Raastin. Raas tin. Raastin. Raastin.
Raastin.
01 / 2025
HYYn Vihreät ry
De Gröna vid HUS rf
UH Greens
Perustulon uusi tuleminen alkaa kaupungeista s. 4
Lukas Korpelainen
Hallitus rikkoo kasvun ennätyksiä s. 6
Miro Ilvonen
Miksi priorisoimme sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä ekologisen kestävyyden sijasta? s.7
Vera Tattari
Helsinki ansaitsee vaihtoehtoja kasvukiimalle s. 8
Riina Bhatia
Opintotuki on lakkautettava s. 11
Robert Ellmén
Terapiakusetus s. 11
Aaro virta
Rajattoman maailman ei tarvitse olla utopiaa s. 12
Oona Foster
Maksuton joukkoliikenne - Helsingin seuraava askel s. 14
Isaac Jyväsjärvi
Hevin harkkarin kuulumiset s. 15
Vilma Jaatinen
Päätoimittajat
Anja Prenukhina & Konsta Lindi
Kuvitus ja taitto
Anja Prenukhina & Konsta Lindi
Onko sinulla raivoa tai pätemisenhalua?
Kirjoita meille tai meidän kanssa! raastin@prtoimisto.fi
Opiskelijoiden asumiskriisi ratkeaa Helsingissä, jos vain päätämme niin s. 16
Bicca Olin
Kunta- ja aluepolitiikka tarvitsee opiskelijoita s. 16
Jesse Kareinen
Valloittaa tai vaalia s. 17
Salmi Soljua
Pimeän (v)alistuksen airueet s. 20
Samuel Tammekann
Pride kiellettiin Unkarissa. Mitä ajatella pöyristymisen lisäksi? s. 22
Aiski Ryökäs
Onko sinulla raivoa tai pätemisenhalua?
Kirjoita meille tai meidän kanssa! raastin@prtoimisto.fi
joitus.
Tervetuloa lukemaan
Raastimemme
kuntavaalikappaletta!
Jokaisista vaaleista puhutaan maailman tärkeimpinä, mutta nyt olen tosissani. Tulevissa vaaleissa saamme nähdä, ovatko suomalaiset tyytyväisiä hallituksen vihamielisen ja lamaannuttavan politiikan kanssa, vai ansaitsemmeko jotain freesimpää, jotain rehellisempää ja jotain sivistyneempää. Itse ainakin olen ehdolla siksi, että Kirkkonummen hyväveliverkostoihin ja kirjoittamattomiin sääntöihin perustuva tunkkainen setäpolitiikka saisi loppua. Meillä on vielä paljon suojeltavia metsiä ja pilaamattomia vesistöjä, Suomessa on vielä ampumattomia susia ja lapsia köyhyysrajan yläpuolella. Me voimme valita toisin ja me voimme valita paremmin.
Ehdokasvalinnallasi on myös taktinen ulottuvuus. Vaalitulokset vaikuttavat ehdokkaiden paikkaan ei pelkästään valtuustoissa, vaan myös ryhmissä ja puolueissa. Aänelläsi on suora vaikutus siihen, millaista keskustelua käydään tulevien eduskuntaryhmien suljetuissa keskusteluissa ja millaisia aiheita tullaan poliittisessa keskustelussa nostamaan. Tuethan paikallista luonnon, eläinten ja ihmisten oikeuksien suojelijaa! Löydäthän juuri sinun arvoista ja lempiaiheista kiinnostuneen ehdokkaan ja tuethan häntä loppuun asti! Politiikka on karu laji ja tässä väsähtää nopeasti.
Toivottavasti sinulla on yhtä hauskaa tätä Raastinta lukiessa kuin meillä oli sitä toimittaessa. Ehdokkaamme ovat niin fiksuja ja niin rakkaita!
Anja Presnukhina
Pääkirjoitus. Pää kirjoitus. Pääkir joitus. Pääkirjoit
alexander stubb ja kaikki on hyvin pride viedään ja kaikki on hyvin
ydintalvivaino ja kaikki on hyvin
leipäjonot kasvaa ja kaikki on hyvin
subutex-lapset ja kaikki on hyvin
lapinlahden tunneli ja kaikki on hyvin
metsähakkuut ja kaikki on hyvin
sudet kuolee ja kaikki on hyvin
kansanmurhat ja kaikki on hyvin
autopaikka ja kaikki on hyvin
pandemia-aallot ja kaikki on hyvin
raajat ilmaan ja kaikki on hyvin
Vielä ei saa luovuttaa
Yhdeksästä planetaarisesta rajasta kuusi on ylitetty. Puhdasta vettä ei riitä kaikille janoisille ja toisaalla sitä on liikaa. Typen ja fosforin kiertokulku on fucked up, jolloin kalat hukkuu hapettomaan veteen ja vesistöt rehevöityy. Ilmasto on kuumentunut liikaa. Luontokato kiihtyy - lajeja kuolee sukupuuttoon liian nopeasti ja ihminen vie luonnosta enemmän kuin olisi tarve. Metsiä on hakattu liikaa ja Suomessa metsät ovat muuttuneet hiilinielusta päästölähteeksi.
Samalla meidän yhteisöjen kantokyky on heikoilla. Suomessa meiltä on viety työt, toimeentulo, kulttuuri ja toivo tulevaisuudesta. Pride kiellettiin Unkarissa ja sateenkaariliputus Lahdessa. Turkissa suljettiin vankilaan demokraattinen oppositio. Mutta Nato.
Yleismaailmalliset sopimukset toinen toisensa perään ovat epäonnistuneet. Kioton pöytäkirja (1997), biodiversiteettisopimus (1992), aavikoitusmissopimus (1994), puhumattakaan siitä flopista, mikä oli Pariisin sopimus (2015). Nähtäväksi jää, mihin Montrealin luontosopimus (2022) yltää.
Tässä kuitenkin se ikävä tosiasia.
Ainuttakaan keikahduspisteitä ei vielä ole saavutettu. Meillä on lupa. Ei. Velvollisuus toivoa.
Yleismaailmalliset sopimukset toinen toisensa perään ovat epäonnistuneet ja se on merkki siitä, että ongelmien ratkaisun ulkoistaminen ei toimi. Täytyy toimia itse. Täytyy toimia lähellä. Näillä vaaleilla on merkitystä niin globaaliin asiaintilaan ja hallituspolitiikkaan kuin siihen, miten ihmisten arki tämän kaiken kaaoksen kestää.
Ota itseäsi ja ystäviäsi niskasta kiinni. Lusikka käteen, vaikka se ei olisi omasta mielestä kaunis ja takaisin satulaan. Luovuttamisen hetki on vasta myöhemmin.
