vaali-raastin.
Vihreämmän ylioppilaskunnan askelmerkit s. 8
HYYN VIHREÄT | DE GRÖNA VID HUS | UH GREENS
Cigarettes after fascism s.17
Ravintolan jono ja tainnutuskehto s. 3
Marx äänestäisi Vihreitä s. 13
Kuudennen jalapenonugetin puolesta! s. 5
Activism or an aesthetic? s. 19
raastin.
1/2024
HYYn Vihreät ry
De Gröna vid HUS rf
UH Greens
PÄÄKIRJOITUS s. 2
PUHEENJOHTAJAN TERVEISET s. 2
Emil Aarnio
RAVINTOLAN JONO JA TAINNUTUSKEHTO s. 3
Helmi Flinkkilä
KUUDENNEN JALAPENONUGETIN
PUOLESTA s. 5
Aaro Virta
KAIKKI MAAN PUNAVIHREÄT, YHTYKÄÄ! s. 6
Vilma Jaatinen
KUINKA TÄYTTÄÄ OMA PÄÄ JA TYHJENTÄÄ KOMMUUNIN KAIUTTIMEN
AKKU s. 6
Vilma Jaatinen
VIHREÄMMÄN YLIOPPILASKUNNAN
ASKELMERKIT s. 8
Helmi Flinkkilä
HYYN VIHREIDEN EHDOKKAAT
MARX ÄÄNESTÄISI VIHREITÄ s. 14
Aaro Virta
PÄÄTOIMITTAJAT
Anja Presnukhina & Konsta Lindi
VALOKUVAT
Anja Presnukhina & Konsta Lindi
Kuvitus
Anja Presnukhina & Konsta Lindi
Taitto Konsta Lindi
OLENKO MINÄ VÄÄRÄLLÄ TAVALLA VIHREÄ? s. 15
Emil Aarnio
CIGARETTES AFTER FASCISM s. 17
Anja Presnukhina
IT HAS BEEN ALMOST A YEAR s. 18 Eugenie Touma van der Meulen
ACTIVISM OR AN AESTHETIC? s. 19
Konsta Lindi
HYYn Vihreät ei lähde
hallitusyhteistyöhön Kokoomuksen kanssa
Maamme nykyhallitus ei ole tullut tyhjästä tai odottamatta. Piruja on maalattu seinille enemmän kuin keskimääräisesti katolilaisessa kirkossa enkeleitä ja silti leikimme yllättyneitä, kun oikeistopuolueet tekevät oikeistolaista politiikkaa.
On helppoa olla epätoivoinen, mutta tehtävämme toiveikkaina akateemikkoina on näyttää, että velkapaniikki on valetta ja hyvinvointivaltion romuttaminen ei ole välttämätöntä.
Ekologista jälleenrakentamista, ihmisarvoisia työoloja, sivistykseen ja elämänmittaiseen opiskeluun panostamista ei tämän hallituksen valossa voi
Pääkirjoitus
Opiskelijoiden toimeentulo ei parane, jos opiskelijat eivät sitä vaadi. Kasvipohjainen elämäntapa ei yleisty ilman esimerkkiä. Koulutuksesta ei tule kaikille saavutettavaa ilman ramppeja. Näistä näissä vaaleissa on kyse.
HYYn on pysyttävä valon ja sivistyksen saarekkeena näinä pimeinä aikoina ja sinä voit vaikuttaa siihen äänestämällä HYYn Vihreitä.
edistää pikkutakkikansan kanssa myymättä omia arvojaan. HYYn vihreät tyytyy myymään mainospaikkoja käsissäsi lepäävään lehteen. Saisivat muutkin ottaa mallia.
Nyt, kun potentiaalisesti elämme esifasististen aikojen viimeisiä vuosia on olennaista vetää pää pois perseestään ja ottaa lusikka kauniiseen käteen. Muutos ei synny tyhjästä.
HYY istuu satojen miljoonien sijoitussalkun päällä. Kyseessä ei ole mikään merkityksetön kahvikerho. Edustajistolla on mahdollisuus ja velvollisuus toimia oppositiona niin valtakunnan kuin Helsingin valtaapitäville.
Lue vaaliohjelmamme qr-koodin takaa!
Puheenjohtajan terveiset
Haluan aloittaa kiittämällä kaikkia meidän upeita ehdokkaita – te teette näistä vaalit! Olen todella ylpeä teistä jokaisesta ja olette yllättäneet positiivisesti aktiivisuudellanne ja todellisella halullanne rakentaa parempaa ylioppilaskuntaa ja maailmaa. Jokaisesta teistä tulisi upeita ja osaavia edaattoreita.
HYYn Vihreillä on näissä vaaleissa ehdokkaita jokaiselta kampukselta ja lisäsimme ehdokkaiden määrää kuudella edellisistä edustajistovaaleista. Tämä
on todella kova saavutus, sillä meidän lisäksemme keskeiset oli ainoa ryhmä, joka lisäsi ehdokkaittensa määrää yhdellä, ja kokonaisehdokasmäärä jatkoi näissäkin vaaleissa laskutrendiään. Tällä hetkellä joka neljäs opiskelija pelkää, ettei raha riitä ruokaan, joten opiskelijapolitiikkaan mukaan lähteminen vaatii monelta paljon pohdintaa ja uhrauksia.
