimia kaikilla päätöksenteon tasoilla sen puolesta, että meillä on tällä planeetalla on tulevaisuus. Meidän on välttämätöntä luoda toivoa ja uskoa tulevaisuuteen kriisien sumentamassa maailmassa. Maapallolla, jolla ei ole tulevaisuutta ei meillä ihmisillä ole mieltä oppia, sivistyä tai tavoitella unelmiamme.
PUUTTUVAT
SIVUT
On tietenkin hauska ja jännittävää löytää omasta historiastaan salattuja kohtia, muunneltuja kuvia, vaietut jaksot. Tehdä arkeologiaa.
Mutta oikeasti, nykynuoret, tehkää mieluummin omat kapinanne, virheenne, voittonne, kuin pölyjen pyyhkimistä ikivanhoilta sisällysluetteloilta.
Se, että arkistostanne löytyy vanha lehti josta sivu on revitty irti ei tarkoita että se välttämättä olisi kauhean kiinnostava sivu. Se, että jossain vaiheessa Vihreiden puoluetoimistolla on käyty huutoa siitä keiden kuvat saavat riippua seinillä kun puolueen historiaa muistellaan ei tarkoita että siitä historiasta olisi mitään opittavaa. Jotkut hahmot retusoidaan kuvista ulos, so what. HyVi-aktiivi
Helsingin kaupunki on ollut jo pitkään mukana Opiskelijan kaupunki -tutkimuksessa, jossa kartoitetaan Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otuksen johdolla sitä, miten opiskelijoilla menee ja mitä he toivovat tulevaisuudelta.
Suomen nykyinen hallitus ei ole monista syistä lainkaan toivoa herättävä, eikä se todellakaan ole sitä opiskelijoille. Opiskelijoiden huoli toimeentulosta oli Opiskelijan kaupunki -tutkimuksen mukaan kasvussa jo ennen Petteri Orpon hallituksen aloittamista. Kampusten protestit ovat näkyneet ja kuuluneet - ja hyvästä syystä ovatkin. Riittävä toimeentulo on jokaisen oikeus.
Toimeentuloon liittyviin huoliin kytkeytyy se, että opiskelijat toivovat tutkimuksessa entistä enemmän kohtuuhintaista joukkoliikennettä. Tämän tavoitteen eteen on Helsingissä ja Vihreissä nähty paljon vaivaa, ja tänä syksynä saimme vihdoin joukkoliikenteen hintojen korotuksen kierteen katkaistua ja käännettyä: ensi vuonna joukkoliikenteen lippujen hinnat laskevat.
Myös riittävän asuntotuotannon turvaaminen on opiskelijoiden etu. Tilanteesta, jossa asuntojen hinnat karkaavat käsistä kärsivät ensimmäisenä ne opiskelijat, joille ei ole riittänyt kohtuuhintaista
opiskelija-asuntoa. Vaikeiden päätösten keskellä pitää muistaa myös niiden näkökulma, jotka pohtivat, onko Helsinkiin ylipäätään mahdollista lähteä opiskelemaan muita kaupunkeja korkeampien elinkustannusten vuoksi.
Vihreät Helsingissä ja HYY:n vihreät ovat vuosikymmenet kamppailleet paremman Helsingin, paremman yliopiston ja paremman maailman puolesta. Monet sellaiset asiat, jotka ovat aiemmin olleet utopiaa ja vihreitä poliittisia tavoitteita, ovat tällä hetkellä helsinkiläisten arkea ja tulevaisuutta. Jatketaan tätä sinnikkäästi.
Kauan sitten, 1990-luvulla, oma ensimmäinen ehdokkuuteni missään vaaleissa oli juuri HYY:n vihreiden listoilta ylioppilaskunnan edustajistoon ehdolla olo. Itsensä likoon laittaminen kestävämmän maailman puolesta alkoi minulla tuolloin vaatimattomalla kampanjalla. Tuosta ehdokaslistasta voi silti hyvällä syyllä olla vieläkin tosi ylpeä.
Onnea 40 vuoden ikään ehtineille HYYn Vihreille!
Anni Sinnemäki Helsingin kaupunkiympäristön apulaispormestari
Mutta sallikaa kuitenkin tilaa kertoa, minkä virheen Vihreä Liitto rp teki, joskus vuosituhannen vaihteessa, ja sen jälkeen, vuoden 2003 traumaattisten vaalien ympärillä. Ajatelkaa, kaikki oli hyvin! Puolueella oli jo historiaa ja kokemusta hallituksessa olemisesta. Ketju uusia valovoimaisia tähtiä oli nousemassa poliittisella urallaan, ilman nuorisojärjestöä edes nimeksi! Seuraava sukupolvi oli jo varmistettu, kovia yksilöitä tuleville ministeripaikolle.
Silloin oli varaa antaa myös nuorisojärjestön kasvaa, ja venyttää puolueen rajoja. Alkuperäinen ”liitto-ViNo” kasvoi parissa vuodessa 20 aktiivin kaveripiiristä 600 jäsenen suorademokratiakokeiluksi, jossa mä istuin puheenjohtajana.
Mä luulen, että jotkut puolueen keskeiset toimijat olettivat mun olevan heidän kaltaisensa. Yksilö, tavoittelemassa henkilökohtaista puolue-uraa.
He erehtyivät.
Kaikki tekstit siltä ajalta jotka ovat nimissäni, ammennettiin laajemmalta kollektiivilta. Kaikki suunnitelmat jotka
tehtiin, kirjoitettiin auki, julkaistiin ja toteutettiin, olivat yhteisiä.
Sitten vuoden 2005 en ole edustanut ketään muuta kuin itseäni. Tästä on vuosikymmeniä, mutta kollektiivisen toiminnan antamaa vapauden ja voiman tunnetta en ole menettänyt. Niillä muistoilla eläisi vaikka toisenkin eliniän, ikuisesti etsien vastaavaa tunnetta uudestaan. Ehkä se ei tule toistumaan, mutta parempi tietää mitä yhteisöllinen voima on ja kaivata sitä kuin elää koko elämänsä ilman.
Älkää, rakkaat nuoret, uskoko että kaivamalla vanhoja tekstejä pystyisitte toistamaan historiaa. Muodostakaa omat liittonne, salaseuranne, kollektiivinne. Kirjoittakaa auki mitä aiotte tehdä yhdessä, tehkää se, ja nauraa räkättäkää kun ne jotka eivät koskaan vaivautuneet ottamaan teitä vakavasti, eivät vaivautuneet lukemaan kirjoittamaanne, pöyristyvät.
Raastimelle julkaisualustasta ikuisesti kiitollisena, Markus Drake
POIS VANHASTA, VAIKKA BLANKOON, MUTTA EI ALLIKKOON
Markus Leikola
Vuosikymmenet ovat numeroita, kunnes ne ovat historiaa. Mutta joskus on mahdollista aistia myös muutos, joka tapahtuu samalla kun sitä tehdään. Minulle 1980luku oli sitä – ja kun katson historiaa, tuntuu silti, että se on jäänyt vaille omaa identiteettiä, Radikalisoituvan 60-luvun, Ylipoliittisen 70-luvun, Lamapolven 90-luvun ja Digiläpimurron 00-luvun puristuksiin.
Ei, mikään ei syntynyt tyhjästä. Mutta me 70-80-luvun vaihteessa yliopistossa aloittaneet olimme tympääntyneet ylipoliittiseen meininkiin kahdesta syystä: ihminen määriteltiin ensi sijassa puoluekannan avulla eli hieman liioitellen: vain puolueilla oli merkitystä. Se ei vastannut arkikokemusta, mikä kasvoi toiseksi tekijäksi. Puoluesihdin kautta katsominen ei vastannut käsitystä yhteiskunnasta – vaan oli hyvin staattinen. Valtakunnan tasolla oli ollut poliittisen keskustan ja vasemmiston hallitus yhtä soittoa jo vuodesta 1966 lähtien eli käytännössä koko kouluaikamme ja tietoisen elämän. Kokoomus oli jakautunut enemmistöön, joka yritti olla suhteessa Neuvostoliittoon ja Kekkoseen paavillisempi kuin paavi itse ja bilettävämpään, oikeistolaisempaan linjaan.
On sattumaa, että sitoutumaton liike järjestäytyi HYY:n vaaleihin täsmälleen samaan aikaan, kun Kekkonen yllätyserosi lokakuussa 1981, mutta sattumaa ei ole se, että samaan aikaan Puolassa Solidaarisuus haastoi itänaapurimme gerontokratian mursuviiksisen sähkömies Lech Walesan johdolla. VOO:n ja Kannunvalajien johtoporukat olivat pitäneet tiiviitä yhteyksiä Varsovaan ja sympatiat olivat eri leirissä kuin Suomen virallisella ulkopolitiikalla ja myös opiskelijapoliitikkojen enemmistöllä.