Konsta Lindi
Pääkirjoitus. Pää kirjoitus. Pääkir joitus. Pääkirjoit
Lukas Korpelainen kirjoittaja on ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon - 741, Vihreät
Perustulon uusi tuleminen alkaa kaupungeista (ja kuntavaaleista)
Perustulo – tuo radikaali ajatus yksinkertaisesta ja kaikille kuuluvasta sosiaalietuudesta – on kadonnut suomalaisesta poliittisesta keskustelusta. Suomen perustulokokeilun lopulliset tulokset julkaistiin viisi vuotta sitten, ja sen jälkeen on ollut hiljaista. Onko itse asiassa mikään innostava ja eteenpäin katsova idea ollut isosti esillä viime vuosien maailmantilanteen doomailun ja leikkausapatian keskellä? Kadotimmeko taidon unelmoida paremmasta? Ironisesti juuri perustulon kaltaisesta tukimekanismista olisi ollut suuri apu sekä koronapandemian että Venäjän hyökkäyssodan aiheuttaman energiakriisin aikana, kun tuhansilta lähtivät työt alta ja sähkön hinta ampaisi ylös.
Orpon hallituksen ennennäkemättömät leikkaukset sosiaaliturvaan ovat heikentämässä helsinkiläisen opiskelijan toimeentuloa jopa sadoilla euroilla per kuukausi vuoteen 2027 mennessä, kun opiskelijat siirretään yleiseltä asumistuelta opintotuen asumislisälle ja opintotukeen tehdään vuosittaiset indeksileikkaukset. Myös työttömille leikkaukset ovat satasia kuussa.
Kun hallitus näin kurittaa köyhiä, joudummeko vain katsomaan sivusta? Emmekö edes rikkaana kaupunkina voi tehdä mitään paikataksemme valtion toimia? Kyllä, me voimme. Me voimme itse ryhtyä sosiaaliturvan maksajaksi.
Aivan nenämme alla lakipykälien syövereissä on kaiken aikaa ollut piilossa eräs ratkaisu. Helsinki todellakin voi maksaa kaikille asukkailleen esimerkiksi 50 euroa kuukausittain, kunhan raha annetaan lahjakortin muodossa (käytännössä ruokakauppaan). Keino on hieman kikkaileva, mutta se on paras, jonka nykylaki sallii ilman ongelmia verotuksen tai muun sosiaaliturvan yhteensovittamisen kanssa. 50 euroa ei ole ehkä suuri summa, mutta pienituloiselle se on paljon. Tällainen kuntalaistulo on täysin rahoitettavissa nykyisellään matalien kiinteistö- ja kunnallisveron korotuksilla, jolloin se toimii samalla maltillisena varallisuuden tasaajana muutoksen ollessa keskituloisille plusmiinusnolla.
Perustulon etuja ovat sen tasapuolisuus, joustavuus ja vapaus. Esimerkiksi halpoja asuntoja ei riitä
kaikille, mutta perustuloa kyllä. Perustulo on jopa parempi kuin maksuton joukkoliikenne, sillä jos ihminen saa rahana saman summan, mitä kausilippu maksaisi, hänelle on hyödyllisempää itse valita, ostaako sillä summalla sen kausilipun vai käyttääkö rahan polkupyörään tai johonkin ihan muuhun. (Toki lippuhintojakin pitää laskea reilusti.)
Kuten niin monesti historiassa, muutos lähtee jälleen kaupungeista, ja tällä kertaa on perustulon aika. Ei tarvitse odottaa hitaasti etenevää sosiaaliturvauudistusta tai pelätä seuraavia leikkauksia, vaan
voimme jo heti tulevalla valtuustokaudella yksinkertaisesti valita, että tuemme helsinkiläisiä. Ja kun Helsinki osoittaa, että perustulo on mahdollinen, ehkä muut suuret kaupungit seuraavat – ja lopulta Eduskunta. Kaikki on mahdollista, kun niin haluamme.
Oispa perustulo.
Miro Ilvonen
kirjoittaja on ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon - 729, Vihreät
Hallitus rikkoo kasvun ennätyksiä!
Kasvulla olemassaoloaan oikeuttava hallitus on vihdoin ja viimein päässyt tavoitteeseensa, sillä kasvua on tapahtunut. Vasta julkaistu ARA:n asunnottomuusraportin mukaan asunnottomuus on kääntynyt Suomessa kasvuun ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen! Ilman kotia elävien määrä on kasvanut jopa 377 henkilöllä ja on nyt ennätykselliset 3806 asunnotonta.
Aivan mieletön saavutus, josta on syytä hallitusta onnitella. Onhan tämän tavoitteen saavuttamiseksi hallituksessa töitä paiskittu. Sakset ovat viuhuneet niin, että kokenuttakin ompelijaa kauhistuttaa. On leikattu toimeentulotuesta, asumistuesta, aikuiskoulutuksesta, sosiaalipalveluista. Viimeistään leikkaamalla halpojen asuntojen tuotannosta, lakkauttamalla opiskelija-asuntojen rakentamisen ja poistamalla asumistuen suojaosan samalla omavastuuta lisäämällä hallitus varmisti kasvun tavoitteensa myös seuraaville vuosille. Me vihreät emme kasvua kaipaa. Ollessaan ministeri Maria Ohisalo (queen) viimeisenä työnään teetti listan toimenpiteistä, joilla asunnottomuus olisi mahdollista poistaa Suomesta kokonaan vuoteen 2027 mennessä. Ehkä kaiken saksimishuuman keskellä tuo kyseinen paperi sai kokea samat kylmät terät selässään, yhdessä tuhansien asunnottomien tavoin, joille hallitus on kääntänyt selkänsä.
Vera Tattari kirjoittaja on ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon - 812, Vihreät
Miksi priorisoimme sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä ekologisen kestävyyden sijasta?
Päätöksenteossa puhutaan kolmesta kestävyyden ulottuvuudesta: sosiaalisesta, taloudellisesta ja ekologisesta kestävyydestä. Kapitalistisessa järjestelmässä taloudellinen arvo on usein ratkaiseva tekijä, joten taloudellista arvoa käytetään myös esimerkiksi kohteiden ympäristö-, kulttuuri-, terveys- ja sosiaalisen arvon määrityksessä. Kuitenkin vaikuttaa, että nämä aineettomat arvot mitataan taloudellisissa laskelmissa rajusti alakanttiin. Esimerkiksi rakentamisessa, metsien arvoa ei arvioida koko met-
sän elinkaaren ajalta; metsä tuottaa ekosysteemipalveluita ja aineettomia hyötyjä tuhansien vuosien ajan, kun taas mahdollisen rakennuksen keski-ikä on noin 50 vuotta.
Toisaalta taloudellisen hyödyn lisäksi myös sosiaaliset ja kulttuurilliset arvot tuntuvat painavan vaakakupissa enemmän kuin pitkäaikaiset ekologiset hyödyt. Esimerkiksi kasvissyönnin lisääntymisen esteenä on yleensä kulttuurilliset ja mieltymykselliset arvot, jotka ovat painoarvoltaan merkittävämpiä
kuin eläinten hyvinvointi ja ekologinen kestävyys.
Mikä siis tekee sosiaalisista ja taloudellisista arvoista, jotka kuitenkin perustuvat vain väliaikaiselle yhteiskunnalliselle rakenteelle, merkittävämpiä kuin koko ihmiskunnan tulevaisuuteen vaikuttavat ympäristöarvot?