Uskon todella, että meillä on näissä vaaleissa uskottavimmat ja ajan hammasta parhaiten kestävät vaaliteemat. Olemme rohkeasti edelläkävijöitä esimerkiksi Unicafen kasvipohjaisuuden kehittämisessä, joka on ylioppilaskunnan työkalupakin merkittävin suora ilmastotoimi. Haastavan taloudellisen tilanteen myötä oikeistoryhmien silmitön leikkauskiima on saanut vielä entistä enemmän bensaa liekkeihinsä, mutta me tarjoamme aidosti järkevän
vaihtoehdon, jossa ylioppilaskunnan kriittisen tärkeän edunvalvonnan ja varsinkin heikommassa asemassa olevien järjestöjen tuen jatkuminen varmistetaan, ja samalla ylioppilaskunnan jäsenmaksu pidetään kohtuullisena.
Haluan lopuksi muistuttaa sinua äänestämään edustajistovaaleissa mikäli et ole vielä äänestänyt. Äänestäminen on niin helppoa, että tämän lyhyen jutun lukemisen aikana olisit ehtinyt äänestämään jo ainakin kolmesti! Äänestys tapahtuu osoitteessa vaalit.hyy. fi. Kiitos, kun autat meitä kohti vaalivoittoa ja muista hakea ilmainen vaalipullasi Unicafesta!
Emil Aarnio
HYYn Vihreiden toinen vaalipäällikkö HYYn Vihreät ry:n puheenjohtaja
ravintolan jono ja TAINNUTUSKEHTO
Tuhahdan yliopiston päärakennuksen ravintolan jonoa, jonka jonottajista suurin osa on matkalla kohti kauimmaista, lihapullia tarjoilevaa, linjastoa. Ohitan jonottajat ja saan osakseni mulkoilevia katseita – oma katseeni tarkistaa nämä ja lipuu kylmän viileästi niiden läpi. Tyhjälle linjastolle astuessani sanon kovaan ääneen: ”miks nää kaikki jonottaa noita eläimiä?” ja aloitan ateriani kokoamisen salaateista. Olen usein salaattia kootessani raivon ja surun vallassa ja niin olen nytkin. Olen juuri kohdannut lähes koko ravintolan pituisen jonollisen opiskelijoita, jotka ovat valmiita maksamaan kärsimyksen aiheuttamisesta, vaikka suurin osa heistä voisi valita toisin.
Oma matkani vegaaniksi alkoi vuosia sitten, kun huomasin syömäni ruoan aiheuttavan minussa ahdistusta ja tiesin, ettei tämä ole kenenkään näkökulmasta kestävää. Kohdallani tietoisuuden lisääminen ei vaatinut salaa kuvattuja videoita, joissa lehmiä työnnetään sähkökepillä laittomasti päähän ja sen jälkeen ammutaan laillisella pulttipistoolilla lähietäisyydeltä aivoihin. Videossa lehmän polvet pettävät ja hän lakoaa paksukalteriseen häkkiin, jota myös tainnutuskehdoksi kutsutaan. Lehmä ripustetaan sitten yhdestä takajalastaan kattoon ja hänen suonensa viilletään auki verenlaskun aloittamiseksi. Kaiken tämän keskellä tainnutus onkin
epäonnistunut, minkä vuoksi katosta riippuva lehmä herää tainnoksistaan ja ensimmäistä kertaa toivon nopeasti hänen kuolemaansa. Vältyin pitkään myös videoilta, joissa siat ajetaan pater noster -kaltaiseen rautahissiin, jolla ne matkustavat kohti pohjalla odottavaa kuolemaa kaasun avustuksella. Hissin noustessa vastassa ei ole yksittäistä alemmasta kerroksesta ylempään kulkevaa kansanedustajaa, vaan täyteen lastattu kuormallinen hennon vaaleanpunaisia eläimiä, joiden kärsät ja limakalvot ovat juuri palaneet hiilidioksidin vaikutuksesta ja jotka mätkähtävät keskelle betonia tai rautaa. Pitkään en tiennyt edes oman yliopistoni Viikissä sijaitsevan tutkimustilan lypsylehmistä, joilla on kyljessään kumilla peitetty avannereikä suoraan vatsaan näytteiden ottamiseksi.
Olin onnekas ja kuvaston sijaan sain tietoni ja inspiraationi perheestäni. Ymmärsin esimerkin kautta laajemmin sitä tuotannossa käytettävien eläinten normalisointia, johon myös itse osallistuin. Ennen kaikkea ymmärsin, että voin toimia toisin. Perheestään teini-ikäisenä inspiroituminen vegaaniksi ryhtymisessä on ainakin aiemmin ollut varmasti melko harvinaista. Sen takia näen opiskelijaravintolat paikkoina, joissa tuota esimerkkiä on mahdollista monien seurata. Samalla hinnalla (ja halvemmallakin) saattaa uskaltaa kokeilla uutta ja tutusta ruokaan, joka
ei ole aiheuttanut kärsimystä kenellekään.
Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Väitän kuitenkin, että tieto lisää empatiaa. Hankkimamme tiedon avulla ymmärrämme toisia ja valintojemme seurauksia paremmin. Ymmärrämme eläinten oloja ja niiden lajityypillistä käyttäytymistä sekä sitä, ettei tällainen käyttäytyminen ole mahdollista missään eläintuotannon yksikössä. Eläinten lajityypilliseen käyttäytymiseen ei terveellä eläimellä kuulu kuolema, ja eläimen hyvinvointi sisältää terveenä pysymisen lisäksi myös oikeuden positiivisiin tunteisiin. Tiedon lisääntyminen nykymuotoisesta monopoliruokakauppojen ja maataloustukien systeemistä, jossa ruoantuottajamme toimii, lisää empatiaa myös tuottajia kohtaan. Empatia lisää tahtoamme muuttaa yhteiskunnan rakenteita, minkä vuoksi tarvitsemme sitä päätöksentekoa sysäävänä elementtinä.
