72
veden viljaa
erällä /
Äkäslompolon kuuluisin kalanpyydys oli omintakeinen, vitsaksista punottu Kuerlinkkojen kontti. Pyydyksen keksijä Kilian Friman joutui oikeuden eteen syytettynä ryöstökalastuksesta: ”Sattui se papalle seuraavanlainen tapaus. Kun Kuerjoki virtasi Kuopan tilan läpi usean kilometrin matkalla, alkoi pappa seurata joessa olevien kahden linkan kohdalla, kuinka kalat nousuaikana suorittivat nousun alimmaisessa linkassa aina samasta kapeasta kohdasta ja epäonnistuessaan putosivat alas määrätystä paikasta. Silloin papalle välähti. Hän kutoi vitsaksista harvasilmäisen kontin, jonka asetti kahden seipään väliin kiinnitettynä nojalleen siihen kohtaan kuohua, josta kalat putosivat alas. Kun linkasta eivät päässeet ollenkaan ylös muut kuin punalihaiset kalat, niin Kuopalla hyvän kalan saanti oli turvattu. Kun kontti laitettiin pyytämään, oli se koettava 2–3 tunnin välein, muuten virta painoi kalat rikki. Olin minäkin kokijana kesällä 1942, kun olimme Helli-äidin kanssa Kuopalla kylässä ja vakituinen kokija oli käymässä jossakin. Mutta papalle tästä kalastuksesta tuli harmia, kun muutamat Äkäslompolon miehet kateudessaan tekivät kantelun Oulun lääninhallitukseen. Heinäntekoaikaan tuli haaste papalle Oulun raastupaan vastaamaan ryöstökalastuksesta. Sillä Ouluun, kun Lappi kuului silloin Oulun lääniin. Pappa oli ennakoinut tätä ja ostanut Yrjö-isälle valokuvauskoneen, jotka kuvat Yrjö oli myös opetellut kehittämään. Tällä koneella otettiin sitten linkasta kontteineen kuvia, joista selvisi, kuinka pieneltä alalta virrasta kontti pyytää, että kyse ei ole ryöstökalastuksesta. Nämä todisteet mukanaan pappa lähti käymään raastuvassa, joka ei ollut aivan pikku homma. Ensin hevosella kolukärryissä Tornioon, siitä junalla Ouluun. Raastuvassa asiaa tutkittiin ja pappa julistettiin syyttömäksi ryöstökalastukseen. Pappa ei tyytynyt tähän, vaan vaati korvausta kaikista kuluistaan ilmiantajiltaan, jotka oikeus myös velvoitti tekemään. Tämä aiheutti pahaa verta aina papan kuolemaan asti.”
- Esko Vapa
Kalastettiin sitä vapavehkeilläkin. Ongittiin tammukoita, perhosteltiin harrilaudalla Äkäsjoen purje-eväkkäitä ja soudettiin lohta Väylällä. Perhot, uistimet ja vaaput tehtiin pitkään itse. Metsänhoitaja ja eräkirjailija A. E. Järvinen näyttää herraskaisen perhokalastuksen mallia Äkäslinkalla vuonna 1955.
Kusti Kangosjärvi tilasi nuorelle Jouni Kaulaselle oikein tehdasvalmisteisen uistimen. Kerran Jouni oli riipimässä karjalle lehtiä, kun hän päätti kokeilla uutta uistintaan. Poika laittoi uistimeen saman reivin (siiman), jota hän oli käyttänyt metsälintujen ansalankana. ”Ison kiven kuopalta” tärppäsi: reivin päässä teutaroi nelikiloinen taimen. Lehtien riipiminen jäi, sillä Jouni lähti kiireen vilkkaa kotiin näyttämään komeaa kalaansa. Jouni paistaa tammukoita pojilleen Tapiolle ja Esalle.