Kokoomuksen asuntopoliittinen raportti by Kokoomus

MAANKÄYTTÖ- JA ASUNTOPOLIITTINEN RAPORTTI 66 esitystä ja toimenpidettä sujuvamman rakentamisen ja edullisemman ja paremman asumisen edistämiseksi

KOKOOMUKSEN EDUSKUNTARYHMÄ

AVAUSSANAT

KOKOOMUKSEN eduskuntaryhmä antoi loppuvuodesta 2016 tehtäväkseni valmistella Kokoomukselle raportin maankäytöstä, rakentamisesta ja asumisesta. KOTI on yksi ihmisen perustarpeista ja viime vuosina siihen on kohdistunut erilaisia huolia. Yhä useammalla menee asumiseen tuloista yhä suurempi osa, on hometalo- ja sisäilmaongelmia, tonttipulaa, tiukkaa ja joustamatonta säätelyä, rakentamisen ongelmia ja asumisenkin monenlaisia haasteita. Omaan kotiin liittyvät haasteet vaihtelevat vielä eri puolilla Suomea. Toisaalla ei ole varaa asua oikeankokoisessa kodissa ja toisaalla kodilla ei ole enää mitään rahallista arvoa, eikä välttämättä asumisenkaan edellytyksiä. Ääripäässä on myös asunnottomuus, eli yhden tärkeän perusoikeuden puuttuminen kokonaan. KOKOOMUKSEN ja asuntoministeri Jan Vapaavuoren johdolla maassamme aloitettiin jo kaksi vaalikautta sitten reippaat toimenpiteet kohtuuhintaisen asumisen varmistamiseksi. Silloin asuntoja rakennettiin enemmän kuin pitkään aikaan sitä ennen. Viime vaalikau-

della lähti liikkeelle myös meidän esityksestämme turhan sääntelyn purkuun tähdännyt normitalkoot. Lisäksi nykyisen hallituksen hallitusohjelmaneuvotteluissa maankäyttö ja asuminen nostettiin oman erillistyöryhmän tehtäväksi. Sain itse osallistua tämän ryhmän työhön yhdessä kansanedustaja Tapani Mäkisen kanssa. Hallitusohjelman asunto-osio on erittäin kunnianhimoinen ja sen sitovista tavoitteista on jo valtaosa toteutettu. TEHTÄVÄÄ kuitenkin maankäytön, rakentamisen ja asumisen sektorilla riittää vieläkin. Tämä nyt julkaistava Maankäyttö- ja asuntopoliittinen raportti on valmistunut alkuvuodesta laajan kuulemiskierroksen myötä. Kirjallisesti saimme lausuntoja lähes 20 eri toimijalta tältä sektorilta ja lisäksi tapasimme monia tahoja myös henkilökohtaisesti. Nopeasti saimme kasaan 66 esitystä ja toimenpidettä sujuvamman rakentamisen ja edullisemman ja paremman asumisen edistämiseksi. Voin jo todeta, että kun nämä on toivottavasti pian tehty, niin uusia riittää. TÄMÄ raportti on rakennettu ajatellen maankäytön, rakentamisen ja asumisen kokonaisuutta tietynlaisen elinkaarena. Maankäyttö alkaa maanhankinnasta ja etenee kaavoituksen kautta rakentamiseen

ja lopulta asumiseen. Näihin kaikkiin vaiheisiin liittyy omanlaisiaan uudistamistarpeita ja myös seikkoja, jotka osaltaan esimerkiksi korottavat loppuasumisen hintaa. Siksi me haluamme toimia ja jatkaa kokoomuslaisia toimia maa- ja asuntopolitiikan parissa. RAPORTIN valmisteluun ovat osallistuneet kansanedustajista Kokoomuksen ympäristövaliokunnan valiokuntavastaava Pauli Kiuru ja Mari-Leena Talvitie, Outi Mäkelä ja Sari Raassina. Merkittävän panoksen raportin tekemiseen ovat antaneet myös Kokoomuksen eduskuntaryhmän ympäristöpoliittinen sihteeri Pirita Lindell ja viestintäsihteeri Jenny Thuneberg.

Mukana ovat olleet myös kansanedustajien avustajat Derya Özgün ja Laura Pistemaa.

Timo Heinonen Kansanedustaja Valtiovarainvaliokunnan asuntoja ympäristöjaoston puheenjohtaja Työryhmän puheenjohtaja

OMA KOTI TURHAN KALLIS KAIKILLA ihmisillä maailmassa on käytännössä samat perustarpeet. YK:n mukaan ihmisen aineellisia perustarpeita ovat ruoka ja juoma, asunto ja vaatteet, vesihuolto ja terveyspalvelut sekä koulutus, liikenne ja kulttuuripalvelut. Näiden lisäksi voimme varmasti listata joukon myös aineettomia perustarpeita. SUOMI & suomalaiset 2013 tutkimuksessa on nostettu esille oman kodin merkitys. Koti on yhä tärkeämpi merkitysten tuottaja ja kotiin kulutetaan yhä enemmän rahaa. Elämän eri vaiheissa ihmiset tarvitsevat erilaisia koteja, mutta myös yksilölliset toiveet ja mielihalut ohjaavat kodin valintaa. MYÖS asumisen hinta näyttelee yhä suurempaa roolia. Moni joutuu miettimään, miten rahat riittävät, kun asumisen kulut kasvavat. Asumisen kalleudesta kärsii jo yli miljoona suomalaista. Aiemmin kriittisenä pidetyn 25 prosentin sijaan yhä useammalla asumiseen menee tuloista 30–40 prosenttia. Helsingissä yksin asuvalla henkilöllä asumiseen kului vuonna 2016 jopa 60 prosenttia nettotuloista. Keskimäärin kaikkien kotitalouksien tuloista asumiseen kului samana vuonna 26,8 prosenttia. Nykyisen kehityksen jatkuessa vuonna

2018 keskiarvo-osuuden on arvioitu nousevan jo 28 prosenttiin. ASUMISEEN liittyy muitakin haasteita, jotka vaikuttavat asumisviihtyvyyteen. Lähes joka kolmas lapsiperhe asuu ahtaasti. Asumista pidetään ahtaana silloin kun asunnon huoneluku on pienempi kuin sen asukkaiden määrä. Noin joka viidennen perheen kodissa on enemmän kuin yksi henkilö huonetta kohti. Esimerkiksi Helsingissä asunnoista noin 60 prosenttia on yksiöitä ja kaksioita. Jos väljyyttä haluaa, on muutettava kauemmaksi, mikä taas luo lisätarvetta työmatkaliikenteelle. Samaan aikaan myös muut asumisen kustannukset ovat olleet nousussa lämmityksestä jätehuoltoon ja sähköstä kiinteistöveroihin. TOISAALTA Suomessa on paljon vanhoja taloja, joihin ei löydy uusia asukkaita, ja vanhoja kerrostaloja, joita asukkailla ei ole varaa peruskorjata. Asumisen haasteet ovat moninaisia, ja eri puolilla Suomea usein hyvin erilaisia.

KOKOOMUS haluaa osaltaan olla ratkaisemassa erilaisten ihmisten ja eri puolella Suomea asuvien ihmisten asumisen unelmia, mutta myös asumiseen liittyviä haasteita.

ASUMINEN YKSI nykyhallituksen kärkihankkeista on työllisyyden parantaminen. Kokoomuksen mielestä on erityisen tärkeää mieltää asuminen ja siihen liittyvät ratkaisut osaksi tätä kärkihanketta. Asuntojen riittävällä tarjonnalla ja sillä, että oikeanlaisia asuntoja on oikeissa paikoissa, parannetaan työllisyysedellytyksiä erityisesti kasvualueilla. 2010-LUVULLA suuret muutokset ovat liittyneet erityisesti kaupungistumiseen, kansainvälisyyteen, liikenteeseen ja kasvukäytäviin. Kaupunkirakenne tiivistyy ja kaupunkeja kehitetään hyvin pitkälti asuntotuotantotavoitteilla. Lähes kaksi kolmesta suomalaisesta asuu 90 minuutin ajoaikaetäisyydellä joko Helsingistä, Turusta tai Tampereelta. Liikenteen on oltava sujuvaa, liikenneyhteyksien nopeita ja asemanseutujen infraa tulee kehittää edelleen. SUURIN osa uusista työpaikoista syntyy kaupunkeihin ja kaupunkiseuduille. Muun muassa tämä työelämän muutos synnyttää lisätarvetta erilaisille asumisvaihtoehdoille. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus asua tarpeisiinsa ja elämäntilanteeseensa parhaiten sopivalla tavalla. TYÖN perässä muuttaminen tulee edelleen kasvamaan. Erityisesti

pääkaupunkiseudulla on havaittavissa työvoimapulaa ja samanaikaisesti pääkaupunkiseudulla erilaisia asuntoja tarvitaan koko ajan enemmän.

”EI PIDÄ AJATELLA, ETTÄ KAUPUNGISTUMISESSA OLISI KYSYMYS KAUPUNKIEN JA MAASEUDUN VASTAKKAINASETTELUSTA”

KUTEN Kokoomuksen kunta- ja kaupunkipoliittisessa kannanotossa nostettiin esille, ei pidä ajatella, että kaupungistumisessa olisi kysymys kaupunkien ja maaseudun vastakkainasettelusta. Tihentyminen synnyttää vaurautta, josta on hyötyä koko maalle. Esimerkiksi alkutuotannolle ja biotaloudelle syntyy lisää markkinoita, uusia innovaatioita sekä vientimahdollisuuksia. ASUMINEN on varsin olennainen osa ihmisten arkea. Se on myös kotitalouksien suurin yksittäinen menoerä. Pellervon taloustutkimuksen mukaan asumismenot kasvavat vuosina 2016–2018 keskimäärin 2,8 prosenttia. Sekä myytävien uusien asuntojen neliöhinnat että vuokrat ovat karkaamassa tavallisen asunnontarvitsijan ulottumattomiin. Tämä on näkynyt muun muassa yhteiskunnan raken-

nemuutosta, tuottavuutta ja palvelujen kehittymistä hidastavana tekijänä. Samalla sillä on vaikutuksensa myös ihmisten mahdollisuuksiin tehdä mielekästä työtä sekä elättää itsensä ja perheensä. Asumisen, liikenteen ja maankäytön yhteensovittamiseen onkin kiinnitettävä nykyistä kokonaisvaltaisemmin huomiota .

