Karhu

KARHU

KARHU 1

4 2019 Satakunnan Reserviupseeripiiri ry:n ja Satakunnan Reserviläispiiri ry:n tiedotuslehti

Puolustusvoimat

SISÄLLYSLUETTELO

2 KARHU

Toimelias reserviupseeri Raumalta

4

Rauman Reserviupseerikerho ry 90-vuotias

7

Piirin perinnetoimikunta aloitti 2019

10

Nakkilan kunta juhli nuorta Suomea

12

Vuosi lähenee loppuaan 13 Maanpuolustustahto ja maanpuolustus

14

Kirja-arvostelu 17 Lyijykiellon vaikutus harrastustoimintaan

18

KARHU

Talvisota ja tarkka-ampujakiväärinäyttely

21

Päätoimittaja

IML-Nordic – kävelyt kotona ja naapureissa

22

KIlpailuja 25 RESUL kilpailukalenteri 2020 25 Ylennetyt 26 Piirin syyskokoukset 28

Juhani Lukka

Toimituskunta Eemeli Lappalainen Taina Mäkitalo Jari Multisilta Esa Rannisto Petri Ranta Marjo Sarmet

Materiaalin toimitus Sähköpostiosoitteeseen: juhani(at)lukka.fi

Karhu ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Kansikuva: puolustusvoimat

Karhu Satakunnan Reserviupseeripiiri ry:n ja Satakunnan Reserviläispiiri ry:n tiedotuslehti

PÄÄKIRJOITUS

KARHU 3

Kunnia– Velvollisuus–Tahto!

Kahdeksankymmentä vuotta sitten, marraskuun lopulla 1939, Kankaanpäässä olevaan taloon oli syntynyt viides lapsi. Vanhemmat sisarukset hoitivat pientä, kun perheen äidin oli hoidettava toimeentulo perheelle.

Perheen isä oli jo muualla muiden tykistön miesten kanssa. Mitä vanhemmat mahtoivat miettiä, kun perheen oli totuteltava erossa olemiseen ja epävarmuuteen sodan vuoksi. Oliko molempien suurimpana murheena se, miten vastasyntynyt selviäisi ja millaiseen maailmaan lapset kasvaisivat? Koska päästäisiin taas yhdessä talon tavallisiin töihin? Palaisivatko kaikki miehet sotaretkeltä perheidensä pariin?

Vastasyntynyt lapsi oli isäni. Isoisäni selvisi niin talvisodasta kuin jatkosodassa hengissä takaisin talon töihin ja perheeseen syntyi vielä kolme nuorempaa lasta. Isoisäni sukupolvi – miehet ja naiset – takasivat sen, että voin elää hyvää elämää oman puolisoni ja lasten kanssa. Itse en ole koskaan joutunut samanlaisten kysymysten äärelle, joita uskon isovanhempieni miettineen kahdeksankymmentä vuotta sitten.

Vaikka isäni isän ja minun tiemme eivät koskaan kohdanneet, niin meille on yhteistä ainakin vahva maanpuolustustahto.

Olen saanut jatkaa suvun sotilasperinteitä palvelemalla samassa Porin prikaatin komppaniassa missä isänikin oman varusmiespal-

veluksensa suoritti. Oma poikani on myös Porilainen. Hän suoritti suuren osan palvelustaan Niinisalossa. Ylpeänä voin sanoa, että suvun miehiä yhdistää siis Kunnia – Velvollisuus – Tahto! Osoittaakseni kunnioitusta aion tänäkin jouluna olla kunniavartiossa sankarihaudalla, kuten niin monet muutkin reserviläiset.

Itsenäisyyspäivänä on taas reserviläisiä ylennetty ja palkittu. Uskon, että meistä reserviläisistä kukaan ei toimi vapaaehtoisen maanpuolustuksen hyväksi vain siksi, että saisimme ylennyksiä tai ansiomerkkejä.

Kuten aluetoimiston päällikkö, everstiluutnantti Joni Lindeman totesi ylennystilaisuudessa Porin suomalaisella klubilla, reservin ylennykset muodostavat pohjan sodan ajan johtajarakenteen muodostamisessa.

Ylennys on reserviläiselle samalla tunnustus hyvin tehdystä työstä.

Itsenäisyyspäivänä on myönnetty myös useita ansiomerkkejä. Reserviläisjärjestöjen ansiomerkki on tunnustus aktiivisesta toimimisesta vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä. Haluan onnitella kaikkia itsenäisyyspäivänä ylennettyjä ja ansiomerkkien saajia. Kantakaa ansiomerkkejänne arvostaen ja kunnioittaen edellisten sukupolvien työtä!

Levollista vuoden vaihdetta ja intoa uudelle vuodelle

Neene Honkavaara

JARI MULTISILTA puheenjohtaja Satakunnan Reserviläispiiri ry

4 KARHU

Ravo Sarmet

Toimelias reserviupseeri Raumalta Raumalainen Ravo Sarmet on ollut vuosien ajan näkyvä ja uuttera toimija satakuntalaisen maanpuolustuksen kentässä. Hänen aktiivisuutensa on jättänyt jälkiä reserviupseeripiirin ja vapaaehtoiseen maanpuolustuksen toimintaan sekä perinnetyöhön.

Ravo Sarmet syntyi Tallinnassa vuoden 1970 toukokuussa. Suomeen hän muutti 1983 hänen äitinsä mentyä naimisiin suomalaisen miehen kanssa. Peruskoulun hän kävi Raumalla ja jatkoi sähkötekniikan opinnoilla ammattikoulussa.

– Valinta tuntui silloin selvältä, kun harrastuksiin oli kuulunut sähkö ja elektroniikka. Nälkä kasvoi opintojen edistyessä ja jatkoin työharjoittelun jälkeen Turun Teknilliseen oppilaitokseen, josta valmistuin 1992 teknikoksi.

Suomen kansalaiseksi ja suomalaiseen reserviin

Ravo Sarmet kertoo, että opiskelun aikana kansalaisuusasioiden hoito harmillisesti vain unohtui.

– Vuosina 1991 ja 1992 oli kovin epäselvää, olinko oikeasti Venäjän vai Viron kansalainen. Lopulta Venäjä myönsi minulle eron kansalaisuudestaan ottaen pois minulta punakantisen passin. Silloin Mauno

Ravo Sarmet on säilyttänyt saavuttamansa savusukelluspätevyyden, jossa vaatimuksina ovat riittävä hapenottokyky ja lihaskunto.

KARHU 5

– Luottamustoimia kertynyt useita vuosien aikana. Tarkoituksenani ei ole koskaan ollut osallistua itse hallitustyöskentelyyn, mutta jotenkin olen vain ajautunut noihin paperitöihin, Koiviston jo myöntämä Suomen kansalaisuus astui voimaan.

Varusmiespalveluksensa Sarmet aloitti tammikuussa 1993 Heikkilän kasarmilla Turussa. Palvelusvuorokausia kertyi vähän tavallista enemmän, sillä vänrikiksi hänet ylennettiin jälki-RUKin käyneenä.

– Reserviin siirtymisen jälkeen minulle oli itsestään selvää, missä haluan olla mukana. Oman lisänsä antoi tietysti miehitetyssä ympäristössä vietetty lapsuuteni sekä mahdollisuus urasta uudelleen itsenäistyneen Viron puolustusvoimissa. Rauman Reserviupseerikerhon jäseneksi minut on kirjattu päivämäärällä 23.3.1994. Ensimmäisen MPK:n kurssini kävin vuonna 1995. Vauhti oli varsin kiivasta niihin aikoihin ja väkeä riitti jokaiselle kurssille. Kurssien siivittämänä ja toimintaa etsiessäni liityin moniin maanpuolustusyhdistyksiin joista on jäänyt mukavat muistot sekä monet nykyiset luottamustoimet.

Maakuntakomppaniaan Ravo Sarmet liittyi heti sen tultua mahdolliseksi.

– Itseasiassa olin aluksi mukana kahden maakuntakomppanian toiminnassa. Alunperin luvattu nousujohteisuus jäi kuitenkin puuttumaan, mikä oli minulle syvä pettymys. Jättäydyin pois komppaniasta vuonna 2010, mutta sain kuitenkin toivomani jatkosijoituksen.

MPK:n koulutuksiin hän on osallistunut ahkerasti ympäri Suomea niin, että kurssivuorokausia on kertynyt yhteensä yli 200.

Savusukellusta ja luottamustoimia

– Töissä olen ollut aina vuodesta 1995 Raumalla sijaitsevalla selluloosatehtaalla, joka nykyään tunnetaan Metsä Fibren nimellä.

Työtehtävät ovat olleet lähinnä kuorimonhoitajan käytännön tehtäviä sekoittuen sähköautomaatio osaamiseen kolmivuorotyössä. Normaalien työtehtävien ohella olen ollut mukana myös ns. ”työpaikkasuojeluryhmässä” alusta lähtien eli nyt polkua on takana noin 24 vuotta. Senkin alan kursseja on tullut käytyä paljon ja huipentumana oli yksikönjohtajan (VPK) kurssi Porin keskuspaloasemalla vuonna 2010, Ravo Sarmet muistelee.

Suojeluryhmän pääasiallisena tehtävänä on toimia ammattipalokunnan oppaana tehtaan alueella, kun tilanne sitä vaatii.

Hän on onnistunut myös säilyttämään savusukelluspätevyyden, jossa vaatimuksina ovat riittävä hapenottokyky ja lihaskunto.

– Muutenkin kiireisinä vuosina tuli myös kunnostettua vanha hirsirunkoinen talo yhdessä vaimoni Marjon kanssa tulevaksi kodiksi, jossa olemme asuneet syksystä 1996 alkaen. Onnekseni työkalut ovat aina pysyneet käsissäni, eli työt tuli tehtyä enimmäkseen itse. Myöhemmmin olen itsekseni ihmetellyt, miten sen kaiken on saanut hoidettua samanaikaisesti. Epäilen ettei onnistuisi minulta enää, arvelee Ravo Sarmet.

– Luottamustoimia on kertynyt useita vuosien aikana. Tarkoituksenani ei ole kos-

kaan ollut osallistua itse hallitustyöskentelyyn, mutta jotenkin olen vain ajautunut noihin paperitöihin, kun muita vapaaehtoisia ei ole ollut. Valitettavasti näyttää siltä, että niistä ei pääse eroon, kun uusia tekijöitä ei ole näköpiirissä. Itse kun olen nuorin mukana olevista aktiiveista nykypäivänä.

Sarmet on toiminut puheenjohtajana Selkämeren Rannikkokilta ry:ssä vuodesta 2016 ja sihteerinä vuodesta 2001. Sihteerinä Rauman Reserviupseerikerho ry:ssä hän aloitti vuonna 2013, kun luopui puheenjohtajuudesta 12 vuoden jälkeen. Vakka-Suomen Suojeluskuntien perinneyhdistys ry:ssä hän on ollut sihteerinä vuodesta 2007 ja taloudenhoitajana Rauman Patriakilta ry:ssä vuodesta 2013, jota hän oli perustamassa vuonna 2010. Sarmet oli perustamassa myös Rauman Seudun Tykistökilta ry:tä vuonna 2015 ja toiminut sen taloudenhoitajana vuodesta 2017.

– On tullut kuluneeksi 15 vuotta siitä kun aloitin RUL:n liittovaltuustossa Satakunnan edustajana. Luonnollisesti olen kiitollinen minua kohtaan osoitetusta luottamuksesta piiritasolla myös silloin kuin olin piirin 2. varapuheenjohtajana vuosina 2004–2018. Opettavaisinta oli kerhon puheenjohtajuus vuosina 2000–2005. Kausi 2007–2012 oli sitten jo vanhan kertausta.

Edellä kertomani perusteella moni varmasti ajattelee, että ”mopo on karannut pahasjatkuu

6 KARHU ti kaverin lapasesta” ja on osittain oikeassa.

Kuitenkin olen määrätietoisesti kieltäytynyt uusista ”tarjouksista” yhdistyselämässä.