Haluaisin, että opiskelijaravintolamme eivät mahdollistaisi kärsimystä, vaan käyttäisivät rahkeensa siihen, että joka ikinen opiskelija voisi ravintoloissa syödä itselleen sopivaa ruokaa ja inspiroitua uudesta. Syödä sellaista ruokaa, joka ei satuta tai ahdista ja josta nauttiessa tainnutuskehto olisi vain tokkurainen muisto menneisyydessä.
Helmi
RaastiMEn tOiMiTuS
SuositTElee
Kraken
Kulmien bleachaaminen gives chemical burns)
Lihajonon skippaaminen
Azealia Banksin twitter
Vitamiiniporetabletit
Lasersotaa
Outrun
Letturauta
Sodomia
kuudennen
Jalapenonugetteja vaivaa vain muuan
tus ylioppilaskunnan kaltaiselta isoilta yhteiskunnalliselta toimijalta tehdä ekologisesti kestävämmistä valinnoista helppoja ja hauskoja. Yliopiston vihreät
Aaro Virta
Vilma Jaatinen
KAIKKI MAAN PUNAVIHREÄT, YHTYKÄÄ!
Helsingin punavihreä eliitti ehkä haluaisi edustaa sitä kaikkein kirkkainta ajattelun helmeä, mutta emme me sitä läheskään aina ole. Pick- me aktivismin timanttisin ilmentymä, eli performatiivisuus ja cloutin hakeminen, näkyy riveissämme valitettavan usein. Toisaalta, saatan olla
itse nyt pick- me, kun kritisoin omaa kuplaani tällä tavalla julkisesti. Huomiotalous kun ei anna armoa kaurajuomanlämpöisille mielipiteille!
Tähän liittyy myös dilemma idealismin ja toimeenpanemisen välillä. Tarvitsemme niitä, jotka maalailevat Over-
tonin ikkunalle paikkaa puitteisiin ja retoriikkaan. Mutta vielä enemmän tarvitsemme niitä, jotka tarttuvat ikkunaan ja asentavat sen, koska vasta silloin ikkuna on kiinni puitteissaan.
Jos me halutaan ihan oikeasti kaataa hallitus, eikä vain käyttää ilmaisua retorisena keinona, meidän täytyy pitää yhtä. Vastapuolella rehottavan fasismin vastustaminen tarvitsee yhteistä rintamaa.
Mistä sä saat sun kaikki mielipiteet ja analyysit? Tää tulee nyt vähän boksin ulkopuolelta, koska mä saan ne lukemisen sijaan podcasteista 1.25x nopeudella!
Kuuntelen usein ruokaa tehdessäni HS:n Uutisraporttia, jotta saan käsityksen valtavirran puheenaiheista ja siksi, että olen vuosien varrella oppinut tykkäämään Uutisraportista kaikkine sen piirteineen, olkoonkin se välillä vihakuuntelua Peltomäen outojen kommenttien takia. (Toki Peltomäki on vain yksi nimi politiikan jauhajien joukossa, joka nostaa tunteet pintaan. Esim.
useampi ministeri on onnistunut siinä viime aikoina).
Sen jälkeen istun keittiön pöydän ääreen lautaseni kanssa ja laitan Mikä meitä vaivaan pyörimään. Sukellan sfääreihin, joista joskus löydän punaisia lankoja ajattelulleni. (Toisinaan ottaa päähän se, että analyyseissä Vihreitä ei usein nähdä uusvasemmistolaisina toimijoina. Jep, osaksi puolueen ihan itse aiheutettu ongelma.)
Kun päivällinen venyy jälkiruokaan asti, laitan päälle mahtavan EU- aiheisen analyysin, EU screamin (Ärsyttää,
kun kyseisillä toimijoilla ei ole rahoitusta tehdä enempää ilmaisjaksoja).
Ehkä tämän kakofonian tärkein anti onkin heittää lisää liekkejä omaan toimintaan. Poliittisen toiminnan ydin taitaa olla johonkin ärsyyntyminen; toiminta alkaa, kun tilanteen ei voi enää antaa jatkua samaan malliin. Maailmasta eivät onneksi raivostuttavat keskustelut ja puoleksi pureskellut ajatukset heti lopu.
Vilma Jaatinen
Betheslayyou wish t o s e e in
Anni Sinnemäen elämä ja työ osoittaa, että kaupunkipolitiikka on kaiken maailman muuttamisen kuumassa ytimessä.
Ensi keväänä kuntavaalit – huolehdi siitä, että olet itse ehdolla tai jonkun vihreän ehdokkaan kampanjassa mukana.
Älä kävele onnesi ohi!
Who’s this mystery diva?
osaatko yhdistää oikeat pisteet ???
“ “
Vihreamman ylioppilaskunnan askelmerkit
Antirasistinen ja antiableistinen toimenpideohjelma
Strategian vihertäminen: kriittisyys, intersektionaalisen feminismin ymmärtäminen yhdenvertaisuuden edellytykseksi, planetaariset rajat välttämättömäksi ehdoksi kaikelle HYYn toiminnalle, eriarvoisuuden purkaminen niin kampuksilla, kuin laajemmin yhteiskunnassa, kolmikielisyyden tunnustaminen osana saavutettavuutta (tämä nykyään myös HYYn säännöissä!), ekologisuus välttämättömäksi osaksi vaikuttamistyötä, toiminnan vaikutusten huomiointi ihmisten, ympäristön ja ilmaston lisäksi myös muunlajisiin eläimiin
Palestiinalaisten kansanmurhaa koskeva kannanotto. Lisäksi HYYn hallitus velvoitettiin toivomusponnella selvittämään Israelin akateemisen boikotin edistämistä.
Vegaanisen opiskelijaravintolan avaaminen.