Riina Bhatia
Kestävän tulevaisuuden tutkija, tekee väitöskirjaa HYssä Ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon - 711, Vihreät
Helsinki ansaitsee vaihtoehtoja kasvukiimalle
Talouskasvun ekologiset ongelmat on tunnettu jo 1970-luvulta lähtien. Valitettavasti emme ole ottaneet viestiä vakavasti: maapallo kuumenee, ja kymmenesosa maailman eläinlajeista uhkaa kuolla sukupuuttoon seuraavan kolmen vuosikymmenen aikana. Silti Helsingissäkin kaupungin politiikka perustuu monilta osin kasvun tavoitteluun: isompaan asukasmäärään, suurempiin verotuottoihin.
Kestävä elämäntapa edellyttää siirtymistä nykyisestä materiaalivirtojen ylikulutuksesta omavaraisempaan ja paikallisempaan elämään myös Suomen pääkaupungissa.
Vallitseva konsensus jatkuvan (talous)kasvun tavoittelusta sivuuttaa sekä ympäristön kantokyvyn että kasvun sosiaaliset ulkoisvaikutukset. Pitää kuitenkin muistaa, että tuottavuudella tai tehokkuudella ei ole arvoa itsessään, vaan ne toimivat päämäärien saavuttamisen välineenä. Päämäärämme maapallolla ei voi olla tuotannontekijöiden, luonnon ja ihmisten, loppuun kuluttaminen. Jos emme muuta elämäntapaamme varsin radikaalisti, seurauksena on ennen pitkää ekologinen ja sivilisaatiollinen romahdus.
Mitä tuhoisasta kasvusta luopuminen sitten voisi tarkoittaa Helsingissä? Ainakin sitä, että säilytämme kaiken kaupungissa jo olevan luonnon - metsät, ruovikot, puistot ynnä muut - ja lisäämme vihreää entisestään istuttamalla puita ja niittykasveja. Esimerkiksi mikrometsän istutusta on jo kokeiltu Helsingin keskustassa. Puita pitää istuttaa siksikin, että kuumenevassa ilmastossa tarvitsemme niiden viilentävää suojaa.
Kestävästi elävässä Helsingissä Stansvikin metsähakkuut eivät toteutuisi, ei myöskään Lapinlahden puiston jyräävä autotunneli. Autotunnelien sijaan kaupungissa pitäisi lisätä tilaa toiminnalle, joka edistää omavaraisuutta, kuten puutarhapalstoille. Kaupunki voi myös lisätä tilaa yhteisölliselle toiminnalle ja ajanvietteille, joka ei vaadi materian kuluttamista, kuten kulttuurille. Tarvitsemme lisää edullisia tiloja yhteisöllisyyttä vahvistaville toimijoille. Kiertotalouden edellytyksiä voidaan parantaa esimerkiksi tukemalla korjauspalveluita tarjoavia yrityksiä niin rahallisesti kuin tarjoamalla tiloja. Ja vanhoja rakennuksia pitää kunnostaa purkamisen sijaan. Kaupungin taloudenpidossa pitää ottaa huomioon eri päätösten ympäristö- ja hyvinvointivaikutukset. Kaiken nielevästä kasvusta luopuminen on välttämätöntä, ja vaihtoehtoja sille on. Annetaan Helsingin näyttää suuntaa Euroopalle ja maailmalle siitä, miten rakennamme kestävää tulevaisuutta merellisessä kaupungissamme.
Peloton ja periksiantamaton vastavoima taantumukselliselle politiikalle.
IRIS FLINKKILÄ
ÄänestäIris valtuustoon!
Olen feministidemoni, vegaani, punkbändin laulaja ja ja pitkän linjan eläinoikeus- ja ihmisoikeusaktivisti.
Toimin Helsingin kaupungin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunnan jäsenenä kaudella 2021-2025.
Kaupungin pitää olla elävä ja avoin kulttuurille, alakulttuureille ja ihmisille, jotka eivät aina mahdu normeihin. Siksi puolustan kohtuuhintaista asumista, saavutettavaa julkista liikennettä ja kaupunkia, jossa kaikki voivat taustastaan tai sosioekonomisesta asemastaan riippumatta kokea itsensä osalliseksi ja tervetulleeksi. Kaupungin ei missään nimessä pidä tukea hankinnoillaan tai ruokapalveluillaan eläinten tehotuotantoa.
Haluan tehdä osani rakentaakseni antirasistista, feministä ja ekologisesti kestävää kaupunkia ja yhteiskuntaa!
Robert
Ellmén
kirjoittaja on ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon - 717, Vihreät
Opintotuki on lakkautettava.
Opintotuki on paternalistinen. Kaiken maailman ehdot ja säännöt, miten pitää olla, koska saa mennä töihin, mitä pitää suorittaa ja missä vaiheessa kahlitsee. Kesällä pitää mennä töihin tai toimaria kinumaan, syksyllä taas et saa tehdä liikaa töitä, paitsi jos siitä makseta mitään, silloin saat tehdä niin paljon kuin haluat. Katsotaan sitten mitä peritään takaisin, kun valmis-
tut. Kouluttauduit vahingossa väärälle alalle? No toivottavasti on vielä tukikuukausia tai olet miljonääri.
Ei, ei ja vielä kerran ei. Leikattavaa löytyy och så vidare.
Meidän on kannustettava ja vapautettava myös opiskelijat. Haluan että kaikki miettivät itse, miten järjestellä asiansa parhaiten. En halua
kelan byrokraattia kyttäämään sopiiko juuri sinun elämäsi muottiin minkä Satoset ja Sipilät keksi hampaitaan harjatessa.
Haluan ettäopintotuki ja asumislisä lakkautetaan kokonaan. Ehdotan että opiskelijoille kuten kaikille muillekin maksetaan jatkossa, myös kesäisin, perustuloa.
Terapiakusetus.
Opiskelija, minulla on sinulle huonoja uutisia. Sinua on huijattu. Orpon hallitus mainostaa kätilöineensä terapiatakuun alle 23-vuotiaille ja hehkuttaa uudistuksen tulevan voimaan toukokuun alussa. Terapiatakuu pyrkii takaamaan, että lapsi tai nuori pääsee avun piiriin vähintään kuukauden päästä siitä, kun avuntarve on todettu. Ongelmana on vain, että tämä ei minkääntasoinen ratkaisu vallitsevaan mielenterveyspandemiaan, jonka keskellä elämme. Tähän on pari pientä tylsää syytä ja yksi iso Syy.
Ensin ne pienet tylsät syyt: Sotealueet joutuvat kroonisesti jo nyt laiminlyömään lakisääteisiä hoitovelvotteitaan, koska niiden rahoitus on täysin riittämättömällä tasolla. Terapiatakuun kaltainen palvelu-uudistus ilman siihen kytkeytyvää riittävää rahoitusta onkin tällaisessa tilanteessa pelkkää petosta. Lisäksi hallitukselta on tulossa lisäleikkauksia vaalien jälkeen,
usko minua. Eikä tässä vielä kaikki. Viime vuonna mielenterveyden hoitojonot olivat paikoin jopa 200:n päivän mittaisia, vaikka ne olisivat saaneet olla pituudeltaan vain 14 päivää. Lisäksi veikkaan, että tulemme näkemään mitä erilaisempia alueellisia tulkintoja siitä, mitä ”avuntarpeen toteaminen” tarkoittaa.