Todellisuus varsin monella paikkakunnalla kun on, että samat ihmiset kokoontuvat aina uudestaan pöydän ääreen tekemään töitä eri yhdistyksen nimissä. Tämä ei voi jatkua loputtomasti, sillä tekijät loppuvat vääjäämättömästi jossakin vaiheessa.

Tulevaisuus on haasteita täynnä

– Nuorena aloitettu ampumaharrastus on valitettavasti jäänyt vähemmälle, kun aika ei yksinkertaisesti riitä ja valtaosa tapahtumista on viikonloppuisin, jolloin olen useasti työvuorossa tehtaalla. Sama ongelma on nykyisin myös MPK:n kurssien kohdalla.

Tämän yhtälön ymmärtäminen tuntuu olevan vaikeata myös puolustusvoimien sisällä. Osallistuessani VEH-harjoitukseen saan olla luvan kanssa pois töistä, mutta palkka jää saamatta, eli lovi tilipussissa on merkittävä jo yhden harjoituksen johdosta.

Ravo Sarmetin mielestä Reserviupseeripiirin haasteita ovat kerhojen aktivointi ja yhteisten tapahtumien järjestäminen vaikeahkossa taloudellisessa tilanteessa.

– Uusien jäsenten tulo kerhoihin on ihan kohtalaista, kun RUK:n kursseilla tehdään hyvää rekrytointityötä, mutta jäsenten pitäminen on varsinainen haaste. Poistuma on suurinta juuri heidän joukossaan. Puheenjohtajana Petri Ranta on kiitettävästi kartoittanut piirin keskeiset ongelmat ja aika näyttää miten niihin pystytään vaikuttamaan käytännön tasolla.

Sarmetin mukaan valtaosa pienehköillä paikkakunnilla olevista RES- ja RU-yhdistyksistä tekevät yhteistyöstä lähes kaikissa asioissa. Raumalla muistotilaisuudet ja kerhoillat ovat siitä hänen mielestään hyvänä esimerkkinä. Vuoden 2017 valtakunnallista syysjotosta unohtamatta, jossa toimitsijoita tarvittiin lähes 100.

– Koen minussa vielä olevan virtaa ja

Ravo Sarmetin mielestä Reserviupseeripiirin haasteita ovat kerhojen aktivointi ja yhteisten tapahtumien järjestäminen vaikeahkossa taloudellisessa tilanteessa. jotakin annettava yhteisen hyvän eteen vapaaehtoisen maanpuolustuksen saralla. En oikein käsitä kun tutkimuksen mukaan Suomessa toistaiseksi asuvista virolaisista yli 90 prosenttia ei osallistu yhteiskunnalliseen toimintaan ollenkaan. Selitykseksi tutkimuksen mukaan tarjottiin heidän ajatustaan siitä, että he ovat vain töissä Suomessa ja palaavat Viroon kun lopettavat työt täällä. Henkilökohtaisen näkemykseni mukaan

siinä on kysymys jonkinasteisesta itsepetoksesta. Miten voi ”vain” asua jossakin ”ulkopuolisena” ja ajatella, etteivät yhteiskunnan asiat kuulu minulle?, Ravo Sarmet hämmästelee.

– Itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys, vaan sitä on vaalittava toimimalla jatkuvasti sen puolesta JUHANI LUKKA

Ahtiivisuus tuo mukanaan myös edustustehtäviä. Viime vuonna Rauman kaupungin itsenäisyyspäivän juhlassa Rauma-salissa juhlapuheesta vastasi reservin majuri Ravo Sarmet.

KARHU 7

Onnitteluvuorossa Rauman Seudun Reserviläisten puheenjohtaja Jyrki Aikko

Esa Urhonen

Rauman Reserviupseerikerho ry 90-vuotias Syksyllä 1929 seminaarin alkamisen jälkeen istui neljä nuorta reservin upseeria iltaa Rauman Seurahuoneella. Puheissa ja ajatuksissa oli myös äskettäin käyty reserviupseerikurssi. Yksimielisesti nähtiin tarpeelliseksi juuri saadun upseerikoulutuksen syventäminen ja ajan tasalla pitäminen. Ensisijaisesti oli esillä käytännön koulutus, ei niinkään aatteellinen puoli.

Asianvalmistelu eteni vauhdilla ja niinpä joulukuussa oltiin niin pitkällä, että voitiin kutsua koolle Rauman reserviupseerikerhon perustava kokous. Kokous oli joulukuun 18. päivä 1929 Rauman Suojeluskunnan kansliassa. Perustavassa kokouksessa oli läsnä 17 upseeria. Kokouksen avannut kapteeni Kosti Niemelä selosti lyhyesti koko-

uksen tarkoituksen sekä oman reserviupseerikerhon perustamisen mahdollisuuksia.

Kokouksesta tehtyyn pöytäkirjaan kirjattiin kahdeksan pykälää. Neljännessä pykälässä todettiin, että päätettiin perustaa Raumalle Reserviupseerikerho. Viidennessä pykälässä käsiteltiin porilaisten lähettämä yhteistyökirjelmä, jonne oma kerho oli perustettu 1927. Vilkkaan keskustelun jälkeen kokouksen päätökseksi tuli, että perustettu kerho tulee toimimaan itsenäisenä.

Aktiivista toimintaa alusta alkaen

Rauman kerhon toiminta alkoi vilkkaana. Päämäärä oli alusta alkaen selvillä. Tavoitteena oli sotilaallisten taitojen kartuttaminen ja Haminassa saatujen taitojen

lisääminen. Täydellä syyllä voidaan kerhon ensimmäistä vuosikymmentä luonnehtia käytännön koulutuksen vuosikymmeneksi.

Kerhon tarkoituksena oli reserviupseerien jatkokoulutuksen järjestäminen ja siksi päätettiin, että kunkin kerhon jäsenen tuli ottaa koulutukseen osaa. Oppituntien ja luentojen pitäjät valittiin arvalla. Ensimmäisenä toimintavuotena pidettiin kaikkiaan 7 luentoa jäsenmäärän olleessa 23.

Vuonna 1937 kerhon jäsenet osallistuivat ensimmäistä kertaa Suomen Reserviupseeriliiton järjestämiin Pohjoismaiden reserviupseerien välisiin maastokilpailuihin. Tämä kilpailumuoto oli jäsenille varsin uutta jatkuu

8 KARHU ja vaatii perinpohjaisen valmennuksen jota toteutettiin varsin tiukasti koko syyskesän.

Talvisota ja jatkosota keskeyttivät kerhon toiminnan lähes täysin. Talvisodan jälkeen nähtiin tärkeäksi sodan antamien kokemusten siirtäminen reservinupseerien tietouteen. Jopa venäjän kielen kurssi järjestettiin vuoden 1940 lopulla. Jatkosodan aikana jäsenmäärä kasvoi ja ylitti ensimmäisen kerran sadan rajan. Jatkosodan jälkeen käytännön koulutuksesta ja taisteluharjoitusten pitämisestä oli luovuttava kokonaan.

Tärkeäksi toimintamuodoksi tuli huoltotyö. Kerho avusti kaatuneitten upseeriveljien perheitä ja omaisia sekä haavoittuneita kerhon jäseniä. Avustusten jakamisesta luovuttiin vasta vuonna 1948.

1950-luvulla alkoi uudestaan sotien jälkeen lamassa ollut ampumatoiminta. Vuosikymmenen alussa, kun ampumakilpailuja ei pidetty kilpailtiin ahkerasti erilaisissa maastokilpailuissa. Kilpailutoiminta elvytti raumalaista reserviupseerityötä ratkaisevasti. Aatteellistakaan puolta ei ole syytä unohtaa, tehtiin kaikki mitä ahtaissa oloissa voitiin. Kohokohtana oli vuosi 1954 jolloin kerho täytti 25 vuotta ja sai naisjaostoltaan lahjaksi oman lipun.

seen hotelli Raumanlinnaan. Joulukuussa 1963 osakeyhtiö Raumanlinna ja VakkaSuomen Nuorisosäätiö lahjoittivat raumalaisten reserviläisjärjestöjen käyttöön huoneiston. Kerhon toiminta onkin paljolti kiinteytynyt kerhohuoneistoon, joka on toiminnan kiintopiste ja vakituinen kokouspaikka. Henkisesti 60-luku ei ollut kerholle ja jäsenkunnalle helppo, sillä asioita joita kerhossa podettiin silloinkin arvossa painettiin valtakunnallisesti räikeästi ja äänekkäästi lokaan.

Toiminta vakiintuu ja saavuttaa näkyvyyttä

1970-luku oli toiminnan vakiintumisen vuosikymmen kerhon toiminnassa. Puheenjohtajan johdolla järjestettiin vuosikymmenen puolivälissä muutama karttaharjoitus kaikessa hiljaisuudessa, sillä tällainen toi-

minta oli ”luvatonta”. Vuosikymmenen suururakka oli yhdessä aliupseerien kanssa järjestetty Reserviläisurheiluliiton maastomestaruuskilpailu. Yhtenä kilpailijana oli mukana olympiavoittaja sekä maailmanmestari Veikko Hakulinen.

1980-luvulla kerho näkyi ulospäin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Pohjoismaiset merikilpailut ja yhdessä aliupseerien kanssa junailtu valtakunnallinen Tasala Wilku jotos 1987 saivat paljon myönteistä julkisuutta. Lisäksi talvikautena 1982 -83 kerho järjesti kaikille paikkakuntalaisille suunnatun turvallisuuspoliittisen luentosarjan. Nimekkäiden luennoitsijoiden ansiosta luentosarja sai poikkeuksellisen hyvän vastaanoton. Myös yhteistyö Kuuskajaskarin linnakkeen kanssa oli kiinteätä. Kerhon edustajat vierailivat linnakkeella vala- ja kotiuttamistilaisuuksissa sekä muissa vastaa-

Kunniaa merikilpailutoiminnasta

Merikilpailutoiminta tuli voimallisesti mukaan kuvaan vuonna 1955. Innostus oli valtaisa ja niinpä liiton kisoista tuli heti menestystä. Pohjoismaisissa kisoissa raumalaiset ottivat ensimmäisen mestaruuden vuonna 1957. Kerhon joukkueet ovat sen jälkeenkin menestyneet erinomaisesti niin liittotasolla kuin pohjoismaisissakin kisoissa vuosittain siitä lähtien kun lähtivät mukaan kilpailutoimintaan. Kerhon on syytä olla ylpeä merimiehistään, jotka ovat tuoneet kunniaa ja mainetta kerholle kukkuramitoin. Yksikään muu kerho ei ole merikilpailuissa yltänyt läheskään yhtä loistokkaisiin saavutuksiin.

1960-luvun huomattavin tapahtuma oli oman kerhohuoneiston saaminen nykyi-

Juhlayleisö odottamassa jälkiruokaa.

KARHU 9 vissa juhlissa. Kerho sai naisjaostoltaan lahjaksi myös uuden lipun vuonna 1989.

1990-luku toi kerhoon täysin uudenlaista toimintaa. Maailma muuttui valtiollisen mullistavasti kun inha itäinen naapuri lakkasi olemasta. Reserviupseeritoiminnasta poistui monia haittatekijöitä. Vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus on tarjonnut kerholaisille runsaasti osallistumismahdollisuuksia erilaisten kurssien muodossa ja niille on myös osallistuttu ahkerasti. Moni upseeri on saanut täydentää tietojaan sellaisillakin aloilla jotka normaalien kertausharjoitusten puitteissa olisivat jääneet koulutuksen ulkopuolelle. Jalkaväkikoulutetut ovat päässeet sinuiksi kenttätykistön kanssa, kun ovat käyneet oppimassa ja ampumassa tykeillä Niinisalossa. Lisäksi vuonna 1997 Mannerheim-ristin ritarit vierailivat Raumalla kesäpäiviensä merkeissä. Silloin Esa Urhonen

ritareita oli mukana vielä 21.

