Alkukesän huumaavan kuulasta kauneutta

Tale of two kings: osa 4

I T H E L I B U L K Cedric ja poika saapuvat viimeinkin metsän laitaan. Takaa-ajajien äänet ovat vaimenneet. Pimeydessä häämöttävät ison rakennelman ääriviivat.

Meidän on juostava paaluaidalle, pojan ääni kuuluu turhankin voimakkaana Cedricin päässä.

Takaa-ajajiahan ei enää näy,

Cedric huomauttaa äänettömästi.

Poika pudistaa päätään.

He pystyvät pysymään hiljaa jopa kuivien lehtien läpi kävellessään, poika huomauttaa. Cedric nyökkää.

Pääsemmekö paaluaidasta sisään?

Cedric kysyy.

Meidät on huomattu kyllä, mutta he eivät uskalla avata aukkoa ennen kuin olemme lähempänä, poika huomauttaa. – Pystytkö juoksemaan? poika kysyy. Cedric nyökkää ja kyyristyy valmistautuen juoksemaan. – NYT! Poika huudahtaa käskyn Cedricin päässä. Cedric juoksee henkensä edestä edessä kohoavaa rakennelmaa kohti pojan pysyessä helposti hänen vierellään. Äkkiä Cedricille tulee outo tunne ja hän vaistomaisesti hyppää eteenpäin välttäen railon, joka aukeaa heidän eteensä. Poikakin hyppää hänen peräänsä ja he pääsevät juuri ja juuri toiselle puolelle.

Arvasin sen, pojan ajatukset kuuluvat. – Metsän ja aidan väli on ansoitettu, poika sanoo. Ole varovainen.

Missä ansat ovat? Cedric miettii.

En tiedä, ole vain varovainen, poika sanoo.

Cedric pinkoo kahta kovempaa vauhtia väistellen ja hyppien tarpeen mukaan. Juuri kun hän saavuttaa paaluaidan, hän kuulee takaansa kovan räsähdyksen ja kiljaisun. Cedric kään-

tyy vaistomaisesti, mutta hänet kiskaistaan paaluaidasta sisään ja aukko sulkeutuu hänen hämmentyneiden kasvojensa edessä.

Poika? hän kysyy ajatuksissaan. Ei vastausta. Cedricin kasvoille nousee huoli. – Poika? hän yrittää uudelleen samalla kun yrittää katsoa ympärilleen. Poikaa ei näy missään. Samassa joku heittää hänen päähänsä säkin ja hänet kolkataan tajuttomaksi. Viimeinen mitä hän kuulee päänsä sisällä on ”Tawyena Ricadonintytär” ja ”Awyadera” .

Cedric herää jomottavaan päänsärkyyn pimeässä huoneessa. Hän avaa silmänsä ja huomaa, ettei hän näe mitään. Hän kääntää päätään ja huomaa että säkki on yhä hänen päässään. Äkkiä hän kuulee hiljaista kinastelua.

Missä Yena on? kysyy naisen ääni. -

En tiedä, miehen ääni sanoo. Vartiomiehet sanoivat, että hän oli tuon miehen seurassa, naisen ääni tivaa. Mies huokaisee. He toivat vain tuon miehen, mies huomauttaa. Cedric kuulee kuinka joku poistuu huoneesta. Awyadera, hän sanoo muistaen äänen. Joku tulee Cedricin luo ja riuhtaisee säkin tämän päästä. Hän räpyttelee silmiään äkillisessä valossa. Mitä sinä sanoit? nainen hänen edessään tivaa. Awyadera? Cedric kysyy. Nainen pudottaa säkin maahan. Se on meidän nimityksemme Haltialeirille, sanoo ääni ovelta. Mies on tullut takaisin. Cedric nousee istumaan. Kuka on Tawyena Ricadonintytär? Cedric kysyy. Se, jonka kanssa sinä pääsit tänne, Hethaenin kylään, mies sanoo. Missä Tawyena on? Cedric kysyy. Nainen ja mies katsovat toisiaan.

Varmaankin Haltialeirissä, Awyaderassa, mies sanoo lopulta.

Vähän myöhemmin Cedric on saanut syötyä ja hän löytää ison talon, jonka edustalle on kerääntynyt iso joukko ihmisiä. Nämä näyttävät kinastelevan jostain.

Tawyena on joutunut vangiksi, Cedricin aiemmin näkemä nainen sanoo kovaan ääneen vanhalle miehelle, joka istuu tuolilla isolla lavalla. Cedric hivuttautuu väkijoukon läpi lähemmäs. Hän näkee naisen ja miehen seisovan vanhuksen edessä selvästikin yrittämässä selittää asiaa. Tawyena tiesi riskit mennessään varkaisiin Haltialeiriin, sanoo ylimieliseltä näyttävä mies vanhuksen vierestä. Me pelastimme kuitenkin hänet ja monia muita, huutaa toinen nainen väkijoukosta aivan Cedricin läheltä Cedric vilkaisee ympärilleen. Hänen lähellään on useita naisia ja miehiä pukeutuneina jousimiehen asuihin ja nämä näyttävät olevan kiukkuisia. Mutta Tawyenan pelastus epäonnistui, mies vanhuksen vierestä sanoo. Kinastelu jatkuu puolin ja toisin, kunnes vanhus nostaa päätään, ottaa nuoremman kädestä sauvan ja kopauttaa sitä maahan. Kaikki hiljenevät välittömästi. Tawyena on minun tyttäreni ja ainoa laillinen perilliseni, huomauttaa vanhus. – Asia, jonka sinä, Thesed, tunnut niin kärkkäästi unohtavan, vanhus sanoo ja nuorempi mies punastuu. – Meidän on järjestettävä pelastuspartio ja varmistettava, ettei Haltialeiri enää uhkaa meitä ikinä, vanhus sanoo tiukasti ja katsoo väkijouk-