Ei ollut nettiä, eikä kännyköitä, mutta sana kulki syksyllä 1981 nopeasti: tekeillä on jotakin uutta. Vaaleihin mennessä oli syntynyt löyhä Sitoutumaton rintama, jossa oli ydinjoukon lisäksi kolme muuta ryhmää: sitoutumattomat osakuntalaiset, kristilliset ja ulkomaalaiset, mikä kuvastaa hyvin sitä, ketkä kokivat olleensa HYY:n päätöksenteon ulkopuolella. Ehdokasjoukko oli sen verran monipuolinen ja iso, että uhka muutoksesta oli todellinen ja vakiintuneet poliittiset ryhmät kokivat järkytyksen, kun pölyn laskeuduttua kävi ilmi, että sittarit olivat saaneet 10 paikkaa kuudestakymmenestä eikä hallitusta voinut muodostaa ilman uutta, tuntematonta tekijää.
Hallitusneuvottelut olivat pitkät ja kovat; tällä välin uusi edustajisto ehti ottaa kantaa Puolan tilanteeseen, Puolaan tulla sotatila, mikä katkaisi mahdollisuudet rakentaa yhteistyötä Solidaarisuus-henkisiin opiskelijajohtajiin ja lisäksi Koivisto nousta presidentinvaalien voittajiksi. Siinä missä jälkimmäinen oli koko kansan tympiintymistä vanhaan menoon, opiskeleva nuoriso ei ollut etujoukkona eikä jäljessä vaan tasatahdissa. Oli tunne, että nyt tehdään historiaa – teemat eivät olleet uniikkeja, riviopiskelijoiden äänen kuuluminen tärkeimpänä.
Olin itse ensin ns. kansanrintamahallituksessa eli enemmistö- ja vähemmistökommunistien, demarien, keskustan ja ruotsalaisten kanssa yhtenä kolmesta sittariministeristä uudella pestillä, vastaamassa järjestötiedotuksesta. Tehtävä vaati joskus 18 eri opiskelijabileissä käymistä viikonlopun aikana, konkreettisemmin saimme aikaiseksi Ylkkärin väliin liitteen, jota toimitettiin HYY:n puolella. Tämän jälkeen yhden syksyn oppositiokauden jälkeen liittouduimme porvarien kanssa – jossa oli myös tapahtunut sukupolvenvaihdos – ja harvinaisesti saimme vehkeiltyä epäluottamuslauseen läpi, kun kaksi hallituksen tukijaa (kristillinen ja ruotsalainen osakuntalainen) vaihtoivat puolta 30-30-tilanteessa. Uuteen hallitukseen otettiin pohjan vahvistamiseksi keskusta mukaan; mutta siinä missä kepu oli vielä alkuvuodesta 1982 luullut voivansa sanella muille ehdot, tilanne oli nyt päinvastainen, mitä keskustalaisten oli vaikea hyväksyä.
Talouden madonlukuja luettiin kuten kaikille opiskelijapolville HYY:ssä. Emme mekään tulevaisuuden perintöä tärvänneet, mutta käytännössä edellisen vuosikymmenen keskustakiinteistöprojekti alkoi tuottaa sen verran, että erilaisia kierrätys- ja mielenterveysprojekteja saatiin liikkeelle uusina; vasemmisto oli myös pelännyt, että haluamme lakkauttaa kehitysyhteistyöprojektit, mutta enemmänkin kyse oli siitä, että niitä monipuolistettiin. Ja sen jälkeen, kun ylioppilaskunnan toimihenkilöpaikkojen poliittinen jako puolueiden kesken saatiin lopetettua – eräs tärkeistä vaatimuksistamme – totesimme hiljaisesti kokoomuspomojen kanssa, että koska meillä ei ole mitään valtavia visioita, vaan päätavoitteena hitaasti kääntyvän laivan kurssin muutos, niin muutetaan budjetin rakenne sellaiseksi, että siihen on helpompi seuraavan polven tehdä muutoksia. Projektitoiminnalle lisää, vähemmän kiinteitä menoja ja läänityksiä.
Vuoden 1983 lopun vaaleissa muutospyörä kääntyi nykäyksen eteenpäin: vihreät ja sitoutumaton vasemmisto sekä sitoutumattomat porvarit tulivat kuvaan mukaan. Sittarit oli edelleen koalitio erilaisia porukoita, ydinryhmä otti tunnuksekseen Autonomia! Piirsin itse tunnuslogon, jossa opiskelijat työntävät silinterihattuista frakkiherraa pois tieltä.
Sellaista termiä kuin punavihreä ei ollut vielä olemassa, se tuli myöhemmin 1980-luvulla. Vihreät olivat niin valtakunnallisesti kuin HYYssäkin varsin löyhästi järjestäytyneitä. Itse kävin muutaman kerran Ville Komsin ja Kalle Könkkölän järjestämissä vuonna 1983 aloittaneen ensimmäisen vihreän eduskuntaryhmän avoimissa kokouksissa Arkadianmäellä – tänä päivänä melkoisen mullistava ajatus. Porukkaa tuli ja meni.
Mutta toimintaa siitä kasvoi: erilaisesta improvisoinnista, palosta muutokselle ja perehtymisestä järjestelmään sisältäpäin niin hyvin, että siitä saattoi tehdä instrumentin, vaikkei ihan aina tiennyt mille.
Vihreät vakiinnuttivat paikkansa edustajistossa, kun olin HYY:n puheenjohtajana 1986-87. Samaan aikaan myös projektit vaihtuivat yhä useammin pysyväksi toiminnaksi kasvaneiden resurssien myötä. Yliopiston hallinnonuudistuksen eteen – opiskelijoille osuus ylimmässä johdossa – tehtiin hartiavoimin töitä. Muussa yhteiskunnassa kasinotalous, valuuttalainat ja juppi tulivat iskusanoiksi, mutta myös perestroika ja glasnost heiluttivat mannerlaattoja.
Berliinin muurin murtuminen sai seurakseen ennennäkemättömän laman, eikä ollut epäilystäkään, etteikö 1990-luvusta tulisi täysin erilainen –kuten kustakin vuosikymmenestä sen jälkeen, ehkä 2020-luvusta kuitenkin kaikkein omintakeisin. Ikävä kyllä sen voi sanoa jo tässä vaiheessa; toisaalta opiskelijapolitiikalle on ominaista toivo ja halu myös vaikuttaa tulevaisuuteen, joten asiat voisivat olla huonomminkin.
Epäilemättä monet opiskelijapolvet ennen 1980-luvun alkuakin olivat olleet vilpittömästi paremman opiskelijaelämän, yliopiston ja maailman asialla. Olisi epänormaalia, jos 2030-luvun ylioppilaat eivät aikanaan näkisi mitään korjattavaa siinä, miten 2020-luvulla HYY:tä, yliopistoa ja maailmaa on hoidettu. Mutta kaikkea nekään eivät pysty muuttamaan, ainakaan kerrallaan sentään.
Entistä tärkeämmältä kuitenkin näyttää koko ajan se, että ylipäätään on olemassa toimintakykyinen maapallo, jolla muutoksista voi edes haaveilla ja niitä toteuttaa. Tässä HYY on ollut eturintamassa eikä siitä paikasta ole mahdollisuutta laistaa yhtään jatkossakaan.
10 ILMASTON YSTÄVÄN VALINTAA
Leo Stranius
Ilmasto muuttuu, koska me muutamme sitä
Omat arkipäiväiset valintamme vaikuttavat siihen, kuinka paljon ilmasto muuttuu. Keskivertosuomalainen tuottaa vuodessa noin 11 tonnia hiilidioksidia. Se on melkein kolme kertaa niin paljon kuin maailmassa keskimäärin
Sinäkin voit torjua ilmastonmuutosta
Ilmastonmuutos on vakavin ihmiskunnan koskaan kohtaama ympäristöongelma. Syytä toivottomuuteen ei kuitenkaan ole. Jokainen meistä voi osaltaan torjua ilmastonmuutosta!
10 ILMASTON YSTÄVÄN VALINTAA
1) Mukavasti raiteilla!
Lentomatkailu on merkittävimpiä ilmastonmuutoksen aiheuttajia. Lentämisen ilmastopäästöt ovat yli viisinkertaiset junalla matkustamiseen verrattuna. Vaihda kotimaan matkoilla lentokoneen kyyti junareissuun ja valitse sellaisia lomakohteita, joihin pääset helposti junalla.
2) Vaihda lihasvoimaan!