ASUNTORAKENTAMISTA on lisättävä merkittävästi nykyisestä. Kokoomuksen mielestä parhaiten myös vuokrien kohoamista hillitään lisäämällä kaikenlaista asuntotarjontaa, ei vain vuokraasuntotarjontaa. Riittävä ja vilkas asuntorakentaminen vaikuttaa pidemmällä aikavälillä myös vuokria alentavasti.

NOUSEVIIN asumiskustannuksiin voidaan tehokkaimmin vastata yksinkertaisesti lisäämällä tarjontaa siellä, missä asunnoille on eniten kysyntää. Tarjonnan lisääminen on ainoa keino muun muassa vuokrien nousun hillitsemiseksi. Mikäli vuokria säänneltäisiin, johtaisi se asuntotarjonnan vähentymiseen, tarjonnan ja kysynnän vieläkin pahempaan epätasapainoon ja sitä kautta mahdollisesti pimeisiin vuokramarkkinoihin.

TARVE kohtuuhintaisille vuokraasunnoille on suuri, mutta sen lisäksi on otettava käyttöön lisää myös sellaisia toimivia keinoja, joilla omistusasumisen kustannuksiin voidaan vaikuttaa.

KOKOOMUS pitää erityisen keskeisenä asuntopolitiikan kokonaisvaltaisuuden ja pitkäjänteisyyden lisäämistä. Asuntopolitiikan ja siihen liittyvän päätöksenteon tulee olla laaja-alaista ja riittävän pitkälle tulevaisuuteen katsovaa.

”PARHAITEN VUOKRIEN KOHOAMISTA HILLITÄÄN LISÄÄMÄLLÄ KAIKENLAISTA ASUNTOTARJONTAA”

IHMISET muuttavat työn perässä yhä enemmän kasvukeskuksiin, suuret ikäluokat haluavat siirtyä asumaan lähemmäksi palveluita ja opiskelupaikkoja ei maaseutualueilla juurikaan ole tarjolla.

KAUPUNGISTUMINEN säteilee myös kasvua erityisesti hyvien liikenneyhteyksien varsille. Kokoomus pitää tärkeänä, että tällaiset niin sanotut kasvukäytävät tunnistetaan ja tunnustetaan maamme kasvun ja elinvoiman kannalta keskeisiksi alueiksi. Maankäytössä on huolehdittava siitä, että esimerkiksi raideliikenteen läheisyyteen tulee riittävästi asutusta, joka osaltaan varmistaa riittävät ja toimivat julkisen liikenteen vuorot. Matkakeskusmallit ja saattoliikenne mahdollistavat asumisen myös hieman

kauempana juna-asemista, kunhan aluesuunnittelu tehdään huolellisesti kokonaisuuksia ajatellen. KAUPUNGISTUMINEN vaikuttaa merkittävästi myös kasvukeskusten ulkopuolisiin alueisiin. Samaan aikaan kun ihmisten keskittyminen suurimmille kaupunkiseuduille jatkuu, menettävät syrjäiset seudut asukkaita ja ikääntyneen väestön osuus kasvaa niissä keskusalueita nopeammin. Niin nopeasti kasvavilla kaupunkiseuduilla kuin väkeä menettävillä seuduilla on ongelmia asumisen ja asuntojen kanssa. Ongelmat ovat kuitenkin täysin erilaisia ja niihin on löydettävä omanlaisia ratkaisuja. Asukkaita menettävillä alueilla asuntojen hinnat laskevat ja varsinkin vuokra-asuntoja, mutta myös omistusasuntoja ja kokonaisia talokeskuksia jää tyhjilleen. Osa maaseudusta on alkanut

autioitua, ja osasta asunnoista on tullut lähes arvottomia, sillä etenkin syrjäseuduilla sijaitseville asunnoille ei löydy ostajia. Osa tällaisten asuntojen omistajista on vaarassa joutua suuriinkin vaikeuksiin varsinkin sellaisissa tilanteissa, joissa asuntoa on käytetty vakuutena velalle. Ilmiö ei rajoitu pelkästään syrjäseuduille, vaan sitä esiintyy myös maamme pienimmissä kaupungeissa. VÄESTÖKATO aiheuttaa ongelmia myös näiden alueiden kunnille ja muille vuokratalojen omistajille. Samaan aikaan väestöä menettävilläkin alueilla on tarvetta uusille asunnoille, kun väestö muuttaa reuna-alueilta kuntakeskuksiin ja taajamiin palveluiden äärelle. Lisäksi väestön ikääntyminen lisää esteettömän asumisen ja myös erilaisen palveluasumisen tarpeita.

1) MAANHANKINTA, -KÄYTTÖ JA KAAVOITUS YLEISTÄ Kuntien tehtäviä, toimintaympäristöä ja tapaa toimia haastavat niin paikalliset, valtakunnalliset kuin globaalitkin muutosvoimat. Näitä muutosvoimia ovat muun muassa demokratian monimuotoistuminen, kuntien uudistumiskyky, digitalisaatio, globalisaatio, kuntien erilaistuminen, ilmastonmuutos, väestökehitys, työllisyyden ja työelämän muutos. Tulevaisuudessa kunnan rooli vahvistuu niin elinvoiman, sivistyksen, hyvinvoinnin kuin kuntademokratian edistäjänä. Jotta kunta voi uudistua, tulee sen toimia elinympäristön kehittäjänä ja kumppanina, osallistajana ja erilaisten verkostojen yhteisönä. Kunnalla on tulevaisuudessakin yleinen toimivalta, mikä tarkoittaa muun muassa kaavoituksen, maankäytön ja hankinnan vastuita. MAANKÄYTÖLLÄ JA KAAVOITUKSELLA PERUSTA ELINVOIMAISILLE ELINYHTEISÖILLE Kehityksen suunta on kohti vahvistuvaa kaupungistumista. Elinvoimaiset kaupunkiseudut luovat Suomen menestyksen tulevaisuu-

dessa. Yli 80 prosenttia suomalaisista asuu 20 suurimmalla kaupunkiseudulla ja 2000-luvulla kaikista uusista työpaikoista 90 prosenttia on syntynyt kymmenen suurimman kaupungin alueelle. Uusista asunnoista jopa 80 prosenttia valmistui 14 suurimmalle kaupunkiseudulle (2010–2014). Kokoomus tukee järkevillä kannustimilla ja innovatiivisilla tavoilla tiiviistä yhdyskuntarakennetta ja taajamarakentamista. Monimuotoisen asumisen, erilaisen palvelutuotannon ja elinkeinoelämän sijoittumista on syytä tiivistää ja koota sujuvien liikenneväylien läheisyyteen. Järkevä kaavoitus, tiivis yhdyskuntarakenne ja hyvä, jatkuva suunnittelu luovat edellytykset sekä sujuvalle asumiselle ja liikkumiselle että toimintaedellytykset virkeälle palvelutuotannolle ja elinkeinoelämälle. Seutuliikenne tarvitsee hyvin toimiakseen hyvän väestöpohjan ja monilta osin kuntarajat ylittävää maankäytönsuunnittelua. Kuntien menestymisen kannalta on tärkeää miettiä yhdyskuntarakenteen kehittymistä yli kuntarajojen. Esimerkiksi kasvukeskusten saavutettavuus on hyvä miettiä suuremmalla alueella.

Kokoomus esittääkin otettavaksi valtakunnallisten MALsopimusten (maankäyttö, asuminen ja liikenne) rinnalle seutukuntien sisäiset ja keskinäiset MALPE-sopimukset. Maakuntien, talousalueiden tai seutukuntien keskinäisissä maakuntakaavoja tarkemmissa suunnitelmissa tulee yhdessä suunnitella yhdyskuntarakennetta, mikä tukee asukkaiden asumisen ja palveluiden, mutta myös liikkumisen tarpeita. Riittämätön tonttitarjonta tai maaomistus ja tai sen pirstaleisuus ovat alueittain vaikeuttaneet maankäytön järkevää ja tehokasta suunnittelua. Kokoomuksen noustua 2011 pääministeripuolueeksi ongelmaan tartuttiin. Rakenneuudistusohjelmassaan Jyrki Kataisen hallitus päätti yhtenä toimenpiteenä, että asuntorakentamiseen tarkoitetun maan myynti kunnille on määräajan verovapaata silloin kun myyjä on luonnollinen henkilö tai kuolinpesä.

Kokoomus esittää, että hyvin toiminut ja tonttipulaa merkittävästi helpottanut verovapaus otetaan uudelleen määräaikaisesti voimaan. Valtion ja suurten kaupunkiseutujen sekä kasvukäytävien kuntien väliset maankäytön, asumisen ja

liikenteen (MAL) aiesopimukset päivitetään MALPE-muotoisiksi vahvistaen palvelulupausta. Sopimuksilla vahvistetaan alueiden toimivuutta ja kilpailukykyä, lisätään erilaista asuntotuotantoa ja niiden edellytyksiä sekä vahvistetaan maankäytön, asumisen ja liikennejärjestelmän kehittämistä.

Jatkossa kaikkien valtion merkittävien infrahankkeiden (tiet, risteykset ja rautatiet) yhteydessä tehdään MAL-sopimuksen kaltaiset sopimukset alueen kuntien omista sitovista panostuksista uudistuvien ja parantuvien liikenneyhteyksien varsiin. Valtio luovuttaa kohtuullisella hinnalla asuntokäyttöön soveltuvia maita kaupunkien ja kuntien asuntokäyttöön MALsopimusalueilla. Valtiovarainministeriön johdolla inventoidaan kaikki valtion ja valtionyhtiöiden hallinnassa olevat maa-alueet MAL-alueilla ja muilla tonttipulasta kärsivillä alueilla. Asuntotuotantoon soveliaat ja MAL -aiesopimusten tavoitteiden mukaiset maa-alueet luovutetaan kunnille kohtuulliseen hintaan. Luovutuksen ehdoksi asetetaan, että kunnat kaavoittavat valtion luovuttamille alueille monipuolista kohtuuhintaista asumista.

