tämän hetken materiaalit ja käyttötavat, mutta pyrittävä silti säilyttämään olennaiset osat perinnerakennuksen typologiasta. Kammin suunnitelmat ovat ohjeelliset, ja rakentaja voi soveltaa piirrettyä tietoa kohteen vaatimusten mukaisesti käytäntöön. ”Tyyppipiirustusten” mukauttaminen käytäntöön on järkevää. Suunnittelijan toivomus on noudattaa turvemökin ulkoasusta annettuja ohjeita, sillä kammi on helppo maastouttaa luontevaksi osaksi maisemaa.
Sopusoinnussa ympäröivän luonnon kanssa Kammin suhde maisemaan on alisteinen. Turvekumpu ei juuri erotu vaan sulautuu muotonsa ja materiaaliensa puolesta maisemaan. Tasaisesta jängästä liian terävästi nouseva kumpu voi erottua kaukaakin, mutta metsäisellä seudulla sen saattaa huomaamattaan ohittaa muutamien metrien päästä. Kammin suhdetta maisemaan voidaan virittää huomaamattomampaan tai erottuvampaan suuntaan. Sulauttaminen onnistuu kasaamalla ylimääräisiä turvekerroksia kammin juurelle niin, että ulkoseinän ja maanpinnan raja katoaa. Kammi voidaan myös kaivaa osin rinteeseen. Erottuvampaa rakennetta haluava tekee maanpinnan ja ulkoseinän liitoskohdasta jyrkän. Uuden kammin suunnitelma sisältää kaksi rakenteeltaan ja muodoltaan likipitäen samanlaista, mutta materiaaleiltaan erilaista turvemajaa. Ulkomuoto voi molemmissa tapauksissa olla samanlainen. Toinen suunnitelma nojaa paikallisiin materiaaleihin, ja
155