2000-luku jatkui kerhotoiminnassa jo tutuksi muodostuneiden uusien toimintamuotojen parissa. Vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutusyhdistys vakiinnutti asemansa Raumalla ja vireästi toiminut paikallisosasto järjesti useita kursseja vuodessa. Paikallisosaston johtoryhmässä kerhomme jäsenet olivat erittäin hyvin edustettuna ja antoivat merkittävän panoksen yhteisen edun nimissä vapaaehtoiselle maanpuolustukselle. Kerhon 75-vuotista taivalta juhlistettiin 2004 iltajuhlan sekä kovakantisen historiikin merkeissä. Reserviläisurheiluliiton siipien suojassa järjestettiin meritaitokilpailu vuonna 2005. Kilpailukeskuksena oli perinnelinnakkeeksi muuttunut Kuuskajaskari.

2010 –luvulle tultaessa on kerhotoiminnassa alkanut näkyä tietynasteinen kyllästyminen vapaaehtoiseen maanpuolustuskoulutukseen, jolla osittain on korvattu kokonaan varsinaiset kertausharjoitukset rahojen vähyyden vuoksi. Maanpuolustuskoulutuksen uudelleen organisoinnin johdosta ollaan vielä epätietoisuuden vallassa, mitä tulee tapahtumaan tulevana vuosikymmenenä. Vuonna 2017 tartuttiin tarjottuun haasteeseen ja kerho järjesti yhteistyössä Reserviläisten kanssa valtakunnallisen syysjotoksen. Reserviläisurheiluliiton siipien suojissa tapahtunut ponnistus oli saadun palautteen mukaan onnistunut. Toimitsijoita oli jotoksella lähes 100 ja kilpailijoita melkein 200.

Näyttävä juhla

Rauman Reserviupseerikerhon 90-vuotisjuhlaa vietettiin lauantaina 30. marraskuuta 2019 Raumalla. Päivä kun oli muutoinkin merkityksellinen, sillä talvisodan alkamisesta tuli kuluneeksi 80 vuotta. Päivän ohjelmaan kuului luonnollisesti seppeleenlasku ja kunnianosoitustilaisuus Summan muistomerkillä sekä sankarihaudoilla. Seminaarinmäen puistossa sijaitseva Summan asevelji-

en vuonna 1965 pystyttämä muistomerkki on samalla paikalla, mistä reserviläiset lähtivät sotaan vuonna 1939. Se on luovutettu vuonna 1994 kerhon hoitovastuulle, sillä veljien rivit olivat harventuneet ratkaisevasti muistomerkistä huolehtimista silmällä pitäen. Kunnianosoituksena sotaan lähteneiden muistoksi paikalla järjestettiin myös kirkkoherran toimesta ehtoollishartaus.

– Kunnioitamme täten Summan aseveljien muistoa, lausui kirkkoherra. Kirkkoherra Liivola pohti uskonnon merkitystä sodassa.

Hänen mukaansa monet kokivat, että ilman kristinuskoa sadasta ei selviäisi. Pro gradu -tutkimuksen mukaan Psalmi 23 oli sodan aikana luetuimpia Raamatun kohtia. – Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu … .

Iltajuhlan paikaksi oli valikoitunut Rauman Petäjäksessä sijaitseva ravintola Juhla Tallbo. Tilaisuus aloitettiin aikataulun mukaisesti reilun 70 juhlavieraan voimin. Juhlapuhujana oli Reserviupseeriliiton entinen puheenjohtaja majuri (res), professori Mika Hannula. Puheessaan tietojohtamisen professori Hannula korosti reserviupseeriuden merkitystä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Nuorena saatu vaativa koulutus kantaa pitkälle tulevaisuuteen ja toimii erinomaisena pohjana, kun yksilö kasvaa aina vaativimpiin tehtäviin. Hannula toimii nykyisin Turun yliopistossa Teknologiakampus Turun johtajana. Juhlassa esiintyi myös Rauman Mieslaulajien kvartetti ja päätökseksi laulettiin yhdessä Maamme 1. ja 5. säkeistö: Tään kansan taistelut ken voi ne kertoella, ken?

Kun sota laaksossamme soi, ja halla näläntuskan toi, ken mittasi sen hurmehen ja kärsimykset sen?

90-vuotias Rauman Reserviupseerikerho lähtee luottavaisin mielin uudelle vuosikymmenelle.

RAVO SARMET

10 KARHU

Piirin perinnetoimikunta aloitti 2019 Satakunnan Reserviupseeripiiri ja Reserviläispiiri perustivat alkuvuodesta perinnetoimikunnan, joka korvasi aiemman hengellisen toimikunnan. Hengellisen toimikunnan muodollinen vetovastuu oli annettu Lavianseudun Reserviupseerikerholle, mutta viime vuosina se ei ollut järjestänyt hengellisiä tapahtumia. Kuin edellisen perintönä nyt myös perinnetoimikunnan vetovastuu uskottiin Lavianseudun Reserviupseerikerholle ja Reserviläisille. Sen puheenjohtajaksi nimettiin Reserviupseerikerhon puheenjohtaja Pauli Ylitalo ja varapuheenjohtajaksi Reserviläisten puheenjohtaja Asko Knuutila. Muut jäsenet ovat Juuso Lahtivirta ja Matti Lehtimäki, molemmat viimemainitut reserviupseereita.

Tehtävät

Perinnetoimikunnan tehtävät voidaan listata seuraavasti: − Maanpuolustuksen perinnetoiminnan edistäminen, järjestäminen, tiedottaminen ja koordinointi sekä reserviyhdistysten perinnetoiminnan tukeminen Satakunnassa. − Toiminnan alaan voivat kuulua esimerkiksi kunniavartiot, juhlatilaisuudet, hartaustilaisuudet, sotilasviihde sekä satakuntalaisen sotilas- ja maanpuolustusperinteen tallentaminen. − Yhteistyön rakentaminen ja koordinointi muiden piirien ja sidosryhmien kanssa. − Ehdotukset perinnetoiminnassa ansioituneiden palkitsemiseksi. − Muut piirin kanssa yhdessä sovitut tehtävät.

Tehtäväkenttä on siis laaja ja vaativa. Sen eri osioiden kattaminen vie aikaa ja tarvitsee pitkäjänteistä ja uutteraakin työtä.

Toiminta

Kuluvana vuonna pääsimme alkuun paljolti omien yhdistystemme aikaisempien käytäntöjen pohjalta. Päätapahtumat olivat kesäinen

Perheretkeen osallistujat Forum Marinumin terassilla. Kuvasta puuttuu neljä aktiiviosallistujaa.

perheretki merelliseen keskukseen Forum Marinumiin Turkuun sekä elokuussa Reserviläispäivä Laviassa. Muitakin tapahtumia oli suunnitteilla, ja toivomme niiden järjestyvän tulevina vuosina.

1) Perinneretki Forum Marinumiin lauantaina 15.6.

Forun Marinum on laadukas museokokonaisuus, jossa tutustuimme merelliseen näyttelyyn sekä puolustusvoimiemme entisiin taistelu- ja koululaivoihin 1) Suomen Joutseneen, 2) tykkivene Karjalaan ja 3) miinalaiva Keihässalmeen.

Reservipiirimme yhdistysten puheenjohtajia informoitiin useita kertoja retkestä. Mukaan olisi mahtunut 60 osallistujaa, mutta ilmoittautuneita tuli yhteensä ainoastaan 19. Heistäkin paikalla oli vain 15 avéc­it mukaan lukien. Tutustuminen kesti klo 11−14 ja oli todella antoisa, ainakin meille maakravuille, jotka emme olleet hyvin perillä Suomen meripuolustuksen lähi-

historiasta. Jokainen maksoi oman pääsylippunsa, piiri ennalta varatun opastuksen (210 €). Kiitos reservipiireille saamastamme tuesta.

2) Reserviläispäivä Laviassa lauantaina 31.8.

Perinnetoimikunta yhdessä Lavian Seudun Reserviläisten (Jukka Holma, Asko Knuutila) ja Reserviupseerikerhon (Pauli Ylitalo, Juuso Lahtivirta) kanssa järjesti täysimittaisen Reserviläispäivän Lavian Metsästysseuran majalla ja ampumaradalla. Päivän teema kohdistui Satakunnan toisen suuren varuskunnan Niinisalon historiaan ja nykytoimintaa. Puhujina olivat Niinisalon varuskunnan ex-päällikkö eversti Olavi Rajala, itsekin kankaanpääläinen, ja kapteeni Matti Ruisniemi, Lavianseudun oma poika. Olimme saaneet paikalle Satakunnan reservipiirien koko terävän pään: Reserviupseeripiirin puheenjohtajan Petri Rannan, Reserviläispiirin puheenjohtajan

KARHU 11

Kuvat Mika Peltola

Jari Multisillan ja MPK:n koulutuspäällikön Antti Koskelan, jotka kertoivat ajankohtaista omilta toimialoiltaan. Iltapäivän ohjelmassa oli ampumakilpailuja ja muita toiminnallisia tehtäviä. Tilaisuus oli maksuton ja kaikille avoin. Osallistujia oli yhteensä 50, heistä kolme neljäsosaa reserviupseereita ja reserviläisiä.

Eversti Rajala kertoi Niinisalon varuskunnan vaiheista sen perustamisvuodesta 1935 tähän päivään.

Ajan saatossa varuskunnan toiminnot ovat kokeneet monia hallinnollisia muutoksia, niistä viimeisin mutta ei vähäisin on Tykistöprikaatin liittäminen osaksi Porin prikaatia. Erityisesti eversti Rajala pahoitteli sitä, että tällä hetkellä Niinisalon varuskuntaan ei ole sijoitettu yhtään everstin virkaa, vaikka Porin prikaatissa on yksi kenraalitason virka ja kaksi everstin virkaa! Kapteeni Ruisniemi selvitti ansiokkaasti tämän päivän toimintoja Niinisalossa tykistön koulutuskeskuksena ja varusmiesten kouluttajana.

Niinisalon varuskunnan ex-päällikkö eversti Olavi Rajala, hänestä vasemmalla MPK:n koulutuspäällikkö Antti Koskela, oikealla kapteeni Matti Ruisniemi.

Tulevia tapahtumia 2020

1) Retket Piirin perinnetoimikunnan tavoitteena on järjestää ensi vuonnakin perheretki historialliseen maanpuolustuskohteeseen Länsi- tai Etelä-Suomessa. Tietenkin odotamme saavamme osallistujia enemmän kuin viime kesänä. Kovasti toivottavaa olisi voida tutustua myös sotilaalliseen kohteeseen esim. lähivaruskunnissa. Yksittäisillä yhdistyksillä sellaiseen tuskin on edellytyksiä, mutta piiritasolla se lienee mahdollista, jos osallistujia on riittävästi.

Reserviläiskiväärin takana aktiivi reserviläinen Jorma Kamppi, ohjaaja Ville Pohjola.

2) Perinteisen Reserviläispäivä Perinteinen piiritason Reserviläispäivä järjestetään elokuussa Laviassa 14. kerran. Ohjelma on luonnollisesti vielä avoin, mutta entiseen tapaan pääpuhujaksi tavoitellaan arvostettua everstitason esiupseeria, ja iltapäivällä järjestetään ampumakilpailuja ja muita kenttätapahtumia. Tavoitteena on sisällyttää ohjelmaan myös historiallinen osuus.

Reserviläinen Esa Sarpoman (80+) käsikranaatti on lähtenyt, ohjaaja Ka-

3) Hengellinen tapahtuma ri Laurikainen.

Mahdollisuuksien mukaan itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus toteutetaan jossakin Satakunnan kirkossa (Kiikoinen, Lavia, Suodenniemi, tai joku

PAULI YLITALO muut) niin, että reservipiireillämme on siinä näkyvä osuus.