Tämä saavutettiin lopulta jäsenaloitteen kautta!
Kestävän kehityksen periaatteet osaksi jokaista HYYn sektorin toimintaa.
HYY tekee yhteistyötä vain ekologisesti, sosiaalisesti ja eettisesti vastuullisten yhteistyökumppaneiden kanssa.
HYY kompensoi kaiken liikkumisensa junalla, bussilla, laivalla tai lentokoneella. Kulkuneuvoiksi valitaan vähäpäästöisin mahdollinen. Ilmastomarssin järjestäminen.
Lainsäädännön uudistamisen tukeminen koskien ihmisoikeusteemoja, esimerkiksi Kuuluu kaikille –translakikampanjassa sekä Suostumus2018 –kampanjassa seksuaalirikoslainsäädännön uudistamisesta.
Helmi Flinkkilä (muutaman vuoden ajalta) DONE! coming up next...
Opiskelijaravintoloiden veganisoiminen suuremmassa mittakaavassa. (Ja lehmänmaidon poistaminen Unicafeista kiireenvilkkaa!)
HYYstä omavarainen ylioppilaskunta, joka ei peri opiskelijoiltaan jäsenmaksua.
HYY kestävyyden edelläkävijä!
Kun budjetti sen sallii tulisi toimistolla olla esimerkiksi oma kestävyysasiantuntija.
Karl Marx, tuo kaikkien huulilla oleva ajattelija. Hänen nimeään huokailevat niin somen päivystävät sosialistit kuin Menestyjät-Discordryhmän nousukkaatkin. Ja onhan äijässä tenhoa!
Yksityisen pääoman mellastamisen sijaan oiva väline köyhyyden ja puutteen poistamiseen on vihreä innovaatio: perustulo. Perustulo jakaa varallisuutta tasaisesti, vähentää palkkatyöpakkoa ja työuupumusta, luo pitkäjänamahdollisuuden osallistua kykyjensä mukaan.
vat tästäkin Marxilta ”jatkoon”-merkinnän.
Vaikka vanhat vasemmistopuolueet mielellään omivat Marxin, minä väitän, että Kalle-pappa äänestäisi nykyään vihreitä!
Marx approves!
Yksi Marxin peruslöydöistä on, että kapitalismi pyrkii aina rikastuttamaan rikkaita kaikkien ihmisten tarpeiden tyydyttämisen sijaan. Ei tarvitse olla kauppatieteen kandidaatti ymmärtääkseen, että tässä ei ole mitään järkeä. Marx voi yhtyä nyökyttelemään vihreiden kanssa sille, että talouden tehtävä on palvella ihmisiä, ei toisinpäin.
talousjärjestelmä tekee meistä toinen toisiamme tallovia oman onnemme seppiä. Vihreiden vaalimat yhteisesti tuotetut hyödykkeet, kuten koulutus, terveydenhuolto, kirjastot tai vaikka eläkkeet tarjoavat yhteistoimintaan ja yhteisomistukseen perustuvia turvasatamia kovien vaatimusten markkinoilla.
miltaan täydellisen vapauden yhteiskunta. Marx arvosti niin jopa korkealle seuraajiensa vapauden, että ei jättänyt heille tarkkaa toimenpideohjelmaa siitä, miten täydelliseen yhteiskuntaan päästään. Tällainen avoimuus parhaiden ratkaisujen suhteen ja yksilön vapauteen luottaminen on jotain, mitä myös vihreät vaalivat poliittisessa perinteessään.
Marx on vihreä - eikä se ole hometta!
Emil Aarnio
oLeNKo miNÄ vÄÄrÄLLÄ tavaLL a vihreÄ?
Kertomus kahdesta vihermädättäjästä ja lauantaimakkarasta
Tarvitseeko Ikeaan mennä autolla? Voiko vuokrakaksion parvekkeelle perustaa bokashi-kompostin? Onko imurin kuljettaminen julkisilla noloa? Voiko muovipakkaukset kierrättää märkinä? Muun muassa tällaisiin elämän suuriin kysymyksiä kahden vihreämielisen taloudessa etsitään vastauksia syksyn pimenevinä iltoina.
Äkkiseltään voisi ajatella, että parisuhdearki, jossa kumpikin osapuoli jakaa samanlaiset arvot arki olisi aina jouhevaa. Varmasti onkin niin, että suurimmilta ongelmilta vältytään todennäköisemmin, mutta väitän tällaisen toimivassa avoliitossa elävän ”vanhan” pariskunnan hieman lapsellisen kinastelun määrän olevan jossain määrin vakio. Tavallaan on kaikkein rasittavinta, että lähes kaikissa asioissa myös toinen osapuoli on periaatteessa oikeassa. Jos mielipide-erot olisivat suuremmat, asia olisi helpompi jättää sikseen, mikäli voisi itse todeta olevansa edes jokseenkin objektiivisesti oikeassa.
Ehkä nämä suuret näkemyseromme johtuvat siitä, että olen itse Kehä 3:n ulkopuolella kompostin tuoksuisella pientaloalueella kasvanut kehyskuntavihreä, kun taas kumppanini on pesunkestävä cityvihreä, jolle keltainen sadetakki ei ole tuotantoväline vaan tuttu lähinnä erään vuosituhannen vaihteen suosikkiyhtyeen kuvastosta. Suomalaisessa mittakaavassa hiili- ja luontojalanjälkemme ovat leikki-ikäisen lapsen jalanjäljen kokoisia, mutta tämä
toki johtuu suurelta osin kaupungissa asumisen hyödyistä – julkisesta liikenteestä ja kaukolämmöstä, jonka voi vähintäänkin kätevästi unohtaa laskelmista. Omaa hiilijalanjälkeäni kasvattaa enemmän esimerkiksi liian halpojen tuotteiden ostaminen (Apple-ekosysteemin ylläpitoa lukuunottamatta, joka onkin varsinainen ekoteko) kun taas kumppanini hiilenkatkuiset nautinnot koostuvat enemmän matkustamisesta ja Hesburgerin kerroshampurilaisista.