Ja sitten se iso Syy. Mielenterveysongelmia ei tulla poistamaan pelkkien terapiapalvelujen avulla niin pitkään, kun koko yhteiskuntamme on viritetty ylikuormittavaksi, merkitysköyhäksi ja näköalattomaksi. Tarvitsemme vaihtoehdon uran, ulkonäön ja lihavan pankkitilin ihailulle, koska nämä ihanteet ovat myrkyttäneet kulttuurimme. Aikamme ihanteet ovat pinnallisia, materialistisia ja takakireitä.
Mikä siis avuksi? Tarvitsemme maailmaa, jossa on ok tehdä vähemmän palkkatöitä ja enemmän
asioita, jotka ovat tärkeitä niiden itsensä vuoksi: aktivismia, järjestötoimintaa ja huolenpitoa läheisistä. Tarvitsemme aikaa pysähtymiselle ja ilmaisia tiloja sille, että voi vain olla ilman mitään pakkoa suorittaa. Tarvitsemme asennemuutosta, jossa ihmisen luovuttamaton arvo ei riipu hänen ominaisuuksistaan. Tarvitsemme päättäjiä, jotka oikeasti tekevät kaikkensa, että maapallo säilyy elinkelpoisena ja kenenkään ei tarvitse elää köyhyydessä.
Tuo edellä kuvaamani on suunnilleen viheiden visio paremmasta tulevaisuudesta. Muutos on mahdollinen. Minä en huijaa sinua.
Aaro Virta
Oona Foster
Rajattoman maailman ei tarvitse olla utopiaa
Pala nousee kurkkuun kun kävelen bulevardin poikki. Ohitan keltaisen 1900-luvun alussa rakennetun myöhäisjugendtyylisen rakennuksen, tarkemmin sanottuna Bulevardi 22:n. Siellä toimii Husin sikiöseulontayksikkö, jossa minäkin muutama vuosi sitten vierailin kromosomipoikkeavuuksia mittaavassa seulonnassa. Muistan tuolta käynniltä täydelliset pariskunnat, jotka odottivat käsi kädessä vuoroaan vastaanottoaulassa samalla, kun itse pidättelin itkua videopuhelussa, jonka toinen osapuoli oli maailman toisella puolella majaileva, silloin vielä syntymättömän lapsemme isä.
Raskausaikani oli kaukana siitä eteerisestä ja pastellinsävyisestä vauvafiilistelystä, jota some on pullollaan. Kun muut odottavat vanhemmat kävivät synnytysvalmennuksissa ja sisustivat lastenhuoneitaan, minä tappelin byrokraattien kanssa siitä, saako lapseni toinen vanhempi matkustaa Suomeen perheensä luo. Siitä, onko ulkomaalaisella puolisollani oikeus todistaa lapsensa syntymää tai saako meidän kaltaisemme perhe ylipäätään olla olemassa.
Kuten seuraava suurlähetystöltä saatu viesti paljastaa, meille kävi lopulta hyvin:
“You have been granted a Schengen-visa”.
VITTU JESS!!!!!!!!!1
Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä onnekkaita. Vanhat traumat nousevat pintaan, kun vain vilkaiseekin hallitusohjelmaa. Siellä mainitaan rumia kirosanoja kuten rajamenettelyn käyttöönotto ja nopeutetun menettelyn perusteluiden laajentaminen, tiukennukset kansainvälisen suojelun lupien pituuteen, pysyvän oleskeluluvan edellytysten tiukentaminen, maasta poistamista koskevien säännösten kehittäminen (lue: painukaa helvettiin täältä niin kuin olis jo) ja paljon muuta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että aivan liian moni jää vaille onnellista loppua.
Maahanmuuton ja liikkumisen kontrollointi on nykyajan imperialismia, joka tuottaa ja ylläpitää toiseutta. Siihen kulminoituu rasismin, kolonialismin ja kapitalismin muodostama pyhä kolminaisuus; kun ensin on väkivalloin ryöstetty kaikki luonnonvarat ja rikkaudet onnekkaille valkoisille, on siitä kertynyttä valtaa ja varallisuutta nyt suojeltava keinoja kaihtamatta.
Alati militarisoituvassa ja vastakkainasettelua lietsovassa yhteiskunnassa systeemikritiikille ei tunnu olevan sijaa. Silloin on kuitenkin muistettava, että monet nykyään itsestäänselvyyksinä pidetyt asiat olivat aikoinaan radikaaleja.
Ei ole liikaa unelmoida maailmasta, jossa yksikään ihminen ei hukkuisi mereen tai jäätyisi metsään matkalla Eurooppaan. Maailmasta, jossa kansalaisuus ei olisi este perhe-elämään, työhön tai opiskeluun. Maailmasta, jossa lähteminen maailmalle etsimään parempaa elämää olisi yhtä helppoa kuin minun kaltaisteni ihmisten lähteminen maailmalle etsimään itseään.
Rajattoman maailman ei tarvitse olla radikaali utopia, se voi olla tulevaisuuden itsestäänselvyys.
Maksuton joukkoliikenne
– Helsingin seuraava askel
Liikenne aiheuttaa yli viidenneksen Helsingin päästöistä. Samalla autoilu vie suuren osan kaupunkitilasta ja aiheuttaa melua sekä ilmanlaatuongelmia. Helsinki on lisäksi poikkeuksellinen pääkaupunki Euroopassa siinä mielessä, että henkilöautoilla tehdään yhtä paljon matkoja kaupungin sisällä kuin joukkoliikenteellä (Helsingin kaupunki, 2024). Kaupungin kasvaessa meidän on tehtävä rohkeita päätöksiä, joilla edistämme sujuvampaa, kestävämpää ja saavutettavampaa kaupunkia. Maksuton joukkoliikenne on yksi tehokkaimmista keinoista tähän – ja Euroopan kokemukset osoittavat sen toimivan.
Ranskan Dunkirkissä joukkoliikenteen maksuttomuus lisäsi matkustajamääriä 60 % arkipäivisin ja kaksinkertaisti ne viikonloppuisin (BBC, 2021). Lähes puolet uusista matkustajista oli entisiä autoilijoita. Luxemburg on tehnyt koko maan joukkoliikenteestä maksuttoman, ja Tallinnassa se on ollut käytössä jo vuodesta 2013, parantaen saavutettavuutta, kasvattaen kaupungin vetovoimaa ja lisäten kaupunkilaisten liikkumismahdollisuuksia.
Helsingin ei tarvitse hypätä suoraan maksuttomuuteen, mutta suunta on selvä. Ensimmäinen askel on HSL:n rahoitusmallin uudistaminen ja lippujen hintojen laskeminen, jotta joukkoliikenne on aidosti kilpailukykyinen vaihtoehto yksityisautoilulle. Sen jälkeen voimme lisätä subventointia ja siirtyä vaiheittain kohti maksutonta joukkoliikennettä.
Maksuton julkinen liikenne on taloudellisesti järkevä ja tasa-arvoinen ratkaisu, joka lisää kaupungin vetovoimaa, vähentää liikenneruuhkia ja tekee liikkumisesta kaikille saavutettavaa. Nyt on aika satsata Helsingin kestävyyteen ja luoda viihtyisämpi kaupunki.