Perinnetoimikunnan pj ASKO KNUUTILA Perinnetoimikunnan vpj

12 KARHU

Nakkilan kunta juhli nuorta Suomea Vuonna 1861 perustetussa Nakkilan kunnassa juhlittiin 102-vuotiaan Suomen itsenäisyyttä. Itsenäisyyden juhlinta oli alkanut jo 5. joulukuuta, kun Nakkilan alakoululaiset kokoontuivat kirkonmäen sankarihaudoille laskemaan seppeleen ja siitä siirtyivät Kirkonseudun koululle Itsenäisyyspäivän juhlaan, konserttiin ja juhlalounaalle. Veteraanit, Nakkilan seurakunta, Reservin upseerit ja Reserviläiset olivat edustettuina Aikaisin aamulla tunnolliset ja perinnettä arvostavat kuntalaiset kokoontuivat seurakuntakodille valmistelemaan sankarihaudoille tulevia lyhtyjä. Tänä vuonna ei tarvinnut kenenkään harjata lunta pois muistotauluilta ja käytäviltä. Sade oli niin talkoolaisten, kuin vieraidenkin seurana.

Talkooväki edusti kaikkia maanpuolustusja perinnejärjestöjä.

Reserviläisille ja Reservin upseereille on Sankariristin kunniavartio on koettu kunniakkaaksi ja yleväksi tehtäväksi. Ennen seppelenlaskua reserviläiset palvelevat muun muassa kirkon ovella toivottamassa kirkkokansa tervetulleeksi Itsenäisyyspäivän jumalanpalvelukseen. Itsenäisyyspäivänä toimitetaan sanajumalanpalvelus. Liturgina ja saarnaajana toimi Lasse Vappula. Kirkonmenojen yhteydessä kannoimme kolehdin.

Kolehti kannettiin Sotaveteraanien hen-

Pirjo Kallela

gellisen työn tukemiseen Veteraanivastuun kautta. Jumalanpalveluksen jälkeen kansa kokoontui sankarihautojen lähettyville.

Suomen lippu airueineen johdatti Sotaveteraaniyhdistyksen, Nakkilan Reservinupseerien ja Nakkilan Reserviläisten liput sankariristille. Myös Nakkilan Sotaveteraanit, Nakkilan Seurakunta ja kunta laskevat itsenäisyyspäivänä seppelen sankariristille.

Perinteinen fanfaari kuultiin Nakkilan puhallinsoittajien toimesta. Lippulinnan liput kumarsivat seppelten laskua.

Itsenäisyyspäivänjuhla Nakkilassa jatkui

Villilän studiolla, jonne myös Nakkilan Reserviläiset veivät lippunsa.

Itsenäisyyttä juhlitaan monissa kodeissa hyvin perinteisesti. Hiljentyen kunnioittamaan sotiemme Veteraanien ja Lottien uhrauksia. Kaksi kynttilää palaa monen kodin ikkunalla ja presidentin juhlavastaanottoa seurataan televisiosta. Tällä kertaa juhlaväen joukosta saattoi bongata jokusen tutun henkilön.

Kiitämme niitä, jotka meille tämän itsenäisen Suomen ovat lunastaneet.

ESA RANNISTO

Nakkilassa on ammuttu kinkkukisa ilma-asein jo vuodesta 2008.

Kilpailu on ammuttu pitkään kolmilajisena. Laukausmäärä on kahdeksan laukasta per ase. Laukausmäärä juontaa ilmakivääritaulun ”neljätäpläiseen” tauluun.Kaksi laukausta kuhunkin. Samoin liikkuvaan hirveen ammutaan kahdeksan kertaan kaksi laukausta neljään juoksuun. Pistoolilla ammutaan normaalin kymmenen laukauksen sijaan kahdeksan.

Radallemme pystyy ampumaan liikkuvan hirven lisäksi kahteen muuhunkin tauluun, eli suorittamaan pääsee kolme ampujaa kerrallaan. Kilpailun johtaja Jukka Levola ”ajoi” hirveä ja valvoi muutenkin ampujia.

Kilpailun kärkikolmikkona olivat: Mikko Kähkönen, Jukka Levola ja Kari Oikonen.

KARHU 13

MAANPUOLUSTUSNAISET Vuosi lähenee loppuaan Jouluaattoon on tätä juttua kirjoittaessani vielä 16 yötä aikaa. Pimeys on vallannut tienoot ja siellä täällä näkyy ulkovaloja tuomassa valkeutta kaamokseen.

Myös ikkunan edessä palavat kynttilät luovat valoa ja lämpöä, juhlistaen toista adventtisunnuntaita. Ensilumi tuli ja meni myös, mutta toivottavasti saamme sitä vielä kuitenkin lisää. Eihän talvi ole talvi ilman lunta ja pakkasta.

Syksy on kulunut nopeasti monenlaisen toiminnan merkeissä ja hyvä niin, että paljon on tapahtunut. Viime viikkoina olen päässyt osallistumaan useisiin tilaisuuksiin ja juhliin toimintaamme liittyen. Nämä tapahtumat ovat olleet tärkeitä mahdollisuuksia luoda uusia kontakteja ja verkostoitua samanhenkisten ihmisten kanssa. Yhteistyö eri tahojen kanssa on jatkossakin yhä tärkeämpää toimintamme kannalta, joten hyödynnetään kaikki mahdolliset tilai-

suudet ja levitetään aktiivisesti tietoa toiminnastamme. Siten meidän on jatkossa tarvittaessa helpompi pyytää ja saada apua, kun vastapuolena on tuttuja toimijoita.

Tänä syksynä piirimme palkitsi myös aktiivisesti toimineita jäseniä. Piirin syyskokouksen yhteydessä luovutimme Maanpuolustusnaisten Liiton standaarin Taina Mäkitalolle hänen pitkäaikaisesta toiminnastaan piirin hyväksi. Samassa tilaisuudessa luovutettiin myös piirin historian ensimmäiset koulutusmerkit Pia Huhtalalle ja Nina Välimäelle, jotka ovat suorittaneet liiton koulutusohjelman perustason koulutukset.

Maanpuolustusnaisten liiton syyskokous pidettiin Turussa, jonka yhteydessä luovutettiin liiton pronssiset ansiomitalit Pia Huhtalalle ja Sinikka Vainio-Köpille heidän ansioistaan maanpuolustusnaisten toiminnassa. Samassa kokouksessa liitolle valittiin uudeksi 2. puheenjohtajaksi Tui-

ja Nummela. Viikonlopun kestänyt tapahtuma yhdessä muiden maanpuolustusjärjestöjen kanssa oli monipuolisen ohjelman myötä jälleen kerran mieleen painuva. Suosittelenkin kaikille näihin tapahtumiin osallistumista jatkossakin.

Haluan myös kiittää kaikkia jäseniämme kuluneesta vuodesta ja kaikesta siitä panoksesta, jonka olette antaneet maanpuolustusharrastukselle. Ensi vuonna jatketaan samalla tarmolla uusien haasteiden parissa, mutta sitä ennen rauhoitutaan joulun viettoon ja levätään.

Rauhallista joulua ja iloista uutta vuotta toivottaen MARJO SARMET puheenjohtaja Maanpuolustusnaisten liitto ry:n

Satakunnan piiri

14 KARHU

Maanpuolustustahto ja maanpuolustus - uhanalaiset luonnonvarat?

Maanpuolustustahdon ja perinteisen maanpuolustuksen merkityksestä sekä näiden rapautumisesta on käyty laajaakin keskustelua viime aikoina. Tällä hetkellä tuntuu olevan vallalla erilaisissa some- ja muissa kuplissa sellainen käsitys, että maanpuolustustahto erityisesti nuorten keskuudessa menee alaspäin kuin lehmän häntä ja perinteisellä maanpuolustuksella ei ole enää virkaa hakkereiden lamauttaessa koko yhteiskunnan.

Haluankin tässä yhteydessä tuoda keskusteluun muutamia näkökulmia, jotka tosin eivät varmasti puhkaise mitään kuplaa sosiaalisessa mediassa, koska kuplautuneen henkilön suojamuuria eivät läpäise mitkään omasta näkemyksestä poikkeavat mielipiteet. Kyseiset näkökulmat ovat omiani ja perustuvat yli 35 vuoden palveluun Puolus-

tusvoimissa ja Belgian komennuksen aikana alkaneeseen ja nykyisessä työssäni jatkuneeseen harrastuneisuuteen nykyisestä sodan kuvasta, jota myös hybridivaikuttamiseksi tai -sodaksi kutsutaan. Lisäksi nykyisessä tehtävässäni olen ilokseni päässyt perehtymään eri muiden viranomaisten sekä yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeiden yritysten ja organisaatioiden toimintaan, varautumiseen, valmiuteen ja jatkuvuuden hallintaan.

Haavoittuva yhteiskunta

Perusteeseiksi nykyuhkakuvasta tiivistäisin seuraavat asiat: Yhteiskuntamme on tänä päivänä erittäin haavoittuvainen; rauhan ja sodan välillä ei ole selvää kynnystä eikä kukaan enää julista sotaa toiselle; ei-sotilaalli-

set keinot saavuttaa aktiivisen valtion päämäärät ovat erittäin kustannustehokkaita; sotilaallisen voiman näyttö ja käyttö ovat edelleen vahvasti mukana työkalupakissa.

Haavoittuvalla yhteiskunnalla tarkoitan sitä, että kaikki meidän toiminnot perustuvat sähköön, veteen, tietojärjestelmiin ja matkapuhelimiin. Yleisesti ottaen kaikki kansalaiset ja pääosa yrityksistä tukeutuu yhteiskunnan rakentamaan ja ylläpitämään infrastruktuuriin kaikkien näiden kriittisten toimintojen osalta. Harvalla meistä on omaa puhdasvesikaivoa tai usean vuorokauden varastoa pullotettua vettä, omaa varavoimakonetta tai kirjekyyhkyjä viestimiseen. Olemme niin tottuneita käyttämään kaikessa toiminnassa tietojärjestelmiä esimerkiksi erilaisten esitysten tai muistioiden

KARHU 15

LOUNAIS-SUOMEN ALUETOIMISTO tekemiseen, että kynän ja paperin käyttötaito alkavat olla taantuneita useilla meistä. Jos ei muuta, niin ranne väsyy kovin nopeasti, jos muistiinpanoja pitäisi tehdä perinteisillä menetelmillä. Koska näitä järjestelmiä ei mitenkään ole tarkoituksenmukaista saatikka edes mahdollista rakentaa ”pomminkestäviksi”, on niihin vaikuttaminen mahdollista kovin pienilläkin voimavaroilla.

Sotaa ei enää julisteta

Sota jo sananakin on kovin likainen ja ikävä.

Nykyään puhutaankin konflikteista ja kriiseistä, vaikka kyseessä on ihan sodan määritelmän täyttävistä tapahtumista ja tapahtumaketjuista. Enkä muista milloin viimeksi jokin valtio on rehellisesti julistanut toiselle sodan. Sodat eivät ole enää vuosikymme-

Puolustusvoimat

niin tai jopa vuosisatoihin olleet herrasmiesmäistä sotilaiden kamppailua keskenään, vaan aina tavalliset kansalaiset, naiset, lapset ja vanhukset sekä yhteiskunnan infrastruktuuri saavat siipeensä jopa enemmän kuin varsinaiset asevoimat.

Siitä, olemmeko me tällä hetkellä esimerkiksi keskellä informaatiosotaa tai kybersotaa, kuten eri media-alustoilla väitetään, voidaan tietysti olla montaa mieltä.

Omasta mielestäni me olemme kyllä molempien asioiden osalta vahvasti vaikuttamisen kohteena yksilöinä ja yhteiskuntana, mutta sodassa… Siten yhteiskuntana ja kansalaisina meidän pitää kaikkien olla valppaana ja erityisesti päättäjien tilannetietoisuus on aivan keskeisessä asemassa, jotta me yhteiskuntana pidämme itsemme toimintakykyisinä erilaisissa kriiseissä ja konflikteissa.