Valtio varmistaa opiskelijaasuntojen riittävän tonttitarjonnan asettamalla kasvukeskusten maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL-sopimuksiin erilliset kiintiöt valtion tukemien opiskelijaasuntojen vuosituotannolle. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kunnan on seurattava asemakaavojen ajanmukaisuutta ja tarvittaessa ryhdyttävä toimenpiteisiin vanhentuneiden asemakaavojen uudistamiseksi.

Kokoomus esittää, että kaavojen pitää tulevaisuudessa olla ”rullaavia”. Kaavoja on kyettävä uudistamaan jatkuvasti sen sijaan, että kaava lyödään lukkoon kymmeneksi vuodeksi. Jatkuvan kaavoittamisen mallissa eritasoisia kaavoja voidaan valmistella rinnakkain ja sitä kautta kaavoitus myös elää joustavasti ajassa.

Rullaavan kaavoituksen ja joustavan yhteiskunnan varmistamiseksi täydennysrakentamisen esteitä puretaan poistamalla esteet muun muassa asunto-osakeyhtiölaista. Yleiskaavan käyttöä laajennetaan rakennusluvan perusteena. Asemakaavoissa ei jatkossa säädettäisi enää muuta kuin maankäytöllisiin syihin perustuvia säännöksiä.

Nykyisin esimerkiksi rakennusten massoittelua on säädelty tarkasti ja tiiviistä rakentamisesta on tehty liian kallista. Esimerkkinä turhasta sääntelystä voi mainita niin sanotun valokulmanormin. Siinä edellytetään, että ”jokaisen asuinhuoneen ikkunan ja vastapäisen rakennuksen välinen etäisyyden tulee olla ainakin yhtä suuri kuin vastapäisen rakennuksen korkeus asuinhuoneen lattiatasosta mitattuna ja vähintään kahdeksan metriä”. Näin tarkkaa kuntien asemakaavoituksen yksityiskohtaisuutta on vähennettävä.

Kuntien on arvioitava ja vähennettävä tarpeettoman yksityiskohtaiset määräykset kaavoista ja muusta kuntatason rakentamisen ohjauksesta. Maankäyttö- ja rakennuslakiin luodaan edellytykset nykyistä selvästi laajemmille mahdollisuuksille pienimuotoiseen piharakentamiseen ja erilaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi ilmoitusmenettelyllä. Kaavoituksessa suunnitellaan tulevaisuudessa elinyhteisöjä. Ei siis erikseen pelkkiä asuin-, palvelutai työssäkäyntialueita. Alueiden suunnittelussa elinkaariajattelu ja rakennusten monikäyttöisyys otetaan käyttöön elinvoimaisuuden turvaamiseksi pidemmälläkin aikajänteellä.

Keskeisenä tekijänä kaavoituksessa tulee jatkossa olla vuorovaikutus eri toimijoiden kanssa ja eri kulkumuotojen huomiointi liikkumisen suunnittelussa. Tavoitteena on osallistava, vaiheittainen, kerroksellinen kaavoitus ja aluesuunnittelu. Asuntojen ja kiinteistöjen käyttötarkoituksen muutoksia helpotetaan huomioiden liikenteen ja palveluiden muutokset. Asuinalueiden sosiaalinen eriytyminen eli segregaatio on kasvanut 2000-luvulla. Kokoomus tukee sosiaalisesti kestävää aluekehittämistä, minkä pyrkimyksenä on edistää sosiaalista sekoittumista kestävän kehityksen mukaisten rakennushankkeiden ja täydennysrakentamisen ja kaavoituksen kautta. Myös esimerkiksi kouluilla on

merkittävä rooli sosiaalisen eriytymisen ehkäisemisessä. Tällä hetkellä noin kolmen miljardin euron investoinnit ovat jumissa eri lupamenettelyiden hauissa. Esimerkiksi keskimääräinen ympäristöluvan saanti kestää lähes puolitoista vuotta. Asiassa on liikuttu parempaan suuntaan, mutta kehitettävää on edelleen, sillä pitkät käsittelyajat jarruttavat yhä kohtuuttomasti investointien etenemistä.

Kaavoituksen ja muita rakentamisen päätösprosesseja lyhennetään määrittelemällä luvituksille sitovat määräajat ja kaavavalituksissa otetaan käyttöön valituslupa. Lisäksi kunnat velvoitetaan ryhtymään mittaamaan luvituksen käsittelyaikoja.

2) RAKENTAMINEN: LUVITUS JA NORMIT Asumisen kustannuksista suuri osa syntyy jo suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa. Sujuva maanhankinta, kaavoitus ja luvitus ovat tärkeässä roolissa, mutta niin on myös itse rakentaminen. Suomessa rakentamiseen liittyvä sääntely on monilta osin raskaampaa kuin vertailukelpoisissa maissa, kuten esimerkiksi muissa Pohjoismaissa. Tämä näkyy meillä muun muassa porrashuoneiden ja poistumisesteiden osalta selkeästi raskaampana sääntelynä kuin Ruotsissa. Velvoite väestönsuojan rakentamiseen muun rakentamisen yhteydessä sisältyy Euroopan maista Suomen ohella vain Sveitsin ja Albanian lainsäädäntöön. Pelastuslain mukaan väestönsuoja tulee tällä hetkellä rakentaa kaikkiin rakennuksiin, joiden kerrosala on yli 1200 neliömetriä. Teollisuus-, varasto- ja kokoontumisrakennusten osalta väestönsuojan rakentamisvelvollisuuden aiheuttava raja on 1500 neliömetriä.

Väestönsuojien yleistä rakentamisvelvoitetta kevennetään siten että väestönsuojaa ei lasketa missään tilanteessa kerrosalaan. Vapautuvan rakennusoikeuden hinta tasaisi rakennuttajalle väestönsuojan rakentamisesta johtuvia

kustannuksia riippumatta siitä, rakennetaanko väestönsuoja maan alla vai maan päälle. Väestönsuojan rakentamisvelvoite voitaisiin poistaa myös rakennuksen käyttötarkoituksen tai rakennusmateriaalin perusteella. Tällaisia ovat esimerkiksi urheilu- ja varastorakennukset, ratsastusmaneesit sekä peltirakenteiset hallit. Väestönsuojien rakentamisvelvoitteesta vapauttaminen on jo nyt mahdollista, jos alueella on riittävästi väestönsuojaa, mutta menettelyjen sujuvuutta tulee edistää edelleen. Tällä hetkellä tiiviillä alueella suojat voivat olla käytännössä moninkertaiset alueella oleville ihmisille. Sujuvan ja ajassa elävän kaavoituksen rinnalla myös rakentamisen päätösprosesseja tulee lyhentää.

Rakennusprosesseissa ja kaikissa siihen liittyvissä luvissa otetaan kaikissa kunnissa käyttöön yhden luukun periaate. Lisäksi hakijan tarvitsee jatkossa toimittaa eri asiakirjat viranomaiselle vain kerran. Viranomaisten vastuulla on asiakirjojen jako eri viranomaistahoille. Velvoitetaan rakennusvalvontoja palvelemaan myös digitaalisesti. Aivan kaikkia neuvotteluja ei välttämättä voida korvata sähköisesti,

mutta tällä tavoin vähennetään turhia matkoja ja kuluja. Viranomaisia sitoo se, että he saavat pyytää samoja asiakirjoja vain kerran.

Sähköinen asiointi rakennusprosesseissa otetaan käyttöön kaikissa kunnissa viimeistään vuonna 2020. Rakennusvalvonnassa otetaan käyttöön myös yhtenäiset toimintatavat ja säännösten tulkinnat koko maassa. Lähtökohtana pitää olla, että lainsäädäntöä tulkitaan ja sovelletaan mahdollisimman samalla tavalla koko Suomessa. Erityisesti rakennusmääräyksissä olevien palonormien tulkintojen yhtenäistäminen on ehdottoman tärkeää. Kaavoituksen ohessa rakentamiseen liittyy lukuisia erilaisia määräyksiä ja vaatimuksia. Määräysten moninaisuus on johtanut epätietoisuuteen ja virhetulkintoihin siitä, mitkä määräykset ovat juuri kaavoittajan päätettävissä ja mitkä toisaalta johtuvat suoraan ylempitasoisesta ohjauksesta.

Rakentamisen määräyksiä ja vaatimuksia selkeytetään yksitulkinnaisiksi maanlaajuisesti. Samalla käydään läpi kaikki rakentamiseen liittyvät säädökset niitä kriittisesti tarkastellen. Luodaan malli, missä rakentamisen ammattilaiset voivat esittää säädösten järkeistämisiä ja purkamista arjen ja mui-

den maiden kokemuksiin perustuen. Rakennusluvan erityisiä edellytyksiä suunnittelutarvealueella koskevaa säännöstä täsmennetään ja maa- ja metsätalouteen liittyvää rakentamista joustavoitetaan. Suunnittelutarveratkaisujen tekeminen alueellisina mahdollistetaan. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kuntien alueiden käyttämisen ja rakentamisen ohjaus poistetaan ja valitusoikeus rajataan vaikutuksiltaan valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittäviin asioihin. Suomalaiset panostavat vapaaaikaansa aiempaa enemmän ja joillakin maaseutualueilla liikkuminen on jopa vilkastunut. Suomen Akatemian mukaan lähes kahdella kolmasosalla suomalaisista on käytössään vähintään yksi vapaa-ajan asunto ja merkittävä osa mökkiläisistä olisi halukas osallistumaan nykyistä enemmän oman mökkipaikkakuntansa elämään, mikäli se olisi mahdollista. Maaseudun kehittämisessä asukastilastoissa tämän näkymättömän väestön voisi nähdä maaseudun kehittämisen voimavarana. Mökkiläisten lisäksi maaseutua vilkastuttavat monet muut satunnaiset kulkijat. Mökkeilijöiden ohella

maaseudulla liikkuvat niin matkailijat, retkeilijät, metsästäjät, kalastajat kuin marjanpoimijatkin. Lisäksi maatalouden ja kaivosteollisuuden parissa työskentelevistä ihmisistä monien asuinpaikkakunta on jossain muualla. Vaikka tämä näkymätön väestö viettää paljon aikaa maaseudulla, heitä ei virallisesti pidetä maaseudun asukkaina. Mökkiläisten voi olla hankalaa muuttaa kirjansa mökkipaikkakunnalle, vaikka he niin haluaisivat. Kotipaikan kun määrittää aina niin sanottu ykkösasunto riippumatta siitä, paljonko siellä vietetään aikaa.