Isaac Jyväsjärvi, 23, on Helsingissä vaikuttava vihreiden kuntavaaliehdokas, yrittäjä ja kauppatieteiden maisteriopiskelija, joka rakastaa kaupunkielämää, intialaista ruokaa ja jatkuvaa uuden oppimista. Isaac uskoo, että liikkumisen pitäisi olla yhtä itsestäänselvää kuin hissin tilaaminen – eikä kenenkään pitäisi joutua kaivamaan kolikoita taskunpohjalta vain päästäkseen eteenpäin.
LÄHTEET:
Helsingin kaupunki. (2024). Helsinkiläisten liikkumistottumukset 2023 Helsingin kaupunkiympäristölautakunta.
BBC Worklife. (2021) How France is testing free public transport. Saatavilla: https://www.bbc.com/worklife/article/20210519-how-franceis-testing-free-public-transport
Vilma Jaatinen
Hevin
harkkarin kuulumiset
Tunnelmaan voi virittäytyä Antti Holman työharjoittelija- klipeillä Yle Areenasta.
Kuukauden aikana olen oikolukenut julkaistavia tekstejä, suunnitellut tapahtumia ja niihin liittyviä juoksutustehtäviä, pohtinut sloganeita ja titteleitä yhdessä ehdokkaiden kanssa, sekä ottanut haltuun puoluekoneistoon liittyviä järjestel miä (Osaako kukaan käyttää Wor dpressiä oikeesti?) Töitä lähes 40h viikossa, mikä oli aluksi melkoinen hyppy yliopistotahdista. Opiskeluni perustuessa lähinnä raivokkaisiin myöhäisiltoihin ja luennoilla mul titaskaamiseen voin sanoa olevani nyt lähes aikuismaisessa päiväryt missä.
Toimistolla on mukava meno. Olen päässyt sanomaan asioita, kuten
”liityn tähän kokoukseen uudelleen nyt lisäominaisuustilassa”
”huomenna on ne palaverikahvit”
”toi Sinnemäen julistenumero on kaks milliä liian vasemmalla”
”lähetä mulle kalenterikutsu”
”sä oot mutella nyt”
”laitan sulle koosteen Slackiin”
Puoluesihteeri on useamman ker ran toimittanut toimiston oveen ja käskenyt tulla juhlimaan toimiston saavutuksia keittiöön. Vaalijulistei den numerot on tarkistettu oikeik si 6 kertaa. Ehdokkaille on kuvattu Tiktokkeja mestarillisesti keskellä toimistoa. Suoraa toimintaa suosi vana vihreänä nuorena aikuisvih reiden kanssa työskentely tuntui etukäteen vakavalta. Mutta ei sitä hauskuutta tarvinnutkaan mistään
kaivaa, kyllä aikuisetkin suhtautuvat politiikkaan huumorilla. Vaalit kun vaan on sitä elämän parasta aikaa. Samalaista yhteisöllisyyttä ja tavoitteen ympärille kerääntymistä on todellakin vaikea löytää.
Nykyinen työtilanne kesätöiden tai muutenkaan työllistymisen suhteen ei vaikuta lupaavalta, joten olenkin erittäin kiitollinen edes muutaman kuukauden harkkapaikasta. Hallituksen leikkaukset näkyvät nyt suoraan kesätyöpaikkojen vähäisessä tarjonnassa ja kovassa kilpailussa.
SONJA NAALISVAARA
Bicca Olin
kirjoittaja on ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon - 775, Vihreät de röna
Opiskelijoiden asumiskriisi ratkeaa
Helsingissä – jos vain päätämme niin
Helsinkiläisten opiskelijoiden asumiskustannukset ovat kestämättömän korkeat ja samalla moni elää de facto köyhyysrajan alla. Hallitus toisensa perään on luvannut helpotuksia opiskelijoiden taloudelliseen ahdinkoon, mutta tuloksia ei näy. Nyt on aika ottaa asia omiin käsiimme ja laittaa Helsingin asuntotarjonta sellaiseen kuntoon, että täällä voi opiskella ja elää elämää - yhtäaikaa.
Selvää on, että opintoraha ei riitä, asumistuki valuu sijoittajien taskuun, ja monet joutuvat paiskimaan töitä jaksamisensa äärirajoilla, vaikka opiskelijan päätyönä pitäisi voida olla opiskelu. Helsingissä on kuitenkin täydet edellytykset taata kaikille aidosti kohtuuhintainen ja viihtyisä opiskelija-asuminen, jolloin opiskelijallekin jää vuokran jälkeen rahaa muuhunkin kuin soijarouheeseen.
Kaupungin tulisi kaavoittaa opiskelija-asuntoja itsestäänselväksi osaksi jokaista asuinaluetta ja tarjota opiskelija-asuntojen tuottajille tontteja ilmaiseksi tai halvalla, edellyttäen samalla, että alennus näkyy vuokratasossa. Lisäksi tyhjillään olevia toimistojen ja virastorakennusten käyttöönottoa opiske-
lija-asunnoiksi pitäisi helpottaa ja luoda siihen kannusteet.
Opiskelijoiden läsnäolo on elävän kaupungin perusedellytys. Siksi opiskelijoiden pitää voida asua eri puolilla kaupunkia Eirasta Östersundomiin ja Katajanokalta Niemenmäkeen. Tämä edellyttää muun muassa sitä, että myös sijoittajavetoiseen vuokramarkkinaan luodaan opiskelijoita suosivia mekanismeja esimerkiksi vuokrakattojen ja kiinteistöverotuksen keinoin.
Helsingin ei tarvitse jäädä odottamaan hallituksen toimettomuutta. Kaupungilla on valta tehdä opiskelijoiden asumisesta halvempaa ja parempaa – ja samalla estää se, yksikään opiskelija ei pala loppuun kun toimeen tulemisen ja opiskelun yhdistäminen muuttuu mahdottomaksi.
Helsingfors kan och bör göra mer för att garantera förmånliga studerandebostäder av hög kvalitet. Genom att prioritera studerande i stadsplaneringen, reglering av hyresmarknaden och stöd för studerandebostadsproduktion är det möjligt att se till att studerande kan bo och studera här utan ekonomisk stress - oavsett vad regeringen väljer att (INTE) göra.
Helsinki can and should do more to ensure affordable and high-quality student housing. Through prioritising students in urban planning, rent market regulations, and support for student housing production, it is possible to guarantee that students can live and study here without financial stress - regardless of what the government chooses to (NOT) do.
Jesse Kareinen Kirjoittaja on Turun vihreiden vaalipäällikkö ja kovaa vauhtia setääntyvä entinen opiskelija, nykyinen dropout
Kunta- ja aluepolitiikka
tarvitsee opiskelijoita
Kunta- ja aluevaalien eteen puurtaminen voi tuntua opiskelijan näkökulmasta suunnilleen yhtä hyödylliseltä kuin vilkun asentaminen bemariin. Väittäisin kuitenkin, ettei ole opiskelijan kannalta yksi lysti minne ja mitä rakennetaan, miten kaupungissa pääsee liikkumaan ja kuinka paljon se maksaa, pääseekö päivystykseen kun sähköpotkulaudalla on menty silmälleen, onko paikkakunnalla harjoittelu- ja työpaikkoja opintojen aikana ja niiden jälkeen tai että kiinnosteleeko kaupunkeja ja hyvinvointialueita suojella luontoa ja torjua ilmastokriisiä omilla toimillaan.