Pyöräily ja kävely ovat halpoja, terveellisiä ja ilmastomyötäisiä liikkumistapoja. Liikenteen osuus hiilidioksidipäästöistä on Suomessa noin viidennes. Puolet automatkoista on alle kuusi kilometriä ja
neljännes peräti alle kolme kilometriä. Monet näistä matkoista olisi helppo taittaa pyörällä tai kävellen.
3) Jätteet kiertoon!
Väärään paikkaan joutunut eloperäinen jäte vauhdittaa ilmastonmuutosta reippaasti. Suomessa noin puolet metaanipäästöistä syntyy biojätteen hajotessa kaatopaikoilla. Kilo biojätettä tuottaa vähitellen puoli kiloa metaania. Pistä maatuva jäte kompostiin ja kierrätä muutkin jätteesi.
4) Suosi lähiruokaa!
Ruoan kuljettamiseen ympäri maapalloa kuluu paljon energiaa. Esimerkiksi vihannesten kuljetus lentorahtina ulkomailta vaatii noin kolme kertaa sen energiamäärän, joka kuluu samojen vihannesten kasvattamiseen Suomessa avomaalla. Valitse mahdollisimman lähellä tuotettua ruokaa.
5) Poimi ostoskassiin luomua!
Luonnonmukainen viljely kuluttaa tavanomaista tuotantoa vähemmän energiaa. Esimerkiksi kotimaisen luomuruiskilon tuottamiseen tarvitaan vain noin puolet kotimaisen tehotuotetun ruiskilon vaatimasta energiamäärästä. Suosi ruokaostoksilla luomutuotteita.
6) Vaihda virtaa!
Suomen ilmastopäästöistä 2/3 tulee energiantuotannosta. Voit valita fossiilisilla polttoaineilla tuotetun ”mustan” ja uusiutuvilla energialähteillä tuotetun vihreän sähkön välillä. Keskimäärin vihreä sähkö maksaa kerrostaloasunnossa alle euron kuukaudessa tavallista sähköä enemmän. Vaihda virtaa ja äänestä sähkölaskullasi uusiutuvien puolesta.
7) Älä lämmitä turhaan!
Suomessa noin viidennes energiasta kuluu lämmitykseen. Laskemalla huonelämpötilaa yhdellä asteella vähennät lämmityksen energiankulutusta 5 %. Terveellisenä huonelämpötilana pidetään 20-22°C:ta. Jos käytät sähkölämmitystä, valitse vihreää sähköä. Jos asut öljylämmitteisessä talossa, säästät rahaa ja ilmastoa siirtymällä pellettilämmitykseen tai maalämpöön.
8) Säästä sähköä!
Jos suomalaiskodit vaihtaisivat energiansäästölamppuihin, sähköä säästyisi yli 900 gigawattituntia vuodessa. Se vastaa Loviisan toisen ydinreaktorin neljännesvuoden tuotantoa. Viiden 60 watin hehkulampun korvaaminen 11 watin energiansäästölampuilla säästää vuodessa lähes 20 euroa ja 35 kiloa hiilidioksidipäästöjä. Vaihda energiaa säästäviin lamppuihin äläkä polta niitäkään turhaan.
9) Älä polta maailman metsiä!
Tupakan kuivaaminen vaatii paljon energiaa, joka tuotetaan kehitysmaissa yleensä polttamalla puuta. Tupakantuotannon takia hävitetään maailmassa vuosittain 200 000 hehtaaria eli noin Helsinkin kaupungin alueen verran metsää. Säästä puita ja muita lopettamalla tupakointi.
10) Valjasta oma energiasi!
Monet yhteiskunnalliset parannukset viisipäiväisestä työviikosta naisten äänioikeuteen ovat kansalaisten aktiivisen toiminnan ansiota. Ilmastonmuutos on aikamme vakavimpia haasteita. Lähde sinäkin mukaan kansalaistoimintaan ilmaston puolesta!
10 ILMASTON YSTÄVÄN VALINTAA - PÄIVITETTY
Leo Stranius
1. Vaihda ekoenergiaan osoitteessa: www.ekoenergia.fi – Vähennä omaa energiankäyttöäsi ja lämpimän veden kulutusta.
2. Liiku julkisilla kulkuvälineillä, pyöräile ja kävele. – Vältä lentämistä, laivamatkustamista ja autoilua. Jos on pakko käyttää autoa, valitse sähkö- tai kaasuauto. Jos lennät, kompensoi päästösi.
3. Suosi ympäristöystävällistä kasvisruokaa. – Vähennä lihansyöntiä ja pidä enintään yksi lihapäivä viikossa. Suosi kotimaista vapaana kasvanutta järvi- tai merikalaa kasvisruokavalion tukena, jos et halua siirtyä kokonaan kasvisruokavalioon.
4. Älä osta mitään ellei ole pakko, mieti kulutuksesi vaikutuksia. – Hanki kaikki käytettynä, lainaa tai vuokraa. Kierrätä kaikki mitä voit ja vaadi lähiseudullesi hyviä kierrätysmahdollisuuksia.
5. Vaikuta yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. – Vaadi poliittisilta päättäjiltä ilmastotoimia: rahaa päästöjen vähentämiseen, energiatehokkuustoimiin ja uusiutuvien energialähteiden edistämi seen sekä joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kasvisruuan lisäämiseen.
6. Vähennä päästöjä työsi tai harrastus ten kautta. – Nosta ilmastoasiat esille huonoa.
7. Lähde mukaan ympäristöjärjestöjen toimintaan, vaaleissa ilmastoehdok kaaksi tai ryhdy vapaaksi aktivistiksi. –Äänestä ainakin ilmastoa puolustavaa ehdokasta vaaleissa.
8. Järjestä tapahtuma tai tempaus, kir joita mielipidekirjoitus ja kommentoi keskusteluita sosiaalisessa mediassa. –Ota samalla selvää, lue ja seuraa ilmas tokeskusteluita ja -uutisia. Kuuntele il mastoasiantuntijoita, älä ajattele omaa etuasi.
9. Lahjoita rahaa ilmastotyötä tekeville järjestöille tai sijoita vastuullisesti esi merkiksi ilmasto- ja ympäristörahas toihin. – Jos haluat sijoittaa, tarkista sijoitustesi hiilijalanjälki sekä mieti, mil laista yritystoimintaa haluat tukea.
10. Kommunikoi muutoksen positiivi sista puolista. – Tue ja jaa tietoa ilmas toteoista sekä ekologisista yrityksistä. Älä tue yrityksiä tai organisaatioita, jotka eivät ole vastuullisia.
MIELENOSOITUKSIA, KOKOUSMARATONEJA
Alviina Alametsä ja Ada Saarinen
Oli aurinkoinen syyskuun päivä 2013. Kumpikaan meistä ei tiennyt, millaiseen nyt vuosikymmenen kestäneeseen ystävyyteen olimme törmäämässä valtsikan Kannugames-tapahtumassa Suomenlinnassa. Adan tuutoriksi valikoitunut Alviina juoksi luokse ja tivasi, miksei Ada ole vastannut tuutorin sähköpostiin. Tämän kommelluksen jälkeen tuutorointi toi meidät yhteen, ja yhteinen opiskelijapolitiikkataival muovasi ystävyyden syväksi.
Tämä teksti ei toivottavasti ole vain luettelo lukuisista luottamustoimistamme (kerromme ne toki mielellämme aina kysyttäessä) tai marttyyrin kruunun sovittelua päähämme kaikista niistä vuosista, jonka olemme tälle liikkeelle antaneet (onko kukaan koskaan saanut HYYn kunniamerkkiä järjellisellä työmäärällä?)
Haluaisimme sen sijaan jakaa kokemuksiamme, jälkiviisautta ja enemmän tai vähemmän hyödyllisiä vinkkejä nuoremmille toimijoille. Me olemme uskoneet vakaasti esimerkiksi kannustamisen (tai ehkäpä rehellisemmin kevyen painostamisen) voimaan opiskelijaliikkeessä.
Kun Ada piti saada innostumaan HyVi:n taloudenhoitajan tehtävästä, keksittiin ensin yhdessä hänen (erittäin mukaville) kokoomusvanhemmilleen uskottavia selityksiä, että tehtävä näyttää hyvältä CV:ssä. Eikä suinkaan tarkoita täyttä heittäytymistä Kokoomuksen sijaan Vihreisiin. Vaikka niinhän siinä lopulta kävi. Alviinalle taas vanhempi HyVi-aktiivi kertoi, että kaikkien kuntavaaliehdokkaiden on oltava ehdolla myös edarivaaleissa. Edariinhan siinä päädyttiin.
Kun on kysynyt kymmenittäin ihmisiä ehdolle edarivaaleihin tai erinäisiin luottamustoimiin, niin huomaa, että aniharva ihminen loukkaantuu, kun hänelle kertoo, miten loistavana ehdokkaana häntä pidetään (näin vinkkinä ensi vuoden ehdokashankintaan).