Kunnan mahdollisuuksia päättää rakennusjärjestyksessä vapaaajanasuntojen käyttötarkoitusten muutosmahdollisuuksista lisätään. Samalla selvitetään koko järjestelmän muuttaminen niin, että kiinteistöjä ei enää jatkossa luokiteltaisi lainkaan erikseen vakituisiin ja vapaa-ajanasuntoihin. Laaditaan selvitys kaksoiskuntalaisuudesta. Mallissa ihmisillä voisi olla pääkotikunnan rinnalla myös toinen kirjoillaolokunta, vaikkapa vapaaajankotikunta. Kotikuntasäädösten päivittämisen jälkeen kaksoiskuntalaisuuden myötä ihmisten mahdollisuudet käyttää paikallisia palveluja nykyistä joustavammin pa-

ranisivat ja kunnallisverotuotto voisi jakaantua useammalle eri kunnalle. RAKENTAMISMÄÄRÄYKSET Rakennuskustannuksiin voidaan puuttua perkaamalla rakentamisen hintaa nostavia turhia tekijöitä. Näitä tekijöitä löydettiin ympäristöministeriön niin sanotuissa normitalkoissa jo vuosina 2007–2011 Jan Vapaavuoren toimiessa asuntoministerinä. Normien purussa ei kuitenkaan ole viime aikoina edetty Kokoomuksen toivomalla tavalla. On vakavasti ajateltava, miten paljon on järkevää säädellä suomalaisten asumista ja elämistä. Tämä koskee esimerkiksi saunomista, liikkumista tai suksien säilytystä. Näitä kaikkia varten on nykyisin oma normistonsa. Etenkin kerrostaloissa asunnonostajien mahdollisuutta vaikuttaa asuntojensa pintamateriaaleihin rajoittaa tällä hetkellä se, että kaikkien asuntojen on oltava täysin valmiita loppukatselmuksessa. Jatkossa talon voisi loppukatselmoida, vaikka osa asunnoista olisi vielä raakapinnoilla. Näin tulevat asukkaat voisivat myymättömien asuntojen osalta vaikuttaa vielä ainakin pintamateriaaleihin ja kalusteisiin.

Rakennusjärjestysten ja rakentamistapaohjeiden liian yksityiskohtaisista rajoituksista luovu-

taan. Nykyiset vaatimukset aiheuttavat tarpeettomia kustannuksia. Rakentamismääräyksiä tulkitaan nykyisin myös kuntien rakennusvalvonnoissa eri tavoin. Määräykset kun ovat väljiä ja mahdollistavat erilaisia toteutustapoja. Tästä syystä kunnat ovat joutuneet tekemään omia tulkintojaan. Talotehtaat puolestaan toimivat valtakunnallisesti ja joutuvat luovimaan erilaisten käytäntöjen kanssa. Tämä aiheuttaa virheen mahdollisuuksia, turhaa työtä ja sen myötä myös tarpeettomia kustannuksia, jotka koituvat lopulta asiakkaiden maksettavaksi.

Tilanteen selkeyttämiseksi perustetaan rakennusvalvonnan ja rakennusalan edustajista koottu toimielin, joka laatii vuoden 2019 loppuun mennessä yhteisiä valtakunnallisia sitovia tulkintoja. ENERGIATEHOKKUUSMÄÄRÄYKSET Vuoden 2021 alusta astuu voimaan EU-direktiivi, joka edellyttää, että kaikkien uusien rakennusten on oltava niin sanottuja lähes nollaenergiataloja (nZEB). Erilaisilla energiaan liittyvillä määräyksillä pyritään tärkeisiin kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen, kuten energiansäästöön, ilmastonmuutoksen hillintään ja

päästöjen vähentämiseen sekä uusiutuvan paikallisen energiantuotannon edistämiseen. Määräykset koskevat esimerkiksi matalaenergiarakentamista ja paikallista energiatuotantoa.

Tehdään selvitys EU-direktiivin toteuttamismalleista niiden riskeistä ja mahdollisuuksista verraten jo päätettyjä ja suunniteltuja vaatimuksia esimerkiksi Ruotsiin. Asiantuntijoiden mukaan lämmöneristyksen lisäys voi lisätä kosteusriskejä monissa vaipparakenteissa ja heikentää niiden vikasietoisuutta. Rakenteisiin ja ilmanvaihdon hallintaan liittyvät kysymykset korostuvat vielä enemmän korjausrakentamisessa. Suomi on EU:n pohjoisin ja kylmin maa, ja meillä ilmasto asettaa merkittävät haasteet lähes nollaenergiarakennusten toteuttamiselle. Lainsäädännön asettamat energiatehokkuusvaatimukset ovat kiristyneet viime vuosina ja kiristyvät jatkossakin. Tietoa lähes nollaenergiarakentamisen aiheuttamista vaikutuksista ja todellisista kustannuksista eri rakennustyypeissä tarvitaan lisää. Kokoomus edellyttää, että Suomessa edetään lähes nollaenergiarakentamisen määräyksien osalta nykyistä maltillisemmin askelin Ruotsin tapaan. Korjausrakentamisen energiatehokkuusvaatimuksissa tulee ottaa nykyistä paremmin

huomioon kustannus–hyöty suhde. Energiatehokkuusvaatimusten osalta energiatehokkuusdirektiivin mukaisessa sääntelyssä on hyödynnettävä kaikki direktiivin sallimat joustot ja poikkeusmahdollisuudet.

Uudistetaan säädöksiä niin, että vanhan rakennuksen korjaaminen, käyttötarkoituksen muuttaminen tai perusparantaminen ei laukaise uudisrakentamistasoisia velvoitteita esimerkiksi esteettömyys- ja äänieristysvaatimusten osalta. Rakennusten ammattitaitoinen ja huolellinen suunnittelu ovat avainasemassa. Laadukas lopputulos syntyy, kun eri materiaalien parhaat ominaisuudet hyödynnetään oikealla tavalla. Näin voidaan välttää homehtuminen sekä kosteus- ja sisäilmaongelmat. Rakennusta voidaan verrata monimutkaisiin laitteisiin, sillä toimiakseen oikein, on sitä osattava käyttää ja huoltaa oikein. Luodaan myös järjestelmät kannustamaan uuden teknologian käyttöönottoa esimerkiksi asuntojen lämmityksen ohjaamisessa, älykkäiden sähköverkkojen kehittämisessä ja myös talojen omien hukkaenergioiden, kuten veden lämmön talteen ottamisessa.

Kokoomus esittää, että uusiin asuintaloihin ja julkisiin kiinteistöihinkin missä on erikseen rakennettuja parkkitiloja tulisi aina tehdä riittävä määrä paikkoja sähköautojen lataamiselle. PUURAKENTAMINEN ASUNTOTUOTANNOSSA Metsäsektori on erittäin tärkeä Suomen kansantaloudelle: se kattaa viidenneksen Suomen vientituloista, viisi prosenttia koko Suomen bruttokansantuotteesta, työllistää noin 200 000 suomalaista ja tuottaa noin 70 prosenttia uusiutuvasta energiasta Suomessa. Puurakentamisen suurimmat kasvumahdollisuudet Suomessa ovat kerrostalorakentamisessa, julkisessa rakentamisessa, hallimaisissa rakennuksissa, silloissa, piha- ja ympäristörakentamisessa sekä lähiötalojen julkisivujen energiakorjauksissa, lisäkerros- ja täydennysrakentamisessa. Suomi on Espanjan jälkeen Euroopan kerrostalovaltaisin maa. Noin 44 prosenttia Suomen kaikista asunnoista on kerrostaloissa. Vuosittaisista uudisasunnoista puolet (= noin 15 000 asuntoa) rakennetaan edelleen kerrostaloihin. Betoni on rakennuselementtinä hallinnut kerrostalojen markkinoita viimeiset viitisenkymmentä vuotta.

Suomessa teollisen puurakentamisen historia on vielä toistaiseksi melko lyhyt. Siitä huolimatta meillä on saatu aikaan useita laadukkaita puusta rakennettuja kohteita. Puurakentamisessa on kasvavaa potentiaalia ja osaamista kyllä löytyy Suomesta, mutta pätevyyksiä on päivitettävä ja osaamista edelleen kehitettävä. Puurakentamisen edistämiseksi on alan toimijoiden välistä yhteistyötä ja viestintää kehitettävä. Samalla on huolehdittava muun muassa alan yritysten markkinaosaamisen, tuotekehityksen sekä tuotantoosaamisen kehittämisestä.

Huolehditaan siitä, että puurakentamisen koulutusta kehitetään ja puutuotteiden vientiä edistetään valtion ja yritysten yhteistyönä. Markkinoita ei kuitenkaan tule vääristää pakottamalla johonkin tiettyyn rakennusmateriaaliin. Rakennushankkeissa onkin hyvä toteuttaa materiaalineutraaliutta ja suosia kaikkia hyviksi ja toimiviksi todettuja rakennusmateriaaleja.

Rakennusteknisten tyyppiratkaisujen osalta otetaan käyttöön valtakunnallinen hyväksyttävyys niin, että sama ratkaisu voidaan ottaa käyttöön kaikissa kunnissa. Vaihtoehtona ovat alueelliset rakennusvalvontaviranomaiset, joilla

on toimivalta kaikissa alueensa kunnissa, tai valtakunnallisen ennakkohyväksyntämenettelyn käyttöön ottaminen. BETONIRAKENTAMINEN Vaikka puurakentaminen onkin tehnyt paluuta ja sen osuutta rakentamisessa halutaan edelleen kasvattaa, on betoni maailman eniten käytetty rakennusmateriaali ja sitä käytetään Suomessa hyvin monipuolisesti. Betoni on ympäristöystävällistä, kestävää ja sen raakaaineet ovat edullisia.