Helsingissä asuu noin 60 000 opiskelijaa eli vajaat 10 prosenttia kaupungin väestöstä kuuluu tähän porukkaan, joka ei muka ole relevantti kun kaupunkia rakennetaan. Opiskelijakin on ansainnut itselleen sujuvan arjen, jossa asumiseen ja liikkumiseen on varaa, opiskelijakulttuurilla on tilaa kukoistaa ja kaupunkia rakennetaan muillekin kuin bemaristeille.
Opiskeleva ehdokas puolestaan tarvitsee tukeasi. Jokainen lahjoitettu vitonen tai kymppi, jaettu esite, tarjottu kahvi ja annettu ääni edistää sitä että muidenkin kuin jarmojen ja seppojen ääni kuuluu kaupunginvaltuustossa.
Menkää ja täyttäkää kadut, menkää ja täyttäkää valtuustot.
Salmi Soljua kirjoittaja on ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon - 804, Vihreät
Keuhkorakkula. Olemassa koska toiset ovat, silti välttämättömänä toisille
Valloittaa tai
vaalia
Palauttavan levontäyteisen viikonlopun jälkeen energiaa tihkuu ja virtaa ja voimaantunut kansalaisyhteiskunnan aktiivi voisi valloittaa maailman...
...Valloittaa, ottaa valtaansa? Hallita? Kontrolloida? Merkitä omakseen, piirtää rajoja? Omistaa?
Voiman ja vaikuttamisen kielen imperialistisia, dominoivia kaikuja, omistajuuden hierarkiaa, ravintoketjun huippua. Entä jos valitsisimme sanoillamme horisontaalisen verkon ja symbioosin? Hierarkiattomuuden? Ekosysteemin?
Vallitsemisen polun varteen sanoillamme luoda lähteen, kasvattaa vanhan metsän, joka suojaa ja ravitsee lajien kirjon, kutoa väräjävän taustakankaan demokratialle. Olla osa ekosysteemiä ja osa yhteiskunnan rakennetta kuin pienimmät keuhkoputket, kuin alaonttolaskimo, kuin fibrinogeeni ja imusuonisto. Olla vakaa kallio ja ravita hedelmällistä maata, aidat ja muurit purkava lempeä eroosio, merivirta ja pasaatituuli. Satavuotias kuusipuu. Maksan vasen lohko, munuaisallas, aivolisäke, korallieläin, klorofylliä tuottavaa entsyymiä koodaava geeni halki kasvikunnan.
8 0 4
Sanat amorfisen (korkeintaan paikoitellen kiteytyneen) sopusoinnun kuvaajana?
Vihreä toimijuus: vallan sijaan sienijuuri, kasviplankton, nitraatti mullassa, Golfvirta?
Haavanoksat kurottamassa toisiaan kohti, juuri jaettu?
Patriarkaatti ja kapitalismi päreiksi! KAIKKIEN täytyy pystyä elämään hyvää elämää Helsingissä!
Ilmasto- ja ihmisoikeusaktivisti, farmaseutti, opiskelija ja ope. Raivokkaasti lempeä intersektionaalinen feministi, antirasisti ja vegaani.
Ehdolla kuntavaaleissa, koska haluan edistää antifasistisen, antikapitalistisen ja luokkatietoisen tolkun toteutumista kaupunkipolitiikassa.
Helsingistä sosiaalisen- ja ilmastovastuun pääkaupunki maailmassa <3
Äänestä. Ennakkoon 2.-8.4. Vaalipäivä 13.4.
Hyviläisiä ehdokkaita kunta- ja aluevaaleissa
Samuel Tammekann
kirjoittaja on ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon
Pimeän alistuksen airueet
Valistus on poikkeus, historia on epätasa-arvoa ja alistamista. Jos ihmiskunnan historia tiivistettäisiin vuorokauteen, olisivat vapauden, tasa-arvon ja demokratian periaatteet loistaneet vain hetkeä ennen puoltayötä. Niin kutsuttu järjen valo on loistanut vain hetken ja paljastanut jo varjoja, jotka ovat saaneet osan meistä haluamaan takaisin pimeyteen. Vuoden 2025 läpimurtoilmiö – Trumpin taustajoukkojen takaa löytyvä uustaantumus – (eng. Dark Enlightenment / Neoreaction / NRx) on näistä uusin uhka demokratiamme lyhyille, hauraille voitoille. Tämä ideologia väittää, että demokraattisten valtioiden tulisi väistyä kapitalististen, “rationaalisuuteen” pohjautuvien yritysvaltioiden tieltä, joissa pääoma ja markkinat olisivat viimein täydellisen vapaat, ja meritokratia hallitsisi.
Internetin marginaaleista noussut “uustaantumus” oli pitkään pienen reddit-, kuvalauta- ja bloggarijoukon fantasiaa. Nimimerkki “Mencius Moldbug”, todelliselta nimeltään Curtis Yarvin esitti 2010-kuvun alussa, että demokratia oli pohjimmiltaan viallinen ja keskinkertaisen massan vangitsema ja valta pitäisi keskittää uudelle, rationaaliselle, kyvykkäimpien teknokraattiselle aristokratialle. Ajatus ei ole uusi, vastauskonpuhdistuksesta vastavalistukseen vahvat vallanpitäjät ovat yrittäneet kääntää yhteiskunnallisten vallankumousten suuntaa. Silti on vaikea uskoa, että internetin laidoilta syntynyt nettifilosofia voisi toimia sytykkeenä uudelle maailmanlaajuiselle ideologialle, ennen kuin tänä vuonna.
Väheksittyjen vastaisku
“Demokratia painaa lahjakkaimmat alas.” Voisi sanoa, että tämä näkemys oli vapauttava sosiaalisesti syrjäytyneille, lahjakkaille miehille usein it-alan työntekijöille, ulkopuolisuutta kokeville nörteille ja incel-yhteisöille – jotka näkivät demokratian vain epäoikeudenmukaisena massojen tyranniana.
Näille miehille kyseessä ei ollut vain poliittinen ideologia, vaan kostofantasia; maailma, jossa heidän ylivertainen älynsä tunnistettaisiin ja palkittaisiin vihdoinkin sen ansaitsemalla tavalla – kun valta olisi yksin heidän. Libertaareille tähän oli ideologisesti varsin lyhyt tie matkata, olihan heidän menestyksensä tiellä aina ollut heidän yksilönvapauttansa rajoittava ja ansaitsemattomiin tulonsiirtoihin perustuva “kateellisten sosialistien” enemmistövalta.