Kun Suomen opiskelijaliikettä katsoo Euroopan tasolla, huomaa, miten ainutlaatuinen se on aktiivisuudessaan ja vaikuttavuudessaan. HYY:llä on aidosti valtaa erityisesti Helsingin politiikkaan ja siksi on niin tärkeää, että HYYn tekemä vaikuttamistyö aidosti edistää opiskelijoiden asemaa - eli on vihreää.
Vaikuttavuus ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Suomessakin opiskelijoita olla kuritettu jo pitkään. Voimme kertoa teille salaisuuden. Opiskelijoiden asema todella oli parempi meidän opintojemme alussa. Eikä keski-ikäisten poliitikkojen muistelmat makaronista tai ininä opiskelijoiden tekoripsistä muuta sitä. Meidän protestimme oli oikeutettu ja niin on teidänkin.
Opiskelijapolitiikka on oikeaa politiikkaa, jonka opit skaalautuvat jouhevasti laajemmalle. Olemme molemmat olleet valmistelemassa HYYn poliittisia linjoja. Kokemukset esimer-
kiksi sittareiden sitouttamisesta poliittisiin kantoihin auttavat yllättävän paljon silloin, kun Euroopan parlamentin konservatiivit uhkaavat kävellä ulos neuvotteluissa, jos mietinnössä mainitaan intersektionaalinen feminismi.
Opiskelijaliikkeessä ja politiikassa ylipäänsä pitää valitettavan usein tottua myös henkilökohtaisiin pettymyksiin. Poliittisia taisteluja hävittiin, vaalitappioita kärsittiin ja molemmat meistä olemme kokeneet karvaasti, miltä tuntuu jäädä rannalle luottamustehtävistä, joita haimme täydestä sydämestämme.
Onneksi useimmiten asiat kääntyvät parhain päin. Kun Alviinaa ei valittu HYY:n hallituksen puheejohtajaksi, vihreät toverit keksivät, että ViNO voisi ehdottaa Alviinaa SYL:n hallitukseen. Ada tarttui välittömästi tukihenkilön rooliin ja parin päivän päästä ViNO:n liittokokous tuki ehdokkuutta yksimielisesti. Junamatkalla takaisin kirjoitimme ja taitomme porukalla vaalimateriaalit, ja viikkoa myöhemmin Alviina tuli valituksi SYL:n.
Kun HYY ei päätti jättää esittämättä Adaa SYL:n puheenjohtajaksi (jonka Ada otti todella kypsästi ja rakentavasti), niin Alviina pyysi hänet eduskunta-ja eurovaalien kampanjapäälliköksi. Lopputulos oli selvästi parempi kummallekin.
Opiskeluajan paras anti olivat lopulta syvät ystävyydet, eivätkä niinkään maailmanpoliittisen teorian kiemurat (vaikka on niidenkin tuntemuksesta meille hyötyä ollut). Meidän mielestämme kannattaakin käyttää aikaa mahdollisimman paljon luentosalien lisäksi opiskelijoiden bileluolissa, aktivismin parissa ja siskonpedissä kavereiden kanssa punavihreiden sitsien jälkeen. Patomäen teesit saattavat päästä unohtumaan, mutta nuo muistot eivät unohdu koskaan.
Olemme kiitollisia, että HyVi:ssä ja vihreissä nuorissa oli silloin turvaverkko, jonka avulla uskalsi hakea painaviinkin tehtäviin, Alviinan kohdallani lopulta europarlamentaarikoksi. Toivomme että tällainen turvaverkko on kaikilla nuorilla järjestötoimijoilla, aktivisteilla ja poliitikoilla. Me myös mielellämme autamme HyVIn nykytoimijoita, mikäli kokemuksen tuomalle viisaudelle, tai Alviinan somenäkyvyydelle, tulee käyttöä.
Kiitos kaikille ihmisille, jotka ovat toimineet HyVI:ssä näinä 40:nä vuonna. Tämä on ollut ainutlaatuinen yhteisö, joka on antanut meille molemmille niin paljon. Emme olisi tässä ilman teitä.
Alviina Alametsä ja Ada Saarinen
HYY:n vihreiden alumnit, työkaverit ja parhaat ystävät
Oona Käyhkö
Olin syksyllä 2018 toisen vuoden opiskelija ja lähdin muutaman mutkan kautta ehdolle HYYn edustajistovaaleihin. Tiesin kannattavani vihreitä arvoja ja halusin kantaa korteni kekoon olemalla ehdolla HYYn Vihreiden listalla. Löysin vihreiden listalta kohtalotovereita eli Viikin kampuksella opiskelevia ehdokkaita ja teimme yhdessä kampanjaa Korona -kirjaston edessä. Innostuin enemmän kuin olin ajatellut innostuvani: totta kai ympäristökestävyyttä on edistettävä myös HYYssä! Vaali-iltana jännitti ihan hulluna. Uskalsin hädin tuskin mennä paikalle HYYn vaalivalvojaisiin ja tulosten odottelu oli äärimmäisen raastavaa. Sekosimme kaikki kun tulokset tulivat: Maailmanpyörä nousi edustajiston suurimmaksi ryhmäksi 20 edustajiston jäsenellä, joista 11 oli HYYn Vihreiden listalta ja 9 Sitoutumattoman Vasemmiston listalta. Kyseessä oli Maailmanpyörän siihen astisen historian suurin vaalivoitto! Myös minut oli valittu HYYn edustajiston jäseneksi. Tulosten julkistamisen jälkeen hipsin vähin äänin ulos hengittelemään.
Pian vaalien jälkeen HYYn Vihreiden edustajistoryhmä järjesti ensimmäisen ryhmäkokouksensa uudella kokoonpanolla. Jännitin taas aivan kamalasti, olin myöhässä ja en meinannut löytää kokouspaikalle, joka oli Uuden Ylioppilastalon B-rapussa entisen HYYn Vihreiden järjestötilan, Kupolin, vieressä. Kupoli oli järjestötilaksi aivan käsittämätön. Ympyrän muotoinen kattohuoneisto, josta avautui maisemat joka suuntaan Helsingin keskustan ylle. Ei ihme, että HYY teki juuri noihin aikoihin päätöksen B-rapun siirtämisestä Ylvan uuden hotellin käyttöön.
Olin ilmoittanut ennen kokousta olevani käytettävissä edustajistoryhmän puheenjohtajaksi. Ryhmälle valitaan yleensä kaksi tasa-arvoista puheenjohtajaa ja niin tässäkin tapauksessa. Olin silti yllättynyt, että minut valittiin! Myöhemmin päädyin vielä samassa hötäkässä HYYn Vihreät ry:n hallituksen puheenjohtajaksi. Olin tuohon aikaan kokematon, ujo ja epävarma. Jännitin edustajiston ko-
kouksia ja HYYn Vihreiden hallituksen kokouksia ihan järkyttävän paljon. Samalla siitä kaikesta tuli askel askeleelta helpompaa.
HYYn Vihreissä rohkaistuin puolustamaan minulle tärkeitä asioita silloinkin, kun kaikki muut ovat eri mieltä. Opin kantamaan vastuuta, puheenjohtamaan kokouksia ja koordinoimaan toimintaa. Kaikkea tätä helpotti, että tiesin taustaryhmän ja -järjestön tukevan minua kestävyyden, sivistyksen ja oikeudenmukaisuuden puolustamisessa joka tilanteessa.
Tietenkin myös HYYn Vihreissä meillä
oli erimielisyyksiä keinoista ja prioriteeteista, mutta tavoite oli kaikille sama: ekologisesti kestävä ja sosiaalisesti oikeudenmukainen HYY ja maailma.
HYYn Vihreiden parissa aloittamani matka vihreänä toimijana on jatkunut ehdokkuuksilla vaaleissa, harjoittelulla MEP Ville Niinistön toimistossa Brysselissä ja työskentelyllä kansanedustajien avustajana eduskunnassa. Nyt teen asiantuntijatyötä metsien puolustajana Greenpeacella.
Oona Käyhkö HYYn Vihreiden puheenjohtaja 2019
Johanna Nuorteva
Tyhjä talo näyttää surulliselta, kun se joutuu nököttämään yksin ja hylättynä, keskellä villiintynyttä pihanurmea. Se suorastaan näyttää toivovan jotakin elämää: puheensorinaa, musiikkia ja unissaan tuhisevien ihmisten ääniä helmoihinsa. Helsingin kaupungissa se on kuitenkin sijaintinsa takia tuomittu kyhjöttämään tyhjillään. Kaupungille tulisi taloudellisesti kaikkein edullisimmaksi saada talo rapistumaan mahdollisimman nopeasti; näin se voitaisiinpurkaa ja tilalle rakentaa valtava sieluton toimistotalo.