Ongelmia voi kuitenkin syntyä, jos betonin kuivumista ei malteta odottaa. Märän betonin haitat kyllä tiedostetaan, mutta betonin kuivumista ei aina tutkita huolella. Yhtenä syynä tähän on liian nopea rakentamisen tahti. Esimerkiksi märän betonin päälle asennettu muovimatto altistaa sisäilmaongelmille ja sairauskierteille. Tällaisten virheiden korjaaminen on kallista. Virheitä voi aiheuttaa kiireen lisäksi myös tiedon puute. Useat omakotitalorakentajat saattavat ajatella, että betonilattia kuivuu parhaiten kesän helteillä. Helteisellä säällä ilman suhteellinen kosteus on kuitenkin hyvin suuri ja betonilattia kuivuukin nopeammin talvella, kunhan sisällä on lämmitys ja huoneissa riittävä tuuletus.

Betonirakentamisessa on varmistettava, että liian tiukat aikataulut, puutteelliset tiedot, tai lattian kuivumiselle asetetut tavoitearvot eivät aiheuta laiminlyöntejä.

ketjusta ja merkittävimmistä ja suurimmista riskitekijöistä, jotka toteutuessaan johtavat julkisten rakennusten kosteus- ja sisäilmaongelmiin.

RAKENTAMISEN VASTUU

Ongelmien taltuttamiseksi selvitetään ne keinot, joilla lainsäädännöllisin menetelmin voidaan ehkäistä mainittuja riskitekijöitä.

Rakentamisen vastuujärjestelmä uudistetaan. Rakennushankkeeseen ryhtyvä hankkii sopimusjärjestelyin pätevän henkilöstön hoitamaan hankkeen läpiviemiseksi tarvittavia tehtäviä. Vastuu rakennushakkeen lopputuloksesta ja laadusta jää silti hankkeeseen ryhtyvälle. Koko ajan monimutkaistuva rakentaminen ja teknisten järjestelmien lisääntyminen edellyttävät myös osaltaan vastuukysymysten uudelleentarkastelua.

Laaditaan selvitys rakentamisen vastuujaosta niin että vastuut jakaantuvat nykyistä tasaisemmin rakennuttajan ja urakoitsijan välillä.

Julkisissa rakennus- ja peruskorjaushankkeissa tulee aina erikseen tehdä ratkaisu rakentamisen sääsuojauksesta tai sen käyttämättä jättämisestä. Avainasemassa ovat esimerkiksi rakennusvalvonnan rooli, laadunohjauksen, vastuiden, rakennusten käyttö- ja kunnossapidon, rakentamis- ja energiamääräysten ja muut vastaavat tahot.

Jokaisessa uudessa tai peruskorjattavassa julkisessa kiinteistössä otetaan käyttöön julkinen huoltokirja, mistä selviää kiinteistön käyttö muun muassa ilmastointi ja sen Tällä olisi myönteinen ristiriitoja huollot sekä vuotuiset ylläpito- ja vähentävä ja laatua parantava vaikumuut toimet. tus.

JULKINEN RAKENTAMINEN Julkisten kiinteistöjen, kuten päiväkotien, koulujen, sairaaloiden ja toimistotalojen sisäilmaongelmat ovat vuosi vuodelta pahentuneet.

Tilanteen saamiseksi hallintaan laaditaan selvitys sisäilman laatu-

TÄYDENNYSRAKENTAMINEN

Olemassa olevien asuinalueiden täydennysrakentaminen kytkeytyy menestyksellisimmin putkiremonttien toteutumiseen. Juuri nyt merkittävä osa maamme asuntoomaisuudestamme on linjasaneerausiässä. Täydennysrakentamisella

voidaan rahoittaa merkittävä osa putkiremonttia. Tilastokeskuksen mukaan yli 200 000 asuntoa sijaitsee kerrostaloissa, jotka ovat 40–50 vuotta sitten rakennettuja, ja yli 180 000 asuntoa sijaitsee kerrostaloissa, jotka ovat 50–60 vuotta sitten rakennettuja. Vertailun vuoksi: 10–20 vuotta sitten rakennetuissa kerrostaloissa on noin 80 000 asuntoa, ja 20–30 vuotta sitten rakennetuissa on alle 60 000 asuntoa.

noin puolet – erityisesti kaksi- ja kolmekerroksisista asuintaloista – ovat hissittömiä. Jos kunnossapitoa ei ole hoidettu ajallaan ja tarpeen mukaan, edessä ovat todella mittavat peruskorjaukset. Tästä johtuen useiden vanhojen rakennusten osalta on kokonaistaloudellisempaa niin laadun, asumistarpeiden kuin esteettömyyden kannalta rakentaa uusi.

Kiinteistökantamme siis erityisesti kerrostaloissa on mitä enenevässä määrin sen ikäistä, että on ajankohtaista tehdä muun muassa isoja putkiremontteja tai rakentaa hissejä. Nimittäin kerrostaloistamme

Täydennysrakentamista helpotetaan ja maankäyttömaksut kohtuullisestaan oikeaan suhteeseen kunnille syntyviin kuluihin. Alueellisen poikkeamisen soveltamisalaa laajennetaan helpottamaan myös täydennysrakentamista ja käyttötarkoitusten muutoksia. Täydennysrakentamisessa lainsäädäntö uudistetaan niin, että esteettömyys- ja muista minimikokovaatimuksista on mahdollista joustaa tapauskohtaisesti. Kokoomus esittää, että kaavoissa määrätyistä rakennusoikeuksien enimmäismääristä voidaan tehdä ylityksiä myös alueellisilla poikkeamisluvilla. Kokoomus haluaa laajentaa ja selkeyttää myös pientaloalueiden täydentämisrakentamista pelkällä ilmoitusmenettelyllä. Esimerkiksi Ruotsissa omakotitaloa saa nykyisin ilman rakennuslupaa laajentaa 15 neliöön asti. Lisäksi vastaavalla ilmoitusmenettelyllä sallitaan enintään 25-neliöisen lisätalon ”attefallshusin” rakentaminen pari- tai omakotitalotontille. RAKENTAMISEN SÄÄNTELY JA NORMINPURKUTALKOOT Luovia asuntoratkaisuja voidaan edistää poistamalla asuntojen minimikokosääntely tuetuilta asunnoilta. Esimerkiksi poistamalla vähim-

mäismitoitus opiskelija-asumisen osalta voidaan tuottaa uudenlaisia kokeilullisia asuntoratkaisuja ja vastata paremmin pienten asuntojen tarpeeseen. Yli kolmekerroksisia kerrostaloja on maassamme 24 000. Näistä 3 200 on hissittömiä rakennuksia. Hissittömissä kolmikerroksisissa taloissa vuoden 2015 lopussa asui 416 000 suomalaista, joista 65 vuotta täyttäneitä oli 80 000. Jälkiasennushissien tarve Suomessa onkin suuri. Valtio rahoittaa tänä vuonna hissien jälkiasennusta 25 miljoonalla eurolla. Tuen avulla saadaan vanhoihin taloihin vajaat 300 uutta hissiä. Valtion antama 45 prosentin rahoitus jälkiasennettuihin hisseihin ei kuitenkaan riitä kaikkien hissien rahoittamiseen, sillä kysyntä on tarjontaa suurempaa. Kokoomus ohjaisikin hissien jälkiasennuksiin lisäpanostuksia niin, että vuosittain asennettavien hissien määrää voidaan nostaa 500 hissiin vuodessa. Kunnille ja kaupungille hissikustannuksiin osallistuminen on kannattava sijoitus. Jälkiasennettu hissi parantaa muun muassa ikäihmisten ja vammaisten mahdollisuuksia asua pidempään omassa kodissa.

Kokoomus kannustaa kuntia antamaan avustusta hissiremontteihin 5–15 prosenttia valtion tuen lisäksi.. Asuntojen esteettömyysmääräykset vaativat nykyisin, että esimerkiksi asuntojen kylpyhuoneissa tulee olla tilaa jopa puolitoistametriselle pyörähdysympyrälle. Pienissä asunnoissa kylpyhuone vie näin turhan ison osan asunnon neliöistä. Esimerkiksi pienten opiskelijaasuntojen tekeminen on lähes mahdotonta tämän takia. On laskettu, että 35-neliöisen yksiön esteettömyyskustannukset ovat yli 2000 euroa, eli yli 60 euroa neliöltä.

Jatkossa kaikista asunnoista ei tarvitsisikaan tehdä enää täysin esteettömiä. Riittää, että talon asunnoista neljännes olisi täysin esteettömiä. Esimerkiksi 4-portaisen kerrostalon yhden portaan asunnot voisivat olla täysin esteettömiä, jolloin muissa linjoissa asuntojen ei tarvitsisi olla täysin esteettömiä. Vapautukset esteettömyysnormituksesta toteutetaan rajaamalla poikkeus erityisryhmien investointiavustuksella ja korkotukilainalla tuettuihin opiskelija-asuntoihin.

kun uusille asunnoille on löydettävä autopaikka. Tällä hetkellä autopaikoista joutuvat asuntojen hinnoissa maksamaan myös ne asunnon omistajat, joilla ei ole käytössään autoa. Erilliset kylmät parkkitalot ovat rakennuskustannuksiltaan kustannustehokkaampia kuin autopaikkojen rakentaminen asuinkerrostalon alle.

Autopaikkanormia kevennetään merkittävästi kaupunkiseuduilla. Täydennysrakentamisen osalta autopaikkanormituksesta luovutaan kokonaan.. Lisäksi maankäyttö- ja rakennuslain 20 luvun 156 §:ssä säädetään erikseen siitä, että autopaikkoja tulee jatkossa olla valtion tukemassa ARA-asuntokohteessa aina vähemmän, esimerkiksi enintään puolet, siitä mitä vastaavanlaisen vapaarahoitteisen asuntokohteen autopaikkoja on.