Kaikenlainen vaikuttaminen kohdevaltioon ei-sotilaallisilla keinoilla on erittäin kustannustehokasta. Hakkeri ei tunkeudu yhteiskunnan järjestelmiin rahan vuoksi vaan maineen takia. Siten hakkeri voi kaataa jonkin järjestelmän muutamalla sadalla eurolla tai dollarilla, ”because he/she can”. Sen sijaan esimerkiksi sähköverkon lamauttaminen ohjuksella on kallista, koska pelkkä ohjus maksaa jo miljoonia. Kustannustehokkuuden lisäksi aktiivinen valtio pystyy kiistämään oman osallisuutensa verkon kaatumiseen hakkerin tehdessä likaisen työn ja tutkimuksissa jäljet johtavat aina Pohjois-Koreaan. Ohjuksen laukaisu sen sijaan pystytään aina jälkeenpäin todentamaan niin kuin aikoinaan Mainilan laukaukset. Ei-sotilaalliseen vaikuttamiseen

kuuluvat poliittinen, diplomaattinen, taloudellinen ja informaatiovaikuttaminen ovat myös kustannustehokkaita ja näillä keinoilla kyetään tarvittaessa vaikuttamaan kohteeseen ns sisältäpäin. Tällöin kohdevaltion oma kansa ja päättäjät tekevät toimia tietoisesti tai tiedostamatta aktiivisen valtion tahdon mukaisesti.

Jos edellä kuvatut keinot olisivat ylivertaisia sotilaallisen voiman näytön ja käytön suhteen, niin miksi Ukrainassa, Syyriassa ja monessa muussa paikassa sitten käydään tälläkin hetkellä sotaa ihan sotilaallisilla suorituskyvyillä? Sotilaallisen voiman näyttö ja käyttö ei ole mitenkään poistunut näyttämöltä ei-sotilaallisten keinojen tieltä.

On muistettava, että ihan meidän lähialueella on valtio, joka on viime vuosina, erityisesti vuoden 2008 jälkeen modernisoinut ja kehittänyt omia asevoimiaan merkittävästi. Ja kyseinen valtio käyttää aktiivisesti sotilaallisia suorituskykyjä sekä Ukrainassa että Syyriassa, vaikka tämä toiminta pyritäänkin kieltämään puhumalla vain asiantuntijoista, vapaaehtoisista ja koulutuksesta. Toki tiedän, ettei työturvallisuuteen kiinnitetä kyseisessä valtiossa huomiota niin paljoa kuin Suomessa, mutta en silti usko viikoittaisten, salaisten sotilashautajaisten kyseisen valtion eri puolilla johtuvan vain työtapaturmista.

Yhteisellä asialla

Meidän valistunut nuorisomme, ja tällä tarkoitan alle 35 vuotiaita, ymmärtävät glojatkuu

16 KARHU baalit uhat erittäin hyvin. On ymmärrettävää, että esimerkiksi ilmastonmuutos on nykysuomalaisten mielissä päällimmäisenä turvallisuusuhkana eriarvoistumisen ja syrjäytymisen lisäksi. Ja näihin uhkiin ei Puolustusvoimat ja maanpuolustus suoraan tuo ratkaisua. Toisaalta jos putkinäköä hieman laajentaa ja astuu oman kuplansa ulkopuolelle, huomaa, että Puolustusvoimilla ja maanpuolustuksella on roolia myös näiden uhkien torjunnassa ja vaurioiden minimoinnissa. Puolustusvoimat ja maanpuolustukselliset toimijat kouluttavat aseellisen maanpuolustuksen lisäksi sellaisia kansalaistaitoja, joilla pystytään vähentämään näiden ei-sotilaallisten toimien vaikutuksia.

Globaalisti ajatellen esimerkiksi ilmastonmuutos aiheuttaa muun muassa hallitsematonta väestöliikehdintää sekä kamppailua luonnonvaroista ja resursseista, kuten puhtaasta vedestä. Koska ihminen on valitettavasti luonteeltaan kovin itsekäs, kamppailu esimerkiksi vedestä voi johtaa myös aseellisen voiman käyttöön, jotta tarvitsija saa käyttöönsä haluamiaan resursseja. Tällöin ei auta protestimarssit tai vetoaminen kansanvälisiin sopimuksiin erityisesti, jos maanpuolustus ja siten ennaltaehkäisevä kynnys eivät ole kunnossa. Toki on muistettava, että oma yhteiskunta pitää olla sellaisessa kunnossa, että kansalaiset kokevat sen puolustamisen arvoiseksi.

Maanpuolustus on jo sinällään arvo, jota on syytä ylläpitää ja vahvistaa. Kovin useasti nykysuomalaiset vetoavat perustuslaillisiin oikeuksiin ja siihen, kuinka yhteiskunnan pitää huolehtia kansalaisia perustuslain velvoittamana. Yleensä unohdetaan, että perustuslaki määrittää meille suomalaisille myös velvollisuuksia, jotka pitää täyttää ansaitakseen näitä kovasti peräänkuulutettuja oikeuksia. Yksi tällainen velvollisuus on yleinen ja kaikkia

koskeva maanpuolustusvelvollisuus. Maanpuolustus on mielestäni myös kansaa yhtenäistävä velvollisuus. Se kun ei katso ikää, sukupuolta, sosiaalista asemaa tai maailmankatsomusta. Siten maanpuolustuksellisella toiminnalla on myös syrjäytymistä ja eriarvostumista ehkäisevä vaikutus, koska kaikki tekevät yhdessä asioita isänmaamme hyväksi.

Maanpuolustusta, siis yhteisten suomalaisten arvojen ja yhteiskunnan puolustamista voidaan tehdä aineellisina ja aineettomina tekoina, aseellisesti tai aseettomasti, joten kaikki suomalaiset yhdessä voivat osallistua maanpuolustukseen.

Varmasti kannattaa olla valmis

Tähän liittyen on mielestäni kovin vaarallista lietsoa sellaista mielikuvaa, että Suomi ja suomalaiset ovat niin hienoja, että tässä globaalissa maailmassa Suomi valtiona ja yhteiskuntana voisi pysyttäytyä kriisien ulkopuolella. Erilaisissa media-alustoissa on tuotu esille sitä, että maamme ei tarvitse maanpuolustusta tai maanpuolustuksen ajanmukaisia suorituskykyjä (korvetit/fregatit tai HX-hanke, yleinen asevelvollisuus jne), koska Suomi on kaikkien kaveri.

Kuten presidentti Paasikivi aikoinaan sanoi, ”maantieteelle me emme voi mitään”.

Suomi sijaitsee sellaisessa paikassa tällä planeetallamme, että me emme voi painaa päätämme hiekkaan strutsin lailla ja todeta, ettei lähialueemme kriisit tai konfliktit (lue: sodat) kosketa meitä. Me olemme esimerkiksi ulkomaankaupan ja huoltovarmuuden kannalta sellaisessa paikassa, että Itämeren alueen uhat ja mahdolliset kriisit koskettavat meitä takuuvarmasti. Vai onko valtaosa suomalaisista valmiita luopumaan esimerkiksi ulkomaisista hedelmistä smoothieiden

Maanpuolustuksellisella toiminnalla on myös syrjäytymistä ja eriarvostumista ehkäisevä vaikutus, koska kaikki tekevät yhdessä asioita isänmaamme hyväksi.

raaka-aineena ja käyttämään vain kotimaista puolukkaa ja mustikkaa? Tai laittamaan leipäänsä puolet petäjäistä, koska viljantuotanto joudutaan ajamaan alas lannoitteiden, maatalouslaitteiden varaosien ja muiden tarvikkeiden saamisen loppuessa? Ja toisaalta yhteiskunta joutuisi huolehtimaan erittäin suuresta määrästä työttömiä, koska ulkomaankauppa ei vedä johtuen meriliikenteen estymisestä ja teollisuutemme joutuu vähentämään tuotantoa raaka-ainepulan ja viennin estymisen vuoksi? Tällainen eristäytymisajattelu on mielestäni suurinta itsepetosta, mitä suomalainen voi itselleen ja kanssasuomalaisille tehdä.

Suomi yhteiskuntana ja suomalaiset arvot ovat tänä päivänä eri mittareilla mitattuna maailman huippuluokkaa. Meidän asiamme ovat nyt paljon paremmin kuin 80 vuotta sitten mustien pilvien kerääntyessä itäisellä ja kaakkoiselle taivaalle. Talvisodan kynnyksellä yhteiskunnan kansalaiset, miehet ja naiset, kokoontuivat yhteisen siniristilipun alle puolustamaan sen aikaisia, nykymittapuulla mitattuna kovin vaatimattomia arvoja onnistuen yhtenäisyyden ja velvollisuudentunnon vuoksi pitämään maamme itsenäisenä. Kääntäen asian toisinpäin haluaisin uskoa, että suomalainen yhteiskunta ja arvot ovat nyt niin korkealla tasolla ja puolustamisen arvoiset, että meidän maanpuolustustahtomme pitäisi olla lähellä sataa prosenttia.

Yhdessä olemme vahvoja ja pidämme rakkaan isänmaamme edelleen hyvinvointivaltiona erilaisista muutoksista, uhista ja kriiseistä huolimatta. Maanpuolustushenkistä joulun odotusta ja vuotta 2020. ”Don’t ask what your country can do for you, but ask what you can do for your country”.

JONI LINDEMAN Everstiluutnantti Lounais-Suomen Aluetoimiston Päällikkö

KIRJA-ARVOSTELU

KARHU 17

Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta Toimittaja Jessikka Aron kirjoittama kirja Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta kertoo kokemuksista Venäjän propagandakoneiston toiminnasta Suomessa ja muualla maailmassa. Digiaikakaudella, jota elämme parhaillaan, verkkopropagandan tuottaminen on halpaa, tehokasta ja se leviää silmänräpäyksessä yli valtakunnanrajojen. Sosiaalinen media on valtiollisille vaikutusoperaatioille erityisen hedelmällinen tila, sillä ihmiset eivät osaa käsitellä somesta saamiaan nopeita ärsykkeitä erityisen kriittisesti. Taitavasti luotu somesisältö on kiihottavaa, tunteita herättävää, addiktoivaa ja näin ollen täydellinen keino psykologisten operaatioiden toteuttamiseen. Infosodassa taistelut käydäänkin ensisijaisesti ihmisten mielissä ja mielistä.

Aro tuo kirjassaan ansiokkaasti esiin infosodan keskeisiä vaikutuskeinoja ja menetelmiä, kuten natsi-Saksan propagandaministeriltä Joseph Goebbelsilta peräisin ole-

van 40:60-periaatteen. Sen mukaan yleisön luottamus saadaan esittämällä 60-prosenttisesti faktatietoa ja loppu 40 prosenttia voi olla omia tarkoitusperiä tukevaa valheellista tietoa. Valheellinen tieto manipuloi ihmisten tietoisuutta ja aiheuttaa hajaannusta yleisössä.

Venäjä ja venäjämieliset käyvät infosotaansa muuttuneessa maailmassa ja pelaavat peliä omilla säännöillään. Infosodassa hyödynnetään länsimaiden avoimuutta ja sananvapautta sumeilematta, sekä pyritään kääntämään nämä arvot länsimaita vastaan.

Avoimessa yhteiskunnassa kun on sallittua toimia maksettuna Venäjän trollina tai hyödyllisenä idioottina ja levittää väärää tietoa, joko tahallaan tai tiedostamattaan. Kirjassa Aro toteaa, että Kremlin digitaalisten propagandistien tavoitteena on viime kädessä murentaa länsimaiden demokraattiset järjestelmät, aiheuttaa vallanvaihtoja, konflikteja, vaarantaa siviilejä ja jos edelliset ei-

vät onnistu, ainakin rakentaa hyväksyntää omalle ääripolitiikalleen.