koon. – Ketkä lähtevät? hän karjaisee hämmästyttävän kovalla äänellä. Cedric on avata suunsa kun aiemmin puhunut jousimiesten joukko liikkuu kuin yhtenä miehenä eteenpäin. Me lähdemme, valtias, sanoo aiemmin puhunut nainen ja polvistuu muiden kanssa päästyään valtiaan eteen. Tulee hetken hiljaisuus ja Cedric tunkee itsensä väkijoukon läpi valtiaan eteen.

Minä lähden myös, Cedric sanoo kovaan ääneen ja kumartaa valtiaalle. Nuorukainen valtiaan vieressä näyttää kiehuvan raivosta, mutta

Cedricin ilme pysyy kovana ja valtiaan kasvoissa.

Kuka sinä olet? valtias kysyy. Tawyenan voinnista aiemmin huolestunut nainen on puhua, mutta Cedric oikaisee vartensa.

Minä olen Sir Cedric Richardinpoika, Brightonin lordi, Lady Elizabethin aviomies ja Edward Cedricinpojan ja Walther Cedricinpojan isä, Cedric sanoo jämerästi. Vanhus katsoo Cedriciä kiinteästi.

Ja mikä sinun syysi on osallistua tähän pelastusretkeen? vanhus kysyy terävästi.

Leiri on vanginnut molemmat poikani. Minun syyni ovat yhtä tärkeät kuin sinunkin, herra, Cedric sanoo ja taivuttaa päätään. Vanhus hiljenee hetkeksi mietteliäänä ja nojaa käteensä. Tawyenasta huolestunut nainen on mennä tämän luo, mutta vanhus nostaa äkkiä katseensa.

Hyvä on, voit osallistua retkeen, vanhus sanoo ja nyökkää jousimiehille.

Tarvitsen varusteita, Cedric sanoo.

Vanhus nyökkää naiselle.

Yodelea antaa sinulle varusteet, vanhus sanoo ja Tawyenasta huolestunut nainen siirtyy nopeasti

Cedricin luo. – Menkää nyt, sanoo vanhus. Yodeleaksi kutsuttu nainen ottaa Cedriciä kädestä ja johdattaa hänet pois.

Yodelea vie Cedricin takaisin asumukseen, josta hän on lähtenyt, mutta menee nyt eräälle ovelle, jota Cedric ei aiemmin huomannut. Ovessa on suuri riippulukko ketjussa, mutta Yodelea ottaa vyöltään ison avaimen ja työntää avaimen lukkoon. Riippulukko aukeaa hitaasti ja ketju kolahtaa maa-

han.

Yodelea vetää ponnistellen oven auki. Sen saranat kirskuvat pahasti ja ääni saa Cedricin hampaat vihlomaan. Cedric tajuaa samalla, että vaikka ovea ei ole avattu vuosiin, haarniska ja lyömämiekka ovat kuin uudet ja ne kiiltävät auringonvalossa.

Cedric vilkaiseen Yodeleaan. Tämä haarniska oli tarkoitettu pojalleni, Tawyenan vanhemmalle veljelle, joka olisi joskus ollut seuraava päällikkömme, Yodelea sanoo äänessään pohjatonta surua. Cedric tajuaa, että nainen ei varmaankaan halua kertoa enempää asiasta.

Cedric astelee takaisin isoon taloon asetellen miekkaa paremmin selkäänsä ja vetäen paitaa alemmas. Talossa on hämärä valaistus. Hänet ohjataan talon toisessa päädyssä olevaan huoneeseen. Hän huomaa siellä ison pyöreän pöydän keskellä huonetta.

Pöydän ympärille on kerääntynyt kymmenkunta ihmistä. Hän huomaa joukossa jousimiesten johtajan ja Thesedin sekä vanhuksen. Hän nyökkää näille hiukan ja siirtyy pöydän ääreen. Cedric huomaa että pöytälevyyn on itse asiassa kaiverrettu kartta. Hän otaksuu, että se esittää aluetta, vaikka Cedric ei ole ikinä nähnyt kyseisenlaista aluetta missään tuntemassaan paikassa. Hän huomaa pöydällä mustia, valkoisia ja sinisiä kiviä. Hän otaksuu näiden kuvastavan joukkoja. Hän huomaa, että sinisiä ja valkoisia kiviä on paljon vähemmän kuin mustia. Vanhus nyökkää jollekulle ja nuorukainen asettaa neljä vuoltua, merkittyä lyhyttä keppiä pöydän koloihin sivulla. Jousimiesten johtaja ottaa yhden kepin, Thesed on ottaa toisen kepin, mutta vanhus estää häntä ja nyökkää nuorukaiselle. Tämä ojentaa kepin Cedricille vilkuillen Thesediin pelokkaan tuntuisena. Thesedin ilme on synkistynyt. Cedric ottaa kepin käteensä miettien, mitä hänen tulisi tehdä sillä. Thesedin kasvoille nousee huvittunut ilme.