Aivan oma lukunsa on autopaikkanormi, joka vaikeuttaa merkittävästi vanhojen rakennusten korottamista ja täydennysrakentamista,

RAKENNUSJÄTTEIDEN HYÖTKÄYTTÖ Tällä saralla (kiertotalous, cleantech, uusiokäyttö, kierrätys jne.) kehitys-, liiketoiminta- ja työllistämismahdollisuudet ovat laajat. Erityisesti rakennussektorilla tähän liittyvät kehityshankkeet (Sitra, TEKES, ARA, kunnat ja kaupungit) ovat jatkuvasti lisääntyneet. Betoniteollisuudessa syntyy vuosittain noin puoli miljoonaa tonnia niin sanottua neitseellistä ylijäämäbetonia. Ylijäämä on muun muassa ontelolaattojen päähukkaa, ylijäämäbetonia ja mittaviallisia tai kolhiintuneita tuotteita. Tällaisen ylijäämän koostumus on aina tark-

kaan tiedossa. Siitä huolimatta ylijäämän käyttö murskattuna esimerkiksi tien kantavaan kerrokseen vaatii tuotteen tutkimista ja sen käyttö on aina luvanvaraista.

MARA-asetuksen jatkovalmistelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota muun muassa lakisääteisyysvaatimukseen, väliaikaisen varastoinnin täsmentämiseen, avoimeen tiedonsaantiin jätteiden hyödyntämisestä, eri rakenteissa käytettäviin jätteisiin ja jätteiden ympäristökelpoisuuteen.

RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KORJAUSVELAT Vuosikymmenten aikana maahamme on syntynyt laaja ja kattava rakennetun ympäristön verkosto. Se pitää sisällään tie- ja raideverkoston, mutta myös laajan kunnallisteknisten rakenteiden verkoston. Kunnallisteknisten rakenteiden korjaamisvelka on Suomen Yrittäjien teettämän selvityksen mukaan jopa samaa kokoluokkaa kuin teiden. Kuntien ja niiden omistamien yhtiöiden vastuulla on vesijohtoja noin 100 000 km ja viemäreitä noin 50 000 km. Näissä muhii nyt jopa 2,5 miljardin euron korjausvelka. Infra-asiat tulevatkin olemaan tulevalla valtuustokaudella monen kuntapäättäjän pöydällä.

Uusissa kunnallisteknisissä rakentamishankkeissa on tulevaisuudessa huomioitava aina myös ylläpito. Lisäksi on varauduttava tuleviin korjausinvestointeihin nykyistä paremmin. Hankkeissa tulee huomioida vesihuoltoalankin digitalisaatio (smart water) ja laajentaa Smart City -ajattelua. Tällaisessa suunnittelussa ja rakentamisessa toteutuu samalla niin sähköverkkojen kuin tietoliikenneverkkojenkin nykyaikaisuus.

Nykyisin saneerausinvestointeja tehdään noin 120 miljoonalla eurolla vuosittain ja tarvittava korjaustaso olisi jopa 480 miljoonan euron vuositasolla. Nykykorjaustasolla korjausvelka siis kasvaa edelleen joka vuosi. Vesihuoltotoiminta pyörii kuluttajilta kerättävillä maksuilla, ja verkostojen saneeraukseen tulee budjetoida tarvittavat rahavirrat.

Vesilaitosten tuotto tulee ohjata verkostojen korjaamiseen tuoton ulosottamisen sijaan.

3) ERILAISET ASUMISMUODOT JA ASUMISEN KUSTANNUKSET Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on asuntokuntia noin 2,6 miljoonaa. Näistä nykyisin jopa 42 prosenttia on yhden henkilön asuntokuntia. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2015 lopussa maassamme oli 2 934 000 asuntoa. Näistä vailla vakinaisia asukkaita oli 300 000 asuntoa. Vuodesta 1990 asuntokanta on kasvanut 725 000 asunnolla eli keskimäärin 29 000 asunnolla vuosittain. Yksinasuvien määrä on kasvanut tasaisesti aina 1990-luvun alusta lähtien. Yhden ja kahden henkilön asuntokuntien määrä oli vuoden 2015 lopussa jo 75 prosenttia kaikista asuntokunnistamme. Ihmisen elämäntilanne vaikuttaa siihen mikä kullekin on sopivin asumistapa. Kokoomus haluaa tukea monipuolista kiinteistö- ja asuntokantaa, mutta ohjata joustavalla kaavoituksella asumista niin, että esimerkiksi julkinen liikenne saadaan toimimaan. Perinteisen vuokra- ja omistusasuntojen vaihtoehtoina on nykyisin muun muassa asumisoikeusasuntoja ja osaomistusasuntoja. Erilaisten asuinalueiden asuin- ja elinympäristön terveellisyys ja turvallisuus ovat ennen kaikkea kuntien vastuulla.

OMAKOTITALOT Puolet suomalaisista asuu edelleen omakotitaloissa, vaikka vakinaisesti asutuista asunnoista vain 40 prosenttia oli erillisissä pientaloissa. Asuttuja rivitaloasuntoja on noin 360 000, eli 14 prosenttia asuntokannastamme. Vakituisesti asutuista asunnoista kerrostaloissa sijaitsi 45 prosenttia, vaikka väestöstä runsas kolmasosa asui kerrostaloissa. Tätä selittää osaltaan se, että kerrostaloissa asunnot ovat pienempiä ja niissä asuu pienempiä perheitä tai asuntokuntia kuin rivitaloissa ja pientaloissa. Omakotiasumisen haluttavuudesta huolimatta omakotitaloja rakennetaan tällä hetkellä historiallisen vähän. Vuonna 2015 aloitettiin noin 6 000 uuden omakotitalon rakentaminen, kun 2000-luvun tyypillisenä vuotena määrä on ollut kaksinkertainen. Suomalainen omakotitalorakentaminen perustuu talopaketteihin, sillä yli 70 prosenttia uusista omakotitaloista rakennetaan perustuen erilaajuisiin talopaketteihin. Viime vuosien aikana muuttovalmiiden talojen osuus on lisääntynyt ja noin kolmasosa kaikista uusista omakotitaloista toteutetaan muuttovalmiina. Omakotirakenta-

minen on näin ollen ammattimaistunut ja se myös työllistää yhä useamman. 2000-luvulla rakentamisen kustannukset ovat nousseet merkittävästi myös pientalorakentamisessa erilaisten määräysten vuoksi. Sääntelyn sujuvoittamisella ja yksinkertaistamisella voidaan alentaa myös pientalorakentamisen kustannuksia merkittävästi.

Sääntelyn sujuvoittamisen ohella rakennusvalvontaa on joustavoitettava ja tulkintoja yhtenäistettävä. On huolehdittava siitä, että ensimmäistä omakotitaloaan rakentava ei eksy jo hankkeen alkumetreillä sekavaan ja monimutkaiseen pykäläviidakkoon. Kunnissa henkilöstöresurssien on oltava riittäviä ja asiakaspalvelijoiden substanssiosaamisen on oltava ajantasaista. KERROSTALOT Vielä vuonna 1990 oli erillisiä pientaloasuntoja ja kerrostaloasuntoja lähes yhtä paljon. Silloin kerrostaloissa oli asuntoja 939 000 ja erillisissä pientaloissa vain 4 000 asuntoa vähemmän. Yhdeksänkymmentäluvulla kerrostaloasuntojen osuus kuitenkin kasvoi. Vuoden 2015 lopussa kerrostaloasuntoja oli 45 prosenttia kaikista asunnoista, eli 1 326 000, mikä on 175 000 enemmän kuin asuntoja erillisissä

pientaloissa. Rivitalojen määrä on kasvanut yli kymmenkertaiseksi vuodesta 1970. Vuonna 1970 rivitaloasuntoja oli vain 30 000, vuoden 2015 lopussa jo 401 000. Ihmisten tulisi voida asua aina kulloiseenkin elämäntilanteeseensa parhaiten sopivassa asunnossa. Osalle se tarkoittaa tilavaa perheasuntoa, mutta se voi yhtä hyvin tarkoittaa yksiötä tehoneliöillä, jolloin rahaa jää enemmän muuhun käyttöön kuin asumiseen. Pienistäkin tehoneliöistä on mahdollista saada viihtyisiä ja toimivia koteja. Vantaan Martinlaaksoon valmistuu loppuvuodesta 2017 Saton rakennuttama pilottikohde, joka tulee koostumaan poikkeuksellisen pienistä miniasunnoista. Asunnot tulevat olemaan kuudestatoista neliöstä koostuvia neljä metriä korkeita yksiöitä, joissa on kuuden neliön parvi. Pilottikohteiden kuukausivuokra tulee olemaan 500 euroa. Rakentamisen normit ovat liiaksi jarruttaneet toimivien pienten asuntojen tarjontaa. Vantaan Martinlaakson pilottikohde vaati toteutuakseen kaavamuutoksen ja poikkeusluvat. Nykyisten määräysten mukaan asunnon minimipinta-ala on 20 neliömetriä. Aiemmin esimerkiksi Helsingissä vaadittiin jokaista 30 neliöistä asuntoa kohden yksi kallis ja usein myös vaikeasti kaupaksi tai vuokralle menevä 120 neliön asunto. Kahden asunnon

rakentamiseen meni siis aina vähintään 150 neliötä. Nykyisin rakennettavan talon joka toinen asunto saa olla pieni asunto, yksiö tai kaksio, ja loppujenkaan asuntojen ei tarvitse olla 80 neliötä suurempia. Uuden yksiön vähimmäiskoko on Helsingissä nykyisin 20 neliötä. Uudistuksen myötä kahden asunnon rakentamiseen kuluu nykyisin siis enää 100 neliötä. Nykyisin yhä pienemmille asunnoille on kuitenkin yhä enemmän kysyntää ja uusien rakennusratkaisujen myötä on pystytty tekemään esimerkiksi erittäin toimivia jopa vain 14 neliön asuntoja.

Rakentamismääräysten asuntojen minimikokomääräyksistä luovutaan ja avataan markkinoita moderneille esimerkiksi moduulikotiratkaisuille asunnottomuuden ja myös opiskelija-asuntopulan ratkaisemiseksi. Asuntomarkkinat määrittävät tehokkaimmin ja tarpeenmukaisesti sen, minkä kokoiset asunnot soveltuvat asumiseen ja menevät kaupaksi. Rakentamisen normit eivät saa liiaksi jarruttaa rakentamista. Uudenlaisia asumisen ratkaisuja on edistettävä ja myös pienien asuntojen rakentamista vauhditettava. ASUMISEN ERILAISET HALLINTAMUODOT Suurin osa suomalaisista asuu

omistusasunnossa. Omistusasumisen keskeinen etu vuokra-asumiseen verrattuna on se, että omistusasunnossa osa asumismenoista, kuten asuntolainan lyhennykset, ovat säästämistä. Asuntolainan ottamiseen liittyviä riskejä voidaan pienentää mitoittamalla asuntolainan määrä ja laina-aika kohtuullisiksi.