Samaan aikaan, kun taloja pidetään tyhjillään, Helsingissä on tuhansia asunnottomia, tiloja epäkaupalliselle oleskelulle ei ole eikä uusille toimistorakennuksille löydy käyttäjiä. Esimerkiksi Oranssi ry on jo vuosikymmeniä vallannut tyhjillään olleita taloja nuorille asuintaloiksi. Oranssi on kuitenkin jättänyt suoran toiminnan historiaan ja nykyisin neuvottelee Helsingin kaupungin kanssa tyhjistä kiinteistöistä. Neuvottelemalla ei kuitenkaan ikävä kyllä saavuteta kuin rajallisia tuloksia Helsingin kaupungin byrokratiasta johtuen. Asunnottomia on paljon ja Helsingin vuokrahinnat ovat päätä huimaavia, mistä johtuen taloja on vallattu asuinkäyttöön myös ilman taustaorganisaatiota. Helsingissä on viime syksynä otettu omatoimisesti hallintaan samalta tontilta kaksi taloa, jotka ovat kumpikin suojeltuja ja siksi purkukiellossa. Talojen omistaja oli päättänyt tyhjentää talot, jotta ne rapistuisivat purkukuntoon. Kesän 2002 loppupuolella talon omistajalle oli selvinnyt, että taloissa on asutusta, ja hän oli ottanut yhteyttä valtaajiin. Käytyjen neuvottelujen jälkeen syntyi sopimus, jonka mukaan valtaajat voivat asua taloissa ainakin vuoteen 2004 saakka, jolloin talot olisi määrä purkaa. Lain mukaan ei ole sallittua jättää suojeltavia taloja tyhjilleen rapistumaan ja näin kiertää purkukieltoja, mutta tähän ongelmaan ei Helsingissä juurikaan puututa.
Se antaa kuitenkin, tässäkin tapauksessa, kyseisten talojen valtaajille vielä mahdollisuuden valittaa talojen kohtalosta oikeusteitse lähempänä purkuajankohtaa. Tässä tapauksessa varattomien kansalaisten ja opiskeli- joiden tavoitteena oli saada itselleen asuintalo, ilman pyrkimystä laajemmin vaikuttaa tyhjien talojen ongelmaan.
Talojen valtaaminen voi olla keino saada tyhjillään olevien kiinteistöjen olemassaolo politisoiduksi. Syksyllä 2001 valtamediassakin paljon julkisuutta saanut Koivulan talo Lapinlahden sairaa-
lan alueella oli kuusi viikkoa vallattuna. Koivulan tapauksessa vaihtoehtoja valtaukselle ei enää ollut. Talo oli jo saanut purkutuomion, jolloin byrokraattisten kiemuroiden kautta on hyvin hankalaa enää muuttaa päätöstä. Lisäksi tilanne, että alue oli Helsingin kaupungin omistama, mutta Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS hallinnoima, teki asiat entistäkin mutkikkaammiksi. Kukaan ei oikein tuntunut tietävän, kenen vastuulla talon kunnostaminen on, tai kuka sen kohtalosta päättää.
Koivulan valtauksella oli tarkoitus saada julkisuutta kiinteistöongelmalle, ja media antoikin valtauksesta ehkä yllättävänkin positiivisen kuvan, samoin ihmisten yleinen asenne valtaajia kohtaan oli myönteinen. Koivulan valtaajien saama positiivinen julkisuus pakotti päättäjät toimimaan. Tyhjät talot eivät ole sellainen asia, josta yleensa puhuttaisiin julkisuudessa; vallitsevaa tilannetta kohtaan ei näin ollen ole muutospainetta. Kuuden viikon jälkeen Koivulassa olleet valtaajat häädettiin, mutta talolle luvattiin tehdä jotakin. Keväällä 2002 tulikin päätos, jonka mukan talo luovutetaan Y-säätiölle kunnostettavaksi kodiksi nuorille tai asunnottomille. Ilman valtausta Koivulan purkupäätös olisi jäänyt voimaan.
Koivulan tapauksessa valtauksella pyrittiin politisoimaan tyhjät talot ja osoittamaan yksi Helsingin kaupungin politiikan epäkohdista. Kaikissa valtauksissa ei kuitenkaan ole samanlaista pyrkimystä. Viimeisin squat eli vallattu talo oli Helsingissa alkukesästä 2002. Tällöin vallattiin Kivihaasta tyhjillään ollut erittäin hyväkuntoinen omakotitalo, joka nimettiin Sosiaalikeskus T.Ö.I.:ksi. Sosiaalikeskuksella tarkoitetaan epäkaupallista tilaa, jossa erilaisilla ihmisilla on mahdollisuus viettää aikaa ja järjestää omaa toimintaa. Kivihaan T.Ö.I:ssa vieraili paljon naapureita, joista useat olivat kiinnostuneita omien tapahtumien ja tilaisuuksien lähtien aina järjestämisestä eläkeläisten luontoretkien jatkoista viini-iltoihin, bingosta harrastelijateatteriin ja kaikesta mahdollisesta siltä väliltä. Squatissa oli päivittäin auki myös kahvila, jossa saattoi istuskella. Lisäksi T.Ö.I:ssa järjestettiin erilaisia klubeja ja lukupiirejä, ja sinne tilattiin lehtiä luettavaksi. Tarkoituksena oli saada tila, jossa ihmiset voisivat toteuttaa muun muassa erilaisia projekteja, tapahtumia, näyttelyitä ja konsertteja, joille ei aikaisemmin ole ollut mitään tilaa tarjolla. Talon toiminta otettiin naapurustossa iloiten vastaan ja kaikki kannustus myös motivoi valtaajia entisestään. Taloa ei kuitenkaan saatu pysyvästi käyttöön, vaan häätö tuli jo lyhyen ajan kuluessa.
T.Ö.I:n tilanteessa tyhjää taloa ei ollut tarkoitus ensisijaisesti politisoida; tarkoituksena oli nimen omaan saada talo käyttöön, autonomiseksi tilaksi. erilaisille ihmisille ja ryhmille. Tämänkaltaiselle tilalle on selkeästi kysyntää, eikä vastaavia tiloja ole tarjolla Helsingissä.
Kaupungin politiikan vuoksi tiloja on kuitenkin erittäin vaikea saada suoraan vuokrattua Helsingin kaupungin kiinteistöviraston talo-osastolta. Kaupunki kilpailuttaa kaikki vuokratarjoukset, jolloin ryhmällä nuoria ei käytännössa ole mahdollisuuksia saada taloa vuokrattua. Tämä on toki käytännössä huomattukin, mutta T.Ö.I:sta neuvoteltaessa talo-osaston hallintopäällikkö Tuula Saxholm kertoi tämän myös suoraan. Valtaaminen jää siis tässäkin tapauksessa käytännössä ainoaksi vaihtoehdoksi, mikäli sosiaalikeskukselle halutaan saada tiloja Helsingissä.
Talojen valtaamisella voidaan yksinkertaistetusti sanoa olevan kaksi päämäärää: tyhjien talojen politisointi ja talojen saaminen suoraan käyttöön. Nämä kaksi pyrkimystä saattavat toisinaan aiheuttaa myös ristiriitoja squattaajien keskuudessa, koska valtaajat ovat joukko autonomisia henkilöitä, eivätkä jokin tietty yhdistys, jolla on selkeät tavoitteet ja pyrkimykset. Eri ryhmien tavoitteet tulevat käytännössä esille viimeistään siinä tilanteessa, kun vallatun talon omistaja pyytää virka-apua poliisilta talon tyhjentmiseksi. Puhtaasti poliittisista syistä vallatusta talosta poistutaan usein helpommin kuin sellaisessa tapausessa, joissa talo on vallattu nimen omaan käyttöön, eikä siitä ole tarkoitus luopua. Kansalaistottelemattomuus kulkee kuitenkin parhaimmillaan rinnakkain byrokraattisen vaikuttamisen rinnalla.
Mainitsemieni tapausten yhteydessä kaupungin kanssa on käyty neuvotteluja talojen kohtalosta ja mahdollisuuksista pysyä niissä. Suurin ongelma, joka valtaajilla on vastassaan, on kaupungin taloudellisen voiton tavoittelu. Tontteja ja kiinteistöjä vuokrattaessa toimintaa ei millään tavalla arvoteta, eikä esimerkiksi selvitetä, millaista toimintaa ja tiloja kaupungilta esimerkiksi puuttuu. Hallintopäällikkö Saxholmin mukaan kaupungin on tuotettava voittoa tonteillaan, joten nuorten vuokratarjouksia vaikkapa talon kunnossapitoa ja käyttökuluja vastaan ei oteta huomioon. Mikä muu voisi siis olla nuorten vaihtoehto kuin taloon sisälle meneminen, sen kunnostaminen ja aloilleen asettuminen? Valtaus on usein ainoa mahdollisuus. Ehkä pikkuhiljaa voitaisiin päästä tilanteeseen, joka joissakin Euroopan maissa vallitsee: mikäli talo on ollut tyhjillään yli vuoden, sen saa laillisesti vallata käyttöön. Suomessa on vielä monta askelta otettavana, jotta tähän päästäisiin. Talojen valtaaminen on oiva keino saada tilaa erilaiselle toiminnalle ja osoittaa, että emme hyväksy sitä, että päätöksenteko toimii ainoastaan talouden ehdoilla. Epäkaupallista tilaa tarvitaan, ja meidän on otettava se itse.