Teos tarjoaa varsin ajankohtaisen ja monen informaatiovaikuttamisen kohteeksi joutuneen henkilön tarinan. Kirjailija itse on myös ollut jo vuosia jatkuvan mustamaalauksen kohteena tehtyään Venäjän trollitehtaita käsitteleviä reportaaseja. Kirja ei olekaan objektiivinen kuvaus informaatiovaikuttamisen keinoista, vaan henkilökohtainen näkemys aiheeseen. Henkilökohtaiset kokemukset tekevät kirjasta mielenkiintoista luettavaa, mutta antavat aihetta suhtautua kirjoituksiin myös tietyllä kriittisyydellä. Toisaalta kirjan paras anti lukijalle onkin siinä, että se kehittää media- ja lähdekriittistä ajattelua, sekä auttaa tunnistamaan infosodan keskeisiä vaikuttamiskeinoja omassa arjessa.

EEMELI LAPPALAINEN

Tusina Putinin trolleja lahjoituksena Porin prikaatin sotilaskodeille

Porin Reserviupseerikerho haluaa osaltaan edistää ihmisten tietoisuutta ja tiedonsaantia verkossa tapahtuvasta informaatiovaikuttamisesta ja on lahjoittanut marraskuussa tusinan verran Putinin trolleja Porin prikaatin sotilaskotien kirjastoille Säkylään ja Niinisaloon. Lahjoituksella halutaan tukea nuorten asevelvollisten mahdollisuutta lainata ja lukea mielenkiintoista kirjallisuutta myös palveluksen aikana.

Lukukokemuksella toivotaan olevan vaikutusta lukijan media- ja lähdekriittisen ajattelun kehittymiseen, sekä informaatiovaikuttamisessa käytettyjen keinojen tunnistamiseen. Paikallisten Sotilaskotiyhdistysten ylläpitämät kirjastot tarjoavat asevelvollisille avoimen pääsyn tietoon ja sivistykseen, mikä osaltaan edistää avointa ja demokraattista yhteiskuntaa.

Porin Reserviupseerikerhon vpj. Eemeli Lappalainen luovutti Putinin trollit Porin prikaatin sotilaskotien kirjastoille. Niinisalon sotilaskodissa kirjoja olivat vastaanottamassa sotilaskotisisaret Tiina Jokinen (keskellä) ja Timma Siewert.

18 KARHU

Lyijykiellon vaikutus harrastustoimintaan Lyijyn kieltämisestä luodeissa tulee aiheuttamaan ongelmia osassa aseita ja osassa vakiintuneita kaliipereja. Jos korvaavat aineet ovat ominaispainoltaan kovin paljon kevyempiä, vastaavan lyijyluodin painoiset uudet luodit tulevat olemaan pidempiä. Entisellä rihlannousulla olevat kiväärit eivät enää ammukaan yhtä hyvin kuin aiemmin.

Luoti ei enää vakaudu kuten ennen samassa rihlauksessa. Ellei määritellä kaikkien terveydelle haitallisten päästöjen enimmäisarvoja, voi lyijyn käytön korvaaminen muilla aineilla saada aikaan uusia tuntemattomia haittayhdisteitä. Se tiedetään, että kupari liukenee veteen ja on pieninäkin pitoisuuksina vesieliöille myrkyllinen. Korvaavien aineiden vaikutukset ja niiden tutkimisen käynnistäminen testimenetelmien vakioinnin puolesta pitäisi kiellon sijaan paljon olla tärkeämpää.

Urheiluammunnan tuho?

Urheiluammuntaan ja metsästysharjoitteluun ei ole lyijytöntä ratkaisua, eikä sellaisen kehittäminen ole realistista kustannuksiltaan ja tekniseltä toimivuudeltaan. Tämä koskee erityisesti pienoiskivääriä/-pistoolia (reunasytytteiset 22 LR, vast), ilma-aseita mutta myöskin suurempia kaliipereita (keskisytytteiset) ja mustaruutiaseita.

Lyijykielto sotkee monen asian perusteellisesti. Myös tuotevalmistuksen ekonomia menee uusiksi. Ratkaisu olisi laatia päästömittausstandardi, mitata joukko markkinoilla olevia ampumatarvikkeita ja asettaa päästöille raja-arvot ainakin aluksi suositusluonteisina. Jos raja-arvot ylittävät patruunat saadaan pois markkinoilta, tilanne paranee jo sillä oleellisesti. Mittausten

tuloksena tiedetään myös missä mennään ja mistä puhutaan. Raja-arvot ohjaavat myös tuotekehitystä oikealla ja hallitulla tavalla, mitä jokin lyijyn totaalikielto ei tee. Olisiko jotain mitä voisimme yhdessä tehdä asialle?

Olen lukenut paljon erilaisia tutkimuksia, joiden ilmaisu ”on mahdollista” muuttuu tiedotuksessa, poliittisessa päätöksenteossa, yleisessä mielipiteessä kiellettäväksi asiaksi, koska ei ole varmaa ja vannottavissa, ettei mitään ikävää voi tapahtua. Kymmenen tutkimusraporttia, joissa tuodaan esiin, ettei ole reaalista syytä pelätä pahinta kumoutuu helposti yhdelläkin tutkimuksella, joka sanoo ”on mahdollista”. Lyijy on yksi näistä pelkopeikoista aivan kuten seuraava pelkopeikko näyttää olevan glyfosaatti hieman toiselta tieteenhaaralta. Lyijykiel-

to etenee – tunteella ja varmasti – mutta se tapahtuu. Valistaminen lyijyn haitoista auttaisi. Näinhän tupakan haittojen torjunta toimii. Lisäksi esimerkiksi vaatteiden ja käsien pesu, tai ettei jätä saaliseläimen sisälmyksiä metsään, poistaa jo varmaan 90 % haitoista. Vaikka lyijyllä on haittoja, pystytään oikealla käytöksellä ja valistuksella haitat minimoimaan ilman minkään kieltämistä. Kemikaaliviraston selvitys ratsastaa mm. Kalifornian lyijykielloilla, joka ilmeisesti toimii hyvin. Kalifornian täydellinen lyijykielto paljastui pienellä selvityksellä kielloksi metsästää lyijyluodeilla ja hauleilla.

ka iL uk an Juh

KARHU 19

Taustalla aseiden vastustaminen

Lyijykiellon perimmäisenä tarkoituksena ei olekaan estää lyijyn haitallisia ympäristövaikutuksia, vaan tarkoituksena on aseiden vastustaminen. Lyijykielto on vain osa aseisiin kohdistuvaa yleisempää vihapuhetta. Asepelkääjät voivat tulkita tilastot tahallaan väärin ja jättää vaikutusanalyysit kokonaan tekemättä, koska kaikkihan tietävät että aseet ovat pahoja. Tässä ei esitetä mitään vaihtoehtoja, koska koko prosessin tavoite on aseiden vastustaminen. Voisi tietysti kysyä että kun joku vastustaa aseita niin mitä hän oikeastaan vastustaa? Väkivaltaa?

Rikollisuutta? Näiden oikeiden ongelmien korjaaminen on monimutkaista. Ase tai lyijyluoti ei ole syyllinen maailman ongelmiin sen enempää kuin auto rattijuoppouteen.

Tämä lyijykielto on pelkkää aseiden vastaista vihapuhetta, jossa faktoja saa tunneperäisesti ylenkatsoa, koska ollaan ”hyvällä asialla”.

Lisätietoa uusista sovellusohjeista

Puolen vuoden siirtymäaika päättyy 14.1.2020, eli viimeistään silloin on haettava lupaa, jos aikoo esimerkiksi käyttää yli 10 patruunan lippaita 13.6.2017 jälkeen luvitetussa kiväärissä. Alkuperäinen lupa on

voimassa käsittelyn ajan. Jos lupaa ei hae tai saa, ei voi ostaa, käyttää tai pitää hallussaan yli 10 patruunan kiväärin lippaita tämän luvan perusteella. Pistoolipuolella raja on 20 patruunaa.

Tämän hetken tulkinta on että jos henkilöllä on ennen 13.6.2017 myönnetty hallussapitolupa itselataavalle keskisytytteiselle kiväärille (ns. Grand Father status), saa sen perusteella edelleen ostaa, pitää hallussa ja käyttää mitä tahansa lippaita kaikissa itselataavissa kivääreissä! Sama juttu pistoolipuolella, mutta ei ristiin. Kannattaa muis-

Vaikka lyijyllä on haittoja, pystytään oikealla käytöksellä ja valistuksella haitat minimoimaan ilman minkään kieltämistä

taa että tämä on yksittäisen virkamiehen tämän hetkinen ymmärrys. Poliisihallituksen (POHA) ohjeistuksista tulee vielä lisäohjeistusta. Tulkinnat voivat vielä kääntyä miten päin tahansa ja poliisissa ovat kyseenalaistaneet tietyt asiat koskien TT-3 kivääreitä ja niiden ERVA luvitusta. (Tulkintaa on myös siitä, onko ensimmäinen ERVApistooli aina määräaikainen, jos on pistooleita ns. vanhoilla luvilla jne). Tämäkin on kuitenkin vain tulkinta asiassa. En ota vastuuta näistä tulkinnoista. Ne perustuvat eri virkamiesten tulkintaan aselaista ja tulkinnat voivat muuttaa vielä moneen kertaan.

HUOM. Resitaali 23 selittää: “Pelkkä mahdollisuus asentaa pitkään ampumaaseeseen latauslaite, jonka kapasiteetti on yli kymmenen patruunaa, ja lyhyeen ampuma-aseeseen latauslaite, jonka kapasiteetti on yli 20 patruunaa, ei sinällään ole peruste jatkuu

20 KARHU luokitella ampuma-ase tiettyyn luokkaan.”

Harrastuneisuuden todistaminen pistooleilla ja Erva-aseilla

Pistooliharrastuksen jatkuminen todistetaan ampuma-asekouluttajan todistuksella.

Tarvitaan ampuma-asekouluttajan antama todistus ampumaurheilun ja -harrastuksen aktiivisesta harrastamisesta. Käytännössä harrastaminen osoitetaan edeltävän vuoden (12 kk) vähintään neljän harrastuskerran todentamisella. Eli urheiluammunnassa neljä ampumasuoritusta sen tyyppisellä aseella, mille luvan jatkoa haetaan. Esim. ampumapäiväkirja, tulosluettelot tms. jotka esitetään ampuma-asekouluttajalle, ei siis poliisille.

Tärkeää on muistaa, että: ”Luvanhaltijan velvollisuus on huolehtia itse harrastuksen jatkumista osoittavan todistuksen toimittamisesta viranomaiselle.” Tässä on suuri vaara aseluvan peruuttamiselle: Aselaki 67 § (7.6.2019/724), Lupien peruuttaminen: Ampuma-aseen… hallussapitoon oikeuttava lupa… on peruutettava, jos: – – –4) luvanhaltija on muuten kuin tilapäisesti lopettanut ampuma-aseen… myöntämisen perusteena olevan harrastuneisuuden;.

Harrastuneisuuden jatkon todistaminen Erva aseille. Tässäkin tarvitaan ampuma-asekouluttajan antama todistus. Kun ampumaurheiluperusteella haetaan lupaa erityisen vaaralliseen (Erva) ampuma-aseeseen, tulee hakijan esittää lisäksi todistus voimassa olevasta ampumaseuran jäsenyydestä (yhdistyslain 4§ mukaisen luvan saanut yhdistys). Jäsenyyden on täytynyt olla voimassa vähintään luvan hakemista edeltäneet 12 kuukautta.

Erityisen vaarallisen ampuma-aseen ollessa kyseessä on ns. pitkän aseen osalta esitettävä ampumakouluttajan antama todistus siitä, että aktiivinen ampumaurheilu tai -harrastus on jatkunut vähintään luvan hakemista edeltävän 12 kuukauden ajan.

AAKn todistuksesta ilmenee molemmat

vaatimukset.

Joissain tiedotteissa annetaan ymmärtää, että kaikki 12.6.2017 jälkeen hankitut itselataavat aseet pitäisi todistella 5v välein. Oikea päivämäärä itselataaville aseille jotka eivät ole Erva-aseita on 15.7.2019. Ainoastaan Erva-aseita koskee tuo 12.6.2017 päivämäärä.