Asunto-osakeyhtiölakia uudistetaan niin, että kiinteistöistä voidaan pitää hyvää huolta peruskorjauksin ja perusparannuksin päätöksentekomallien sitä kohtuuttomasti estämättä. Vuoden 2015 lopulla vakinaisesti asutuista asunnoista vuokraasuntojen osuus oli 32 prosenttia. Vuokralla asuvia oli 1,4 miljoonaa henkilöä, eli neljäsosa väestöstä. Vuokra-asunnoissa asuu keskimäärin pienempiä asuntokuntia tai perheitä kuin omistusasunnoissa. Suomessa vuokra-asunnoista noin puolet on rahoitettu valtion aravatai korkotukilainalla. Loput ovat vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja. Kaikkia vuokra-asuntoja koskee laki asuinhuoneiston vuokrauksesta.

Vuokralla asujien osuus tulee lisääntymään sen myötä, kun ihmisten muuttoliike työn perässä edelleen kasvaa.

Asuinhuoneenvuokralakia (AHVL) uudistetaan muun muassa

lisäämällä keinoja puuttua vuokrien maksamattomuuteen. Vuokravakuuden enimmäismäärästä, eli kolmesta kuukaudesta luovutaan. Enimmäisrajan poistaminen on järkevää etenkin silloin kun vakuutena käytetään takaussitoumusta eikä vuokralaisen tarvitse antaa isoa rahasummaa vuokranantajalle vakuudeksi. Tämä pienentää vuokranantajalle aiheutuvaa riskiä, ja parantaa myös esimerkiksi luottotietonsa menettäneiden asemaa vuokra-asuntomarkkinoilla.

Asuinhuoneistojen vuokralain päivitystarpeet tulee selvittää esimerkiksi seuraavien asioiden osalta: muuttopäivät, vakuudet, viestintä sähköisesti, häiriötilanteiden käsittely poliisiviranomaisten kanssa sekä vuokrauksen ja majoituspalveluiden määrittelyn selkeyttäminen. Asumisoikeus on vaihtoehto asunnon vuokraamiselle ja omistamiselle. Asumisoikeusasuntoon pääsee tehtyään asumisoikeussopimuksen ja maksettuaan asumisoikeusmaksuna osan asunnon hankintahinnasta. Sen jälkeen maksetaan asumisen aikana käyttövastiketta. Asumisoikeusasuminen voi edistää työn vastaanottamista uudelta paikkakunnalta, koska asumisoikeusasuntoon on mahdollista päästä maksamalla 15 prosenttia asun-

non arvosta asumisoikeutena, joka maksetaan asukkaalle takaisin hänen muuttaessaan pois.

Siksi on varmistettava, että asumisoikeuden varallisuusrajat ja muut rajoitukset on laadittu siten, että ne osaltaan edesauttavat työvoiman liikkuvuutta. Hallitusohjelman mukaisesti asumisoikeusjärjestelmää ollaan uudistamassa itsenäisenä hallintomuotona rahoituksen, asukasvalinnan ja hakuprosessin osalta. Uudistukset ovat kokoomuksen tavoitteiden mukaisia, mutta kokoomus haluaa järjestelmän toimivuutta seurattavan myös jatkossa säännöllisesti ja uudistettavan asumismuodon toimivuuden varmistamiseksi myös tulevaisuudessa. Osaomistusasunto madaltaa kynnystä päästä kiinni omistusasuntoon erityisesti silloin, jos henkilöllä ei ole mahdollisuuksia suoraan hankkia omistusasuntoa. Osaomistusasunnon asukas sijoittaa aluksi vain osan asunnon hankintahinnasta ja omistaa vastaavan suuruisen vähemmistöosuuden asunnosta. Rakennuttaja omistaa enemmistöosuuden. Osaomistusasumista kehitetään myös jatkossa omana asumisen vaihtoehtona. ERITYISRYHMIEN ASUMINEN Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2015 lopulla yli 1,1

miljoonaa yli 65-vuotiasta. Nyt joka viides suomalainen on vähintään 65 vuotta täyttänyt. Vanhenevan väestön tarpeisiin tulee kiinnittää erityistä huomiota niin kaavoituksessa kuin rakentamisessa. Ilmarisen tekemän tuoreen tutkimuksen mukaan joka kolmas vanhuuseläkkeelle siirtyvä on kiinnostunut yhteisöllisestä asumisesta. Lähes puolet (48 prosenttia) vastaajista haluaisi muuttaa hyvissä ajoin ennen toimintakyvyn heikkenemistä vanhuusvuosia varten suunniteltuun asuntoon. Eniten yhteisöllisessä asumisessa kiinnostivat turvallisuus ja arjen apu, kohtuullinen hinta ja palvelut sekä seura. Vastaajista melko harva oli valmis muuttamaan toiselle paikkakunnalle tai remontoimaan vapaa-ajan asuntoaan. Kolmasosa haluaisi remontoida nykyisen asunnon niin, että siinä voisi asua mahdollisimman pitkään. Erityistä tukea asumisessaan tarvitsevia ryhmiä ovat esimerkiksi asunnottomat, pakolaiset, opiskelijat, mielenterveys- ja päihdeongelmaiset, vammaiset henkilöt, muistisairaat ja huonokuntoiset vanhukset. Palveluasuminen on ratkaisu sellaista henkilöä varten, joka tarvitsee runsaasti apua selviytyäkseen jokapäiväisistä toimista, mutta ei tarvitse laitoshoitoa. Palveluasuminen

sisältää sekä asunnon että asumiseen liittyvät palvelut. Niin sanotussa tehostetussa palveluasumisessa on henkilökuntaa paikalla ympäri vuorokauden. Muistisairaille tarkoitetut ryhmäkodit ovat osa palveluasumista. Tukiasuminen voi puolestaan olla asumista yksittäisessä asunnossa tai asuntoryhmään kuuluvassa asunnossa, johon liittyy määrältään ja muodoltaan erilaista tukea. Palvelu- ja tukiasumisessa asukkaalla on huoneenvuokralain mukainen vuokrasuhde. Merkittävä osa senioreista haluaa asua mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Vanhenemisen myötä asumistarpeet voivat kuitenkin muuttua, joten samalla, kun kotona asumista tuetaan muun muassa kotipalvelutoimin, on mahdollisuudet myös toisenlaisiin asumisjärjestelyihin huomioitava.

Edistetään ja toteutetaan ennakkoluulottomasti yhteisasumisen uusia ratkaisuja, kuten ryhmäkoteja, jotka luovat välittämisen henkeä ja torjuvat yksinäisyyttä. Ikäihmisillä on usein kiinteistövarallisuutta esimerkiksi omakotitalon tai mökin muodossa, vaikka elämäntilanne saattaisi puoltaa kevyempää ja helppohoitoisempaa asumista.

Asumisen elinkaariajattelussa tulisi luoda malleja, joilla ikäihminen voi käyttää kiinteistövarallisuuttaan omien palveluidensa ja hyvinvoinnin parantamiseen. Esimerkiksi siirtyminen omasta asunnosta asumisoikeusasuntoon sallitaan tietyissä tapauksissa varallisuusrajoitusten estämättä, mikäli kyseessä on eläkkeellä oleva henkilö. Huolehditaan lisäksi siitä, että kuntoutus ja omaishoito ovat oikein ajoitettua. Näin autetaan ikäihmisiä asumaan omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Opiskelijoiden asunnontarve keskittyy kasvukeskuksiin, joissa sijaitsee suurin osa maan korkeakouluista. Opiskelijoista kuitenkin vain 27 % asuu opiskelija-asunnoissa. Opiskelijoiden asumiseen liittyvät haasteet eivät siis rajoittaudu pelkästään opiskelija-asuntoihin, mutta tästä huolimatta opiskelijaasuntotuotannon lisääminen yhtenä osa-alueena voisi tuoda tilanteeseen helpotusta. Opiskelijat ovat pienituloisin väestöryhmä. Yksin asuvien opiskelijoiden mediaanitulot ovat noin 800 euroa kuukaudessa (sisältäen opintotuen, työtulot ja esimerkiksi vanhemmilta saadut avustukset). Suurin yksittäinen opiskelijoiden menoerä ovat asumiskulut, joten vuokrien kasvu osuu merkittävästi

juuri opiskelijoihin. Opintotuen asumislisästä vastaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Opiskelijan asumismuoto ja perhesuhteet ratkaisevat, kuuluuko hän asumislisän vai yleisen asumistuen piiriin.

Kuntien tulee varmistaa riittävä tonttitarjonta esimerkiksi juuri opiskelija-asuntotuotannolle luovuttamalla tontteja opiskelijaasuntojen rakennuttajayhteisöille ja kaavoittamalla maata opiskelijaasuntorakentamiseen. Tonttitarjontaa voidaan edistää myös luovuttamalla valtion maita opiskelija -asuntoyhteisöille. ASUMISEN TUET Asumisen tuet voidaan jakaa suoriin tukiin, kulutustukiin sekä asumisen tuotantotukiin. Yleinen asumistuki on tarkoitettu helpottamaan pienituloisten ruokakuntien asumismenoissa. Yleistä asumistukea voi saada vuokra- tai omistusasuntoon samoin kuin eläkkeensaajien asumistukea, jota maksetaan eläkkeensaajalle, joka asuu yksin tai puolison kanssa. Asuntolainojen verovähennykset (asuntolainan korkovähennys, ASPennakkosäästäminen) ovat kulutustukea kuten asuntosäästöpalkkiojärjestelmään liittyvät tuetkin. Valtio tukee asumista myös asuntojen tuotantoon liittyvillä tuilla eli korkotukilainoilla ja avustuksilla.

