HANNA VIRTAKANGAS: MIKÄ LIE BUDDHA
Että voi olla tylsää. Oikeasti, eikö maailmassa koskaan tapahdu mitään mielenkiintoista? Tai siis kyllä muualla tapahtuu, mutta ei koskaan mulle. Turhauttaa sulautua päivästä toiseen samaan harmaaseen massaan. Kenelläkään ei oo omaa persoonaa, ei omia mielipiteitä, kaikki on vaan pelkkää yhteiskunnan liukuhihnatuotannon potaskaa. Juna-aseman monotonisten kuulutusten apaattisuus nyt ei oo mikään ihme; täytyyhän vähemmän terävienkin osata tulkita, mitä niissä sanotaan. Mutta oikeasti, kaikki menee aina saman kaavan mukaan. Ja ei, en nyt tarkoita, että varsinaisesti toivoisin terroristihyökkäystä naapuriini, mutta ainakin se olis jotain uutta, jotain kiinnostavaa. Siisteintä olis, jos ne rikolliset osais englantia. Silloin niitä vois mennä haastattelemaan, koska olis coolia tietää, mitä niitten päässä liikkuu. Tai ehkä sitä sais vaan luodin rintaansa. No, eipä ainakaan olis tylsä tapa kuolla. Traagiset kuolemat on aina mielenkiintoisia. Bla bla bla. Siis oikeasti, ihmiset vaan pyrkii pisteestä A pisteeseen B: herää, tee aamutoimet, töihin, kotiin, kato telkkaa, nukkumaan. Tää on ikuinen oravanpyörä. Miksei vaikka joku 30