Suomalaisten hiilijalanjäljestä noin viidennes koostuu elintarvikkeista. Tämä viidennes on usein se kaikista eniten arkisia päätöksiä sisältävä osuus – keskimäärin päätän, mitä söisin noin neljä kertaa päivässä. Itse olen ruokavalioltani todella kaikkiruokainen – ja tässäkin asiassa koomisen pihi ihminen. Siis sillä tavalla, että mielestäni pasta ja pinaattiletut majoneesilla on jo varsin mainio arkiruoka. Olen siis aivan rasittavuuteen asti se ”we have food at home”-ihminen. Tällaiset länsimaalaisen ruokakulttuurin jokaista perusperiaatetta rikkovat päätökset on kuitenkin mielestäni tehtävä jo kaupassa, jossa itsekuria on huomattavasti helpompaa harjoittaa kuin nälkäisenä kotona.
Kotona jääkaappiini ilmestyy kuitenkin myös asioita, joita en itse ole suuren ”survival of the cheapest” –prosessin tuloksena päättänyt jättää kaupan hyllylle. Tällaisissa tilanteissa niinkin arvojeni vastainen, epäeettinen, prosessoitu ja täysin typerä tuote kuin
lauantaimakkara löytää tiensä leipäni päälle, jos katseemme sattuvat kohtaamaan lokakuisena tiistai-iltana jääkaapin liian kirkkaana hohkaavan valon kajossa. Koskaan ennen eläessäni en ole edes ajatellut, että jääkaappini toisiksi ylimmällä hyllyllä voisi majailla tällaisia kylmäksi jäähdytettyjä, ohueksi siivutettuja herkkiä sieluja. Tästä hieman häpeällisestä paheesta olisi helppo syyttää ainoaa toista henkilöä, jolla lisäkseni on avaimet asuntoon, jota kyseinen jääkaappi kutsuu kodikseen. Haluan kuitenkin tässä vaiheessa muistuttaa sinuakin lukijana, että tällaiset arkiset syytökset voi usein huomattavan vähäisten mutkien kautta palauttaa takaisin omaan toimintaansa.
Olen tullut siihen lopputulokseen, että nykyisessä kulutusyhteiskunnassa, jossa kaikkea on jatkuvasti saatavilla, henkilökohtaisissa ympäristöteoissa onnistuminen kumpuaa aina omasta itsehillinnästä. Kai se mitä yritän tämän jaarittelun lomassa sanoa on, että haikailen jonkinlaisen korkeamman voiman holhousta asioissa, jotka jäävät pienen ihmisten hairahtuvaisen mielen päätettäviksi. Ehkä olen sisimmässäni jonkinlainen elämän puritaani, joka kaipaa jonkinlaista jumalallista johdatusta toimiakseen oikein, ja joka iänikuisessa ja kaksinaismoralistisessa pätemisen tarpeessaan tulkitsee kaikkia elämän tulkinnanvaraisuuksia kuin piru raamattua. Kenties kasuaalin muiden eläinten ruhojen syömisen lopettaminen aina niiden löytyessä jääkaapis-
tani vaatisi, että tämä oikeus viedään minulta pois. Kenties olen valmis luopumaan tästä oikeudesta vasta muiden mukana tuomion kellojen jo soittaessa viimeistä sinfoniaansa elämälle sellaisena kuin tunnemme sen. Siksi minulla on palava tarve ajaa systeemistä muutosta jo nyt kun nämä kellot vasta soittavat harjoitukseksi etydeitä ja tekevät satunnaisia hääkeikkoja. Suosittelen sinuakin, rakas lukija, osallistumaan astetta systeemisemmän muutoksen aikaansaamiseen, sillä pelkästään omaan nenänvarteen tuijottaminen on vähintäänkin kivuliasta, vaikkei saisikaan silmiäsi jäämään kieroon, kuten ainakin minulle on lapsena hyvin graafisin sanankääntein kuvailtu.
Niin, ja vastauksena alun kysymyksiin; bussilla voi hyvin raahata Ikeasta neljä Ikea-kassillista tavaraa kerrallaan. Vuokrakaksion parvekkeelle voi perustaa bokashi-kompostin, mutta
tariNaN heNKiLöhahmoja voit ÄÄNestÄÄ edustajistovaaLeissa NumeroiLLa 231 ja 240 ? ? ? ! !
en jaksanut koskaan tehdä sitä. Imurin kuljettaminen julkisissa kääntää katseita (aina hyvä juttu eikö niin), varsinkin kun letkua kuljettaa tyylikkäästi olan yli taitettuna. Muovipakkauksia ei saa kierrättää märkinä ja ne pitää jättää kuivumaan tiskipöydälle siihen asti, kunnes niitä ei enää näe, ainakaan itse.
Disclaimer: Kaikilla tämän tarinan osapuolilla on kaikki hyvin eikä ketään tarvitse pelastaa. Paitsi ehkä lauantaimakkaraksi päätyvät viljaporsaat. Yhtään viljaporsasta ei vahingoitettu tätä tekstiä kirjoittaessa.
cigarettes after fascism
Kesäkuussa käydyt Europarlamenttivaalit tarjoilivat monenlaiselle rahvaalle itsensä näköistä leipää. Löytyyhän yli 400 miljoonan äänioikeutetun juhlista jokaiselle jotain.
