Kylkirauta 3/2022

Page 39

ARTIKKELIT

SOTATOIMIYHTYMIEN JOHTAMINEN ENNEN TALVISOTAA TEKSTI: LASSI PIIRAINEN Sotatoimiyhtymien johtaminen on nykyterminä operatiivista johtamista. Tässä artikkelissa käsitellään kenttäohjesääntöjen sisältöä, Sotakorkeakoulun opetusta ja yhtymien johtamisen käytännön toimintatapoja ennen talvisotaa.

V

uonna 1920 ilmestyneessä Kent­ täpalvelusohjesäännössä johtajan ominaisuuksien erittely sekä tilanteen arvioinnin, päätöksen teon, suunnittelun ja taistelun toteutuksen käsitteleminen yhtenä toimintaketjuna selkeytti kokonaisajattelun perusteita. Käskyt jaettiin esi-, yhteis- ja erilliskäskyihin. Käsite operaatio määriteltiin Kenttä­ ohjesäännön I osassa vuonna 1927. Se yhdisti edellytysten luomisen (sotatoimi) ja varsinaiset taistelut (taistelutoimi) yhdeksi kokonaisuudeksi. Termi muotoutui sanaksi operaatiotaito. Käsitteenä operaatio tai sotatoimi liitettiin alimmillaan divisioonaan ja yleisimmin armeijakuntaan. Ohjesääntö käsitteli johtamista pääasiassa käskyjen näkökulmasta. Se korosti käskyn ja sen antotavan merkitystä sekä käskemisen harjoittelua. Käsky voitiin antaa vasta sitten, kun johtajan suunnitelma oli valmis. Toisaalta oikeaan aikaan annettu käsky oli puutteellisenakin parempi kuin myöhässä annettu täydellinen käsky. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt Kenttäohjesäännön II osa käsitteli divisioonan taistelua ja se sisälsi hyökkäyssekä puolustustaistelun periaatteet. Johtamispaikasta todettiin, että joukkojen johtaja oli sidottu komentopaikkaansa vain sikäli, että yhteys sen kautta oli jatkuvasti taattu. Johtajan paikka oli ratkaisuhetkellä ratkaisukohdassa, jossa hänen henkilökohtainen esiintymisensä kohotti

omien joukkojen taisteluintoa. Tarpeettomasti vaaralle alttiiksi asettumista pidettiin virheenä. Vuonna 1931 ilmestynyt Kenttä­ ohjesäännön yleinen osa määritteli operaatioon liittyviä käsitteitä. Se osoitti, että operaatio oli terminä jo vakiintumassa yleisesti käyttöön. Operaation jakaminen pienempiin osatekijöihin viittasi siihen, että käsitettä oli tarkasteltu koko prosessin näkökulmasta. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt Kenttäohjesäännön III osa käsitteli huoltoa. Sarjaan oli tarkoitus laatia myös neljäs osa, jossa käsiteltäisiin yhtymien esikuntatyöskentelyn organisointia ja toimintaperiaatteita. Esikuntatyöskentelyyn oli laadittu vuonna 1926 Sotakorkeakoulun opetusta varten oma ohje, jota käytettiin myös isompien harjoitusten yhteydessä. Johtaminen on nähtävissä ohjesääntöjen kautta lähinnä pelkästään käskyihin liittyvinä menettelytapoina ja ohjeina. Sodan ja taistelujen kulku ei tapahdu kaavamaisesti, joten käskyjen jakelu ei myöskään saanut tapahtua kaavamaisesti. Taustalla oli sodan kuvan muutos, siirtyminen suljetuista muodoista avoimiin muotoihin. Komentojen ja komennonkaltaisten käskyjen sijaan oli tullut tehtävien antaminen.

Sotakorkeakoulun opetus

Vuonna 1924 toimintansa aloittanut Sotakorkeakoulu pyrki alusta alkaen olo37

LASSI PIIRAINEN suhteisiin sopivaan omaperäiseen taktiikkaan. Alkuvaiheessa opettajat olivat ulkomaalaisia, mutta loppuvuodesta 1927 alkaen suomalaisia upseereita. Sotakorkeakoulun yhtenä tavoitteena oli kehittää omaperäistä suomalaista taktiikkaa, josta tulikin koulun tärkein oppiaine. Johtamisen opetus sisältyi taktiikkaan. Useat eri ohjesäännöt yhdistävät tilanteen arvostelun, päätöksen tekemisen ja käskyttämisen yhdeksi prosessiksi. Nopean päätöksenteon ja asianmukaisen käskytyksen opetusmuotona oli usein sotapeli. Johtamista käsiteltiin myös karttaharjoituksissa edellä mainitun prosessin mukaisesti. Taktisen ajattelun opetuksessa sotahistoriasta otettuja esimerkkejä pidettiin suuressa arvossa. Kahden lukuvuoden opetuksessa käsiteltiin taktiikassa ensimmäisenä vuonna jalkaväkirykmenttiä ja -divisioonaa. Toisena vuonna opetus painottui armeijakuntaan ja erinäisiin erikois-

Kylkirauta 3/2022