Kotitalousvähennyksen käyttöalaa laajennetaan ja mahdollisetaan kotitalousvähennyksen käyttö myös asunto-osakeyhtiöissä osakkaan vastulla olevien remonttien osalta. Suomessa on noin 800 000 vuokra -asuntoa, joista noin puolet on rahoitettu valtion aravatai korkotukilainalla. Valtio tukee edelleen vuokra- tai asumisoikeustalojen uudisrakentamista Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) myöntämien korkotukilainojen avulla. Valtio tukee omistusasumista takaamalla yksityishenkilöiden asuntolainoja. Valtion tuella tuotettuja asumisoikeusasuntoja omistavat kunnat, yleishyödylliset yhteisöt ja asumisoikeusyhdistykset. Valtio tukee perusparannustöitä korkotuilla. Korkotukilainoja myönnetään vuokratalojen ja asumisoikeustalojen perusparantamiseen. Valtion varoista myönnetään asumiseen ja rakentamiseen liittyviä korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksia sekä erityisryhmien investointiavustuksia eri väestöryhmien asuinolojen parantamiseen. Avustuksia myöntää kunta, ARA tai Valtiokonttori avustuslajista riippuen. Lisäksi avustuksia myönnetään uusien asuinalueiden infrastruktuurin rakentamiseen sekä aravavuokratalon purkamiskustan-

nuksiin, asuinalueiden kehittämiseen sekä asumisneuvojatoimintaan.

ARAn roolia valtion asuntopolitiikan toteuttajana selkeytetään ja johdonmukaistetaan. Laaditaan selvitys valtion ja kuntien tukemasta asuntotuotannosta niin, että järjestelmä olisi jatkossa kannustava, yksinkertainen ja läpinäkyvä. Laaditaan selvitys asumisen tukiviidakon yksinkertaistamisesta ja kohdentamisesta niin, että tuet eivät valu asumisen hintaan, vaan ratkaisevat aidosti ongelmia. TUKIA KOHDENNETAAN ERITYISRYHMILLE Kasvanut ja pitkään jatkunut työttömyys, kohonneet vuokrat sekä asumistukien rakenteelliset ongelmat vaarantavat tällä hetkellä järjestelmän kestävyyden. Asumistukimenojen kasvu on ollut vuosina 2008–2015 600 miljoonaa euroa nousten 1,7 miljardiin euroon. Menojen kasvuun vaikuttaa myös vuoden 2015 asumistukiuudistus, joka nosti tuen määrää useilla tuensaajilla. Kela on arvioinut, että ilman uudistusta kustannukset olisivat nykyistä 16–24 % alemmat. Tällä hetkellä 60 prosenttia vuokralla asuvista nostaa asumistukea.

Asumistuen käyttäjien määrä on kasvanut vuosituhannen alusta jopa 20 prosentilla. Asumisen tukijärjestelmää tulee tarkastella kokonaisuutena ja tukijärjestelmien yhdenmukaistamista sekä yksinkertaistamista on hyvä edelleen jatkaa.

Kokoomus haluaa, että asumistukijärjestelmää selkeytetään, yksinkertaisestaan ja yhtenäistetään. Tuetun asuntotuotannon painopistettä voisi siirtää erityisesti erityisryhmien tukemiseen. Kokoomuksen mielestä tukijärjestelmää tulee kehittää kokonaisuudistuksena ja uudistuksen tavoitteena tulisi olla ratkaisu, joka sisältää mahdollisimman vähän kannustinloukkuja työllistymiselle. Tavoitteina tulisi olla liikkuvuuden helpottaminen, elämäntilanteeseen sopivan asunnon löytämiseen kannustaminen ja jatkuvasti kasvavien asumistukimenojen hillitseminen. ASUNNOTTOMUUS Asunnottomuus keskittyy pääkaupunkiseudulle ja kasvukeskuksiin. Asunnottomista joka neljäs on alle 25-vuotias, ja heistä 65 % elää pääkaupunkiseudulla, jossa haasteena on pienten ja kohtuuhintaisten asuntojen puute. Nuorisoasuntoliiton mukaan nuorten asunnotto-

mien määrä on todellisuudessa jopa kaksinkertainen, sillä nuorten asunnottomuus tilastoituu huonosti. Pitkäaikaisasunnottomien määrä on Suomessa laskussa, mutta asunnottomia on edelleen liikaa. On syytä huomioida, että vaikka pitkäaikaisasunnottomien määrä on laskussa, on alle 25-vuotiaiden asunnottomien määrä noussut. Kokoomuksen mielestä jokaiselle tulisi olla tarjolla kunnon katto pään päälle – ilman kotia on vaikea pärjätä. Syrjäytymisen ehkäisyssä tuleekin huomioida asumisen keskeinen merkitys. Suomessa toimitilojen käyttöaste on 81,7 prosenttia ja Helsingissä se on jo alle 75 prosenttia. Hitaat kaavoitus- ja lupaprosessit sekä rakennusten sijainti ja tekniset ominaisuudet tekevät muutoksista kuitenkin hyvin haastavia, tai usein jopa mahdottomia. Kokoomuksen mielestä tyhjien toimistotilojen ja muiden tyhjillään olevien kohteiden muuntamista asumiskäyttöön on helpotettava nykyisestä. Asunnottomuuteen liittyvät vahvasti muun muassa koko ajan kasvavat luottotietohäiriöt. Useat vuokranantajat edellyttävät vuokralaiselta kotivakuutusta erityisesti siihen kuuluvan vastuuvakuutuksen vuoksi. Vakuutusyhtiöllä ei kuitenkaan ole velvollisuutta myöntää vakuutusta henkilölle, jolla on tois-

tuvia maksuhäiriömerkintöjä. Henkilöt, joilla on asuntoon ja asumiseen liittyviä maksuhäiriömerkintöjä, kuuluvat kaikkein vaikeimmin asutettavien henkilöiden ryhmään. Erityisen vaikeassa asemassa ovat muun muassa mielenterveyskuntoutujat, vankilasta vapautuvat, vuokravelkaantumisen tai häiriökäyttäytymisen vuoksi asuntonsa menettäneet ja turvapaikanhakijat. LähiTapiola Pirkanmaa on kehittänyt uuden huoneistoturvavakuutuksen vuokranantajille. Vakuutusta kokeillaan kahden vuoden ajan runsaassa 2000 tukiasunnossa. Huoneistovastuuvakuutuksen ottaa vuokranantaja. Vakuutus korvaa esimerkiksi asunnon kiinteille sisustuksille aiheutetut ilkivaltavahingot sekä kolmannelle osapuolelle aiheutetut tuottamukselliset vahingot, kuten esimerkiksi taloyhtiöiden kiinteistövakuutuksen ulkopuolelle jäävät vesivahingot. Asunnottomuuden ennaltaehkäisy edellyttää edellä mainitun huoneistovastuuvakuutuksen kaltaisten täsmätoimien lisäksi muun muassa asunnottomuuden uusiutumisen torjumista; toistuvasti asunnottomuuteen ajautuvien, useimmiten pitkäaikaisasunnottomien kierre on katkaistava. Asunnottomuutta ei voida hoitaa turvautumalla jatkuvasti tilapäisiin ratkaisuihin. Kokemus on osoittanut, että asuntola-

tyyppiset yksiköt pikemminkin ylläpitävät ongelmaa kuin ehkäisevät sitä. ASUINALUEIDEN KEHITTÄMINEN Ympäristöministeriöllä on ollut käytössä Asuinalueiden kehittämisohjelma, minkä tavoitteena on edistää asuinalueiden elinvoimaa ja ehkäistä eriytymistä. Asukkaiden hyvinvointiin vaikuttavat monet eri tekijät asuntojen kunnosta palvelujen saatavuuteen ja yhteisöllisyydestä harrastusmahdollisuuksiin. Liikunnan positiivista vaikutusta yksilön hyvinvointiin tuskin kukaan kiistää ja lähiliikunnan mahdollisuuksia kunkin omalla asuinalueella tulee kehittää. Saavutettavuus on avainasemassa erityisesti lasten ja nuorten liikkumisen tukemisessa, ja esimerkiksi lähiliikuntaolosuhteita parantamalla urheilumahdollisuudet saadaan kaikkien ulottuville. Lähiliikuntapaikka voi olla myös kevyen liikenteen reitti esimerkiksi Hämeenlinnan Aulangon tai Jyväskylän Rantaraitin tapaan. Aikuisten keskuudessa juuri toimivat kevyen liikenteen väylät nähdäänkin tärkeimpinä liikuntaympäristöinä. Turvalliset kevyen liikenteen väylät mahdollistavat myös koululaisten turvalliset koulutiet ja vähentävät turvallisuudesta johtuvaa koulukuljetusten määrää.

Kokoomus esittääkin, että koululaisten saattoliikenne ohjataan koulupihoilta hieman kauemmaksi turvallisten kevyen liikenteen väylien varteen.

matonta yhteen toimimista voisi edistää rakennetun ympäristön ministeriö, jossa liikenne- ja asuntopolitiikka sidottaisiin toimimaan nykyistä tehokkaammin yhteen.

Näin lasten ja nuorten päiviin saadaan hieman lisää hyötyliikuntaa ja koulujen lähialueet parkkipaikoista ja jättöpaikoista koulupihakäyttöön.

Olennaista on, että seuraavalla hallituskaudella hallituksessa on ministeri, joka keskittyy selkeästi asumiseen ja yhdyskuntarakentamiseen. Liikenne- ja asuntopolitiikka sidotaan entistä tehokkaammin yhteen. Edelliset asumiseen keskittyneet ministerit ovat olleet kokoomuslaisia. Pirjo Rusasen johdolla purettiin vuokrasääntely, ja Jan Vapaavuoren kaudella rakentamiseen ja kaupungistumiseen saatiin aivan uudenlainen vaihde. Suomalainen asuntopolitiikka kaipaa toimeenpanotehokkuutta ja muutoskykyisyyttä.

RAKENTEET JA HALLINTO Meillä on Suomessa kaikki edellytykset luoda toimivaa ja ihmisten tarpeiden sekä elämäntilanteiden mukaan suunniteltua elinvoimaista asumisympäristöä. Kokoomus uskoo, että tällaisessa ympäristössä liikennehankkeet sekä asumisen ja digitalisaation hyödyntäminen toimivat yhdessä saumattomasti. Sau-

KOKOOMUS