“Maltillinen” oikeisto piti paikkansa ja näytti talouskuriajattelun hohdokkaan hymyn. Unkarin hallitseva uusfasistinen puolue Fidesz lohkesi, ja puolue-eliitin entinen jäsen Péter Magyar veti kauniin vaalituloksen antaen Unkarin liberaalille äänestäjäkunnalle toivoa 14 vuoden pimeyden jälkeen. Vasemmistoliitto todisti sen, mitä maltilliset ovat pahoin pelänneet: itseään häpeämättömälle, suorasanaiselle ja paikoin populistisellekin vasemmistolaiselle retoriikalle on tilausta. Li Anderssonin upea ja historiallinen vaalivoitto toi onnen kyyneleet myös allekirjoittaneen silmään. Kirkkonummen Masalan ääniä laskiessa 63-numeron ylivoimainen määrä kaivoi esiin hieman vuodesta 2021 unohduksissa ollutta toivoa.
Vihreät teki ryhdistäytymisliikkeen ja toimittivat jäljelle jääneille kannattajilleen tappiovoiton, jonka voitokkuuden todellisuudesta saanemme kuulla kitinää vielä hetken. Vuoden 2019 ennätyspaikat saatiin pidettyä kuitenkin melkein kaikkialla, pois jättäen Ranskan ja Saksan, joista jälkimmäisen joukon vihreys muuttui vaikeasti tunnistettavaksi kurkku- ja turkoosinvihreän
sekoitukseksi. Mutta Saksasta enemmän joskus muulloin.
Jokaiselle jotain. Pienen voittosamppanjatarjoilun ohessa kesäkuun demokratian juhlissa jaettiin väkevää ja pahanmakuista litkua. Juomien kaadon yhteydessä kalliista kajareista pauhasi: “Woken aika on virallisesti ohi”. Niin ainakin Euroopan, oluen ja pissan pääkaupungissa näyttää olevan seuraavaksi viideksi vuodeksi.
Kaksi viikkoa sitten Euroopan vihreiden nuorten hallitus kokoontui Brysselissä. Järjestäytymisen ohessa kävimme kaljalla ja kahvilla erilaisten eurokuplan ja siihen vaikuttavien ihmisten kanssa. Muistiin jäivät vellomaan erityisesti seuraavat kaksi tilannetta Brysselin terasseilta.
Ensimmäinen liittyy Euroopan ainoan musliminuoria edustavan järjestön, FEMYSO:n, tapaamiseen. FEMYSO on jo vuosia sitten joutunut erityisesti Ranskan äärioikeiston silmätikuksi ja joutuu kärsimään fasistisoituvista EU-instituutioista vielä enemmän nyt, kun alle sadan vapaaehtoisjäsenen järjestön kimppuun hyökätään parlamentin istuntosalista viikottain. Antirasistinen työ ei näillä näkymin ole muiden kuin vihreiden prioriteeteissa, ja se halutaan näyttää sillä, ettei syrjinnän vastaista interparlamentaarista ryhmää välttämättä muodosteta yhteistyöhalun
puutteen vuoksi. Jos Euroopan päättäjiltä ei heru kiinnostusta viharikoksia vastaiselle työlle, tietää se kylmää kyytiä jokaiselle vähemmistöryhmän edustajalle.
“These guys don’t even know how fucked we are.” Näin lausui eräs parlamenttiryhmän työntekijä katsoessaan nuoria aktivisteja Place du Luxembourgin kuppilassa. Kun viime parlamenttikaudella saimme vietyä eteenpäin luonnonsuojeluun, digitaalisiin oikeuksiin ja väkivallan ehkäisyyn liittyviä lakialoitteita, nyt joudumme keräämään kaikki mahdolliset kumppanit edes pieniä ponnistuksia varten. Seuraavat viisi vuotta tulevat olemaan kovaa elämänkoulua jokaiselle progressiivisesti ajattelevalle, humaania politiikkaa vaalivalle, ja ehkä jopa vähän keskustasta vasemmalle kallistuvalle ihmiselle. Ajatuspajojen ja strategiakoulujen kenttäkurssi alkaa nyt.
Raastimen toinen päätoimittaja ja Euroopan Vihreiden nuorten (FYEG) puheenjohtaja on uupunut ja kaunainen. Valitettavasti syitä juhlimiselle ei kuitenkaan tule lisää, jos kaunoja ja väsymyksiä jää surkuttelemaan yksin. Näin ollen Raastimen toimitus kutsuu kaikkia lukijoita pitämään huolta toisistaan, jotta voisimme olla vaarallisia yhdessä.
It has been almost a year
This piece is adapted from a longer text
Eugenie wrote to be performed at Vieraslajit klubi on 26.9.2024
I am so fucking tired. as I’m writing this I can hear the wind sweep through the tree outside my window it’s dark, I should be sleeping especially since people keep telling me to rest, you know?
When I tell people I’m exhausted, I’m overwhelmed they give me something else to put on my to-do list: remember to rest, Eugenie, remember to take breaks as if only forgetting to rest is why I’m so exhausted people keep telling me to rest, without actually offering the care that would allow me to rest what is the true meaning of this word - communitythat I’ve heard about but have not really experienced.
Today climate activists painted parliament red
The steps and the columns
It was a powerful image
When I first saw it, I thought it was for a different cause
When I found out the cause was peat I will confess I was
Disappointed
(but can I also just say, Swedish climate activists, coming to Finland to paint the parliament red, because of peat?
for some reason I also find this pretty cute. anyway)
I am so fucking angry it has been almost a year.