Missään muualla tuskin usko omaan erinomaisuuteen ja geneettiseen ylivertaisuuteen tiivistyy yhtä lailla kuin Piilaakson hyperrikastuneiden keskuudessa. Elon Musk, Jeff Bezos ja Mark Zuckerberg ovat kaikki lähes miljoonakertaistaneet omaisuutensa elämänsä aikana, oman yrittäjyytensä seurauksena, ja tuskin monikaan sellaisessa tilanteessa haluaa luovuttaa kunniaa vain ympäröiville rakenteille ja sattumalle. “Teknokuninkaaksi” itsensä tituleeranneen Muskin pakkomielteen geeniensä levittämiseen ja perinnölliseen valtaan “poikkeuksellisen älykkyyden ja kyvykkyyden” perusteella voisi väittää olevan nykyajan vastine kuninkaiden jumalalliselle oikeutukselle.
Piilaakson miljardöörit, kuten Peter Thiel, näkivät tämän ajattelun potentiaalin. Thiel, varapresidentti JD Vancen päärahoittaja ja kuumottavasti nimetyn Palantir-sotatekoäly-yrityksen perustaja, rahoitti Yarvinia ja muita samanhenkisiä ajattelijoita, ja on puhunut julkisesti hierarkkisesta yhteiskuntajärjestyksestä, jossa älykäs eliitti ohittaa demokratian hitaat ja ”tyhmät” päätöksentekomekanismit. Nyt JD Vancen, Elon Muskin ja piilaaksomiljardöörien kautta tämä ajatus on viimein päässyt syvälle Valkoiseen taloon. Internetin pimeä puoli on vaihtunut supervallan kojelautaan.
Anti-gender porttihuumeena
Uustaantumusta ei pidä sekoittaa perinteiseen konservatismiin. Jos keneltä tahansa perinteisen valtavirtaoikeiston edustajalta kysyy, voisi kuvitella aatteen tulevan tyrmätyksi pienen porukan hörhöilynä. Perinteinen Burkelainen konservatismi korostaa taantumuksen sijaan maltillista uudistusta, ja jopa republikaanien kristillinen reaktio on lähinnä keskittynyt 1960-luvun kansalais- ja seksuaalioikeuksien kumoamiseen. Uusreaktionäärit eivät kuitenkaan halua vain pysäyttää kehitystä – he haluavat palata kauas, aikaan ennen kuin valistus teki lopun kuninkaiden jumalallisesta oikeudesta ja sääty-yhteiskunnan vankeudesta.
Siksi ei ole yllättävää, että Elon Musk on hakenut Euroopassakin liittolaisia sen sijaan nuorista ja ideologisesti sekavista ääripuolueista, kuten Vaihtoehto Saksalle- ja Reform UK:sta. Overtonin ikkuna
voi olla venynyt, mutta ajatus biljonääri-teknokuninkaiden vallasta voi olla monelle peruskokoomuslaiselle liian kova pala purtavaksi.
Tässä mukaan tulevat ideologiset porttihuumeet. Keihäänkärki on anti-gender-ideologia. ”Woke-eliitti”, feminismi, DEI ja LGBTQ-oikeudet esitetään eksistentiaalisina uhkina, joilta vain vahva, autoritaarinen johto voi suojella yhteiskuntaa, ja palauttaa sen “maalaisjärjen mukaiseksi”. Tämä retoriikka onnistuu houkuttamaan myös maltillisia, jotka kokevat asioiden menneen “ihan viime vuosina” vain “vähän liian pitkälle”.
Presidentti Trumpin hallinnosta voi silti todeta, että “anti-woken” ei ole tarkoitus vain tasapainottaa 2010-luvun ylilyöntejä, vaan viedä maata vuosikymmeniä, ellei vuosisata taaksepäin pyyhkien tasa-arvon olemattomiin – korvaten aidon meritokratiankin seksistisellä ja rasistisella lojalistien ylivallalla. Miljardöörit tuskin itse uskovat kuitenkaan anti-gender-aatteeseen tai konservatiivisiin arvoihin – heille ne ovat vain keino mobilisoida massat vihalla ja oikeuttaa vallan keskittäminen heille itselleen. Silti ne paljastavat, että kenelläkään muulla, paitsi heillä itsellään ei ole todellista arvoa tai väliä. Empatia on heikkoutta, bugi läntisessä järjestelmässä, kuten Musk vasta tässä kuussa totesi.
Marginaalista maailmanvaltaan?
Raha on valtaa, ja historian suurimmat varallisuudet ovat historian suurimpia valtakeskittymiä. Donald Trumpin toinen kausi on alkanut poikkeuksellisella maailmanpolitiikan myllerryksellä, ja eräät ovat väläytelleet jo uutta konservatiivien “Wienin kongressia” – Yhdysvaltain, Venäjän, Unkarin, Turkin ja monen muun taantumuksellisen maailmanvallan liittoa liberaalin edistyksen pysäyttämiseksi lopullisesti, teknologia apuvälineenä.
Tästä saimme esimakua JD Vancen arvostellessa Euroopan johtajia Münchenissa todeten, että todellinen vihollinen ei ole Kiina tai Venäjä, vaan se tulee sisältä. Valistuksen sijaan vihollisena on tällä kertaa ”woke”, tasa-arvo, feminismi ja LGBTQ-oikeudet.
Uustaantumuksellinen demokratian tukahduttaminen tuskin tapahtuu ilman tasa-arvon tukahduttamista, mikä tekee liitosta arvokonservatiivien kanssa luonnollisen. Kuitenkin liikkeen kannattaminen vaatii täydellistä alistumista sille, että uudet teknokuninkaat ajavat juuri sinun asiaasi. Voit jakaa arvot – mutta satojen miljardien omaisuutta ja sen tuomaa poliittista valtaa et koskaan tule itse saamaan. Etkä hyötyä siitä, kun kulttuurisotien varjossa suuryritysten sääntely, pankkivalvonta tai vastuullisuusvaatimukset lopul-
Siinä kukin voisi kysyä, kuinka syvästi on valmiita alistumaan, jotteivät transnaiset pääsisi naisten urheilusarjoihin, jotta Twitterissä voisi jälleen heitellä rasistisia ja misogyynisiä herjoja – tai jotta naiset saataisi kymmenen vuotta Gamergaten jälkeen viimein pois peliteollisuudesta ja -journalismista.
Kapitalismin viimeinen vaihe
Miltä sitten näyttäisi maailma, jossa valta on lopullisesti keskittynyt suurimmille omistajille, uusille kuningassuvuille, joita kiinteistökehitysambitiot, harvinaiset maametallit, veroparatiisit ja jalkapallofantasiat ohjaavat, muovaten maailmanpolitiikkaa Gazasta Persianlahdelle, Ukrainasta Grönlantiin? Marxisti voisi sanoa, että juuri tässä on myöhäiskapitalismin viimeinen evoluutio.
NRx-liikkeen johtajat – Yarvin, Thiel, Musk ja Vance – unelmoivat uudesta teknofeodaalisesta järjestyksestä, jossa miljardöörien valta on rajatonta. Heille demokratian ja oikeusvaltion hitaat mekanismit ovat vain esteitä. Tämä ei ole konservatiivista kehitystä vaan radikaalia regressiota kohti aristokratiaa, jossa kansalaiset ovat vain kuluttajia, työntekijöitä tai syrjäytettyjä väliinputoajia, kulueriä, ilman oikeuksia tai vapautta.