Juttu on julkaistu Raastimessa vuonna 2002
Seuraavalla sivulla kirjoittajan vastine tekstilleen
“Epäkaupallista tilaa tarvitaan ja meidän on otettava se itse.” Näin päätin reilu 20 vuotta sitten nuorena opiskelijana kirjoittamani tekstin. Olen nyt vihreiden kaupunginvaltuutettu ja lisäksi erityisopettaja ja kolmen teinin äiti. Puolisoni ja lasteni isän kanssa aloimme seurustella yli 20 vuotta sitten Kivihaan vallatussa talossa. Valtausten jäljet ovat kantaneet pitkälle ja lapset ovat hämmästelleet, kun ovat nyt vähän kasvettuaan kuulleet, että vanhemmat ja kummi ovat olleet pidätettyinä nuoruuden poliittisten toimien vuoksi.
Edelleen taaksepäin katsoessani olen sitä mieltä, että erilaiset talojen valtaukset ja muu kansalaisaktivismi oli tarpeen,
perusteltua ja keino nostaa epäkohtia yhteiskunnalliseen keskusteluun. Nyt meillä on tullut Elokapina tilalle, mutta tilaa suoralle toiminnalle olisi paljon enemmän. Olisi upeaa, että uupumisen, kiireen ja kyynistymisen sijaan nuorilla ja opiskelijoilla riittäisi edelleen rahkeet hyvän ja hauskan yhteiskunnan visioimiseen ja edistämiseen moninaisilla keinoilla kokouspöytien ulkopuolella.
Sekä politiikan, työni että kotikeskustelujen myötä olen edelleen samaa mieltä: Nuorten pitäisi rohkeasti vaatia tilaa ja jos ei muu auta, vallata sopiva tila.
Epäkaupallista hengailutilaa ei Helsingissä juurikaan ole. Nuorisotaloja olisi tärkeää saada vähintäänkin jokaisen yläasteen tuntumaan ja niiden olisi oltava auki nuorille joka päivä. Tähän on
pitkä matka. Nuoret toivovat hengailutilaa myös nuorten aloitteilla, Oma Stadi -osallistavassa budjetoinnissa ja erilaisissa somepäivityksissä. Kaupungin byrokratian pyörteissä asiat etenevät hitaasti eikä tarvittavien tilojen vuokraamiselle ole edelleenkään tahtoa.
Nyt vihreiden aloitteesta on ajettu taas syksyllä 2023 eteenpäin sitä, että tyhjä tila voitaisiin vuokrata väliaikaisesti matalammalla vuokralla. Olisi tärkeää, että tiloja, joille ei ole käyttöä, voitaisiin saada vuokralainen ja tila toiminnalle, vaikka vuokra ei kattaisikaan kaikkia talon kuluja. Tämä on oikea suunta ja mikäli meitä vihreitä ja punaisia olisi nykyistä enemmän Helsingin valtuustossa, varmasti kaupungin suuntakin olisi nykyistä parempi.
AATE VAATII
TEKOJA, MUTTA
EDELLÄKÄVIJYYS
OMALAATUISTA
PÖHINÄÄ
Santeri Leinonen
Hyvät kanssaopiskelijat ja kanssavihreät ajattelijat, aina on olemassa jokin hyvä syy juhlaan. Aikaisemmat opiskelijasukupolvet tietävät kertoa, että jos ei mitään muuta, niin aina voi viettää vähintään seuraavan pullon avajaisia. Tällä kertaa syy on kuitenkin sitäkin parempi: saamme iloita uudestisyntyneestä opiskelijalehti Raastimesta ja pysähtyä vihreän aatteen äärelle.
Välillä tarvitsemme silmien avaamiseen kunnon tukkapöllyn tai ämpärillisen kylmää vettä kasvoille. Sama syy oli ympäristöherätyksen synnyn taustalla, kun ihmiset 60- ja 70-luvulla alkoivat nähdä omin silmien tehtaiden kummalliseksi värjäämät vesistöt, haisevan ilman ja neulasista rapisevat havupuut. Maailmanloppuakin olemme osanneet odottaa jo viimeistään Rooman klubin raportista asti. Valitettavasti se taitaa saapua niin hitaasti, ettei havaintoja ehdi omin silmin tehdä, ja kuitenkin niin nopeasti, että yhteiskunnan on vähintäänkin saatava pieni aikalisä yksittäisten sotien tai rakennemuutosten toteuttamista varten.
Yliopistovihreys syntyi omien tietojeni mukaan joskus 80-luvun alussa. Helsingin yliopiston vihreät (HyVi) on siis vanhempi toimija kuin itse vihreä puolue. Osin tästä syystä on edelleen mahdollista liittyä HyVin jäseneksi kuulumatta lainkaan puolueeseen. Edelläkävijällä on oikeus olla vähän omalaatuinen.
Yksittäisistä kuppilassa esitetyistä ideoista syntyy yhteiskunnallisia liikkeitä, kun ne pystyvät mobilisoimaan ihmisiä pysyvän toiminnan äärelle. Vihreän puolueen syntymiselle välttämättömyys olivat 1980-luvun alakulttuurin pienlehdet, ensimmäisten kasvisravintoloiden perustamisprojektit ja feministiset kesäkoulut. Tässä mielessä tulevaisuus näyttääkin vegaanisesta Myöhästä, instagramin punavihreästä meemikuplasta ja tämän Raastin-lehden syntymästä käsin katsottuna erittäin lupaavalta.
Myös valtausperinnettä on ylläpidetty. Kekkonen tervehti aikanaan opiskelijoita kannustavasti, tänä syksynä Sauli Niinistö tyytyi kävelemään aulan läpi tonnin setelinä kuten eurooppalaisten kansankuntien keskuuteen päässeelle arvokkaalle presidentti-instituutiolle selvästi nykyaikana kuuluu.
Perimätiedon mukaan alkuperäiseen Vanhan valtaukseen houkutteli aatteen palon lisäksi myös ilmainen viina ja viehkeä seuraelämä. Aikana ennen deittisovelluksia tämäkin oli tärkeä osa poliittista toimintaa. Tiedossani ei ole, syntyikö myös 2023 valtauksen yhteydessä uusia pariskuntia huolehtimaan liikkeemme jatkuvuudesta. Harmonik-
kamusiikki ainakin edelleen yhdistää kaikenikäisiä sukupolvesta riippumatta.
Uskalletaan siis jatkossakin kokeilla, tehdä ja ajatella, koska juuri nyt oman yliopistomme käytävillä syntyy yhteiskunnallisen eliitin seuraava sukupolvi ja rakennetaan 2050-luvun Suomen poliittista historiaa.
Eugenie Touma van der Meulen
My name is Eugenie Touma van der Meulen, I am Palestinian, and I stand here before you today in grief and in mourning, in sadness and also a little bit in hope.
My speech today is primarily directed towards allies, so if you consider yourself an ally, please listen up.
We were told that we are here today with about 1000 people, and this is an amazing number. We were also in our thousands yesterday. However, I do have to say: look at how much space is left on this square.
To everyone who is not Palestinian: where are your friends? I’m sure you have more friends than have shown up today. And also ask yourselves, why are you here today? Where were you last week, when we were protesting with almost only Palestinians? Where were you in 2021? Where have you been?
Where have you been?
I think it’s important to ask yourselves this question, why in this moment in time you decided to come and support us.
Is it because the number of murders has gotten so out of control? We’ve been murdered for decades.
Is it because you’re now seeing news coming directly from the ground via social media? That has also been happening for a while.
Is it because you’re receiving news from people who are maybe more similar to you? From young women who are not wearing a headscarf, like Plestia, and Bisan, and Yara?
Why did it take you this long to show up now, and where are your friends?
I will tell you where they are not. They are not in Gaza, they are not in Jerusalem, they are not in the West Bank. They are not buried by rubble, they are not locked in their houses, they are not in Israeli prisons.
So why, why aren’t there more people here?
The silence of the last two weeks has been deafening. All we Palestinians have been asking, is for you to show up to pro-
tests, to amplify our voices on social media, and to hold your elected representatives accountable. Where is all of that? As allies you need to pull up.