Kaisamaija said, “Eugenie, do you want to give us one of your fiery speeches?” And I said yes, I always say yes, and I don’t go back on my word, I have found recently, however, that actually I don’t want to give fiery speeches I am too tired to give fiery speeches
I don’t want to be relied on to give fiery speeches I want to be silent, with my thoughts, with my grief I want others to take the burden of speaking I want others to take my courage, take my fire, take my eloquence, try it on for size, see what you would do with it, be loud, be brave, be bold say what I would say, better yet, find out what you would say you can even be quiet and matter of fact, just don’t be silent, and don’t ask me to give a fiery speech, a mobilising speech, an inspiring speech, an angry speech don’t ask me to give any kind of speech at all leave me with my silence, and the wind in the trees, and allow me to try to write poetry that is about something else than the pain of the past year the past 3 years the past 76 years
allow me to try to write poetry, so that for a moment, I may forget the sounds of the bombs the sounds of the drones and the countless Instagram video voiceovers of people asking for help with all the dignity they can muster in the indignity of what is being done to them a livestreamed genocide because we the international community have failed them.
activism or an AESTHETHIC?
The multi-faceted flop of a musical Rent is an interesting rendition of the time-honoured classic story: We’ve been left behind by the system. The rework of Puccini’s La bohème dabbles in the trials and tribulations of two well-off white kids in a love triangle whose lives are burdened by the nuisance of having unconditional love bombarded at you by your worrying parents and having your black queer friends around you die of aids. Paired with authentically 90s pop rock, it is a spectacle one has to see to believe.
Now, I am but a petty bitch with far too much time on my hands to hate on lazy storytelling, but I must ask you to bear with me just a little bit longer.
What made La bohème work, the then brand-new notion that poor people have worth and possess rich inner lives
one can relate to, is sadly missing from Rent. Multidimensional characters are truncated to profoundly flawed lifeless mannequins dressed up in a vague statement about a world filled with inequality and suffering, all the while perfectly avoiding making any notions that might point the finger at the powers that uphold said inequality and suffering. More specifically, Rent refuses to acknowledge the deliberate neglect of the Reagan administration in its response to the aids epidemic and instead opts to reject society as a whole rather than holding those in power accountable. This is but a dishonest representation of the thousands of queer activists who gave their absolutely everything to convince people that the gays are actual human beings who don’t deserve to die. Furthermore, Rent sets a worrying precedent for how we perceive our potential as active agents in this world.
Rent forces two wildly different stories onto one stage and almost miraculously ends up portraying something very true to life: privileged people appropriating the oppression of marginalised peoples to feel better about their own privileges and justify their lack of action. Now, I know what you’re thinking, and yes, you heard me right. I am going there.
We’ve all seen it. We’ve all felt it. We’ve all done it.
Especially now when civil society is under attack from all angles under this right-wing government, tensions are extremely high and constructive collective action doesn’t seem to amount to anything. People are bound to get disappointed and want to dissociate themselves from the system that in so many ways works to actively harm them. But
Konsta Lindi
since doing nothing is not allowed, we resort to looking the part and inhabiting activism as this role or aesthetic. And when we invest all our energy and what is left of our hope into wearing this façade of action, we start to expect the same from others.
We’ve all seen this drastic increase in acknowledgment of ongoing issues, but what I see as lacking, is action that stems from said acknowledgment. Systems of oppression are widely recognised and various symbols of objection to those systems have been adopted by the masses but sadly little is expected of those carrying those symbols. During the present year, the ongoing genocide of Palestinians has once again appeared in world news. Awareness of the ongoing conflict and its history is ever more present, but acknowledging it has become this good in itself rather
than as a means to impart change. And with this I have an issue.
The plight of Palestinians living and, in inhumane numbers, dying under a brutal apartheid occupation that has been funded and legitimized by western powers for decades isn’t a cute pin or a catchphrase to tack on the end of whatever it is one’s doing, but rather a complicated historical and political question that demands to be given more than few words in passing.
To state out loud, I fear that the aesthetification of activism and various other causes works against us. Paired with the panopticonesque hellscape that is modern social media and communities largely shaped by it, the need to wear our others’ suffering as an identity marker has become both a survival strategy and a form of a show trial to
differentiate us from them and polish our own image.
Rent is a musical built to reinforce worldviews and acts as a powerful metaphor for how we reinforce our worldviews and fight the cognitive dissonance stemming from our own privileges and the inhumane horros of the world. As such, it is a tragic example of choosing our own comfort over meaningful action. I don’t think much of it, but I am constantly serving it. As a community, we need to find a way to impart social change in our circles and spread awareness without resorting to appropriating the oppression of those whose liberation we care deeply about.
Tässä olisi voinut olla sinun mainoksesi...
Sen sijaan toimitus esittelee lempitavoitteensa HYYn Vihreiden vaaliohjelmasta:
Unicafen tulee luopua lehmänmaidon tarjoamisesta ruokajuomana vuoden 2025 loppuun mennessä.
Joukkoliikenteen liikennöintiä iltaisin ja viikonloppuisin tulee kehittää. Erityisesti metron liikennöintiä tulee laajentaa ympärivuorokautiseksi.
xoxo, toimitus
SULOISET — NAAMA EELLÄ KATUUN EP NYT MUSIIKINTOISTOPALVELUISSA!
Kommunalvalet 2025 Helsingfors
SISÄLTÄÄ BÄNGERIT:
Järvenpää (Bassojumputus)
Populus
Elämä loppuu huomenna
@biccaolin biccaolin.com
Seuraa IG:ssä!
@vmp_live
Uusi IG-live perjantaisin!
Vuoroviikoin Perttu Jussilan kanssa keskustelemassa Ville Niinistö ja Maria Ohisalo.
Lyhenne VMP tarkoittaa usein muutakin kuin Ville-Maria-Perttu. Politiikassa on onneksi aina vaihtoehtoja!