Ideologioiden kentällä pimeä valistus on varteenotettava tulokas. Se on Piilaakson miljardöörien ja autoritääristen poliitikkojen globaali projekti demokratian kumoamiseksi. Jos Musk tovereineen haluaa korottaa itsensä kuninkaiksi, näin olkoon. Me valistuksen kannattajat kuitenkin tiedämme, mikä (ja kuinka monena osana) kuninkaiden paikka on.
Aiski Ryökäs
Pride kiellettiin Unkarissa.
Mitä ajatella pöyristymisen lisäksi?
Odottelin jännittyneenä helteisessä kivikorttelissa. Budapestin poliisi ei vielä tiennyt, että tunnin päästä Pride-kulkueen reitti yllättäen vaihdettaisiin. Näin he eivät ehtisi aidoittaa uudelleen koko reittiä, ja Pride-kulkueeseen voisi ensimmäistä kertaa osallistua mistä vain matkan varrelta. Oma tehtäväni järjestyksenvalvojien kärkitiimissä olisi juosta neuvottelemassa kulkueen edellä poliisien kanssa, jotta he päästäisivät osallistujia mukaan.
Unkarin hallitus hyväksyi 18.3.2025 lain, jolla kielletään Pride-tapahtumat. Se tehtiin vedoten “lasten turvallisuuteen” eli aiempaan syrjivään lakiin, joka kieltää kaiken homoseksuaalisuuden “esittämisen ja näyttämisen” alaikäisille.
Pride-kulkueeseen osallistuvia voidaan tästedes sakottaa 50-500 euron verran, ja viranomaisilla on lupa käyttää kasvojentunnistusteknologiaa osallistujiin. Laki on EU:n historiassa ainutlaatuisen röyhkeä hyökkäys sateenkaarioikeuksia vastaan, ja rikkoo muun muassa oikeutta kokoontumisvapauteen.
Budapest Pride täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Sen järjestäjät ovat jo ilmoittaneet, että Pride-marssi pidetään. Budapestin pormestari, yksi Fideszin vihollisista, julisti välittömästi uutisen jälkeen, että Pride kuuluu pääkaupunkiin.
Budapest Pride ennen ja nyt
Unkari oli kotini leijonanosan viime vuosikymmenestä. Puolustin turvapaikanhakijoiden oikeuksia aktivistiryhmässä ja olin mukana kansalaisyhteiskunnan eri hommissa. Olen juhlinut Keski-Euroopan auringon alla Budapest Pridessa monet vuodet.
Tiedän, että Budapest Pride on työskennellyt vuosia sen eteen, että tapahtumasta saataisiin suuri, avoin, ja turvallinen. Poliisi ei ole ollut ongelma, päin vastoin he ovat suojanneet sateenkaarijuhlaa luotettavasti vastamielenosoittajilta – muun muassa aitaamalla marssireitin.
Kuten alussa kuvasin, ongelma vaihtui vuosi vuodelta hupenevista natseista poliisin turvallistuneeseen rajoittuneisuuteen. Vuodesta 2017 eteenpäin, sinä vuonna kun olin vapaaehtoisena järjestyksenvalvojana mukana, kulkue on ollut kuten meilläkin: avoin mielenosoitus ja sateenkaarikarnevaali.
Nyt vastus eivät enää ole vain yksittäiset natsit tai poliisin turvallistunut ajattelutapa. Pääministeri Viktor Orbánin autokraattisen järjestelmän nykyvuosien kärkiteema on niin sanotut perinteiset kristilliset perhearvot, eli sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien järjestelmällinen murentaminen.
Orbánin poliittinen ideologia on kehittynyt yli vuosikymmenen, luonut ympärilleen ajatuspajoja ja intellektuelleja, ja löytänyt liittolaisia kuten Yhdysvaltain presidentti Donald Trump.
Onko Orbánin politiikka tunkkaista menneisyyttä vai tuntematonta tulevaisuutta
Mitä ajatella tästä kaikesta pöyristymisen lisäksi? Unkarista on tärkeää ymmärtää, että ihmisoikeushyökkäyksillä yritetään harhauttaa huomio pois siitä, että valta ja varallisuus keskittyvät korruptoituneen pääministerin lähipiirille.
Kaikkialla on olennaista huomata, että vaikka ideologioita toteutetaan pikkuhiljaa, ne leviävät nopeasti. Unkarissakin on jo vuosia heikennetty sateenkaarioikeuksia ennen tätä dramaattista kieltoa. Siksi Suomessa nämä samat kehityskulut pitää torpata nyt. Täälläkin perutaan Pride-liputuksia.
Koen, että asuessani Unkarissa kävin kurkkaamassa tulevaisuuteen. Tiedän, mitä autoritaarisessa järjestelmässä eläminen tarkoittaa. Siksi haluan vaatia jokaiselta meiltä: tehdään tulevaisuudestamme eri näköinen.
Vankkumattoman sateenkaaripolitiikan lisäksi se tarkoittaa oikeudenmukaista talouspolitiikkaa, riittävää verotusta ja vankkumatonta hyvinvointivaltion puolustamista. Kasvava taloudellinen eriarvoisuus nimittäin ruokkii kurjuuden ja köyhyyden lisäksi osattomuutta ja vihaa. Se kaikki vain vahvistaa äärioikeistolaista politiikkaa.
Tärkeintä on kuitenkin tehdä, eikä tuskastella. Paras tapa menettää valta on uskoa, että sen on jo menettänyt. Budapest Priden järjestäjät eivät suostu uskomaan sellaista tänäkään vuonna – miten me siis voisimme ajatella niin Suomessa?
Nyt lopetetaan tekosyyt ja kääritään hihat. Tämä aika kaipaa radikaalia vastavoimaa. Sateenkaarioikeuksien, joten myös hyvinvointivaltion, eli pohjimmiltaan demokratian puolesta.
Kirjoittaja on vihreä paluumuuttanut itähelsinkiläinen feministi ja kuntavaaliehdokas, joka uskoo että oikeudenmukainen luokkapolitiikka on avain äärioikeiston tyrmäämiseen.
Seuraa IG:ssä!
IG-live perjantaisin!
Vuoroviikoin Perttu Jussilan kanssa keskustelemassa Ville Niinistö ja Maria Ohisalo.
Lyhenne VMP tarkoittaa usein muutakin kuin Ville-Maria-Perttu. Politiikassa on onneksi aina vaihtoehtoja!
Jaksojen tallenteet voit katsoa myös jälkikäteen ohjelman IG-tililtä.
• suojellaan luontoa, vähennetään päästöjä ja edistetään kestävää täydennysrakentamista
• panostetaan joukkoliikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn edistäen siten ympäristön ja ihmisten hyvinvointia
• Helsinki kuuluu myös pienituloisille: rakennetaan kohtuuhintaisia asuntoja, lasketaan joukkoliikenteen hintaa, kehitetään edullisia liikuntapalveluita sekä nuorten ilmaisia harrastusmahdollisuuksia
• Helsingin tulee olla yhdenvertainen ja syrjimätön kaupunki kaikille: huomioidaan vähemmistöjen oikeudet ja ehkäistään syrjintää