Siirtymäsäännöksissä on myös tällainen kohta: Tämän lain 53 a §:ää harrastuksen jatkumisen osoittamisesta sovelletaan ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttavaan lupaan, jonka luvanhaltijalla on ollut velvollisuus tämän lain voimaantullessa voimassa olleiden säännösten mukaan osoittaa harrastuksen jatkuminen sekä ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttavaan lupaan, joka on myönnetty tämän lain voimaantulon jälkeen.

Tämän viimeisen kohdan mukaan harrastumisen jatkuminen todistelu koskee vain aselupia joilla on ollut uuden lain voimaantullessa vanhan lain pohjalta velvollisuus todistella harrastuksen jatkuvuutta (pistoolit ja revolverit) sekä aselupia jotka ovat myönnetty uuden lain voimaan tulon 15.7.2019 jälkeen. Tämä kohta ei vapauta 13.6.2017-14.7.2019 luvitettuja Erva-aseita harrastuneisuuden jatkuvuuden todistelusta, koska 13.6.2017-14.7.2019 välillä luvitetut Erva-aseet luvitetaan uudelleen 6kk siirtymäajan puitteissa 14.1.2020 mennessä, jolloin nämäkin Erva-luvat on myönnetty 15.7.2019 jälkeen.

P.S. Kun aselakia 2011 muutettiin, oli perustuslaki vielä niin vahva, että pistoolin hankkimiseen ehdotettua, kuulumista ampumaseuraan, ei voitu kirjoittaa lakiin. Kun aselakia 15 07 2019 jälleen muutettiin tulikin erva-aseen hankkimiseen merkintä vuoden jäsenyydestä ampumaseurassa (yhdistyslain 4§ mukaisen luvan saanut yhdistys).

Muuttuiko perustuslaki vuosien mittaan vaikka sote-tulkinnoissa, sitä en tiedä, mutta kukaan ei enää ollut huolissaan yhdistymisvapaudesta.

RAIMO SUOMINEN

KARHU 21

Vihollisen aseiden ja ”piippalakkien” lisäksi esillä oli neuvostopropagandaa talvisodan ajoilta.

Sat AHS Talvisota ja tarkka-ampujakivääri näyttely Satakunnan Asehistoriallinen seura järjesti Katinkurun ampumaradan kahviossa Talvisodan alkamisen 80-vuotisnäyttelyn vahvistettuna tarkka-ampujakivääri näyttelyllä.

Lisäksi seuran Suomen Sodan 1808-09 perinnetykkiryhmä ampui tasatunnein tykillä näytös laukauksia ja yleisö seurasi erittäin kiinnostuneesti tykkimänöörejä. Ainoastaan ajoittain hieman sateinen ilma rajoitti iltapäivän toimintaa mutta yllättävän hyvin

mustaruuti pysyi kuivana. Talvisota näyttely oli koostettu kaksiosaiseksi joista toinen puoli esitteli suomalaisia aseita ja varusteita ja toinen puoli vihollisen vastaavia. Yksi näyttelyn yleisöä paljon kiinnostanut dokumentti oli Kuusisen kansanarmeijan julistus joka oli kulkeutunut sodan aikana sotamuistona Kuusisen hallintopalatsista.

ERKKI METSÄLÄ

Esillä oli neuvostoliittolaisia ja suomalaisia tarkka-ampujakivääreitä.

22 KARHU

Hollannin Ilmavoimien joukkue esittää parastaan tanskalaisille – ja suomalaiselle kuvaajalle!

IML-Nordic – kävelyt kotona ja naapureissa Uskon, että useimmat KARHU-lehden lukijat ovat ainakin kuulleet Hollannin Nijmegenin Neljän Päivän marssista. Heinäkuun kolmas viikko saattaa tarjota helteiset säät, jolloin n 40 kilometrin päivämatkat 10 kilon repun kanssa asettavat kunnon kovalle koetukselle. Ei ole pakko aloittaa vaativimmasta, sillä Pohjolassa on tarjolla neljä muuta marssitapahtumaa sopivasti huhtikuusta elokuulle. Nämä on myös koottu yhteen ”IML-Nordic” sarjaksi, mistä marssit suorittanut saa erillisen tunnustuksen.

Marssikausi alkaa Ruotsista

Ruotsin IML osio, Linné Marssi (Borås), osuu valkovuokkojen aikaan huhtikuun loppuun ja ellei maailmankirjat täysin sekaisin ole, sääkin suosii. IML:n normaalien

matkojen lisäksi on valittavina myös lyhyempiä reittejä. – Omakohtaista kokemusta Linné marssista ei minulla ole, mutta IML:n sivuilta -www.imlwalking.org- löytyy alustavaa tietoa (ks. myös Rauhanturvaaja 1/2017:34-35).

Tanskan Armeijan Maantiemarssi Haervejsmarchen (Viborg) tapahtuu keski-Jyllannissa, missä Tanskan mäkimaastoa löytyy. Järjestelyt ovat erinomaiset ja ihmiset ystävällisiä. Ajankohta ei ole paras mahdollinen. Kesäkuun viimeinen viikonloppu osuu liian lähelle Juhannusta, mitä tanskalaiset eivät juurikaan juhli. Mekin koukkasimme sitä kautta 2016 paluumatkalla Sveitsin BernBelp marssilta. Kaksi leppoisaa pilvipoutaista päivää ja vielä sunnuntaina ajo Frederikshavniin Kattegatin rannalle Göteborgin lau-

tan aamuvuoroa odottelemaan.

Tämä marssi ei ole massatapahtuma,

Saksalaiset näyttivät miten nestevajaus korjataan johdetusti: ”Olultölkki .. avaa!”

KARHU 23

kuvat: Armi Salo

Ensikokemus Norjan Sagamarsjenilla. Rauli-myrskyn reuna hipaisi aamulla marssireittiä St Olavs Ledenillä, mutta runsaan tunnin riepotuksen jälkeen sade hellitti. - Seuraavana vuonna tilanne oli lähes sama kun lähdimme Ruotsin puolelta 21km taipaleelle. Ilma sen sijaan oli poikkeuksellisen

mutta riittävän suosittu kuitenkin. Sotilaspukuista väkeä oli naapureista. Saksalaiset näyttivät, miten marssi päätetään muodossa seisten ja outpurkit komennosta avaten.

Itseironiaa tai ei, muut osanottajat ja yleisö taputtivat!

Kotimainen Vaasan Marssi

Oma Vaasan Marssimme on näistä ainoa kolmipäiväinen. Perjantaina on mahdollisuus valita aamuvarhainen saaristoretki, mikä on erittäin suosittu ulkomaalaisten keskuudessa, tai iltapäivän 21km kaupun-

gin mantereen puoleisella alueella. Saaristoretkellä on pari vesistön ylitystä ja päätepisteessä lohikeittotarjoilu. Jokunen vuosi sitten saksalaiset sotilaat päättivät mennä uimaan satamapoukamaan ja siitä vaan housut pois, riviin ja komennolla veteen. – Retken reitti on kokonaan maankohoamisen luomalla soraharjanteiden alueella, mikä on UNESCOn Maailmanperintökohde.

Vaasan marssi on sopivasti elokuun toisena viikonloppuna, joten Nijmegenissä nääntyneet ehtivät hyvin toipua. Kaupunki on järjestelyissä mukana mm tarjoamalla satunnaisesti valitulle joukolle iltapalaa lauantaina marssien jälkeen. Ja kulttuuriosiona on lisäksi Taiteiden Yö, mikä osuu samalle viikonlopulle.

Vaativa norjalainen

Norjan Sagamarsjen (Verdal) on elokuun lopulla kaksi viikkoa Vaasan Marssin jälkeen, joten tässä on mahdollisuus nivoa kokoon kierros pohjois-Skandinaviassa. Varsinainen marssipaikka on Stiklestad n 4-5km Verdalista pohjoiseen ja ensimmäisen päivän reitit myötäilevät 1830 luvulla rakennettua maantietä Ruotsin Åren suunnasta käsin. Maratonmarssi alkaa kaukaa Ruotsin puolelta ja puolikaskin vielä muuta-

man kilometrin ennen Norjan rajaa. Vanha tie on paikoin marssipolun pohjana ja helppokulkuinen. Järjestäjät korostavat reitin vaativuutta, mutta enemmänkin kannattaa varautua yllättäviin sään muutoksiin. Vedenpitävät jalkineet ja kunnollinen sadeasu ovat tarpeen – ainakin varalle. Ensikokemuksenamme 2016 oli Rauli myrsky puurajan tuntumassa runsaan 600 m:n korkeudella. Painonapein suljettava sadeviitta oli kuin riepu tuulessa. Olin kyllästänyt MPK:n m91:t kestämään sadetta, niinpä totesin valitukseen kurjasta säästä.. ”This grows hair on your chest” ... ”I certainly hope not!” parahti vieressä seissyt nainen.

Toisen päivän reitti oli Stiklestadista länteen ja myrskystä ei ollut tietoakaan.

Päivän asuksi valikoitui lyhythihainen paita. Kolmen marssin jälkeen olemme tykästyneet Sagaan. Trondheimin vuonon seutu tarjoaa näemmä ainakin yhden kauniin päivän marssin kahdesta. Kai sitä ensi kesänäkin Norjaan suunnataan, jos Luoja suo.. kulttuuriosioksi on ajateltu Narvikin uutta sotamuseota.

LEO JOHAN SALO

24 KARHU

KILPAILUJA

Satakunnan Reserviupseeripiiri ry VUODEN 2020 KILPAILUKALENTERI Satakunnan Reserviläispiiri ry

Kilpailu Paikka Aika Järjestäjät Yhteyshenkilö

Pistooliampumahiihto Vampula to 5.3. Huittisten Seudun Res. Lasse Varjonen

(iltakilpailu)

Ilma-aseiden mestaruuskilpailu Pori ke 18.3.

Porin Seudun Reserviläiset Raimo Suominen

(klo 17.30-) 050 523 5610 .

Ampumamestaruuskilpailu Rauma ke 14.5.

Rauman Reserviläiset Mona Norberg Pienoiskivääri 50 m (iltakilpailu)

0400 941 959

Perinnepistoolikilpailu Pori to 28.5. Porin Seudun Reserviläiset Raimo Suominen 25 m koulu ja 25 kuvio (klo 18) 050 523 5610

Ampumamestaruuskilpailu Pori la 23.5. Porin Seudun Reserviläiset Raimo Suominen Pienois- ja isopistooli, pika-ammunta (klo 10) 050 523 5610 Sammon Pytty Punkalaidun la 13.6.

Punkalaitumen Reserviläiset Jari Nieminen 0400 531 670 Sovellettu Reserviläisammunta Harjavalta 2.-3.5. Harjavallan Reserviläiset SRA

Maastokilpailu Pori to 13.8. Noormarkun- Juhani Koskiranta Paikantaminen, ammunta ja suunnistus (iltakilpailu) Ahlaisten reserviläiset 0500 110 220

Perinneasekilpailu avoin 300 m kivääri, perinnepistooli 50 m

Pistooliampumasuunnistus Pori to 27.8. Noormarkun seudun Arto Ahokas

(iltakilpailu) Reserviupseerit 040 547 5145

Jokamieskisa Pori avoin Porin Seudun Reserviläiset Maastossa rastitehtävät 10-12 kpl, (iltakilpailu) sis. ampumarastin

Ilma-aseet ja ampumamestaruus sarjajako: D, H, H50, H60, H70, H75, Ilma-asekisassa myös nuorten sarja H/D20 Perinnepistooli sarjajako: H/D ja H50 – Yhdistelmäkilpailujen sarjajako : H/D, 40, 50, 60, 70, naisille vastaavat sarjat SRA kilpailu: 25 euroa/kilpailija - muut 12 euroa/kilpailija - nuorten sarja 5 euroa/kilpailija - joukkuemaksu 15 euroa/joukkue - Kilpailijalla oltava vakuutusturva tai ampumalisenssi (SAL tai RES)

KARHU 25

Porin Seudun Reserviläiset järjestävät yhteistyössä Satakunnan Ampujien kanssa

Satakunnan reserviläispiirien

ilma-aseiden aluemestaruuskilpailut ke 18. 3. klo 18.00 ilmapistooli ja ilmakivääri sarjat: H, H20, H50, H60, H70, H75, D20, D, D50, Kilpailupaikka: SA:n ilma-aserata (vanhan linja-autoaseman alakerta) Itsenäisyydenkatu 44, PORI Eräluettelot www.satakunnanampujat.sporttisaitti.com Ilmoittautuminen ja tiedustelut Ilmoittautumiset 13. 3. 2020 mennessä raimo.suominen@dnainternet.net tai 050 523 5610.