I have absolutely no doubt that Palestine will be free, and that we will free ourselves. The question, however, is when. And the question is also, how many of us will still be alive when we do. That is where we are, now.
So next I want to talk about our longterm goals. We have voiced our most urgent short-term demands in this demonstration. But what we need is our long-term goal: what we need is a Free Palestine and we need it within our lifetime.
But what does within our lifetime mean? Does it mean when we’re 90? In my case that would mean another 60 years of occupation, if not going home. No, within our lifetime means Right The Fuck Now.
And for that we need everyone, so I need all of you to take your responsibility, not just today, not just tomorrow, but every single day, in every single one of your relationships, in every single group that you’re in, every educational institute, every workplace, every social club, eve-
ry single place: you cannot stop talking about Palestine ever.
Because in the end, what consequences will you face? Some of us, myself included, had to consider whether to speak here today because we might never be let into Palestine again. We might be risking our family members to speak today. People in Palestine cannot even protest now, so it is up to you to amplify our voices, and to make sure that we have a Free Palestine, within our lifetime, not in 60 years, not in 50, but NOW.
Don’t think that having come to this protest is enough. Having come to this protest is great, and I appreciate each and every single one of you who has. But you have to show up for us every day, and do what we ask you to do, so we can realise a Free Palestine. Thank you. Free Free Palestine!
Protest speech held on the steps of the Helsinki University main building, facing Senaatintori, on 21.10.2023, two weeks after the beginning of the genocide. The speech was edited for this publication of Raastin for length and for publication in written form. A recording can be found on Eugenie’s Instagram @thejoyfulharpsichord
I think of how I know Palestine is my home, and how I yearn to return to a place I have never been, and yet I know so little of her: the land is a dream.
Do I know how the sun feels on my face there, how the bark of an olive tree would feel against my back, which wildflowers grow next to roads, without being gardened?
Do I know how the land sounds, the wind sighing around buildings and through fields, the sea speaking to the shore in Yaffa, the mosques’ calls to prayer mixing with church bells and the calls of street sellers: do I know any of these things?
What makes me know Palestine is my home, except knowing that it was viciously violently taken from my ancestors: what gives me the pull to return? What gives me these images and my face turned Eastward?
It cannot just be that I don’t feel at home here in the West.
HyVi-aktiivi 2020-luvulta
MITÄ OLEMMEKAAN, KUN KAIKKI MITÄ
PIDIMME ON MUIDEN KÄSISSÄ?
Anja Presnukhina
Or thanks, you can keep it?
Melko suuren osan poliittisesti heränneestä elämästäni vietin tyttöhallituksen sylissä, kun kaikki, minkä takia 15-vuotiaana olinkaan tullut politiikkaan tuntui olevan itsestäänselvyyttä. Luonnonsuojelulla oli väliä, vähemmistöjen päähänpotkiminen ei ollut ainakaan julkisesti hyväksyttävää, eikä koulutuksen arvosta itsessään tainnut olla kiisteltävää. Kaikista tuli vihreitä! Sinivihreitä, punavihreitä, nollahukkaajia ja girlbosseja!
Meillä on niin paljon annettavaa! Niin suuresta ja kauniista, syvällisesti perustellusta ja vuosikymmeniä marinoidusta
potista oltiin valmiita antamaan melkein kaikki. Vihreitä teesejä riitti jaettavaksi sekä hallituskumppaneille että opposition edustajille. Niistä nautti koko yhteiskuntamme, tai siltä se ainakin tuntui.
Vihreä siirtymä on tullut jäädäkseen, ja se on selvää. Maailman suurimmat sijoittajat ovat ymmärtäneet, että on helpompaa ainakin näyttää yrittävän hillitä ilmastokriisiä ennen kuin on liian myöhäistä. Monen vuosikymmenen työ antoi hedelmiä, olimme mukana herättämässä yhteiskuntaa tekoihin tulevaisuuden puolesta!
Yksi asia jäi kuitenkin varjoon. Se kiemurteli ja kaarteli eikä halunnut tulla esille, kunnes oli aivan pakko. Se asia oli ihmisoikeudet.
Kun voiton humussa annoimme poliittisen vallamme viestintätoimistoille, unohdimme, ettei ajattelun ulkoistaminen voi olla kovin kestävää. Epäsuosittu ja kiilottamaton vähemmistöpolitiikka ei jaksa innostaa heitä, joille vakavastiotettavan marginaalin jäsenen käsite
liikkuu jossain linnanjuhlavieraan ja instagram-vaikuttajan välissä. Solidaarisuuden liikkeen merkitys ei ole helposti luettavissa ja dekolonisaatio on ärsyttävän vaikea aihe myytäväksi.
Zeitgeist on kokenut yassifikaation. Mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö fasismia voisi piilotella monien kerrosten alle. Kun meidän teemat ja puhetavat ovat päässeet politiikan keskiöön, on myös meidän tehtävä valvoa, etteikö meidän kieltä käytettäisi tarkoituksiin, jotka ovat perusteellisessa ristiriidassa arvojemme kanssa. Jos kaikki ovat vihreitä, kukaan ei ole enää vihreä.
Ovatko meidän tavoiteet saavutettu vai olemmeko unohtaneet tavoitteemme?
Vihreän politiikan sanoittaminen voi välillä tuntua hankalalta, mutta uskon pystyvämme siihen. Pystymme unelmoida paremmasta huomisesta tolkkuilun ulkopuolella ja pelottelusta piittaamatta. Koska muutos ei synny hetkessä, meidän tulee harjoittamaan rohkeutta viimeistään nyt, sillä kohta voi olla liian myöhäistä.
KORVATA PUOLUEET?
Jami Haavisto
Voisiko tekoäly olla vastaus Suomen nykyiseen poliittiseen synkkyyteen? Kyllä, sanon minä. Suomen poliittinen pelikenttä tuntuu olevan täynnä näennäistä kepeyttä, vaikka samaan aikaan äärioikeisto nousee ympäri maailmaa ja ekokatastrofit eskaloituvat.
2020-luvun poliittinen viestintä vaikuttaa usein korostavan visuaalista houkuttelevuutta ja instagrammattavaa estetiikkaa aatteen ja vahvojen arvojen sijaan. Näitä edellä kuvattuja ongelmia – ekokriisiä, eriarvoisuutta ja äärioikeis-
ton nousua – ei kyetä ratkaisemaan löysäilyllä.
Jos politiikan tarkoitus olisi ainoastaan olla fantsua ja kivaa, niin olisi kaikille parasta antaa tekoälyn ottaa ohjat. Silloin ihmiset voisivat keskittyä viinilasien kilistelyyn ja selfieiden ottamiseen, kun tekoäly huolehtii poliittisesta analyysistä ja strategisesta ajattelusta.
Tekoälyn avulla päätöksenteko perustuisi puhtaasti tilastoihin, faktoihin ja analyyseihin. Tekoäly ei väsy pitkissäkään väännöissä tai välitä vuosisadan vanhoista pelisäännöistä, ja se kykenee ohittamaan henkilökohtaiset intressit ja egon paisuttelun. Tekoäly olisi ratkaisu sille aatteelliselle laiskuudelle, joka lukeutuu 2020-luvulla Suomen jokaisen puolueen ominaispiirteisiin.
Tekoälyn esiinmarssi merkitsisi poliittista vallankumousta, jonka toteutuessa päätökset perustuisivat älykkyyteen ja
tehokkuuteen ilman turhia höpinöitä. Tämä olisi nykyiseen koko yhteiskunnan parhaaksi, jos vaihtoehtona on jatkaa nykyistä arvotonta ja aatteetonta löysäilyä. Sometykkäysten ja mediatilan hakemisen sijaan politiikkaa ohjaisi tutkittu tieto ja vuosikymmenten yli kantava strateginen näkemys yhteiskunnan kehityksestä.
Vihreät ovat pitäneet itseään Suomen johtavana tiedepuolueena, joka perustaa päätöksensä parhaaseen mahdolliseen tietoon. Voisiko vihreät olla muita puolueita edellä myös tekoälyn hyödyntämisessä ja korvata poliittisessa päätöksenteossaan ihmiset tekoälyllä?
Kyllä voisi. Kannustan vihreitä astumaan rohkeasti tähän edelläkävijän rooliin.
