Lapsuusaikainen haaveeni toteutui

Olen harrastanut kirjoittamista suunnilleen 7-vuotiaasta alkaen ja siitä lähtien unelmanani on ollut nähdä oma tuotokseni kansien välissä, omana kirjana. Pöytälaatikossani on useita jo valmiita ja useita keskeneräisiä tarinoita, joita kirjoitan vaihtelevalla aktiivisuudella.

Osallistuessani aktiivisesti Facebookin suljetun myelooma-verkoston toimintaan törmäsin jatkuvasti ryhmään uusina tulleiden jäsenten yhä uudelleen ja uudelleen toistuviin samankaltaisiin kysymyksiin. Aikani niihin syksyllä 2020 ja keväällä 2021 toistuvasti vastattuani aloin ajatella, että miksi en kirjoittaisi kokemuksistani kirjaa, joka vastaisi näiden verkoston jäsenten kysymyksiin.

Kirjoitustyö lähti käyntiin loppupuolella kevättä 2021 yllättävän vaivattomasti. En pelännyt tietokoneeni ruudulla näkyvää valkoista arkkia, vaan annoin tajunnanvirran kuljettaa tarinaa eteenpäin. Jossakin vaiheessa kirjani nimi alkoi hahmottua ja selkeytyä mielessäni: ”Huonoja uutisia, hyviä hetkiä – Parantumattomaan syöpään sairastuneen elämää” .

Alkusyksystä 2021 kirjoitusvauhtini oli ajoittain todella hurja. Saatoin naputella tekstiä jopa kymmenkunta liuskaa illassa. Tosin yöuneni jäivät tuolloin normaalia lyhyemmiksi, sillä sisäinen palo pakotti minut istumaan edesmenneen mummoni keinutuolissa tietokone sylissäni varsin usein aamuyön hiljaisille tunneille saakka. Talven lähestyessä

22 KLUBILEHTI Esikoinen on syntynyt! Kuva: Tuula Salonen

ryhdyin käymään tekstiäni lävitse uudelleen ja uudelleen. Pohdin rakennetta ja sisältöä ja kyttäsin kirjoitusvirheitä.

Keskustelin kirjastani muutaman läheisen ystäväni kanssa, joista yksi on pitkän linjan tietokirjailija. Sain heiltä hyviä vinkkejä kirjani julkaisemista ajatellen. Ehdotusten mukaisesti lähetin kirjan tarjolle yhteen kustannusosakeyhtiöön, missä se lojui viisi kuukautta ilman, että sain minkäänlaista vastausta. Lopulta tiedusteluuni vastattiin: ”Tarjoamanne kirja ei sovellu julkaisuohjelmaamme myynnillisistä syistä.

Ensin hylkäysviesti tuntui pahalta, kunnes huomasin siinä piilleen kannaltani myönteisen ilmaisun: ”myynnillisistä syistä” . Syyt hylkäämiseen eivät olleet kirjallisia, vaan puhtaasti kustannusosakeyhtiön omia taloudellisia intressejä. Koin, että kirjani oli kirjallisesti julkaisukelpoinen, joten ryhdyin pohtimaan muita julkaisumahdollisuuksia.

Tietokirjailijaystäväni vihjaisi mahdollisuudesta julkaista kirjani omakustanteena yhtiössä, joka huolehtii markkinoinnista, tiedotuksesta kaikkiin Suo-

Naapurit juhlivat esikoistani. Kuva: Tuula Salonen men kirjastoihin, myynnistä kirjakauppoihin sekä myynnistä omassa nettikirjakaupassaan. Jäin pohtimaan asiaa: jos lähettäisin kirjani muille kustannusosakeyhtiöille, vastauksen – mahdollisesti ja todennäköisesti kielteisen – saaminen saattaisi kestää puolikin vuotta. Kannattaisiko minun odottaa niin pitkään?

Keskusteltuani asiasta pitkään isäni kanssa päädyin ratkaisuun, että julkaisen kirjan itse. Taitoin kirjan kokonaisuudessaan itse kansia myöten ja toimitin sen kirjapainoon Saksaan. Aikataulu oli kiireinen, sillä kaikki oli saatava valmiiksi toukokuun loppuun mennessä, sillä kesäkuussa hinnat olisivat nousseet huomattavasti. Jälleen yöuneni jäivät todella lyhyiksi, parin kolmen tunnin mittaisiksi, sillä halusin viettää päiväni Klubitalolla sen töitä tehden.

Ilmeisesti ylirasitus ajoi minut sairaalahoitoon kesäkuussa: diagnoosiksi papereihin merkittiin sydäninfarkti. Ja juuri Malmin sairaalassa maatessani huolintaliikkeen piti toimittaa kirjalaatikot kotiosoitteeseeni. Olin sopinut naapureideni kanssa, että he ottavat lähetyksen vastaan ja huolintaliikkeellä oli asia myös tiedossa. Sovittuja puheluita naapurini eivät koskaan saaneet ja lopulta kuusi kirjalaatikkoa saapui kolmessa eri erässä kahteen eri osoitteeseen, joista yksikään ei ollut sopimuksenmukainen kotiosoitteeni.

Ystävälliset naapurini huolehtivat kuitenkin kirjalähetyksistä ja lopulta kaikki laatikot olivat kotonani. Kun sain sairaalassa ollessani kirjani käsiini saatoin tuntea kenties jotakin samankaltaista iloa kuin vanhemmat lapsensa syntymästä. Nyt lapsuusaikainen haaveeni on toteutunut: kirjani on nähnyt päivänvalon ja saanut lukijoilta huikean positiivista palautetta. Kirjani on lainattavissa Helsingin Klubitalon kirjastohuoneesta.

Pauli Löija

23 KLUBILEHTI

Liisa R.Liisa Ruotoistenmäk -81i -81

Toiminnassamme korostuvat työpainotteisuus, hyvinvointi ja arjen hallinta. Klubitalomme on auki ma-pe klo 8-16. Talokokoukset pidetään joka tiistai klo 14. Opinto- ja työvalmennusta saa ympäri vuoden. Tutustumaan voit tulla varaamalla ajan numerosta 09 72 88 550. Päätoimittaja: Anu Rautelin Toimitus, taitto grafiikka: Helsingin Klubitalon viestintätyöryhmä Julkaisija: Etelä-Suomen Klubitalot - ESKOT ry 26. vuosikerta Klubilehdet löytää myös verkosta www.helsinginklubitalo.org www.issuu.com SSN 1799-9626 (painettu) ISSN 2814-4422 (verkkojulkaisu)

helsinginklubitalo@eskot.org