Ilmoittautumisessa oltava: ampujan nimi, yhdistys, sarja ja laji Osallistumismaksut 12.- laji; joukkuemaksu 15,- käteisellä kilpailupaikalla. (tai seuroittain laskulla.)

Vakuutus Kilpailijoilla tulee olla ampumatoiminnan kattava vakuutusturva. (RES tai SAL)

2020 muut ampumakilpailut Katinkurun Ampumakeskuksessa Porissa Satakunnan reserviläispiirien

Pistoolilajien aluemestaruuskilpailut la 23. 5. alk. klo 10:00 Kilpailulajit: 1) pienoispistooli 30 +30 ls 2) pistooli pika-ammunta 20+20+20 ls 3) isopistooli 30+30 ls Sarjat H, H50, H60, H70, D ja D50 Joukkueet H, D, H50

kolme ensimmäistä /sarja /laji palkitaan piirin mitaleilla Ilmoittautumiset: 17. 5. mennessä raimo.suominen@dnainternet.net/ 050 523 5610 Ilmoittautumisessa oltava: ampujan nimi, yhdistys, sarja ja laji Osallistumismaksut: 12.- / laji, joukkuemaksu 15,-, maksetaan käteisellä kilpailupaikalla.

Vakuutus: Kilpailijoilla tulee olla ampumatoiminnan kattava vakuutusturva. (RES tai SAL)

Satakunnan reserviläispiirien

Perinnepistoolin aluemestaruuskilpailut to 28. 5. klo 18:00 Ilmoittautumiset 24. 05. 2020 mennessä raimo.suominen@dnainternet.net/ 050 523 5610 ja tiedustelut ilmoittautumisessa oltava: ampujan nimi, yhdistys, sarja ja laji Osallistumismaksut 12.- / laji, Huom.

Ei joukkuekilpailua RES tai SAL vakuutus Tervetuloa kilpailemaan Poriin

RESUL kilpailukalenteri 2020 Ampumahiihto Tuusula 7.-8.3.

Talvijotos ”Pirkka” Pirkkala 14.-15.3.

Ilma-aseet Kuusankoski 14.-15.3.

Reserviläispilkki Pyhäjärvi 21.3.

Pistooliampumahiihto Kuhmo 22.3.

Ampumasuunnistus Niinisalo 25.4.

Perinneasekilpailu Hollola 16.-17.5.

Pistooliampumajuoksu Imatra 16.-17.5.

Falling plates Mikkeli 23.5.

Reserviläisammunnat Hiukkavaara 11.7.

Reserviläisgolf Raasepori 18.7.

SRA:n SM-kilpailu Niinisalo 7.-9.8.

Vahvin reserviläinen Ylihärmä 15.8.

Frisbeegolf Isokyrö 16.8.

Res.ampumamest.kilpailut Hollola 21.-23.8.

Kivääri 300m Hollola 22.8.

Tarkka-ammunnan SM Niinisalo 28.-30.08.

Syysjotos ”Tyrsky” Kotka 25.-27.9.

26 KARHU

YLENNYKSET Lounais-Suomen aluetoimiston päällikkö on ylentänyt seuraavat henkilöt reservissä 6.12.2019 Sotilasarvoon VÄÄPELI Mäkilä Mikko, Rauma Sotilasarvoon YLIKERSANTTI Kujansuu Heikki, Kankaanpää Marttila Matias, Pori Rautakoura Tia, Eura Vartiainen Ari, Kankaanpää Härkönen Jere, Pori Ilvonen Toni, Pori Sotilasarvoon KERSANTTI Aalto Matti, Eurajoki Haaparanta Vesa, Pori Hietava Andreas, Pori Koivisto Aleksi, Honkajoki Koskinen Oskari, Karvia Kuusamo Joel, Pori Kuusinen Kalle, Rauma Mansikka Juhani, Ulvila Mäkilä Jaakko, Rauma Nordström Jyri, Pori Nummijärvi Perttu, Pori Sippola Kalle, Ulvila Toivola Pekka, Pori Tormonen Anssi, Ulvila Tuominen Topi, Nakkila Varpomaa James, Pori Ylipaino Iiro, Ulvila Komonen Antti, Rauma Sotilasarvoon ALIKERSANTTI Frigård Marco, Kokemäki Koskela Kimmo, Pori Lehtola Toni, Pori Pukkila Jenna, Pori Ruuskanen Jari, Kankaanpää Sotilasarvoon KORPRAALI Haapala Kari-Matti, Ulvila Huusko Joakim, Pori Ruohola Timo, Ulvila Soini Riku, Pori Vettenranta Niko, Pori Virtanen Ali, Eura

Tasavallan presidentti on ylentänyt Itsenäisyyspäivänä 6.12.2019 seuraavat reservin upseerit.

Sotilasarvoon EVERSTILUUTNANTTI Holma Lasse, Kankaanpää Sotilasarvoon MAJURI Asikainen Jani, Rauma Koivunen Jussi, Huittinen Kurunmäki Kari, Kankaanpää Sotilasarvoon KAPTEENI Laineenoja Jari, Huittinen Niemi Pekka, Jämijärvi Sotilasarvoon YLILUUTNANTTI Heikkilä Mikko, Pori Vainio-Kaila-Viitala Mari, Rauma Virtala Mika Matti, Rauma Sievänen Jari, Rauma Sotilasarvoon LUUTNANTTI Kallonen Kari, Rauma Puisto Antti-Matti, Huittinen Raak Juuso, Pori Rasehorn Saana, Pori Suominen Lauri, Pori Välimaa Eetu, Rauma

Reserviläisliiton ansiomitalit 6.12.2019 Satakunta Kultainen ansiomitali

Lahtonen Pasi, Nakkila,

Tuuha Paavo, Rauma,

Multisilta Jari, Pori Hopeinen ansiomitali

Anttila Jari-Pekka, Kankaanpää,

Kivimäki Sami, Nakkila,

Santavuo Heikki, Pori Pronssinen ansiomitali

Kähkönen Markku, Nakkila,

Lilja Heikki, Pori

KARHU 27

Lounais-Suomen aluetoimiston päällikkö, everstiluutnantti Joni Lindeman puhui 4.12. Porin Suomalaisella klubilla ylennettäville reservin upseereille ja reserviläisille.

Ylentämistilaisuus Porissa Lounais-Suomen aluetoimiston päällikkö, everstiluutnantti Joni Lindeman oli kutsunut 4.12. Porin Suomalaiselle klubille reserviläisten ylentämistilaisuuteen ylennettäviä ja palkittavia. Tunnelma oli juhlava.

Tunnelmaa kohotti myös tilaisuudessa esiintynyt Laivaston soittokunta musiikkikomentajakapteeni Petri Junnan johdolla.

Puhessaan ylennetyille everstiluutnantti Lindeman muistutti ajankohtaisesti talvisodan ensi hetkistä ja reservin ja reservinjohtajien ratkaisevasta panoksesta sekä talvi- että jatkosodassa. Hän painotti myös sitä, että koulutettu reservi ja sen reserviläisjohtajat ovat edelleen koko puolustuksemme selkäranka.

Kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen kiitti samoin veteraaneja heidän merkittävistä uhrauksistaan,

Juhani Lukka

Reserviläisliiton ansiomitaleita saivat mm. Pasi Lahtonen, Paavo Tuuha ja Heikki Santavuo. Lounais-Suomen aluetoimiston päällikkö Joni Lindeman onnittelee Sami Kivimäkeä. Taustalla Laivaston soittokunta valmistautuu musiikkiesitykseen.

28 KARHU

Runsaslukuinen joukko vapaarhtoista maapuolustusväkeä kokoontui Noormarkkuun kuuntelemaan kiinnostavia alustuksia ja osallistumaan kokouksiin.

Reservipiirien syyskokoukset pidettiin Noormarkussa

Tilaisuudessa palkittiin koulutusmerkillä Pia Huhtala ja Nina Välimäki sekä liiton standaarilla Taina Mäkitalo. Palkinnot luovutti piirin puheenjohtaja Marjo Sarmet (2. oik.) sekä varapuheenjohtaja Hannele Taipale.

Satakunnan Reserviläispiiri ry:n syyskokous pidettiin 31.10.2019.

Vuonna 2020 puheenjohtajana jatkaa Jari Multisilta, varapuheenjohtajina Mona Nordberg ja Timo Vuorisalo. Kokouksessa vahvistettiin toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2020. Piirimaksuun ei tullut muutosta.

Satakunnan Reserviupseeripiiri ry:n syyskokous pidettiin 31.10.2019. Tilaisuudessa luovutettiin RUL:n kultainen ansiomitali kapteeni Juhani Lukalle. Syyskokouksessa valittiin piirille puheenjohtaja, yliluutnantti Petri Ranta. Varapuheenjohtajina jatkavat Pasi Suominen ja Janne Huttunen. Kokouksessa vahvistettiin toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2020. Piirimaksuun ei tullut muutosta.

Kokouksessa valittiin Liittokokousedustajat; majuri Ravo Sarmet, Rauma ja hänelle varajäsen yliluutnantti Janne Tiuttu, Ulvila sekä yliluutnantti Eemeli Lappalainen, Pori ja hänelle varajäsen yliluutnantti Arto Ahokas, Noormarkku.

Vuoden 2020 aikana piirit järjestävät RESUL:n SM kilpailuja kolme: SRA-, Tarkka-ampuja- ja ampumasuunnistuskilpailut.

Kaikki kilpailut järjestetään Niinisalossa.

Ennen kokouksia tilaisuudessa alustivat Reserviläisurheiluliiton puheenjohtaja Erkki Saarijärvi ja MPK:n Lounais-Suomen koulutuspäällikkö Antti Koskela.

Reserviläisurheiluliiton tuore puheenjohtaja Erkki Saarijärvi kartoitti liiton juhlavuoden haasteita.

Koulutuspäällikkö Antti Koskela kertoi uuden vapaaehtoista maanpuolusta käsittelevän lain vaikutuksista MPK:n toimintaan.

Satakunnan Reserviupseeripiiri ja Satakunnan Reserviläispiiri KARHU sekä Karhu -lehden toimijat kiittävät yhdistysten jäseniä ja yhteistyökumppaneita vuodesta 2019.

Kesäyön marssi 2020

Hyvää Joulua ja Onnellista

Yyterissä 16.5.

Uutta Vuotta 2020

Panelian Rakennustyö Ky

Vampulan Tili ja Isännöinti Oy

Rauno Haavisto p. 02 864 6444 0400 850 444

PANELIAN TERÄSTYÖ OY

Huovinrinteen Upseerikerho ry.

Lyytikänkatu 18, 29200 Harjavalta p. 02 674 3320, fax 02 674 3321

Huovinrinteen Upseerikerho p. 044 291 0281 / Marja-Leena Kankare

Teollisuuden teräsrakenteet sekä laiteasennukset

UPSEERIEN, OPISTOUPSEERIEN, RESERVIUPSEERIEN JA RESERVIALIUPSEERIEN JÄSENKERHO

Palvelemme erilaisten tilaisuuksien järjestämisessä.

29

30 KARHU

Puolustusvoimat

VAPAAEHTOISEN MAANPUOLUSTUSTYÖN TUKIJAT: Satakunnan Osuuskauppa, Länsi-Suomen Osuuspankki.