Tekstin on kirjoittanut ChatGPT Vihreiden nuorten puheenjohtaja Jami Haaviston pyynnöstä
HyVi-aktiivi
Vihreää liikettä vaivaa tauti ja sen nimi on pippelihousut*
Tämä kulkutauti seuraa jokaista vihreää poliitikkoa kuin orpo ankanpoikanen ensimmäistä vastaantulevaa. Se seuraa mielenosoituksia kiusallisen välimatkan päästä, ettei vain jää paitsi, muttei kuitenkaan tule yhdistetyksi aatteeseen. Se ottaa kovaan ääneen kantaa varoen ottamatta koskaan kantaa mihinkään. Se täyttää keskusteluja tarpeettomilla tekaistuilla sanoilla, kuten sivistysporvari ja keksityillä skenaarioilla, kuten kokoomuksen ja vihreiden äänestäjärajapinta.
Ehkä olet joskus tavannut pippelihousun. Ehkä olet pippelihousu.
Pippelihousut ovat vallanneet poliittista tilaa ja myrkyttäneet aiemmin sisältörikkaan diskurssin lattealla kiiltokuvaviestinnällään. Siinä, missä aiemmin nuorisojärjestöissä oli mielipiteiltään rikkaita, ilmaisultaan ehkä hieman kömpelöitä äkäisiä nuoria, sukupolveamme edustaa nyt ajatuksiltaan köyhät vies-
tintätoimistojen harjoittelumankelin läpi käyneet pippelihousut, joiden anti maailmalle on kaunista nonsenseä ja namedroppailua. Siinä, missä äkäinen nuori toteaa johdonmukaisesti lähes jokaisen kansainvälisen ilmastokokouksen olleen floppi, pippelihousu kertoo kehuskellen listan pop-tähtipoliitikkoja, jotka siellä ohimennen ainuttakaan ajatusta vaihtamatta kohtasi.
Mitä arvoa nämä pippelihousut yhteiskunnalle tuottavat?
Erinomainen kysymys, hyvä lukija. Eivät yhtään mitään.
Pippelihousut ovat uusliberaalin hybriksen tuotosta. Oman käsityskyvyn ylittävän yltäkylläisyyden aikaansaannosta, kun yksilö kokee tarvetta tehdä, nähdä ja näkyä, muttei minkäänlaista velvollisuutta olla hyödyksi. Pippelihousun anti maailmalle on pikkuporvarillisiin arvoihin mukautuminen ja lähipiirinsä sosiaalinen kontrolli foucault’laisella ryhmäkurilla. Pippelihousu uskoo, että maailma on valmis, ja että hänen tehtävänsä on yksinkertaisesti nauttia siitä.
Saatat kysyä, mistä moinen viha pippelihousuja vastaan?
Kysymyksesi on kovin ymmärrettävä, hyvä lukija. En suinkaan vihaa pippeli-
housuja, vaan ennemminkin säälin. Onhan itsensä tällä tavalla nöyryyttäminen kovin huono coping-keino.
Pippelihousu on kulissi. Keinotekoisesti työllä ja tuskalla rakennettu kuori, jonka toivoo suojaavan poliittisesti aktiivisen nuoren elämän ristiaallokossa. Mitä pippelihousun pikkuporvarilliseen muottiin ahtautuneelle duunaritaustaiselle nuorelle jää kokemuksistaan käteen, kun isillä ei olekaan teknologiafirmaa ja kaksitoistametristä purjevenettä vaan laina keittiöremontista ja vuotava soutuvene? Veikkaanpa, että suuri pettymys.
Pippelihousujen ylivalta ei tee hyvää edes pippelihousuille. Death to pippelihousut. Kestävyys- ja ympäristökriisien aikakaudella tarvitsemme villasukkia ja aatteen paloa. Emme paljaita nilkkoja.
*pippelihousut [pippelihousut] substantiivi
1. tiukat vajaamittaiset housut, joiden lahkeet on rullattu tiukalle rullalle paljastaen kantajansa nilkat ja loafer-jalkineet
2. konsultti tai jokin muu turhanpäiväinen tekaistu ammatti surullisen vähän osaaville, mutta hyvistä taustoista tuleville polvin käyneille
Vilma Jaatinen
Resepti on vaikeasti saavutettava
Tarviit:
Noin 7x puoli (~ 7dl) teekuppia jauhoja
Hyvi (1 teelusikka) ripaus kuivahiivaa
Vino kaato sitä Lidlin valkosipulioliiviöljyä (liraus)
Välivesi (noin 3 desiä, lämpötila 40 celsiusastetta)
CHILIHIUTALEITA
CHILIÖLJYÄ
Niitä Lidlin unsalted cashewpähkinöitä, jos haluat
Ripaus Vihreiden kuntapäättäjien tunnetta vassareita kohtaan silloin, kun puhutaan oikeasti ympäristöasioista ja niiden puolustamisesta (voidaan tarvittaessa korvata ruokasuolalla)
Sekota jauhot kulhosa ensi iha keskenää. Lissää tarkasti 3x puol teekupillista vettä sekotettuje jauhoje joukkoo. Älä sekota. Lissää kuivahiiva. Sekota. Sekota käsin. Lissää suola. Sekota käsin.
Hylkää kulho keittiö pöydälle yö ajaks liina alle.
Seuraavana aamuna (unohit leipomisprojektis kuitenki)
Seuraavana iltana kaada kulho sisältö jauhotetulle pöyälle. Vaivaa (ko oppositio Orpoa). Lissää chiliöljy ja chilihiutaleet ja vaivaa (niin ko poliitikkojen selkärangattomuus vaivaa sua) ne taikinaa. Jos sulla oli niit pähkinöit nii nyt on oikee hetki iskee ne mukaa. Hylkää liina alle puoleks tunniks.
Laita uuni päälle. 225 astetta, keskilämpö. Laita mikä tahasa uunia kestävä kattila tai pata sinne lämpenee. Sit ko uuni o valmis nii ota kattila poies ja voitele se sillä Lidli öljyl tai vegaanisel voilla. Varo se kattila o kuuma. Ko oot voiellu nii iske leipe kattilaa ja laita kansi kii. Paista 30min kannen kaa ja sit 15min ilma kantta.
Ota poies uunist.
Syö lämpimänä.
ORPON
HALLITUSRAASTE
Aaro Virta
Joulun juhlakausi lähestyy, mutta Orpon hallituksen ihannekansalainen pitää yllä terveyttään ja työkykyään vuodenaikaan katsomatta. Tähän tarkoituksee sopii erinomaisesti seuraavan rasteen ohje.
Ainesosat
300 ilvestä
100 000 köyhyydessä elävää lasta
Runsaasti hoitoalalla työskenteleviä naisia ja yksinhuoltajia
Mielenterveyskuntoutujia, opiskelijoita tai muuta roskasakkia oman maun mukaan.
Vammaisten ja turvapaikanhakijoiden kyyneliä koristeluun
1. Uhraa köyhät lapset pääoman alttarille ja lahtaa ilvekset ihan vaan huviksesi. Jos käytät opiskelijoita, upota ne velkaan ennen käyttöä. Tällä tavalla ne pehmenevät mukavasti, eivät jaksa pistää hanttiin matkalla palkkatyöorjuuteen. Tee mielenterveyskuntoutujille ja roskasakille mitä lystäät. Petteriä ei kiinnosta.
2. Survo kaikki ainekset paitsi hoitoalan työntekijät läpi valtavasta raastimesta. Pyydä Anna-Majalta tarvittaessa apua. Anna-Maja jotain moraaliposeeraa ensin, mutta auttaa kuitenkin lopulta mielellään. Raasta sitten karkealla raastimella hoitoalan työntekijät sekaan yksitellen. Sovi ensin paikallisesti, kuka niistä raastetaan ensin. Tällälaille ne ehtivät ymmärtää, että ei olisi kannattanut alkaa köyhäksi.
3. Sekoitetaan raastetta kevyesti hokien saamaan aikaan ”työlinja” ja ”rasismitiedonanto”. Koristele lopuksi vammaisten ja turvapaikanhakijoiden kyynelillä.
4. Jos tykkäät hurjemmista mauista, lisää sekaan vähän äärioikeistokytköksiä ja Klu Klux Klan -vitsejä.
5. Tarjoile raaste puolukkasurvoksen ja jääveden kera miedosti hymyillen.
Olipa taas kipeitä päätöksiä!
Oikeat vastaukset alareunassa
1. junantuoma juntti, joka rakastaa aseita ja sähköautoja
2. kaikenkattava itseidentiteetti sille, joka ei osaa priorisoida
3. mitä kaikki reilua kauppaa ostavat luulevat olevansa
4. harvinainen tapaus, jolla on vielä jäljellä empatiaa ja moraali
5. milleniaalien kulahtanut muotisana
6. liian nössö keskusta-puolueen jäseneksi
7. itsepetosta ammatikseen harrastava herranhissi
1. sinivihreä, 2. punavihreä, 3. aktivisti, 4. vegaani, 5. feminismi, 6. meviläinen, 7. y-liike
HYYN VIHREÄT | DE GRÖNA VID HUS | UH GREENS