Ensimmäinen jakso tulossa ulos perjantaina 25.10. Jaksojen tallenteet voit katsoa myös jälkikäteen ohjelman IG-tililtä.
Ota selvää, miten vaalisyksystä selvitään
<3<3
Oinas (21.3. – 20.4.)
Isoi juttui tulossa. Watch yo back.
Härkä (21.4. – 20.5.)
Kannattaa tutustuu Suomen työmarkkinapolitiikkaan. Oikeesti.
Kaksonen (21.5. – 21.6.)
Sori. Meil loppu aika kesken.
Rapu (22.6. – 22.7.)
Tsemppii veli. Oof. Ja opettele lukee.
Leijona (23.7. – 22.8.)
Usko itseesi, vaikka kukaan muu ei usko.
HoROSKoopp*
Neitsyt (23.8. – 22.9.)
Mieti vielä pari kertaa ennen ku treat yourself.
Vaaka (23.9. – 22.10.)
Oo jotain mieltä ja osota sitä
Skorpioni (23.10. – 22.11.)
Muista ehkäisy. PrEP on prep on prep.
Jousimies (23.11. – 22.12.)
Hae HYYn Vihreiden hallitukseen
Kauris (22.12. – 19.1.)
There’s 99 people in the room ...
Vesimies (20.1. – 19.2.)
Vältä Metsätalon perjantairuokia. Not kidding.
Kalat (20.2. – 20.3.)
Pärjäät tosi hyvin vaalipaneelissa (:
RAAstiMen DeittipAlStA
Miten ehdokkaiden kiistattoman vetovoiman voisi valjastaa käyttöön vaaliteltalla?
Teltta on äärimmäisen vetovoimainen rakennelma. Siihen kun yhdistetään sopiva valaistus ja asialliset kuvat, sekä tolppiin nojaileva ehdokas, on vetovoimaisuus huipussaan!!! -Johannes, 237
Toisinsanoen, voisiko edustajistoehdokkaat deittailla itselleen äänestäjiä?
Näin toimimalla voi saada ainakin yhden äänen. Tehokasta. -Johannes, 237
Koska lokakuun vaalit ei tarjoa kovin kummoisia seksihelteitä, rennolle hassuttelijaehdokkaalle esimerkiksi toppatakin päälle puettu pingviinipuku voi olla se kaikista huomiota herättävin outfit jota kannattaa laittaa testiin! -Emil, 231
Miten masc shortage ratkaistaan?
Mä en usko masc shortageen. Masc shortage loppuu kun avaa silmänsä butcheille.
“Eli pitää mennä ulos?”
Joo -Vilma, 241
Miten vaalikone eroaa tinderistä?
Siellä ei tarvitse odottaa keltäkään viestiä, mutta voi löytyä silti se oikea -BaldakiiniHelmi
Vaalit on kuin Tinder gold. Maksat siitä, että näytät naamaasi tuntemattomille ihmisille ja toivot matchiä. -Santeri, 249
Pitäisikö parien vertailla ehdokkaitaan?
Ehdottomasti. Entä jos toinen äänestää HYALia? There’s no coming back from that. -Konsta, 250
Jos ehdokas olisi sama, tulisiko olla mustasukkainen, vai avata suhde?
Sekä että. People can do hard things. -Konsta, 250
Mustasukkaisuutta on ok tuntea myös monisuhteisten kesken -BaldakiiniHelmi
Entä eri?
Automaattinen erotuomio. -Konsta, 250
Vihreät nuoret ajavat moniavioisuuden tasapuolista asemaa yhteiskunnassa. Ajaako myös HyVi?
Jos ei niin pitäisi. Esimerkiksi yhä usempi edustajistoryhmä voisi elää moniavioisessa suhteessa. -Teemu, 246
Ryhmäpuheenjohtajan kanta: kyllä ajaa. -BaldakiiniHelmi
Pitäisikö HyViläisten pariutua enemmän? Hyviläisten lapset tuppaa kasvaa kieroon. Suhtaudumme varauksella. Sori Johanna. -Toimitus
Kyllä, muttei keskenään. -Vilma, 241
Pitäisikö Raastimen lukijoiden pariutua? Joo. Voi mennä vaikka lukutreffeille. -Anja, 262
Nosta katseesi Raastimesta. Huomaatko vastapäätä istuvan lukevan tätä numeroa myös? Hymyile hänelle niin hän todennäköisesti vastaa herttaiseen hymyysi. ‘Lähtisitkö unariin?’ -BaldakiiniHelmi
Pitäisikö aloittaa synnytystalkoot?
Talkoosiin (pohj. Kökkä) kuuluu aina hyvät tarjoilut, joten ruokapalkalla mukana! -Santeri, 249
En usko tähän. -Vilma, 241
Voiko ihmisistyyppejä jakaa neljään eri deittailukategoriaan pelkän pärstäkertoimen perusteella? Mitä ne olisivat?
Ol. pärstäkertoin on ulospäin annettava olemus eikä kirjaimellinen pärstä, niin
A. ihan liian siistit mulle
2. tarpeeks goofy
C. sellanen vakava et voisin juoda gin & tonic sen kaa ja jutella filosofiaa mut ei muuta
IV. instant crush -Eetu, 268
Mitä mieltä olet politiikkaihastuksista?
Eiks politiikkaihastukset oo lopulta parhaimpia ihastuksia, koska käytännössä samaistut heidän ajattelumaailmaansa ja tapaan ilmaista itseään vakavienkin aiheiden suhteen -Eetu, 268
Kuka on sinun hear-me-out-poliitikkosi?
X = 270–2. -anonymous, Y = 500/2