Mihin haluatte asettua taistelukentällä, sir? nuorukainen kysyy. Cedric tutkailee karttaa.

Hän huomaa yhden kuutiomaisen muodostelman sisällä yhden sinisen kiven ja kaksi harmaata kiveä. Nämä ovat todennäköisesti Yena ja Cedricin pojat, Cedric tajuaa.

Hän tutkailee jousimiesten johtajan kädessä olevaa keppiä vaivihkaa, siinä on salamankaltainen merkki, jonka hän huomaa toistuvan valkoisissa kivissä. Siniset, Cedric tajuaa, ovat todennäköisesti muita joukkoja ja hän laittaa keppinsä näiden edessä olevaan koloon. Vanhus nyökkää hyväksyvästi ja Thesed mulkoilee kiukkuisesti. Jousimiesten johtaja laittaa keppinsä valkoisten kivien edessäolevaan koloon ja Thesed katsoo karttaa kiukkuisena. Missään ei ole enää tilaa hänen kepilleen. Hän heittää keppinsä sivuun ja tömistelee pois huoneesta. Vanhus ei vilkaisekaan Thesedin suuntaan vaan jatkaa kartan tutkimista.

Meillä ei ole tarpeeksi miehiä suurhyökkäystä varten, huomauttaa jousimies vanhukselle. Tämä nyökkää ja katselee yhä karttaa. Cedricillä alkaa muodostua ajatus. Hän poimii Thesedin heittämän kepin ja laittaa sen omansa viereen. Vanhus ja jousimiesten johtaja katsovat häneen hämmentyneinä. Emme ehkä voisikaan toivoa peittoavamme heitä suurhyökkäyksessä, mutta minulla on idea, joka saattaisi toimia, Cedric sanoo. Tuntia myöhemmin Cedric ja jousimiesten johtaja astuvat ulos isosta talosta. Thesed on astellut ylpeämpänä ulos jo aiemmin. Cedric tajuaa että hän on teoillaan saanut tämän edes vähän paremmalle päälle. Oletteko varma, että se toimii, jousimiesten johtaja kysyy hiljaa. Cedric nyökkää hymyillen. Se, minkälaisen kuvan sain siitä henkilöstä aiemmin oli, että hän ei pidä ihmisiä minkäänlaisena uhkana ja hänen egonsa ei anna hänen perääntyä haasteesta, Cedric sanoo. – Se on epätavallista, mutta kuitenkin mahdollista. Minut on opetettu soturiksi ja isäni kertoi tekniikoista, joista hän oli kuullut aikoinaan, hän lisää. Entä jos hän turvautuu kunniattomiin temppuihin, Sir? johtaja kysyy. Cedric pysähtyy, kääntyy katsomaan tätä ja vetää suunsa vinoon hymyyn. Jos hän sen tekee, hän osoittaa olevansa suuri typerys, Cedric sanoo. Entä jos hän tappaa teidät, Sir? jousmiesten johtaja kysyy hetken tauon jälkeen. Cedric kohauttaa olkapäitään. Kutsu minua Cedriciksi, hän lisää ja ojentaa kätensä johtajalle. Tämä tuijottaa häntä hämmentyneenä mutta tarttuu sitten ojennettuun käteen. Geriad Nopsajousi, mies esittelee itsensä ja puristaa Cedricin kättä. Tämä nyökkää hyväksyvästi. Minut on kasvatettu soturiksi pienestä pitäen. Mikäli saan surmani, aion tehdä parhaani, että vastustajani saa myös surmansa, Cedric sanoo. Geriad nyökkää arvostavasti. Sitten meillä on vain enää yksi tehtävä tehtävänä, hän huomauttaa. Mikähän se on? Cedric kysyy. Voittaa taistelu, Geriad sanoo virnistäen. Cedric virnistää takaisin. Ja taistelun jälkeen voimme juoda voittomme kunniaksi Cedric sanoo ja kohottaa olemattoman tuoppinsa kohti taivaita.

Tuntia myöhemmin Cedric kävelee ylpeästi kohti paaluaitauksen porttia, jolle on kerääntynyt useita jousimiehiä.

Yhtäkkiä joukkio lähtee juoksemaan portista läpi ja Cedric juoksee perään. Hän huomaa silmäkulmastaan liikettä, aivan kuin joku valmistautuisi ampumaan nuolen ja hän kyyristyy matalammaksi. Hän kuulee kuinka yksi nuoli suhahtaa hänen korvansa vierestä ja kuinka joku vetää uuden nuolen viinistä.

Taija L.